Vuosi: 2012

Perussuomalaiset jaksavat edelleen hämmästyttää epäkorrekteilla lausunnoillaan ja blogikirjoituksillaan.

Tällä kertaa myrskyn silmään on joutunut kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja Helena Eronen, joka ehdotti Suomessa oleville ulkomaalaisille hihamerkkejä poliisin työn helpottamiseksi. ”Jos jokainen ulkomaalainen velvoitettaisiin pitämään taustastaan kertovaa hihamerkkiä, niin poliisi näkisi heti ekalla vilkaisulla, että ”ahaa, tuo on muslimi Somaliasta” tai ”ahaa, tuo on kerjäläinen Romaniasta”, Eronen kirjoitti blogissaan.

Varmasti Eronen yritti olla kuolettavan hauska tai ainakin toivon niin, sillä jos blogi on kirjoitettu edes osaksi tosissaan, on syytä olla huolissaan Erosen puolesta. Kyseiset hihamerkithän olivat kovassa käytössä 30- ja 40-lukujen aikana Natsi-Saksassa tunnetuin seurauksin ja uskon Erosenkin sen myös tietävän.

Erosen pomon eli Hirvisaaren mielestä ulkomaalaisten hihamerkit oli hyväntahtoista ja hauskaa pakinointia, sen sijaan Eronen itse myöntää, että kirjoitus oli överivitsi, joka meni överiksi. No niin meni ja hyvä, että Eronen sen itsekin tajuaa. Vitsit ovat kivoja, mutta väärässä paikassa väärään aikaan esitettyinä ne saattavat nousta kovin outoon valoon.

Ikävää sen sijaan on, että kansanedustaja Hirvisaari on sitä mieltä, että mitä tahansa voi kirjoittaa, mutta mistään ei pidä ottaa vastuuta. Riittää, että syyttää kaikesta kohusta mediaa ja toteaa asian olleen vitsi. Ei näin James, ei todellakaan.

Vieno toiveeni onkin, että nämä uudet perussuomalaiset kansanedustajat ottaisivat virkansa tosissaan ja alkaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset. Uskottavuus on asia, joka pitää ansaita. Sen voi myös menettää ja sen takaisin saaminen onkin sitten paljon vaikeampaa.

Soinin tulisi komentaa koko puolue nyt pikaisesti ”Miten käyttäydyn mediassa”-kurssille, muuten voimme odotellakin jo seuraavaa persumöläytystä saapuvaksi lehtien etusivuille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahtelainen jääkiekkojoukkue SM-liigan finaaleissa. Kuuulostaa unelta, mutta totta se on.
Pitkin kautta on Lahtea mainostettu mediassa sloganilla ” Lahti, kiekkokaupunki”. Jossain vaiheessa kautta mainos tuntui hieman yliampuvalta, varsinkin, kun mainoksessa mainittiin Lahden olevan kiekkokaupunki jo vuodesta 1891.
Kyseinen vuosihan on Pelicansin kantaisän Viipurin Reippaan perustamisvuosi ja jostain syystä myös Viipurin Reippaan jääkiekkomestaruuden vuoksi Lahden jäähallin katossa riippuu mestaruusviiri vuodelta 1928.

Pelicansin menestyksellä on paljon positiivisiä vaikutuksia koko kaupungille ja sen asukkaille, onhan kyseessä Suomen suosituin ja seuratuin urheilulaji. Lahden kaupunginisät voivat lähettää ison kiitoksen Pelicansille loistavasta Lahti-propagandasta, sillä vastaavaa positiivista julkisuutta Lahti ei ostamalla saisi. Ei vaikka palkattaisiin kymmenen konsulttia suunnittelemaan Lahden imagoa ja näkyvyyttä.

Pelicans on noussut mediaseksikkyydessä aivan HIFK:n ja Jokereiden kantaan ja nyt kun pääkaupunkialueen seurat ovat pudonneet, voi Pelicans ja Lahti paistatella julkisuuden valokeilassa. Lahti on kiekkokaupunki-slogan on tänään totta ja se näkyy ja kuuluu myös lahtelaisten ihmisten keskusteluissa turuilla ja toreilla. Pelicans on nyt meidän kaikkien lahtelaisten joukkue.

Maanantaina turkoosia päälle, kun kiekko putoaa ensimmäisessä finaalissa jäähän Lahden Isku Areenassa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ex-valtiovarainministeri Iiro Viinanen suomi lahtelaisia päättäjiä mielipidekirjoituksessaan tällä viikolla ESS:n palstoilla. Viinasen mielestä Lahti on saanut eripuraisen kaupungin maineen, eikä täällä osata puhaltaa yhteen hiileen. Esimerkiksi hän kaivoi mm. toriparkin, Teivaan hotellihankkeen, eteläisen ohitien, Aleksin kävelykadun ym. ja kyllähän nuo edellämainitut kysymykset ovat lahtelaisia jo vuosia jakaneetkin.

Onko se sitten huono asia, että asioista keskustellaan? Ei tietenkään, sillä tavallahan demokratia juuri toteutuu. Kysymys onkin enemmän siitä, että kaupungin asukkaat eivät tunnu sulattavan ratkaisuja, joita päättäjät tekevät. Silloin kun kaupungin koulut ja päiväkodit homehtuvat ja vanhustenhuolto ei toimi, ei tärkein asia voi olla autojen parkkipaikka torin alle tai pari sataa miljoonaa maksava läpitie tiheästi asutun kaupunginosan läpi.
Ikäänkuin päättäjät eivät eläisi tässä maailmassa, vaan jossain fantasia-Lahdessa, jossa bisnes kukoistaa ja asukkaiden mielipiteet ja ongelmat voidaan lakaista maton alle.

Lahtelaisten päättäjien ykköshuolenaihe tulisi ehdottomasti olla lahtelaisten hyvinvointi. Onneksi valtuustosta löytyy niitäkin henkilöitä, jotka oikeasti välittävät lahtelaisista ihmisistä, siis silloinkin, kun vaalit eivät ole ovella. Varmasti eripuraa syntyy, kun vastakkain on kaksi näin erilaista arvomaailmaa. Jostain pitäisi kuitenkin tasapaino bisneksen ja asukkaiden hyvinvoinnin välille löytyä.

Vaikeaa, muttei mahdotonta. Sen se kuitenkin vaatii, että edes joskus joku poliitikko myöntää olleensa edes jossain asiassa väärässä. Muuten junnataan asemasodassa vielä pitkään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Launeen omakotiyhdistyksen järjestämämä keskustelutilaisuus liittyen valtatie 12 linjauksiin oli menestys. Paikalla oli satapäinen kuulijajoukko sekä arvovaltaisia puhujia. Tilaisuuden ajatuksena oli saada lisätietoa siitä, vieläkö Launeen linjaus voidaan vaihtaa puolet halvempaan Renkomäen linjaukseen. Lisäpontta tähän antoi se tosiseikka, ettei valtio myöntänyt rahaa ohitiehankkeeseen, joten seuraavaa hakukertaa on odotettava kolme vuotta. Lisäksi liikenneministeri Kyllösen lausunto lehdessämme, ettei mikään hanke ole hakattu kiveen ja uusia, halvempia malleja on etsittävä, antoi toivoa Renkomäen linjauksen kannattajille.

Illan puheenvuoroissa tuli hyvin esille se, miten Launeen linjaus saatiin valtuustossa läpi vuonna 2006. Valtuusto oli äänestänyt jo kolme kertaa (!) Renkomäen linjauksen puolesta, mutta se ei jostain kumman syystä kelvannut tietyille tahoille, vaan hanke oli saatava vielä kerran äänestykseen. Varavaltuutettujen avulla lopulta Launeen linjaus manipuloitiin voittajaksi yhdellä äänellä ja sen jälkeen hanke vietiin kiireellä eteenpäin ympäristöministeriöön. Onko tämä sitä lahtelaista demokratiaa, josta mm. Ilkka Viljanen suureen ääneen mielipidepalstoilla kertoo? Eli äänestetään niin kauan, kunnes saadaan itselle sopiva lopputulos? Vaikuttaa lähinnä ylimieliseltä oman edun tavoittelulta.

Ikävä kyllä maakunnan ykköslehti on lähtenyt tälle samalle ylimieliselle linjalle keskiviikkoisessa pääkirjoituksessaan. Renkomäen linjausta kun lehden mukaan kannattavat vain paikallinen omakotiyhdistys ja muutama takarivin kuntapoliitikko. Ei siis kukaan oikeasti merkittävä henkilö. Lisäksi tuodaan esille se, että Launeen linjausta kannattavat ”merkittävät lahtelaiset henkilöt” eli Lahden kuka kukin on-lista. Eikö meillä tavallisilla lahtelaisilla saa olla mielipidettä ja montaako tavallisen ihmisen ääntä vastaa yhden merkittävän henkilön ääni?

Näiden ylimielisten lausuntojen jälkeen kannattaa muistaa, että merkittäväksi nämä henkilöt on suurelta osin tehnyt se, että heidät on tavallinen kansa äänestänyt luottamustoimeensa. Se tavallinen ja tyhmä kansa voi jatkossa äänestää myös toisin…
Kunnallisvaalit ovat syksyllä ja silloin on syytä tarkkaan katsoa, ketkä ehdokkaista ovat valmiita etsimään halvempia ratkaisuja tähän Suomen kalleimpaan ohitiehankkeeseen. Olen varma, että rahat tiehen on saatavilla, kunhan suunnitelma on jollain tapaa edes realistinen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun on tämän viikon aikana seurannut mediasta puolustusministeri Stefan Wallinin kujanjuoksua Dragsvik-kohussa kaikkine ”absoluuttisine faktoineen”, ei voi kuin ihmetellä. Ihmetellä siis sitä, mitä kaikkea pajunköyttä meille päättäjien toimesta oikein syötetään ja sitä, ettei ole olemassa mitään syytä, joka saisi vallankahvasta tiukasti kahdella kädellä roikkuvan poliitikon myöntämään, että on valehdellut, saati siten, että myöntäisi erheensä ja eroasi suoraselkäisesti toimestaan.

Jo peruskoulun yhteiskuntaopin tunnilla opin, ettei ministeriltä vaadita paljon. Perusvaatimuksena on perustuslain 60 § mukaan oltava rehellinen ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen. Ei mielestäni liikoja pyydetty, mutta Wallinilta tuo rehellisyyskohta ei ole mennyt ihan nappiin. Riittääkö siis, jos on vähän epärehellinen, mutta täyttää kuitenkin nuo muut ylläolevat ehdot?
Wallinin moka on totaalinen, jos hän todellakin on salannut ns. poliittisen ohjauksen Dragsvik-asiassa pääministeriltä ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan istunnossa vai voiko tässä uskoa enää pääministerinkään sanaa? Taitaa Katainenkin jotain salata?

Wallin on samalla tehnyt karhunpalveluksen koko hallitukselle ja tietenkin kaikille suomenruotsalaisille. Kuka jatkossa uskoo ensimmäistäkään hallituksen lausuntoa tai kannanottoa? Tai laajemmin ajatellen, kuka uskoo jatkossa yhdenkään poliitikon sanaan? Sanoja vääntelemällä rimpuillaan vastuusta, kun suoraselkäinen mies ottaisi vinkistä vaarin ja häipyisi takavasemmalle. Toisaalta melkoinen kielitieteilijä saa olla, jos haluaa saada jotain selkoa tämän päivän poliitikkojen jargonista. Selvää kyllä tai ei -vastausta on turha odottaa.

Jupakan yhteydessä suomenruotsalaisista on tehty, kiitos Wallinin, salamyhkäinen etuoikeutettujen salaseura, joiden etuja ei leikata kielipoliitikkaan vedoten. Ikäänkuin ruotsinkielisen vähemmistön ei tarvitsisi osallistua säästötalkoisiin kielensä takia. Heja Stefan! Hurraavat varmasti Wallinin puoluetoveritkin.

Vanha sananlasku ”Valheella on lyhyet jäljet” pätee näköjään vielä, onneksi.
Jatkossa päättäjien olisi syytä kertoa kaikki päätöksiin liittyvät faktat kerralla, jotta tämänkaltaisilta farsseilta säästyttäisiin. Sen verran realisti kuitenkin olen, että eiköhän seuraava poliittinen farssi odottele jo oven takana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla se sitten alkoi. Ai mikä? No kevät tietenkin. Mahtava auringonpaiste ja nollan yläpuolella pysyttelevä lämpötila on omiaan nostamaan ainakin omia fiiliksiäni pitkän talven jälkeen.

Tuntuu, että koko talvi on ollut täynnä negatiivissävytteistä keskustelua. On puhuttu Kreikan velkaongelmista, Suomen talousvaikeuksista, kuntauudistuksesta, toriparkista, varuskuntien lakkauttamisista, AKT:n riidoista jne…

Tiedä sitten, onko syynä pimeä ja pitkä talvi vai kaivetaanko meillä aina kaikki negatiivinen vain esiin? Sehän se taitaa parhaiten kuitenkin myydä, ainakin jos kysytään iltapäivälehdiltä. Ainoat iloiset asiat, joilla iltapäivälehtiä myydään, ovat Ruotsin kuninkaalliset ja suomalaisten hyvät urheilusuoritukset. No tänä talvena ei ollut edes niitä hyviä urheilusuorituksia. Onneksi sentään prinsessa Victoria kävi synnyttämässä.

Yksi aurinkoinen kevätpäivä saa kuitenkin helposti unohtamaan kaiken negatiivisen ja mieli on yllättävän kevyt ja positiivinen. Tuntee ihan luissa ja ytimissä, kuinka energiataso kropassa nousee. Ongelmat tuntuvat kuin poispyyhityiltä, kun pääsee ulkoilmaan nauttimaan edes hetkeksi lämpimästä kevätauringosta. Ikävä kyllä, eihän ne ongelmat tietenkään mihinkään katoa, mutta ehkäpä positiivinen lähestymistapa madaltaa ns. kipukynnystä.
Nautitaan keväästä ja kestetään myös se todennäköinen takatalvikin.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

”Kuntauudistus tarvitaan, jotta kunnat kykenevät selviytymään tämän vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen kovista muutoshaasteista, kuten voimakkaasta ikääntymisestä, kuntatalouden kestävyyden asettamista paineista sekä siitä, että taakkaa ei jätetä tulevien sukupolvien hoidettavaksi.” Näin tulevaa kuntauudistusta ”mainostetaan” valtioneuvoston nettisivuilla.

Tähän liittyen pääministeri Katainen pyysi tällä viikolla meitä suomalaisia tarkkailemaan kuntien huoltosuhdetta. Väestörakenteen muutosta kuvaava huoltosuhdehan tarkoittaa lyhyesti kerrottuna työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien summaa jaettuna työllisten määrällä. Niinpä minä kuuliaisena kansalaisena tein työtä käskettyä ja klikkasin itseni valtioneuvoston sivuille tutkimaan lukuja.

Tässä muutamia kylmiä faktoja: Suomen väestörakenne näyttää ennusteiden mukaan muuttuvan rajusti lähivuosikymmenten aikana, koska väestö ikääntyy. Tämä lienee jo selvä asia meille kaikille. Keskimäärin koko Suomen huoltosuhdeluvuksi vuonna 2040 ennustetaan runsasta 70, joka suomeksi tarkoittaa sitä, että sadasta ihmisestä 30 on työtätekeviä ja loput 70 henkeä ovat lapsia tai vanhuksia eli huollettavia henkilöitä. Ei hyvältä näytä, vai mitä?

Lahden huoltosuhdeluku vuonna 2010 oli 50,3. Vuonna 2030 se tulee olemaan jo 73,5 ja Lahti on nimenomaan niitä kuntia, joissa muutos ei tule olemaan lähellekään niin raju kuin pienemmissä kunnissa. Esimerkiksi Padasjoen tulevaisuus ei ruusuiselta näytä, sillä tämän päivän huoltosuhde on 72,1 ja vuonna 2030 se on jo 124,4!

Tämä on trendi kaikissa pienimmissä kunnissa, joten jonkinlainen kuntauudistus todella näyttää olevan tarpeen. Kunnilta loppuvat näillä huoltosuhde-ennustuksilla verotulot ja kun valtiokin on lopettamassa kuntatukiaan, on kuntien otettava lusikka kauniiseen käteensä ja alettava pikaisesti neuvottelemaan itselleen kumppaneita lähikunnista.

Saas nähdä minkälainen suurkunta Päijät-Hämeeseen saadaan ja kuinka nopeasti?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunginhallitus päätti viime maanantaina äänestyksen jälkeen äänin 8-3, että estettä Lahden Pysäköinti oy:n suunnitteleman toriparkin investointisuunnitelmalle ei ole. Kyseessä on noin 600 autopaikan investointi, jonka kustannusarvio on 23,3 miljoonaa euroa. Toriparkin toteuttamisen edellytys kuitenkin on, että valtuusto myöntää ensi maanantaina toriparkille lainan konsernipankista, joten varmaa ei toriparkin rakentaminen suinkaan ole.

Toriparkki on herättänyt paljon keskustelua viime vuosina. Argumentteja on heitelty niin puolesta kuin vastaankin ja keskustelu on välillä käynyt todella kiivaana ja syystäkin.
Monet lahtelaiset eivät voi ymmärtää, miksi kaupunki on valmis laittamaan autojen parkkipaikkaan yli 20 miljoonaa, samalla kun useat koulut ja päiväkodit taistelevat suurien homeongelmien keskellä. Toriparkin hinnallahan rakentaisi varmastikin pari uuttaa, tervettä koulua.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se tosiseikka, että Lahti on itse oman keskustansa näivettymisen aiheuttanut. Antamalla luvan rakentaa suuret hypermarket-keskukset Launeelle, Karistoon ja Holmaan, on opetettu ihmiset vuosien saatossa käymään kaupoissa näissä järjettömän kokoisissa jättimarketeissa ilmaisine parkkipaikkoineen. Nyt pitäisi sitten rahavirta saada käännettyä takaisin keskustaan. Eipä taida pelkkä toriparkki riittää tuohon savottaan.

Lahti mainostaa itseään ympäristökaupunkina,Green Citynä, mutta teot ikävä kyllä puhuvat vastaan. Niin kauan kuin autojen parkkipaikat menevät lasten terveyden edelle, on tuo Green City-puhe pelkää sanahelinää ja mainosmiesten tyhjiä lauseita. Pitämällä lapset ja nuoret vuodesta toiseen epäterveellisissä oloissa, Lahti tekee itselleen karhunpalveluksen, joka tulee näkymään vuosien saatossa kasvavina terveydenhoitokuluina.

Yhtäkään lapionpistoa en halua torilla nähdä, ennen kuin rahoitus Lahden koulujen ja päiväkotien olosuhteiden kuntoonsaattamiseksi on lyöty lukkoon Lahden päättäjien toimesta. Mietitään sitä toriparkkia ja sen tarpeellisuutta sitten myöhemmin. Vaikkapa viiden vuoden päästä…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuluneen viikon kuumin puheenaihe on eittämättä ollut sisäministeri Päivi Räsäsen lausunto, jossa hän ehdotti ravintoloiden viinahanojen sulkemisajaksi klo 1.30 nykyisen klo 3.30 sijasta.
Baarien sulkeminen nykyistä aikaisemmin vähentäisi Räsäsen mukaan huomattavasti poliisien työtaakkaa. Räsänen viittaakin norjalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan anniskeluajan lyhentäminen yhdelläkin tunnilla vähentää pahoinpitelyjä keskustassa viikonloppuna 16 prosenttia.
Myös poliisi on ollut erittäin tyytyväinen asian nostamisesta esiin.

Ravintolaväki nousi takajaloilleen ja tuloksena oli adressi, jossa jo yli 45 000 vaatii Räsäsen eroa.
Outoa, että yhtä suosittua adressia ei saada aikaan silloin kun työpaikkoja lakkautetaan, varuskuntia lopetetaan, kuntia yhdistellään, poliisien määrärahoja leikataan jne. Alkoholi on nähtävästi meille suomalaisille se Pyhä Lehmä, asia johon ei saa koskea. Puhutaan kukkahattutädeistä ja holhousyhteiskunnasta, mutta mitäpä jos jätettäisiin tunteet sivuun ja ajateltaisiin asiaa hetki ihan järjellä.

Ravintola-ala pelottelee konkursseilla, siis sama argumentti, joka otettiin käyttöön jo tupakkalakiasiassa. Kuinka moni ravintola loppujen lopuksi meni nurin tupakkalain takia? Eikö tässä olisi ravintoloilla nimenomaan mahdollisuus nostaa myyntiä? Ihmiset tulisivat entisaikojen tapaan ravintoloihin jo klo 21 ja kun pohjia ei kotona olisi otettu tuntitolkulla, myynti itse ravintolassakin kasvaisi.
Työntekijät pääsisivät kotiinsa ihmisten aikaan ja muusikotkin esiintymään ennen puoltayötä. Kyllä suomalaiset oppisivat uuden anniskelurytmin nopeasti, varsinkin kun kyse on alkoholista. Ajatus siitä, että ihmiset eivät enää tulisi ravintoloihin, koska ne menevät aikaisin kiinni, on absurdi. Jos illanvietto ravintolassa ei ihmisiä kiinnosta, on vika ravintolassa, ei sulkemisajassa.

Tänä päivänä ihmiset tulevat ravintoloihin vasta puolen yön tienoilla valmiiksi pelti kiinni ja meno on puoli neljän aikaan monen kohdalla todella holtitonta. Olen kiertänyt keikkamuusikkona Suomen kapakoita vuodesta 1987 ja nähnyt miten ravintolakulttuuri on maassamme muuttunut sen jälkeen, kun ravintolat saivat aukiolon aina neljään asti. Muutos ei ole mielestäni positiivinen.
Keskustelu jatkukoon!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hallitus ja puolustusvoimat esittivät viime viikolla säästötoimenpiteensä. Vaikka demareiden Backman ehättikin jo linjaamaan, ettei kuntauudistus ole säästötoimenpide, sitä se kuitenkin pitkälti juuri on. Vuonna 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia, tänä päivänä se on jo yli 77 miljardia. Melko dramaattinen kasvu kolmessa vuodessa, kun keskimäärin velka on kasvanut siis 8 miljardilla per vuosi.

Yhä suurempi osa maksamistamme veroista menee korkojen maksuun sen sijaan, että niillä rahoitettaisiin hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja yli 14 000 euroa valtion velkaa ja tietenkin kotikunnan velat siihen päälle. Reilua vai mitä?

Säästää siis pitäisi, mutta mistä? Puolustusvoimien säästöjä on kritisoitu kovalla kädellä, mutta käsi ylös, kuinka moni olisi ollut valmis leikkaamaan tuon saman, eli 900 miljoonaa euroa mielummin vaikkapa sosiaali- tai terveysmenoista?
Suomen velkataakan on annettu kasvaa liian kauan, koska päättäjillämme ei ole ollut tarpeeksi munaa tehdä kipeitäkin leikkauksia, vaikka velkatilanne on ollut hyvin tiedossa. Aina on ollut seuraavat vaalit jo nurkan takana ja äänestäjiähän ei kannata suututtaa, joten on tehty leikkauksia, joilla ei ole ollut lopputuloksen kannalta vaikutusta.

Meidän sukupolvemme pääsee tästä velasta kuin koira veräjästä, sillä lasku lankeaa maksettavaksi tuleville sukupolville eli lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Nyt olisikin aika yhdessä miettiä, mitkä ovat ne asiat, joista olemme valmiita säästämään ja mitkä ovat meille suomalaisille niitä tärkeitä asioita, joista emme voi tai halua tinkiä.

Jo kauppaopistossa 80-luvulla opin, ettei enempää kannata tuhlata kuin tienaa. Pätee muuten tänäkin päivänä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi