2017 - Omalähiö

Joululahja Suomen kansalle

Suomen eduskunta lahjoitti näin joulun alla lahjan meille kaikille suomalaisille. Tämä joululahja on jakanut vahvasti niin eduskuntaa kuin koko kansaakin kahteen eri leiriin. Kyseessä on tietenkin uusi alkoholilaki, joka astuu ensi vuoden alussa voimaan. Uusi laki mahdollistaa mm. sen, että vahvoja oluita, siidereitä ja niin sanottuja limuviinoja voidaan myydä jatkossa päivittäistavarakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Juomien korkein sallittu alkoholiprosentti nousee 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Ravintoloiden aukioloajat vapautuvat entisestään. Alkoholia saa jatkossa myydä korkeintaan aamuneljään. Lisäksi Alkojen aukioloaika pitenee tunnilla kello 21:een.

Melkoisia vapautuksia siis tiedossa, mutta kuinka niihin suhtautuu pieni kansamme, jonka tiedämme olevan aika perso alkoholille? Käykö niin, että yksi sukupolvi juo itsensä hengiltä vai seuraavatko vanhemmat ikäluokat sittenkin nuoria, jotka ovat jo alkoholinkäyttöään tiputtaneet? Tosin samalla kun nuorten alkoholinkäyttö on tippunut, on huumeiden käyttö maassamme lisääntynyt. Liekö sitten syy/seuraus -tyylinen tapahtumaketju kyseessä?

Uudistus lisää melkoisella varmuudella alkoholin kulutusta, koska samalla suomalaiset siirtyvät nykytottumuksia väkevämpiin alkoholituotteisiin. Ainahan voi optimistisesti ajatella, että ne ketkä ennen ostivat esimerkiksi neljä keskiolutta, ostaisivat jatkossa sitten vain kolme nelosolutta, jolloin juotu alkoholimäärä pysyisi lähes tulkoon samana. Uskokoon ken haluaa. Luulen, että useimmat siirtyvät juomaan vahvempaa nelosolutta määrien pysyessä samana. Suurkuluttajien määrä tulee kasvamaan ja aiempien kokemusten perusteella alkoholikuolemat tulevat lisääntyisivät noin 100-150:lla per vuosi. Samalla poliisin kiireet tulevat lisääntymään etenkin viikonloppuina ja pikkutunneilla.

Haittoja on siis luvassa, mutta voiko lakiuudistuksesta olla jotain hyötyäkin? Pienpanimot varmasti hierovat jo käsiään yhteen, sillä ne saavat vihdoinkin ulosmyyntioikeuden. Ruokakauppojen myynti tullee moninkertaistumaan samalla, kun Alkojen myynti hiipuu. Ravintoloissa myynti tullee myös lisääntymään aukioloaikojen pidentyessä.

Itse olen kaikesta huolimatta optimistisella kannalla. Pakkohan meidän suomalaisten on joskus opittava juomaan alkoholia järkevästi. Onhan? Liiallinen holhoaminen ei asiassa ole liiemmälti auttanut, auttaisikohan nyt sitten tämä suitsien löysyttäminen? Itse olisin samaan hikeen tuonut kauppoihin myös viinit, sillä suoraan sanoen joskus ärsyttää hakea ruokaviinit erikseen Alkosta sen sijaan, että ne saisi nostettua ostoskärryyn muiden ruokaostosten yhteydessä.

Kunhan vuosi 2018 saadaan käyntiin, niin odotan suurella mielenkiinnolla ensimmäisiä raportteja ja tutkimuksia siitä, minkälaiset vaikutukset lakimuutoksella on ollut. Paljonko puhdasta alkoholia on juotu enemmän vai onko käyttö kääntynyt peräti laskuun? Miten Alkon myyntiluvuille on käynyt? Onko kansamme totaalisesti katuojassa?
Ennen näitä jännittäviä aikoja ehdimme kuitenkin juhlia vielä joulua vanhan lain vallitessa, joten toivotankin kaikille lukijoillemme hyvää joulua sekä alkoholilain uudistuksen innoittamana promillerikasta uutta vuotta 2018!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ilmainen

Ah, tuo ihana, ihana sana! Sana joka saa lahtelaisten sydämet läpättämään kuumana kiihkosta ja onnesta. Sana joka merkitsee monille paljon enemmän kuin mikään muu sana. Tuo taikasana, jolla saadaan kauppa käymään vilkkaana vaikka Lahden näivettyneessä keskustassa. Mikäs se sellainen sana sitten on? No, tietenkin sana ilmainen, joka tuntuu olevan nyt kaikkien huulilla, kun mietitään vaikkapa vain pysäköintiä Lahden keskustassa.

Monien mielestä pysäköinnin pitäisi olla Lahdessa ilmaista, sillä pysäköintimaksujen takia kauppa ei käy keskustassa. Tässä kyllä taidetaan vetää hieman mutkia suoriksi, sillä ei keskustan näivettyminen suinkaan johdu parkkimaksuista, vaan siitä, että likipitäen kaikki merkittävät kaupat ovat siirtyneet Launeen pelloille jo ajat sitten. Käytännössähän Lahden kaupallinen keskusta sijaitsee tukevasti Launeella. Jos Launeelle saataisiin vielä muutama tasokas ravintola ja elokuvateatteri, voitaisiin Lahden keskusta siirtää ihan virallisestikin tänne Launeelle.

Launeella auton saa kaiken lisäksi kätevästi lähelle kaupan ovea ja ostokset vietyä ostoskärryissä suoraan auton peräkonttiin. Jos tuo ilmaisuus-mantra pysäköinnin suhteen pitäisi kutinsa, niin olisi mielenkiintoista nähdä minne asiakkaat siirtyisivät ostoksille, jos isot marketit alkaisivat perimään parkkimaksuja. Eihän autoilija voisi käydä enää missään ostoksilla sen jälkeen, jos ostopäätökset oikeasti tehtäisiin sen mukaan missä on halvin (lue: ilmainen) pysäköinti. Myös yrityksen kannalta ajateltuna on ikävää, jos sen ainoa vetovoimatekijä on ilmainen pysäköinti. Eikö sen pitäisi olla myytävä tuote tai palvelu, joka vetää asiakkaat liikkeeseen?

Erityisen kauheaa on, jos ilmainen asia muuttuukin maksulliseksi, kuten on käymässä satamassa, jossa ilmaiset parkkipaikat tulevat maksullisiksi. Hieman sama kuin joku kehtaisi kaupitella muoviämpäreitä viidellä eurolla, kun ilmaiseksihan niitä pitää jakaa. Ikään kuin satamaan olisi täysin mahdotonta tulla kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla. Kyllä se onnistuu varmasti, jos oikein kovasti yrittää, kokeile vaikka. Samalla säästät bensassa ja parkkimaksuissa, saat hyvää liikuntaa ja voit sijoittaa säästetyt roposet vaikkapa johonkin sataman kuppilaan.

Nyt varmasti moni autoilija ajattelee, että olen himovihervassari puunhalaaja sekä autoilun suurvihaaja, jolla on hirveästi ylimääräistä rahaa viljeltäväksi pysäköintimittareihin. Täytyy tuottaa pettymys ja todeta, että valitettavasti olen itsekin auton suurkuluttaja, joka kulkee omalla autollaan joka paikkaan, eivätkä tulonikaan ole sillä tasolla, että niiden pitäisi mahdollistaa ylimääräinen tuhlaus parkkimaksuihin. Silti olen sitä mieltä, että, jos minulla on varaa ostaa auto ja ylläpitää sitä kaikkine kuluineen, on minulla myös varaa maksaa parkkimaksuja. Jos ei ole, jätän auton kotipihaan ja kävelen tai pyöräilen. Yksinkertaista.

Oikeastaan ilmaista ei ole olemassakaan. Aina siinä on joku maksumiehenä. Jopa ne ilmaiset ämpärit kustantaa joku. Lahtelaisuuden ytimen tiivisti joskus takavuosina erinomaisesti kaksikko Mato Valtonen ja Sakke Järvenpää, jotka totesivat että Lahdessa ei kannata järjestää mitään, ellei ILMAINEN tapahtuma ole torilla, esiintyjänä Elvis, spiikkaajana Jeesus ja kaikille on järjestetty ILMAINEN bussikuljetus paikan päälle.

Siksipä nostankin hattuni korkealle kaikille niille, jotka tässä kaupungissa vielä haluavat jotain tapahtumia järjestää, perustaa yrityksiä ja uskoa siihen, että kauppa se on joka kannattaa. Support your local.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Yhteinen hiili

Keskiviikkona juhlittiin komeasti itsenäisyyspäivää ympäri maata jo sadannen kerran. Juhlavuotta on juhlittu jo pitkin vuotta erilaisissa tapahtumissa ja monenlaista tuotettakin on ehditty myymään Suomi 100 -etiketin kera. On ollut monenlaisia elintarvikkeita, makeisia, kodintekstiilejä, astioita, lasiesineitä, koruja, vaatteita, kosmetiikkaa, lahjatavaroita, kodintuotteita ja piensisustusesineitä. Jopa niin paljon, että pikku hiljaa alkoi jo korvista tulemaan ulos koko satavuotishehkutus. Kaikkein kummallisin Suomi 100-tuote taitaa kuitenkin olla Suomi 100-ruumisarkku! Kyllä luit oikein, ruumisarkku. Kyllä siellä sitten kelpaa kuolleena köllötellä Suomi 100-arkussa.
No, kyllähän maamme satavuotinen vaellus itsenäisenä valtiona on ollut pienoinen ihme ja kaiken juhlimisen arvoinen. Pieni kansa on kylmässä Pohjolassa saanut paljon aikaan sadasssa vuodessa ja siitä on syytä olla ylpeä.

Juhlat on aina kivoja, mutta toisaalta on ihan OK, että suurin huuma on nyt ohi ja päästään keskittymään siihen, miten tätä maata viedään eteenpäin tulevaisuudessa. Historiamme kyllä jo tunnemme hyvin, mutta tulevaisuus on avoin monille eri mahdollisuuksille. Hallituksella ainakin on jo ihan lähitulevaisuudessa muutama aika iso kivi käännettävä liittyen varsinkin soteen. Olisi kyllä syytä saada sekin pikkuhiljaa ihan maaliin asti, jotta sadan vuoden päästä voidaan ihmetellä, että mikähän se siinäkin kesti niin monta vuotta, ennen kuin se saatiin toimimaan hyvin.

Miltä näyttää Suomen seuraavat sata vuotta? Sitä tuskin pystyy kukaan täällä kertomaan, sillä muutosvauhti kaikilla elämän aloilla on niin hurja, että ennustaminen vaikkapa vain 20 vuoden päähän tuntuu jo likipitäen mahdottomalta. Esimerkiksi tietotekniikka yksinkertaisesti vain kehittyy niin hurjaa tahtia, että tuskin pystymme tänä päivänä edes uneksimaan niistä asioista, joita käytössämme on vaikkapa vuonna 2050. Mietipä vaikka sitä, mitä laitteita oli olemassa vuonna 1917 ja mitä on nyt saatavilla. Puhumattakaan siitä, että sellainen pikkuseikka kuin ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan suuria muutoksia koko maapallolla ellei sitä jollain ihmeellä saada pysäytettyä.

Niinpä jätänkin Suomen ja koko maapallon tulevaisuuden miettimisen kokonaan science fiction- kirjailijoille ja keskityn tekemään parhaani mukaan oman pienen osani tässä suuressa muurahaiskeossa, jota myös yhteiskunnaksi kutsutaan. Vaikka elämmekin maailman parhaassa maassa, on meillä vielä joitain osa-alueita, joissa voimme parantaa. Täällä ei yksin saa kukaan mitään aikaan, mutta yhdessä me voimme rakentaa entistä paremman tulevaisuuden meille suomalaisille. Ihan jokaiselle. Siitä vaan puhaltelemaan siihen kuuluisaan yhteiseen hiileen, niin hyvä tulee!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi, maailman paras maa

Seuraamalla tämän päivän mediaa, niin perinteistä kuin sosiaalistakin, saa helposti sen kuvan, että Suomessa kaikki asiat ovat huonosti. Valitusta ja nillitystä aiheesta kuin aiheesta löytyy joka ainoa päivä.
Näin itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlan kynnyksellä lienee hyvä tarkistaa miten maa oikeasti makaa. Miten pieni Suomi arvotetaan maailmalla verrattuna muihin maihin? Onko Suomi oikesti niin kauhean p…ka maa?

Tässä listaa:

1. Suomi on maailman vakain valtio.
The Fund for Peace, Fragile States Index 2016

2. Suomi on maailman turvallisin maa.
World Economic Forum, Travel and Tourism Competitiveness Report 2015: Finland

3. Suomessa on maailman paras hallinto.
Legatum Institute, The Legatum Prosperity Index 2016: Finland

4. Suomessa on maailman vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta.
World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2016-2017: Organized crime

5. Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos.
World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2016-2017: Judicial independence

6. Suomalaiset äänestävät tanskalaisten ohella vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa.
University of Sydney ja Harvard University, The Electoral Integrity Project, The year in elections 2015

7. Suomessa on maailman toiseksi vähiten korruptiota.
Transparency International, Corruption Perceptions Index 2015

8. Suomessa on maailman paras lehdistönvapaus.
Reporters Without Borders, 2016 World Press Freedom Index

9. Suomi on maailman neljänneksi paras sosiaalisen kehityksen maa.
The Social Progress Imperatice, Social Progress Index: Finland

10. Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.
World Economic Forum, The world’s happiest countries in 2016

11. Suomalaiset ovat eurooppalaisista toisiksi tyytyväisimpiä elämäänsä.
Eurostat, Percentage of the population rating their satisfaction as high, medium or low

12. Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa.
World Economic Forum, Global Gender Gap Index 2016

13. Suomessa on EU-maiden pienin ero naisten ja miesten työllisyysasteessa.
Eurofound, The gender employment gap: Challenges and solutions

14. Suomen peruskoulutus on maailman parasta.
World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2016-2017: Primary Education

15. Suomi on maailman lukutaitoisin maa.
J. W. Miller ja M. C. McKenna, World Literacy: How Countries Rank and Why It Matters (Routledge 2016)

Listat ja vertailut, joissa pieni Suomi on kympin kärjessä, on valtava määrä. Eli vaikuttaa vahvasti siltä, että me emme vain osaa aina nähdä tätä upeaa kokonaiskuvaa, vaan tartumme lillukanvarsiin.
Suomi on millä mittarilla tahansa mitattuna yksi maailman hyväosaisimmista maista. Aina voi tietenkin parantaa eri osa-alueita, mutta olisikohan meidän pikkuhiljaa aika lopettaa se turha valitus ja keskittyä välillä niihin positiivisiin asioihin, joita ympärillämme on valtavasti. Ei esimerkiksi ilmainen koulutus tai terveydenhoito ole itsestäänselvyyksiä kaikkialla, ei edes sivistysmaina pitämissämme valtioissa.

Suomi on hyvä maa asua ja kasvaa, ehdottomasti yksi maailman parhaista. Pidetään se sellaisena, sillä näinä päivinä asiat voivat muuttua hetkessä huonompaankin suuntaan. Yleensä omia etujaan oppii arvostamaan vasta silloin kun ne menettää. Arvosta siis maatasi jo nyt, sillä se on sen todellakin ansainnut. Onnea 100-vuotias Suomi!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Black Friday

Tänään perjantaina se sitten vihdoinkin on täällä. Niin että mikä? No, se kaikkien kovasti odottama Black Friday tietenkin! Vielä kun joku selvittäisi, että mikä ihmeen juhlapäivä se Black Friday oikein on. Onko kyse mustien kansalaisoikeuksista vai mistä ihmeestä? Sen verran on tuota päivää kaikissa mainoksissa hehkutettu, että piti oikein ottaa selville, mitä tämä Black Friday oikein on ja miksi se on niin merkittävä, että tällä viikolla sitä hokevat kaikki.

Aina luotettava Wikipedia kertoo näin: Black Friday on kiitospäivän jälkeinen päivä eli marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Black Friday on kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä, ja ne myyvät erilaisia tuotteita alennettuun hintaan. Kaupat avaavat ovensa normaalia aikaisemmin, yleensä viideltä tai kuudelta, ja ne pysyvät avoinna jopa iltayhteentoista asti. Vuosittain amerikkalaiset kuluttavat päivän aikana kymmeniä miljardeja dollareita.

Nimitys Black Friday juontaa juurensa Philadelphiaan 1950- tai 1960-luvulle. Tuolloin kiitospäivän jälkeistä päivää alettiin kutsua mustaksi johtuen vilkkaasta liikenteestä, joka työllisti poliisia. Myöhemmin termi levisi ympäri Yhdysvaltoja, ja sen merkitys yhdistettiin kirjanpidossa käytettäviin väreihin. Alkuvuosi on useille kaupoille vielä tappiollista eli tilinauhoissa punaista, mutta Black Fridaysta eteenpäin tehdään voittoa – eli mustalla kirjattavaa tulosta.

Suomeen Black Friday rantautui ensimmäistä kertaa kunnolla vasta kolme vuotta sitten. Sen myötä tehdyt internetostokset ovat kasvaneet Suomessa kahdessa vuodessa yli kolminkertaisiksi. Viime vuonna suomalaiset hyödynsivät Black Friday-tarjouksia eniten viihdetuotteissa, harrastus- ja urheiluvälineissä sekä vaatteissa ja kengissä. Myös elektroniikkaa myytiin Suomessa paljon.

Erona Yhdysvaltoihin, jossa melkein kaikki hinnat ovat alennettuja, Suomessa alennus koskee yleensä vain yhtä tai kahta ns. sisäänheittotuotetta. Toinen merkittävä ero löytyy siitä, että Yhdysvalloissa torstai on vapaapäivä eli kiitospäivä. Monet kaupat ovat kiinni, ja tarjoukset alkavat joko torstai-iltana tai perjantaina. Suomessa ei ainakaan vielä vietetä kiitospäivää, mutta eiköhän sitäkin päästä vielä jossain vaiheessa juhlimaan, jotta saadaan kalenteriin lisää juhlapäiviä ja niihin läheisesti liittyvää käsittämätöntä ostovimmaa.

Eli lyhyesti sanottuna Black Friday on kauppiaiden keksimä superhyperalennusostopäivä, josta voidaan katsoa joulunajan ostoshuuman alkavan. Muinaiset foinikialaiset mainitsivat kaiken muun, paitsi purjehduksen olevan turhaa, mutta tänä päivänä purjehdus voitaneen korvata sanalla kaupanteko. Jään mielenkiinnolla odottamaan milloin meille markkinoidaan seuraava superostopäivä ja minkä värinen se on? Siihen asti hyvää Mustaa Perjantaita kaikille! Kyllä se siitä….

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti on ykkönen

Lahti pamautti itsensä komeasti ykköseksi! Ei, tällä kertaa ei ole kyse siitä kyseenalaisesta kunniasta, missä kaupungissa käytetään eniten huumeita, vaan siitä, että Lahden kaupunki nosti kunnallisveroprosenttiaan puolella prosenttiyksiköllä. Tämä tarkoittaa kirkasta ykkössijaa suurten kaupunkien joukossa. Kaupunginvaltuusto oli pakkoraossa. Kaupungin talous lentää matalalla. Vaikka muu Suomi on nousu-uralla, ei se jostain syystä vielä näy Lahdessa. Työttömyys on edelleen Lahdessa korkealla tasolla. Se, että veronmaksajia on vähän, on huono yhtälö sen tosiasian kanssa, että kaupunki investoi mm. kouluihin, päiväkoteihin, kehätiehen, toriparkkiin, kaupunginsairaalaan ja matkakeskukseen viiden vuoden sisään liki 500 miljoonaa euroa.

Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta koulut ja päiväkodit olisi voitu remontoida pienilläkin kustannuksilla, jos vain Lahti olisi osannut järjestää asianmukaisen ja ammattinsa osaavan rakennusvalvonnan. Homerakentamisesta vastuuseen olisi ehdottomasti pitänyt saada sutta tehneet rakennusliikkeet. Nyt liki kaikki pitää rakentaa alusta asti uudestaan ja se maksaa.

Kehätie olisi saatu kulkemaan Renkomäkeen puolet halvemmalla ja pienemmillä haitoilla, jolloin kaupunki olisi säästänyt noin 35 miljoonaa euroa. Ei kelvannut Lahden päättäjille sekään. Otetttiin tässäkin Lahden mallin mukaan se kallein ja hankalin vaihtoehto. Matkakeskusta ja toriparkkia ajettiin kuin käärmettä pyssyyn. Pakko oli saada molemmat samaan syssyyn. Jälkikäteen voidaan kysyä, mikä kiire oli toteuttaa nämä hankkeet liki samanaikaisesti? Matkakeskuksesta tuli susi, jossa ihmiset eivät pääse lämpimään odottamaan busseja ja kuskit kiroavat ahtaita välejä ja toriparkissa eivät lahtelaiset pysäköi.
Kiva, että rakennettiin, mutta menihän niihinkin sellaiset 40 miljoonaa euroa. On outoa että persaukisella kaupungilla tuntuu olevan millä mällätä. Toisaalla itketään talousvaikeuksista ja nostetaan veroja ja toisella kädellä pannaan luottokortti laulamaan. Kuka vastaa siitä, että puolen miljardin investoinnit on onnistuttu kasaamaan viiden vuoden sisään?

Lahti korotti kunnallisveroprosenttiaan nykyisestä 20,25:stä 20,75 prosenttiin. Myös kiinteistöveroon tulee korotus. Yleinen kiinteistövero nousee 1,15:stä 1,35 prosenttiin ja vakituisen asumisen vero 0,55:stä 0,60:een. Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, ettei veronkorotuksen määrä ole mahdoton, kun katsotaan käytännössä mitä se merkitsee. 3000 euroa kuukaudessa tienaavat maksavat vuodessa noin 152 euroa enemmän eli noin 12,70€ kuussa. Kiinteistöveron nosto tarkoittaa käytännössä lisäkulua muutaman euron per kuukausi. Suurimmalle osalle kyseisen suuruiset nostot eivät aiheuttane suuria taloushuolia.

Valtuustossa jotkut olivat huolissaan kaupungin vetovoimasta, nyt kun olemme suurten kaupunkien ykkönen verottajana. Käsi sydämellä, kuinka moni haluaa muuttaa tämän takia pois Lahdesta vaikkapa esimerkiksi Kuopioon, jossa veroprosentti on huimat 0,25% pienempi? Voittaisihan siinä sellaiset 6 euroa joka kuukausi. Helsingin veroprosentti on nyt 2,75 prosenttiyksikköä Lahden prosenttia pienempi. Tuntuu isolta erolta, mutta tutustumalla Helsingin asuntojen ja elämisen kustannuksiin, voi hyvillä mielin jäädä Lahteen.

Lahti ajoi itsensä nurkkaan tässä hurjassa investointisumassa, osin ihan omaa syytään. Hetkittäinen ulospääsy pulasta ostettiin tällä veronkorotuksella. Näin saatiin aikaseksi 15 miljoonan euron puskuri, mutta nyt on kaupungintalollakin ryhdistäydyttävä. Leikkauksia pitää jatkossa löytyä eri hallintohimmeleiden rakenteista, jotka ovat usein päällekkäisiä ja siksi tehottomia ja kalliita. Koko ajan ei voida olla käsi ojossa kaupunkilaisten suuntaan. Tässä kurimuksessa tärkeintä olisi tehdä Lahdesta paikka, jonne yrityksien on helppo satsata ja paikka jossa on hyvä yrittää, sillä missä työpaikat, siellä ihmiset. Ja kun työllisyys nousee, kasvavat verovaratkin.

Yksinkertaista teoriassa, mutta keinot vielä Lahdessa sakkaavat. Virheitä on tehty, mutta niistä voidaan oppia, jos vain halua riittää ja turha politikointi jätetään pois päätöksenteosta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hyvää sukupuolineutraalia läheisenpäivää!

Marraskuun toinen sunnuntai olemme tottuneet juhlimaan perinteisesti isänpäivää. Viime aikojen uutiset antavat kuitenkin pientä osviittaa siitä, ettei näin välttämättä ole enää tulevaisuudessa. Muutamassa Helsinkiläisessä päiväkodissa nimittäin vietetään jo isänpäivän sijaan läheisenpäivää. Käytännössä perinteistä luopuminen liittyy kovaa vauhtia yleistyvään sukupuolineutraaliin ajatteluun ja uusiin perhemuotoihin. Kaikilla kun ei ole isää jota juhlia. Jään odottamaan kuinka nopeasti tämä tapa leviää muun Suomen päiväkoteihin ja kouluihin.

Sukupuolineutraalikeskustelu käynnistyi todenteolla jo vuosi sitten kun Opetushallituksen oppaan ”Tasa-arvotyö on taitolaji” mukaan lapsia on tärkeää puhutella nimillä, ei joukkona tytöt ja pojat. Oppaassa painotetaan, että koulujen käytäntöjen tulisi lievittää sukupuolittuneisuutta. Opetushallituksen mukaan sukupuolen jatkuva mainitseminen antaa lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä. Varmasti kouluissa on ennen vanhaan näitä sukupuolirooleja vahvistettukin, mutta ei mielestäni tämän päivän Suomessa ole enää odotuksia, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla tietynlaisia.

Lisää vettä myllyyn lisäsi liikennevirasto, joka on tuomassa teiden varsille uudet sukupuolineutraalit liikennemerkit. Uusista merkeistä ei enää tunnista hahmojen sukupuolta. Pois jäävät mm. jalkakäytävän merkki, jossa aikuinen mies taluttaa pientä tyttöä tai varoitus lapsista -merkki, jossa pieni tyttö taluttaa vielä pienempää poikaa. Myös tamperelainen Aamulehti on ottanut käyttöön sukupuolineutraalit tittelit. mm. eduskunnan puhemies tai -nainen on tästä eteenpäin Aamulehden kielenkäytössä puheenjohtaja. Piilomaskuliinisuus on hyvä yrittää piilottaa lopullisesti linjaa Aamulehti.

Suomeksi on muuten helppo olla sukupuolisesti tasa-arvoinen. Persoonapronomini hän viittaa sekä naiseen että mieheen sekä tietenkin myös muun sukupuolisiin. Toista se on muissa kielissä, joissa onkin jo keksitty uusia persoonapronomineja sukupuolineutraalipäissään.

Ymmärrän kyllä, että sukupuoliroolit elävät sitkeässä. Varsinkin työelämässä voidaan edelleen ihmetellä naispuolista kirvesmiestä tai miespuolista lastenhoitajaa. Mies joka jää kotiin hoitamaan lapsia on kummastuksen aihe ja tiukka uranainen saa paheksuntaa osakseen. Jos näistä ennakkokäsityksistä ja roolimalleista päästään eroon tällä sukupuolineutraalilla ajattelulla, niin ollaan mielestäni onnistuttu. Sen sijaan, jos on tarkoitus häivyttää sukupuolet kokonaan, ollaan totaalisesti väärällä tiellä, sillä kylmä faktahan on se, että olemassaolomme perustuu nimenomaan siihen, että on olemassa tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia.

Eli lyhyesti sanottuna häivytetään turhat sukupuoliroolimallit, mutta ollaan iloisia siitä, että on olemassa kaksi eri sukupuolta, jotka ovat fyysisesti erilaisia. Eläköön se pieni ero! Niille jotka ovat sitä mieltä, että ajatukseni ovat luolamiehen tasolla, huomauttaisin, että pitää sanoa luolahenkilö.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pormestarille tietä antakaa!

Joku saattaa vielä muistaa, että kultaisella 70-luvulla Marion Rung Kylähäät-kappaleessaan vaati innokkaasti pormestarille tien antamista. Nyt kun kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta on virallisesti ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle keväällä 2018, on Lahdessa huudeltu entistä enemmän tietä pormestarille. Ja koska monet huutelijat ovat korkeilla palleilla kaupunginjohdossa, on oletettavaa, että tähän mediaseksikkääseen pormestarimalliin myös lopulta Lahdessa päädytään.

Tampereella ja Helsingissä on onnistuneesti sovellettu pormestarimallia. Varsinkin Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on profiloitunut vahvaksi johtajaksi ja mielipidevaikuttajaksi. Käytännössä pormestari on valittu välillisesti kuntavaaleissa, joissa pormestariehdokkaista se eniten ääniä saanut on myös pormestariksi valittu. Ongelmaksi Lahdessa muodostuukin se, että seuraavat kuntavaalit pidetään vasta keväällä 2021. Löydetäänkö Myllyvirralle pätevä seuraaja, kun tarjolla on vain kolmen vuoden pätkäpesti?
Toisaalta tarjolla olisi pysyvä paikka Lahden historiassa olemalla kaupungin kautta aikain ensimmäinen pormestari, joten kiinnostusta myös pätkäpestiin voisi löytyä.

Pormestarimallin suurin etuhan on se, että kaupungin ylin johto saa yhdet kasvot. Valittu henkilö hoitaa vaalikauden ajan sekä kaupunginjohtajan että kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävää. Nykyisessä kaupunginjohtaja-systeemissä on virkamies kaupunginjohtajana ja poliitikko kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Pormestarimalli tarjoaa keinon kunnan toiminnan selkeyttämiseen, poliittisen johtajuuden vahvistamiseen ja läpinäkyvyyden lisäämiseen. Sen avulla politiikka ja virkatyö on helpompi erottaa toisistaan kumppaneiksi. Samalla poliittinen valta sekä vastuunkanto saavat selkeämmän osoitteen.

Avoimesti pormestarin puolesta liputtavan Mika Karin mukaan Lahden nykyinen johtamismalli on liian raskas, näin varsinkin tulevan sote-uudistuksen jälkeen. Se sopiiko pormestarimalli Lahden kokoiseen kaupunkiin on vielä kysymysmerkki, sillä Helsinki ja Tampere ovat kovasti eri kaliiberin kaupunkeja kaikilla mittareilla laskettuna. Toisaalta pormestari löytyy myös sellaisestakin pikkukunnasta kuin Pirkkala.

Francis McCarron on mediassa väläytellyt haluaan saada Lahteen pormestariksi ns. politiikan rock-tähti, joka nostaisi samalla myös kaupungin imagoa. Se kuka tämä politiikan rock-tähti voisi olla, on ainakin toistaiseksi jäänyt arvoitukseksi. Ne politiikan rock-tähdet kun sattuvat olemaan aika kortilla näinä päivinä. Tiedätkö sinä ensimmäistäkään? No ei se mitään, en minäkään. Lahden valtuustossa lähimpänä rock-tähteä taitaa olla räväkkä Kalle Aaltonen, mutta kuinka moni voisi oikeasti kuvitella miehen toimivan uskottavasti Lahden pormestarina? Toisaalta kävihän jenkeissäkin niin, että presidentiksi valittiin muuan Donald Trump, joten never say never.

Siinä on varmasti perää, että joku Lahden ulkopuolelta tuleva pätevä ja asiansa osaava poliitikko voisi helpommin saada laajemman hyväksynnän ja kannatuksen pormestariksi kuin tällä hetkellä valtuustossa istuva tuttu kaveri. Lahden poliittinen ilmapiiri tuntuu ainakin allekirjoittaneen nenään tuoksahtavan aika vahvasti siltä, että kaveria on kiva puukottaa selkään. Moni haluaa kalifiksi kalifin paikalle, vaan miten käy tulevilta ehdokkailta Rock’n’Roll?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ideologinen työttömyys

Pari viikkoa sitten Helsinkiläinen 39-vuotias Ossi Nyman kertoi, että on vältellyt koko aikuisikänsä töitä, joita ei pidä itseään kiinnostavina. Hänen mielestään jokaisen pitäisi tehdä töitä vain vapaaehtoisesti. Nyman voisi kyllä tehdä töitä, mutta aika lailla valikoiden. Omien sanojensa mukaan hän voisi ottaa vastaan sellaista työtä, joka tapahtuu aamulla ja kestää muutaman tunnin niin, että ehtii myös kirjoittaa ja samalla jäisi vähän aikaa myös itselle eli käytännössähän tuollaista työtä ei taida paljon tarjolla olla.

Ei liene suuri yllätys, että Nymanin haastattelusta nousi iso myrsky. Pian kaikki työttömät oli netin keskusteluissa leimattu työnvieroksujiksi ja yhteiskunnan varoilla eläjiksi. Työttömiä on Suomessa tällä hetkellä yli 200 000, joten jos jostain kumman syystä kaikki heistä olisivat näitä työnvieroksujia tai hienommin sanottuna ideologisia työttömiä, olisi kyseessä taloudellisesti ajatellen todella iso valtion kassan kuppaaminen työttömyystukien avulla.

Avoimien työpaikkojen määrä vaihtelee Suomessa ja laskentatapakin antaa erilaisia tuloksia. Yleinen käsitys on, että työpaikkoja olisi avoinna noin 100 000 kuukaudesta riippuen. Elon laskuopin mukaan siis puolelle työttömistä olisi työtä tarjolla. Toisaalta Elon laskuoppi ei tähän sellaisenaan käy, sillä vaikka työhaluja olisi, niin usein käy niin, etteivät työtön työnhakija ja tarjottu työ kohtaa toisiaan. Työ voi monesti olla maantieteellisesti kaukana tai vaadittua ammattitaitoa työhön ei löydy.

Ymmärrän kyllä, että Nymanin harrastama loisiminen yhteiskunnan varoin ärsyttää monia, myös minua, sillä työssäkäyväthän tämän verovaroillaan maksavat. Miksi joku voi tehdä näin? Eikä kaikkien pitäisi kantaa oma pieni kortensa yhteiseen kekoon? Nyman oikeuttaa oman työttömyytensä sillä, että rahat menevät hänen mukaansa veroparatiiseihin ja kansainvälisille suuryrityksille. Varmasti osa yritysten voitoista niihinkin suuntautuu, mutta verorahat kyllä suuntautuvat takaisin kansalaisille erilaisina yhteiskunnan palveluina, ainakin minun käsitykseni mukaan. Ja mitä vähemmän valtio ja kunnat verorahoja keräävät, sitä vaikeampi on niitä yhteiskunnallisia palveluja järjestää ja kustantaa.

Oli Nymanin ajatuksissa jotain hyvääkin, sillä hänen mielestään elämässä tärkeintä pitäisi olla itsensä kehittäminen. On totta, ettei työn tarvitse olla elämän tärkein asia, toisaalta se mahdollistaa monta asiaa. Nyman on itse kirjoittanut työttömyysvuosinaan kirjan, joten ei hän suinkaan aivan toimettomana ole elämäänsä elänyt. Toinen asia, josta hänelle voi nostaa hattua, on se, että mies tulee toimeen vapaaehtoisesti noin 500 eurolla kuukaudessa. Kuinka monelta se onnistuisi? Tuosta itsensä kehittämisestä olen kyllä sitä mieltä, että itseään voi erittäin helposti kehittää myös työnteon ohessa. Ei työ siihen mikään este ole. Ja uskokaa tai älkää, kyllä se työkin ihmistä kehittää.

Toivotaan, että kaikki työtä haluavat työttömät löytäisivät itselleen töitä mahdollisimman pian ja ne työttömät, jotka eivät halua tehdä töitä, keksisivät itselleen sellaista puuhastelua, jota kautta he voisivat olla jollain tavalla yhteiskunnalle hyödyksi. Samassa veneessä tässä kuitenkin kaikki ollaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Taidemuseo siirtyy Malskille?

Lars ja Lad tappeli, kumpi voitti? No, tällä kertaa Lahden kaupungin vaaka kallistui Ladin puoleen, joka tarkoittaa sitä, että Lahden taidemuseon uusi todennäköinen sijoituspaikka löytyy vanhalta Malskin eli Mallasjuoman alueelta. Toinen vaihtoehto eli Lars olisi sijainnut Sokoksen tavaratalon ylimmässä kerroksessa Aleksanterinkadulla. Todennäköiseksi, ei siis varmaksi, asian tekee se, että asiasta päättää lopullisesti valtuusto aikaisintaan joulukuussa.

Lahden taidemuseon tilavaihtoehdot punnittiin oikein virkamiestyöryhmän tasolla. Ratkaisevaksi seikaksi Ladin hyväksi muodostui hankkeiden hintaero. Malskin kiinteistön vuokrapyyntö oli lähes puolet halvempi kuin kilpailevan tarjouksen. Ja löytyihän niitä muitakin eroavaisuuksia hintaeron lisäksi. Kiinnostava rakennus ja kiinnostava miljöö olivat myös tärkeitä asioita työryhmän mielestä. Taideharrastajien kun ei uskota kovin helposti kapauavan kauppakeskuksen liukuportaita pitkin taidetta ahmiakseen. Malskin alueesta on sen sijaan mahdollisuus tehdä iso ja kompakti taide- ja kulttuurikeskus aivan kaupungin keskustaan. Onnistuneita malliesimerkkejä vanhan tehdasmiljöön muuttamisesta kulttuurikeskukseksi löytyy kymmenistä ellei sadoista kaupungeista ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Nykyisen taidemuseon tiloista kaupunki maksaa vuokraa noin 8500 euroa kuukaudessa. Ladin hinta on arvioiden mukaan noin 55 000 euroa kuukaudessa. Kyseessä on siis erittäin merkittävä kulujen kasvu, sillä menot nousisivat noin 45 000 eurolla kuukaudessa.
Kunhan hanke saadaan valtuustoon asti, tulee keskustelu vellomaan varmuudella ”Koulut/ päiväkodit vs. Taidemuseo”- tyylisesti. Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Komu kiirehtikin jo linjaamaan, että koulujen ja päiväkotien kuntoon laittaminen ovat ehdottomasti prioriteettilistan kärjessä. Toisaalta myös taidemuseo sai Komulta sometyyliin ilmaistuna peukkua. Komu linjasi, että taide- ja muotoilukeskuksesta on tehtävä tarpeeksi iso ja kiinnostava kokonaisuus, jotta sillä on menestymisen mahdollisuuksia. Samalla hän mietti voisiko samaan kokonaisuuteen saada yhdistettyä myös kaupungin muita toimintoja ja jopa muita museoita. Kannatettava idea ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Varmaa on, että hurjasti kohoavat taidemuseon vuokramenot tulevat aiheuttamaan valtuustossa kuumiakin tunteenpurkauksia. Miksi kulttuuriin satsataan näin paljon? Entäpä koulut ja päiväkodit? Olen suuresti yllättynyt, jos keskusteluun ei vedetä mukaan jokin aika sitten kuvioissa ollutta 400 000 euron arvoista kontrabassoa. Sehän ehti nousemaan jo nettipalstoilla liki legendaarisiin mittakaavoihin, olemalla monen mielestä oiva esimerkki siitä, miten kulttuuripuolella ei maalaisjärkeä käytetä. Taloudellisesti tiukkoina aikoina usein nousee esiin juuri kulttuurista nipistäminen. Ymmärrettäväähän se on, että silloin kun toimeentulo on tiukassa, ei orkesterista, teatterista tai museoista haluttaisi maksaa. Maksakoon itse hömpötyksensä monet tuumivat.
Toisaalta, uskokaa tai älkää, kyllä ihminen tarvitsee myös sitä ns. hengen ravintoa eli monipuolista kulttuuriantia. Siitä voidaan tietenkin keskustella, millä spekseillä ja pelimerkeillä se kaupungissa toteutetaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevaa keskustelua. Se tulee eittämättä olemaan kiihkeä ja monisanainen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto