Vuosi: 2013

Vaikka paluu arkeen ja työelämään onkin tosiasia, niin Mamba-yhtyeen ärsyttävää kesärenkutusta mukaillen vielä on kesää jäljellä. Näin ainakin lupaavat säätieteilijät iltapäivälehtien lööpeissä ja televisiossa. Toisaalta tänä kesänä sääennusteet ovat menneet aika huonolla prosentilla kohdilleen. Ja sitten on selitelty, kun lännestä tulikin yllättäen saderintama tai idästä pilvilauttoja. Tuntuu, että mitä paremmat vehkeet ja seurantalaitteet meteorologeilla nykyään on, sitä huonommin sääennusteet menevät kohdilleen.

Ainakin minusta tuntuu, että sääennusteet vaihtuvat päivittäin. Jos alkuviikolla luvataan viikonlopuksi hellettä ja auringonpaistetta, on se jo keskiviikkoon mennessä muuttunutkin pilviseksi normikeliksi ja kenties sadettakin saadaan. Suunnittele siinä sitten pihalle kesäjuhlia. Vai pitäisiköhän ne sittenkin pitää sisällä? Yhtä hyvin voisi kysyä tulevaa säätä savolaisukolta. Vastaus olisi kuitenkin ” Voehan tuo sattaaki, vaa voehan tuo myös paistaakki, tiiä häntä! Sitä on niin monenlaasta…”

Ymmärrän toki, että kyse on ennustamisesta, eikä se ole ihan simppeliä. Ahti Karjalaista mukaillen voisi sanoa että ennustaminen on vaikeaa, mutta varsinkin tulevaisuuden ennustaminen se vasta vaikeata onkin.

Ehkäpä ei kannata ottaa stressiä sen enempää säästä, onhan tässä kuitenkin ensin selvittävä yhdestä kansantaudistamme eli lomaltapaluustressistä, jonka jälkeen kärsimme tietenkin työstressistä, kun seuraava loma on vasta lasten syysloman aikoihin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Näin kesäloman kynnyksellä päätin tarkistaa tilastokeskuksen sivuilta mitä kaikkea suomalaiset puuhaavat kesälomallaan/heinäkuussa.
Tässä sitä J. Tammisen usein mainostamaa ”kylmää faktaa” meidän suomalaisten lomanvietosta:

Heinäkuu on edelleen suosituin lomakuukausi, sillä vuonna 2012 työllisestä työvoimasta oli lomalla kesäkuussa 14,1 % , heinäkuussa 35,6 % ja elokuussa 12,9 %.

Kesällä kulutus on keskimääräistä suurempaa. Kesälomaan kulutetaan lähes 1500 euroa. Rahaa kuluu normaalia enemmän mm. tapahtumiin, konsertteihin, matkusteluun, juomiin ja ruokiin. Vaikka aina puhutaan, että Suomi menee heinäkuuksi kiinni, niin tosiasia on se, että Suomi ei ole kesällä kiinni, sillä heinäkuussa yli 62 % työllisistä käy töissä ja 60 % tekee töitä myös lomallaan.

Loma-ajasta peräti 60 % vietetään kotona. Toisaalta kesämökki on monelle suomalaiselle kuin toinen koti. Tiesittekö muuten, että Suomessa on n. 500 000 kesämökkiä ja lähes saman verran on TV-vastaanottimia mökeillä, joten rakkaasta televisiostaan suomalaiset eivät luovu edes lomallaan.
Toinen tärkeä tieto on se, että kesämökin ja vakituisen asunnon välinen etäisyys on keskimäärin 118 km.

Sillä aikaa kun venäläisturistit valloittavat Suomea, monet suomalaiset itse matkustavat Viroon, Ruotsiin, Kreikkaan ja Espanjaan. Kotimaan matkailijoiden kannattaa suunnistaa mm. Kotkaan, Vaasaan, Naantaliin, Hankoon, Raumalle tai Poriin, ne kun ovat ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen aurinkoisimmat kaupungit.

Töitä kesällä tekevät ainakin nuoret, sillä peruskoululaisista runsas kolmannes ja lukiolaisista lähes 80% on ollut kesätöissä. Heinäkuussa sanottiin myös eniten ”tahdon”, tosin elokuu kolkuttelee aivan kannoilla häiden ajankohdan suhteen.

Suomalaiseen kesään kuuluvat myös mitä yllättävimmät eläinhavainnot. Milloin on jahdattu karhua, milloin leijonaa. Suoranaiseen kansansuosioon on noussut ainakin huuhkaja, josta jalkapallomaajoukkue sai lempinimensäkin.Kesä pitää sisällään myös paljon ikävämpiäkin tilastoja, mutta jätetään ne tällä kerralla väliin.

Näistä lomafaktoista sainkin rakenneltua loistavan aasinsillan siihen, että myös Omalähiö jää nyt kuukauden mittaiselle kesälomalle. Seuraava lehti ilmestyy heti elokuun alussa perjantaina 2.8. Siihen asti hyvää lomaa kaikille lomalaisille ja paljon työintoa niille, jotka kuuluvat tuohon isoon, heinäkuussa töitä paiskovien ryhmään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Verottaja on ottanut ohjenuorakseen ehkä liiankin tosissaan sanonnan ” Pienistä puroista syntyy suuret joet.” Pari vuotta sitten mediassa kohistiin, kun verottaja ilmoitti, että pullonkeräys on veronalaista toimintaa ja se tulee ilmoittaa veroilmoituksessa. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin todeta, että pullonkeräysvero ei onneksi koske itse ostettuja pulloja, joka unohtui kaikessa hässäkässä mainita ja kohu oli valmis. Tällä viikolla kuulimme uudesta verotuskohteesta, sillä verottaja aikoo käydä kiinni aikapankki-ryhmien toimintaan.

Mikä sitten on tämä hirvittävä veronkiertojärjestelmä nimeltään aikapankki?
Aikapankin kautta voi saada apua arjen tarpeisiin omalla asuinalueella. Aikapankissa jaetaan yhteisön taitoja niin, että esimerkiksi ompelusta pitävä henkilö tarjoaa korjausompelua muille jäsenille ja saa itselleen apua esimerkiksi lastenhoidossa tai juhlien järjestämisessä. Järjestelmän kautta voit löytää esimerkiksi muuttoapua, puutarha-apua, käännösapua, hiustenleikkuuta tai laina-auton.
Tälläisiä aikapankki-ryhmiä on noussut mm. facebookiin viime aikoina useita ja siitäkös verottaja sitten riemastui. Ehkä olisi kannattanut kutsua tätä toimintaa edelleen naapuriavuksi, mitä se juuri onkin, sillä pankki-sana nähtävästi herätti nukkuvan verottajakarhun.

Aikapankissa mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat, kunhan muistetaan verohallituksen ohje siitä, että määrältään vähäinen naapuriapuun perustuva vaihtotyö voidaan jättää verotuksessa huomioon ottamatta, kunhan hommat pysyvät pienimuotoisena toimintana eivätkä ne ole tekijän ammatin piiriin kuuluvia. Eli esimerkiksi tietokoneosaaja voi pilkkoa polttopuita ja kirvesmies leikata nurmikkoa.

Maailmalla toimii tuhansia ”timebanking”-ryhmiä, joiden tarkoituksena on vahvistaa paikallisyhteisöjä. Mm. Isossa-Britanniassa valtio on päättänyt myöntää aikapankeille verovapauden. Suomessa ei näin varmastikaan tule tapahtumaan, vaan verottaja tulee ottamaan omansa tästäkin yhteisöllisyydestä.

Joten olkaapahan juhannuksena varuillanne, kun autatte naapuria kokon kasaamisessa tai saunan lämmityksessä. Voi olla, että verottaja ottaa yhteyttä…Siitä huolimatta: Hyvää juhannusta!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikkoina ovat päijäthämäläiset kansanedustajat taas aktivoituneet viemään Lahden eteläistä kehätietä eteenpäin. Ensimmäisenä asiassa aktivoitui perussuomalaisten Anne Louhelainen, joka jätti eduskunnassa lisätalousarvioaloitteen, jossa hän ehdottaa 1,5 miljoonan määrärahalisäystä kehätien suunnittelun aloittamiseen. Heti seuraavalla viikolla demareiden Mika Kari kutsui syyskuuksi eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston vieraaksi Lahteen ja keskeisenä esiteltävänä asiana on valtatiehen 12 kuuluvan Lahden eteläisen kehätien toteuttaminen.

Ensin hyvät uutiset: Hyvä, jos tieasia vihdoin nytkähtäisi rahoituksen osalta eteenpäin, sillä Lahti todellakin tarvitsee eteläisen ohitien. Keskellä kaupunkia kulkeva nykyinen tielinja on oman aikansa jo elänyt.

Sitten ne huonot uutiset: Päijät-Hämeen kansanedustajat ovat yhtenä rintamana viemässä eteenpäin nimenomaan Launeen linjausta kehätiestä. Pyynnöt toisen, Renkomäen linjauksen, suunnittelusta ovat kaikuneet päättäjien kuuroille korville. Kiinnostus ei ole herännyt, vaikka Renkomäen linjaus olisi selkeästi halvempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

Kukahan olisi se rohkea kansanedustaja, joka uskaltaisi nostaa asian vielä esille? Voisi olla, että jälkipolvet vielä kyseistä rohkeaa edustajaa kilvan kiittelisivät.

Etelä-Lahden omakotiyhdistykset ovat vahvasti vastustaneet Launeen linjausta ja syystäkin. Launeelaiset on leimattu tieasiassa syntipukeiksi tien viivästymiselle. Kuusi etelälahtelaista omakotiyhdistystä jätti vuosi sitten ohitietä koskevan kansalaisaloitteen kaupunginjohtaja Myllyvirralle. Sitä ei nähtävästi ole käsitelty lainkaan, eikä aloitteen tekijälle ole ilmoitettu aloitteen johdosta suoritettuja toimenpiteitä, kuten kuntalaki asiassa määrää.
Kun asiaa udeltiin nyt toukokuussa kaupungilta, tuli epämääräinen vastaus kaupunginsihteeriltä:

”On tullut 6.6.2012 osoitettuna kh:lle ja asia on laitettu eteenpäin valmisteltavaksi tekniselle toimialalle, jonka jälkeen ei ole näkyvissä, mitä sille on tapahtunut. On ollut myös kh:n saapuneissa kirjeissä 11.6.2012. Asia on varmaan ollut esillä, mutta ilmeisesti ei ole huomattu tehdä päätöstä. ”

Eli jos aloite ei miellytä, sen voi nähtävästi jättää huomioimatta.
Näin se demokratia meillä Lahdessa toimii…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun Lahden tori muuttui rakennustyömaaksi, symboloi se samalla sitä tulevien myllerrysten aikakautta, johon lahtelaiset saavat kotikaupungissaan lähivuosina tottua.

Paljon suuria, Lahden kaupunkikuvaa muuttavia rakennushankkeita on jonossa toriparkin jälkeenkin. Matkakeskus tulee muuttamaan voimakkaasti rautatieaseman seutua, puhumattakaan Ranta-Kartanon uudesta asuinalueesta, joka jättää mm. urheilutalon ja sen rauhallisen ympäristön historiaan. Tällä viikolla Kouvolan hallinto-oikeus hylkäsi valitukset muutamasta merkittävästä Lahden yleiskaavaan liittyvästä hankkeesta, sillä Teivaanmäen hotellihanke ja eteläisen ohitien Launeen linjaus jatkavat Lahden yleiskaavassa kohti toteutusta nyt ihan luvan kanssa.

Sen verran peistä on kuitenkin näistä kahdesta hankkeesta taitettu, että varmasti valitukset tullaan viemään vielä korkeimmankin hallinto-oikeuden harkintaan, joten nähtäväksi jää miten hankkeiden lopulta käy. Se on kuitenkin selvää, että toteutuessaan Teivaanmäen hotelli tulee muuttamaan Vesijärven rantanäkymää melkoisesti ja eteläinen ohitie läpi Launeen raiskaa launeelaisen omakotitaloidyllin ja jakaa eteläisen Lahden rujosti kahteen osaan.

Kymmenen vuoden päästä elämme aika toisennäköisessä Lahdessa. Yllämainitut hankkeet ovat aiheuttaneet paljon vastustusta kaupunkilaisten keskuudessa. Ihan jo pelkästään yleisen sovun kannalta täytyy toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että sinänsä kunnianhimoiset suunnitelmat Lahden kaupunkikuvan muuttamisesta onnistuvat ja Lahti saadaan pidettyä elinvoimaisena ja vetovoimaisena kaupunkikeskuksena. No, onneksi me lahtelaiset emme maksa koko lystiä itse, sillä kuntauudistus tulee ja pelastaa. Tervetuloa ympäristökunnat maksamaan Lahden muutostöitä, odotamme jo innolla teidän veroeurojanne.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tänä viikonloppuna tuhannet ja taas tuhannet nuoret ja vähän vanhemmatkin juhlivat opintojensa päättymistä ja kesän alkua. Mikäs sen mukavampaa, kun sääkin on jo valmiiksi kesäinen.
Monille opintojen päättyminen saattaa merkitä myös uuden ja ehkäpä jopa hieman pelottavan aikakauden alkua. Kenties muuttoa pois kotoa tutuista ympyröistä ja tuttujen kavereiden luota. Lisäksi monelle huolta aiheuttaa myös maamme huono työllisyystilanne. Olenko kouluttanut itseni kortistoon, saattaa moni miettiä juhlahumun keskellä.

Tänä päivänä esim. ylioppilaslakki ei ole mikään vapaalippu hyviin töihin, kuten joskus oli vuonna miekka ja kilpi. Kilpailu työmarkkinoilla on kova ja nykypäivän nuori voi valmistautua siihen, että hän tulee opiskelemaan useamman ammatin ja tutkinnon elämänsä aikana. Elinikäiset työsuhteet kun alkavat olla katoava luonnonvara tämän päivän Suomessa.

Tämän karuhkon todellisuuden ei kuitenkaan kannata antaa pilata valmistumispäiväänsä millään tavalla, sillä jokaisesta onnistumisesta tulee aina nauttia täysin rinnoin. Olkoon valmistuminen sitten päätepysäkki tai vain välietappi opinnoissa, niin nyt on aika juhlia yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa.
Paljon onnea uusille ylioppilaille ja muille valmistuneille sekä hyvää kesälomaa koululaisille!

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks’ luopi,
sen kutsuu elohon.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Launeen koulu ei ole yksin taistelemassa hometta vastaan, sillä valitettavasti eduskunnan tarkastusvaliokunnan torstaina valmiiksi saama mietintö tuo esiin todella huolestuttavia lukuja liittyen home- ja kosteusvaurioihin Suomessa. Valiokunta toteaa mietinnössään, että viime vuosikymmeninä tehdyillä toimilla ei ole kyetty vähentämään kosteus- ja homevaurioista aiheutuvia terveyshaittoja ja kansantaloudellisia menetyksiä eikä torjumaan uusien kosteusvaurioiden syntymistä.

Tarkastusvaliokunnan mukaan 1960-80-luvuilla toteutettiin aivan hyväksytysti useita rakentamisratkaisuja, jotka sittemmin ovat osoittautuneet virheellisiksi. Näiden seurauksena rakennuskannastamme jopa 15-20 prosenttia kärsii kosteus- tai homeongelmista.
Suurimman osan ongelmista synnyttää kuitenkin kiinteistöjen hoitamattomuus tai vääränlainen huolto. Nykyisen korjausvelan suuruudeksi on arvioitu peräti 30-50 miljardia euroa. Valiokunnan tilaaman tutkimuksen mukaan merkittävien kosteus- ja homevaurioiden terveyshaittakustannukset ovat 450 miljoonaa euroa vuodessa!

Valiokunnan tilaaman tutkimuksen mukaan merkittävästi vaurioituneissa kouluissa ja päiväkodeissa on tilojen käyttäjiä 172 000-259 200. Näiden lukujen perusteella voidaan arvioida, että n. 62 000-94 000 peruskoululaista ja 12 000-18 000 lukiolaista altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille.
Valiokunta onkin syystä erittäin huolestunut kosteus- ja homevaurioiden vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen

Tarkastusvaliokunta esittää mietinnön perusteella eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, joka sisältää 14 eri toimenpidekohdetta. Nämä koskevat muun muassa rakentamisen kosteudenhallinnan parantamista, nykyisen ohjausjärjestelmän uudistamista, osaamisen parantamista, säädösten muutostarpeita, rakentamisen vastuiden selkeyttämistä, terveyshaittojen syiden löytämisen parantamista, sekä oireilevien ja sairastuneiden tutkimusten, hoidon ja tuen parantamista.

Jokohan tähänkin asiaan saataisiin vihdoinkin jotain tolkkua?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämän ajan kaksi suosituinta termia päivänpolitiikassa ovat änkyröinti ja populismi. Näihin kahteen termiin törmää mediassa liki päivittäin, useimmiten liittyen eduskunnan päätöksentekoon, mutta myös yhä enenevässä määrin kuntapolitiikan eri alueilla. Lahdessa änkyröinti- ja populismi-kortit on vedetty esiin viimeksi toriparkki-asiassa. Kaikki henkilöt, jotka ovat uskaltaneet olla eri mieltä kaupunginjohdon kanssa toriparkin tarpeellisuudesta, on leimattu johdonmukaisesti kaupunginjohdon suulla sekä tietenkin myös lahtelaisessa valtamediassa, änkyröiksi ja populisteiksi.

Onko kaupungintalolla oikeasti vaikea ymmärtää, että ihmiset voivat ja myös saavat olla kaupungin tekemistä päätöksistä eri mieltä ilman että heidät leimataan populisteiksi ja kaupungin kehityksen pysäyttäjiksi? Ei ihme, että tämän hetkinen kaupunginjohto ei kehuja turuilla ja toreilla kerää.

Monesta lahtelaisesta varmasti tuntuu siltä, että kaupunkia johdetaan kaupunkilaisten mielipiteistä välittämättä. Ylhäältä norsuunluutornista pidetään yllä sanelukulttuuria, jossa keskustelulle ei ole sijaa, vaan asiat jyrätään läpi vaikka läpi harmaan kiven. Kaupunginvaltuutetut eivät saa muuttaa mieltään ilman leimaa änkyröinnistä ja populismista, vaikka mielensä muuttamiseen olisikin olemassa selkeät faktat. Änkyräleima lävähtää otsaan alta aikayksikön. On olemassa vain yksi totuus ja se tulee ylhäältä norsunluutornista.

Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Lahdella ole olemassa tai edes näkyvissä minkäänlaista finanssikriisiä. Sen verran paljon on uusia kalliita investointeja jo päätetty tehdä. Tai sitten kaupungintalolla tiedetään jo, että lisää maksajia saadaan piakkoin naapurikunnista. Eläköön Business City Lahti!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Paikallinen maakuntalehti nosti mainoskieltoluukku-asian palstoilleen tällä viikolla. Jutussa todettiin, että Lahdessa ei jaeta ilmaisjakelulehtiä sellaisiin luukkuihin, joissa on mainoskielto. Myös Omalähiö mainittiin jutussa tälläiseksi lehdeksi, jota ei saa luukkuunsa, jos on kieltänyt mainosten jaon. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole, sillä lehtemme jaetaan myös mainoskieltoluukkuihin. Näin siksi, että jossain vaiheessa emme jakeneet lehteä mainoskieltoluukkuhin ja saimme todella paljon palautetta siitä, ettei kielto suinkaan koske Omalähiötä. Niinpä yleistä käytäntöäkin uhmaten palautimme jakelun ennalleen.

Perustamme menettelymme seuraavaan kuluttajaviraston linjaukseen:
Lain mukaan kuluttajalla on siis oikeus kieltäytyä vastaanottamasta osoitteetonta suoramarkkinointia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttajalla on oikeus itse päättää, haluaako hän kotiinsa suoramainontaa vai ei. Kuluttajansuojalain markkinointisäännökset koskevat vain markkinointiviestintää, joten toimituksellisen julkaisun eli tässä tapauksessa ilmaisjakelulehtien jakamisen kielto-oikeus ei kuulu kuluttajansuojalain piiriin.( Kuluttajavirasto 7.8.2012 )

Osoitteettoman suoramainonnan ja ilmaisten kaupunkilehtien tarkoitus poikkeaa toisistaan. Mainonnalla on kaupallinen, myyntiä edistävä tarkoitus, kun taas kaupunkilehtien tarkoitus on journalistinen. Sanomalehtien Liiton mukaan lehdillä on myös yhä tärkeämpi merkitys paikalliselle tiedonvälitykselle, kun useat kunnat ja yhdistykset käyttävät lehtiä virallisena tiedotuskanavanaan.

Todennäköistä on, että valtaosa ”ei-mainoksia” -kotitalouksista kieltäytyy jakelusta juuri mainosten eikä kaupunkilehtien vuoksi. Itellan vuoden 2010 tutkimuksen mukaan 43 prosenttia kuluttajista, jotka ovat kieltäneet suorajakelun, suhtautuu myönteisesti kaupunkilehtiin.
Eli lyhyesti:Omalähiön jakelun voi lopettaa laittamalla luukkuunsa Ei ilmaisjakelua-tekstin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Varmempi kevään merkki kuin lämpimät aurinkoiset ilmat tai ensimmäinen leskenlehti, on joka keväinen, välillä kovin kiivaitakin sävyjä saava keskustelu koirankakasta. Lumien sulettua karu totuus paljastuu monille, sillä kaikki koiranomistajat eivät ole keränneet koiriensa jätöksiä roskikseen, itse asiassa ei edes joka toinen koiranomistaja. Joissakin puistoissa voi näkymä olla kovinkin karu. Eikä varmasti ketään naurata, kun astuu vahingossa koiranläjään.

Silti kannattaisi muistaa, että koiranjätökset ovat onneksi maatuvaa tavaraa, toisin kun ne roskat joita kaupunkilaiset viskovat pitkin tien penkkoja ja puistoja. Ja sitä roskaa kyllä riittääkin. Tien penkat ja puistot saattavat olla täynnä rikkontuneita kaljapulloja ja -tölkkejä ynnä muuta maatumatonta tavaraa ja yhtä paljon kuin harmittaa kävellä koirankakkaan, harmittaa vaikkapa ajaa pyörällä lasinsirpaleiden yli.

Miksiköhän on niin vaikeata kerätä koiran jätökset roskikseen tai viedä se lasipullo kauppaan tai lasinkeräysastiaan? En usko, että kovin moni roskaisi omaa pihaansa samalla lailla, joten miten ihmeessä meistä tulee moisia sottapyttyjä, kun pääsemme ulos omasta pihastamme?
Jokainen voisi aloittaa kevään siisteyskampanjan omasta itsestään. Kun itse pitää huolen siitä, ettei heitä roskia luontoon ja kerää koiransa jätökset, on jo parhaansa asian eteen tehnyt. Muuta ei vaadita. Yksinkertaista mutta totta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi