Launeen koulussa nousu pieni myrsky vesilasissa, kun yläasteen rehtori meni ja kielsi oppilailta karkit ja energiajuomat. Ainakin oppilaat ovat kuulemma olleet ymmärrettävästi harmissaan kiellosta. Oikeastihan kohussa taisi olla kyse väärinkäsityksestä, sillä terveellisiä välipaloja saa edelleen tuoda kotoa kouluun. Nyt useat oppilaat ja vanhemmat olivat saaneet käsityksen, että kaikki välipalat kiellettiin ja kohu oli valmis.
Välipalan alkuperäinen tarkoitushan on, että oppilaat jaksaisivat pitkät iltapäivät koulun penkillä paremmin, kun tarjolla on välipalaa joko koulun toimesta tai sitten vaihtoehtoisesti kotoa tuotua välipalaa. Kun oppilaiden omat eväät alkoivat olla suurelta osin karkin mässytystä ja energiajuoman litkimistä, vihelsi rehtori pelin poikki. Ja oikein tekikin.
Harvinaista suoraselkäisyyttä, varsinkin, kun oikeiden ruokailutottumuksien opettaminen pääasiassa kuuluisi nimenomaan vanhemmille. Onneksi vanhemmat ovat olleet kuulemmma kiellosta pelkästään tyytyväisiä.
Ehkäpä kodeissakaan ei olla vielä havahduttu tähän ongelmaan. Nuoret valvovat myöhään television tai tietokoneen ääressä, nukkuvat huonosti ja liian vähän, ovat aamulla todella väsyneitä, eivät syö aamiasta eivätkä kenties kouluruokaakaan. Ateriat korvataan energiajuomilla ja karkilla. Eipä ihme, että väsymys yllättää jossain vaiheessa ja nurkan takana vaanii jo ylipaino ja sen tuomat terveydelliset ongelmat. Yllättävän harvassa kodissa on enää yhteistä ruokahetkeä, jossa tarjolla on normaalia suomalaista perusruokaa, ei pizzaa, kebabia tai hampurilaisia.
Energiajuoma päivittäin nautittuna ei nimittäin ole mikään ihannevälipala. Kyseessähän on vain kofeiinin ja suuren sokerimäärän sekoitus, joka on näinä päivinä noussut markkinavoimien ansiosta suureen suosioon varsinkin nuorten keskuudessa. Energiajuoman liikakäytön vaarat tiedetään ja esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa niiden myynti on kokonaan kielletty. Myös yhteys runsaalla energia-/virvoitusjuomien käytöllä ylipainoon ja rasvamaksan kehittymiseen on tunnettu.
Tämä on toivottavasti herätys myös meille vanhemmille, että lasten syömistä on syytä tarkkailla jatkossakin vaikka ”ruokanatsin” arvonimen kotona saisikin. Rajat ovat rakkautta!
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Lahteen suunnitellusta 50 metrin uima-altaan sijoituspaikasta käydään jälleen kovaa vääntöä. Liikuntalautakunta haluaa pitkän altaan laajennuksena Kivimaan uimahallille, mutta moni valtuutettu mielisi kokonaan uutta uimahallia Launeelle. Kokoomuksen enemmistö kannattaa Kivimaata ja sosiaalidemokraatit Launetta, joten pienpuolueet ovat vaankielen asemassa.
Lahden kaupunginvaltuusto teki jo 1980-luvulla juhlapäätöksen, jonka mukaan Launeelle rakennetaan uimahalli. Myös Invalidiliiton kuntoutuskeskukselle luvattiin rakentaa uimahalli Perhepuiston viereen, kun kyseinen kuntoutuskeskus Launeelle houkuteltiin. Nähtävästi lupauksiaan ei tarvitse pitää, jos niistä on kulunut tarpeeksi aikaa vai onko Lahden kaupunki jo suunnitellut kaavoittavansa Launeen pellon kerrostaloalueeksi, kuten suuntaus nyt näyttää olevan?
Kivimaan vaihtoehto tulisi kyllä halvemmaksi, mutta tässä tapauksessa ei kannata säästellä. Kivimaan vaihtoehto kuulostaa meikäisen korviin lähinnä huonolta väliaikaisratkaisulta.
