Lomien jälkeen Sipilän hallituksella pitää kiirettä. Kovasti vaalien aikana ja varsinkin niiden jälkeen rummutettu yhteiskuntasopimus pitäisi saada aikaan. Hallitus tavoittelee yhteiskuntasopimuksella merkittävää parannusta Suomen kilpailukykyyn. Sopimuksen tavoitteina ovat yksikkötyökustannusten alentaminen viidellä prosentilla sekä työntekijöiden muutosturvan parantaminen. Tätä Sipilä kutsuu veikeästi nimellä kilpailukykyloikka. Oikeasti asiassa ei ole mitään veikeää, sillä kyseessä on erittäin hankala kokonaisuus, jossa työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen olisi löydettävä riittävä yhteisymmärrys siitä, miten Suomen kilpailukykyä nostetaan.

Työntekijäjärjestöjä sopimuksessa pännii eniten se, että kilpailukykyloikkaan parhaimpana keinona hallitus pitää työajan lisäämistä noin vartin per työpäivä. Työajan lisääminen ei toki ole ainoa tapa laskea työtunnin hintaa, mutta ehkä realistisempi kuin tuntipalkan suora alentaminen, joka sekään ei hurraa-huutoja työntekijöiden puolella aiheuta. Taustalla vaanii vielä pieni hallituksen kiristyskeino tavoitteen saavuttamiseksi. Hallitus aikoo nimittäin korottaa veroja ja tehdä menoleikkauksia 1,5 miljardin euron edestä, jos yhteiskuntasopimusta ei synny. Kuulostaa meikäläisen korvaan ihan vanhalta 80-luvun discohitiltä, jossa julistettiin, että ”When the going gets tough, The tough get going”.

Mitä sitten työntekijä saisi vastineeksi siitä, että tekisi sen vartin pitempään töitä per päivä samalla palkalla? Hallitus kertoo Sipilän suulla, että onnistuneella yhteiskuntasopimuksella taattaisiin mahdollisimman monen työpaikan säilyminen ja siten myös verotulojen kasvu.

Sitä minä hieman ihmettelen, että miten se auttaisi satojen tuhansien työttömien työllistymistä, jos lisäisimme jo töissä olevien työaikaa? Eikö silloin kasvava työaika nimenomaan poista osan työntekijöistä? Näin ainakin maalaisjärjellä ajatellen. Otetaanpa erittäin yksinkertaistettu esimerkki: Työpaikka, jossa on 32 työntekijää. Jokaisen työaikaa kasvatetaan 15 minuuttia, joka tarkoittaa sitä, että jatkossa 31 henkeä pystyy tekemään saman työn, jonka aikaisemmin teki 32 henkeä. Eikö silloin työnjohdolla ole aika kova kiusaus irtisanoa yksi työntekijä, jotta kustannuksia saataisiin yrityksessä alennettua?

Toisaalta, jos työntekijöiltä asiaa kysyttäisiin, niin luulenpa, että suurin osa olisi valmis lisäämään työaikaansa tuon 15 minuuttia per päivä, jos toisena vaihtoehtona on pelko siitä, että koko työpaikka menee alta. Pelko tai pakko ei ole koskaan se paras motivaattori, mutta kyllä Suomen talous on sen verran huonoissa kantimissa, että edessä on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kehottaisin tarttumaan niihin huonoihin, sillä niitä tosi huonoja en halua edes nähdä.

Se mikä on varmaa, on se, että neuvottelut tulevat olemaan todella tiukat ja inhorealistina luulen, että ne tulevat päättymään tuloksettomina. Muutamia ulosmarssejakin tullaan neuvotteluissa näkemään. Tämähän tarkoittaa sitten sitä, että ensi vuonna hallitus ottaa käyttöön uudet veronkorotukset ja menoleikkaukset ja taas me kaikki valitamme hallituksen kovaa linjaa.

Nyt olisi hyvä mahdollisuus tehdä yhdessä, niin työnantajat kuin -tekijätkin, jonkinlainen hyvä diili, josta kaikki hyötyisivät. Toivottavasti neuvottelujen kaikki osapuolet sen myös ymmärtävät, eivätkä kaivaudu vain syvemmälle omiin poteroihinsa. Katsotaan, onko siitä Sipilästä sillanrakentajaksi vai polttaako mies sillat takanaan. Toivotaan parasta, pelätään pahinta, vai miten se nyt meni?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla uutisoitiin jotain, joka romahduttaa Lahden kaupungin ja lahtelaisten pitkään ja hartaasti rakentaman ja vaaliman maineen lopullisesti. Iltalehti nimittäin kertoi, että Lahti on Suomen väkivaltaisimmat kaupungit listalla vasta sijalla 55. Siis mitä ihmettä? Viedäänkö meiltä nyt vanha kunnon Suomen Chicago-nimityskin, kun listalla keikkuvat kärjessä sellaiset metropolit kuin Kinnula, Kittilä ja Tuusniemi. Jopa Asikkalakin on tilaston mukaan väkivaltaisempi paikka kuin Lahti. Siis se leppoisa lahtelaisten kesänviettopaikka? Haloo! Eikö Lahden nakkareilla enää saakaan turpaansa? Onko Aleksilla muka nyt turvallista nastolalaisen kävellä? Tämä voidaan kyllä osaksi pistää toriparkin syyksi, sillä tori nakkareineen on loistanut poissaolollaan vielä alkuvuodesta, kun tilastoa on kasattu, joten niitä luonnollisia ”senkka nenästä”- paikkoja on ollut totuttua vähemmän tarjolla.

No eipä hätää, sillä kesäkuun alkupuolella Lahti pääsi sentään yhden kategorian ykköseksi. Lahti on nimittäin Suomen huumepääkaupunki, kun mittarina käytetään huumausaineiden pitoisuuksia jätevedessä. Eli enää ei Lahessa saa turpaansa, mutta huumeita kyllä kannattaa kysellä. Niitä löytyy.
Tunnetustihan Lahdessa paras ja halutuin naapuri kerrostaloyhtiössä on se hiljainen kannabis-viljelmä lämpölamppuineen. Ei häiritse ketään ja varmasti on massia takataskussa maksaa vastike.

Joskushan Lahti tunnettiin urheilukaupunkinakin. Kuka vielä muistaa? Ei muuten tunneta enää. Hiihtostadionista ei tule mieleen mitään muuta kuin doping, Koris-Namika on mennyt konkurssiin, FC Lahti ei voita veikkausliigassa enää ketään, Janne Ahonen on kuin varjo entisestään ja Pelicans yrittää rypistellä mukana kiekkoliigassa mainostaen Lahtea kiekkokaupungiksi, asia johon eivät oikeasti usko itsekään. Jotain lahtelaisesta kiekkokulttuurista kertoo, että sen ainoan mestaruusviirin jäähallin kattoon toi Viipurin Reipas vuonna miekka ja kilpi. Niin juuri, Viipurin Reipas, ei siis Lahden Reipas.

Kulttuurikaupungiksikin Lahtea on joskus yritetty tituleerata. Se on jo aika kaukaa haettu ja tuntuu kovin väkinäiseltä. Lahtelaisetko kulttuuriväkeä? No, onhan meillä maineikas sinfonia-orkesteri, mutta sen omat 15 minuuttia kuuluisuudessa menivät jo Osmo Vänskän aikana. Jotain Lahden kulttuurielämästä kertoo se, että muualla Suomessa tunnetuin lahtelainen kulttuuriakti on Sleepy Sleepers. Siis se bändi, jolle kakkakepposet, huono huumori sekä kaljan vaatiminen kioskeihin oli kova juttu. Lahtelaista kulttuuria parhaimmillaan?

Nyt kun meiltä viedään maine Suomen Chicagona ja urheilusta eikä myöskään kulttuurista ole vetojuhdaksi, niin mistä sitten Lahden uusi imago revitään? Iltalehti kyseli männä viikolla lahtelaisilta sitä miten Lahdessa tervehditään. Suurin osa vastasi, ettei tervehditä lainkaan. Siinähän se on. Se lahtelaisten uusi imago. Ehkä täällä ei saa enää turpiinsa, mutta ystävällisiä täällä Vesijärven rannoilla ei ainakaan olla. Ennemminkin tylyjä ja vieläpä pirun ylpeitä siitä. Joten nautitaan yhdessä tästä perilahtelaisesta juroudesta, junttiudesta ja kylpemisestä tässä ihanassa itseironiassa, jota tämäkin pääkirjoitus pitää sisällään. Ulkopaikkakuntalaiset eivät voi haukkua Lahtea tarpeeksi, sillä me lahtelaiset teemme sen ihan itse. Ja kaiken lisäksi vieläpä pieni ylpeys rinnassamme…Hyvä Lahti! Hyvä me!
Hyvää lomaa, tavataan taas elokuussa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomalaisia on tällä viikolla kuohuttanut Tapanilan raiskaustapauksessa annetut tuomiot, jotka eivät tavallisen kaduntallaajan oikeustajuun mahdu edes sorkkaraudalla vääntämällä. Kyseessähän on tapaus, jossa viisi nuorta yhdessä tuumin seurasivat nuorta naista paikallisjunasta ja tekivät tälle seksuaalista väkivaltaa. Tuomioiden lievyys on aiheuttanut myrskyn mediassa ja rajun keskustelun siitä, onko oikeuslaitos ja sen ratkaisut millään tavalla enää kansalaisten mielestä oikeudenmukaisia.

Miltä sinusta tuntuisi, jos lähimmäisellesi tehtäisiin moista väkivaltaa ja tuomiot olisivat ehdollisia ja kaksi tekijää jopa vapautettaisiin syytteistä? Perusteina jutun suuri julkisuus ja tekijöiden nuori ikä. Kaiken edellisen lisäksi lieventävää oli se, ettei teko oikeuden mukaan ollut törkeä eikä erityisen nöyryyttävällä tavalla tehty. Eikö ihmisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kajoaminen ole aina törkeää ja nimenomaan nöyryyttävää, varsinkin kun raiskaustapauksissa uhrin vammat ovat aina niin fyysisiä kuin henkisiäkin? Fyysistä vammoista paranee suht nopeasti, mutta henkiset arvet jäävät uhrille kenties loppuelämäksi.

Samaan aikaan kun raiskaajat saavat minimaalisia tuomioita, maassamme jaetaan esimerkiksi laittomasta nuuskanmyynnistä useamman vuoden ehdottomia rangaistuksia sekä liki miljoonan euron sakkoja. Miten tämä on mahdollista? Ovatko nämä rangaistukset millään tavalla verrannollisia keskenään? Kumpi on sinun mielestäsi pahempi teko, raiskaus vai laittoman tavaran myynti? Raiskaaja pääsee kuin koira veräjästä ehdollisella tuomiollaan ja laiton nuuskanmyyjä pannaan linnaan istumaan? Onko oikeuslaitokselle tärkeämpää suojella valtiota ja sen taloudellisia intressejä kuin sen omia kansalaisia? Sellainen tuntuma ainakin minulle näistä tapahtumista on jäänyt, että talousrikoksesta tuomiot ovat pidempiä kuin henkilöön kohdistuvissa rikoksissa.

Tämä on ollut ikävä kyllä oikeuslaitoksen linja Suomessa jo vuosia. Miten ihmeessä tuomioistuimien ratkaisut voivat olla näin kaukana tavallisen kaduntallaajan oikeustajusta? Asiantuntijat selittelevät tuomiota mediassa, että näin tämä vain menee, mutta kun ei saisi mennä. Ei missään nimessä näin. Tämä mieliä kuohuttanut tapaus ei ole ensimmäinen laatuaan. Ei lähelläkään. Raiskaustapauksissa isoja tuomioita jaetaan aniharvoin. Suomessa naisen saa nähtävästi raiskata, ainakaan sitä ei oikeuslaitoksessa pidetä kovinkaan suurena rikoksena. Melko kummallisen viestin valtio haluaa kansalaisilleen tälläisillä tuomioilla antaa.

Näyttää kuitenkin siltä, että kansalaisten pinna on pikkuhiljaa katkeamassa. Kovempia rangaistuksia vaaditaan yhä kovempaan ääneen nimenomaan henkilöön kohdistuvissa rikoksissa. Jonkinlainen balanssi tuomioiden välille olisi kyllä löydettävä pikaisesti, sillä pian käy niin, että homma lähtee lapasesta. Jos oikeuslaitos ei rikollisia rankaise riittävästi, voi käydä niin, että kohta Suomessa oikeutta jaetaan ns. oman käden oikeudella. Nyt jo näyttää siltä, että erilaisia ”rankaisujoukkoja” ollaan kasaamassa eri puolella Suomea. Ja se ei missään nimessä olisi mikään ideaali tilanne, elämmehän kuitenkin sivistysvaltiossa. Sen sivistysvaltion tulisi nyt ehdottomasti näyttää kansalaisilleen, etteivät raiskaukset saa olla mitään läpihuutojuttuja oikeussaleissa, joista tekijät pääsevät kuin koirat veräjästä odottamaan seuraavaa uhriaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ihan huomaamatta olemme taas saapuneet keskikesän suuren juhlan eli juhannuksen kynnykselle. Huomaamatta sikäli, että kesästä tai siihen olennaisesti liittyvästä ihanasta lämmöstä ei tänäkään vuonna ole ollut merkkiäkään, joten kyllähän se tosiasia pistää miettimään, että tästä ne päivät taas lähtevät lyhenemään. Voisi jopa sanoa, että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen.

Juhannuksena suomalainen lähtee pois kotoa, mieluiten tietenkin meluamaan jonnekin luonnonhelmaan, kuten vaikkapa mökille, leirintäalueelle, festareille jne. Suomi on muuuten kesämökkien luvattu maa. Kaiken kaikkiaan kesämökkejä on maassamme tilastojen mukaan noin puoli miljoonaa. Mökinomistajien keski-ikä on 59 vuotta. Alle 40-vuotiaita mökinomistajia on vain 8 prosenttia kaikista mökinomistajista, joten jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa tulemme kokemaan suuren muutoksen suomalaisten kesänvietossa, kun kymmenet tuhannet mökit jäävät ilman omistajaa. Nuorempaa kaartia mökkeily ei yksinkertaisesti näytä kiiinnostavan. Paitsi tietenkin juhannuksena, mutta eihän sitä yhden viikonlopun remuamista varten tarvi loppuelämäkseen mökkiä kontolleen ottaa?

Entäpä se sää? Ei aina ole juhannuksenakaan huono sää, vaikka siltä usein tuntuu. Joko juhannusaattoon tai -pyhään sattuu tilastojen mukaan hellesäätä keskimäärin kerran neljässä vuodessa. Tilaston mukaan olisin siis kokenut elämäni aikana jo 12 kertaa juhannushellettä. Uskokoon ken haluaa… Molempiin päiviin sattunut helle on tosin hyvin harvinainen, joten kohtalaisen varmaa on se, että ainakin toisen juhannusviikonlopun päivistä pilaa sää.

Positiivista on se, että juhannuksena hukutaan nykyään harvemmin kuin ennen, onko se sitten hyvän valistuksen vai kolean kelin ansiota, jää mietittäväksi. Esimerkiksi viime jussina hukkui vain yksi henkilö ja sää oli kylmin 30 vuoteen.

Alkoholi kuuluu läheisesti suomalaisten juhannuksen viettoon. Alkoissa juhannus on joulun jälkeen vuoden toiseksi vilkkain sesonki myynnin kasvaessa arviolta 60 prosentilla. Juhannusviikolla Alkoissa vierailee noin 1,4 miljoonaa asiakasta. Tuoteryhmistä kasvaa eniten akvaviittien ( = tiukat viinat) myynti. ”Ruokien palanpainikkkeeksi” ostetaan noin 140 prosenttia enemmän viinaa kuin normaalilla viikolla. Toinen juhannuksena buustin myyntiinsä saava juoma on lonkero, jota myydään noin 90 prosenttia normaalia viikkoa enemmän. Valitettavasti kesä, alkoholi ja onnettomuudet kulkevat käsi kädessä, sillä 80 % kesäaikaisista aikuisille tapahtuneista onnettomuuksista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena. Aika paljon vai mitä?

Sitten kylmistä faktoista niihin ihaniin juhannustaikoihin. Tässä muutama legendaarinen taika lisättynä allekirjoittaneen huomiolla:
”Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.”
– Epäilemättä juuri näin. Saattaa olla jopa jonoa niihin naimahommiin.
”Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.”
– Suomalainen sen tietää. Ilman vaatteita onnistaa aina. Miesten kannattaa varoa leimaantumista itsensäpaljastajaksi.
”Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen”
– Muista tarkistaa heinissä asustavat punkit. Sitä paitsi kuka muka nukkuu juhannusyönä?

Hyvää juhannusta!….and be careful out there

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla kuultiin kummia Saksalan suunnalta. Kioskin viereiseltä nurmikentältä oli viety jalkapallomaalit pois. Maalit, jotka ovat olleet joka kesä kovassa käytössä ja tuottaneet iloa sadoille futisharrastelijoille. Siellä ovat pelanneet ne, jotka eivät pelaa seuroissa, vaan tekevät sitä lähinnä omaksi huvikseen. Lapset, nuoret, perheet jne. Saksalassa oltiin asiasta ymmärrettävästi ymmällään. Syykin selvisi. Ne ovat kuulemma vaaralliset, jopa hengenvaaralliset. Siis jalkapallomaalit? Nytkö jo maalitkin uhkaavat turvallisuuttamme?

Näin ainakin väittää Lahden kaupunki tai pikemminkin Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto), joka ei halua ottaa riskiä siitä, että maali kaatuisi jonkun päälle. Näin on kuulemma käynyt viisi vuotta sitten Lohjalla. Tukes lähetti viime marraskuussa kuntiin muistutuksen, että jalkapallo- ja jääkiekkomaalien sekä koripallotelineiden kuntoon ja säilytykseen tulee kiinnittää huomiota ja Lahdessa vedettiin tästä viisastuneena maalit pois kymmeneltä puistoalueelta. Ihan kiva, että kaupunki on huolissaan meistä kaupunkilaisista edes jossain asiassa, mutta onkohan tässä nyt menty ihan pikkaisen ylireagoinnin puolelle? Ymmärrän kyllä, että valitettava onnettomuus on jalkapallomaalien kanssa aikanaan tapahtunut, mutta niin on tapahtunut monen muunkin välineen kanssa, eikä niitä ole suinkaan kielletty ja kärrätty kiireesti varastoon pölyttymään.

Jos linja on tämä, niin meidät kyllä holhotaan kohta pilalle koko ihmiskunta. Seuraavaksi kielletään varmastikin puut, koska joku voi niihin kiivetä ja pudota? Ja kun asiaa ei voida riittävästi valvoa, on syytä kaataa kaikki kiipeilyyn houkuttelevat puut. Tai kielletäänkö pallot? Nehän ne vasta vaarallisia ovatkin, sillä niihin kompastuu todella helposti ja venäyttää nivelsiteensä. Kävely on myös vaarallista, joten odotan Tukesilta ohjeistusta kävelykypärien pakkokäytöstä. Hyppynaruista saa helposti kaulakiikun ja lasten kiipeilytelineisiin ei ole enää jatkossa mitään asiaa edes aikuisilla. Ja loppujen lopuksi; ”Moni on kotiinsa kuollut”, kuten vanha sanonta kuuluu.

Millähän ilveellä tässä on pysytty hengissä tähän asti, kun lapsena tuli kiipeiltyä milloin missäkin, jopa niiden pelättyjen jalkapallomaalien päällä. Taidan ollakin melkoinen onnenpekka, että tässä vielä teille kirjoittelen. Toisaalta eihän minun nuoruudessani autoissa ollut edes turvavyöpakkoa, joten kyllä meidän sukupolvemme on ollut todella hunningolla ja altistunut kaikille mahdollisille vaaroille. Tuntuu vähän siltä, että tänä päivänä ihan tavallisistakin asioistakin halutaan tehdä jotain kauhean pelottavaa ja turvatonta joten turvallisuussäännöksiä jaellaan vähän joka asiaan. Samaan aikaan kaikenlaisten extreme-lajien suosio jatkaa kasvuaan. Näinköhän se on vain ihmisen perusluonne sellainen, että se janoaa uusia kokemuksia?

No, kun tälle linjalle on nyt sitten lähdetty, niin vähin mitä kaupunki voi tehdä, on hommata kentille mahdollisimman pian ne turvalliset jalkapallomaalit. Sellaiset jotka eivät voi kaatua minkäänlaisissa olosuhteissa. Tästä jutusta saisi muuten vedettyä aika loistavan aasinsillan Suomen jalkapallomaajoukkueen viimeaikaisiin esityksiin. Eipä ole ihme, ettei maajoukkue saa maaleja aikaiseksi, kun meillähän on jalkapallomaalit kielletty…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti, Hollola ja Suomen valtio ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten Lahden eteläisen kehätien rahoitus hoidetaan. Koko tien hinta on tällä hetkellä 275 miljoonaa euroa, josta valtion maksettavaksi ohjautuu 198 miljoonaa. Loput 77 miljoonaa euroa jää siis kuntien hoidettavaksi. Koska kustannukset jaetaan Lahden ja Hollolan kesken kuten suunnittelukustannuksetkin, tarkoittaa se käytännössä sitä, että Lahden osuudeksi tulee 69,3 miljoonaa euroa ja Hollolalle jää maksettavaksi 7,7 miljoonaa euroa.

Lahdelle tuntuu tulevan näitä isoja rahareikiä kovaa tahtia. Vasta viime viikolla selvisi, että kouluverkkoon on satsattava seuraavan kolmen vuoden aikana vaivaiset 150 miljoonaa euroa. Kun tiedetään, että eteläistä kehätietä on Lahdessa ajettu tietyn porukan toimesta kuin käärmettä piippuun, voidaan olettaa, että Lahti tulee tähän suunnitelmaan ja kustannusjakoon sitoutumaan. Itseasiassa kaupungintalolta kuultiin jo kehuja hyvästä neuvottelutuloksesta. Mielenkiintoista nähdä kuinka innokkaasti tähän lähdetään mukaan, sillä onhan tien hinta yhtäkkiä pompsahtanut pitkään hehkutetusta 180 miljoonasta liki 100 miljoonaa kalliimmaksi. Ja kyseessä on vielä tiemalli, jota on modernisti sanoen halpuutettu eli kyseessä on ns. light-versio ilman Patiokallion tunnelia ja Nikkilän eritasoliittymää. Olen sitä mieltä, että tässä hinta-asiassa on kehätien todelliset kustannukset tahallisesti pidetty piilossa, sillä vielä viime helmikuussakin hinnaksi arvioitiin 220 miljoonaa euroa. Kuinka ammattilaiset voivat laskea näin paljon pieleen? Joku voisi kutsua tätä toimintaa vaikkapa tahalliseksi silmään virstaamiseksi eli kansankielellä kusettamiseksi.

Ikävää asiassa on tietenkin se, että on sitten tien maksajana kunta tai valtio, tarkoittaa se loppupelissä sitä, että tien maksajana toimii veronmaksaja, sinä ja minä. Tielle olisi ollut halvempiakin vaihtoehtoja mm. Renkomäen-linjaus, mutta Lahdessa on jatkuvasti pyritty ja kohtalaisen hyvin onnistuttukin tukkimaan ne suut, jotka näistä muista vaihtoehdoista ovat puhuneet tai tuoneet esille. Tien arvostelijat on leimattu lähinnä rikollisiksi ja häiriköiksi, jotka estävät Lahti-kaupungin upean kehityksen. Luulen, että aika moni lahtelainen näkisi mielummin tuon liki 70 miljoonaa euroa laitettavan vaikkapa terveydenhuoltoon, päivähoitoon ja koulutukseen kuin kaupungin läpi porhaltavaan kehätiehen. Eli nyt ollaan satsaamassa 70 miljoonaa euroa siihen, että saadaan ihmiset ajamaan kovaa vauhtia Lahden ohi? Melkoista markkinointia.

Tietä on lobattu onnistuneesti nykyisille sijoilleen jo vuosikymmeniä. Lahtelaisilla kehätienrakastajilla on kuitenkin edessään se kovin lobbaus. Tielle pitäisi saada valtion rahoitus eli 198 miljoonaa euroa. Uusi halllitus on luvannut koko maan tasolla 1,6 miljardia euroa tiestön parantamiseen sekä kärkihankkeiden läpiviemiseen. Samassa hankekorissa eteläisen kehätien kanssa nököttää mm. sellainen pieni miljardin euron hanke kuin pääkaupunkiseudun Pisara-rata. Nähtäväksi jää, kuinka Lahden eteläinen kehätie rahoitusta saa ja kuinka suureksi loppujen lopuksi Lahden kaupungin osuus tiestä vielä nousee, kunhan kiima kehätietä kohtaan käy kaupungintalolla sietämättömän kovaksi. Vaan mitä väliä, onhan meillä varaa…?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Näin lakkiaisviikonloppuna olisi kiva jutella positiivisesti Lahden kouluasioista, mutta ikävä kyllä se ei vain ole mahdollista. Etelä-Lahdessa ehdittiin viime syksynä jo iloita Salinkallion koulun jatkosta, kun sivistystoimi suunnitteli koulusta koko Etelä-Lahden yhteistä yläkoulua. Ilo oli valitettavasti lyhyt ja ennenaikainen, sillä maaliskuussa kävi ilmi, että koulusta on löytynyt rakenteellisia ongelmia ja koulu tulisi pikaisesti saneerata. Kuulostaa ikävän tutulta eikö vain? Tieto asetti sivistystoimen uuteen tilanteeseen, sillä näillä näkymin kaikki Etelä-Lahden koulut ovat saneerauksen tarpeessa. Paitsi tietenkin piakkoin valmistuva uusi Liipolan koulu. Niinpä nyt on sitten päädytty siihen ratkaisuun, että Etelä-Lahdessa olisi vain kaksi koulua: Laune ja Renkomäki. Kaupungin tiedote ei kerro Liipolan koulun osuudesta, mutta oletan, että se säilyy jatkossakin luokkien 1-6 käytössä.

Launeen koulun osalta vaihtoehtoina on uuden koulun rakentaminen tai vanhan korjaus. Ihmettelen suuresti, jos vielä kerran aiotaan laittaa rahaa kyseisen koulun remonttiin. Yli 10 miljoonaa on jo heitetty kankkulan kaivoon. Ehdotankin tylysti paikalle paria catepillaria työntämään koulu nurin ja sitten vain pikaisesti uutta rakentamaan. Launeen koulu olisi 1-9 luokkien yhtenäinen peruskoulu ja esikoulu. Tällöin kaikki alueen 7.-9. luokkien oppilaat sijoittuisivat yhteen kouluun, jolloin taloudelliset ja toiminnalliset tekijät vahvistuvat. Väestöennusteen perusteella alueen eteläisin osa on kasvualuetta.

Renkomäen koulu olisi 1-6 luokkien alakoulu sekä esikoulu. Koulun 1970-luvulla valmistunut osa voidaan myös korjata tai korvata uudisrakennuksella. Vanhin osa koulurakennuksesta on kulttuurihistoriallisesti arvokas.

Salinkallion koulua käytetään väistötiloina näiden hankkeiden ajan, minkä jälkeen rakennuksesta luovutaan. Aiempi linjaus Salinkallion yläkouluvaihtoehdosta edellyttäisi koulun täydellistä perusparannusta ja laajennusta. Väistötilakäyttö suunnilleen nykyisellä oppilasmäärällä turvataan kesällä 2015 tehtävillä korjauksilla. Sääli, sillä tämä tuntuu Lahdessa olevan vuodesta toiseen jatkuva trendi. Vanhasta luovutaan ja uutta ja upeaa rakennetaan tilalle. Tälläinen vanha salinkalliolainen on huolissaan. Toivottavasti Salinkallion koulurakennukselle keksitään tulevaisuudessa järkevää käyttöä, eikä sitä turhaan hätäpäissään purettaisi vaikkapa uusien kerrostalojen tieltä.

Tuleeko Launeelle kokonaan uusiksi rakennettava koulu loppujen lopuksi halvemmaksi tai järkevämmäksi vaihtoehdoksi kuin Salinkallion perusparannus ja laajennus jää nähtäväksi. Varmasti asiasta tullaan keskustelemaan lähikuukaudet tiiviisti ja voimakkaillakin äänenpainoilla. Tosiasia on kuitenkin se, että kaupungin on investoitava koulujensa perusparannuksiin ja uudisrakennuksiin seuraavien lähivuosien aikana hurja määrä euroja. Tarkemmat arviot pyörivät tällä hetkellä noin 150 miljoonan euron tietämillä eli kymmeniä miljoonia per vuosi.
Sivistystoimialan esitys lähtee lausuntokierrokselle elo-syyskuun vaihteessa. Kaupunginvaltuuston päätettäväksi asia etenee lokakuuhun 2015 mennessä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uutistahti on tänä päivänä todella hektinen. Varsinkin netissä uutisia pukkaa ilmoille hurjaa vauhtia, jopa sellaista vauhtia, että parin tunnin ikäinen uutinen tuntuu jo vanhalta jutulta. Eri asia on tietenkin se, kuinka tärkeitä uutisia tuo loppumaton uutisvirta sitten pitää sisällään.

Kurkataanpa hieman, mitä tämä viikko on pitänyt sisällään uutisten saralla. Kaksi eniten otsikoita kerännyttä uutista ovat Toimi Kankaanniemen seksiviestit sekä Pertti Kurikan Nimipäivien taival euroviisuissa. Kolmosena tulee jo useampana viikkona framilla olleet hallitusneuvottelut. Näistä kolmesta aiheesta on otsikoita revitty viime päivinä huikea määrä.

Kankaanniemestä on ihmetelty, kuinka on mahdollista, että vakaan kristillisen taustan omaava mies lähettelee seksiviestejä ympäriinsä. Kieltämättä maukas tapaus medialle, kun vielä 90-luvulla kyseinen herra halusi lopettaa puhelimien seksilinjat. Pata kattilaa soimaa, vai miten se nyt menikään?

Pertti Kurikasta bändeineen on kirjoitettu metreittäin juttuja ja tässä asiassa on kunnostautunut myös ulkomainen media. Eikä tässäkään tapauksessa mikään ihme. Jos euroviisujen pinkinvärisen bling-blingin keskelle lyödään suomalainen kehitysvammaisten punk-bändi karjumaan ”Aina mun pitää”, niin on selvä, että otsikoita syntyy. Nyt kun bändi ei päässyt finaaliin, on tietenkin kissojen ja koirien kanssa etsitty syitä moiseen; Eurooppa ei ollut valmis, itäblokin maat boikotoivat, väärä semifinaali, kehitysvammaisten hyväksikäyttöä jne. Joku on esittänyt syyksi huonoon menestykseen jopa sen, että itse kappale oli huono, mutta siihenhän me suomalaiset emme tietenkään usko. Sitä paitsi, mitä väliä, vaikkei voittoa tullutkaan.
Ehkäpä kyse olikin jostain hieman isommasta ja arvokkaammasta asiasta kuin pelkästä laulukilpailun voitosta? Jonkun pitää aina avata ovi ensimmäisenä ja tällä kertaa se oli pieni ja sisukas Suomi. Hyvä Suomi ja PKN!

Entäpä sitten Lahti? Lahden isoin uutinen tällä viikolla koski politiikkaa. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen kertoi vetäytyvänsä politiikasta. Itse asiassa kyseessä ei ole sittenkään niin yllättävä uutinen kuin aluksi ajattelin. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan työt olisivat joka tapauksessa olleet ohi vuodenvaihteessa ja takana sen lisäksi epäonnistuneet vaalit, joihin mies satsasi tosissaan. Pettymys oli ymmärrettävästi kova. Lisäksi jatkuva kissanhännänveto politiikassa sekä ilkeät viestit ja selkäänpuukotukset masensivat miehen mielen. Viljanen muuttaa kuulemma Asikkalaan kanafarmariksi. Tässä kohtaa pelästyin itsekin. Sieltähän James Hirvisaari juuri ilmoitti muuttavansa pois. Olisiko tässä laskettava 1+1? Vaihtokauppa Lahden ja Asikkalan välillä? No, ei onneksi, joten vitsit sikseen.

Mitenköhän minusta tuntuu, ettei Viljanen ole vielä viimeistä sanaansa politiikassa sanonut? Ikääkään ei vielä ihan kauheasti ole. Näinköhän mies pysyy poissa politiikasta seuraavat kolme ja puoli vuotta ja juuri seuraavien eduskuntavaalien alla kokoomus kaivaa Ilkan naftaliinistä. Kun on poissa päivän politiikasta, ei tee virheitä eikä ärsytä ketään. Vaaleihin vaadittava noste syntyy kuin itsestään. Vanha kikka, jota on politiikassa käytetty monesti. Sitä odotellessa kaikkea hyvää Ilkalle uuteen elämänvaiheeseen sinne Asikkalaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tuleva Suomen hallitus on jo etukäteen monelle kovin rakas. Näin voisi päätellä hallitukselle keksityistä lempinimistä, joita sosiaalisessa mediassa vilisee päivä päivältä enemmän. Rakkaalla lapsellahan on tunnetusti monta nimeä: SSS-miehet, PersKeKo, konservatiivihallitus, Trio Ässät, sinimulta, S-ryhmä, Ässä-mix, perussinimulta, perusporvarit, porvarihallitus….onhan näitä.

Nyt kun hallituspuolueet ovat selvillä, on asiassa päästy jo varsinaisten hallitusneuvotteluiden maailmaan. Neuvottelut ovat sujuneet ilmeisen hyvissä tunnelmissa. Näin voisi ainakin päätellä lausunnoista, joita on annettu neuvotteluiden ohessa. mm. tuleva pääministeri Sipilä on omien sanojensa mukaan jo unohtanut kuka edustaa mitäkin puoluetta. Neuvotteluiden sujuvuus selittyy sillä, että asialla ovat oikeat tekijät, Sipilä totesi.
Stubb on kiitellyt uutta ja mielekästä tapaa tehdä. Tässä rakennetaan ihan oikeasti luottamusta ja joukkuehenkeä on Stubb ilakoinut. Tosin Stubb myönsi, että kolme oikeistopuoluetta on helpompi yhdistää kuin kuusi eri aatetta edustavaa puoluetta.
Eikä ole Timokaan jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan on kehunut kilpaa Sipilän tapaa johtaa neuvotteluja. Soinilla tosin ei ole aikaisempaa kokemusta hallitusneuvotteluista. Viimeksihän perussuomalaiset hyppäsivät jo tunnusteluvaiheessa oppositioon.

Voisi siis ihan hyvällä syyllä olettaa, että Suomi saa nyt neljän eripuravuoden jälkeen herttaisen yksimielisen hallituksen. Ja hyvä olisi saadakin, sillä nyt jos koskaan pitäisi niitä paljon mainostettuja toimia kansakunnan hyväksi saada aikaan ja päätöksenteko on aina helpompaa, kun hallituksessa vallitsee yksimielisyys.

Mikä sitten tekee näistä neuvotteluista niin kauhean sujuvat? Ainakin se, että Sipilä on jo yritysmaailmassa toimiessaan tottunut johtamaan erilaisia prosesseja ja osaa pitää langat omissa käsissään. Neuvotteluissa on selkeä strategia, jota toteutetaan millilleen. Tuttua yritysmaailmasta sekin. Sipilä ei oppositiossakaan ollessaan räyhännyt tai tehnyt itsestään numeroa, vaan pyrki tekemään ns. vastuullista oppositiopolitiikkaa. Siltoja ei ole poltettu etukäteen. Lisäksi Sipilän työtä helpottaa, kun mukana on vain kolme puoluetta ja kaikki vielä aika samanhenkisiä.

Varmaa kuitenkin on, että vielä neuvotteluiden loppumetreillä väännetään ja tiukasti väännetäänkin. Tiukkasävyistä keskustelua on varmasti luvassa vielä vaikkapa Kreikan tukemisesta, maahanmuutosta ja EU-linjauksista, joista puolueilla on, niin samanhenkisiä kuin ovatkin, omat eriävät mielipiteensä.

Hallituksen ulkopuolelle jääneet puolueet ovat ilmaisseet huolensa Suomen tulevaisuudesta, varsinkin nyt kun hallituksen puikossa ovat yksinomaan porvarit. Kuinka käy hyvinvointiyhteiskuntamme, kun hallituksen muodostavat SSS-miehet kyselivät demarikansanedustajat twitterissäkin. Demareiden hallitukselle keksimä lempinimi ei imartele tulevaa hallitusta, tuleehan siitä mieleen lähinnä natsi-Saksan SS-miehet.

Ehkäpä emme kuitenkaan niin lirissä sentään ole. Sipilän linjauksen mukaan hyvinvointiyhteiskunta pitää uusia nykypäivää vastaavaksi ja pelastaa niin, että kaikki pysyvät mukana. Kaunis ajatus, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakin. Toivottavasti onnistuu.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eduskuntavaalikiima on ohi ja nyt Suomeen kasataankin jo kovaa vauhtia uutta hallitusta. Kuten kaikki varmasti tietävät pääministerinä ja hallituksen kokoajana toimii vaalivoittaja Juha Sipilä. Uskon, että edessä on todella mielenkiintoiset hallitusneuvottelut, josta ei erilaisia käänteitä tule puuttumaan. Vedonlyönnissä pienin kerroin lienee porvarihallituksella, jossa mukana olisivat keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus. Myös keskustan, perussuomalaisten ja SDP:n punamultaan perustuva hallitusvaihtoehto saa monien kannatuksen. Selvää on ainoastaan se, etteivät vanhan hallituksen viime metreillä riitaantuneet kokoomus ja SDP mahtune samaan hallitukseen. Porvarihallituksen peikkona on väläytelty ay-liikkeen masinoimaa yleislakkoa. Toisaalta, jos demarit ovat hallituksessa, saako Sipilä silloin haluamiaan työjoustoja läpi?

Keskustan voitto ei ollut gallupien seuraajille yllätys. Sen sijaan yllätys oli perussuomalaisten nousu Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi kokoomuksen ja demareiden, joiden hallitusvastuu ja siinä epäonnistuminen pudottivat kannatusta. Perussuomalaiset onnistuivat varsinaisena äänestyspäivänä muita paremmin, sillä ennakkoäänien jälkeen puolue majaili vielä neljäntenä.

Lahtelaisten on syytä onnitella itseään, sillä vihdoinkin lahtelaiset ymmärsivät äänestää nimenomaan lahtelaisia tai päijäthämäläisiä ehdokkaita ja äänien vuoto Kanta-Hämeeseen oli nyt selkeästi pienempi kuin aikaisemmissa vaaleissa. Tämä tarkoittaa sitä, että Lahti kaksinkertaisti kansanedustajiensa lukumäärän, kun Lahdesta eduskuntaan valittiin uudestaan äänikuningas SDP:n Mika Kari ja uusina kansanedustajina saman puolueen Ville Skinnari, perussuomalaisten Rami Lehto ja keskustan Martti Talja. Eli suurista puolueista ainoastaan kokoomus epäonnistui lahtelaisen vaihtoehdon saamisessa eduskuntaan.

Vaalien äänestysprosentti oli nippa nappa yli 70 %. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestämättä jätti peräti 1 481 402 äänestysikäistä ihmistä. Luvun suuruuden ymmärtää paremmin, kun vertaa sitä puolueiden saamiin äänimääriin. Kolme suurinta puoluetta (keskusta, persut ja kokoomus) keräsivät yhteensä 1,7 miljoonaa ääntä eli siis vain hieman enemmän kuin tuo nukkuvien puolue. Lisäksi liki 17 000 äänestäjää jaksoi kyllä uurnille asti, mutta jätti hylätyn äänen eli toisin sanoen piirsi sen kirkkoveneen tai jonkun muun hyvän vitsin äänestyslippuunsa. Kyllä mahtoi äänestyskopissa naurattaa…no saattoihan joillakin vain olla niin vapiseva käsiala, ettei numerosta selvää saanut. Lahdessakin onnensa ohi nukkui liki 32 000 äänestäjää. Nämä ovat kyllä aika käsittämättömiä lukuja.

Joka tapauksessa demokratia on puhunut ja niillä ketkä eivät vaivautuneet äänestämään, ei ole vaalin tuloksesta valitusoikeutta. Valittamisesta puheenollen, varsinkin Helsingin kulttuuripiireissä on ihmetelty ketä nämä perussuomalaiset oikein ovat, jotka tulivat vaaleissa toiseksi. Toisaalta persujen keskuudessa on vastaavasti ihmetelty, ketä nämä vihreät ovat, jotka nostivat keskustan ohella ainoina kannatustaan. Nyt vain rohkeasti omasta kuplasta ulos ja tutustumaan ihmisiin, joilla voi olla erilaisiakin arvoja kuin itsellään. Kyllä se siitä sitten vähitellen selviää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi