Äitienpäivää vietetään sunnuntaina. Kyseistä juhlapäivää on vietetty Suomessa jo vuodesta 1918, joten juhlalla on pitkät perinteet. Alunperin äitienpäivä sai alkunsa tietenkin Amerikasta, mistäpä muualtakaan. Ann Jarvis- niminen neito oli vuonna 1907 menettänyt äitinsä ja pyysi seurakuntansa papilta, että ryhdyttäisiin viettämään kaikkien äitien yleistä muistopäivää. Pappi järjesti Anna Jarviksen äidille muistojuhlan, mutta pian muutkin halusivat äitiään muistettavan ja samalla myös elossa olevat äidit saivat tästä oman päivänsä.
Siinä missä isänpäivää vietetään formuloita tai jääkiekkoa katsomalla, on äitien juhla jotenkin aidompi, lämpimämpi ja juhlallisempi. Johtuuko se sitten siitä, että sillä on pidemmät perinteet kuin isänpäivällä? Ehkä niinkin, mutta totuushan on, että äiti on se perheen sydän ja sillä siisti. Isäkin on tietenkin tärkeä, mutta äiti on varmasti se ”one and only”.
On ollut vuosien varrella hellyyttävää katsoa omia lapsia äitienpäiväaamuisin. Heille on ollut erityisen tärkeää, että kaikki menee äitienpäivänä juuri niin kuin pitääkin: Ensin äidille aamiainen vuoteeseen, valkovuokkojen ja onnittelulaulujen kera tietenkin. Sen jälkeen annetaan itsetehdyt äitienpäiväkortit ja lahjat joita on väsätty omin pienin kätösin suurella rakkaudella joko koulussa tai kotona.
Iltapäivällä on sitten aika käydä vielä halaamassa mummit ja mammat, jotka myös saavat osansa ansaitusti äitienpäivänä. Myös yhteinen lounas tai illallinen perheen kesken on tärkeä yhteinen traditio. Illalla äitin juhla jatkuu, sillä hän saa valita kanavan TV:stä ja isä voi vain toivoa, että äitiä kiinnostaa nimenomaan se Suomen jääkiekko-ottelu…
Äidit ovat ehdottomasti päivänsä ansainneet.
Hyvää Äitienpäivää!!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Niinhän siinä kävi, että Perussuomalaisten kupla ei puhjennut, vaan siitä kuoriutui suurin poliittinen pommi (tai siis jytky) sitten toisen maailmansodan. Persut olivat vaalien ainoa voittaja, vaikka Kokoomus ja demarit vielä äänissä ja paikoissa edellä ovatkin.
Kansa on nyt puhunut ja sitä tulee kunnioittaa, sehän se on pelin henki demokratiassa. Kansa näytti keskisormeaan hallitukselle, joka menetti eduskunnasta peräti 27 paikkaa. Soinin joukot nappasivat yli puoli miljoonaa ääntä ja on itsestään selvää, ettei puoluetta voi jättää pois tulevasta hallituksesta.
Kaiken järjen mukaan hallitus kasataan kolmesta suurimmasta puolueesta ja mukaan ympätään vielä kestohallituspuolue Svenska folkpartiet. Epäselvää sen sijaan on, miten löytyy yhteinen kieli näiden neljän puolueen kesken, sillä niin eri linjoilla persut soutelevat Kataisen jengin kanssa, ruotsalaisesta kansanpuolueesta puhumattakaan. Pakkoruotsin poistajat samassa hallituksessa ruotsinkielisten kanssa? Myös demareilla tuntuu olevan joitain kynnyskysymyksiä hallitukseen menon ehtoina, joten joku joutuu nyt tekemään kompromisseja ja vieläpä merkittävän paljon, ennenkuin maassa nähdään enemmistöhallitus. Ainoa asia mikä on jo valmiina, on hallitusta kuvaava lempinimi; sinipunaniskahallitus.
Toinen mielenkiintoinen seikka persujen voitossa on, että nyt eduskunnassa aloittaa uusi, iso eduskuntaryhmä, joka on täynnä politiikan noviiseja, joille suurimmalle osalle poliittisen päätöksenteon prosessi on kohtalaisen tuntematonta. Miten Soini pystyy pitämään ryhmän näpeissään ja miten noviisit sopeutuvat eduskunnan välillä jopa tuskallisen hitaaseen toimintaan, jää nähtäväksi.
Perussuomalaisten äänestäjät odottavat varmasti nopeasti tuloksia ja vastaavasti monet persujen vastustajat odottavat pelonsekaisin tuntein mitä Suomessa nyt tapahtuu. Palataanko markka-aikaan? Erotaanko EU:sta? Pitää kuitenkin muistaa, ettei Soinia valittu Suomen diktaattoriksi ja että eduskunnassa on vielä 161 kappaletta kansanedustajia, jotka eivät ole persuja. Ja eiköhän sinne hallitukseenkin saada muitakin kun Soinin kavereita….
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Vihreiden vaalikahvilan ikkunat pistettiin maantasalle, Ilkka Viljasta uhkailtiin puukolla, kokoomuspoliitikko sai nyrkistä Tampereella, Kiviniemen julisteet sabotoitiin, uusnatsit riehuivat Oulussa vaalitorilla ja useita ehdokkaita on uhkailtu fyysisesti. Yleisesti ehdokkaat puhuvat, että vihapuheet ovat ns.kentällä lisääntyneet huomattavasti. Uskomatonta mutta totta, meillä suomalaisilla on kuin onkin mielipiteitä politiikasta! Yleensähän aina vakuutellaan, ettei voisi politiikka vähempää kiinnostaa…Suomen mittakaavassa luvassa on siis kaikinpuolin melko poikkeukselliset ja mielenkiintoiset vaalit ja otsikoita tunnutaan hakevan nyt jopa suurennuslasilla. Any publicity is good publicity.
No, kunhan vaalit ovat ohi, ei ketään kiinnosta politiikka seuraavaan neljään vuoteen ja iltapäivälehdet palaavat mässäilemään taas mm. Johanna Tukiaisen mies- ja Vesa Keskisen naisongelmilla. Ai niin, onhan ne presidentinvaalit vuoden päästä, mutta niissä valitaankin henkilöä, ei puoluetta.
Sunnuntaina pitäisi tietää, minkä numeron sinne äänestyslappuun raapustaa ja pientä mieltä vaivaa muutama kysymys. Pitäisikö mennä Soinin selän taakse piiloon kaikkia ongelmia ja päästä lopuksi eroon EU:sta? Vai pitäisikö sittenkin uskoa hallituspuolueiden Kokoomuksen ja Keskustan selityksiä ikävistä lainatakuupäätöksistä, jotta todellinen lama vältettäisiin? Demarit seisovat jossain näiden kahden puolen välissä, kumartaen välillä hallitukselle, välillä Soinille. Mielenkiintoista on myös se, että taas kaikki, siis ihan kaikki puolueet ovat pienituloisten, heikkojen ja vähävaraisten puolestapuhujia. Ota tästä nyt selvää!
Eikä muuten riitä, että puolue on selvillä. Vielä pitäisi löytää se kaikkein kyvykkäin ehdokas, joka ajaisi juuri niitä arvoja, joita minäkin pidän tärkeänä. Ainoa asia, joka on varmaa tässä vaiheessa on se, että ehdokkaan pitää olla Päijät-Hämeestä. Tosin mitäs sitten, jos täältä ei löydykään sopivaa ehdokasta?
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ja se, että äänioikeutta ei jätetä käyttämättä.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Keskiviikkona se sitten alkoi, eduskuntavaalien ennakkoäänestys nimittäin. Kävin keskiviikkoaamupäivällä Triossa ja ihmettelin käytävällä pitkää, polveilevaa jonoa. Ilmaiset markkinakahvit kyseessä ajattelin, kunnes kävelin jonon alkupään ohi. Ihmiset eivät suinkaan jonottaneet pullaa ja kahvia, vaan jono vei juuri avattuun ennakkoäänestyspaikkaan!
Puheet siitä, että Suomessa käydään tänä keväänä mielenkiintoisimmat eduskuntavaalit miesmuistiin eivät ole siis ihan tuulesta temmattuja. Viimeisin MTV3:n gallupkysely kertoi, että Perussuomalaisten nousu olisi taittunut ja jopa kääntynyt hieman laskuun. Tämä lienee omiaan lietsomaan lisää äänestysintoa, sillä ennakkoon kireä kamppailu jos mikä on omiaan kasvattamaan ihmisten mielenkiintoa vaaleja kohtaan.
Tähän mennessä perstuntuma oli, että Persut vie ja muut vikisee. Nyt kun Soinin joukoillekin on saatu yksi laskua osoittava gallup pitkiin aikoihin, alkanee taistelu äänistä todenteolla.
Viekö Soini meidät Impivaaran metsiin vai Katainen Euroopan toreille? Kumpi on uskottavampi, työläis-Jutta vai minkki-Mari? Näihin tärkeisiin kysymyksiin saamme vastauksen 17.4. vaalisunnuntaina.
Viime vaalien äänestysprosentti 67,9% jäi Suomen sodanjälkeisen historian alhaisimmaksi, mutta kaikki merkit osoittavat nyt, että tänä vuonna voidaan taas palata äänestysprosenteissa yli 70%, ellei sitten jopa yli 75 %. Tämä se on demokratiaa parhaimmillaan ystävät.
Muista käyttää äänioikeuttasi!
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Näin vaalien alla monet eri tahot mainostavat omia vaalikoneitaan netissä. Vaalikoneen päätarkoitushan on löytää sopiva ehdokas, jolla on samanlaiset elämänarvot ja mielipiteet kuin äänestäjällä itsellään. Koska oma ehdokkaani on vielä täysin hakusessa, päätin käyttää työaikaani kerrankin hyödyllisesti ja etsiä itselleni sopivan ehdokkaaan vaalikoneesta. Netin syövereistä kaivoin neljä suosituinta ja yhden lahtelaisen vaalikoneen ja eikun vastaamaan.
Pian minulla olikin viisi kappaletta tuloksia käsissäni. Kävipä tämä helposti ajattelin vielä tässä vaiheessa. Voisi nimittäin kuvitella, että tämän ”kovan työn” jälkeen minulla olisi ollut valmiina oma ehdokkaani, mutta mitä vielä.
Ylen kone kertoi, että puolueeni tulisi olla Kokoomus, mutta ykkösehdokas löytyikin Keskustan riveistä. MTV3:n vaalikone ei osannut antaa sopivaa puoluetta, mutta sopiva ehdokas löytyi Kristillisdemokraateista. Hesarin vaalikone ehdotti puolueeksi Perussuomalaisia, tosin ykkösehdokkaan edustaessa Kokoomusta ja sama laulu toistui Iltasanomien koneessa. Lahtelaisen ESS:n masiina oli ainoa, joka sai ykkösehdokkaan ja puolueen osumaan samaan laariin eli Keskustaan.
Mitä jäi sitten vaalikoneista käteen vaalipäivää varten? Kivaa ajanvietettä työpäivän ratoksi ja ainakin sain rajatuksi minulle sopivat puolueet neljään, tosin vielä pitäisi löytää se sopivin ehdokas. Jokainen kone kun arpoi eri voittajan tulevalle äänelleni…Eri asia on tietysti, kannattaako näihin tuloksiin luottaa? Ehkäpä vaalikoneiden perimmäinen tarkoitus on vain saada ihmiset kiinnostuneiksi tulevista vaaleista.
Ainahan voi myös luottaa aina niin varmaan entten-tentten-loruun tai mikä ettei valintaa voisi suorittaa sovinistisesti valitsemalla parhaimman ulkönäön omaava naisehdokas. Toisaalta voisihan sitä yrittää seurata television vaalikeskusteluja ja ihan itse päättää ketä äänestää.
Taidanpa tehdä huomenna kyselyt uudestaan, jos sieltä yllättäen pullahtaisi edes yhden kerran joku ehdokas kaksi kertaa kärkeen…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Tämän viikon tiistaina hätäkeskus sai nimettömän soiton, jossa mieshenkilö uhkasi ampua Salinkallion koulun oppilaat tunnin päästä. Poliisi toimi nopeasti ja eristi koulun. Oppilaat pidettiin lukkojen takana luokissaan. Poliisi ja koulu toimivat tehokkaasti nykyisten turvaohjeiden mukaisesti ja suuremmilta ongelmilta vältyttiin, sillä uhkaus osoittautui onneksi perättömäksi.
Koulussa pelko ei kuitenkaan ole ohi, sillä tällainen uhkaus pysyy pitkään mielessä ja voi helposti aiheuttaa jatkossakin ahdistuneisuutta ja epätietoisuutta koululaisten ja opettajien parissa.
Kaikki suomalaiset muistavat varmasti Jokelan ja Kauhajoen muutaman vuoden takaiset tapahtumat, siksi onkin hämmästyttävää, että edelleen löytyy ihmisiä, jotka tekevät näitä uhkauksia kenties huumorimielessä. Kyseessä on tässä tapauksessa todella sairas huumorintaju, jolle ei meikäläiseltä heru tippaakaan myötätuntoa. Toisaalta kyseessä voi myös olla oikeasti mieleltään järkkynyt henkilö ja se on asia, joka varmasti nyt mietityttää niitä 300 oppilasta, joita asia läheisesti tiistaina kosketti.
Näihin on yksinkertaisesti aina suhtauduttava suurimmalla mahdollisella vakavuudella, sillä Suomi ei tarvitse enää kolmatta koulusurmaa. Tämä ei ollut edes ensimmäinen uhkaus Salinkallion kohdalla, sillä viimeksi vuonna 2008 koulu tyhjennettiin uhkauksen johdosta.
Toivottavasti tuo nimetön mieshenkilö saadaan pikaisesti kiinni ja temppu osoittautuu pelkäksi huonoksi pilaksi, sillä karmii jo pelkkä ajatus siitä, että keskuudessamme pyörii vapaana henkilöitä, joilla on näin sairaita ajatuksia.
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime sunnuntaina tuli televisiosta erittäin mielenkiintoinen dokumentti nimeltään hehkulamppuhuijaus, jossa kerrottiin, että tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. 1920-luvulla syntyi kartelli, joka päätti kuinka pitkään lamppu saa toimia. Näin lisättiin kysyntää ja käytäntö levisi myöhemmin myös muihin tuotteisiin. Meistä jokainen on varmasti huomannut, että kodinkoneiden keskimääräinen käyttöikä on nykyään noin 2-5 vuotta, kun vielä edellinen sukupolvi saattoi käyttää samaa pesukonetta jopa 25 vuotta!
Monet pienkoneet ovat tänä päivänä käytännössä kertakäyttölaitteita, koska niiden korjaaminen on tehty kannattamattomaksi tai mahdottomaksi. Kuluttaja törmää usein tilanteeseen, ettei laitetta voi korjata, koska varaosia ei ole saatavilla, joten kuluttajalle jää ainoaksi ratkaisuksi ostaa uusi laite. Valmistajat siis tekevät tahallisesti kodinkoneista ja elektroniikasta helposti hajoavia päästäkseen taas myymään uutta romua tilalle. Tätä kutsutaan suunnitelluksi vanhenemiseksi.
Yhdysvaltalainen muotoilija Brooks Stevens keksi kyseisen käsitteen 50-luvulla. Hän teesinsä oli, että pitää ”juurruttaa ostajaan halu saada jotain hieman uudempaa, hieman parempaa ja hieman nopeammin kuin on välttämätöntä”. Tuo lause pyörittää maailmaa yhä tänäkin päivänä.
Yksittäinen laite ei ole iso ympäristöhaitta, mutta laitteiden määrä on kasvanut dramaattisesti ja käyttöikä lyhentynyt, mikä aiheuttaa lisääntyvää ympäristökuormitusta ja pian hukumme roskaan.
Taloudellisen kasvun tarkoitus ei ole tarpeiden tyydyttäminen vaan kasvu itsessään, mutta miten onnistuu jatkuva rajaton kasvu rajallisella maapallolla?
Mihin tämä kertakäyttökulttuuri meidät lopulta johtaa? Miettikääpä sitä……
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Uusi E10-laatuinen bensa on aiheuttanut vastalauseiden myrskyn autoilevan kansan keskuudessa.
Saksasta kiirineet tiedot uuden biobensan aiheuttamista haitoista moottorille ovat järkyttäneet pyhän peltilehmän omistajia syvästi. Saksalaisen BMW-johtajan mukaan bensiinin etanolipitoisuuden noustessa päätyy moottoriin enemmän vettä ja vesi kondensoituu palokaasuista ja joutuu moottoriöljyn sekaan. Tämä johtaa moottoriöljyn ohentumiseen ja ennenaikaiseen vanhentumiseen. Näin E10:n käyttö saattaa johtaa moottorin ennenaikaiseen kulumiseen. Kuluneen moottorin korjaaminen tarkoittaisi autonomistajille tuhansien eurojen lisäkustannuksia.
Näiden uutisten jälkeen ei olekaan ihme, että 98 E5- bensan myynti on kasvanut bensa-asemilla ennennäkemättömiin mittoihin ja Saksassa on pidetty jo hätäkokouskin asian tiimoilta.
Pari päivää sitten uutisoitiin myös toinen etanoliin eli käytännössä alkoholiin liittyvä uutinen. Alkoholi nimittäin lihottaa suomalaisia ja Suomessa on enemmän lihavia aikuisia kuin muissa Pohjoismaissa. Suomen akatemian tutkimusohjelman tulosten mukaan vain joka kolmas suomalaismies on normaalipainoinen ja naisista normaalipainoisia on puolet. Alkoholista saatava ylimääräinen energia nimittäin kertyy rasvakerrokseksi vyötärölle, mikä on terveyden kannalta huono asia.
Tämä uutinen ei kuitenkaan ketään hätkähdyttänyt tai aiheuttanut hätäkokouksia, joten vedin johtopäätöksen,
että auto tuntuu olevan monelle paljon tärkeämpi asia kuin oma terveys.
Omaan koneeseen voi kyllä kaataa alkoholia seurauksista välittämättä, mutta annas olla kun sitä pitäisi laittaa bensatankkiin.
Pitäisiköhän laittaa asiat tärkeysjärjestykseen?
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Helmikuun hurja pakkasjakso on onnellisesti takana ja on päästy jo maaliskuun puolelle.
Samalla ilma on muuttunut keväisemmäksi ja tällä viikolla ovatkin hiihtolomalaiset saaneet nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta säästä. Jenkkiläisellä CNN-kanavalla ihmetellään Future Cities-sarjassa, kuinka me suomalaiset selviämme pimeästä ja pitkästä talvesta. Aurinkoa kun ei paljon talvella näy ja päivät ovat talvella todella lyhyitä. Eiköhän juuri tuo pitkä, pimeä ja kylmä talvi ole tehnyt meistä suomalaisista juuri niin kovapintaisen ja kaiken kestävän kansan. Eipä täällä Pohjolassa ole paljon siestoja keskellä päivää vietetty.
Eikä riitä, että kestämme hyvin kylmää ja pimeätä, sillä varmasti maailmalla kaikkien tiedossa on se, että kestämme myös hyvin kuumaa. Heinolan löylykisat ovat varmasti hyvin muistissa tuloksiensa suhteen. Ei siis suuri ihme, että maailmalla suomalaiset ovat kohtalaisen mystisen kansan maineessa. ”Hulluja ne on” sanotaan ja me suomalaiset taidamme olla siitä jopa hieman ylpeitä.
Tietysti tuo pitkä valoton kausi aiheuttaa myös sen, että olemme juro ja hiljainen kansa. Turha meidän kanssa on mitään smalltalkia yrittää. Muutama yrmeä murahdus hoitaa sen homman tehokkaasti täällä kylmässä Pohjolassa. Siksi olikin hauskaa, että CNN:lle kommentteja asiasta antoi ikipositiivinen, alati hymyilevä puhekone ulkoministeri Alexander Stubb. Olisivat kysyneet asiaa vaikkapa Kimi Räikköseltä….
No onneksi tuo valoton kausi alkaa olemaan ohi ja pääsemme vihdoinkin nauttimaan auringosta ja pitenevistä päivistä. Kunnon auringonpaiste saa kyllä kummasti mielen virkeäksi ja positiiviset ajatukset valtaavat pikku hiljaa mielen.
Nautitaan keväästä ystävät!
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Samaan aikaan, kun suomalaiset painivat työssä jaksamisen kanssa, kertoo Sunnuntaisuomalaisen Taloustutkimuksella teettämä selvitys, että suomalaisen työpäivän pituus on keskimäärin 6 tuntia 42 minuuttia ja siitä työtehtäviin liittymättömiin asioihin kuluu päivittäin 2 tuntia 8 minuuttia.
Suomalainen tekee töitä keskimäärin siis ainoastaan neljä ja puoli tuntia päivässä ja silti puhutaan työuupumuksesta.
Kyselyn mukaan yleisin tapa tehdä muuta kuin töitä, on surffailla netissä omilla asioillaan, mihin kuluu keskimäärin 40 minuuttia päivässä. Toiseksi eniten aikaa kuluu työtehtävien välissä rentoutumiseen ja lepäilyyn sekä työkavereiden kanssa jutusteluun muista kuin työasioista.
Tupakanpolttokaan ei käy enää tekosyyksi, sillä kyselyyn vastanneista peräti yhdeksän kymmenestä ilmoitti, ettei pidä lainkaan tupakkataukoja. Tupakoitsijat arvioivat sauhutteluun kuluvan päivässä 10-20 minuuttia.
Siis mitä ihmettä! Minne on hävinnyt se raudanluja suomalainen työmies, joka paiski töitä vähintään 24 tuntia vuorokaudessa? Minne on hävinnyt talvisodan henki? Olemmeko siirtyneet pullamössösukupolvien kauteen? Onko kaikki toivo jo mennyt?
Näitä kysymyksiä nousi mieleeni, mutta toinen löytämäni tilasto onneksi rauhoitti mieltäni.
Hollantilaisen tutkimuslaitoksen ja teollisuusmaiden järjestön OECD:n tilastoihin perustuva tilasto kertoo nimittäin suomalaisten työskentelevät vuodessa jopa 300 tuntia monia muita eurooppalaisia pidempään. Suomessa tehtiin vuonna 2008 keskimäärin 1 728 tuntia vuodessa töitä, kun Hollannissa työntunteja kertyi vain 1 389. Ero, 339 tuntia, on huima työpäiviksi muutettuna: tilaston mukaan hollantilaiset tekevät vuodessa yli 45 päivää vähemmän töitä kuin suomalaiset.
Edellämainitut lorvimistilastot koskevat onneksi vain toimistotyötä.
Lapion varressa tai sorvin ääressä ei nimittäin paljon internetissä surffailla…
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
