Vuosi: 2017

Kaikki varmasti muistavat viimeaikaiset tapahtumat Tukholmassa, Pietarissa, Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa ja Nizzassa. Terrorismi on tullut ikäväksi osaksi Euroopan maiden arkea. Enää tuskin kukaan ajattelee, ettei Suomessa voisi tapahtua samansuuntaisia ikäviä iskuja. Kyseessä onkin enemmän se, milloin näin käy ja kuinka hyvin viranomaiset pystyisivät puuttumaan tapahtumiin jo etukäteen. Nykyinen tiedustelulaki kaipaakin pikaisesti uudistusta. Tukholman tapahtumat antoivat varmasti sen viimeisen sysäyksen siihen, että Suomen hallitus on vedonnut oppositioon, jotta tiedustelulainsäädäntöön liittyvä perustuslain muuttaminen onnistuisi nopeutetussa aikataulussa. Koska kyse on osasta peruslakia, tarkoittaa se sitä, että käytännössä 5/6 kansanedustajista pitäisi saada lakimuutoksen taakse. Nykyisellään perustuslaki ei pidä kansallista turvallisuutta yksityisyyden suojan tai viestisalaisuuden rikkomisen perusteena.

Tällä hetkellä Suojelupoliisi ja puolustusvoimat ovat kansainvälisen tiedustelutiedon varassa, joka ei ole pitemmän päälle kestävä tilanne. Suurimpana uhkana Supon päällikkö Anssi Pelttari kokee kansainvälisen terrorismin, eikä uhkakuvista voi sulkea pois myöskään arvaamattomasti käyttäytyvää itänaapuriammekaan. Tänä päivänä esimerkiksi Venäjän netissä harrastama propaganda ja hakkerointi on varsin voimakasta. Suomessa on Pelttarin mukaan 350 terrorismin kohdehenkilöä ja verkostoja, joiden toiminnan seuraamista laki huomattavasti helpottaisi. Ulkomaisten uhkien lisäksi meillä on myös ihan ikiomia poliittisia ääriryhmiä, niin vasemmalta kuin oikealtakin, joiden seuraaminen paremmin olisi yhteiskuntarauhan kannalta hyvä ratkaisu.

On selvä, että yksityisyyden suoja on tärkeä, perustuslailla turvattu asia, mutta jos tällä lainuudistuksella onnistutaan estämään turhia kuolemia, on se sen väärti, että lain rajoja venytetään. Jotkut ovat, ihan aiheellisestikin, olleet huolissaan siitä, miten yksityisyys voidaan uuden lain astuessa voimaan säilyttää. Sinänsä outoa, sillä tänä päivänä suurin osa netin käyttäjistä antaa huoletta tietonsa eri ohjelmien ja sovelluksien käyttöön. mm. Google kerää valtavasti meistä tietoa joka päivä, josta kukaan ei oikeastaan tiedä mihin sitä loppujen lopuksi käytetään. Facebookissa kerromme kaikille perheestämme, kodistamme ja harrastuksistamme ja kauppojen kanta-asiakaskortit keräävät tietoa ostoksistamme. Toisin sanoen meistä kerätään joka päivä valtava määrä tietoa huomaamattamme ja useimmille se on ihan OK. Tähän peilaten on mielestäni aika pieni haitta, jos kansallisen turvallisuuden nimissä sähköpostejamme tai nettikäyttäytymistämme tarkkailtaisiin. Luotan kyllä viranomaisiin, että ihan huvikseen he eivät ala kansalaisten sähköposteja tarkistamaan. Kyllä taustalla pitää olla vahva epäily.

Lainuudistus ei missään nimessä poista terrorismia tai muitakaan uhkia, mutta se antaisi paremmat valmiudet estää mahdolliset tulevat väkivallan teot. Vastaavalla lainsäädännöllä tiedetään estetyn iskuja muualla, toisaalta se ei kuitenkaan estänyt terrorismia Tukholmassa. Kuka haluaa olla se, joka selittelee jälkikäteen lainuudistuksen jarruttelua, jos jotain todellakin tapahtuu ennen kuin lainmuutos saadaan voimaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaaleissa tuli yksi asia selväksi. Lahtelaiset halusivat muutosta ja muutos tuli. Tuli punavihreä jytky. Pitkään Lahden vallankahvassa kiinni ollut kokoomus kohtasi viikonloppuna pienoisen katastrofin, kun se menetti peräti viisi valtuustopaikkaa. Valtakunnallisesti kokoomus tosin oli vaalien voittaja, ollen niukasti Suomen suurin kuntapuolue. Lahdessa sen sijaan kokoomus joutui katselemaan demareiden takavaloja, kun demarit kaasuttelivat kannatusluvuissaan yli 30 prosentin ja selkeästi Lahden suurimmaksi puolueeksi. Äänestäjien toivetta toisenlaisesta, asteen verran humaanimmasta politiikasta Lahti-kaupungissa alleviivasi myös vihreiden menestys vaaleissa.

Suurin ansio SDP:n menestyksestä lankeaa kansanedustajakaksikolle Kari-Skinnari, jotka saivat peräti neljänneksen koko puolueen äänistä. Kokoomukselta lahtelainen kansanedustaja riveistään puutuu ja se näkyy äänimäärissä. Paljon ääniä keräävä johtotähti yksinkertaisesti puuttuu. Siinä missä Kari ja Skinnari keräsivät molemmat parituhatta ääntä per veijari, kokoomuksen ykkönen Juha Rostedt jäi hieman yli tuhanteen ääneen. Sama ongelma on myös vihreillä, sillä hyvästä tuloksesta huolimatta se varsinainen ääniharava puolueelta Lahdessa puuttuu. Nyt vihreiden hyvä tulos tehtiin tasaisella ehdokasjoukolla.

Keskustalla ja perussuomalaisilla oli onnekseen riveissään kansanedustajat Talja ja Lehto, sillä muuten vaalit olisivat voineet kääntyä näiden puolueiden kohdalla huomattavasti huonommiksi. Tosin persujen vaalit menivät joka tapauksessa totaalisesti penkin alle, joka oli kyllä aistittavissa jo paljon aikaisemmin vaaligallupeista.

Tällä kertaa protestiäänet valuivat eri suuntaan kuin viime kuntavaleissa. Voi olla, että perussuomalaisten ja kokoomuksen riveissä ruoditaan vielä pitkään sitä, olisiko Kalle Aaltonen kannattanut hyväksyä sittenkin ehdokkaaksi, sillä Aaltosen yli 1300 ääntä olisivat varmasti kelvanneet molemmille, vaikka miehen mielipiteet eivät puolueita miellyttäneetkään. Voi olla, että kosijoita riittää Aaltosen ovella ennen eduskuntavaaleja.

Miten sitten vaalitulos näkyy valtuuston arjessa? Jos demarit, vihreät ja vasemmisto löytävät yhteisen sävelen, tarkoittaa se sitä, että niillä on valtuustossa yhden äänen enemmistö. Tämä voi jatkossa tarkoittaa joidenkin jo päätettyjen säästötoimien purkamista ja ns. inhimmillisempää otetta myös tulevissa säästöissä. Näin ainakin voisi äänestäjien toiveita tuloksesta lukea. Aika näyttää, pystyvätkö demarit ja vihreät vastaamaan lahtelaisten huutoon. Toisaalta se voi myös tarkoittaa sitä, että yhden äänen enemmistöllä voitettujen äänestysten perinne Lahdessa jatkuu, mikä ei pitkällä aikavälillä ole suotavaa.

Sama yhden äänen enemmistö valtuustossa on nyt myös naisilla. Muutos on merkittävä, sillä viime valtuustossa naisia oli vain 37%. Nastolan pelättiin ennen vaaleja jäävän uudessa valtuustossa marginaaliryhmäksi. Toisin kävi, sillä nastolalaiset kävivät uurnilla ahkerasti, tuloksena peräti 12 nastolalaista valtuutettua. Tämä tarkoittaa sitä, että Nastolankin asiat tulevat varmasti huomioiduksi valtuustosalissa. Hyvä, että nastolalaiset pitivät puolensa.

Näidenkin vaalien suurin voittaja oli jälleen kerran nukkuvien puolue, sillä vaikka äänestysprosentti nousi Lahdessa parilla prosenttiyksiköllä, on jotenkin käsittämätöntä, että liki 45% lahtelaisista ei äänioikeuttaan käyttänyt. Tämä tarkoittaa sitä, että 43 904 ääntä jäi käyttämättä. Sääli.

Päätoimittsaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahdessa järjestettiin loistavat hiihdon MM-kisat. Tunnelma oli loistava, sää suosi ja menestystäkin suomalaisille piisasi, ainakin enemmän kuin viime vuosilta olisi voitu odottaa. Ainoa joka on ollut kisojen jälkeen nenä nyrpällään, on ollut Suomen Hiihtoliitto. Syykin tiedetään. Hiihtoliitto vastaa yksinään kisojen tappioista, joita vääjäämättä on tulossa, sillä kisojen katsojamäärä jäi alle tavoitellun 200 000 katsojan. Tappiota on tulossa monien eri lähteiden mukaan joitain satojatuhansia euroja, joten ihan pikkurahoista ei ole kyse.

Hiihtoliittohan yritti vielä muutama viikko ennen kisoja saada helpotuksia sovittuihin maksuihin Lahden Hiihtoseuralle ja Lahden kaupungille, mutta Lahdessa ei tähän suostuttu. Ja miksi olisikaan? Sopimus on sopimus, vaikka huonompikin. Sopimushan takasi Lahden Hiihtoseuralle 1,1 miljoonaa euroa ja Lahden kaupungille 900 000 euroa, käy kisojen taloudellisen onnistumisen kanssa niin tai näin. Näin siis kisojen taloudellinen Musta Pekka jäi Hiihtoliiton käteen ja sekös sapettaa.

Totuuden nimissä on myönnettävä, että Hiihtoliiton tekemä sopimus on sellaisenaan käsittämätön ja täytyy ihmetellä miksi moiseen sopimukseen on Hiihtoliitossa alunperinkään suostuttu. Ihmeellistä, että näin isot kansainväliset kisat järjestetään niin, että riskeistä vasta vain yksi taho. Se ei kuitenkaan ole hiihtoseuran tai Lahden kaupungin vika, että tällaiseen sopimukseen on päädytty. Tuskinpa lahtelaiset pyssy ohimolla tätä sopimusta vaativat? Tästä suivaantuneena Hiihtoliitto on uhkaillut ettei se aio automaattisesti hakea Lahdelle maailmancupin kisoja ensi talvelle. Näin tapahtuessa se olisi melkoinen kuolinisku Salpausselän kisoille. Minne maailmancupin kilpailut sitten voitaisiin Suomessa siirtää? Ruka? Kuopio? Muut mahdolliset kisapaikat eivät yksinkertaisesti ole olosuhdetasoltaan läheskään samaa luokkaa Lahden kanssa, joten kyllä tässä hiihtoliitto ampuisi itseään komeasti jalkaan. Uskon, että näin tyhmää päätöstä ei hiihtoliitto tee. Kyseessä onkin lähinnä viesti lahtelaisille siitä, että jatkossa hiihtoliitosta ei löydy allekirjoittajaa moisille sopimuksille, joissa riskit kantaa yksinään hiihtoliitto.

Lahden kaupunki on tehnyt hiihtostadionille mittavat, miljoonien eurojen investoinnit verovaroin ja hiihtoseura hoiti pitkälti kisoihin tuhatpäisen, osaavan talkooväen. Tämä ei kuitenkaan hiihtoliitolle jatkossa tule riittämään. ”Ulkomailla monissa paikoissa kaupungit maksavat saadakseen tällaiset kisat” toteaa liiton toiminnanjohtaja Mika Kulmala.
Lahden talousalueen katsotaan netonneen kisoista noin 20-30 miljoonaa euroa, jonka lisäksi voidaan plussaksi laskea runsas TV-näkyvyys maailmalla. Totuuden nimessä on myönnettävä, että kyllähän Lahti tässä voittajana maaliin lasketteli. Hieman balsamia haavoihin, sillä edelliset kisat onnistuivat dopingskandaaleineen pilaamaan koko kaupungin maineen vuosiksi.

Nyt kannattaisi molemmin puolin rauhoittua ja istahtaa rauhassa saman pöydän ääreen ja laskea porukalla, minkälaisella tuottojen jaolla kaikki osapuolet olisivat olleet tyytyväisiä kisojen tuottoon ja tehdä sen perusteella uusi sopimus seuraavista kisoista. Liki sata vuotta on Lahdessa hiihtokisoja järjestetty ja ne ovat tärkeä osa Lahden brändiä. Toivotaan ettei muutama mielensäpahoittaja tätä perinnettä pilaa ja sopu löytyy. Lahti tarvitsee kisansa ja hiihtoliitto Lahtensa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalien ennakkoäänestys käynnistyi keskiviikkona, joten minäkin heräsin miettimään sitä, kenelle kallisarvoisen ääneni antaisin. Kuka voisi olla se henkilö, joka hoitaisi juuri minun asioitani tässä kaupungissa ja tekisi ne oikeat arvovalinnat puolestani?

Niinpä aloinkin kiivaasti tutkailemaan vaalimainoksia, joita tulee näinä päivinä vastaan niin kaduilla, lehdissä kuin netissäkin. Kaupungilta ja kauppojen edustoilta löytyy myös monenlaista yrittäjää. Ihmisille jaellaan ehdokkaiden kuvilla ja ajatuksilla varustettuja ämpäreitä, kyniä, postikortteja, tulitikkuja jne. Kahvia tarjotaan joka kojussa ja joissain maistellaan jopa makkaraa. Ilmaiseksi tietty. Samalla ollaan kovasti kiinnostuneita juuri minun arjestani. Mitä minulle kuuluu? Onpa kivaa, kun välitetään. Tosin joskus tuntuu, että minusta ollaan näin kiinnostuneita ainoastaan vaalien aikaan, mutta positiivistahan se vain on, että edes silloin.

Meikäläisen ääntä ei kuitenkaan osteta ilmaisella ämpärillä eikä edes hyvällä makkaralla, joten ajattelin hoitaa sopivan ehdokkaan etsimisen sivistyneesti ATK:n avulla, olenhan koulutukseltani sentään komeasti ATK-merkonomi. Napsautin siis tietokoneeni auki ja syöksyin vaalikoneiden ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäiseksi päätin kokeilla paikallislehden vaalimasinaa.

Paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta liukuva vastauspalkki antaa ihan liikaa liikkumavaraa. Aluksi jaksan katsoa tarkkaan minkä luvun annan 0 ja 100 välillä, lopussa jo lipsuu vähän sinne päin. Lopputuloksena on se, että iso osa ehdokkaista on samaa mieltä kanssani yli 80 prosenttisesti. Taidankin olla melko keskivertotyyppi? Vai ehdokkaatko niitä keskivertotyyppejä ovatkin? Neljän kärjessä 86-88 prosentin arvoilla on neljän eri puolueen (kok/vihr/sdp/Ps) ehdokas. Mitä? Eikö puolueiden välillä ole mitään eroja?

Seuraavaksi käsittelyyn valtakunnalliset Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat. Ehkäpä heidän vaalikoneistaan löytäisin joitain erojakin puolueiden ja ehdokkaiden välille? IS väittää vastausteni jälkeen, että olen Juha Sipilän puoluekavereita, mutta parhaat ehdokkaat löytyisivät kuitenkin kokoomuksesta ja demareista. Eroja ehdokkaiden välillä ei ole nimeksikään. Lisäksi Hesarin vaalikone väitää samaa. Onpas tämä nyt sekavaa. Niinpä varmuuden maksimoimiseksi teen kaikki kolme vaalikonetta uudestaan. Nähtävästi toisella kertaa vastasinkin hieman eritavalla kuin ensimmäisellä kerralla, sillä nyt tulokset ovat taas erilaiset.

Eihän tästä mitään tule! Ehkäpä ATK ei olekaan niin hyvä tapa valita oikea ehdokas? Takaisin torille vai äänestänkö vain ulkonäön perusteella? Sehän tarkoittaisi sitä, että ääni menisi jollekin hyvin kauniille naiselle vai etsisinkö ehdokkaiden joukosta sen jonka tunnen henkilökohtaisesti vai…? Argh!

Tämän pienen tarinan opetus on se, että on vähintään miljoona eri tapaa valita ehdokas jota äänestää. Joku voi löytää ehdokkaan vaalikoneesta, joku torilta ämpäreitä jakamasta ja joku lehden palstoilta. Älä turhaan hätäile, kunhan muistat, että tärkeintä on äänestää. Se on todellakin ainoa tapa vaikuttaa kuntasi asioihin. Nukkuvien puolue ei vie asiaasi eteenpäin, joten älä sinä nuku onnesi ohi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sotea on väännetty ja käännetty julkisuudessa jo useampi vuosi, mutta fakta lienee se, että vuodesta 2019 alkaen suomalaiset saavat vapaasti valita, minkä perusterveydenhuollon palvelujen tuottajalla he jatkossa asioivat. Palveluntuottaja voi siis jatkossa olla yksityinen, julkinen tai järjestöpohjainen.

”Terveyspalvelut on tulevaisuudessa tuotettava taloudellisessa katsannossa nykyistä tehokkaammin. Yksi väline taloudellisen tehokkuuden tavoitteluun on kilpailumekanismi. Kilpailumekanismin toimivuuden kannalta taas on erittäin tärkeää, että asiakkailla on valinnanvapaus – vapaus hylätä heikkolaatuisina tai kalliina pitämänsä palvelut” linjasi uudistusta pääjohtaja Juhani Jokinen kilpailuvirastosta.

Kun kaikki terveyspalvelut pannaan kilpailemaan samalle viivalle, voi edessä olla ongelmia. Yksi suurimmista sote-uudistukseen liitetyistä peloista on se, että ulkomaiset suuryritykset siirtävät saamansa voitot veroparatiiseihin verottajan ulottumattomiin ja hinnat nousevat pilviin. Ainakin kolmea suurinta yksityistä alan yritystä eli Terveystaloa, Mehiläistä ja Attendoa on arvosteltu verokikkailusta jo vuosia. Vaikka kaikki kolme yhtiötä ovat kiistäneet harjoittavansa kikkailua veroilla, ei leima kansan silmissä ole haalistunut. Se mitä tavallinen kaduntallaaja kutsuu verokikkailuksi, kulkee yrityksissä virallisella nimellä aggressiivinen verosuunnittelu, jota nämä suuryhtiöt kyllä surutta käyttävät.

Ruotsissa valinnanvapaus on ollut käytössä jo vuosia. Ruotsin verohallinnosta arvioitiin, että isoista sote-yrityksistä virtasi ulos noin puoli miljardia euroa verosuunnittelun vuoksi vuonna 2014, joten pelko voittojen virtaamisesta ulkomaille on todellinen. Parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa. Näistä kolmesta terveysalan suuryrityksestä ainakin Attendo maksaa Suomessa enemmän yhteisöveroja kuin yksikään muu terveysalan yritys.

Lääkkeeksi tätä varten hallitus on tehnyt esitysluonnoksen, jonka avulla sote-yritystäsi valitessasi voisit ottaa kantaa mahdolliseen verokikkailuun. Esityksen mukaan asiakkaat pääsisivät tutustumaan palveluntuottajan tilinpäätös- ja verotietoihin ennen omaa päätöksentekoaan. Jos luonnos menee läpi sellaisenaan, yritysten on kerrottava verotettavien tulojensa määrä sekä se, maksavatko ne veronsa Suomeen vai jonnnekin veroparatiisiin.

Siinä siis yksi valtti yrityksille tulevassa kilpailussa. Valinnoissa keskeisin merkitys asiakkaille on varmasti kuitenkin palvelun laadulla ja hoitopaikan läheisyydellä. Uskoisin, että ne yritykset, jotka tarjoavat lyhyimmät odotusjonot ja parhaat palvelut lähellä kotia, voittavat asiakkaita puolelleen helposti. Myös hinta tulee olemaan keskeinen kilpailuvaltti. Vain valveutuneimmat asiakkaat jaksavat kiinnittää huomiota verokysymyksiin, jos homma muuten toimii mallikkaasti ja ennen kaikkea järkevään hintaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hallitus sai viime vuonna työntekijäjärjestöjen kanssa aikaan kilpailukykysopimuksen pitkän väännön jälkeen. Sillä taataan tai ainakin yritetään taata paremmat olosuhteet talouskasvulle maassamme. Kaikille ei tämäkään tunnu riittävän.

Tällä viikolla myrskyn nostatti EK:n uusi, vuodenvaihteessa aloittanut puheenjohtaja Veli-Matti Mattila, jonka mielestä suomalaisten palkkoja pitäisi alentaa vielä 10-15 prosenttia kilpailukyvyn turvaamiseksi. Mattila peräänkuulutti lisää kilpailukykysopimuksia ja palkkamalttia. Asian tekee aavistuksen verran noloksi se tosiseikka, että Mattilan oma palkka oli yli 1,5 miljoonaa euroa vuonna 2015. Hän ansaitsi siis noin 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja.

Pitkällä aikavälillä kaikki työehdot pitäisi Mattilan mukaan sopia työpaikoilla työntekijän ja työnantajan kesken. Jos tällaiseen menettelyyn jossain vaiheessa päädytään, on vaarana, että yritykset järjestävät ns. palkkahuutokauppoja, joissa työpaikan saa pienimpään palkkaan suostuva henkilö.

Kuinka miljoonia euroja tienaava Mattila edes kehtaa puhua 10-15% palkanalennuksista? Olisiko hän itse valmis alentamaan omaa palkaansa liki 200 000 euroa vuodessa? Tuskinpa. Mattilalla ei vain yksinkertaisesti ole ymmärrystä tai kokemusta siitä, miten elämä sujuu silloin, kun palkka on vaikkapa 2000-3000 euroa kuussa tai jopa vähemmän. Mattilan lausunnot ovat ikäviä jo senkin vuoksi, että juuri nyt Suomessa kaivattaisiin paljon enemmän me-henkeä. Näinä vastakkainasettelun rajuina aikoina kaivataan sillanrakentajia, ei niiden polttajia, joihin Mattilakin tuntuu lausuntojensa vuoksi kuuluvan.

Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipiläkin ovat tahoillaan vedonneet suomalaisyritysten johtajiin, että he näyttäisivät esimerkkiä tinkimällä omista palkoistaan, koska nyt säästöt on revitty pääasiallisesti työntekijöiden selkänahasta. Niinhän sitä sanotaan, että hyvä johtaja johtaa edestä omalla esimerkillään. Kovin suurta intoa ei johtajien keskuudessa kuitenkaan tällaiseen solidaarisuuteen ole näkynyt.

Mattilan lausuntoa on jo ehditty selittelemään monella tavalla. Oliko kyseessä tahallinen provokaatio työntekijäjärjestöille vai ainoastaan ikävä väärinkäsitys? Tarkoittiko Mattila vain yleisesti sitä, millainen meidän palkkojemme kilpailukyky on kansainvälisesti verrattuna muihin maihin, eikä suinkaan vaatinut palkkojen alentamista? Sitä emme voi varmuudella tietää. Niin tai näin, p…ka osui jo tuulettimeen.

Ikävää tässä on se, että tällaisista ylimielisistä lausunnoista kärsivät myös pienten ja keskisuurten yritysten omistajat. Samaan syssyyn heidätkin tungetaan yrittäjinä siihen samaan ”riistäjien” kastiin, vaikka todellisuudessa pienyrittäjä usein on se, joka saa yrityksestään pienimmän palkan ja ja tekee kuitenkin sen pisimmän työpäivän pystyäkseen maksamaan muutaman työntekijänsä palkan ajallaan. Ja silti pienyrittäjän omat ansiot saattavat pyöriä jopa köyhyysrajan alapuolella. Silloin ollaan kyllä aika kaukana näistä ”mattiloista”, joiden suhteellisuudentaju vaikuttaa kadonneen kokonaan.
In Finland we have this thing called Reilu meininki.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaikkialla, niin mediassa kuin ihmisten välisissä keskusteluissakin, on viime päivinä mehusteltu onnistuneilla MM-hiihdoilla. Eikä syyttä. Pelkotilat siitä, että yleisö ei löytäisi paikan päälle tai että Salpausselän kisojen ikiaikainen vihollinen tuuli tekisi tepposet mäkikilpailuille olivat turhia. Suomalaiset eivät ole hylänneet lempilastaan maastohiihtoa, vaikka tällaisiakin skenaarioita etukäteen pelättiin. Itselleni suurin yllätys oli se, että mäkikisat vetivät väkeä monttuun liki entiseen malliin, vaikka suomalaiset mäkikotkat taistelivatkin lähinnä toisen kierroksen paikasta. Se, että hiihtoliitto tekee kisoista tappiota on valitettavaa, mutta kun yksi kantaa taloudellisen vastuun, näin voi käydä. Tähän on varmasti tulossa muutos tulevina vuosina. Kisojen suurin voittaja on varmasti Lahti ja sen yrittäjät sekä tietenkin asukkaat, jotka voivat taas ylpeillä ”Lahden hengellä”.

Tunnelma, niin stadionilla kuin kaupungillakin, oli koko kisojen ajan suorastaan mahtava. Ihmiset olivat epälahtelaiseen tapaan iloisia ja ystävällisiä. Olivatkohan ne kaikki vain muualta tulleita turisteja? Pitkään aikaan ei Lahden keskustassa ole nähty sellaista ihmisvilinää kuin nyt kisojen aikana nähtiin. Pop-up ravintolat keräsivät paljon väkeä ja monet ravintolat ja yritykset olivat todella nähneet vaivaa kisojen eteen. Stadionilla palvelut olivat kohdillaan ja yleisö kannusti tasapuolisesti kaikkia urheilijoita, vaikka suurimman huutomyrskyn synnyttivätkin omat urheilijamme ja mikä parasta, oli aivan sama kamppailtiinko sijoista ynnä muut vai mitaleista, meteli oli hurja.

Kisat kruunasi tietenkin suomalaisten odotettua parempi menestys, mikä on aina yksi tärkeä osatekijä kisojen onnistumisen kannalta. Lisäksi nähtiin tietenkin sitä huippu-urheiluun monesti kuuluvaa draamaa. Jos Juha Miedon sadasosalla hävitty kultamitali on puhuttanut kohta 40 vuotta, on varmaa, että Iivo Niskasen ja Emil Iversenin ”sylitanssi” parisprintin finaalissa jää ikuisesti urheilukansan mielen syövereihin. Varsinkin se, miten 35 000 ihmisen hurja huuto lakkasi kuin veitsellä leikaten hämmästyneeseen kohahdukseen ja sen jälkeiseen totaaliseen hiljaisuuteen, jolloin olisi voinut kuulla nuppineulan putoamisen lattialle. Onneksi Iivo korvasi kolarin upealla kultahiihdollaan, joka sulatti suomalaisten sydämet lopullisesti.

Mielensäpahoittajan katsomolle lähtee allekirjoittaneelta myös kehut. Olihan se jotenkin nostalgista seurata kilpailuja Anssi Kukkosen selostamina, heinäpaalilla istuen. Yhdessä kädessä Suomen lippu ja toisessa kuppi höyryävän kuumaa (rommi)kaakaota. Ja vieläpä ilman Mertarannan ylisanoja viljelevää huutoa ja kaikkialle tunkevaa mökämusaa.

Tämä viikko on menty kisojen jälkeisessä masennuksessa ja Lahtikin on palannut pikkuhiljaa vanhoihin kaavoihinsa. Onneksi muistot elävät ikuisesti ja eiköhän Lahdessa taas kisata MM-tasolla viimeistään 15 vuoden päästä. Näin ainakin toivoo tämä hiihtoniilo ja penkkiurheilun maisteri.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalien ehdokaslistat jätettiin tiistaina. Lahdessa ehdolle asettuu 406 ehdokasta. Vaikka joissain medioissa on iloittu ehdokkaiden määrän lisääntymisellä, näin ei suinkaan ole. Vuoden 2012 vaaleissa ehdokkaita oli Lahdessa ja Nastolassa, tosin silloin vielä erillisinä kuntina, yhteensä 466 henkilöä eli näissä vaaleissa Lahdessa ja Nastolassa on tarjolla 60 ehdokasta vähemmän.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja nähdäkseen, että nastolalaisilla ehdokkailla tie valtuustoon tulee olemaan vaikeaa, sillä vuosi on liian lyhyt aika tehdä itseään tutuksi tavallisille lahtelaisille kaduntallaajille. Ainahan on tietenkin mahdollista, että joku nastolalaisista osoittautuu varsinaiseksi ääniharvaksi myös Lahdessa, mutta tällä hetkellä sellaista henkilöä ei ole näköpiirissä. Peräti 43 nykyistä valtuutettua joutuu luopumaan paikastaan tässä tuolileikissä, joten pudotuspeli tulee olemaan kaikille harvinaisen kova. Myös ns. kantalahtelaisille.

Kovin tärkeää on myös se, mitä puoluetta ehdokas edustaa, sillä suhteellisessa vaalissa kullekin ehdokkaalle lasketaan vertausluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan saamien äänien että tämän edustaman puolueen saamien äänien määrä. Jokaisen puolueen ehdokkaat laitetaan äänimäärän mukaiseen järjestykseen ja he saavat vertailuluvun, joka on puolueen äänimäärä jaettuna heidän sisäisellä järjestysluvullaan. Paikat jaetaan kaikkien ehdokkaiden vertailulukujärjestyksessä. Esimerkiksi viime vaaleissa valtustoon pääsi 156 äänellä, mutta hieman pienemmän puolueen edustajan 290 ääntä ei riittänyt valituksi tulemiseen. Lyhyesti asia ilmaistuna, ehdokas tarvitsee läpi päästäkseen ääniä koko puolueelle mahdollisimman paljon.

Näin ollen yksinäiset sudet ja pienen ehdokaslistan omaavat puolueet ovat auttamatta jälkijunassa ellei ryhmittymästä löydy todellista vaalien ääniharavaa. Tähän luottanee varsinkin Pro Lahti-ryhmä, joka haali listoilleen yli 500 ääntä viime vaaleissa keränneen Kalle Aaltosen. Aaltosen läpimeno persuista tai kokoomuksesta olisi ollut selviö, nyt voi olla vaikeampaa, kun takana ei ole ison puolueen pitkän ehdokasluettelon tuomia ääniä.

Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti oli Lahdessa lähinnä naurettava, vain 53,0%. Tämä on hieman outoa, sillä onhan kuntavaaleilla paljon enemmän merkitystä tavallisen ihmisen päivittäiseen elämään kuin esimerkiksi eduskuntavaaleilla. Jostain syystä kuntavaalit eivät vain kiinnosta siinä mittakaavassa kuin eduskunta- tai presidentinvaalit. Yksi syy saattaa olla, että ehdokkaat ovat liian tuntemattomia tavallisille kaduntallaajille. Onneksi monet isot mediat rakentavat nettisivuilleen vaalikoneita, joissa on helppo tutustua ehdokkaiden arvo- ja ajatusmaailmaan. Bonuksena YLE perustaa sivuilleen videomuotoisen vaaligallerian, jossa ehdokkaat vastaavat videolla kolmeen kysymykseen. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaisia sankareita näistä videoista löytyy.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Keskiviikkona ne sitten vihdoin potkaistiin käyntiin. Niin mitkäkö? No, ne kauan odotetut ja hehkutetut MM-hiihdot. Avajaiset olivat upeat, mitä nyt sää yritti niitä parhaansa mukaan sotkea. Toisaalta, mihinkäs muuhun kuin talvikisoihin paremmin sopisi lumipyry? Lahtelaisia ei pieni tuisku (ei Antti) haitannut, vaan torilla parveili noin 10 000 kisahuumaa etsivää pipopäätä. Ja kisahuuma löytyi, ainakin allekirjoittaneelle, luultavasti myös monille muillekin. Ei haitannut vaikka tangotanssijat vetelivät liukkaalla lavalla takamukselleen tai se että Kiira Korven rullaluistimet eivät pyörineet sohjossa. Tällä kertaa jopa Krisse Salmisen Lahti-vitsit naurattivat. Ohjelma vietiin läpi ammattimaisesti vaikeasta säästä huolimatta.

Meillä on edessämme upeat 12 päivää silkkaa talviurheilun juhlaa. Lahti on koko talviurheilevan maailman keskipisteenä tuon ajan. Paikan päälle Lahteen katsojia odotetaan saapuvan neljännesmiljoona ja television ääressä Lahti saa huomiota peräti 500 miljoonan silmäparin verran. Tätä parempaa PR-toimintaa kaupungin näkyvyyden edistämiseksi ei voi yksinkertaisesti saada. Sen vuoksi tämä sirkus on hoidettava kotiin kunnialla. Kisaturistit on saatava rakastumaan Lahteen ja sen ihmisiin. Ja hyvältähän kaikki niin kaupungilla kuin kisapaikoillakin näyttää. Hyvillä mielin katselin, että paikalliset yritykset, niin kaupat kuin ravintolatkin, ovat todella satsanneet näihin kisoihin. Näyteikkunat on koristeltu lipuin, vanhoin suksin ja villapaidoin. Ravintolat ovat hankkineet elävää musiikkia ja houkuttelevat asiakkaita erinäisin tempauksin jne. Tämä on se parin viikon jakso, kun tulosta tehdään ja kassakone kilisee. Ja mitä paremmin kisaturisteja palvellaan, sitä herkemmin he myös joskus tänne palaavat.

Kisa-alue on nopeasti suoritetun katsauksen perusteella hyvä ja toimiva. Plussaa on annettava lapsille varmasti mielenkiintoisesta Röllimetsästä sekä varsinkin vanhoja hiihtoniiloja houkuttelevasta Mielensäpahoittajan katsomosta, jossa istutaan heinäpaalien päällä keskellä metsää, hörpitään mustikkakeittoa ja kuunnellaan Anssi Kukkosen selostusta. Tämän enempää ei menneisyyteen enää voi oikeastaan nojata. Eipä tarvitse kuunnella sitä hömppämusiikkia ja kärsiä muusta karnevaalihumusta, sillä ei kyllä ennen hiihtokisoissa ilakoida pitänyt.

Ensimmäiset kilpailutkin ehdittiin kisata jo keskiviikona. Niiden suurimmaksi sankariksi ja varsinaiseksi netti-ilmiöksi kohosi Venezuelan hiihtäjäihme Adrian Solano, joka taisteli hiihtolenkkinsä läpi kaatuillen, liukastellen ja sauvansa katkaisten. Maaliin asti tämä sankari ei päässyt, mutta illalla avajaisissa mies sai suurimmat suosionosoitukset Suomen joukkueen jälkeen. Urheiluhenkeä parhaimmillaan. Kuten presidentti Niinistö avajaisissa lupasikin: Myös ulkomaalaisille urheilijoille jätetään muutama mitali. Niin kohteliaita isäntiä me suomalaiset olemme.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hieman kuin varkain ovat kuntavaalit hiipineet jo aivan nurkan taakse. Ennakkoäänestys alkaa jo 29.3. ja varsinainen vaalipäivä on 9.4. Kuntavaaleihin uutta mielenkiintoa tuo kuntien suuresti muuttuva toimenkuva, kun SOTE-puoli siirtyy maakuntien haltuun. Kyseessä on erittäin suuri muutos ja kukaan ei vielä tiedä, miten kuntien rahat riittävät jäljelle jääviin tehtäviin. Sote-tehtävien jäädessä pois kuntien tärkeimmiksi tehtäviksi jäävätkin kunnan kehitys, koulutus ja kaavoitus. Lahdessa lisäboostia vaaleihin tuo myös se tosiseikka, että pudotuspeli valtuustopaikoista tulee olemaan ennennäkemättömän kova. Tällä hetkellä valtuustossa istuu Lahden ja Nastolan yhdistymisen seurauksena peräti 102 valtuutettua. Vaalien jälkeen paikka on olemassa vain 59 valtuutetulle.

Tunnelma Lahden poliittisella kentällä on siis pikkuhiljaa sähköistymässä ja viimeistään tällä viikolla ammuttiin vaalijuna käyntiin varsinaisella pommilla, kun valtuuston räyhähengeksikin mainittu Kalle Aaltonen loikkasi perussuomalaisten leiristä kokoomukseen. Perussuomalaiset ei Aaltosta enää listoilleen huolinut luottamuspulan takia. Aaltosen tie jatkokaudelle näyttää silti vaikealta, sillä tuntuu mahdottomalta, että hän mahtuisi millään tavalla kokoomuksen raameihin. Aaltosella kun on tapana tulla ovesta raamit kaulassa. Lisäksi vastustus näyttää kokoomuksessa olevan sen verran suuri, että todennäköisesti Aaltosen ehdokkuus kokoomuksen riveissä torpataan kokoomuksen vuosikokouksessa ensi viikolla. Toisaalta median silmin katsottuna Aaltosen ja kokoomuksen liitolla olisi ollut varmasti suuri viihdearvo, sillä yhteentörmäyksiä olisi ollut äärettömän vaikea välttää.

Vähän yli vuosi sitten kokoomuksen valtuustoryhmästä eronnut Sari Niinistö sen sijaan sai riitansa ryhmän kanssa sovittua ja palasi kokoomuksen ehdokkaaksi. Tämä on varmasti myös järkevintä myös Niinistölle itselleen, sillä valinta valtuustoon ilman puolueen vetoapua olisi ollut liian vaikeaa, jopa viime kuntavaalien ääniharavallekin. Ilmassa leijuu vielä kysymysmerkkejä muiden kokoomuksen valtuustoryhmästä eronneiden kohdalla eli mitä tekevät herrat Kataja, Anttolainen ja Hakala? Vieläkö herrat huolitaan kokoomuksen listoille?

Jos sinulla heräsi nyt vastustamaton halu lähteä ehdokkaaksi vaaleihin, niin ei hätää. Vielä ehtii, sillä ehdokasasettelu jatkuu helmikuun loppuun asti ja kaikissa puolueissa on vielä tilaa uusille ehdokkaille. Mieluiten tietysti sellaisille, jotka pystyvät keräämään puolueelle sievoisen äänipotin. Omalähiössä seuraamme kuntavaalien asetelmia tiiviisti. Vuoden alusta lähtien olemme esitelleet sivuillamme etelälahtelaisia ehdokkaita kustakin puolueesta. Ehdokkaiden omia mielipiteitä ja linjauksia tulemme julkaisemaan lähempänä vaaleja Kuntavaalien alla- nimisessä osiossa.
Oletteko valmiita tiheätunnelmaiseen ja kiihkeään vaalikevääseen? Se polkaistaan nimittäin käyntiin nyt.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi