Muistatteko vielä vanhan sanonnan Rooman valtakunnan ajoilta: ”Antakaa kansalle leipää ja sirkushuveja”? Leivällä ja sirkushuveillahan Rooman keisarit käänsivät näppärästi tavallisen kansan huomion pois päivän politiikasta ja yhteiskunnan ongelmista.

Leipä ja sirkushuvit nousivat vahvasti mieleeni tällä viikolla, kun hallitus esitteli uuden alkoholilakipakettinsa. Hallituksen monet säästötoimet ja leikkaukset ovat saaneet tavallisen kansan viime aikoina pahasti varpailleen, mutta uskoisin, että tämä uusi alkoholipaketti saa monet meistä unohtamaan nuo tylsät yhteiskunnalliset ja poliittiset päätökset. Tässä olisi kansalle tarjolla nyt sitä leipää ja sirkushuvia vähäksi aikaa. Uudistukseen sisältyy nimittäin useita todella suuria muutoksia suomalaiseen tiukkapipoiseen alkoholipolitiikkaan. Ihan eurooppalaiselle tasolle ei suomalaisia vielä alkoholin kanssa päästetä, mutta tiedossa on kuitenkin useita vapautuksia aikaisemmin tiukoiksi koettuihin alkoholisäädöksiimme.

Suurin muutos on se, että vahvoja oluita, siidereitä ja niin sanottuja limuviinoja voidaan myydä jatkossa päivittäistavarakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Juomien korkein sallittu alkoholiprosentti nousee 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Ravintoloiden aukioloajat ovat myös vapautumassa täysin. Alkoholia saisi jatkossa myydä korkeintaan aamuneljään, mutta alkoholia saisi juoda ravintolassa aamuviiteen. Ravintolat saisivat siis periaatteessa olla auki vaikka kellon ympäri. Jatkossa ravintolat saisivat myös mainostaa happy hour -tarjouksia. Näin kuluttaja voi jo kotona tarkistaa, mistä tänään saa halvimman oluen. Jää se turha arpominen eri baarivaihtoehtojen välillä pois. Pienpanimot varmasti hierovat jo käsiään yhteen, sillä ne ovat vihdoinkin saamassa ulosmyyntioikeuden. Jatkossa saatamme nähdä myös Alkon oman myymäläauton. Lisäksi Alkojen aukioloaika pitenisi tunnilla kello 21:een. Melkoisia vapautuksia (lue: leipää ja sirkushuveja) siis tiedossa.

Miten uusi alkoholilaki muutoksineen sitten vaikuttaisi? Siihenkin otetaan lakipaketissa kantaa peräti neljän sivun verran. Otetaanpa ensin ne hyvät uutiset: Mietinnön mukaan hinnat halpenisivat, kun ”vahvat miedot” leviäisivät Alkosta kauppojen myytäviksi. Myös myynti paranisi niissä pienissä kaupoissa, jotka ovat nyt kärsineet aukioloaikojen vapauttamisesta.

Entäpä sitten huonot uutiset? Uudistus lisäisi alkoholin kulutusta, joka samalla siirtyisi nykytottumuksia väkevämpiin alkoholituotteisiin. Suurkuluttajien määrä kasvaisi ja aiempien kokemusten perusteella alkoholikuolemat lisääntyisivät vähintään 100-150:lla. Samalla poliisin kiireet lisääntyisivät etenkin viikonloppuina ja pikkutunneilla. Alaikäisten mahdollisuudet hankkia limuviinoja helpottuisivat merkittävästi, kun myynti siirtyisi pois Alkoista. Pikku haittoja sen rinnalla, että myynti vetää ja kaikilla on kivaa, vai mitä?

Jos hallitus aikoo vielä jatkossakin harrastaa leikkauksia ja säästötoimia, on meillä pian edessä se viimeinen leipää ja sirkushuveja-konsti eli alkoholinmyynti vapautetaan täysin. Viinat ja viinit ruokakauppaan siis. Yksi sukupolvi varmaankin juo itsensä hengiltä, mutta ehkä tulevat sukupolvet omaksuvat sitten jo sen eurooppalaisen tavan juoda alkoholia. Kohti uusia seikkailuja Suomi!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Meille kaikille niin rakas Lahti-kaupunki on jälleen kerran ”kunnostautunut”. Kaikille on jo tähän mennessä vuotta selvinnyt se, että Lahti on yhtä aikaa sekä akuutissa että kroonisessa rahapulassa. Sen vuoksi kaupungin pitääkin etsiä säästöjä joka puolelta, jotta budjetti saataisiin pysymään edes jollain tavoin ruodussa. Tosin se budjettikin tehtiin jo valmiiksi miinusmerkkiseksi, joten syvällä uidaan.

Jotta säästäminen olisi vielä vähän vaikeampaa, ovat rakkaat virkamiehemme päättäneet hypätä mukaan säästötalkoisiin. Tällä viikolla nimittäin saimme kuulla, että Mariankadulle asennettu jouluvalaistus uusitaan jo ennen käyttöönottoaan. Puihin tuleva led-valoketju vaihdetaan kuulemma lämpimämmän väriseksi ja valoteholtaan hillitymmäksi. Syy vaihtamiseen on siis se, että valot ovat liian kirkkaat, eivätkä oikein istu valmiina olevaan valaistukseen.

Ihan ensimmäiseksi itselleni tulee mieleen, että eikö tämän kaamoksen keskelle nimenomaan kirkkaat valot olisivat olleet ihan hyvä ratkaisu? Olisikohan tämän asian voinut miettiä etukäteen, siis ihan ajatuksen kanssa? Olisikohan joku valosuunnittelun ammattilainen kannattanut ottaa mukaan tähän projektiin? Tai edes kysyä neuvoa asiantuntijalta?

Nyt kun amatöörit lähtivät puuhastelemaan, on lasku sen mukainen. Hintaa tälle valojen vaihtamiselle tulee vaatimattomasti yli 50 000 euroa, mutta ei hätää, kyllä me lahtelaiset veronmaksajat sen mielellämme maksamme. Maksoimmehan senkin, kun viime kesänä Rautatienkadun jalkakäytävän levennys meni uusiksi liian korkean reunakiven vuoksi. Liekö ollut sama porukka sillonkin suunnittelemassa, kuin nyt tässä Mariankadun valo-casessa?

Lahdessa on vahva tekemisen kulttuuri. Jopa niin vahva, että kaikki hommat tehdään täällä vähintään kahteen kertaan. Koulujen remontit tehdään moneen kertaan, Aleksia kaivetaan vähän väliä jne. Kuten LE-Sähköverkon rakennuttaja Jyrki Ojala erittäin osuvasti maakuntalehtemme sivuilla totesi, että tässä kaupungissa on monta tahoa, jotka eivät tiedä toistensa tekemisistä. Toisin sanoen oikea käsi ei tiedä, mitä vasen käsi tekee. Olisiko tässä jonkinlaisen koordinoinnin paikka? Tosin Lahdessa tuokin tehtäisiin niin, että perustettaisiin uusi koordinaattorin kallispalkkainen virka, johon sitten palkattaisiin joku kiva tuttu saunakaveri, jolla ei ole mitään edellytyksiä selvitä vaadittavasta työstä.

Monessa yksityisessä yrityksessä tuollaisesta lisämenoerän tuottamisesta saisi yksinkertaisesti kenkää. Sen sijaan tästä kalliista mokasta ei kukaan virkamies loppujen lopuksi ota vastuuta, eikä ketään varmuudella eroteta. Tuskinpa edes nuhdellaan. Sattuhan näitä. Ainahan voi virheen sattuessa käydä kaupunkilaisten lompakolla. Se piikki kun on aina auki.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

USA:n presidentinvaaleissa nähtiin sittenkin se yllätys, jonka vain harva osasi ennustaa, mutta moni pelätä. Kuka olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että Donald ”Diili” Trump voisi kivuta maailman mahtavimman valtion päämieheksi? Varsinkin kun vastassa oli kovissa poliittisissa liemissä marinoitu Hillary Clinton.

Trump vaikutti kampanjansa aikana mahdollisimman epäsoveliaalta henkilöltä presidentin virkaan. Lausunnoissa ei tuntunut olevan minkäänlaista logiikkaa ja Trumpin harrastama röyhkeä loanheitto vastustajiaan kohtaan nousi tai pitäisikö sanoa että laski, aivan uudelle tasolle. Jokainen muistanee Trumpin ajatuksen muurin rakentamisesta USA:n ja Meksikon välille. Lisäksi useat naisia tai vähemmistöjä halventavat lausunnot Trumpin suusta ovat kiertäneet mediassa päivästä toiseen. Siinä sitä trumpismia pahimmillaan ja tietyllä tavalla myös parhaimmillaan. ”Any publicity is good publicity” hoettiin jenkkilässä jo ajat sitten ja se lienee Trumpinkin valinnan takana. Silti USA halusi valita kyseisen herran maansa johtajaksi. Miksi?

Kampanjan pääviesti ”Make America great again” kiteyttää Trumpin ja kannattajien ajatusmaailman yhteen lauseeseen. USA on maailman suurin taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen mahti, mutta silti suuri osa amerikkalaisista ei ole tyytyväisiä siihen, mihin suuntaan asiat ovat liittovaltiossa kulkeneet. Tuohon saumaan Trump iski.

Trumpin mukaan ensimmäiseksi on laitettava aina oman maan etu. Muiden maiden ongelmat ja ihmiset voivat odottaa. Kyse on siis samasta nationalismin uudesta noususta, jota olemme saaneet todistaa jo vuosia Venäjällä. Sielläkin Putin on käsittämättömän suosittu ja suorastaan ikoninen hahmo huolimatta siitä, että kansainvälisesti Putin on kovin arvaamaton ja pelätty tekijä maailmanpolitiikassa.

Putinin suosio perustuu tietenkin siihen, että hän on pyrkinyt laittamaan ensin oman maansa kansalaisten asiat kuntoon ja on siinä onnistunutkin paremmin kuin edeltäjänsä. Loppujen lopuksi monien mielestä on aivan sama kuka maata johtaa, kunhan vain töitä löytyy, kaupan hyllyt notkuvat ruokaa ja lapset pääsevät kouluun. Kyse on siis periaatteessa vain ihmisen perustarpeiden tyydyttämisestä.

Samasta nationalismin noususta oli kyse myös Brexit-äänestyksessä. Englannissa haluttiin irti kansainvälisistä velvoitteista, jotta saataisiin oma pesä kuntoon. Samaa laulua on Suomessa sekä monessa muussakin Euroopan maassa toitotettu jo parin viime vuoden aikana.

Olemme siirtymässä kovaa vauhtia takaisin tilanteeseen, jossa yksittäiset maat ja kansat haluavat toimia vain omien intresseidensä mukaisesti, muista maista piittaamatta. Yksi tähän johtaneista tapahtumista on ollut tietenkin turvapaikanhakijoiden hallitsematon invaasio Eurooppaan. Kansalaiset eivät tunne, että tilanne olisi kenenkään hanskassa. EU on osoittautunut liian kankeaksi instituutioksi hoitamaan asioita niin, että täysin erilaiset kansat keskenään olisivat tyytyväisiä tehtyihin päätöksiin. Siksi nationalismi on se suunta, johon monet nyt tarttuvat.

Pelkään, että Trumpin valinta käynnistää dominoefektin Euroopan puolella, sillä eri maiden nationalistit saavat tästä vain lisää vettä myllyynsä ja nostetta omaan asiaansa. Aika näyttää miten Trumpin valinta vaikuttaa maailmanpolitiikkaan, mutta tällä hetkellä minulla on erittäin epävarma olo tulevaisuuden suhteen. Jännitteet Euroopassa ovat tällä hetkellä jo kovassa nousussa ja mitä vain voi olla odotettavissa. Toivottavasti olen väärässä.

Päätomittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämän viikon ehdoton ja odotettu uutispommi on ollut verotietojen julkistaminen. Joka vuosi verotulojen julkistaminen jyrää kaikki muut uutiset viikon ajaksi alleen. Meille köyhille tämä onkin jokavuotinen piina- ja kateusviikko. Koko viikon olemme saaneet lukea siitä, mitä kukin julkkis on viime vuonna tienannut. Voi sitä kateuden määrää, kun huomaa, että taas tänäkin vuonna kaiken maailman tyhjäntoimittajat ovat tienanneet moninkertaisesti sen, mitä itse on saanut kerättyä. Ottaen tietenkin huomioon sen, että itse on tehnyt pyyteettömästi todella kovaa duunia kahdeksasta neljään viisi päivää viikossa.

Olemme mm. voineet hämmästellä sitä, miten keihästä heittämällä tienataan yli 200 000 euroa samaan aikaan kuin olympialaisten ainoa mitalisti ja siten ainoa oikea urheilija Mira Potkonen on elänyt muutamalla satasella sekä urheilijatuella. Mistä hyvästä sille Pitkämäelle on maksettu, kun ei se pärjää?

Tai miten joku on televisiossa naamaansa vääntelemällä ja huonoa huumoria viljelemällä kerännyt huimat tulot. Suuri suosikkini Huutokauppakeisari Aki sentään selitti jo isot tulonsa. Työtunteja kuulemma kertyy sata viikossa. Uskokoon ken tahtoo. Ei ainakaan siltä näytä, kun ruudusta Palsanmäen pariskunnan leppoisaa elämää seuraa. Vähän ajellaan ensin pakettiautolla pitkin maata ostamassa törkyhalvalla roinaa, mitä sitten myydään törkykalliilla huutokaupassa. Helppoahan se on, eikä edes näytä työltä.

Entistä enemmän alkaa ahdistamaan, kun tajuaa, että nuoret Youtube-tähdet eli ns.tubettajat keräävät reilusti isomman potin kuin meikäläinen. Siis maksetaanko siitäkin, että kuvaa itsestään videoita nettiin? Mistä se raha oikein tubettajalle tulee ja kuka niitä videoita oikein katsoo? Kyllä on maailma taas mallillaan.

Verotietoja lukiessa en yhtään ihmettele, että nykynuorten suurin haaveammatti on julkkis. Ne kun tuntuvat tienaavan parhaiten. Sitä paitsi, mikäs sen upeampaa, kun kaikki tuntevat kadulla ja baareihinkin pääse ohi jonojen. Eikä julkkiksen ammattiin tarvi edes opiskella. Riittää että koheltaa mukana jossain Tosi-TV -ohjelmassa.

Onneksi on olemassa sitten sellaisiakin julkkiksia, joiden hyvät tulot voi nippanappa hyväksyä. Näitä ovat mm. tunnetut näyttelijät ja muusikot, he kun ihan oikeasti (ehkä) osaavat jotain ja ovat monet jopa opiskelleet päästäkseen alalle. Mikäänhän ei ole niin ärsyttävää kuin se tyyppi, joka on kerännyt omaisuuden osaamatta tehdä mitään muuta kuin olemalla oma typerä itsensä televisiossa.

Itse olen näet sitä sukupolvea, jolle opetettiin, että ensin pitää opiskella tunnollisesti, että suuret tulot olisivat joskus edes mahdollisia. Ei meille kerrottu koulussa mistään oikoteistä, joita pitkin pääsisi heti käsiksi suuriin rahoihin. Meitähän on huijattu! Kiitos siis keltainen media viikkoni pilaamisesta. Viikon mietelauseena olenkin toistellut jatkuvasti mantraa ”Ei se raha tee onnelliseksi..”.

No, onneksi ensi viikolla on jo uudet uutisaiheet.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta ehdotti talousarviossaan kiinteistöveron nostoa ensi vuodelle, jolla paikkailtaisiin kaupungin velkaista ja miinuspuolelle kääntynyttä taloutta viidellä miljoonalla eurolla. Tällä viikolla kokoomus ja perussuomalaiset ilmoittivat, ettei kiinteistöveron nostaminen käy heille. Kokoomus ilmoitti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juha Rostedtin suulla, että mielummin kokoomus ottaisi tuon viisi miljoonaa euroa lisälainaa.

”Veronkorotus leikkaa suoraan etenkin pienituloisten ihmisten ostovoimaa. Mielestämme se ei ole reilua politiikkaa.” selitti Rostedt kokoomuksen kantaa kiinteistöveron nostoon perussuomalaisten nyökytellessä hyväksyvästi vieressä. Näin siis hallitusvastuussa olevat puolueet linjasivat asian Lahdessa. Hieman hämmentävää, kun ajatellaan, että Sipilän hallitus, jossa kokoomus ja perussuomalaisetkin istuvat, on nimenomaan nostanut kiinteistöveron rajoja tarjoamalla näin kunnille työkalut veron korotukseen. Oppositiossa istuvat demarit sen sijaan hyväksyisivät kiinteistöveron korotuksen, mutta ovat valmiita neuvottelemaan muistakin vaihtoehdoista.

Tämä ristiriitahan juontaa juurensa siitä tosiseikasta, että kunnallisvaalit väijyvät puolen vuoden päässä ja kampanjointi ainakin Lahdessa on näköjään jo aloitettu. Jollain tapaa olen mieltänyt että perussuomalaiset ovat profiloituneet vuosien varrella pienen ihmisen puolestapuhujiksi ja pitäneet kovaakin meteliä siitä, ettei pienituloisia saa enää rokottaa, mutta uutta on se, että myös kokoomus on nyt niin huolissaan pienituloisten toimeentulosta, että ovat valmiita ottamaan jopa lisää lainaa. Siis lisää lainaa, vaikka maamme hallitus on linjannut selkeästi, että lainanoton pitää ennenpitkää loppua. Lisäksi Rostedtin mainitsema ”reilu politiikka” ei ihan aina ole tullut ensimmäisenä mieleen kokoomuksesta. Varsinkin jos katsotaan puolueen viimevuosina hallituksessa harjoittamaa politiikkaa tavallisen kaduntallaajan silmin.

Veron nostaminen on aina meille suomalaisille iso mörkö. Mitä sitten kiinteistöveron nosto tarkoittaisi ihan käytännössä toteutuessaan? Kerrostaloasunnon omistajalla vaikutus olisi noin 45 euroa vuodessa eli melkeinpä neljä euroa kuukaudessa. Omakotitalon omistajalle nousua tulee sitten hieman enemmän. Keskimäärin karkean arvion mukaan veron nosto vaikuttaisi noin 120 -140 euroa vuodessa eli kympin kuussa. Jos haluttaisiin olla oikein tasapuolisia, niin kunnan veroäyrin nosto 0,25%:lla olisi kaikille ehkä se kaikkein tasapuolisin ratkaisu. Kaikkihan me yhdessä käytämme kaupungin palveluja, joten kenties yhdessä voisimme maksaa hieman enemmän veroja siitä, että palvelut joita haluamme ja tarvitsemme, voitaisiin säilyttää sellaisina kuin ne tänä päivänä ovat.

Toinen vaihtoehto voisi olla se, että ensi kevään kunnallisvaaleissa vaihdamme päättäjät sellaisiin, joilla olisi enemmän ammattitaitoa talousasioissa kuin nykyisillä sekä erilaiset arvot siitä, pitääkö kaupungin rahat käyttää jatkuvaan rakentamiseen ja pullisteluun. Olisiko joskus hyvä satsata varoja myös kaupungin asukkaiden hyvinvointiin ja palveluihin?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupungin urheilurakentamisesta on viime aikoina taitettu peistä ihan huolella. Keskustelun ytimessä ovat olleet Kisapuisto ja uusi uimahalli 50 metrin altaineen. Sekä uimahallin että Kisapuiston kannattajat ovat visusti pyrkineet välttämään näiden kahden urheiluhankkeen vastakkainasettelua ja niinpä molemmat tahot ovatkin viisaasti käyttäneet yhtenä merkittävänä argumenttina hiihtostadioniin lapiodun rahan määrää. Miksi hiihtostadion saa aina rahaa, mutta muuhun urheilurakentamiseen Lahdessa ei varoja helposti löydy? Usein käy niin, että muu urheilurakentaminen onnistuu vasta sitten, kun hankkeeseen saadaan mukaan yksityistä rahaa.

Jos asiaa kysyttäisiin minulta, vastaisin, että Lahden tulee hoitaa molemmat hankkeet ns. kotiin eli uusi uimahalli tulee rakentaa Launeelle ja Kisapuistoon pitää saada mitat täyttävä jalkapallostadion. Sitten tuleekin se iso mutta nimeltä raha. Kaupungin talous on kuralla ja talousarvio täynnä erilaisia suuria investointeja seuraavaksi viideksi vuodeksi. Kaupunginsairaalan remontti, uusien koulujen rakentaminen/vanhojen korjaaminen sekä eteläinen kehätie nielevät kaupungin budjetista ison siivun. Lisäksi viime vuosien investoinnit, kuten matkakeskus ja toriparkki ovat nielleet suuria summia.

Kisapuiston hinnaksi on arvioitu 10-12 miljoonaa euroa ja uuden uimahallikeskuksen hintalapussa komeilee 24 miljoonaa euroa. Kyseessä on siis ison luokan investoinnit. Kisapuisto palvelisi tekonurmineen jalkapalloilijoita kaikissa ikäluokissa liki ympärivuotisesti ja Lahti, jos mikä, on tunnetusti jalkapallokaupunki. Tai ainakin oli joskus. Nyt vain näyttää siltä, että mm. Seinäjoki ja Vaasa ovat ajamassa kovaa vauhtia Lahden ohi uusien stadioneidensa avulla.

Uimahalli palvelisi vastaavasti jopa suurempaa osaa lahtelaisia kuin jalkapallostadion. Uimahallikapasiteetti Lahdessa on tällä hetkellä lapsenkengissä. Sen huomaa käymällä uimassa missä tahansa Lahden kaupungin halleista. Porukkaa altaassa on kuin pipoa ja matkauimari saa tottua siihen, että koko ajan naapurin varpaat löytyvät omasta suusta. Yksinkertaisesti hermo palaa ja uiminen jää siihen.

Uiminen olisi monelle erittäin hyvä liikuntamuoto ja samalla tulisi ehkäistyä kenties useampi sairasloma. Myös kuntoutuspuolella allastila olisi tarpeen. Pitämällä lahtelaiset kunnossa, Lahti voisi säästää niissä surullisenkuuluisissa sosiaalimenoissa. Uimahallin hyödyt koskisivat siis mielestäni isompaa kansanosaa ja selvää säästöä olisi saatavissa tulevaisuuden sosiaalikustannuksissa. Mutta se hinta. Sehän on kaksi kertaa suurempi kuin jalkapallostadionin.

Lahdessa on paljon puhuttu vuosien varrella Teivaan alueelle rakennettavasta Kylpylä-hotellista. Onpa joitain suunnitelmiakin nähty ihan viime aikoina. Toivottavasti kukaan ei ajattele, että kylpylä-hotelli jotenkin ratkaisisi uimahalliongelman. Kyseessä kun on kaksi eri asiaa. Tuskinpa hotelliyrittäjä on halukas rakentamaan kylpyläänsä 50 metrin allasta. Kylpylät kun on tarkoitettu enemmän viihtymiseen kuin varsinaiseen uintitoimintaan, joita ovat mm. vauvauinnit, kuntoutustoiminta, vesiurheilu jne. Kylpylällä saadaan kenties lisää turisteja kaupunkiin, mutta uimahalli palvelee kaupungin asukkaita nimenomaan liikuntapaikkana.

Tällä hetkellä näyttää siis erittäin todennäköiseltä, että ilman yksityistä rahaa eivät Kisapuiston stadion tai uuden uimahallin rakentaminen toteudu vasta kuin 2020-luvulla, kunhan Lahden nykyinen 470 miljoonan euron investointisuma on saatu purettua vuonna 2021.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta esitteli tiistaina budjettiesityksensä ensi vuodelle. Myllyvirran mukaan Lahti on lähdössä ensi vuoteen alijäämäisellä budjetilla, mikä siis rautalangasta väännettynä tarkoittaa sitä, että normaalin nollatuloksen sijasta Lahden budjetti tähtää ensi vuonna kunnianhimoisesti 1,2 miljoonan euron alijäämään. No, onhan sekin parannusta siihen, että tämän vuoden budjetissa ollaan jo 14 miljoonaa euroa miinuksella.

Kulut ovat kovat. Investointeja ollaan ensi vuonna tekemässä 70 miljoonalla eurolla. Kaiken kaikkiaan Lahti on seuraavien viiden vuoden aikana tekemässä investointiennätyksen. Vuoteen 2021 mennessä kaupungin investoi yhteensä 470 miljoonalla eurolla, mistä 70 miljoonaa uppoaa eteläiseen kehätiehen. Lopuilla rahoilla sitten mm. korjaillaan ja rakennetaan Lahden koulut uusiksi. Myllyvirta tarjoaa budjetin tasapainottamiseksi leikkauksia, lainanottoa ja joidenkin maksujen ja verojen nostamista. Mm. parkkimaksujen ja kiinteistöveron nosto kuuluvat Myllyvirran työkalupakkiin.

Kun säästökohteita taas etsitään kivien ja kantojenkin alta, kannattaisi jättää pikkuhiljaa koulut rauhaan näiltä säästötoimilta. Vain hölmö säästää koulutuksesta, sillä kyseessä on yhteiskuntamme tulevaisuus ja uskottavuus. Nykymenosta kouluissamme saimmekin tällä viikolla kivan maistiaisen lahtelaisesta Kärpäsen koulusta, kun nettivideo opettajan ja oppilaiden välisestä itkupotkuraivaritappelusta levisi kulovalkean tavoin.

Kiista lienee alkanut kännykän käytöstä oppitunnilla. Homma lähti täysin lapasesta, niin opettajan kuin oppilaidenkin osalta. Tilanne oli tietenkin yksittäistapaus, eikä siitä pidä vetää suuria johtopäätöksiä koko nuorison ja koululaitoksen suhteen. Suurin osa nuorista varmasti käyttäytyy koulussa hyvin, eivätkä opettajatkaan pimahtele tuosta vain.

Joitain kysymyksiä se silti herätti, ainakin allekirjoittaneen pienessä päässä. Tätäkö on koulunkäynti tänä päivänä? Missä on oppilaiden kunnioitus opettajaa kohtaan? Eikö vastaavanlainen konflikti olisi ollut yksinkertaisesti vältettävissä kieltämällä kännykät oppitunnilla? Saako nykyään opettajalle sanoa mitä vain ilman rangaistusta? Voiko oppitunnilla kuvata ja sen jälkeen laittaa video Youtubeen ilman asianomaisten lupaa? Miten opettaja voi menettää malttinsa noin pahasti?

On selvää, että lasten kasvattaminen kuuluu vanhemmille, ei koululle. Koulun velvollisuus on opettaa lasta. Joskus tuntuu, että kaikki vanhemmat eivät tätä ymmärrä. Omalle pikku kullannupulle ei haluta sanoa sitä ikävää ei-sanaa. Ollaan mukavasti vaan kavereita, hengaillaan yhdessä ja ajatellaan, että kyllä siellä koulussa sitten etsitään nuorelle ne tarvittavat rajat ja säännöt. Joskus voikin käydä niin, että ne rajat ja säännöt opettaa sitten viimeistään poliisi.

Minä ainakin haluan, että lapseni oppisivat koulussa jotain. Miksi maksaa siitä, että kouluun mennään selailemaan kännykkää? Totaalista opetuksen tuhlaamista. Yksikin häirikköoppilas onnistuu kyllä helposti torpedoimaan koko luokan opiskelun omilla toimillaan. Tällaiseen pitää yksinkertaisesti puuttua ja kouluilla pitää olla olemassa tarvittavat työvälineet tämänlaatuisten konfliktien hoitamiseen. Siis joku muu tapa kuin huutaa kilpaa nuorten kanssa.

Tänä päivänä ollaan todella tarkkoja omista oikeuksista. Liian usein kuulee lauseen: Ei mun ole pakko tai kysellään Millä oikeudella? Kovin usein tunnutaan unohtavan, että meillä kansalaisina, niin nuorina kuin vanhoinakin, on niiden oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Hoidetaan ne kunnialla.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Monet opettajat ja erityisoppilaiden vanhemmat ovat olleet viime aikoina syvästi huolissaan suunnitteilla olevasta erityisopetuksen muutoksesta. Lahden kaupunki on, ainakin jollain tasolla, ajamassa alas erityisopetusjärjestelmää, jossa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ovat opiskelleet omissa luokissaan ja ryhmissään. Kaupungin visiona on se, että jatkossa erityisoppilaat integroitaisiin yleisopetusluokkiin omaan lähikouluunsa.

Erityisopettajat ovat varmoja siitä, että uuden järjestelmän myötä erityisoppilaat jäisivät vaille riittävää tukea ja huomiota. Opettajien mielestä tälläisen uudistuksen onnistumiseksi tarvittaisiin huomattavaa lisäystä koulunkäyntiavustajien ja henkilökohtaisten avustajien määriin. Miten se onnistuisi tässä taloustilanteessa, kun kouluilla ei muutenkaan ole varoja tarpeeksi edes perusopetukseen? Myös vanhemmat ovat lastensa tulevaisuudesta huolissaan. Pelkona on, että erityisoppilaiden integroiminen yleisopetusluokkiin aiheuttaisi jatkossa lisää oppimisvaikeuksia sekä lisäisi kouluissa aina ongelmana ollutta kiusaamista. Häiriöitä aiheutuisi varmasti myös yleisopetuksen puolelle.

Opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen ei allekirjoita väitteitä siitä, että erityisopetusjärjestelmää oltaisiin ajamassa alas tai että uudistus tehtäisiin pelkästään säästösyistä. Kilponen perustelee suunnitteilla olevia muutoksia uudella opetussuunnitelmalla, jossa halutaan taata kaikille oppilaille oikeus käydä koulua lähellä kotia. Nythän monet erityisoppilaat käyvät koulua keskitetyissä erityisluokissa riippumatta asuinpaikasta ja matkat kouluun vievät niin aikaa kuin rahaakin.

On kuitenkin vaikea uskoa, etteikö taustalla kummittelisi vahvasti myös säästösyyt. Sivistystoimialalta ollaan vaatimassa isoa säästöpottia, jolla kaupunki saisi lisää varoja vahvasti miinusmerkkisen sosiaalipuolensa hoitoon. Lahdessa kiinteistökustannusten osuus perusopetuksen kokonaispotista on noussut hurjasti koulujen sisäilmaongelmien vuoksi, jolloin varsinaiseen opetukseen käytetty rahamäärä on selvästi pienentynyt. Rautalangasta väännettynä, yksi viidesosa opetukseen suunnatusta rahasta on mennyt pitkälti väistötilojen pystytykseen. Opettajat ja oppilaat eivät millään tavalla ole syyllisiä kehnoon rakentamiseen ja valvontaan, mutta he nimenomaan maksavat tästä sekoilusta laskun. Missä vaiheessa säästöt alkavat näkyä tuloksissa. Meillä on Suomessa totuttu loistaviin PISA-tuloksiin, mutta kuinka kauan se on mahdollista nykymenolla?

Erityisopetusuudistuksen olisi näillä näkymin tarkoitus astua voimaan ensi syksynä. Mitään päätöksiä ei ole vielä tehty, sillä sivistyslautakunta pohtii erityisopetuksen tulevaisuutta marraskuussa. Nyt, jos koskaan, olisi vaikuttamisen ja vakavan keskustelun paikka. Mitkä ovat kaupunkimme arvot oikeasti? Lahden kaupungin strategiassa puhutaan kyllä kauniisti lasten ja nuorten kaupungista, mutta sanat ja teot ovat ainakin vielä vahvasti ristiriidassa keskenään. Kannattaako niiden koulutuksesta tinkiä, jotka ovat rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa?
Tällainen on Lahti, lasten ja nuorten kaupunki vuonna 2016.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Jos Lahden kaupungin nykyinen palveluiden taso halutaan säilyttää vuonna 2017 ja toteuttaa suunnitteilla olevat investoinnit, painuu kaupungin budjetti 5,3 miljoonaa euroa tappiolle. Viiden miljoonan euron säästöt pitäisi toteuttaa maksuja korottamalla, palveluja leikkaamalla tai sitten karsia investointeja. Vaan mistä karsitaan, leikataan ja säästetään? Sitä nyt mietitään kaupungintalolla kiihkeästi. Jopa niin kiihkeästi, että kaupunkilaisten apu on tarpeen. Tähän on alkuvuodesta kehitetty oikein älypuhelinsovellus nimeltään Porukka. Sen voi ladata puhelimeensa ja sitten vain pistämään kaupungin taloutta kuntoon! Porukka-sovelluksesta löytyy kahdeksan eri kysymystä kaupungin taloudesta. Jokainen lahtelainen voi siis helposti antaa vinkkiä päättäjille, mistä voi nipistää ja mihin pitäisi sen sijaan panostaa.

Kysely perustuu pääosin vastakkainasetteluun. Kumpaa sinä korottaisit? Tulo- vai kiinteistöveroa? Entä säästäisitkö liikuntapaikoista vai talvikunnossapidosta? Leikataanko työllisyys- vai yrityspalveluista? Mielenkiintoista on myös kulttuuri- ja ympäristöpalveluiden vastakkainasettelu. Kummasta sinä leikkaisit? Lisäksi Porukka-sovellus kyselee asioita, joista sinä voisit maksaa enemmän, vaihtoehtoina mm. pysäköinti, joukkoliikenne, jätehuolto ja tontit. Ja totta kai, kun ajat ovat kovat, niin aukioloajoistakin pitäisi tinkiä, mutta minkä palveluiden? Kirjastot? Uimahallit? Museot? Terveyskioski?

Kaupungin tärkeimmäksi investoinniksi voi valita koulujen peruskorjauksen, Kisapuiston, Ranta-Kartanon asuinalueen tai Kivimaan uimahallin. Tärkein kysymys on sitten jätetty viimeiseksi: Miten sinä hoitaisit kaupungin taloutta? Aika laaja kysymys sinänsä, mutta eipä hätää, tähänkin on annettu neljä näppärää vaihtoehtoa, jotka ovat lainaraha, palveluiden leikkaaminen, veronkorotukset ja maksujen korotukset.

Lahtelaisten näkemys kaupungin talouden hoidosta on tärkeä päätöksentekijöille. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole varsinaisesti päätöksentekoa ohjaava, sillä näin tärkeissä päätöksissä tulee ehdottomasti ja ensisijaisesti luottaa ammattitaitoiseen talousosaamiseen, eikä tuijottaa liikaa tälläisiin,ihan kivoihin, gallup-luonteisiin kyselyihin. Kahdeksan kysymystä taloudesta -kyselyn tarkoitus onkin ehkä enemmän avata ja herättää keskustelua ja siihen se onkin oiva väline, mutta päätöksentekoa ohjaava kysely se ei saa olla. Ja miksikä ei? Porukka-sovellusta käyttää kaiketi noin pari tuhatta ihmistä. Ihan kattava gallupiksi, mutta silti kyseessä on vain noin kaksi prosenttia Lahden väkiluvusta ja koska kysely nojaa nykyteknologiaan, rajaa se automaattisesti suuren osan senioriväestöstä ulos.

Kahdeksan kysymystä taloudesta ovat vastattavana 5. lokakuuta asti Porukka-sovelluksessa ja Lahden kaupungin verkkosivuilla. Pannaan Porukalla Lahden talous kuntoon!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olipa kerran maailma, jossa ei vielä tunnettu internet-nimistä ihmevekotinta. Ihmiset löysivät tarvitsemansa uutiset ja tietonsa lehdistä, kirjoista, televisiosta ja radiosta. Tietoja näihin antiikin aikaisiin tiedotusvälineisiin syöttivät ihmiset, joille oikean tiedon etsiminen oli ammatti. Kuten ammattilaisen kuuluukin tehdä, tekivät toimittajat tarkkaa työtä. Virheitä ei saanut tulla ja kun sitä internettiä ei ollut, piti kaikki tieto kaivaa ihan itse esille. Ei voitu luottaa toisen käden tietoihin tai huhupuheisiin. Kaikki faktat piti tarkastaa moneen kertaan ja tutkia asioita monesta eri näkökulmasta, ennen kuin juttu päätyi ihmisten luettavaksi. Huono puoli asiassa oli tietenkin se, että jos tiedottaminen oli täysin valtiojohtoista, saattoi käydä niin, että tiedotusvälineet valjastettiin yksinomaan valtionjohdon käyttöön jolloin objektiivisuus ja eri näkökulmien etsiminen katosi. Oli olemassa vain yksi totuus. Valtion totuus.

Onneksi meille annettiin internet. Hurraa! huusi kansa. Internet aiheutti sen, että valtiojohtoinen yhden totuuden uutisointi ei enää ollut mahdollista, kun kansalaiset pystyivät itse etsimään erilaisia näkökulmia uutisiin ja tapahtumiin. Faktojen tarkistaminenkin kävi paljon helpommin ja nopeammin. Enää meitä ei voi kusettaa ajatteli suuri yleisö innoissaan. Vaan väärässäpä olivat.

Ei niin paljon hyvää, etteikö jotain huonoakin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että internetin avulla ollaan menty toiseen äärimmäisyyteen. Sen sijaan, että meillä olisi olemassa yksi totuus, löytyy netin syövereistä kymmeniä erilaisia totuuksia, joista jokainen voi valita sen, joka eniten miellyttää omaa arvomaailmaa. Ja siihen omaan illuusioon uskotaan sokeasti toteamalla muiden tietolähteet riittämättömiksi ja vääriksi. Oma kupla on syntynyt. Omassa kuplassa otetaan vastaan vain saman kuplan sisällä hyväksyttyjä, usein myös väritettyjä ”uutisia” ja kupla kasvaa kasvamistaan. Muiden kuplien tuottamia uutisia ja ajatuksia kritisoidaan ja ihmetellään. Miten joku voi ajatella noin? Netti on pullollaan kaikenlaista faktaa, mutta ikävä kyllä myös feikki-faktaa. Uutisia ja kuvia on tänä päivänä uskomattoman helppo väärentää ja muokata oman ajatusmaailmansa mukaiseksi.

Ikäväkseni olen huomannut muutoksen myös näiden antiikin aikaisten tiedotusvälineiden toimintatavoissa. mm. monien lehtien pääasiallinen tietolähde tuntuu olevan tänä päivänä facebook tai twitter. Asiat hutkitaan julkisesti, ennen kuin ne kunnolla tutkitaan. Tärkeintä on raflaavat otsikot ja nettiklikkausten määrä, ei niinkään faktat, jotka ennen määrittivät uutisen arvon. Jokaiseen otsikkoon on saatava liitettyä jonkinasteinen kohu.

Internetistä emme enää kuitenkaan eroon pääse, eikä ole tarviskaan. Oikein käytettynä netti on erittäin hyvä keksintö. Tietoa kyllä löytyy, jos on vain halua etsiä ja tutkia. Kunhan vain muistaa edes joskus tulla ulos sieltä omasta kuplastaan ja haastaa itsensä tutkimaan asioita hieman laajemmin. Lue siis jutusta muutakin, kuin vain se skandaalinhakuinen otsikko. Etsi tietoa eri lähteistä, vaikka ne olisivatkin täysin päinvastaisia kuin omasi. Muodosta uutisista sen jälkeen oma, tunnekuohuvapaa käsityksesi. Älä jää kuplasi mielipiteiden vangiksi. Ethän halua, että muut kertovat, mitä mieltä sinä olet? Näin toimimalla saisimme ehkä vähennettyä nykyistä vihapuheen määrää netissä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi