Vuosi: 2018

Kyberuhka on nykypäivän tietoyhteiskuntamme uusin uhkatekijä, joka on noussut vauhdilla vanhojen uhkakuvien rinnalle. Tietokoneet nimittäin ohjaavat tänä päivänä tavalla tai toisella lähes kaikkea meille tärkeää. Vaaravyöhykkeessä on koko yhteiskuntamme infrastruktuuri, mukaan lukien tärkeä maanpuolustus sekä tiedonvälitys. Mikäli maailmaamme häiritään viruksilla, Troijan hevosilla, madoilla ja haittaohjelmilla, voivat seuraukset yhteiskunnassamme olla yllättävän tuhoisat.

Lahdessa tästä saatiin varoittava esimerkki, kun WannaMine-niminen haittaohjelma halvaannutti Lahden kaupungin tietokoneet. Haittaohjelma aiheutti katkoksia terveysasemien potilastietojärjestelmissä sekä muun muassa Lahden kaupungin verkkosivuilla, sähköpostissa ja kirjastojen järjestelmissä. Kaiken kaikkiaan noin 2400 tietokonetta Lahden kaupungin verkossa joutui haittaohjelman valtaan. Haittaohjelmasta eroon pääseminen kesti viikon verran. Onni onnettomuudessa oli se, että kyseessä ei ollut erityisen vaarallinen haittaohjelma, joka olisi tieten tahtoen tehty aiheuttamaan mahdollisimman paljon tuhoa ja kaaosta kaupungin järjestelmissä. Silti paljon turhaa työtä ja ylimääräisiä kustannuksia haittaohjelma kuitenkin aiheutti.

Mitäpä jos haittaohjelma olisikin tehty terroristisessa mielessä tuhoamaan kaikki järjestelmät? Kuinka meidän olisi käynyt silloin? Miten tilanteesta olisi selvitty? Nykyaikaisen yhteiskunnan haavoittuvin kohta on ilman muuta sähkönjakelu. Käytännössä koko Suomi voitaisiin halvaannuttaa 15 minuutissa kajoamalla sähköverkkoon. Useimmat yhteiskunnan palvelut ja toiminnot kun ovat kiinteästi sidoksissa tietoliikenteen kautta sähköisiin palveluihin. Uhka on suuri ja sen vakavuutta lisää se, että sähkön varassa toimivia tietojärjestelmiä käytetään mm. väestön varoittamiseen häiriötilanteissa. Voidaankin hyvällä syyllä sanoa, että uhka kohdistuu kaikkia niitä kohtaan, jotka käyttävät sähköisiä palveluita eli käytännössä meihin kaikkiin.

Tietotekniikka ja digitaaliset palvelut auttavat yhteiskuntaa selviämään monista tulevaisuuden ongelmista, mutta samalla ne ovat erittäin houkutteleva kohde ammattihakkereille ja tietoliikenneterroristeille. Kybervaikuttaminen eri valtioiden vaaleihin on jo vahvasti tätä päivää. Tietotekniikan tulevaisuuden mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta näin on myös uhkien laita.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden nykyinen kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta jää eläkkeelle toukokuun alussa 2018. Tämä tosiseikka herätti Lahdessa keskustelun siitä, pitäisikö täälläkin siirtyä mediaseksikkääseen pormestarimalliin, kuten mm. Helsingissä ja Tampereella on tehty. Vaakakupissa ovat olleet siis vanha kaupunginjohtajamalli ja uusi pormestarimalli. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vaaka on kallistumassa pormestarin puoleen eli Lahti on saamassa lähitulevaisuudessa itselleen pormestarin.

Johtamisjärjestelmätoimikunta, jonka tehtävänä on arvioida kaupungin tulevaa johtamisjärjestelmää ja eri vaihtoehtoja, esittää Lahden kaupungin poliittiseksi johtamisjärjestelmäksi pormestarimallia. Pormestarimalli otettaisiin käyttöön seuraavien kuntavaalien jälkeen, kesäkuussa 2021. Siihen saakka kaupunkia esityksen mukaan johtaisi kaupunginjohtaja, joka siirtyisi ensi vaalikauden alussa kansliapäällikön virkaan. Pormestari toimisi kuntalain mukaisesti sekä kaupunginjohtajana että kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Pormestarin lisäksi Lahteen valittaisiin kaksi tai kolme apulaispormestaria. Johtamisjärjestelmätoimikunta katsoo perusteluissaan, että pormestarimalli luo edellytykset kaupungin kehitykselle ja menestykselle. Johtamismallin uudistamisessa yhtenä tärkeänä tavoitteena on poliittisen päätöksenteon ja virkamiesten päätösten erottaminen selkeästi toisistaan.

Toistaiseksi pormestarimalli on käytössä Tampereen lisäksi Helsingissä, Pirkkalassa, Tuusulassa ja Kärkölässä. Lahtelaiset kävivät tutustumassa Tampereella sikäläiseen malliin ja selonteon mukaan käteen jäi mallista paljon positiivisia asioita. Yhtenä tärkeimpänä seikkana Tampereella nousi esiin se, että pormestari antaa kaupungin hallinnolle kasvot. Pormestarimallissa poliitikot johtavat kaupunkia ja pormestarit toimivat myös yhdyshenkilöitä kaupunkilaisiin päin. Tampereella valtuusto ohjaa pormestarin toimintaa vahvasti mm. pormestariohjelman kautta ja pormestari/apulaispormestarit pääsevät ohjaamaan asioita jo valmisteluvaiheessa. Lisäksi pormestari päättää mitkä asiat ovat valmiita otettavaksi kaupunginhallituksen listalle. Kaiken kaikkiaan Tampereella arvioitiin, että päätettävät asiat menevät tällä mallilla eteenpäin.

Riskejäkin löytyi, joista yksi on se, löytyykö tehtävään tarpeeksi päteviä ja karismaattisia johtajatyyppejä, jotka voivat olla varsinaisesta työstään pois pormestari/apulaispormestarin toimikauden ajan. Pormestarimalli voi luoda myös riitaisan hallitus‐oppositio asetelman. Muita riskejä ovat mm. poliittisen vallan keskittyminen ja kuntavaalien muuttuminen pormestarivaaleiksi.

Meitä kaupunkilaisia ehkä kuitenkin eniten tässä pormestariasiassa kinnostaa se, kuinka paljon hallinnon kulut kasvavat, kun organisaatio kasvaa yhdellä johtoportaalla? Kaupungin talous on muutenkin jo kuralla, eikä menojen kasvattaminen olisi kovinkaan suotavaa. Eikö hallintohimmeleitä pitäisi pikemminkin purkaa kuin kasvattaa? Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Komu myönsi kulujen pormestarimallissa hieman nousevan. Toisaalta muutoksen hyöty löytyy paranevasta demokratiasta ja demokratiallakin on aina hintansa linjasi Komu pormestarimallia puolustaen.

Kuntalain mukaan valtuusto valitsee pormestarin, mutta pormestari voi olla melkein kuka vain. Monessa kunnassa lähtökohta on, että pormestari on myös valtuutettu, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Periatteessa pormestari voi olla myös ei-lahtelainen, jos valtuusto niin päättää. Eli periaatteessa kaikki käy, kunhan on tarpeeksi pätevä ja karismaa löytyy. Mistäköhän sellainen löydetään?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Presidentinvaaleissa kävi juuri niin kuin gallupit olivat ennustaneet. Sauli Niinistö valittiin jatkokaudelle ylivoimaisesti. Vaalit ratkesivat historiallisesti jo ensimmäisellä kierroksella, kun istuva presidentti nappasi yli 62% äänistä. Kaiken kaikkiaan liki 1,9 miljoonaa suomalaista oli sitä mieltä, että presidenttiä ei tässä kohtaa vaihdeta. Voittomarginaali lienee länsimaisessa kulttuurissa historiallisen suuri. Tuskinpa edes Kekkonen olisi tämän suurempaa äänimäärää kerännyt aikoinaan? Tätä suuremmalla äänenvyöryllä valitaan presidentit yleensä vain diktatuureissa, joissa vaalit eivät oikeasti ole vapaat. Meillä ne olivat, joten todella vahvan mandaatin Niinistö kansalta vaaleissa sai.

Vaaleja on tulkittu mediassa monella tavalla. Yleisimmin on kuitenkin todettu, että kyseessä olivat henkilövaalit, joissa puoluepolitiikka ei näytellyt kovinkaan suurta osaa. Niinistö keräsi äänensä niin oikealta kuin vasemmaltakin, keskustaa unohtamatta. Nähtävästi Niinistö on onnistunut nostamaan itsensä päivän politiikan yläpuolelle kansan arvostamaksi arvojohtajaksi. Monet totesivatkin, että Sauli Niinistö on hoitanut työnsä yksinkertaisesti niin hyvin, ettei hyvää kannata vaihtaa.

Jo etukäteen näytti selvältä, että monelle puolueelle kyseessä olivat vaalit, joita ei voi voittaa, mutta mukana on pakko olla. Pelkkä mukana oleminen tuntui monelle ehdokkaalle riittävänkin, sillä Niinistöä ei vaalikeskusteluissa oikeastaan kunnolla edes haastettu. Väyrynen kyllä parhaansa yritti, mutta melkoiseksi sanahelinäksi ja omien kirjojen ja mukien mainostukseksi haasto usein jäi. Moni tuntui olevan mukana mielessään seuraavat eduskuntavaalit. Saattoipa muutama ehdokas olla matkassa ajatuksenaan pohjatyön tekeminen jo vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Koska Niinistöä ei voi silloin enää presidentiksi äänestää, täytyy presidentti löytyä jostain muualta.

Keitä sitten olisivat presidenttiehdokkaat vuonna 2024? Nykyisistä ehdokkaista voisivat mukana ehkä olla Huhtasaari, Haatainen ja Kyllönen. Pienin varauksin myös ehkä Haavisto, eikä Väyrystäkään koskaan kannata aliarvioida. Voisiko joku näistä edellä mainituista saada yli puolet kansasta äänestämään itseään? No, onhan tässä kuusi vuotta aikaa kerätä kannuksia tai etsiä ehdokasta, jolla olisi kannatusta yli puoluerajojen Niinistön tapaan. Luulenpa, että isot puolueet ovatkin jo aloittaneet kartoituksen mahdollisista presidenttiehdokkaista vuodelle 2024. Ja silloin ei ehkä puhutakaan enää niin puolueisiin orientoinuneista ehdokkaista.

Vaikka nämä vaalit selkeästi henkilövaaleiksi luettaisiinkin, niin puolueille vaali antoi kuitenkin varmasti ajateltavaa. Keskustan ja SDP:n ehdokkaiden kannatus jäi todella alhaiseksi. Näyttääkin siltä että puoluekannatuksen ydin on näissä puolueissa vain 3-4 % tasolla. Se on todella vähän, kun molemmat puolueet vetävät eduskunta- ja kuntavaaleissa 15- 20% kannatuksia. Vaikuttaa siis siltä, että puolueiden äänestäjistä suurin osa voi liikkua ja vaihtaa väriä, kunhan löytyy tarpeeksi hyvä ja valovoimainen ehdokas. Seuraavat eduskuntavaalit tulevat pitkälti näyttämään sen, ovatko tulevaisuuden vaalit jatkossa enemmän henkilö- kuin puoluevaalit ja onko poliittinen kenttä vanhoine puolueineen muuttumassa lopullisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahdessa on viime ajat taitettu peistä Malskin taide- ja muotoilukeskuksen puolesta ja vastaan. Keskustelu on ollut välillä kiihkeätä, mutta onneksi pääosin yllättävän rakentavaa lahtelaiseksi keskusteluksi. Tällä viikolla Lahden valtuusto otti myönteisen kannan luvuin 45-14 Malskin taidekeskuksen perustamisen puolesta, tosin sillä ehdolla että hankkeelle asetetut ehdot toteutuvat.

Maanantainen päätös ei siis automaattisesti vielä tarkoita sitä, että taidekeskus todella toteutuu, sillä matkassa on vielä monta mutkaa. Esimerkiksi itse panimorakennus on huonossa kunnossa, mikä tarkoittaa sitä, että tulevan kiinteistönomistajan on satsattava saneeraukseen isoja summia, jotta kokonaisuudesta tulee sellainen kuin on luvattu. Kiinteistön uusi pääomistaja on vielä mysteeri. Tiedetään, että se on suuri länsieurooppalainen kiinteistösijoittaja, mutta nimeä ei ole vielä kerrottu julkisuuteen asian keskeneräisyyteen vedoten.

Jos asiat etenevät kuin Strömsössä, niin Malskille muuttaa Lahden taidemuseo, jonka lisäksi keskuksessa tulisi olemaan myös muutakin toimintaa. Lahden kaupunki sitoutuu Malskin tilojen vuokralaiseksi 20 vuodeksi edellyttäen, että toimitiloista päästään neuvotteluissa kaupunkia tyydyttävään vuokrasopimukseen ja että tilat toteutuvat kaupungin haluamalla tavalla. Aika paljon muttia ja ehtoja siis vielä siihen, että keskus aukaisisi ovensa syksyllä 2019.

Uusi taide- ja muotoilukeskus lisäisi kaupungin vuotuisia nettomenoja 326 000 eurolla nykytilanteesta. Laskelma perustuu oletukseen, että taide- ja muotoilukeskuksessa käy vuosittain vähintään 50 000 kävijää, joista 35 000 on maksavia. Näihin arvioihin ovat hankkeen vastustajat käyneet kiinni. Heidän mukaansa summa on liian iso pala purtavaksi tässä taloustilanteessa, puhumattakaan siitä että kävijämäärät on heidän mukaansa arvioitu pahasti yläkanttiin. On myös epäilty, ettei Lahdessa yksinkertaisesti ole osaamista tällä alalla tarpeeksi, jotta keskuksesta saataisiin ihmisiä kiinnostava kokonaisuus.

Itse olen sitä mieltä, että yhtä lailla kuin ihmisen tarvitsee liikuntaa, tarvitsee ihminen myös ns. hengen ravintoa. Monelle taiteen ja muun kulttuurin harrastaminen on samanlainen voimavara ja henkireikä kuin joillekin on vaikkapa uiminen tai hiihtäminen. Lahdessa on vuosikymmenet satsattu rahaa liikuntapaikkoihin, joten nyt voisi olla hyvä hetki satsata taiteeseen ja kulttuuriin. Edellinen iso satsaus kulttuurin puolelle eli upea Sibeliustalo on jo iältään 18 vuotta. Kovasti sitäkin aikoinaan vastustettiin ja vieläpä melkein identtisillä argumenteilla kuin nyt ovat Malskin vastustajat olleet liikkeellä. Liian kallis ja totaalisen turha. Tänä päivänä Sibeliustalossa käy vuosittain noin 180 000 kävijää, joten totaalisen turha se ei ainakaan ole ollut.

Lahti tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa matkailun vetonauloja, syitä siihen, että kaupungissa halutaan vierailla. Malski voi olla tulevaisuudessa yksi näistä vetonauloista, jos kaikki menee ns. putkeen. Peruslahtelaista puuhastelukulttuuria ei tämän hankkeen ympärille kaivata. Toivotankin tervetulleiksi, vain ja ainoastaan, alan rautaisimmat ammattilaiset toteuttamaan meille Lahteen elinvoimaista taidekeskusta. Hanke vaatii paljon työtä onnistuakseen, mutta, jos ei koskaan mitään yritä, ei koskaan mitään myöskään saa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Presidentinvaalit lähestyvät kovaa vauhtia, eikä todellista vaalikiimaa ole vielä näkyvillä edes kulman takana. Suurin syy tähän on Sauli Niinistön gallupeissa keräämä ylivoimainen suosio. Kieltämättä latistaa hieman vaali-intoa, kun yksi ehdokas kerää gallupeissa yli 70% suosion, muille jäädessä vain rippeet. Todellisesta taistosta on silloin turha puhua. Tuntuu, että jotkut ehdokkaat ovat mukana vain siksi, että puolueella pitää olla oma ehdokas. Niinpä vaalien suurin mielenkiinto kohdistuukin lähinnä siihen, valitaanko Niinistö suoraan jo ensimmäisellä kierroksella ja mistä kaikesta Paavo Väyrynen ehtii vielä Niinistöä syyttää.

Tällä viikolla alkoivat televisiossa ehdokkaiden yksityistentit, niin Ylen kuin MTV:kin puolella. Monesti nämä yksityiset tentit kertovat paljon enemmän ehdokkaista kuin yhteistentit, joissa keskustelu menee usein päälle puhumiseksi ja yleiseksi älämölöksi. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että Yle on hoitanut nämä vaalitentit selkeästi paremmin ja laadukkaammin kuin sensaatiohakuisempi kilpailijansa MTV. Tällä kertaa kuitenkin Yle yllätti allekirjoittaneen negatiivisesti, sillä se olikin näissä vaaleissa päättänyt rahdata studioon ehdokkaan mölyävän kannattajalauman, jonka funktio jäi ainakin minulle täysin mysteeriksi. Onko tällä sitten tarkoitus saada edes vähän sitä kiihkoa ja tunnetta kieltämättä hieman laimeaan vaalikeskusteluun? Vähän jenkkityylistä tivolia peliin, niin kyllä se kiihko siitä nousee?