Lahdessa on nyt jo kolme ahdasta ja alimitoitettua uimahallia enkä usko Kivimaan uimahallista edes lisäsiivellä tehtävän nykyaikaista ja toimivaa uimahallia. Lisäksi ihmetyttää mihin saadaan autoille tarpeeksi parkkitilaa Kivimaalla, kun taas Launeelle sitä on helposti saatavilla.
Jotkut ovat maininneet Saksalan uimahallin sijaitsevan liian lähellä Launetta. Höpö, höpö sanon minä! Launeen pelloilta on Saksalan uimahalliin matkaa 2 km. Esim. Ammattikoulun ja Kivimaan uimahallin välinen matka on peräti 2,5 km, joten mistään kovin merkittävästä erosta ei ole kyse.
Kylmä fakta on, että Lahdesta ja koko maakunnasta puuttuu 50 metrin allas. Lahdesta puuttuu myös uimalakapasiteettia.Lahdessa on nyt kolme hallia ja käyntejä vuodessa 330 000.
Uskon että tarjoamalla uusi iso uimahalli hyvien liikenneyhteyksien varrella Launeella, lisätään selkeästi myös vuosittaisten uimalakäyntien määrää. En usko, että yksikään nykyisistä uimahalleista näivettyisi pois tämän takia.
Itse olen ainakin karttanut viime aikoina Lahden uimahalleja, koska ne ovat jatkuvasti liian täynnä ja varsinaisesta uimisesta ei tahdo tulla mitään. Jos ihmisille tarjotaan riittävästi hyviä mahdollisuuksia liikkua, näkyy tämä pitkässä juoksussa myös säästöinä sosiaali- ja terveyspuolella.
Unohdetaan asian politisointi ja rakennetaan uusi uimahalli ainoaan järkevään paikkaan eli Launeelle.
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Jotain perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on tehnyt oikein, sillä viime eduskuntavaaleissa neljä vuotta sitten puolueen kannatus oli vaivaiset 4,1%, kun nyt gallupit lupaavat jo hulppeata 16,6% äänisaalista kevään vaaleissa.
Vielä viime kesäkuussa gallupluvut olivat alle kymmenen prosentin. Tätä kehitystä miettii varmasti myös moni ns. kolmen pääpuolueen kannattaja kylmä rinki takamuksen alla. Samalla kun pääpuolueet menettävät äänestäjiään, Soinin joukot vain kasvavat kasvamistaan.
Melkoisen ennennäkemätön poliittinen buumi on siis käynnissä.
Mutta miksi? Oma arvioni on, että perussuomalaiset ovat selkeästi profiloituneet eräänlaiseksi ainoaksi protestipuolueeksi eli kaikki politiikanvastainenkin ajatusmaailma tuntuu satavan nyt Soinin laariin. Soinilla itsellä ei tunnu olevan mitään käänteentekevää menestysreseptiä, vaan hän näyttää luottavan enemmän sukkeluuksiin kuin oikeisiin vaihtoehtoihin ja keskittyy olemaan ns. kansan mies, mies jonka puhetta tavallinen kansalainenkin ymmärtää.
Persujen slogan tuleviin vaaleihin on ”Perussuomalaiset ovat muuta mieltä kuin vanhat puolueet”, jolla se selkeästi kertoo olevansa protesti nykypolitiikkaa vastaan. Puolue profiloituu niin vahvasti Soiniin, että ainakaan minä en ole edes koskaan kuullut Hämeen persuehdokkaista. No, Martti Mäkelä on sentään tuttu nimi Pelicansin faniryhmän vetäjänä. Perussuomalaisten harmiksi Soinia ei voi Lahdessa äänestää, joten rohkenen epäillä, ettei persujen äänisaalis tule olemaan noin korkea, kunhan varsinaiset vaalit huhtikuussa näkevät päivänvalon.
Yksinkertaisesti vetovoimaiset ehdokkaat puuttuvat. Tosin ei niitä muillakaan puolueilla pilvinpimein ole…
Aika näyttää puhkeaako suuri poliittinen kupla vai saammeko oikeat protestivaalit.
No, kyllä kansa tietää sanoisi Vennamon Veikko.
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Meidät suomalaiset tunnetaan maailmalla varsinaisina talvi-ihmisinä. Lumi ja pakkaset ovat meille tuttuja jo pienestä pitäen ja pienet pakkaset tai pyryt eivät meitä paljon liikuta. Näin siis ennen.
Näyttää nimittäin siltä, että meistäkin on kasvanut ihan oikeita keskieurooppalaisia, sillä nyt kun lunta ja pakkasta taas riittää muutaman vähälumisemman talven jälkeen, on kaikki sekaisin. Niin ja toista talvea peräkkäin jo!
Junat eivät kulje, aurat eivät ehdi/osaa aurata, ihmisiä pitää varoittaa liukkaudesta ja lumisateista ja monet eivät enää osaa pukeutua oikein talvisäähän. Onko VR varautunut pelkästään keskieurooppalaiseen ilmastoon, kun nykyjunat eivät kulje pakkasella?
Kyllä ennen junat kulkivat säällä kuin säällä. Mitä hyötyä on yli 200 km/h kulkevasta junasta, jos se ei kulje?
Vähemmän teknologiaa ja enemmän toimivuutta kiitos!
Myös auraajat ovat pulassa, kun nyt olisi oikeasti hommia. On tainnut Lahden kaupunki vähentää aurausurakoitsijoiden määrää dramaattisesti vähälumisina talvina ja nyt sitten kalusto ei enää riitäkään, kun lunta piisaa.
Me miehet pidimme ennen talvella pitkiä kalsareita, tänään pitkät kalsarit kuuluvat lähinnä yli 70-vuotiaiden garderobiin.
Nykynuorilla on tapana kyllä pitää pipoa kesällä ja varsinkin sisätiloissa, mutta kun kunnon pakkaset iskevät, kuljetaan ilman pipoa. Onneksi meille talviuusavuttomille suomalaisille on sentään keksitty tekstiviestipalvelu, joka varoittaa liukkaudesta. Vaikeahan sitä on tietää ilman tekstiviestiä, että on liukasta näin talvella.
Tiedän jo miten tämä jatkuu: Ensi vuonna onkin taas vaihteeksi leuto ja vähäluminen talvi ja VR kertoo meille, että leuto talvi tuli yllätyksenä, joten junat saattavat myöhästellä…
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki aiheutti viime viikolla pienen myrskyn kansalaisten keskuudessa arvioidessaan, että debit-pankkikorttia käyttäviltä asiakkailta saatetaan tulevaisuudessa periä muutaman sentin lisämaksu korttiostosta.
Pohdinnan toi ajankohtaiseksi Luottokunnan uusi hinnoittelu, joka moninkertaistaa pienimpien korttimaksujen provisiot helmikuun alussa. Kaupan kustannusten arvioidaan tämän takia kasvavan 60 miljoonaa euroa vuodessa. Luottokunta perii debit-korttimaksusta vähintaan neljä senttiä, mutta enimmillään 75 sentin provision.
Kyseessä on siis selkokielellä maksamismaksu eli maksaisimme siitä, että saamme maksaa ostoksista kortilla. Melkoista pelleilyltähän tämä tuntuu, kun juuri on saatu suomalaiset käyttämään kaupassa korttia. Kuitenkaan kaupat ja pankit eivät halua, että ihmiset palaavat pelkästään käteisen käyttöön, joten melko mielenkiintoisessa pattitilanteessa ollaan. Yksikään kaupparyhmä ei varmasti yksin uskalla ottaa maksua käyttöön, sillä se tietäisi melko varmasti asiakkaiden siirtymistä muihin kauppoihin.
Minusta Halmesmäen olisi kannattanut pitää koko juttu omana tietonaan ja kaikessa hiljaisuudessa siirtää tuokin kustannus suoraan tavaroiden hintoihin, niin tätäkään kohua ei olisi noussut. Sentti hintaa lisää jokaiseen tuotteeseen ja kateongelma olisi ohi ilman kohua. Eikös yleensäkin kaikki lisäkulut maksateta meillä kuluttajilla?? Tosin me suomalaiset olemme niin kivaa ja kilttiä kansaa, että meitä on helppo vedättää, täällä kun on tapana totella, ei kapinoida.
Jossain Välimeren maassa oltaisiin tässä vaiheessa jo barrikaadeilla polttopullot käsissä….
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Suomen Akatemian tällä viikolla julkaistussa laajassa tutkimuksessa ilmeni, että joka viides suomalaisnuori on saanut 21 vuoden ikään mennessä hoitoa mielenterveysongelmiinsa. Tutkimuksen mukaan vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille sillä vanhempien toimeentulo-ongelmien kasvaessa myös lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus ja kouluttamattomuus näyttävät lisääntyvän.
Köyhyys sinänsä ei tuota kielteistä sosiaalista perimää vaan vanhempien ja perheen heikompi kiinnittyminen yhteiskuntaan.
Näin latelee siis Suomen Akatemia ja täällä ainakin istuu yksi huolestunut isä. Eihän köyhyys kuitenkaan estä sitä, etteikö lapsiaan voisi kasvattaa vastuuntuntoisiksi kansalaisiksi. Ei hyvä kasvatus vaadi rahaa vaan sitä että antaa lapselle aikaa.
Ovatko nykyajan vanhemmat niin itsekeskeisiä hölmöjä, että taloudellisten vaikeuksien tullen unohtavat vastuunsa isinä ja äiteinä?
Nyt näyttää tutkimuksen mukaan siltä, että kun perheen vanhemmilla alkaa taloudellinen alamäki, he unohtavat lapsensa ja jäävät surkuttelemaan kovaa kohtaloaan kotiin tai baaritiskeille ja vastuu lapsen kasvatuksesta sysätään mm. koululle, poliisille tai sosiaalihuollolle.
Toinen huomionarvoinen seikka on nykyajan trendi, jossa lasten kanssa halutaan olla kavereita. Harva tuntuu nykyään muistavan, että meillä vanhemmilla on vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja joskus on tehtävä sellaisiakin päätöksiä, joista lapsi ei pidä.
Vanhempien tulisi muistaa, että he antavat pääosin lapsilleen ne roolimallit ja elämänarvot, joita lapset seuraavat omassa elämässään.
Tähän jos mihin sopii vanha sanonta ” Mitä kylvät, sitä niität”
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
Vuosi 2011 on saatu käyntiin mukavassa pakkaskelissä. Vuoden vaihtuminen innoittaa usein meitä uudistamaan elämäntapojamme ja ikäänkuin haluamme puhdistaa itsemme viime vuoden epäonnistumisista ja huonoista tavoista. On siis aika aloittaa uusi elämä. Tunnetuin vaihtoehto lienee ns. tipaton tammikuu, mutta olisiko syytä miettiä teemoja myös muille kuukausille? Nythän parannus elämäntapoihin kestää vain yhden kuukauden eli tammikuun ja sehän ei missään nimessä enää riitä tässä alati kiihtyvässä elämänrytmissä.
Miltä kuulustaisi mm. huumeeton helmikuu, makkaraton maaliskuu, keskioluton kesäkuu tai läskitön lokakuu? Vaihtoehtoja olisi varmasti monia ja jokainen voisi napata elämänparannusteemakseen itseään eniten miellyttävän per kuukausi. Olisi siinä facebookissa elvisteltävää ja kaverit olisivat kateellisia, kun joka kuukausi olisi eri teema. Jos esimerkiksi tipaton tammikuu epäonnistuu, niin uusi mahdollisuus yrittää tulisi jo helmikuussa eikä vasta vuoden päästä. Nyt tietysti joku ihmettelee, miksei voisi pitää joka kuukausi tipatonta elämää. No tietenkin voi pitää, mutta olisihan se kovin tylsää ja ei ollenkaan niin mediaseksikästä jauhaa sitä samaa vanhaa tipaton-teemaa kuukaudesta toiseen. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
Itsekin haksahdin tähän ”uusi vuosi – uusi elämä”- juttuun, sillä aloitin uuden vuoden innoittamana hyötyliikunnan eli kävelen joka päivä töihin ja töistä kotiin, yhteensä 7 kilometriä per päivä.
Nyt on jo kolme päivää takana, saas nähdä kuinka kauan tätä jaksaa….
Petri Salomaa
päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi
