Vuosi: 2014

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta julkisti tiistaina Lahden kaupunkia koskevan talousarvioesityksensä seuraaville kolmelle vuodelle. Ykkösuutinen oli se, että Lahden talous on elpymässä viimevuotisen rajun sukelluksen jälkeen. Hyvä niin, sillä kaupunki teki viime vuonna vaatimattoman 30 miljoonan euron tappion. Toista samanlaista vuotta olisi ollut todella vaikea kestää.

Mitä on tapahtunut? Miten ihmeessä liki haudassa maannut Lahti on pääsemässä jaloilleen? Budjettikuria on ainakin kaupungin sisällä selkeästi tiukennettu ja nähtävästi henkilöstö on oikeasti saatu sitoutumaan säästötavoitteisiin. Joitakin turhia rakenteitakin on kenties saatu purettua. Jos joku kuvittelee, että tämä oli tässä ja tästä eteenpäin hommat toimivat kuin se kuuluisa junan vessa, niin väärässä on. Jotta budjetti saataisiin pysymään jatkossakin Myllyvirran esittämässä muodossa, on pidettävä kiinni kovista säästötavoitteista.

Tässä tilanteessa on selvää, että joitakin toimintoja ja palveluita joudutaan leikkaamaan. Yksi pakollinen veronkorotuskin on tulossa. Lahti aikoo nimittäin korottaa kiinteistöveroa ensi vuodelle. Kaupunginjohtajan mukaan korotus tuo kaupungille 6 miljoonan euron lisätulot.
Lisätulot ovat tarpeen, sillä valtion säästötoimet näkyvät suoraan kaupungin taloudessa. Pelkästään valtionosuuksien leikkaukset merkitsevät Lahdelle noin 20 miljoonan euron leikkausta vuodesta 2012 vuoteen 2015.

Ikävin asia on tietenkin se, että taloustavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman henkilöstövähennyksiä. Vähennys on arviolta 500 työntekijää vuoteen 2017 mennessä. Vähennyksen väitetään perustuvan mahdollisimman pitkälti luonnolliseen vaihtuvuuteen ja sisäisiin siirtoihin, jotta lomautuksilta ja irtisanomisilta voitaisiin välttyä. Asian taustalla on myös edessä häämöttävä kuntaliitos. Lahden on ennen kuntaliitosta pyrittävä eroon ns. ylimääräisistä työntekijöistä, koska kuntaliitoksen astuttua voimaan, kuntien työntekijöille tulee 5 vuoden irtisanomissuoja. Ikävä kyllä, pelkään ettei henkilöstöä vähennetä pelkän luonnollisen poistuman kautta liki 10 prosenttia, vaan edessä on vielä niitä ikäviä irtisanomisiakin.

Jotta tämä kaikki ei olisi niin kauhean yksinkertaista, niin on todettava, että Lahti velkaantuu koko ajan lisää, sillä suunnitellut investoinnit ovat koko kolmivuotissuunnitelman ajan kovia. Suurimpina kohteina ovat pääterveysaseman uudistaminen sekä kouluinvestoinnit. Investoinnit vuonna 2015 ovat noin 80 miljoonaa euroa ja vuosina 2016-2017 noin 70 miljoonaa euroa.

Niin että jos Lahti sai kuin saikin nenänsä juuri ja juuri takaisin pinnalle sukelluksensa jälkeen, ei vielä kannata hengähtää helpotuksesta. Sitä varsinaista pelastuslauttaa, joka vie kuivalle maalle ei vielä ole edes näkyvissä. Jatkossa nähdään onko poliitikoilla ns. munaa pitää kiinni tiukoista säästötoimenpiteistä, varsinkin nyt kun vaalitkin jo kolkuttelevat ovella.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viikon iso uutinen Päijät-Hämeessä oli kuntaliitosäänestykset kuntien valtuustoissa. Äänestyksiä seurattiin Twitterin kautta yhtä innokkaasti kuin Pelicansin peliä radiosta. Yhtä lätkäerää vastasi kunkin kunnan äänestys. Kun koko peli eli äänestys kunnissa oli ohi, tuli aika tehdä yhteenveto koko pelistä tai tässä tapauksessa vetää johtopäätökset tuloksesta.

Yllättävän positiivisen vastaanoton liitosehdotus sai valtuustoissa, sillä Hollolan jo ennakkoon varman kieltäytymisen lisäksi saatiin ei-vastaus vain Iitistä. Sekin tosin vain yhden äänen enemmistöllä. Sen sijaan Lahti, Nastola, Kärkölä ja Hämeenkoski näyttivät kuuden kunnan liitokselle vihreää valoa. Koska pari kieltävääkin vastausta saatiin, tarkoittaa se sitä, että ajatus kuuden kunnan yhdistämisestä kaatui ja nyt on aika etsiä uusia vaihtoehtoja jatkoneuvotteluissa.

Kaikkien, varsinkin valtuustojen yllätykseksi mukana jatkoneuvotteluissa ovat myös Hollola ja Iitti, vaikka Salpauskunnasta kieltäytyivätkin. Kuuleman mukaan uudet neuvottelut saivat alkunsa enemmänkin ns. kahvipöytäkeskusteluista kuin virallisista neuvotteluista. Nyt esiin onkin noussut muutamia pienempiä liitosehdotuksia, joista neuvotelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Lähtökohtana jatkoneuvotteluissa on kuntien omat halut liitoksiin eli kenen kanssa halutaan liittyä ja kenen kanssa ei, on se punainen lanka, jota nyt seurataan.

Ainakaan Lahden ja Nastolan yhdistymiselle ei pitäisi löytyä mitään esteitä. Se, miten Kärkölä ja Hämeenkoski saataisiin järkevästi osaksi Lahtea onkin sitten ongelmallisempi, koska yhteistä maarajaa ei kunnilla Lahteen ole. Tämäkään ei ole este, sillä Pohjanmaalta löytyy esimerkki, jossa Vähäkyrö liitettiin Vaasaan ilman yhteistä maarajaa.

Omasta mielestäni näin maalaisjärjellä ajateltuna Salpauskunnan savuaville raunioille olisi viisainta rakentaa kaksi kuntaa. Toisessa olisivat Hollola, Hämeenkoski ja Kärkölä ja toisen muodostaisivat Lahti ja Nastola. Iitti voisi halutessaan liittyä Lahteen, mutta ainakin omissa papereissani Iitti kuuluu Kymenlaaksoon ja siten olisi selkeämmin osa Kouvolaa kuin Lahtea. Eri asia on sitten kumpi on iittiläisille se pahempi peikko, Lahti vai Kouvola?

Ennustan, että nämä kaksi uutta kuntaa, jotka näistä neuvotteluista luultavasti syntyvät porskuttavat erillään noin viisi vuotta ja viimeistään vuoden 2021 tiennoilla aloitetaan taas kuntaliitosneuvottelut, jossa vihdoin kaikki nämä kuusi kuntaa yhdistetään. Olisihan sen voinut tehdä jo nyt, vai mitä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ensi maanantaina kuusi Salpauskunta-selvityksessä mukana ollutta kuntaa äänestää hankkeen puolesta tai vastaan valtuustoissaan. Kuntien hallitukset jo asiasta äänestivätkin ja tulos oli odotetun kaltainen. Tosin yllättävää oli se, että peräti viisi kuntaa kannatti uuden suurkunnan perustamista. Itse odotin, että vastustusta olisi ollut enemmänkin.

Tiukinta oli Iitissä, jossa kyllä-puoli voitti äänestyksen yhdellä äänellä. Edelleenkään ketään ei yllättynyt se, että vastarannankiiskenä touhuaa edelleen Hollola. Tosin sielläkin oli äänestyksessä hajontaa, kun Ei-liitokselle voitti äänin 7-4. 
On kuitenkin odotettavissa, että valtuustojen äänestystulokset ovat erilaiset. Kuntien hallituksissa on mukana paljon henkilöitä, jotka ovat olleet mukana selvityksessä alusta lähtien ja tietävät varmuudella tarkalleen liitoksen faktat. Niin hyvät kuin ne huonotkin puolet.

Valtuustoissa ollaankin sitten enemmän äänestäjien paineen armoilla. Uskallapa painaa kyllä-nappia Hollolassa ja voit seuraavissa vaaleissa heittää hyvästit valtuustopaikallesi. Lisäksi on todettava, että jos Hollola jostain kumman syystä liittyisi Lahteen, niin tuskin kovinkaan moni Hollolan valtuutettu löytäisi paikkaansa uuden suurkunnan valtuustossa. Joten oma lehmä ojassa-mentaliteetillä voi ihan hyvällä omallatunnolla painaa sitä ei -nappia. Äänestäjät tykkää ja oma paikka kunnan päätöksenteon ytimessä säilyy. Lahdessa onkin jo leikkimielisesti väläytelty muurin rakentamista Lahden ja Hollolan rajalle sekä hollolalaisten irtisanomista lahtelaisista työpaikoista teemalla Lahti lahtelaisille.

Se tosiasia, että vähintäänkin yksi kunta tulee maanantaina kieltäytymään liitoksesta aiheuttaa sen, että ne kunnat, jotka ovat vastanneet liitokselle kyllä, aloittavat jatkoselvityksen. Ainakin Kärkölän ja Hämeenkosken liittyminen Lahteen muuttuisi silloin kovin haastavaksi, koska yhteistä maarajaa ei kuntien välillä ole lainkaan, kun Hollola jää välistä pois. Näinköhän vielä lopuksi käy, että uuden kunnan muodostavat vain Lahti ja Nastola kahdestaan. Lähtökohdat huomioiden tulosta voisi pitää melkoisena epäonnistumisena. Maanantaina jännitetään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunginhallitus linjasi tällä viikolla Lahden tulevaksi sote-suunnaksi Helsingin. Alunperinhän valtion suunnitelmissa on ollut Lahden liittäminen Tampereen sote-alueeseen. Ei ole kuitenkaan varmaa, voidaanko toive toisesta sote-alueesta hyväksyä, vaikka Lahti sitä esittääkin. Seuraavaksi Lahti yrittää saada mukaansa Helsingin sote-alueeseen koko maakunnan, koska sitä varmemmin mahdollinen esitys siirrosta Helsingin sote-alueeseen hyväksytään, mitä yksimielisempi maakunta asiasta on, kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta kommentoi asiaa.

Kaupunginhallituksen linjauksen taustalla on kaupungin strateginen suunta etelään ja metropolialueelle. Linjaus on vähintäänkin mielenkiintoinen. Asiantuntijoiden mielestä, kun Tampereen vaihtoehto tulisi Lahdelle halvemmaksi kuin suuntautuminen Helsinkiin päin. Eikö kaupungintalolta ole viime aikoina kovastikin patisteltu säästämään, säästämään ja vielä kerran säästämään? Tosin sosiaali- ja terveyslautakuntaa ja sen asiantuntijalausuntoja ei päätöstä tehdessä edes kuunneltu. Tapaus on sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja Kari Lempisen mielestä jopa demokratian irvikuva. Eli tällä kertaa säästämisen ankeuden voitti imagollisesti parempi vaihtoehto eli Helsinki. Näin Lahti linjaa jatkossakin kuuluvansa mielummin mediaseksikkäälle Helsingin metropolialueelle kuin suuntaavansa katsettaan ”landepaukkujen” Tampereelle. Maksoi mitä maksoi.

Asiantuntijalausunnoissa mainitaan että sosiaali- ja terveyspalveluista suurin osa on peruspalveluja. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveysalueen suuntautumisvaihtoehdoissa etäisyyksillä ei ole suurta merkitystä asiakkaan kannalta, koska valtaosa palveluista tuotetaan jatkossakin Päijät-Hämeessä. Vaativan sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluja asiakas tarvitsee harvemmin. Siksi pendelöinnin edullisuuden, helppouden tai nopeuden vertailu Helsingin ja Tampereen välillä ei ole ratkaisevaa. Suuntautuminen Helsinkiin onkin perusteltavissa pikemmin elinkeinopoliittisilla kuin sosiaali- ja terveyspoliittisilla seikoilla. Myös Lahden vaikutusmahdollisuudet olisivat asiantuntijoiden mielestä paremmat Tampereen sote-alueella kuin Helsingin vastaavalla. Helsingin sote-alueella Lahti on vasta neljänneksi suurin kunta, kun Tampereen alueella olisimme toiseksi suurin.

En halua tässä ottaa kantaa siihen, kumpi sote-alueista olisi parempi. Tietotaitoni ei yksinkertaisesti siihen riitä. Niinpä minä maallikkona ainakin kuuntelisin asiantuntijoita asian tiimoilta. Tulevaisuus kyllä näyttää onko ratkaisu hyvä vai huono. Ennustaminenhan on tunnetusti vaikeaa ja tässä asiassa tuskin kukaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kunhan sote-uudistus saadaan vihdoin ja viimein maaliin asti. Selväksi sen sijaan tuli, että jatkossa Lahti selkeästi suuntautuu kohti Helsinkiä ja nähtävästi hinnalla millä hyvänsä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Syntyykö uusi suurkunta vai eikö synny? Deadline-päivä eli valtuustojen äänestyspäivä 29.9. lähestyy kovaa vauhtia ja lobbausta tehdään kiihtyvällä tahdilla molemmissa juoksuhaudoissa. Faktat tietänevät kaikki. Joko nyt synnytetään kuuden kunnan yhteinen, uusi suurkunta tai sitten selvityksestä kuoriutuu kaksi tai useampikin pikkuinen untuviikko, jotka jo pesässä ollessaan ovat lähtökohtaisesti toistensa kilpailijoita.

Selvitys on ollut nähtävissä ja kommentoitavissa nyt kuukauden päivät ja huomautuksia on tullut yli 40 kpl. Se ei yllätä ketään, että eniten huomautuksia jätettiin Hollolasta. Siellä pelätään Hollolan hyvinä pidettyjen palveluiden heikkenemistä muiden kuntien tasolle. Joissakin vastustettiin hollolalaisten joutumista keskuskaupungin eli Lahden investointien maksajiksi. Lisäksi Lahden pelätään jyräävän päätöksenteossa pienemmät kunnat. 
Faktahan on, että lahtelaisia olisi uuden kunnan alueella 67 %, joten on käsittääkseni vain demokratian mukaista, että silloin Lahdella olisi uudessa valtuustossa enemmän edustajia.

Itse olisin lämmennyt eniten Lahden, Hollolan ja Nastolan liitokselle. Se olisi ollut ainoa järkevä kombinaatio ajatellen lähinnä työssäkäynti- ja asiointialuetta. Molempien ympäryskuntien keskukset ovat lähellä keskuskaupunkia Lahtea. Lisäksi todella monet hollolalaiset ja nastolalaiset työskentelevät Lahdessa, mutta kantavat veroäyrinsä omaan asuinkuntaansa. Iitti, Hämeenkoski ja Kärkölä eivät mielestäni tähän liitokseen oikein istu. Ne ovat jo suhteellisen kaukana ja varsinkin Iitti kuuluu mielestäni Kymenlaaksoon, joten hus!hus! Iitti pikaisesti liittymään Kouvolaan. Asikkala ja Orimattilakin olisivat istuneet paremmin tähän kokonaisuuteen.

Tästä päästäänkin sujuvasti siihen tunnepuoleen, joka näihin liitosasioihin aina liittyy. Jos asia käännettäisiin niin päin, että Lahden pitäisi liittyä vaikkapa Helsinkiin, niin uskon, ettei Lahdesta moista halua kovinkaan paljon löytyisi. Puheita Lahden ehdottoman itsenäisyyden puolesta pidettäisiin kiihkeästi ja Helsinkiä mollattaisiin ihan kuorossa. Meitä ei määräillä Helsingistä käsin -henki yhdistäisi lahtelaisia varmuudella. Siihen peilaten on helppo ymmärtää niitä, jotka liitosta vastustavat. Pieni ei halua liittyä isoon, niin se vain menee. Mielikuva isosta pahasta haukkaamassa pienen ja sympaattisen suihinsa on vahvasti läsnä keskusteluissa. Yllättävän monet ihmiset tekevät päätöksensä enemmän mutu- kuin faktapohjalta.

Monesti käy niin, ettei edes järkisyillä ihmisten tunteita muuteta. Niin käy nytkin. Hollola pysyy itsenäisenä, Kärkölän ja Hämeenkosken kärttäessä siltä yhteistyötä. Lahti, Nastola ja Iitti muodostavat uuden kunnan. Siitä olen aika varma, että Hollola ja toinen ”ikuisesti itsenäinen” Asikkala aloittavat tunnustelut Lahteen liittymisestä seuraavan 10 vuoden aikana, kunhan ne kylmät faktat loppujen lopuksi voittavat tunteen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla olemme saaneet seurata televisiosta suomalaisittain outoa näytelmää. Suomi on nimittäin mukana sekä lentopallon että koripallon MM-kisoissa. Suomen palloilu elää nyt melkoisessa flow-tilassa. Kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään. Jääkiekon MM-kisat ovat meille kyllä jokakeväistä herkkua, mutta harrastajamäärältään niin lento- kuin koripallo ovat ihan eri sfääreissä kuin jääkiekko, joka on loppujen lopuksi maailman mittakaavassa todella pienen piirin dominoima laji.

Siihen nähden, miten vähän kotoiset kori- ja lentopalloliigat vetävät yleisöä, on suuri yllätys kuinka paljon suomalaisfaneja on matkustanut paikan päälle seuraamaan kisoja. Susijengin edesottamuksia on Espanjaan matkustanut seuraamaan peräti 8000-10 000 suomalaisfania ja Puolaan lentopallomaajoukkueen perässäkin on matkannut pari tuhatta sinivalkoista fania. Suomalaiset faniryhmät ovat herättäneet molemmissa kisoissa ansaittua huomiota ja vieläpä positiivista sellaista. Susijengi on toistaiseksi kerännyt suuremman huomion mediassa, mutta saattaa olla, että lentopallomaajoukkueen näillä näkymin parempi menestys tekeekin meistä pian lentopallokansan.

Samaan huumaan yrittää päästä käsiksi myös jalkapallo, sillä sunnuntaina Huuhkajat aloittaa oman EM-karsintansa Fär-saarten vieraana. Tämä on nyt sitten ”se” karsinta, josta on puhuttu jo muutama vuosi. Tästä mennään jatkoon. Nyt tai ei koskaan. Lohko ei ole mahdoton, sillä siinä ei ole mukana yhtään varsinaista huippumaata ja tällä kertaa varsinaisiin kisoihin selviää enemmän maita kuin aikaisemmin. Olisihan se mukava edes kerran nähdä Suomi myös jalkapallon arvoturnauksessa. Mielenkiintoista nähdä miten tämän hetkinen palloiluhuuma jaksaa kantaa Huuhkajia. Muutama voitto alkuun ja buumi syntyy kuin itsestään.

Näinä huonoina taloudellisina aikoina, jolloin saamme lukea lehdistä koko ajan uusista lomautuksista ja irtisanomisista on elintärkeää, että Suomi menestyy edes urheilussa. Tällä hetkellä suomalaiset palloilujoukkueet nostavat meidän itsetuntoamme ja uskoa suomalaisuuteen. Hakkaa päälle-henki on edelleen elossa. Onneksi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahen 8-salilta startanneen räppärin ura sai tähänastisen huipennuksensa viime viikonloppuna. Kaksi loppuunmyytyä olympiastadionia on todella kova saavutus suomalaiselle artistille. Niin kova saavutus, ettei kukaan muu suomalainen ole tähän mennessä siinä onnistunut, ei edes yrittänyt. Niinpä Cheekillä onkin hyvä syy kysellä laulunsa mukaisesti: Kuka muu muka? No, luulenpa, että ensi kesänä näemme seuraavan suomalaisen artistin yrittämässä samaa, nyt kun latu on ns. aukaistu.

Mielenkiintoista nähdä, mitä Cheek tekee taukonsa jälkeen. Kahden loppuunmyydyn stadionkeikan jälkeen voi olla, ettei tavallinen perjantai-illan keikka Nivalan lavalla enää tunnukaan miltään. Korkeintaan alamäeltä. Ja tietysti puoli Suomea odottaa vesi kielellä, milloin se Cheekin alamäki oikein alkaa, jotta pääsisi sanomaan: ”Minähän sanoin!” No, se toinen puoli Suomesta odottaa vastaavasti vesi kielellä Cheekin comebackia.

Menestys tuo aina mukanaan mammonan lisäksi niitä, jotka jaksavat vähätellä artistin saavutuksia, musiikkia ja tietenkin faneja. Tämä ei ole mikään ihme, Suomessahan tunnetusti kateus voittaa kiimankin. Ja Cheek, jos kuka, on hyvä kateuden kohde. Mies joka ajaa Bentleyllä, pukeutuu kalliisiin merkkivaatteisiin, menestyy paremmin kuin muut ja lisäksi omaa kokoomuslaisen ajatusmaailman, suorastaan kerjää vihamielisiä tai vähätteleviä kommentteja. Suomessa on artistin oltava ennen kaikkea nöyrä, nöyrä ja vielä kerran nöyrä. Itsestään ei saa tehdä suurta numeroa. Lisäksi hänen tulee omata suurta musiikillista lahjakkuutta ja mielellään olla alansa ehdoton virtuoosi. Mutta siis kuitenkin nöyrä, sitä ei saa unohtaa…

Itse en ole kuunnellut yhtään Cheekin biisiä loppuun asti, sillä miehen edustama musikkityyli eli Rap-musiikki ei kuulu suosikkeihini. Silti on pakko nostaa miehelle hattua, sillä jotain hän ilmeisestikin tekee oikein. Kysykää vaikka niiltä 80 000 ihmiseltä, jotka ahtautuivat stadikalle viime viikonloppuna.

Mielestäni artisti, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita, on tylsä ja täysin mitäänsanomaton. Cheek herättää selvästi tunteita, niin puolesta kuin vastaankin. Tunteistahan musiikissä on hyvin pitkälti kyse. Minkälaisen olon saan tuon artistin musiikista? Musiikissa ei ole olemassa tapaa, jolla voisi todistaa jonkun artistin olevan hyvä tai huono. Joku laulaja tai soittaja voi olla kyllä teknisesti parempi kuin toinen, mutta herättääkö hän minkäänlaisia tunteita. Kyse on siis yksinkertaisesti mielipiteestä. Niinpä ajatus artistin hyvyydestä tai huonoudesta asustaakin meidän jokaisen omien korvien välissä. Ajatelkaapa sitä, että meillä kaikilla olisi täsmälleen sama musiikkimaku. Eikö olisi aika tylsää?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Etelä-Lahden kouluverkko kokee tulevaisuudessa isoja muutoksia. Muutos koskee lähinnä kolmea koulua eli Salinkalliota, Launetta, Renkomäkeä. Tämän viikon keskiviikkona tilakeskus esitti sivistyslautakunnnalle neljä eri vaihtoehtoa siihen, miten kouluverkkoa voitaisiin Etelä-Lahdessa muuttaa.

Vaihtoehto 0 sisältää Launeen koulun korjaamisen, Renkomäen laajentamisen ja Salinkallion lakkauttamisen. Kyseessä on siis sama vaihtoehto, joka annettiin ainoana vaihtoehtona toukokuussa. Nyt kuitenkin tilakeskuksellakin on onneksi havahduttu siihen, että kenties Launeen koulu olisi paras purkaa, sillä jatkuva korjaaminen ei tuo parasta tulosta. Hyvä jos tähän päädytään, ainoa ongelma on vain se, että tähän johtopäätökseen olisi pitänyt tulla jo vuosia sitten. Nyt on heitetty useita miljoonia euroja kankkulan kaivoon remontoimalla rakennusta, joka olisi pitänyt alunperinkin purkaa. Tai ei nyt ihan kankkulan kaivoon, sillä joissakin rakennusfirmoissa ollaan varmastikin oltu hyvinkin tyytyväisiä tähän lypsylehmään.

Vaihtoehto 1, jossa Launeen koulu rakennettaan isompana uuteen paikkaan ja Renkomäkeä laajennetaan, aiheuttaisi Salinkallion lakkautuksen ja olisi sellaisenaan kallein vaihtoehto. Vaihtoehto 3, jossa Launeen koulusta luovutaan, Renkomäkeä laajennetaan ja Salinkalliosta tehdään luokkien 1.-9. yhteiskoulu tuskin onnistuu, sillä Salinkallion tilat eivät ole siihen riittävät.

Halvimmaksi ja omasta mielestäni myös järkevimmäksi ratkaisuksi nouseekin vaihtoehto 2, jossa Launeen koulu puretaan ja tilalle rakennetaan samalle paikalle uusi koulu 1.-6. luokkalaisille. Samalla Renkomäen koulua laajennetaan ja Salinkalliosta remontoidaan eteläisen alueen yläkoulu luokille 7.-9.

Olisi suoranaista järjen köyhyyttä olla käyttämättä Salinkallion koulun tiloja hyväksi suunnitellessa Etelä-Lahden koulutiloja. Käsittääkseni koulu on ns. hyvässä hapessa eli ongelmia sisäilman kanssa ei ole ollut. Samalla voitaisiin vaihtaa koulun nimikin, sillä jo hieman ryvettynyt Salinkallio-nimi voitaisiin vaihtaa takaisin vanhaan ja arvokkaaseen Launeen yhteislyseo-nimeen.

Seuraavaksi asiaa käsitellään sivistyslautakunnan kokouksessa syyskuun alussa. Valtuuston käsittelyyn eteläisen Lahden kouluasiat etenevät marras-joulukuun aikana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vaatteet tekevät miehen kuuluu vanha suomalainen sanonta. Mutta tekevätkö vaatteet myös pääministerin? Siitä on tällä viikolla keskusteltu mediassa tiukasti niin puolesta kuin vastaankin. Kysehän on tietenkin pääministeri Alexander Stubbin hieman rennommasta ja vapaammasta pukeutumisesta eri tilaisuuksissa. Onko mies varteenotettava pääministeri, jos hänellä on shortsit jalassa? Käyvätkö rantasandaalit maan ykkösmiehelle? Pitääkö pääministerin ehdottomasti pukeutua pukuun tilaisuudesta riippumatta? Siinäpä vasta mielenkiintoisia kysymyksiä. Tähän kun vielä lisätään Stubbin innokas twitter-päivitysten tekeminen, voin hyvin ymmärtää, että osa suomalaisista pitää Stubbia lapsellisena pellenä, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä pukeutumiskoodeista ja siitä miten pääministerin pitää käyttäytyä. Samantyylistä keskustelua muuten käyntiin jokin aika sitten myös Paavo Arhinmäen kohdalla, hänen ollessaan kulttuuriministerinä. Muistattehan kun mies heilutteli sateenkaarilippu olympialaisissa tai meni mielummin korismatsiin kuin uuden musiikkitalon avajaisiin.

Jos poliittinen asema ja käyttäyminen /pukeutuminen eivät täsmää, samalla kyseenalaistetaan tietenkin myös miehen poliitinen osaaminen ja uskottavuus. No, siitä osaamisestahan ei vielä paljon näyttöä voi ollakaan, kun tämä ristiriitaisia ajatuksia herättävä tyyliniekka on ollut pääministerinä vasta vähän yli kuukauden eli lomillahan me tässä olemme kaikki olleet, myös Stubb. Itse en ole mikään tyylitaituri tai tajua yleensäkään mitään pukeutumisesta, mutta kyllähän Suomessa on totuttu siihen että poliitikon pitää olla harmaa ja tylsä, jotta olisi ns. uskottava. Liika hymyily ja positiivisuus aiheuttaa heti suomalaisissa sen ajatuksen, että tyhjännaurajahan tuo mies on. Siis lyhyesti tiivistettynä: harmaa & tylsä ja puhuu poliittista jargonia = uskottava, kun taas positiivinen, hymyilevä, twiittaileva shortsimies = pelle.

Jostain syystä me suomalaiset olemme kärkiporukkaa maailmassa silloin, kun pitää vetää ennakkoluuloja toisen ulkonäöstä tai pukeutumisesta. No, Stubbin onneksi isot, poliittiset haasteet ovat vielä edessäpäin, joten syksy näyttääkin enemmän sen, mistä puusta Stubb on oikeasti veistetty. Pystyykö hän johtamaan hallitusta läpi vaikeiden taloudellisten päätösten vai kuluuko miehen aika twitterissä ja Duudsonien kanssa leikkiessä? Annetaan nyt Alexanderin ensin näyttää mitä hän osaa ja ristiinnaulitaan sitten vasta shortseistaan korkealle koivuun, jos ilmenee ettei hommista tule mitään. Koitetaan siihen asti kestää vähän sitä erilaisuutta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntajakoselvittäjien ehdotus valmistui keskiviikkona. Selvittäjät ehdottavat Hollolan, Hämeenkosken, Iitin, Kärkölän ja Nastolan kuntien sekä Lahden kaupungin yhdistämistä 1.1.2017 alkaen. Uuden 154 000 asukkaan kunnan nimeksi tulisi Lahti. Kuntien valtuustot päättävät syyskuun lopussa syntyykö uusi kunta. Tähän asti siis selvää kauraa. No, jotta asia ei olisi ihan noin simppeli, niin tutkitaanpa hieman mitä muuta on asian tiimoilta tekeillä.

Hollola, Hämeenkoski ja Kärkölä ovat tehneet omaa selvitystään samanaikaisesti, onhan tullut selväksi etteivät Hollola ja Hämeenkoski halua liittyä Lahteen, eivätkä sitä myöskään vuoden 2017 alussa tule tekemään. Selvää on myös, kuten selvityksestäkin ilmenee, ettei kolmen kopla ( Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä) ole elinvoimainen pitkällä tähtäimellä.

”Alueen kilpailukyvyn kannalta Hollolan kasvaminen 29 000 asukkaan kunnaksi ei juuri lisää sen kilpailukykyä ja neuvotteluvoimaa esim. suhteessa metropolialueeseen, eikä anna alueen kilpailukyvyn ja siten elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksien parantamiseen vastaavia edellytyksiä kuin kuuden kunnan yhdistyminen. Yhdistämällä Hollola, Hämeenkoski ja Kärkölä ei ole mahdollista muodostaa taloudellisesti kestävällä pohjalla olevaa uutta kuntaa ilman, että palveluverkkoa karsitaan radikaalisti ja veroja korotetaan.”
Näin siis suora lainaus selvityksestä, jossa kylmät faktat tulevat esiin erittäin selväsanaisesti.

Hollola järjesti vuonna 2010 kansanäänestyksen, jonka tulos oli murskaava: 83 prosenttia halusi pitää kunnan itsenäisenä. Tämä ei ole ihme, jos asiaa lähestyy pelkältä tunnepuolelta. Taloudelliset faktat vain ovat niin kovat, että näistä asioista päättäminen kuuluu tällä kertaa asiantuntijoille, ei kansalle. Harva tavallinen kaduntallaaja tietää oman kuntansa taloudellista tilaa ja sitä mihin suuntaan se on menossa. Yllättävän harvaa se edes kiinnostaa, kunhan palvelut vain pelaavat. Kyse on enemmänkin mielikuvista. Lahti on iso, paha ja velkainen ja se haluaa niellä kitaansa pikkukunnat ympäriltään. Kiva satu, muttei todellisuutta. Parhaimmillaan kyseessä olisi Päijät-Hämeen elinvoimainen symbioosi eli liitoksesta hyötyisivät kaikki. Myös ympäristökunnissa asuvat.

Kuntien sopeuttamistarve on kova. Kuuden kunnan yhteinen talouden sopeuttamistarve on seuraavien kolmen vuoden aikana lähes 100 miljoonaa euroa. Kunnat arvioivat itse pystyvänsä säästämään siitä noin puolet. Kuntien yhdistämisestä saatava säästö olisi noin 40 miljoonaa euroa, joka tulisi palvelukustannuksista sekä päällekkäisyyksien ja johtotasojen purkamisesta.
Kannattaisi yrittää edes.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi