Viime viikolla satoi parissa päivässä paljon lunta. Eipä siis olekaan kovin yllättävää, että jokatalvinen kestosuosikki auraus nousi taas lahtelaisten ykköspuheenaiheeksi. Hetkeksi jopa ohi aina niin hurmaavan koirankakka-keskustelun. Palautetta huonosta tienhuollosta kun oli tullut pilvin pimein. Myöskään Lahden kaupungin mielestä auraus ei ollut onnistunut, sillä se huomautti kirjallisesti Lahden Seudun Kuntatekniikkaa aurausten viivästymisestä osissa kaupunkia alkuviikosta.
Varsinkin jalkakäytävien auraamattomuus ydinkeskustassa kirvoitti paljon palautetta ja ymmärrän kyllä hyvin miksi. Siihen on jo melkein tottunut, ettei jalkakäytäviä tai pieniä teitä aurata pariin kolmeen päivään, mutta tällä kertaa ongelma oli ydinkeskustaa myöten. Koetapa itse työntää lastenvaunuja tai ajaa pyörällä 10-15 sentin lumikinoksessa, niin ymmärrät sinäkin. Itse asiassa pelkkä jalankulku on vaikeaa ja raskasta, jos aurausta ei ole tehty. Lisäksi kun tiet aina aurataan ensin, käy monesti niin että lumet kasautuvat juuri jalkakäytäville jalankulkijoiden riesaksi.
Ihmettelen eikö pääjalkakäytäviä voitaisi aurata ensin ja sitten vasta tieväylät? Näin tietääkseni tehdään ainakin Ruotsin Karlskogassa, missä uudenlainen järjestys lumen aurauksessa otettiin käyttöön vuonna 2012. Tosin systeemillä on typerä nimi: sukupuolineutraali lumenauraussysteemi. Auto kyllä kulkee pienessä sohjossakin, lastenvaunut eivät. No, se on tullut jo selväksi, että Green City Lahdessa autoilija on ykkönen, sen jälkeen tulevat sitten jalankulkijat, pyöräilijät ynnä muut haahuilijat.
Nähtävästi kuntatekniikka on tässä tapauksessa jo ennakoinut tulevan ilmastonmuutoksen vähentämällä tuntuvasti kalustoa ja miehitystä. Eihän enää talvisin sada lunta, eihän?
Lahden ja Nastolan kuntaliitoksesta päätetään maanantaina. Toivottavasti liitos toteutuu ja Lahti saa myös Nastolan aurauskaluston käyttöönsä.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Muistatteko vielä ajan, kun eri lehdet ja julkaisut tekivät lukijamatkoja erinäisiin kohteisiin. Myös Omalähiön toimituksessa muistetaan vielä hyvin ne muutamat lukijamatkat, jotka suuntautuivat 90-luvulla ainakin Tallinnaan. Sittemmin lukijamatkakulttuuri on hiipunut. Johtuneeko sitten siitä, että ihmisten on niin helppo tilata matkoja itse netistä? Me päätimme kuitenkin uuden vuoden kunniaksi ottaa härkää sarvista ja elvyttää osaltamme tätä vanhaa lukijamatkakulttuuria järjestämällä matkan yhdessä Hockey Unlimitedin kanssa sinulle Omalähiön lukija.
Matka suuntautuu helmikuun puolivälissä Ruotin turvallisella turistibussilla Pietariin asti, jossa meitä odottaa kiihkeä KHL-ottelu SKA – Jokerit. Ja ei haittaa vaikket ymmärtäisi jääkiekosta tuon taivaallista. Mukana matkassa on nimittäin jääkiekkotuntemusta enemmän kuin laki sallii. Nimet Pasi Nurminen ja Toni Koivunen eivät juurikaan esittelyjä kaipaa. Koivunen on yli 800 liigaottelua pelannut Lahti-kiekon ikoni, jolle on tullut tutuksi myös Ruotsin ja Ranskan jääkiekkosarjat. Pasi Nurmista voisi mainostaa vaikkapa termillä ”Tuttu TV:stä”. Miehen meriitit jääkiekon saralla ovat todella kovaa luokkaa. On maajoukkuetta, niin maalivahtina kuin valmentajanakin, NHL:ää ja tietenkin Pelicansia, HPK:a ja Jokereita.
Nurmisella on varmasti räpylässään myös KHL-kiekko, sillä mies toimi Omskin huippujoukkueessa valmentajana vielä viime vuonna. Pasi on luvannut kertoa matkan aikana mm. miltä KHL näyttää sisältäpäin ja miten Jokerit ja KHL joukkue eroaa valmentajan silmin. Kolmas asiantuntija Ville Skinnari omaa myös pelaajataustaa niin Lahden kuin Englanninkin jäiltä sekä lisäksi mies tuntee Pietarin metkut. Eikä reissu tietenkään pääty, kun ottelu loppuu, sillä ottelun jälkeen jää vielä mukavasti aikaa tutustua vapaamuotoisesti upeaan Pietarin kaupunkiin. Lähtö kotiin koittaa vasta seuraavana aamupäivänä.
Olen saanut matkasta pääosin positiivista palautetta, tosin joillekin on ollut käsittämätöntä se, että lähdemme katsomaan nimenomaan Jokereiden peliä. Ehkäpä tässä kohtaa voin hetkeksi riisua turkoosit Pelicans-vaatteeni ja nauttia huippulätkästä upeasssa kultturikaupungissa. Ei tässä vielä kenenkään tarvitse Jokereiden kannattajaksi alkaa, sitä paitsi henkilökohtaisesti en sitä edes lahtelaisena kiekkofanina suosittele. Sen sijaan suosittelen kaikille tätä lukijamatkaa. Hypätkää mukaan ja tehdään tästä lukijamatkasta yhdessä Omalähiön oma, jokavuotinen perinne.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Näinhän sitä aina tavataan leikkisästi sanoa. Toisaalta en tiedä onko sanonnalla mitään tekemistä totuuden kanssa. Usein kyllä ajatellaan, että vuoden vaihtuessa kaikki entinen on jäänyt taakse ja nyt aukeaa aivan uusi sivu kirjassa. Blanko sivu, jolle voi kirjoittaa elämänsä aivan uusiksi. Aloitetaan ikäänkuin tyhjästä, vuodesta nolla. Kaunis ajatus, mutta kuinka moni siinä onnistuu? Tämä näkyy ainakin liikuntakeskuksissa ruuhkina, kun ihmiset yrittävät päästä uuden, terveemmän elämän alkuun. Loppuvuosi kun meni todennäköisesti syöpöttelemällä ja juopottelemalla. Nyt on ähky ja lisäkilot ja vaatteet ahdistavat. Tipaton tammikuukin pitäisi aloittaa. Onhan siinä pienelle ihmiselle paljon petrattavaa.
Todellisuudessa kovinkaan monen totaalinen elämänmuutos ei kanna pitkälle ja usein käy niin, että viimeistään kun se tipaton tammikuu on lusittu, ollaankin monesti palattu jo vanhoihin tuttuihin kaavoihin. Eikä siinä ole mitään pahaa. Sellaista se vain on… no aika inhimmillistä sanoisin. Ainakin olemme yrittäneet olla parempia ihmisiä. Pieni takaporttikin onneksi jää, sillä ainahan sitä voi muuttaa elämänsä sitten viimeistään ensi vuoden alussa…
Tämä sama pätee myös hieman isommassa mittakaavassa. Vaikka vuosi vaihtuikin, niin luulen, että edelleen vuonna 2015 Lahti-kaupungissa etsitään säästöjä, tapellaan lähikirjastoista, motkotetaan matkakeskuksesta tai toriparkista, puhutaan kuntaliitoksista ja sote-uudistuksesta. Niin se vain on, että monesti vuodet seuraavat toisiaan hyvin samanlaisina.
No valtakunnanpolitiikassa ainakin saatetaan saada niitä uusia kujeita viimeistään keväällä, kun vuorossa on eduskuntavaalit. Näillä näkymin keskusta ottanee vetovastuun Suomi-vankkureista ja sitähän ei tiedä kukaan, mitä sieltä sitten sen jälkeen tulee. Tähän sopineekin mainiosti nastolalaisen (=tuleva lahtelainen) suurmiehen, Antero Mertarannan likilegendaarinen lausahdus: ”Taivas varjele, mitä sieltä tulee?!?”
Vaikea sanoa mitä sieltä tulee, kun se ennustaminen on niin vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.
Hyvää vuotta 2015 kaikille näin hieman jälkijunassa!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
