Vuosi: 2016

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta esitteli tiistaina budjettiesityksensä ensi vuodelle. Myllyvirran mukaan Lahti on lähdössä ensi vuoteen alijäämäisellä budjetilla, mikä siis rautalangasta väännettynä tarkoittaa sitä, että normaalin nollatuloksen sijasta Lahden budjetti tähtää ensi vuonna kunnianhimoisesti 1,2 miljoonan euron alijäämään. No, onhan sekin parannusta siihen, että tämän vuoden budjetissa ollaan jo 14 miljoonaa euroa miinuksella.

Kulut ovat kovat. Investointeja ollaan ensi vuonna tekemässä 70 miljoonalla eurolla. Kaiken kaikkiaan Lahti on seuraavien viiden vuoden aikana tekemässä investointiennätyksen. Vuoteen 2021 mennessä kaupungin investoi yhteensä 470 miljoonalla eurolla, mistä 70 miljoonaa uppoaa eteläiseen kehätiehen. Lopuilla rahoilla sitten mm. korjaillaan ja rakennetaan Lahden koulut uusiksi. Myllyvirta tarjoaa budjetin tasapainottamiseksi leikkauksia, lainanottoa ja joidenkin maksujen ja verojen nostamista. Mm. parkkimaksujen ja kiinteistöveron nosto kuuluvat Myllyvirran työkalupakkiin.

Kun säästökohteita taas etsitään kivien ja kantojenkin alta, kannattaisi jättää pikkuhiljaa koulut rauhaan näiltä säästötoimilta. Vain hölmö säästää koulutuksesta, sillä kyseessä on yhteiskuntamme tulevaisuus ja uskottavuus. Nykymenosta kouluissamme saimmekin tällä viikolla kivan maistiaisen lahtelaisesta Kärpäsen koulusta, kun nettivideo opettajan ja oppilaiden välisestä itkupotkuraivaritappelusta levisi kulovalkean tavoin.

Kiista lienee alkanut kännykän käytöstä oppitunnilla. Homma lähti täysin lapasesta, niin opettajan kuin oppilaidenkin osalta. Tilanne oli tietenkin yksittäistapaus, eikä siitä pidä vetää suuria johtopäätöksiä koko nuorison ja koululaitoksen suhteen. Suurin osa nuorista varmasti käyttäytyy koulussa hyvin, eivätkä opettajatkaan pimahtele tuosta vain.

Joitain kysymyksiä se silti herätti, ainakin allekirjoittaneen pienessä päässä. Tätäkö on koulunkäynti tänä päivänä? Missä on oppilaiden kunnioitus opettajaa kohtaan? Eikö vastaavanlainen konflikti olisi ollut yksinkertaisesti vältettävissä kieltämällä kännykät oppitunnilla? Saako nykyään opettajalle sanoa mitä vain ilman rangaistusta? Voiko oppitunnilla kuvata ja sen jälkeen laittaa video Youtubeen ilman asianomaisten lupaa? Miten opettaja voi menettää malttinsa noin pahasti?

On selvää, että lasten kasvattaminen kuuluu vanhemmille, ei koululle. Koulun velvollisuus on opettaa lasta. Joskus tuntuu, että kaikki vanhemmat eivät tätä ymmärrä. Omalle pikku kullannupulle ei haluta sanoa sitä ikävää ei-sanaa. Ollaan mukavasti vaan kavereita, hengaillaan yhdessä ja ajatellaan, että kyllä siellä koulussa sitten etsitään nuorelle ne tarvittavat rajat ja säännöt. Joskus voikin käydä niin, että ne rajat ja säännöt opettaa sitten viimeistään poliisi.

Minä ainakin haluan, että lapseni oppisivat koulussa jotain. Miksi maksaa siitä, että kouluun mennään selailemaan kännykkää? Totaalista opetuksen tuhlaamista. Yksikin häirikköoppilas onnistuu kyllä helposti torpedoimaan koko luokan opiskelun omilla toimillaan. Tällaiseen pitää yksinkertaisesti puuttua ja kouluilla pitää olla olemassa tarvittavat työvälineet tämänlaatuisten konfliktien hoitamiseen. Siis joku muu tapa kuin huutaa kilpaa nuorten kanssa.

Tänä päivänä ollaan todella tarkkoja omista oikeuksista. Liian usein kuulee lauseen: Ei mun ole pakko tai kysellään Millä oikeudella? Kovin usein tunnutaan unohtavan, että meillä kansalaisina, niin nuorina kuin vanhoinakin, on niiden oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Hoidetaan ne kunnialla.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Monet opettajat ja erityisoppilaiden vanhemmat ovat olleet viime aikoina syvästi huolissaan suunnitteilla olevasta erityisopetuksen muutoksesta. Lahden kaupunki on, ainakin jollain tasolla, ajamassa alas erityisopetusjärjestelmää, jossa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ovat opiskelleet omissa luokissaan ja ryhmissään. Kaupungin visiona on se, että jatkossa erityisoppilaat integroitaisiin yleisopetusluokkiin omaan lähikouluunsa.

Erityisopettajat ovat varmoja siitä, että uuden järjestelmän myötä erityisoppilaat jäisivät vaille riittävää tukea ja huomiota. Opettajien mielestä tälläisen uudistuksen onnistumiseksi tarvittaisiin huomattavaa lisäystä koulunkäyntiavustajien ja henkilökohtaisten avustajien määriin. Miten se onnistuisi tässä taloustilanteessa, kun kouluilla ei muutenkaan ole varoja tarpeeksi edes perusopetukseen? Myös vanhemmat ovat lastensa tulevaisuudesta huolissaan. Pelkona on, että erityisoppilaiden integroiminen yleisopetusluokkiin aiheuttaisi jatkossa lisää oppimisvaikeuksia sekä lisäisi kouluissa aina ongelmana ollutta kiusaamista. Häiriöitä aiheutuisi varmasti myös yleisopetuksen puolelle.

Opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen ei allekirjoita väitteitä siitä, että erityisopetusjärjestelmää oltaisiin ajamassa alas tai että uudistus tehtäisiin pelkästään säästösyistä. Kilponen perustelee suunnitteilla olevia muutoksia uudella opetussuunnitelmalla, jossa halutaan taata kaikille oppilaille oikeus käydä koulua lähellä kotia. Nythän monet erityisoppilaat käyvät koulua keskitetyissä erityisluokissa riippumatta asuinpaikasta ja matkat kouluun vievät niin aikaa kuin rahaakin.

On kuitenkin vaikea uskoa, etteikö taustalla kummittelisi vahvasti myös säästösyyt. Sivistystoimialalta ollaan vaatimassa isoa säästöpottia, jolla kaupunki saisi lisää varoja vahvasti miinusmerkkisen sosiaalipuolensa hoitoon. Lahdessa kiinteistökustannusten osuus perusopetuksen kokonaispotista on noussut hurjasti koulujen sisäilmaongelmien vuoksi, jolloin varsinaiseen opetukseen käytetty rahamäärä on selvästi pienentynyt. Rautalangasta väännettynä, yksi viidesosa opetukseen suunnatusta rahasta on mennyt pitkälti väistötilojen pystytykseen. Opettajat ja oppilaat eivät millään tavalla ole syyllisiä kehnoon rakentamiseen ja valvontaan, mutta he nimenomaan maksavat tästä sekoilusta laskun. Missä vaiheessa säästöt alkavat näkyä tuloksissa. Meillä on Suomessa totuttu loistaviin PISA-tuloksiin, mutta kuinka kauan se on mahdollista nykymenolla?

Erityisopetusuudistuksen olisi näillä näkymin tarkoitus astua voimaan ensi syksynä. Mitään päätöksiä ei ole vielä tehty, sillä sivistyslautakunta pohtii erityisopetuksen tulevaisuutta marraskuussa. Nyt, jos koskaan, olisi vaikuttamisen ja vakavan keskustelun paikka. Mitkä ovat kaupunkimme arvot oikeasti? Lahden kaupungin strategiassa puhutaan kyllä kauniisti lasten ja nuorten kaupungista, mutta sanat ja teot ovat ainakin vielä vahvasti ristiriidassa keskenään. Kannattaako niiden koulutuksesta tinkiä, jotka ovat rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa?
Tällainen on Lahti, lasten ja nuorten kaupunki vuonna 2016.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Jos Lahden kaupungin nykyinen palveluiden taso halutaan säilyttää vuonna 2017 ja toteuttaa suunnitteilla olevat investoinnit, painuu kaupungin budjetti 5,3 miljoonaa euroa tappiolle. Viiden miljoonan euron säästöt pitäisi toteuttaa maksuja korottamalla, palveluja leikkaamalla tai sitten karsia investointeja. Vaan mistä karsitaan, leikataan ja säästetään? Sitä nyt mietitään kaupungintalolla kiihkeästi. Jopa niin kiihkeästi, että kaupunkilaisten apu on tarpeen. Tähän on alkuvuodesta kehitetty oikein älypuhelinsovellus nimeltään Porukka. Sen voi ladata puhelimeensa ja sitten vain pistämään kaupungin taloutta kuntoon! Porukka-sovelluksesta löytyy kahdeksan eri kysymystä kaupungin taloudesta. Jokainen lahtelainen voi siis helposti antaa vinkkiä päättäjille, mistä voi nipistää ja mihin pitäisi sen sijaan panostaa.

Kysely perustuu pääosin vastakkainasetteluun. Kumpaa sinä korottaisit? Tulo- vai kiinteistöveroa? Entä säästäisitkö liikuntapaikoista vai talvikunnossapidosta? Leikataanko työllisyys- vai yrityspalveluista? Mielenkiintoista on myös kulttuuri- ja ympäristöpalveluiden vastakkainasettelu. Kummasta sinä leikkaisit? Lisäksi Porukka-sovellus kyselee asioita, joista sinä voisit maksaa enemmän, vaihtoehtoina mm. pysäköinti, joukkoliikenne, jätehuolto ja tontit. Ja totta kai, kun ajat ovat kovat, niin aukioloajoistakin pitäisi tinkiä, mutta minkä palveluiden? Kirjastot? Uimahallit? Museot? Terveyskioski?

Kaupungin tärkeimmäksi investoinniksi voi valita koulujen peruskorjauksen, Kisapuiston, Ranta-Kartanon asuinalueen tai Kivimaan uimahallin. Tärkein kysymys on sitten jätetty viimeiseksi: Miten sinä hoitaisit kaupungin taloutta? Aika laaja kysymys sinänsä, mutta eipä hätää, tähänkin on annettu neljä näppärää vaihtoehtoa, jotka ovat lainaraha, palveluiden leikkaaminen, veronkorotukset ja maksujen korotukset.

Lahtelaisten näkemys kaupungin talouden hoidosta on tärkeä päätöksentekijöille. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole varsinaisesti päätöksentekoa ohjaava, sillä näin tärkeissä päätöksissä tulee ehdottomasti ja ensisijaisesti luottaa ammattitaitoiseen talousosaamiseen, eikä tuijottaa liikaa tälläisiin,ihan kivoihin, gallup-luonteisiin kyselyihin. Kahdeksan kysymystä taloudesta -kyselyn tarkoitus onkin ehkä enemmän avata ja herättää keskustelua ja siihen se onkin oiva väline, mutta päätöksentekoa ohjaava kysely se ei saa olla. Ja miksikä ei? Porukka-sovellusta käyttää kaiketi noin pari tuhatta ihmistä. Ihan kattava gallupiksi, mutta silti kyseessä on vain noin kaksi prosenttia Lahden väkiluvusta ja koska kysely nojaa nykyteknologiaan, rajaa se automaattisesti suuren osan senioriväestöstä ulos.

Kahdeksan kysymystä taloudesta ovat vastattavana 5. lokakuuta asti Porukka-sovelluksessa ja Lahden kaupungin verkkosivuilla. Pannaan Porukalla Lahden talous kuntoon!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olipa kerran maailma, jossa ei vielä tunnettu internet-nimistä ihmevekotinta. Ihmiset löysivät tarvitsemansa uutiset ja tietonsa lehdistä, kirjoista, televisiosta ja radiosta. Tietoja näihin antiikin aikaisiin tiedotusvälineisiin syöttivät ihmiset, joille oikean tiedon etsiminen oli ammatti. Kuten ammattilaisen kuuluukin tehdä, tekivät toimittajat tarkkaa työtä. Virheitä ei saanut tulla ja kun sitä internettiä ei ollut, piti kaikki tieto kaivaa ihan itse esille. Ei voitu luottaa toisen käden tietoihin tai huhupuheisiin. Kaikki faktat piti tarkastaa moneen kertaan ja tutkia asioita monesta eri näkökulmasta, ennen kuin juttu päätyi ihmisten luettavaksi. Huono puoli asiassa oli tietenkin se, että jos tiedottaminen oli täysin valtiojohtoista, saattoi käydä niin, että tiedotusvälineet valjastettiin yksinomaan valtionjohdon käyttöön jolloin objektiivisuus ja eri näkökulmien etsiminen katosi. Oli olemassa vain yksi totuus. Valtion totuus.

Onneksi meille annettiin internet. Hurraa! huusi kansa. Internet aiheutti sen, että valtiojohtoinen yhden totuuden uutisointi ei enää ollut mahdollista, kun kansalaiset pystyivät itse etsimään erilaisia näkökulmia uutisiin ja tapahtumiin. Faktojen tarkistaminenkin kävi paljon helpommin ja nopeammin. Enää meitä ei voi kusettaa ajatteli suuri yleisö innoissaan. Vaan väärässäpä olivat.

Ei niin paljon hyvää, etteikö jotain huonoakin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että internetin avulla ollaan menty toiseen äärimmäisyyteen. Sen sijaan, että meillä olisi olemassa yksi totuus, löytyy netin syövereistä kymmeniä erilaisia totuuksia, joista jokainen voi valita sen, joka eniten miellyttää omaa arvomaailmaa. Ja siihen omaan illuusioon uskotaan sokeasti toteamalla muiden tietolähteet riittämättömiksi ja vääriksi. Oma kupla on syntynyt. Omassa kuplassa otetaan vastaan vain saman kuplan sisällä hyväksyttyjä, usein myös väritettyjä ”uutisia” ja kupla kasvaa kasvamistaan. Muiden kuplien tuottamia uutisia ja ajatuksia kritisoidaan ja ihmetellään. Miten joku voi ajatella noin? Netti on pullollaan kaikenlaista faktaa, mutta ikävä kyllä myös feikki-faktaa. Uutisia ja kuvia on tänä päivänä uskomattoman helppo väärentää ja muokata oman ajatusmaailmansa mukaiseksi.

Ikäväkseni olen huomannut muutoksen myös näiden antiikin aikaisten tiedotusvälineiden toimintatavoissa. mm. monien lehtien pääasiallinen tietolähde tuntuu olevan tänä päivänä facebook tai twitter. Asiat hutkitaan julkisesti, ennen kuin ne kunnolla tutkitaan. Tärkeintä on raflaavat otsikot ja nettiklikkausten määrä, ei niinkään faktat, jotka ennen määrittivät uutisen arvon. Jokaiseen otsikkoon on saatava liitettyä jonkinasteinen kohu.

Internetistä emme enää kuitenkaan eroon pääse, eikä ole tarviskaan. Oikein käytettynä netti on erittäin hyvä keksintö. Tietoa kyllä löytyy, jos on vain halua etsiä ja tutkia. Kunhan vain muistaa edes joskus tulla ulos sieltä omasta kuplastaan ja haastaa itsensä tutkimaan asioita hieman laajemmin. Lue siis jutusta muutakin, kuin vain se skandaalinhakuinen otsikko. Etsi tietoa eri lähteistä, vaikka ne olisivatkin täysin päinvastaisia kuin omasi. Muodosta uutisista sen jälkeen oma, tunnekuohuvapaa käsityksesi. Älä jää kuplasi mielipiteiden vangiksi. Ethän halua, että muut kertovat, mitä mieltä sinä olet? Näin toimimalla saisimme ehkä vähennettyä nykyistä vihapuheen määrää netissä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olin keskiviikkona mukana Lahden ympäristötoimen järjestämässä paneelikeskustelussa, jossa ruodittiin tulevan eteläisen kehätien ympäristövaikutuksia. Paikalla allekirjoittaneen lisäksi olivat Lahden kunnallistekniikan johtaja Jorma Vaskelainen, Liikenneviraston projektipäällikkö Janne Wikström ja asukasaktiivi Erkki Rope.

Keskustelu sujui rauhallisissa tunnelmissa, sillä kuten Rope totesi:Olisi melkoinen temppu, jos joku vielä voisi tien rakentamisen estää. Niinpä keskustelussa keskityttiinkin juupas-eipäs-keskustelun sijaan tien mahdollisiin riskitekijöihin, joista esiin nousivat kaikille etelälahtelaisille tutut uhkat: pohjavesi, saasteet, melu ja kustannustason pysyminen nykyarviossa.

Wikström ja Vaskelainen myönsivät, että Launeen maasto on pohjavesien suhteen varsin haasteellinen ja monenlaisiin ongelmiin on varauduttu. Melusuojauksista Wikström totesi, ettei laissa vaaditun desibelirajan (55db) alle päästä aivan koko väylän pituudelta nykyisillä keinoilla. Kysymykseni tien aiheuttamasta saastekuormasta ja miten siihen reagoidaan, jäi ilman vastausta. Tien hintalapun Wikström lupasi pysyvän nykyisessään eli 275 miljoonassa eurossa, tapahtui mitä tahansa.

Keskustelun tiimellyksessä ehdotin, että tien suunnittelijoiden tulisi jalkautua Etelä-Lahteen ja vielä kerran käydä suunnitelmat läpi yleisötilaisuudessa. Vaikka kehätien tarvittavat tiedot löytyvät netistä, eivät kaikki niitä sieltä osaa etsiä. Yleisötilaisuudessa Launeen linjauksen vastustajilla olisi vielä viimeinen mahdollisuus vaikuttaa kehätien suunnitteluun. Suuret linjat on toki vedetty ja tie rakentuu varmuudella Launeelle, mutta pienet viilaukset mm. pohjavesi- ja melusuojauksiin sekä muut parannukset ovat vielä mahdollisia lupasi Wikström. Samalla voisivat asukkaat saada vastauksia suoraan asiantuntijoilta itseään askarruttaviin kysymyksiin kehätiestä. Eteläisestä kehätiestähän on olemassa kaikenlaista mutu-tietoa ja urbaanilegendaa, jota on vuosikymmenten aikainen, kiivaksikin kiihtynyt, tiekeskustelu synnnyttänyt. Eli viilausehdotuksia ja faktaa hyvässä yhteistyössä, miltä kuulostaisi?

Koska kaiken kaupunkilaisia koskevan keskustelun tulisi olla avointa ja läpinäkyvää sekä myös osallistavaa, voitaisiin samassa yleisötilaisuudessa keskustella myös siitä, mikä on Salinkallion koulun tai lähinnä itse rakennuksen tulevaisuus sen jälkeen kun Launeen monitoimitalo valmistuu vuonna 2020.
Paikalle pyydettäisiin tietenkin kaupungin vastaavat päättäjät vastailemaan asukkaiden kysymyksiin. Mitkä ovat kaupungin suunnitelmat/visiot rakennuksen suhteen? Puretaanko koulu ja tilalle kerrostaloja? Vai voisiko koulun tiloille löytyä muuta käyttöä ja mitä se voisi olla? Eikö koulu voisi jatkaa, varsinkin kun Hennalaan ollaan suunnittelemassa uutta asutusta liki 10 000 ihmiselle? Onko koulu korjauskelvoton?

Uskon, että tämänlaatuiselle keskustelutilaisuudelle olisi Etelä-Lahdessa tilausta. Tämä tällaisena pienen pienenä vinkkinä mm. Lahden kaupungin, Etelä-Lahden omakotiyhdistyksien ja kunnallispoliitikkojen suuntaan. Lupaan, että Omalähiö on mukana keskustelussa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Puolustusvoimat jätti Hennalan varuskunta-alueen kasarmeineen tyhjäksi vuoden 2014 lopussa. Sen jälkeen alkoi kiivas suunnittelu alueen tulevaisuuden suhteen. Mitä tilalle? Kaiken kaikkiaan kaavoitettavaa ja suunniteltavaa tilaa riittää noin 80 hehtaaria eli saman verran kuin kokoa on Lahden keskustalla. Vuosi sitten turvapaikanhakijoiden ryntäys Suomeen muutti suunnitelmia, ainakin aluksi. Tuntui että kaikki suunnittelu Hennalan suhteen loppui, kun kasarmit täyttyivät turvapaikanhakijoista. Nyt vuosi invaasion jälkeen, alkaa taas pikkuhiljaa näyttämään siltä, että Hennalalla on muunkinlainen tulevaisuus kuin pelkästään pakolaisten majoitustilana.

Historiallisen kasarmiympäristön länsipuolelle on suunnitteilla omaleimainen asuinalue, joka on toteutettavissa vaiheittain. Kyseessä on 30 hehtaarin suuruinen rakentamaton harjoituskenttäalue, jossa allekirjoittanutkin ryynäsi rynnäkkökiväärin kanssa vuoden 1985 pakkasissa. Nyt sille alueelle on suunnitteilla lähinnä pientaloja. Hennalan kiinnostavuutta nostaa se tosiseikka, että matkaa torille on vain kaksi kilometriä ja alue on jo valmiiksi kiinteä osa kaupunkia palveluineen ja kauppoineen. Kaiken kaikkiaan Hennalan alueelle kaavaillaan asuntoja arviolta 6000-8000 asukkaalle. Vetovoimaa alueelle toisi myös Hennalan seisakkeen uudelleen avaaminen junaliikenteelle.

Alueelle on toki tulossa muutakin kuin asuntoja, mutta ainakin tällä hetkellä monet yritykset taitavat odotella turvapaikanhakijoiden lopullista lähtöä Hennalasta. No, poliisit ainakin uskaltavat satsata Hennalaan, sillä Hämeen poliisilaitoksen pääpoliisiasema suunnittelee muuttavansa vuodenvaihteessa 2017-2018 entiseen muonituskeskuksen rakennukseen. Sitä ennen talossa ja sen piha-alueella pitää tehdä kuitenkin perusteellisia muutos- ja saneeraustöitä. Lisäksi vanhoista Hennalan alueen yrityksistä Upseerikerholla ravintolatoiminta on jatkunut keskeytyksittä varuskunnan loppumisesta huolimatta.

Myös vanhoja 1900-luvun alussa rakennettuja alkuperäisiä Hennalan varuskuntarakennuksia on siirtynyt jo uuteen käyttöön. Lisää eloa ja lisäbuustia Hennalaan tuo varmuudella Apulanta-yhtyeen Apulandia-niminen bändin päämaja museoineen ja kahviloineen vanhassa sotilasmusiikkimuseossa. Vanhassa toimiupseerikerhon tiloissa, aivan Apulandian vieressä, toimii vuoden yrittäjäksi Lahdessa tänä vuonna valitun Timo Soinin Prescott-makeistukkuyritys Hennala Klubeineen. Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten Hennalan muuttuminen varuskunta-alueesta asuinalueeksi kehittyy tästä eteenpäin. Mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Matti Nykänen sen joskus sanoi: Lahti on mesta paikka. Olen Matin kanssa samaa mieltä. Mielestäni Lahti on Suomen paras paikka asua. Kaupunki on tarpeeksi iso tarjotakseen riittävät palvelut, mutta tarpeeksi pieni, ettei kulkeminen paikasta toiseen, vaikkapa pyörällä, tuota mitään ongelmia. Kaikki on riittävän lähellä ja kaikkea on tarjolla, niin kulttuurin kuin urheilunkin ystävälle.

Siihen nähden, että Lahti on oikeasti hieno kaupunki, on erityisen ikävää vuodesta toiseen lukea negatiivisia uutisia Lahden taloudesta. Viimeisin negatiivinen tieto kaupungintalolta kuultiin keskiviikkona, kun konsernipalvelujohtaja Mika Mäkinen esitteli valtuutetuille kaupungintalouden tilaa infotilaisuudessa. Lyhyestä virsi kaunis: Kaupungin talous on tässä vaiheessa vuotta vaivaiset 13 miljoonaa euroa pakkasen puolella. Merkittävin yksittäinen syy tähän on vähintään 8,5 miljoonalla eurolla ylittyvät sote-menot. Ja täytyy muistaa, että vuotta on vielä neljä kuukautta jäljellä, jonka aikana luku miinusmerkin perässä vain kasvaa ellei merkittäviä säästöjä saada aikaan.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että budjetin teossa on pahasti epäonnistuttu. Sikäli outoa, ettei sote-menojen kasvuun oltu varauduttu, kun juuri sote-menot ovat toistuvasti kasvaneet vuodesta toiseen. Ja joka vuosi se on ollut yllätys, ainakin kaupungin talousarvion tehneille tahoille. Mäkinen toivoi tekeillä olevan hyvinvointikuntayhtymän parantavan tilannetta ja pienentävän sote-kustannuksia tulevaisuudessa. Tosin kukaan ei tällä hetkellä tiedä paljonko hyvinvointikuntayhtymän vaatimat muutostyöt lopulta maksavat ja kuka siinä hommassa toimii maksumiehenä.

Reippaasti pakkasen puolelle painunut talous vaatii varmuudella rajujakin säästötoimia loppuvuoden aikana. Tarkempia säästökeinoja Mäkinen ei osannut vielä keskiviikko-iltana linjata ja lopullisestihan tarvittavista säästötoimenpiteistä päättää valtuusto.

Tässä kohtaa tällainen tavallinen kaduntallaaja Lahdesta saattaisi alkaa miettimään sitä, mihin kaikkeen tässä kaupungissa on viime vuosina laitettu rahaa. Miksi rahat eivät tunnu sote-puolelle riittävän?

Toriparkki, matkakeskus, Aleksin muutostyöt ja eteläinen kehätie, jotka vievät yhteensä euroja liki 120 miljoonaa, saattavatkin tämän mietinnän tuloksena näyttäytyä tälle tavalliselle lahtelaiselle kaduntallaajalle rahojen tuhlaamisena turhiin asioihin. Sellaisiin asioihin, jotka eivät merkittävästi helpota lahtelaisten arkea tai lisää laatua lahtelaisten jokapäiväiseen elämään tässä kaupungissa.

Vielä kun lisätään ”yllätyksenä” tulleet kouluverkon ja päiväkotien uudelleenrakentamiset ja remontit, joihin saadaan upotettua arviolta 150 miljoonaa euroa kolmen vuoden sisällä, niin eipä ihme, että budjetti näyttää miinusta. Tähän liittyen tavallinen lahtelainen kaduntallaaja voisi samalla kyseenalaistaa kaupungin päättäjien ammattitaidon kilpailutuksen ja rakennusvalvonnan sektoreilla. Huonosti on rakennettu, mutta huonosti on valvottukin.

On selvä, että kaupunkia tulee kehittää, jotta se houkuttelisi uusia yrityksiä ja asukkaita, toisin sanoen uusia veronmaksajia. Samalla pitäisi kuitenkin pitää tyytyväisenä ne vanhatkin asukkaat. Ei ole helppoa ei. Ja kun ei ne rahatkaan kaikkeen näytä oikein riittävän. Loppupelissä kyse on siis pitkälti arvovalinnoista ja siitä mihin kaupungin varat suunnataan. Rakentamiseen vai lahtelaisten hyvinvointiin? Molempiin tulee toki panostaa, mutta painotusta näiden kahden välillä tulisi miettiä uudelleen, väittää tämä tavallinen lahtelainen kaduntallaaja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olen hieman huolissani seurannut lahtelaisen kiekkoylpeyden Pelicansin taivalta viimeisten parin kuukauden aikana. Huoleni ei kohdistu tällä kertaa pelillisiin asioihin, vaan pikemminkin uuden, kesäkuussa nimetyn hallituksen ympärillä pyörivään uutisointiin. Pelicans sai uuden pääomistajan keväällä, kun Lahti-kiekon legenda Pasi Nurminen osti osake-enemmistön. Nurminen linjasi heti alkuun, että jatkossa Pelicansin tavoite on voittaa, ei pelkästään osallistua. Sen jälkeen jahdattiin profiilipelaajaksi Juhamatti Aaltosta, joka antoi kuvan siitä, että nyt tosiaan joukkueeseen satsataan ja rahaa on. Uusi organisaatio vaikutti heti alkuun pätevältä ja kunnianhimoiselta. Nyt on tekemisen meininki iloittiin Pelicans-kannattajien keskuudessa.

Uuden pääomistajan ensimmäinen liike tapahtui nopeasti. Loistavasti Pelicansin talousasioita 10 vuotta pyörittänyt toimitusjohtaja Ilkka Kaarna sai kenkää, vain vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Kaarnan saama kohtelu ei ollut mielestäni asiallista. Potkut viestivät sitä, että Kaarna olisi hoitanut ruotunsa huonosti, mikä ei ole totta. Samalla Pelicansin hallitus pantiin uusiksi ja Pelicans-organisaation merkittävät paikat täytettiin Nurmisen vanhoilla pelikavereilla. On toki luonnollista, että Nurminen halusi kasata ympärilleen tuttuja, luotettavia ihmisiä ja nimenomaan lahtelaisia osaajia. Tulevaisuus näyttää, onko kavereista kasattu johtoryhmä vahvuus vai heikkous. Joskus vastavoimat kehittävät seuraa tai organisaatioita enemmän kuin hyväveli-järjestelmä, jossa kaikki ovat samaa mieltä.

Nyt viimeisten parin kuukauden aikana Pelicans on ehtinyt olla otsikoissa jo useamman kerran, eikä kertaakaan positiivisessa valossa. No, ehkäpä uusi Pelicans-logo voitaneen listata positiiviseksi, seuraa eteenpäin vieväksi uutiseksi. Ensin keskustelua herätti kansanedustaja Mika Kari hallituksen puheenjohtaja Ville Skinnarin jääviysongelmasta, istuuhan mies myös Pelicansia sponsoroivan Lahti Energian hallituksessa. Seuraavaksi mediassa nousi esiin SSR:n Mika Vileniuksen veroparatiisiyhtiö ja läheiset yhteydet talousepäselvyyksistä vankilassakin istuneeseen asianajaja Kari Uotiin. Myös Vileniuksen talokaupat herättivät rahanpesuepäilyjä. Pelicansiin Vilenius firmoineen liittyy siten, että Salpausselän Rakentajat on yksi seuran merkittävimmistä sponsoreista. Huhupuheet Vileniuksen antamasta rahoituksesta Nurmiselle osake-enemmistön ostoa varten on Nurminen toistuvasti jyrkästi kieltänyt.

Seuraavaksi pyramidihuijauksesta epäilty ja jatkuvasti poliisin tutkimusten alla oleva verkostomarkkinointiyritys Zinzano ilmoitti aloittaneensa yhteistyön Pelicansin kanssa ja Pelicansin tiedottaminen asian tiimoilta oli kaikkea muuta kuin selventävää, pikemminkin hieman ylimielistä ja sekoilevaa.
Tällä viikolla Pelicans nousi vielä otsikoihin keskustataustaisen Nuorisosäätiön talousepäselvyyksien yhteydessä. Pelicansin ja Nuorisosäätiön yhteinen tekijä löytyy herrasta nimeltä Perttu Nousiainen, joka istuu niin Pelicansin kuin Nuorisosäätiönkin hallituksessa. Epätietoisuutta näiden edellämainittujen tapauksien ympärillä lisää hiljaisuus Pelicansin taholta. Jonkinlainen ulostulo näistä kytköksistä olisi nyt paikallaan.

Mitä ihmettä Pelicansin toimistolla oikein tapahtuu, kyselevätkin nyt monet lahtelaiset kiekkojännärit huolestuneena. Näyttää siltä, että Pelicansin lumipallo on lähtenyt uuden hallituksen käsissä pyörimään väärään suuntaan, mutta onneksi suunta on vielä käännettävissä, kunhan vain tajutaan se, että jääkiekkobisneksessä tai yleensäkään bisneksessä ei huono julkisuus ole hyväksi. Ja sitä huonoa julkisuutta on parin viime kuukauden aikana satanut Pelicansin laariin riittävästi. Onneksi uusi kausi alkaa pian ja suuren yleisön katseet siirtyvät Pelicansin otteisiin kaukalossa. Toivottavasti siellä nähdään sitten niitä positiivisempia ja ammattimaisempia otteita.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olen viime viikot kovasti yrittänyt seurata Rion olympiakisoja. Yle tarjoaa meille penkkiurheilijoille hurjan määrän lähetyksiä monista eri lajeista ympäri vuorokauden. Kisojen seuraamista haittaa tietenkin merkittävä aikaero, sillä mielenkiintoisimmat lajit tuppaavat tulemaan televisiosta keskellä yötä. Niinpä on pakko myöntää, että en edes muista, koska viimeksi olen katsonut näin vähän olympialaisia. Ja minä sentään pidän itseäni varsinaisena urheiluhulluna. Yksi syy siihen on tietenkin se tosiseikka, etteivät suomalaiset urheilijat realistisesti ajateltuna taistele mitaleista kovinkaan monessa lajissa. Jaksaako kukaan valvoa yön läpeensä sen vuoksi, että haluaa nähdä kuinka suomalaiset karsiutuvat jo ennen varsinaisia finaaleja tai kisaavat sijoista ynnä muut. Ei, me suomalaiset urheiluhullut haluamme mitaleita. Edes taistelua niistä.

Mitä on tapahtunut tälle ennen niin maineikkaalle pohjoiselle urheilukansalle? Ennen muinoin meillä oli sentään yleisurheilu, jossa olimme vahvoja. Mitaleita tuli liukuhihnalta mm. kestävyysmatkoilta. Jossain vaiheessa suomalaiset pitkänmatkanjuoksijat olivat urheilumaailmassa suorastaan käsite, hieman samalla tapaa kuin nyt ovat vaikkapa Kenia tai Etiopia. Huippujuoksijoita kasvoi vuodesta toiseen. Sama kehityskäyrä on näkymässä nyt keihäänheitossa, tuossa viimeisessä suomalaisessa yleisurheilun linnakkeessa, joka on pikkuhiljaa murenemassa käsiin. Enää ei ole itsestään selvää, että finaalissa heittää kolme suomalaista, hyvä että edes yksi heittäjä saadaan finaaliin.

Melkoinen muutos on tapahtunut suomalaisessa urheilukentässä viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Ennen niin vahvat suomalaislajit kuten mm. mäkihyppy, yleisurheilu, ralliautoilu ym. ovat vajoneet kadoksiin. Hiihtolajeissakin toinen pohjoinen pikkumaa Norja lyö muille luun kurkkuun. Kuka olisi uskonut parikymmentä vuotta sitten, että suurimmat toivomme olympialaisista löytyvät naisten painista, naisten nyrkkeilystä, naisten taekwondosta ja naisten purjehduksesta. Hyvä, että naiset vielä kisaavat tosissaan, kun miehet näyttävät lopettaneen Suomessa tykkänään huippu-urheilun.

Selityksiähän kyllä löytyy. Kilpailu on maailmalla kovaa, olemme pieni kansa, muissa maissa satsataan paljon rahaa huippu-urheiluun, doping, olosuhteet jne. Onhan näitä selityksiä. Fakta on se, että ainoa laji, jossa me suomalaiset enää maailmalla pärjäämme on jääkiekko. No, hyvä että edes siinä. Kukahan tekisi aloitteen, että jääkiekko pitäisi saada myös kesäolympialaisiin? Ei ole helppoa olla menestystä odottava urheiluhullu Suomessa tänä päivänä. Kyseessähän on vähän sama asia, kuin lahtelainen, joka odottaa Suomen mestaruutta jääkiekossa tai jalkapallossa. Onneksi olympialaiset loppuvat pian.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ensi viikon tiistaina alkaa taas kova vilske Lahden kaduilla, kun koululaiset palaavat koulutielle. Lahdessa syyslukukauden aloittaa kaikkiaan yli 11 200 peruskoululaista, joista koulutiensä aloittavia ekaluokkalaisia on 1 260.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että meidän muiden tielläliikkujien on syytä olla varuillaan. Varsinkin koulujen läheisyydessä on hyvä hiljentää vauhtia entisestäänkin. Lapsi ei osaa arvioida liikenteen riskejä samalla tavalla kuten aikuinen. Auton nopeuden tai etäisyyden arviointi on vielä vaikeaa 7-8-vuotiaille. Samoin liikenteen vaaratilanteiden tunnistaminen kehittyy vasta iän myötä. Lapsi uppoutuu helposti kaverinsa kanssa keskusteluun tai nykyajan vitsaus eli älypuhelin vie lapsen huomion. Siksi turvalliset koulutiet ovat ennen kaikkea aikuisten vastuulla, vaikka kuinka paljon kotona lapsille terotettaisiinkin sitä, kuinka varovainen liikenteessä pitää olla.

Viime vuonna suojatieonnettomuuksissa menehtyi 9 ja loukkaantui 256 ihmistä. Se on iso määrä, ottaen huomioon, että suojatien pitäisi nimensä mukaisesti suojata jalankulkijaa tien ylityksen aikana. Jalankulkijoilla tuntuu olevan vallalla hieman sellainen ajatusmaailma, että kun olet suojatiellä, ei voi käydä mitään. Ikävä kyllä, kuten tilastoista nähdään, näin ei ole.

Jo laki määrää, että suojatiellä ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Silti suojatielle astuttaessa on syytä tarkkailla liikennettä, sillä kaikille autolla liikkuville ei jalankulkijan väistäminen tunnu olevan itsestään selvä asia. Päivittäin kaupungilla näkee läheltä piti-tilanteita, joista selvitään vain hyvällä onnella ja kuskin tai jalankulkijan nopeilla reaktioilla.

Monesti näkee auton pysähtyneen suojatien eteen odottamaan jalankulkijaa, kun samalla hetkellä viereistä kaistaa pitkin porhaltaa toinen auto pysähtymättä. Useimmat loukkaantumiset ja kuolemantapaukset ovatkin juuri tälläisen tilanteen seurausta. Myös liikennekuri on selvästi löystynyt. Kaupungissa ajetaan ylinopeutta, liikennevaloissa painellaan päin punaisia, vilkkua ei käytetä, muita liikenteessä liikkuvia ei kunnioiteta jne. Tämä kaikki on omiaan lisäämään onnettomuusriskiä entisestään.

Joten nyt autoilijat, jäitä hattuun ja nopeudet maltilliselle tasolle. Koskaan ei ole niin kiire, etteikö ehtisi pysähtymään suojatien eteen. Ohjeeksi kaikille autoilijoille varastan Simo Salmisen legendaarisen Alle lujaa-autohurjastelukappaleen loppulauseen: ”Taitais olla parempi vähä ajatella – enste”

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi