Pitelet käsissäsi vuoden 2014 viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mitä kaikkea katsoin tarpeelliseksi tuoda esiin pääkirjoituksissani vuonna 2014.

Vuosi alkoi toiveikkaasti Lahden kaupungin suunnitellessa miten keskustan alueesta saataisiin viihtyisä ja toimiva. Samaan aikaan naapurikaupunki Heinolassa haikailtiin ammattitaitoisten ja terveiden pakolaisten perään. Helmikuussa nähtiin Putinin suureelliset talviolympialaiset Sotshissa ja Lahdessa jankattiin edelleen Launeen koulun homeongelmasta eli korjataanko vai puretaanko? Lehtemme palstoilla paljon tilaa saanut VT12 sai uusia käänteitä jo alkuvuodesta, kun ELY-keskus esitteli tien light-version eli halvemman mallin. Silloin tien hinnaksi arvioitiin 180 miljoonaa euroa. Loppuvuodestahan hinta oli jo 220 miljoonaa euroa eli mielenkiinnolla odotamme mitä tie maksaa kun/jos se joskus valmistuu.

Maaliskuussa ei saatu kovin ruusuisia tulevaisuudennäkymiä kaupungintalolta. Kaupungin tilikauden alijäämä kun oli noin 30 miljoonaa euroa tappiollinen, joten tiukka säästökuuri oli edessä. Säästettävää löytyi vaatimattomasti 37 miljoonan edestä. Säästettiin sitä muuallakin. Itella tai Posti tai mikä se nyt sitten tänä päivänä onkaan, innostui antamaan monoa henkilöstölleen, tosin puolet väestä kutsuttiin takaisin töihin, kun laskelmat postimäärän vähenemisestä eivät käyneetkään toteen. Huhtikuun alussa ihailtiin Omalähiön uutta, raikasta ulkoasua. Myös hallituksessa kävi raikas tuuletus, kun vasemmistoliitto luopui ministerinpalleistaan. Samaan hikeen pääjehu Katainen häippäsi Eurooppaan ja valtionkassasta huolta pitänyt Urpilainenkin vaihtui Rinteeseen.

Kuntaliitosta alettiin taas sorvata tosissaan loppukeväästä. Siitä riittikin parranpärinää läpi koko vuoden. Tavoitteena oli kuuden kunnan uusi ja ihana suurkunta, mutta lopputuloksena kaksi pienempää liitosta. Ehkä. Huomasiko muuten kukaan, että toukokuussa oli eurovaalit? Siis eurovaalit , ei euroviisut, jotka nekin laulettiin toki läpi toukokuussa. Kesäkuussa päiviteltiin Suomen korkeaa ruuan hintaa. Onhan nousu ollut kaksinkertainen verrattuna muihin EU-maihin. Ennen juhannusta saimme myös uuden hallituksen, jonka pääministeriksi kokoomuspiireistä löytyi Alexander Stubb. Tuo polvihousuinen himokuntoilija ja himotwiittaaja, jonka kestohymy kyllä hyytyi nopeasti, kun päästiin vuoden loppuun. Ei täällä Suomessa tyhjännaurajat pärjää, p…kele!

Lomien jälkeen keskiössä oli Etelä-Lahden kouluverkko, joka pistettiin uuteen uskoon. Elokuun lopussa lahtelaislähtöinen räppäri Cheek hullaannutti yli 80 000 suomalaista olympiastadionilla kahdella megakonsertillaan. Sekös monia ärsytti. Väärä artisti ja väärä musagenre.
Syyskuuussa nähtiin sekin ihme, että Suomi pelasi sekä lento- että koripallon MM-kisoissa. Ollaankohan me sittenkin palloilukansaa? No jalkapallossa sitten kyllä huomattiin, ettei olla.
Sote-soppaa hämmennettiin koko vuosi siinä missä kuntaliitoksiakin. Lopputulemana Lahti suuntautuu sote-asioissa Helsingin suuntaan vieden mukanaan koko vastahakoisen Päijät-Hämeen.

Lokakuussa some-Suomi räjähti. Uusi alkoholilaki oli suoraan sieltä minne aurinko ei paista ja edes viski-sanaa ei saa enää sanoa tai kirjoittaa. Viina tuntuukin olevan Suomessa melkein ainoa asia, joka kansaa liikuttaa barrikadeille asti. Toinen suomalaisten tunteita herättävä asia on sitten ne sukupuolineutraalit jutut, mutta ei niistä sen enempää, ettei kukaan suutu.
 Lokakuun lopussa Lahden kaupunki sai hyvän idean. Säästöpäissään keksivät, että lakkautetaan kolme lähikirjastoa. Ei onnistunut, sillä lukukansa pisti vastaan. Tosin ilo voi olla lyhytaikainen, kun asia nousee kuitenkin ensi vuonna taas esiin.

Aleksanterinkadustakin saatiin varsinainen kiistakapula, kun välillä meillä oli täysimittainen kävelykatu, välillä taas Aleksia piti päästä huristelemaan molempiin suuntiin autolla. Kompromissihan siitä sitten tuli eli ei oikein yhtään mitään. Sopii hyvin siis Lahteen. 
Nakkikioskin paikastakin Lahdessa taisteltiin. Muuan valtuutettu pyyteli uskomattomia korvauksia bisneksensä pilaamisesta, mutta Lahti ei ottanut onneksi taka-askeleita.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi todettiin, että kaikesta huolimatta on jonkinasteinen Kenovoitto syntyä Suomeen ja ihan näin vuoden lopuksi onnitellaan vielä nastolalaisia, jos vain tajuavat liittyä Lahteen. Me tarvitsemme nimittäin lisää veronmaksajia tulevina vuosina…

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suuret suunnitelmat kuuden kunnan muodostamasta Salpauskunnasta murenivat jo odotetusti alkusyksystä, kun Hollola, Hämeenkoski ja Iitti lähtivät kukin omille teilleen. Hollola ja Hämeenkoski jatkavat tahollaan omaa yhdistymisselvitystään Iitin kieltäytyessä kokonaan neuvotteluista pelkästään Lahden kanssa.

Kärkölä-poloinen jätettiin kaikista neuvotteluista ulos, sillä sen taloustilanne on niin katastrofaalinen, että sitä ei kukaan yksinkertaisesti huoli mukaan. Jos Kärkölä ajautuu kriisikunnaksi, voi valtio määrätä sen yhdistymään johonkin toiseen kuntaan. Tässä tapauksessa kiviriippa lankeaisi Hollola-Hämeenkosken niskaan, jolla Kärkölällä olisi valmiiksi jo yhteistä maarajaa.

Toinen enemmän meitä koskettava ja kiinnostava yhdistymisneuvottelu on käynnissä Lahden ja Nastolan välillä. Asiassa on päästy jo niin pitkälle, että ensi maanantaina kuntajakoselvittäjä Rolf Paqvalin allekirjoittaa ehdotuksensa Lahden ja Nastolan yhdistämisestä ja luovuttaa ehdotuksen kuntajohtajille. Kuntalaisetkin pääsevät tutustumaan ehdotukseen, sillä kuntajakoselvittäjän esitystä käydään läpi yleisötilaisuuksissa tammikuussa. Kuntalaiskuuleminen järjestetään Lahdessa 7.1. ja Nastolassa 8.1. Kuntien valtuustot päättävät tammikuun loppupuolella hyväksyvätkö ne esityksen kuntien yhdistymisestä ja yhdistymissopimuksen. Varsinainen yhdistyminen voisi tapahtua vuoden 2016 alusta, jolloin syntyisi uusi noin 120 000 asukkaan kunta.

Vaikka Nastola liputtikin kuuden kunnan yhdistymisen puolesta, ei ole varmaa hyväksyykö Nastolan valtuusto liittymisen Lahteen. Vastustajiakin Nastolasta löytyy ja muutaman vuoden takaisessa kansanäänestyksessä liitos tyrmättiin suurella äänten enemmistöllä.

Selvää on, että kahden kunnan liitosmalli ei tuo lähellekään samoja hyötyjä kuin se, jos alkuperäinen kuuden kunnan yhdistyminen olisi toteutunut. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä niin Lahdessa kuin Nastolassakin, mitä hyötyä yhdistymisestä sitten on, jos hyödyt minimoituvat? Vaikkei hyötyä olekaan niin paljon, voidaan kuitenkin liitoksesta hyvällä syyllä puhua molemminpuolisesta win-win-tilanteesta, jossa molemmat osapuolet hyötyvät. Toivon mukaan hallintoa ja byrokratiaa karsitaan ja tehostetaan. Nastolalaiset yritykset pääsevät jatkossa ratsastamaan ison kaupungin statuksella ja kaavoitusasiatkin sujuvat sutjakkaammin. Lahtelaisten hyödyksi voidaan laskea se, että ne nastolalaiset, jotka käyvät Lahdessa töissä, jatkossa maksaisivat myös veronsa Lahteen.

Toisaalta pelkojakin löytyy. Nastolassa pelätään, että palvelut karkaavat Lahden keskustaan ja nastolalaisista tulee mm. Lahden toriparkin ja matkakeskuksen maksumiehiä ilman oikeaa vaikutusmahdollisuutta. Nämä ovatkin ne juuri asiat, jotka vaativat tarkempia selvityksiä. Nastolalaisille tulee antaa riittävästi vaikutusvaltaa tulevassa aluejohtokunnassa. Ilman sitä liitos jäänee vain haaveeksi. Neuvottelut ja yhteiset valtuustojen kokoukset ovat kuitenkin käsittääkseni sujuneet hyvässä hengessä, joten odotan, että liitos myös toteutuu vuoden 2016 alusta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Silloin kun minä olin pikkupoika, puhuttiin usein, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Jo ajat sitten irvileuat käänsivät tuon lauseen niin, että tarvitaan lottovoitto, jotta pystyisi elämään Suomessa. Totuus lienee jossain siellä keskivälillä.

Jos voi valita, Suomeen ei ehkä kannata syntyä, kertoi viime vuonna The Economist -lehden tekemä tutkimus. Tutkimuksen perusteella maailmassa on kymmenen maata, jotka ovat parempia paikkoja kuin Suomi. Paras maa kaikista on Sveitsi. Toisena tulee Australia. Norja, Ruotsi ja Tanska pääsevät peräkkäin seuraaville sijoille. Toisaalta sija 11. on aika hyvä, onhan maailmassa liki 200 valtiota.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin hieman tutkia minkälainen on se lottovoiton saanut keskivertosuomalainen. Tässä muutamia lukuja:
Keskivertosuomalainen on iältään 42-vuotias nainen, jonka odotetaan elävän liki 84 vuotiaaksi. Tällä keskivertosuomalaisella on lapsia 1,84 ja hänen perheensä sisältää keskimäärin 2,77 henkilöä.

Keskimääräinen suomalainen asuu kerrostalossa 78,4 m2:n omistusasunnossa, jossa on 3-4 huonetta. Henkeä kohden suomalaisella on 39,8 neliötä käytettävissään. Suurimmalla osalla (54%) suomalaisista on nykyisin huoneistosauna, sillä suomalainen käy kerran viikossa suuresti rakastamassaan saunassa, siis keskimääräisesti.

Palkkaa tämä tavis-suomalainen saa keskimäärin vuodessa noin 37 000 euroa. Ammattina suomalaisella on todennäköisimmin myyjä. Paljon löytyy myös toimistotyöntekijöitä, rakennustyöntekijöitä, sairaanhoitajia ja yrittäjiä. Yllättäen suurin osa suomalaisista ei käy töissä. Yksi työllinen elättää 1,31:tä työssä käymätöntä (työtöntä, lasta, eläkeläistä, opiskelijaa, kotityötä tekevää).

Suomen tavallisin nimi on Timo Virtanen, vaikka yleisin sukunimi onkin Korhonen. Suomalaiset myös syövät ja juovat. Asukasta kohti laskettuna suomalaiset juovat vuodessa 78 litraa keskiolutta, kuluttavat 9 kg kahvia, syövät 47 kg tuoreita hedelmiä, 61 kg perunoita ja 72 kg lihaa. Tunnistatko sinä itsesi noista luvuista?  Paljon parjattua EU:ta keskivertosuomalainen tukee 112 eurolla vuodessa eli noin 9 eurolla per kuukausi. Ei ehkä sittenkään niin paljon kuin moni kuvittelee?

Loppujen lopuksi huomaamme, että keskiarvosuomalainen on itseasiassa hyvin teoreettinen hahmo ja oikeassa elämässä todella harvinainen. Ei ole olemassa mitään ”suurta yleisöä”, joka edustaisi suurinta osaa suomalaisia. Politiikassa sanonta ”kyllä kansa tietää” saa erilaisen merkityksen, kun ymmärtää, että itseasiassa 86% suomalaisista ei äänestänyt kokoomusta, vaikka kokoomus viime vaaleissa olikin Suomen suurin puolue. Tämän päivän Suomessa on todella vähän asioita, jotka yhdistäisivät yli puolta suomalaisista. Tähän ei pysty edes jääkiekko tai Euroviisu-voitto.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että edelleen vuonna 2014 Suomi on hyvä maa asua. Ei nyt ihan päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna pääsääntöisesti todella hyvin. Niin hyvin, että minä en ainakaan muuttaisi täältä pois.
Onnea 97-vuotias Suomi!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunginvaltuuston talousarviokokousta maanantaina seurattiin tarkasti. Olihan esillä monia lahtelaisia kiinnostavia talouskysymyksiä. mm. kirjastoverkon tulevaisuus sekä etenkin lahtelaisessa mediassa päähuomion vienyt Aleksanterinkadun muutokset.

Lähikirjastojen kannattajat voivat väliaikaisesti huokaista helpotuksesta. Kirjastoverkon valtuusto päätti pitää ennallaan, mutta palveluiden sisältöä ja saavutettavuutta suunnitellaan ensi vuonna henkilöstön, koulujen ja asukkaiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähikirjastojen kannattajien kannattaa pysyä aktiivisina jatkossakin. Jostain on kuitenkin säästettävä ja jostain kumman syystä Lahdessa ensimmäisenä tulilinjalla tuntuu aina olevan kirjastot.

Toinen merkittävä valtuuston päätös koski päivähoitoa ja esiopetusta. Hieman yllättäen Lahti varaa ensi vuodelle lisää rahaa opetukseen ja päivähoitoon. Kyllä, luitte aivan oikein: Lisää rahaa. Maanantaina kokoontunut valtuusto päätti kaupunginhallituksen esityksestä lisätä menoja yhteensä 1,25 miljoonalla eurolla. Päivähoitopuolella yksityisen hoidon tukea päätettiin korottaa 350 000 eurolla. Lisäksi varattiin 200 000 euroa siihen, että päivähoidon ja esiopetuksen ostopalvelusopimuksia Harjulan Setlementin, Suomen Pelastusarmeijan Säätiön, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistyksen ja Folkhälsan Sydin kanssa jatketaan heinäkuun 2016 loppuun asti.

Lisämäärärahat heikentävät kaupungin ensi vuodelle budjetoiman tuloksen 9,2 miljoonaan euroon. Näinköhän lähestyvät eduskuntavaalit jo vaikuttivat valtuutettujen äänestyskäyttäytymiseen? Säästäähän tässä piti, eikä suinkaan lisätä menoja? No, se on myönnettävä, että lisärahoitus menee tällä kertaa oikeaan osoitteeseen.

Entäpä sitten se mediaseksikkäin kiista eli tuliko Aleksista yksi- vai kaksisuuntainen? Tällä kertaa valtuusto päätti niukasti äänin 30-29, että Aleksanterinkatua kehitetään kävely- ja joukkoliikennepainotteisena katuna Rauhankadun ja Vesijärvenkadun välillä. Eli juuri päinvastoin kuin mitä kaupunginhallitus oli esittänyt.

Tämä tarkoittaa sitä, että Lahden Aleksanterinkadulla sallitaan jatkossa hidas henkilöautoliikenne idästä länteen yhdellä kaistalla. Rahaa varattiin ensi vuodelle liki 2 miljoonaa euroa Aleksin ja kauppatorin kehittämiseen. Voittaneen puolen ei tässäkään asiassa kannata vielä heitellä hattujaan ilmaan ja tilata kuohuvaa. Teknisen lautakunnan, joka on vastustanut yksisuuntaista Aleksia, on näet vielä hyväksyttävä nämä Aleksin yksisuuntaiset katusuunnitelmat. Se taas tarkoittaa sitä, että päätöstä on mahdollisesti haettava valtuustotasolta uudestaan, jos tekninen lautakunta hylkää suunnitelmat. Eli siitä voitte olla varmoja, että pallottelu Aleksilla käy kuumana jatkossakin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Toriparkin rakennustyömaa ajoi puolitoista vuotta sitten kaikki torilla kauppapaikkaansa pitäneet kauppiaat väliaikaisiin sijoituspaikkoihin ympäri Lahtea. Pääosin kauppiaat löysivät paikkansa kirjaston ja teatterin välisestä maastosta, jotkut joutuivat Hansatorille ja toiset Lanun aukiolle. Kauppiaat totesivat muuton olevan huono asia bisnekselle, mutta sen suurempaa ongelmaa ei muutosta noussut. Paitsi yhden kauppiaan kohdalla. Kovin yllättävää on se, että tämä kauppias on kaupunginvaltuutettu ja hänen jos kenen olisi kuvitellut tietävän mitä tapahtuu, kun toriparkkia aletaan rakentamaan. Tai ehkäpä hän näkikin tässä tilaisuutensa tulleen. Tästähän voisi lypsää kaupungilta kunnon korvaukset.

Kaupunki korvasikin torigrillin muuttokulut ja katemenetyksiä siihen asti kun yritys pääsi uudelle liikepaikalle. Nähtävästi tämä ei kokoomuksen Jari Saloselle riittänyt, sillä Salosen omistama ja Torigrilliä pyörittävä Lahden Rakuuna Oy vaatii kaupungilta vahingonkorvausta liikepaikan vaihtumisesta Hansatorille. Yhtiön lasku on vaatimattomasti reilut 147 000 euroa jo saatujen korvausten lisäksi.
 Salonen tulkitsee kaupungin sitoutuneen korvaamaan sille kaikki siirtymisestä aiheutuneet ja aiheutuvat kulut ja tulonmenetykset. Lisäksi Salosen mukaan kaupunki sitoutui vuokraamaan sille liikepaikan nimenomaan torilta viiden vuoden määräajaksi ja että grillillä on oikeus palata torille heti, kun parkki on valmistunut.

Kaupunki kiistää kaiken tämän ja soppa on valmis. Niinpä asiaan haetaan ratkaisua oikeusteitse. Kaupunki tulkitsee torigrillillä olevan muiden kauppiaiden tavoin kantakauppiassopimus, joka on vuoden voimassa. Viiden vuoden pysyvyys vahvistettiin sähköpostilla kuulemma vain, jotta yrittäjä sai lainaa pankista. Tuohon sähköpostiin nähtävästi Salonen vaatimuksensa perustaakin. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, miksi ihmeessä näin on alkuaan edes tehty? Senkö takia, koska Salonen on valtuutettu ja ns. hyvä jätkä? Olisiko joku toinen kauppias saanut viiden vuoden sopimuksen, jos olisi kysynyt? Tuskinpa. Eipä ihme, että kaupungilla jutut ja huhut Lahden hyvä veli-järjestelmästä elävät ja voivat hyvin ja syövät uskottavuutta lahtelaisiin poliitikoihin.

Samalla Salonen sahaa kovaa vauhtia omaa poliittista oksaansa, sillä tämä jupakka ei todellakaan näytä hyvältä tavallisen lahtelaisen kaduntallaajan silmin. Siinä missä hyvätuloinen kokoomusvaltuutettu penää kaupungilta kymmeniä tuhansia euroja, ovat pienet ja köyhät torimyyjät tyytyneet kohtaloonsa. Tämä samainen herra Salonen muuten toimi Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-12. Häneltä jäi jälkeen kyseenalaisia ulkomaanmatkoja ja matkalaskuja, virheellisiä ja perusteettomia virkailijoiden irtisanomisia, kymmeniätuhansia euroja oikeuskuluja ja virheitä, joiden selvittely jatkuu parhaillaan vieläkin poliisitutkinnassa. Että tämmöinen sankari.
Enää pitäisi tietää, kuka näitä ”hyviä jätkiä” oikein äänestää luottamustoimiin?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Taistelu lähikirjastojen puolesta keräsi parissa viikossa yli 5000 nimeä adressiin, jossa vastustettiin kaupungin halua lakkauttaa ihmisille tärkeitä lähikirjastoja. Moni mietti mielessään, olisiko adressilla mitään vaikutusta päättäjiin. Yleensähän näin ei ole. Niinpä moni lähikirjastojen ystävä huokaisikin helpotuksesta, kun kaupunginhallitus teki muutoksen taloussuunnitelman kirjaukseen, joka koski Launeen, Kärpäsen ja Mukkulan lähikirjastoista luopumista. Tällä tietoa kyseiset lähikirjastot ovat siis jatkamassa toimintaansa toistaiseksi.

Mutta ennenkuin kirjastojen puolustajat liikaa ilakoivat, täytyy huomata, että paino on sanalla toistaiseksi, sillä kaupunginjohdolla on selkeästi kova halu uusia palveluverkkoaan ja mielellään nopealla aikataululla. Kaupungin strategiassa mainitaan useaan otteeseen ennakkoluuloton palveluverkon ja palveluiden tuotantotapojen uudistaminen. Ja sitä ennakkoluulottomuutta tuntuukin piisaavan kaupungintalolla nyt enemmän kuin tarpeeksi.

Tämä tarkoittaa sitä, että lähikirjastot sellaisenaan, kuin ne nyt tunnetaan, ovat varmasti vaaravyöhykkeessä lähitulevaisuudessa. Lähikirjastojen kohtalo nousee uudestaan esille viimeistään silloin, kun Liipolan ja Jalkarannan monitoimitalot avataan ensi vuonna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaupungintalolla jatketaan edelleen kirjastojen ”selvitys- ja kehitystyötä”, missä lähiöihin pyritään kehittämään ostettuja lähipalvelupisteitä. Ne jotka luulivat, että uudet ensi vuonna valmistuvat monitoimitalot sisältäisivät entisenlaisen palvelevan lähikirjaston, jossa on mukava istuskella, tavata tuttuja tai opiskella, erehtyvät. Jalkarannassa ja Liipolassa palvelut tuotetaan jatkossa mahdollisimman laajasti itsepalveluperiaatteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilökohtaista asiakaspalvelua tarjotaan rajoitetusti esimerkiksi iltapäivisin ja muina aikoina asukkaat asioivat tiloissa omatoimisesti.

Ei kuulosta minun korvaani ihan normaalilta lähikirjastotoiminnalta. Näin siis kaupunkilaisten olohuoneena palvelevat lähikirjastot ollaan muuttamassa tylsiksi, mutta ”tuottaviksi” lainauspisteiksi, joissa ei ole palvelua nimeksikään. Yksi vaihtoehto lähikirjastolle voisi olla kuulemma myös kirjastoautojen määrän lisääminen. Sinänsä hassua, kun juuri yksi vanhempi malli myytiin eniten tarjoavalle noin 10 000 eurolla. Uusi kirjastoauto maksaakin sitten vaatimattomasti noin 300 000 euroa. Että sellaista säästöä…

Ikävä todeta, mutta vielä eivät kirjastojen puolustajat voi hengähtää helpotuksesta. Kylmää kyytiä on kirjastoille luvassa jatkossakin, joten kannattaa pitää adressit näkyvillä kirjastojen tiskeillä. Lisää nimiä tarvitaan varmuudella vielä jatkossakin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on Suomessa ollut tasan yksi puheenaihe. Verotulot. Kerran vuodessa me kansalaiset pääsemme oikein joukolla ihmettelemään toistemme tuloja ja veroja. Itse en oikein ymmärrä mitä iloa moisesta mahdollisuudesta on. Jokainen on ansainnut omat tulonsa työnteollaan ja turha niistä toisen tuloista on kateellinen olla. Toisaalta tirkistelymahdollisuus toisten elämään ja tulotasoon taitaa olla oiva katalysaattori meidän suomalaisten niin usein harrastamalle kateuskeskustelulle. Kahvipöydissä ihmetellään, että miten tuokin noin paljon saa tai sitten ollaan vahingoniloisia kun se leuhka naapurinmies ansaitseekin vähemmän kuin minä. Mediassa verotiedoista revitään kaikki irti. Otsikot kirkuvat joka vuosi sitä kuka on minkäkin alan palkkakunkku ja kuka on viime vuonna tienannut yllättävän vähän. Tämä on sitä sosiaalipornoa parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Itse en kaipaa tietoa siitä mitä muut tienaavat. En tee sillä tiedolla yhtään mitään. Minulle on yhdentekevää saako Matti Nykänen enemmän palkkaa kuin Alexander Stubb tai onko Cheek tienannut 200 000 vai 300 000 euroa. Minun puolestani verotiedot voitaisiin julistaa salaisiksi niinkuin esimerkiksi Saksassa on tehty. Mielestäni tietojen julkistaminen loukkaa ihmisten yksityisyyttä. Verotietojen julkaisua puolustetaan vetoamalla avoimen yhteiskunnan periaatteeseen. Verotietoja julkaisemalla saadaan kuulemma tärkeää tietoa muun muassa tuloeroista ja niiden muutoksesta. Voihan se niinkin olla, mutta mielestäni verotietojen julkisuus lisää aivan turhaan tirkistelyä yksityisasioihin ja samalla kasvattaa kateutta toisten menestyksestä. Suomessa ei mielestäni tarvita yhtään enempää lisää kateutta, sitä meiltä löytyy jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan positiivisuutta yhteiskuntamme tarvitsisi jatkossa roppakaupalla lisää.

No, jotain positiivista näistä tämän vuoden verotiedoista sentään irtoaa. Nyt kun metsä- ja paperiteollisuus alkaa olla Suomessa enemmän historiaa kuin nykyaikaa ja Nokiakin sössittiin pahemman kerran ulkomaille, niin valoa on silti tunnelin päässä, eikä se tällä kertaa ole vastaantuleva juna. Pelifirmoilla menee komeasti, josta hyvänä esimerkkinä Supercellin myynnistä aiheutuneet voitot omistajille tai aikaisemmin Angry Birdsin menestyskulku. Jatkossa ei lapsia patistetakaan enää jalkapallo- tai jääkiekkoareenoille isojen ammattilaissopimusten toivossa, vaan lasten annetaan rauhassa touhuta tietokoneellaan. Joskohan se meidän poika/tyttö tekisi sen seuraavan menestyspelin? Näinköhän joulun suurin myyntivaltti on opaskirja ”Näin ohjelmoin pelejä itse” ?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Etelä-lahtelaisille riittää näinä aikoina paljon taisteltavaa. Rakasta lähikirjastoamme ollaan kovaa vauhtia lakkauttamassa ja taistelu sen säilymisestä on parhaillaan käynnissä. Asia kiinnostaa alueen asukkaita ja huoli on ymmärrettävästi kova. Niinpä Launeen omakotiyhdistyksen järjestämä keskustelutilaisuus keräsikin tiistaina salin täydeltä väkeä kirjastolle kuulemaan päättäjiä asian tiimoilta.

Se ei yllätä, että kaupunginjohtaja Myllyvirta ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Viljanen loistivat tilaisuudessa poissaolollaan. Kaupunkilaisille tälläinen välinpitämättömyys antaa kovin ylimielisen kuvan edellämainituista päättäjistä. Eikö omia päätöksiä pystytä, haluta tai uskalleta perustella yleisön edessä? Vaikuttaa kovin munattomalta touhulta, jos minulta kysytään. Lähikirjastojen kohtalosta tehdään päätöksiä marraskuun loppupuolella. Siihen asti kaupunkilaisilla on aikaa vakuuttaa päättäjät siitä, ettei lähikirjastojen lakkautus ole vaihtoehto.

Toinen asia, jolla etelälahtelaisia on koeteltu jo vuosikausia, on valtatie 12 Launeen linjaus, joka on julistettu jo moneen kertaan ja monella suulla ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. Tällä viikolla lehdessämme alkaa kolmiosainen haastattelusarja, jossa käydään läpi tätä VT 12-asiaa kolmen eri osa-alueen kautta tarkasteltuna. Osiot koskevat liikennettä, pohjavesiä ja politiikkaa. Launeen linjauksen ”ylivertaisuus” kulminoituu mitä suuremmissa määrin juuri näihin kolmeen seikkaan.

Ovatko perustelut riittävät ja kestävätkö ne päivänvaloa? Paljonko Lahden läpiajavaa liikennettä todellisuudessa on ja kuinka paljon VT 12 palvelee sisäistä liikennettä? Onko VT 12 oikea uhka pohjavesille? Miksi päättäjät ”hirttäytyvät” Launeen linjaukseen? Juttusarjassamme käymme läpi näitä asioita ja yrittämme samalla tuoda esille joitakin vaihtoehtoisia näkemyksiä asian tiimoilta. Näkemyksiä, joita kenties ei ole aikaisemmin kuultu tai sitten niistä on tarkoituksellisesti vaiettu.
 Niin kauan kuin tien rakentamiselle ei ole myönnetty rahoitusta valtion taholta, on syytä keskustella eri vaihtoehdoista vai onko lahtelaisille päättäjille aivan sama käytetäänkö tiehen 150 vai 300 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Säästäminen on päivän sana. Lahden kaupungintalolla mietitään päivittäin mistä säästettäisiin, jotta talous saataisiin jonkinlaiseen tasapainoon. Itseäni ei yllätä se, että ensimmäisenä säästötoimenpiteenä yritetään lakkauttaa lähikirjastoja. Näinhän on ollut jo kymmeniä vuosia. En tiedä kenen mielestä kirjastoissa tuhlataan jotenkin niin ylenpalttisesti rahaa, että jatkuvasti joku lähikirjastoistamme on lakkautusuhan alla. Tällä kertaa giljotiinin alle ovat joutumassa Kärpäsen, Launeen ja Mukkulan kirjastot.

Kuinka huikeat sitten nämä suunnitellut säästöt ovat? Yhden lähikirjaston lakkautus säästää kiinteistömenoissa arviolta noin 50 000 euroa. Henkilöstömenot kolmen työntekijän osalta ovat noin 100 000 euroa vuodessa. Kuten huomaamme lähikirjastojen kulut kaupungin budjetista ovat minimaalisen pienet. Jopa niin pienet, että täytyy ihmetellä, mitä päättäjillä on kirjastoja vastaan. Esim. lopettamalla muutama turha kaupungin poliittinen johtovirka saadaan samat säästöt. Se, että kirjastoja ollaan korvaamassa ns. palvelupisteillä tai kirjastoauton laajemmalla käytöllä, ei naurata. Mielestäni ei voida käyttää sanaa palvelu, silloin kun sitä ei ole. Kirjastoa ja sen moninaisia toimintoja ei yksinkertaisesti korvata uudella kirjastoautolla tai itsepalvelutiskillä jossain terveyskeskuksen tai kaupan nurkassa.

Tutkitaanpa hieman itselleni tutuinta eli Launeen kirjastoa ja sen käyttäjämääriä. Launeen kirjaston kävijämäärä viime vuonna oli yli 46 000 ja lainauksia oli eniten Lahden lähikirjastoista, lähes 125 000. Lainamäärä kasvoi 10 % edelliseen vuoteen verrattuna ja on edelleen kasvusuunnassa. Korkea käyttöaste kertoo tyytyväisyydestä. Tämän huomannee hieman yksinkertaisempikin päättäjä? Kirjasto ei ole vain paikka, josta käydään lainaamassa kirjoja. Kirjasto on meidän kaikkien yhteinen olohuone, jossa lapsille järjestetään satutunteja, yhdistykset kokoontuvat ja järjestävät erilaisia tapahtumia. Lisäksi lehtisali on ahkerassa käytössä, sillä monella ei ole enää varaa tilata lehtiä kotiinsa. Alueella asuu paljon lapsiperheitä ja vanhuksia joille on tärkeää että kirjasto on helposti saavutettavissa ja esteetön.

Itse aloitin lukuharrastukseni kyseisessä Launeen kirjastossa vain 5-vuotiaana. Kirjastoon oli helppoa ja turvallista pienenkin pojan tulla yksin, sillä matkaa ei ollut paljon ja ne ”kirjastontäditkään” eivät olleet yhtään pelottavia, päinvastoin. Parhaimmillaan saatoin vierailla Launeen kirjastossa päivittäin, niin että kirjaston työntekijät oppivat pian tuntemaan kirjamakuni ja osasivat ammattitaidolla suositella minulle uusia kirjoja. Luulenpa, että ilman kirjastoa ja sen vaikutusta tuskin kirjoittaisin tässä teille pääkirjoitusta. Lukeminen näet innoitti kirjoittamaan. Muistan kun opettajani Jorma Matikainen Launeen ala-asteella totesi luokalle, että ainekirjoituksista huomaa selvästi ketkä oppilaat vierailevat ahkerasti kirjastoissa.

Ex-ministeri, kirjailija ja elokuvaohjaaja Jörn Donner tiivisti asian ytimekkäästi: Lukeminen kannattaa aina. Kunpa vaan Lahdessakin se tajuttaisiin.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uusi, ensi vuoden alussa kokonaisuudessaan voimaan tuleva alkoholilaki on näyttänyt viime päivinä oikean karvansa. Lakia on tietoisesti kiristetty, mutta samalla on menty liiallisuuksiin ja suoranaisiin sananvapauden rajoittamisiin. Laista löytyy suomalaisille niin rakasta pilkunviilausta riittämiin. Hyvänä esimerkkinä mm. se, että ravintolayrittäjä on velvollinen poistamaan Facebook-sivultaan kommentit, joissa kommentoidaan myönteisen sävyyn jotakin alkoholijuomaa tai valikoimaa. Tai kuulostaako tämä 2010-luvulta, kun liian räikeät aurinkovarjot terasseilta kielletään? Eli lyhyesti: lain tarkoitusperä on varmasti hyvä, toteutus huono.

Joitain vuosia sitten alkoholipolitiikka maassamme löystyi. Alkoholia sai mainostaa laajemmin kuin ennen ja puhuttiin ihan vakavasti jopa siitä ihmeestä, että viinit olisi saatu vähittäiskaupan hyllyille. Monellehan puna- ja valkoviinit ovat puhtaasti ruokajuomia. Siis että oltaisiin menty ihan yleiseurooppalaiseen tyyliin. Me suomalaiset juntit siis. Joku tai jotkut olivat kuitenkin sitä mieltä, että ei missään nimessä. Suomalaiset eivät osaa käsitellä asiaa nimeltä alkoholi, joten kiristetään lakia tuumasivat jotkut. Onpa viime aikoina puhuttu ihan tosissaan keskioluenkin siirtämisestä takaisin Alkon hyllyille.

Uusi laki meni läpi eduskunnassa liki heittämällä. Nyt kun lain koukerot kaikkine pilkunviilauksineen ja holhoamisineen pikkuhiljaa ovat tulleet mediassa esille, on muutama kansanedustaja herännyt vastustamaan uutta lakia. Olisikohan heidän pitänyt tutustua lakiin hieman tarkemmin jo silloin kun asiasta äänestettiin? Tai kysyä edes avustajalta, että mitähän tämä laki pitää sisällään, jos ei itse ymmärrä. Nyt nuo kommentit viestivätkin enemmän amatöörimäisestä puuhastelusta ja jälkikäteen nolosta ääntenkalastelusta.

Mikä meitä suomalaisia sitten oikein vaivaa? Miksi ihmeessä alkoholi on meille tabu? Miksi meillä ei voisi olla eurooppalaista juomakulttuuria? Viiniä saisi ruokakaupasta ja alkoholin hinta olisi samalla tasolla muun Euroopan kanssa. Eihän Ranskassakaan kai ihan rappiolla olla, vaikka alkoholi on vapaasti kaupoissa ostettavissa ja vieläpä ihan kohtuuhintaan. Olemmeko me ihan oikeasti niin metsäläisiä, että aina kun on tarjolla halpaa viinaa, niin sitä lotrataan sitten kunnolla ja siksi suitset on laitettava suuhun valtion taholta? Alkoholin haitat ovat varmasti kaikkien tiedossa, mutta onko holhoaminen siihen ratkaisu? Tuskin.

Sitä paitsi suomalaisten kova ryyppymaine on kuulemma vain silmänlumetta. WHO:n uuden raportin mukaan pelkistä Euroopan maista 13:ssa juodaan enemmän alkoholia asukasta kohti kuin Suomessa….

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi