Vuosi: 2021

Viimeisen viikon aikana meitä on hellinyt varsin lämmin, keväinen sää ja se on saanut monet meistä heräämään talvihorroksesta. Kevät on perinteisesti ollut mm. puutarhapuuhastelun ja erilaisten remonttien kulta-aikaa. Perinteisesti Lahden alueella kevään remonttien lähtölaukaus on ollut Raksa-messut, mutta koronan vuoksi ne peruttiin/siirrettiin jo kolmannen kerran. Kaikki raportit kuitenkin kertovat, että ihmisten innokkuus remontteihin ja puutarhan laittoon on nyt tapissaan ja monet remonttifirmat, mökkivalmistajat ja puutarhat joutuvat myymään jo ei-oota ja varauskirjat ovat täynnä pitkälle syksyyn. Tämä on suoraa seurausta siitä, että kun ihmiset eivät nyt voi matkustaa ulkomaille lomailemaan, jää perheen kassaan hieman ylimääräistä valuuttaa ja se halutaan nyt satsata kotiin, puutarhaan tai mökille. Sama ilmiö tullee näkymään vielä tänä kesänä kotimaan matkailun toisena peräkkäisenä huippuvuotena. Vaikka maata pikkuhiljaa avataankin, on selvää, ettei entisen kaltaista lomamatkailua etelän kohteisiin tulla vielä tänä kesänä näkemään. Eli jotain iloa tästä koronakurimuksestakin on löydettävissä. Rahaa satsataan nyt selkeästi kotimaahan.

Omalähiö on perinteisesti Raksa-messujen aikaan julkaissut oman Rakenna ja remontoi -liitteensä. Vaikkei messuja nyt järjestetäkään, haluamme palvella lukijoitamme pienellä Koti kuntoon-extralla, jonka löydät sivuilta 6-12. Noilta sivuilta löydät pieniä juttuja erilaisista remonteista ja paljon kontaktitietoja moniin eri alojen yrityksiin. Toivottavasti extrastamme on hyötyä sinulle, kun suunnittelet kevään remontteja. Ja muistathan, että jos ostat palveluita eri rakennus- ja remonttifirmoilta, olet oikeutettu kotitalousvähennykseen työn osalta.

Itse taisin suorittaa tämän vuoden remontit jo talvella muuton yhteydessä, mutta näin kevätauringon lämmittäessä kasvoja, jotain pieniä suunnitelmia on jo herännyt kesämökin suhteen. Josko sinne jotain pientä kehittelisi sittenkin? Pieni omakohtainen varoituksen sanakin on syytä lausua, nyt kun kaikki into pinkeänä ovat ryhtymässä remonttihommiin. Ammattilaisen työ maksaa kyllä ja moni miettii, että säästäisi paljon, jos tekisi remontin itse. Näin minäkin ajattelin talvella ja kuinkas kävikään. Tällä hetkellä olen kärsinyt jo neljättä kuukautta välilevyn pullistumasta kaularangassa. Sitä se teettää, kun välineet, ammattitaito ja kroppa eivät ole ammattilaisen tasolla. Ehkä opin jotain, ehkä en. Sen näkee sitten seuraavan remontin kohdalla.

Hyvää aurinkoista remonttikevättä kaikille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kevätaurinko paistaa ja loputkin lumet sulavat. Kevät on täällä ja samalla myös nuo rakastetut ja vihatut valkoposkihanhet. Vielä pari vuosikymmentä sitten valkoposkihanhia nähtiin Suomessa lähinnä muuttomatkoillaan, kun ne lensivät keväisin maamme etelärannikon yli pohjoisille pesimäseuduilleen. Silloin varmasti ihailtiin kuorossa tuota harvinaista ja komeaa lintua, joka oli saapunut Suomeen. Nyt on kellossa toisenlainen ääni.

Tänä päivänä valtavat valkoposkihanhilaumat ovat riesana lähes tulkoon kaikkialla Suomessa. Meille tavallisille lahtelaisille kaduntallaajille hanhet ovat tulleet vähän liiankin tutuiksi Vesijärven rannoilta, jossa hanhen ulosteet vähentävät puistojen virkistysarvoja. Kuten tiedämme, niin hanhen uloste ei ole edes sieltä pienimmästä päästä, vaan vastaa pienen koiran aikaansaamaa ulosteläjää. Uimarannoilla uimaveden laatu saattaa hetkellisesti heikentyä sateiden aikaan, kun sade huuhtoo ulosteita veteen. Ulosteista ei kuitenkaan ole tutkitusti merkittävää terveyshaittaa. Hanhet saattavat lisäksi pesimäaikaan olla jonkin verran aggressiivisia ja niitä onkin syytä silloin välttää. Tuntuu siltä, että minne tahansa Suomessa menee, löytyy rannoilta valkoposkihanhia.

Jos kaupungeissa hanhien aiheuttamat haitat ovat lähinnä kosmeettisia, niin maataloudessa valkoposkihanhien aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Valkoposkihanhet laiduntavat säilörehunurmet ja syysviljat sekä kaivavat pellosta kevätkylvöjen viljat, herneet, härkäpavut ja sipulit. Korvauksia satovahingoista maksettiin viljelijöille ensimmäistä kertaa vuonna 2009. Silloin ne olivat alle 100 000 euroa. Viime vuonna vahinkoja korvattiin jo liki kolmen miljoonan euron edestä.
Valkoposkihanhia voidaan yrittää häätää mm. koirapartioiden, robottileikkurin, laserkarkottimien ja drone-lennokkien avulla. Sen sijaan ampua sitä ei saa kuin erikoisluvalla. Hanhen tappamisesta saa sakot. Lisäksi hanhen arvon (336 euroa) joutuu korvaamaan valtiolle sekä menettää rikoksentekovälineen, esimerkiksi haulikon, valtiolle.

Se että valkoposkihanhi on rauhoitettu lintu, kummastuttaa monia, niin myös minua. Miksi noinkin yleinen lintu on rauhoitettu? Etsin netistä syytä rauhoittamiseen, mutta en löytänyt. Seuraava teksti sen sijaan tuli vastaan toistuvasti: Valkoposkihanhi on EU:n erityisesti suojelema laji, eli se kuuluu lintudirektiiviin I liitteeseen. Sitä ei ole myöskään mainittu lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit. Näin ollen mikään EU:n jäsenmaa ei voi säätää lajia riistalinnuksi. Valkoposkihanhien populaatiokoon rajaamiselle ”hyväksyttävälle tasolle” pitäisi siis löytää kansainvälinen linjaus, joka on poliittinen päätös. Toivottavasti sellainen päätös saadaan pikaisesti aikaan. Kun kyseessä on EU:n päätös, voidaan päätöstä kuitenkin joutua odottelemaan vuosikaudet. Komea lintu, mutta liika on yksinkertaisesti liikaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hallitus on tällä viikolla kasaillut exit-suunnitelmaa eli suunnitelmaa siitä, miten ja millä aikataululla voitaisiin koronarajoituksia alkaa purkaa maassamme. Monet tahot haluavat selkeitä päivämääriä, mutta suunnitelmissa, jotka ovat jo vuotaneet median käsiin ilmenee, että suunnitelma on tarkkuudeltaan kuukausipohjainen. Tämä on mielestäni varsin ymmärrettävää, ettei hallitus halua hirttäytyä tarkkoihin päivämääriin, sillä korona on osoittautunut tämän hankalan vuoden aikana varsin vaikeaksi taudiksi ennustaa. Juuri kun on luultu, että se on melkein selätetty, onkin epidemia jälleen lähtenyt nousuun. Joissain Euroopan maissa koetaan jo koronan neljättä aaltoa eli liian aikaisin ei rajoituksista ole syytä luopua. Hallituksen esityksen mukaan rokotukset, taudin ilmaantuvuus ja kausivaihtelu sääntelevät sen, missä aikataulussa rajoituksia voidaan Suomessa alkaa purkaa.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan koronarajoituksia voidaan alkaa purkaa jo kesäkuussa ja jos takaiskuja ei tautitilanteessa tule, Suomessa voidaan olla jo heinäkuussa lähellä normaalitilaa. Hallituksen arvio pohjaa muun muassa siihen, että rokotusaikataulun mukaan kaikki halukkaat aikuiset on saatu rokotettua kesäkuun loppuun mennessä. Rokotusten lisäksi myös koronan kausivaihtelun odotetaan helpottavan tilannetta.

Lyhykäisyydessään hallituksen Exit-suunnitelma on medialle tihkuneiden tietojen mukaan seuraavanlainen: Huhtikuussa poikkeusolot päättyvät ja valmiuslain toimivaltuudet päättyvät. Ravintolat avautuvat asiakaspaikka- ja aukiolorajoituksin. Toukokuussa tiukat rajoitukset poistetaan ja lisärajoitukset epidemian nopean kiihtymisen uhan takia poistuvat, palataan alueellisiin toimiin. Lasten ja nuorten ryhmäharrastustoiminta ulkona voi alkaa ja siirrytään lähiopetukseen. Samalla avataan julkisia tiloja (mm. kirjastot) ja yksityisiä tiloja (mm. museot). Lisäksi sallitaan työmatkaliikenne EU-alueella. Kesäkuussa olisi tarkoitus purkaa alueelliset rajoitukset asteittain ja kokoontumisrajoituksia lievennetään. Ravintoloiden asiakaspaikka- ja aukiolorajoituksia lievennetään ja aikuisten ryhmäharrastustoiminta ulkona voi alkaa. Yleisötilaisuudet alkavat tarkoin osallistujarajoituksin. Samalla sisärajavalvonta päättyy.
Heinä–elokuun aikana rokotekattavuuden kasvu auttaa rajoituksien poistamisessa. Kokoontumisrajoituksia ja yleisötilaisuuksien osallistujarajoituksia poistetaan ja lievennetään.
Ryhmäharrastustoiminta sisällä voi alkaa elokuun aikana. Kolmansien maiden työmatkaliikenne avataan.

Exit-suunnitelmaluonnoksen mukaan hallitus arvioi kahden viikon välein edellytyksiä rajoitusten purkamiselle ja päivittää aikataulua tarvittaessa.Vakaalla alueellisella epidemiatilanteella tarkoitetaan tilannetta, jossa tartuntojen 14 vuorokauden ilmaantuvuus alueella on laskenut vähintään kahden viikon ajaksi alle 50:een tai alle 25:een jokaista 100 000:ta henkeä kohden. Edellytyksenä on lisäksi, että positiivisten näytteiden osuus koronatesteistä laskee 1,5 prosenttiin tai pienemmäksi. Rokoteaikataulun tavoitteena on, että kaikki riskiryhmät olisivat saaneet ensimmäisen rokotteen toukokuussa. Kesäkuussa työikäisistä ensimmäisen rokotteen saisi yli puolet. Heinä–elokuussa loputkin työikäisistä saisi ensimmäisen rokotteen ja ikääntyneet sekä riskiryhmät toisen rokotteen.

Toteutuuko suunnitelma juuri tuonkaltaisena, on vielä mysteeri, mutta toivoa se kyllä pieneen ihmiseen luo. Ehkä tästä koronasta päästään sittenkin eroon?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari on ollut tällä viikolla median polttopisteessä ja syystäkin. Julkisten varojen käyttöä vahtiva Valtiontalouden tarkastusvirasto ei nimittäin ole kitsastellut omissa edustus- ja matkamenoissaan. Siis se virasto, joka pitää huolen siitä, etteivät virkamiehet ja poliitikot tuhlaile meidän veronmaksajien rahoja, on itse syytänyt rahaa sinne sun tänne. mm. kampaamo- ja stailauspalveluja on käytetty tuhansien eurojen edestä ja me veronmaksajat olemme sen maksaneet. Ilmeisesti Yli-Viikari on sitä mieltä, ettei mitättömällä, noin 11 000 euron kuukausipalkalla pysty kampaamo- ja stailauskulujaan maksamaan. Tai ehkä on vain mukavampi maksattaa kulut meillä veronmaksajilla? Yli-Viikari höyläsi viraston luottokorttia vuosina 2018–2020 yhteensä 59 171 eurolla. Osa varmasti ihan tarpeellisiakin menoja, mutta kyllä tiedot näistä kampaamolaskuista ym. langettaa synkän epäilyksen varjon koko toiminnan ylle.

Kampaamo- ja stailauskulut ovat vielä lillukanvarsia, kun katsotaan viraston matkustuskuluja. Viraston johtajat ovat matkustelllet runsaasti ja se on herättänyt kritiikkiä viraston henkilöstönkin keskuudessa. Yli-Viikarin usein kaukomaille suuntautuneet virkamatkat kustansivat valtiolle vuonna 2018 yhteensä 64 233 euroa. Yli-Viikari on perustellut matkusteluaan kansainvälisillä velvoitteilla, mutta henkilöstön keskuudessa on kyseenalaistettu voimakkaasti matkustelun hyöty käytännön tarkastustoiminnan kannalta. Runsas matkustaminen ei ole kuulunut VTV:ssä vain Yli-Viikarin rooliin, mistä kertoo se, että VTV:n matkustuspalveluiden kustannukset olivat 2018 yhteensä 344 718 euroa. Hieman haiskahtaa, että tärkeämpää on ollut päästä ulkomaille, kuin se, miten se hyödyttää itse työssä. Yli-Viikari itse ei ole pitänyt toimintaansa millään tavalla vääränä, ei edes moraalisesti. Jos tämä on yleisesti virkamiesten moraalikäsitys, niin olen todella huolissani.

Kohun myötä esiin on noussut myös valtion ylimmän laillisuusvalvojan, oikeuskansleri Tuomas Pöystin rooli. Pitkään VTV:ssä työskennellyt henkilö arvioi, ettei Yli-Viikari olisi koskaan päätynyt VTV:n pääjohtajaksi ilman Pöystin tukea. Varmuudella myös Pöystin rooli Yli-Viikarin nopeassa urakehityksessä tullaan perkaamaan tarkasti. Tai ainakin näin pitäisi tehdä.

Yli-Viikarin kausi VTV:n pääjohtajana olisi päättynyt joka tapauksessa tänä vuonna. Tosin vahvasti näyttää siltä, että se päättyy jo ensi viikolla. Yli-Viikari on jo ehtinyt hakea Kansallisgallerian pääjohtajan paikkaa. Tämän kohun pitäisi varmistaa se, ettei Yli-Viikarille uutta paikkaa ainakaan valtion leivistä löydy. Tai ei ainakaan pitäisi löytyä, mutta koska puhumme nyt Suomen virkamieskoneistosta, odotan innolla sitä mihin korkeaan virkaan Yli-Viikari seuraavaksi nimitetään. Onhan kyseessä ilmeisen pätevä ja korkean moraalin omaava ihminen…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ihan kaikki eivät ole vaipuneet Lahdessa koronaepätoivoon, vaikka syytä voisi sellaiseen ollakin. Viime kesänä käytännössä kaikki vähänkin isommat tapahtumat peruttiin ja näyttää siltä, että näin tulee käymään myös tänä kesänä. Ainakin kesäkuun osalta tapahtumien järjestäminen vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, sillä rokotukset eivät ole vielä kesäkuun loppuun mennessä välttämättä ohi, eikä vielä voida ennustaa, miten koronaviruksen eri variantit maahamme leviävät ja kuinka rokotteet niihin tehoavat.

Hotellit ja ravintolat kuitenkin tarvitsevat isoja tapahtumia kaupunkiimme, jotta elpyminen koronakriisistä olisi mahdollista saada jossain vaiheessa käyntiin. Tällä viikolla kuulimme hyviä uutisia, sillä kaksipäiväinen Ironman 70.3 -maailmanmestaruustapahtuma järjestetään Lahdessa 26.–27. elokuuta 2023. Kyseessä on siis suomeksi sanottuna puolitriathlonin maailmanmestaruuskilpailut. Kyseessä eivät ole mitkään ihan pikkukisat, sillä osallistujien määräksi odotetaan noin 15 000 henkilöä. Lisäksi kesällä 2023 järjestetään Lahdessa Kalevan kisat ja tuossa aivan naapurissa Iitin Kymiringillä ajetaan MotoGP-sarjaa. Vaikka KymiRing aiheuttaakin Lahdessa eripuraa ja sen rahoituskuvioissa on epäselvyyksiä liittyen Lahden kaupunkiin, on selvää, että Lahti on yksi KymiRingin suurimmista hyötyjistä Kouvolan ohella. MotoGP-sarjan viikonloppu saattaa hyvinkin vetää pieneen Iittiin yli 100 000 maksavaa asiakasta, jotka tarvitsevat majoitusta, ruokaa sekä muita erilaisia palveluita. Niitä Lahti voi tarjota vain 40 kilometrin päästä KymiRingistä.

Tällä viikolla kuulimme myös hyviä uutisia Ranta-Kartanoon suunnitellusta viihdekeskuksesta. Projekti odottaa enää koronan väistymistä, jotta rakentaminen voitaisiin alkaa. Noin 23 500 neliön laajuisen kokonaisuuden tiloista jo 90 prosenttia on varattu esisopimuksin, mikä kuulostaa hyvin lupaavalta. Tarkoituksena on rakentaa 153 huoneen hotelli, kylpylä, kaupungin pyörittämä uintikeskus, 116 asuntoa, tiloja kaupoille, ravintoloille sekä terveys- ja hyvinvointipalveluille ja pysäköintitalo. Viihdekeskus sai jo komean, kansainväliseltä kalskahtavan nimenkin; ”The Moss Resort”. Tavoitteena on, että kokonaisuudesta muodostuisi Suomen tai jopa Pohjoismaiden merkittävin terveys- ja luontomatkailun kokonaisuus. Kävijäennuste on aika hurja, noin miljoona kävijää vuosittain. Kokonaisuus olisi valmis vuoden 2024 vuoden alussa. Samalla viereen nousisi myös Kisapuiston kauan odotettu jalkapallostadion tekojääratoineen.

Mikä puuttuu? No, musiikkifestarit tietenkin. Tällä hetkellä useimmat festarit vain odottavat hallitukselta exit-suunnitelmaa siitä miten festareita voitaisiin järjestää turvallisesti jo tänä kesänä. Vinkkinä siis kaupungintalon suuntaan, että kannattaa olla yhteydessä näihin festarijärjestäjiin jo hyvissä ajoin ja tarjota esimerkiksi Mukkulan tapahtumapuistoa, Lahden toria tai vaikka hiihtostadionia paikaksi, jossa festarit voitaisiin helposti järjestää. Lahden keskeinen sijainti hyvien yhteyksien päässä on merkittävä. Koska kaupunginjohtajamme on Tapahtumateollisuus ry:n puheenjohtaja, on hänellä varmasti jo tarvittavat kontaktit tallennettuna puhelimensa muistiin. Onhan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuonna 2005 Sauli Niinistön presidenttikamppanjan slogan oli ”Vastakkainasettelun aika on ohi.” Nyt 16 vuotta myöhemmin voimme tarkastella asiaa uudelleen, eikä tarvitse olla mikään asiantuntija huomatakseen, että tänä päivänä, niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa, vastakkainasettelu on se mikä keskustelua pyörittää. Tosin erilaisia jakolinjoja on nykyään suuntaan jos toiseenkin, eli kaikille riittää kyllä kiisteltävää.

Itsestään selvää on tietenkin hallituksen ja opposition välinen vastakkainasettelu, joka on ollut aina olemassa ja on sellaisenaan yksi demokratiamme tärkeistä kulmakivistä. Politiikasta saa somessa varmuudella aikaiseksi kunnon väännön. Some-aikakaudella olemme onnistuneet luomaan paljon uusia vastakkainasetteluja ja niitä löytyy päivittäin milloin mistäkin aiheesta. Kun seuraa pari päivää some- sekä muita nettikeskusteluja, huomaa nopeasti, että tietty kaava toistuu. Oikeastaan oli aihe mikä tahansa, jossain vaiheessa keskusteluun osallistunut porukka jakautuu kahteen leiriin ja monissa tapauksissa keskustelu on varsin kiihkeää. Vastapuolta isketään täysin surutta ilman mitään kunnioitusta. Faktat sivuutetaan helposti, sillä monessa asiassa faktat on korvattu mielipiteellä. Hyväksi koettu keino on myös jakaa netistä joku uutinen, joka pönkittää juuri omaa mielipidettä. Aika harva jaksaa tarkistaa sitä, mikä taho on ”uutisen” takana vai onko mikään. Riittää, että saa pönkitettyä omaa mielipidettään ja nolattua vastapuolen. On kyllä myönnettävä, että nykyään myös valeuutiset on jo niin taidokkaasti tehty, että vipuun voi mennä joskus media-ammattilainenkin. Joskus joku suomalainen poliitikko taisi valeuutisen jaettuaan kertoa, että ”Ei se välttämättä ole totta, mutta näin tämä asia koetaan” eli tarkoitus pyhittää keinot.

Ehkäpä meillä on näin korona-aikana ihan liikaa aikaa olla sosiaalisessa mediassa? Kun yhteydenpitoa naamatusten ei ole tarjolla, on helppo ymmärtää toisen kirjoitettu viesti kaikkine eri hymiöineen väärin. Ajaudumme omaan kuplaamme, jossa kaikki, jotka eivät ole puolellamme, ovat meitä vastaan. Uskon ettei kovinkaan moni meistä laukoisi sellaisia solvauksia naamatusten, mitä lauotaan somessa. Monella keskustelut menevät ihon alle ja samaan aikaan jotkut haluavat vain provosoida. Lyödään lisää löylyä kiukaalle, kun huomataan, että toinen ilmiselvästi kiihtyy. Joskus keskustelut päättyvät siihen, että henkilöitä poistetaan facebookin kaverilistalta ja olenpa kuullut myös sellaisia tarinoita, joissa ystävyyssuhteet ovat loppuneet kovaan facebook-kiistaan jostain päivänpolttavasta aiheesta. Tällainen käytös on saanut minut monta kertaa jo miettimään sitä, miksi yleensä haluan edes olla sosiaalisessa mediassa, kun se aiheuttaa minulle monesti vain pahaa mieltä.

Toisaalta olisi kamalan tylsää, jos me olisimme kaikesta yhtä mieltä. Vastakkainasettelut kuuluvat elämään ja ilman vastakkainasetteluja mikään asia ei kehittyisi mihinkään suuntaan. Eläisimme tilassa Status Quo. Toivon kuitenkin, että osaisimme olla eri mieltä sivistyneesti ja kunnioittaisimme myös sen toisen mielipidettä. Tiedän ihan omakohtaisesti, että se voi välillä olla kovin vaikeaa. Toisen mielipide tuskin muuttuu, jos huudat kovempaa tai haukut keskustelukumppanisi idiootiksi?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronapandemia on tiukentanut otettaan Suomessa viime päivinä ja viikkoina. Tartuntamäärät ovat kovassa nousussa ja jos käyrät jatkavat nousuaan pystysuoraan, on mahdollista, että myös Suomessa nähdään ulkonaliikkumiskielto jossain vaiheessa kevättä. Hallitus on määrännyt tiukan sulun ajalle 8.- 28.3., jonka jälkeen tilannetta tarkastellaan uudestaan. Kaikilla on varmasti toiveissa se, että tuo kolmen viikon sulku katkaisee taudin etenemisen tai ainakin edes hidastaa sitä. Samaan aikaan uskotaan ja toivotaan apua rokotuksista, jotka tosin etenevät tuskallisen hidasta tahtia.

Kuntavaalit on tarkoitus pitää huhtikuussa ja keskustelu ja huoli sen ympärillä, pidetäänkö vaalit vai ei ,on koko ajan kasvanut. Pääosin koko poliittinen kenttä on valmis kevätvaaleihin ja usko siihen, että vaalit voidaan käydä koronaturvallisesti, on kova. Ehdokasasettelun vahvistaminen on maaliskuun 18.päivä eli tasan kuukausi ennen vaaleja. Olemme vaalien suhteen siis loppusuoralla ja kynnys vaalien siirtoon kasvaa koko ajan. Vaikkei vaaleja siirrettäisikään, tulee vaalikampanjasta varmuudella toisenlainen verrattuna edellisvaaleihin. Perinteiset toritapaamiset kahvin ja pullan ääressä loistavat poissaolollaan, joten ehdokkaille haasteelliseksi nousee varmasti etenkin vanhuusväestön tavoittaminen. He kun eivät netissä ja somessa pyöri, eivätkä katsele striiimejä.

Perusperiaate on, että vaalien pitää olla tasapuoliset ja mahdollistaa äänioikeutetuille lain mukaisesti mahdollisimman laajasti äänestämisen mahdollisuus. Toinen perusperiaate on, että vaalien siirtäminen on demokratiassa äärimmäisen poikkeuksellinen toimenpide, johon pitää ryhtyä vain hyvin painavin perustein. Se onko koronaepidemia niin painava peruste, että vaalit siirtyisivät syksylle, selvinnee maaliskuun aikana. Käytännössä vaalit voidaan kuitenkin peruuttaa hätätilanteessa vaikka vaaliviikolla, joka olisi ehdottomasti pahin mahdollinen skenaario.

Koronan varjossa on onnistuttu viime vuoden lopulla käymään mm. USA:n presidentinvaalit, joten uskoisin, että Suomi onnistuu kyllä pitämään koronaturvalliset kuntavaalit ihan ajallaan huhtikuussa. Olihan USA:n koronatilanne vaalien aikaan ihan eri planeetalta kuin Suomen nykyinen epidemiatilanne ja homma toimi käsittääkseni varsin hyvin. Tosin USA:ssa oli mahdollista äänestää kirjeitse, mikä ei valitettavasti Suomessa onnistu. Ainakaan näin lyhyellä varoitusajalla.

Kuntavaalien ajankohta on loppujen lopuksi aika pieni murhe itse koronan rinnalla. Totta kai vaalien siirtäminen aiheuttaisi paljon ylimääräistä säätämistä, mutta sitähän tässä on tehty jo vuoden päivät mm. tapahtuma-alalla. Jos ja kun vaalit huhtikuussa järjestetään, niin pidetään jokainen omalla kohdalla huoli siitä, että myös siellä vaaliuurnilla pidetään ne turvavälit, käytetään maskeja, pestään kädet ja vältetään turhia kontakteja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Me kaikki olemme varmasti totaalisen väsyneitä koronaan, sen aiheuttamiin uutisiin, rajoituksiin ja siihen, kuinka se meidän elämäämme on määrittänyt jo vuoden verran. Rokotusten alkaminen nyt alkuvuodesta oli kuin ihana, pelastava valo tunnelin päässä. Eilispäiväisen hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen voidaan syystäkin kysyä oliko kyseessä sittenkin vain vastaan tuleva juna? Rokotukset eivät ole lähteneet Suomessa eikä koko EU-alueella toivotunlaisesti käyntiin. Rokotteita ei ole ollutkaan saatavilla niin paljon kuin lääketehtaat lupailivat. Siinä missä EU-alueella on rokotettu noin 5% väestöstä on esimerkiksi Israelissa rokotettu jo yli puolet väestöstä ja siellä on voitu jo rajoituksia purkaakin.

Samaan aikaan kuin rokotukset sakkaavat, on koronan brittimuunnos alkanut levitä holtittomasti maassamme. Ihmisten kyllästyminen rajoituksiin on näkynyt yleisenä piittaamattomuutena. Maskeja ei enää pidetä, turvaväleistä ei välitetä ja koronaa vähätteleviä valeuutisia jaetaan somessa entistä enemmän. Jotkut ovat palkinneet oman jaksamisensa kenties ulkomaan matkalla tai sitten on ajettu hiihtolomaksi Lappiin. Ei näin.

Suomessa on koronasta selvitty toistaiseksi varsin hyvin, verrattuna lähes tulkoon kaikkiin maailman maihin. Nyt loppusuoralla tätä saavutusta ei kannata pilata. Jos haluamme kesällä elää lähes tulkoon normaaleissa oloissa, päästä urheilukatsomoihin, tavata ystäviä, käydä ravintoloissa, nauttia livemusiikista ym. on nyt vain jaksettava vielä puristaa vähintään maaliskuun loppuun tämä maan liki pysäyttävä sulku. Ihmiset ja yritykset ovat takuuvarmasti kovilla, mutta vielä kovemmilla ollaan, jos nyt päästämme viruksen rauhassa riehumaan maahamme. Täytyy muistaa, että rokotukset jatkuvat koko ajan ja se tuo meille näkymän normaalista elämästä tulevaisuudessa. Ehkä jo kesällä. Peikkona on tietenkin vielä se, että koronaviruksesta kehkeytyy vielä sellainenkin muunnos, joka on vastustuskykyinen rokotuksille

Tämä kysyy meiltä kaikilta voimia. Se että tulevaisuus on näin epävarma ja näin pitkään, on meille useimmille uusi, outo olotila. Loppujen lopuksi olemme tottuneet aikaisemmin elämään olosuhteissa, jotka ovat olleet varsin helposti ennustettavissa. Vuosi on pitkä aika erikoisoloja ja rajoituksia, mutta jaksetaan vielä pari kuukautta hyvät ystävät. Muistetaan ne turvavälit, maskit, käsien pesut ja tietenkin testissä käyminen, jos pieniäkin oireita ilmenee. Tämä virus on voitettavissa vain ja ainoastaan, jos puhallamme kansakuntana yhteen hiileen. Nyt ei kaivata niitä, jotka pissivät vieressä nuotioon.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden perinteikäs jalkapallostadion Kisapuisto on kaukana loistonsa ajoista. Suunnitelmia Kisapuiston kuntoon laittamiseksi on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta kaikki ovat jääneet syystä tai toisesta torsoiksi. Meille jalkapalloilun ystäville Kisapuisto on lahtelaisen jalkapalloilun koti. Lahdessa on vuosien varrella yritetty tehdä hiihtostadionista FC Lahden kotia siinä onnistumatta. Hiihtostadion on nimensä mukaisesti rakennettu hiihtokisoja varten, jossa tehtävässä se onkin maailman paras. Jalkapalloon se ei sovellu.

Lahtelaiset urheiluvaikuttajat Harri Kampmanin johdolla esittelivät viime vuoden loppupuolella taas yhden vision Kisapuiston uudistamisesta. Suunnitelmassa Kisapuistosta tehtiin kaikkien lahtelaisten liikuntakeidas. Kiva juttu tietenkin sekin, mutta lahtelainen jalkapalloväki toivoo, että Kisapuistoon saataisiin noin 5000–6000 katsojan uusi stadion moderneine oheistiloineen.

Kaupungin näkemyksen mukaan stadionin rakentaminen muutaman kymmenen liigaottelun tapahtumapaikaksi ei riitä. Stadionista on saatava mahdollisimman laajasti hyötyjä ja jotain uutta tarjontaa Lahdelle. Se on varmasti hyvä lähtökohta, mutta jos Kisapuiston stadion jää pelkästään kaupungin hankkeeksi, kasvaa pelko siitä, ettei se tule vastaamaan jalkapalloväen tarpeita ja saamme jonkinlaisen riisutun mallin matkakeskuksen tapaan, joka ei palvele käyttäjiä siten kuin sen pitäisi, mutta hinta olisi kuitenkin iso. Eräänlainen lahtelainen kallis light-versio stadionista siis.

Koska Lahdessa jalkapallostadionin eteenpäin vieminen on näin tuskaista onkin hyvä vilkaista miten muilla paikkakunnilla on stadioneiden kanssa edetty. Nimittäin sillä aikaa kun Lahdessa puuhastellaan ja fundeerataan, muualla toimitaan jo kovaa vauhtia. Uusimmat veikkausliigastadionit löytyvät Seinäjoelta, Vaasasta ja Rovaniemeltä. Seinäjoen stadion maksoi 13 miljoonaa, josta kaupunki maksoi 2,2 miljoonaa, loput oli yksityistä rahaa. Omistajien mukaan stadion pyörii, kun siellä on vuosittain noin 50 isoa tapahtumaa. Näistä kolmisenkymmentä koskee jalkapalloa. Vaasassa stadionin hinta oli 17 miljoonaa euroa, josta kaupunki kustansi 11 miljoonaa. Rovaniemellä uusittiin pelkästään pääkatsomo, hintaa tuli silti 7 miljoonaa euroa.

Tällä hetkellä uusia stadionhankkeita on valmistelussa ainakin Espoossa, Kokkolassa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa ja näyttää siltä, että hankkeet myös toteutuvat 2-3 vuoden sisään. Huuhkajien aloittama jalkapallobuumi alkaa siis realisoitua vihdoinkin myös niin, että olosuhteisiin aletaan satsata. Espooseen suunnitellaan Tapiolan jalkapallostadionia 6000 katsojalle. Stadionin yhteyteen tulee liikuntatiloja, asuntoja ja mahdollisesti hotelli. Tapiolan jalkapallostadionin rakennuttaa Espoo ja sen myös omistaa kaupunki. Kokkolassa rakennetaan hybridiareenaa ja urheilupuistoa peräti 50 miljoonalla eurolla, josta jalkapallostadion olisi vain pieni osa. Iso osa kustannuksista katetaan nykyisen kentän muuttamisessa asuntokäyttöön. Kuopiossa 10 miljoonaa maksavan stadionin rakentaa ulkopuolinen taho. Kaupunki vuokraa tilat itselleen ja vuokraa osan tiloista eteenpäin ensisijaisesti KuPSille. Osan tiloista kaupunki pitää itsellään.

Tampereella vedellään isolla pensselillä ja se on tosissaan haastamassa Helsinkiä mm. urheilurakentamisen saralla. Tammelan jalkapallostadionin rakentaminen (8000 katsojaa) alkaa pian. Stadionin yhteyteen on integroitu asumista, parkkihalli ja rakennusoikeutta liiketoiminnalle. Hintaa koko projektilla on vajaat 30 miljoonaa euroa. Hanke toteutetaan allianssimallilla. Oulun Heinäpäähän on suunnitteilla 13 miljoonaa euroa maksava ja 5000 katsojaa vetävä stadion, josta yksityisen rahoituksen osuus olisi yli 75 prosenttia. Stadionin yhteyteen on tulossa lisäksi liiketiloja ja ravintoloita.

Näistä esimerkeistä huomaamme, että Kisapuiston jalkapallostadionin rakentaminen on loppujen lopuksi kiinni vain tahdosta. Vaihtoehtoja kustannusten kattamiseen kyllä riittää, kunhan ensin saadaan lyötyä lukkoon hyvä suunnitelma, jonka niin kaupunki, mahdolliset yhteistyökumppanit, kuin stadionin pääkäyttäjätkin voivat hyväksyä. On selvää, että stadionille pitää löytyä myös muuta käyttöä, kuin pelkät veikkausliigapelit. Tällaista toimintaa olisi ehdottomasti mm. konserttipaikkana toimiminen. Oheen pitää lisäksi saada joko asumista tai ainakin liiketiloja, ravintoloita ym. joilla stadionin käyttökustannuksia voidaan kattaa.

Lahti teki valtion korona-avustusten ansiosta ylijäämää 39 miljoonaa euroa, joten nyt tämä stadionprojekti olisi mahdollista vihdoinkin myös taloudellisesti ajatellen toteuttaa. Kuusysin, Reippaan ja FC Lahden ansiosta Lahti tunnetaan jalkapallokaupunkina ja lahtelaisella jalkapallolla onkin pitkät ja ansiokkaat perinteet. Nyt jos koskaan, on aika saattaa jalkapalloilun olosuhteet 2020-luvulle myös Lahdessa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi