Vuosi: 2012

Käsissäsi on vuoden 2012 viimeinen Omalähiö. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee katsaus siitä mistä kaikesta vuoden 2012 aikana puhuttiin lehtemme palstoilla.

Vuosi alkoi räväkästi Etelä-Lahdessa, kun päätös Liipola-Kaikuharjun koulun sulkemisesta saatiin aikaiseksi. Vihdoinkin, huokasivat monet helpottuneena. Alkuvuoden muita puheenaiheita olivat tietenkin presidentinvaalit ja keskustelu siitä pitäisikö ravintoloiden valomerkkiä aikaistaa. Lahtelaisittain pulinaa ja eripuraa aiheutti myös vihreän valon näyttäminen toriparkille sekä tietenkin ikävä tieto Hennalan varuskunnan lakkauttamisesta.

Kevään aikana otsikoihin nousi kuntauudistus, josta riittikin sitten puhetta läpi vuoden. Lahdessa kevät oli tänä vuonna turkoosi, sillä koko Lahti hullaantui Pelicansin yltäessä historiallisesti hopeamitaleille ja Suikaselle alettiin välittömästi suunnitella patsasta. Loppuvuodesta patsashanke lienee haudattu…Kevään poliittinen möläys lähti kansanedustaja Hirvisaaren avustajan suusta, kun hän blogissaan vaati hihamerkkejä ulkomaalaisille tunnistusta varten. Kesän korvalla keskusteltiin vielä mm. rikkaiden ja köyhien elinajan eroista ja PK-yrityksiä hehkutettiin työnantajina.

Ikävä kyllä tämäkin vuosi toi Suomeen lisää ampumistapauksia. Toukokuussa mieliä masensi Hyvinkään ampumistragedia, jossa nuori mies avasi tulen discon edessä seisovia nuoria kohti surmaten kaksi ja haavoittaen seitsemää. Pahempaakin olisi voinut käydä.

Ennen kesälomia Lahdessa keskusteltiin vielä palvelukonseptista, jossa terveys- ja kirjastopalveluita ns. kevennetään. Kesällä puheenaiheena tietenkin oli kesä, joka ei sitten koskaan alkanutkaan. Helteet pysyivät kaukana kylmästä Pohjolasta, sateet eivät.
Elokuun suurimman mediamyrskyn aiheutti musta Mannerheim, paikallisesti paljon pienemmän myrskyn aiheutti Liipola-tutkimus, jota jotkut tavasivat kuin piru Raamattua.

Syksyn ykkösaihe oli tietenkin kuntavaalit ja vaalien jälkeen kehno äänestysprosentti. Toimituksessamme syksyn isoin pommi oli kuitenkin Omalähiölle myönnetty vuoden 2012 kaupunkikulttuuriteko-tunnustus. Loppuvuoden poliittinen möläys tuli tällä kertaa kokoomusnuorista, jossa ihmeteltiin lapsilisien maksamista ”heikommalle ainekselle”. Lisäksi ihmeteltiin mitä ne paskaduunit oikein ovat ja hymyiltiin salaa, kun liikenneministeri Kyllönen puhdisti liikennevirastoa äijäenergiasta.

Joulukuussa talvi yllätti taas, joten auraus ei taaskaan toiminut. Suomen koulujen oppilaat todettiin kansainvälisessä vertailussa erittäin osaaviksi, mutta motivaation kanssa olikin sitten vähän niin ja näin. Yksi kestoaihekin lehtemme palstoilla paistatteli läpi vuoden ja sehän on tietenkin eteläinen kehätie. Siitä riittänee kirjoitettavaa vielä ensi vuodeksikin, tietenkin sillä varauksella, ettei maailmanloppu tule 21.12.2012….

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ensin hyvät uutiset. Kansainvälisten arviointitutkimusten mukaan pohja suomalaisnuorten koulumenestykselle luodaan jo alakoulussa. Kansainvälisen vertailun kohteena olleet neljäsluokkalaiset menestyivät lukutaidossa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamisessa erinomaisesti. Menestys jatkui yläkoulun kahdeksannella luokalla. Vertailun tulokset kertovat nimenomaan koulun oppisisältöjen osaamisesta eli siitä, miten suomalainen koulu on onnistunut tehtävässään. Lukutaidossa ja luonnontieteissä suomalaisoppilaiden osaaminen on maailman kärkeä ja matematiikan osaaminenkin on eurooppalaista huippua. Hienoa!

Sitten ne huonot uutiset. Oppimisen ilo on suomalaisilta hukassa jo neljännellä luokalla. Sekä lukutaidon että matematiikan osalta suomalaisoppilaiden asenteet ovat vertailumaiden heikoimpia. Suunnilleen samanlainen tilanne on luonnontieteiden osalta. Kahdeksasluokkalaisilla oppimisen ilo on neljäsluokkalaisiakin heikompaa ja suomalaiset sijoittuvat kolmen huonoimmin motivoituneen maan joukkoon.

Eli meillä kyllä osataan, mutta oppilaita ei saada kouluaineista kiinnostumaan oikeasti. Opettajilla on tässä kohtaa peiliin katsomisen paikka, sillä juuri opettajan tulisi olla se innostaja ja oppilaan sparraaja. Sen sijaan että oppilaat nyt opettelevat asioita ulkoa, olisi heidät hyvä saada omaksumaan asiat ja jopa innostumaan niistä.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että opettajiakin on monenlaisia. Kouluvuosiltani muistan muutaman opettajan, jotka olivat opettamastaan aineesta silminnähden innoissaan ja sitten niitä, jotka istuivat luokan edessä tyhjä katse silmissään ja odottivat lähinnä tunnin loppumista ja palkkapäivää. Ei tarvitse kauan miettiä sitä, kummat olivat niitä oppimaan innostajia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Aikansa sitä sai odottaa, mutta sitten se rysähtikin kertaheitolla. Nimittäin talvi. Ja tulikin ihan kunnolla, sillä alkuviikosta mittailtiin vielä yli -20 asteen lukemia, ainakin aamutuimaan ja lumikolakin on ollut ahkerassa käytössä viimepäivinä.

On outoa, että nyky-yhteiskunta on joka kerta totaalisesti polvillaan, kun kenraali Talvi astuu kuvioihin. Eipä ollut suuri yllätys, että iltapäivälehdet kirkuivat taas hurjia katastrofi-otsikoitaan, junat eivät kulkeneet, autot eivät pysyneet teillä, laivat eivät seilanneet, lumenaurauskalusto ei riittänyt jne. Toisinsanoen, miten ihmeessä talvi voi yllättää meidät housut kintuissa joka vuosi?

Eikö talvi ole tullut tänne Pohjolaan jo tuhansia vuosia ja aika usein juuri tähän aikaan vuodesta? Tätä taustaa vasten ihmetyttää, miksi mikään ei toimi, kun talvi pakkasineen ja lumisateineen saapuu. Luulisi, että olemme asuneet ihan tarpeeksi kauan täällä kylmässä Pohjolassa tajutaksemme mitä talvi tarkoittaa. Aikaa valmistautua yleensä on, sillä nytkin säätiedoitukset kertoivat tulevasta lumimyräkästä hyvissä ajoin. Mikä niissä nykyajan junissa on vikana, etteivät ne talvella kuljekaan normaalisti? Mikä estää varata lumenaurauskalustoa rittävästi? Miksi autoilijat eivät koskaan tajua vaihtaa nastarenkaita alle ajoissa? Miksi meidät yllätetään joka talvi?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomessa on tällä hetkellä noin 183 000 työtöntä. Koko Suomen työttömyysaste on 6,9%, mutta nuorten 15-24 vuotiaden työttömyysaste on niinkin korkea kuin 20%. Viime päivinä on mediassa keskusteltu ns. paskaduuneista eli töistä, jotka eivät kenellekään kelpaa. Moni työtön nuori valitsee mielummin työttömyyskorvauksen kuin ottaa vastaan paskaduunin, joita kuulemma ovat mm. puhelinmyynti, siivous, hampurilaistenmyynti jne. Toisaalta miksi ottaisikaan vastaan, jos odotettavissa olevat ansiot ovat jotakuinkin samat kuin työttömyyskorvauksella saatavat. Miksi lähteä töihin, jos saman rahan saa kotona istumalla?

Itse olen sitä mieltä, että työ on aina arvokasta ja antaa tekijälleen sisältöä ja haasteita elämään. Tähän ikään mennessä olen itse ehtinyt kokeilla mm. siivoojan, postimiehen, lehtimiehen kuin muusikonkin töitä. Mielestäni yhtäkään niistä en luetteloisi paskaduuniksi, vaikka joku voisi niin tehdäkin, sillä palkka ei ole ollut missään työssä kovinkaan kummoinen, eikä työkään kovin mediaseksikästä.

En halua tässä syyllistää työttömiä tai nuoria, sillä tiedän, että suurin osa heistä ottaisi työn kuin työn varmasti vastaan, jos sellaisen vain jostain löytäisivät. Ongelma onkin ehkä siinä, että ne joilla on tänä päivänä töitä, tekevät niitä ehdottomasti liikaa. Miksi firmoissa pitää tehdä ylitöitä, kun voitaisiin palkata yritykseen lisää työntekijöitä, joiden avulla ylityöt saataisiin loppumaan? Lopputulos näkyisi varmasti työhyvinvoinnin kasvuna ja sairaslomien vähenemisenä.

Kovin montaa vuotta ei tarvitse enää odottaa, kun isot ikäluokat häipyvät eläkkeelle ja pian meillä onkin edessämme pikemminkin työvoimapula kuin työttömyysongelma. Samalla tulevat sukupolvet voivat varautua siihen, että heidän työelämänsä tulee jatkumaan vielä yli 70-vuotiaanakin. Jopa niissä paskaduuneissa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Puolustusvoimissa on tuskastuttu, sillä varusmiespalveluksen keskeyttäminen on yleistynyt viime vuosina. Samalla varusmiesten fyysinen kunto on huonontunut sekä lihavuus yleistynyt. Puolustusvoimissa peräti noin 13-15 % varusmiehistä keskeyttää asepalveluksen lääketieteellisten syiden vuoksi.

Yleisimpiä keskeyttämisen syitä olivat tuki- ja liikuntaelimistön vammat ja vaivat sekä mielenterveyden ongelmat. Keskeytys on yhteiskunnan näkökulmasta kallista ja aiheuttaa usein myös fyysistä, henkistä ja taloudellista haittaa nuorelle itselleen. Varusmiespalveluksen keskeyttäneillä miehillä on lisäksi suurentunut riski yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen.

Eipä siis ihme, että armeija on alkanut tarjoamaan armeijaan aikoville nuorille kuntoremontteja, joilla nuori on mahdollista saada parempaan kuntoon ennen palvelukseenastumista.Tarjolla on mm.parin kuukauden ilmainen kuntosalikortti tai jopa mahdollisuus saada lenkkitossut lainaksi, useimmilla nuorilla kun ei kuuleman mukaan omia lenkkareita ole. Puolustusvoimilla on tavoitteena saada keskeyttäneiden määrä puolitettua, mikä olisi kyllä eittämättä hyvä tulos.

Liikuntaan ei tänä päivänä enää satsata kouluissa niin kuin ennen, joten hienoa, että edes puolustusvoimat yrittää tällä tavalla innostaa nuoria liikkumaan. Toivottavasti mahdollisimman moni nuori mies tarttuu tarjottuun koukkuun. Voin vakuuttaa, että se 20 kilometrin täyspakkausmarssi tuntuu jonkin verran siedettävämmältä, kun on paremmasaa kunnossa. Kivaahan se ei muistaakseni ollut koskaan…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak on herättänyt kovasti huomiota viime päivinä.
Schubakin mukaan lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. – On järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta, Schubak kommentoi Facebookissa.
Kommentti herättää paljon kysymyksiä ja ihmetystä. Missä kulkee heikon ja hyvän aineksen välinen raja? Pitäisikö kaikki huonosti elämässään pärjäävät sterilisoida jo nuorena? Entä jos elämä alkaakin mennä alamäkeen vasta sen jälkeen kun lapset on jo tehty? Poistetaanko lapsilisät sitten kun jää esim. työttömäksi?

Schubakin kommentti on kuin ikävä kaiku 30-luvun Saksasta, jossa rodunjalostuksen nimissä tehtiin ”vähän kaikenlaista”. Kokoomuksessa on oltu sen verran hereillä, että puolue on irtisanoutunut Schubakin kommentista ja luulenpa että Schubakin päivät kokoomuksen nuorten äänitorvena ovat ohi, sen verran paljon tuhoa hän on puolueelleen tehnyt typerillä kommenteillaan. Täytyy muistaa, että nämä nuoret isänmaan toivot nuorisojaostoissaan ovat huomispäivän päättäjiä, joten ihan pelkällä olankohautuksella ja päänsilittelyllä ei voi näitä nuorten politrukkien letkautuksia ohittaa.

Muut puolueet saivat tästä oivan lyömäaseen kokoomusta vastaan, mutta totuuden nimissä on pakko myöntää, että näitä omia ja välillä jopa outoja mielipiteitään laukovia poliitikon alkuja löytyy varmasti jokaisesta puolueesta, joten olkaapa varuillanne siellä puoluetoimistoissa…
Seuraavaa kohua odotellessa hyvää Isänpäivää kaikki isät, sosiaaliluokasta riippumatta!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Niinhän siinä sitten kävi, kuten hieman etukäteen pelkäsinkin. Nukkuvien puolue nappasi kuntavaaleissa suurvoiton, äänestysprosentin ollessa Lahdessa vaivaiset 52,9% Lahdessa näitä onnensa ohi nukkuneita oli peräti 40 038 kappaletta. Oikean mittakaavan tuohon lukuun saa, kun todetaan vaalien voittajan kokoomuksen saaneen Lahdessa 13 143 ääntä eli todella valtava äänireservi jäi käyttämättä näissäkin vaaleissa.

On tietysti selvä, ettei kuntavaalit voi vetää vertoja mediaseksikkyydessä glamouria tihkuvalle presidentinvaalille tai eduskuntavaaleille, joissa sentään on yleensä mukana paljon tuttuja julkkiksia televisiosta tai urheilukentiltä. Kuntavaaleissa on kieltämättä mukana hurjan paljon ehdokkaita ja he ovat usein suurelle yleisölle tuntemattomia, mikä varmasti vaikeuttaa äänestyspäätöksen tekemistä.

Harmi sinänsä, sillä kuntavaalit ovat juuri ne vaalit, joiden tulos eniten vaikuttaa tavallisen matti meikäläisen arkeen ja jos ei oma arki kiinnosta, niin täytyy kyllä ihmetellä mikä sitten kiinnostaa? Ikävän usein ne, jotka eniten nurisevat turuilla ja toreilla kaupungissa tehdyistä linjauksista ja päätöksistä, jättävät äänestämättä. Ei kuulemma kannata äänestää, kun siitä ei ole mitään hyötyä.

Näyttää siltä, että nykyisenlainen äänestystapa on aikansa elänyt. Kehoitankin valtiovaltaa jatkossa rohkeasti kehittämään meille luotettavan nettiäänestysmahdollisuuden, jolla nostettaisiin äänestysprosenttia merkittävästi. Lisäksi ääntenlaskenta nopeutuisi huimasti. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä kotoaan erikseen äänestämään, vaan äänensä voisi antaa kotoaan tai älypuhelimella vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Siihen kun lisätään vielä mahdollisuus äänestää facebookissa, twitterissä ja tekstiviestillä, niin johan on meillä pian äänestysprosentit lähellä sataa.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina on kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Kuntavaaleissa valitaan edustajat kaupunginvaltuustoon, joka tekee päätökset meille lahtelaisille elintärkeissä asioissa. Niinpä ei olekaan yhdentekevää, ketkä siellä valtuustossa istuvat.

Kuntauudistus, kunnallisveron korotuspaineet, terveydenhuolto, vanhustenhuolto, koulu- ja päiväkotiasiat, toriparkki, matkakeskus, eteläinen kehätie, keskustan kävelykatusuunnitelmat jne…. Asioita on käsittelyyn jonoksi asti ja kuten tiedetään kaupungin rahat eivät tule riittämään kaikkeen. Ainakin, jos halutaan välttyä lisälainanotolta. Niinpä seuraavalta valtuustolta vaaditaankin erittäin järkevää taloudenpitoa ja asioiden priorisointia.

Koska kaikkeen ei ole tulevaisuudessa varaa, on mietittävä tarkkaan, mikä on Lahden linjaus seuraavat neljä vuotta. Itseasiassa suuret linjat tulisi vetää vähintään 20 vuoden päähän. Satsataanko peruspalveluiden parantamiseen ja asukkaiden hyvinvointiin hoitamalla peruspalvelut niin kiitettävästi, että se huomioitaisiin valtakunnallisestikin ja siten houkuteltaisiin uusia asukkaita vai yritetäänkö tehdä Lahdesta houkutteleva kaupunki uusille asukkaille ja yrityksille rakentamalla mm. kehätie, toriparkki ja kävelykeskusta? Kaikki ovat omalla tahollaan toki kannatettavia suunnitelmia, mutta kaikkeen ei ole varaa. Ainahan voidaan veroäyriä nostaa ja nostetaankin, mutta silti eivät rahat tule riittämään.

Lahdessa ei ole paljon puhuttu kuntauudistuksesta, vaikka hyvin todennäköisesti se seuraavan neljän vuoden sisään tapahtuukin ja uusi valtuusto on tässäkin asiassa avainasemassa. Naapurikunnissa se on ollut vaalien ykkösjuttu. Lahti ei ole helpolla saamassa kavereita kuntauudistuksessa. Jotain täällä tehdään jatkuvasti väärin, kun Lahti ei kumppanina houkuttele.
Siinäpä lisää työsarkaa uudelle valtuustolle. Sunnuntaina äänestämään!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime sunnuntaina Omalähiö sai kunnian vastaanottaa Lahden kaupunkikulttuuriseuran myöntämän ”Lahtelainen kaupunkikulttuuriteko 2012” – tunnustuksen. Tunnustus jaetaan vuosittain lahtelaista kaupunkikulttuuria rikastuttaneelle asialle tai henkilölle.
Valintakriteereissä mainitaan mm. Omalähiön ihmisläheinen uutisointi, joka antaa tilaa erilaisille mielipiteille, sekä toiminta alueen kylähengen vahvistajana.

Vaikkei lehteämme tehdäkään palkinnot ja tunnustukset silmissä kiiluen, on aina hienoa saada tunnustusta työstään ihan näin julkisestikin. Itse olen ollut Omalähiön ruorissa vasta liki 4 vuotta, joten suurin kunnia lehden saamasta tunnustuksesta menee eittämättä vanhemmilleni Seppo ja Marja Salomaalle, jotka yhdessä perustivat Omalähiön jo 34 vuotta sitten. Isäni ajatus kaupunginosalehdestä, Etelä-Lahden pikkujättiläisestä, oli vuonna 1978 uusi ja innostava. Vuosien saatossa palo tehdä lehteä ei ole kadonnut, vaan lehtemme on kehittynyt alkuaikojen 4-sivuisesta, neljäpalstaisesta ”mainosläpyskästä” nykypäivän moderneihin mittoihin.

34 vuoden aikana moni paikallislehti on syntynyt ja kuollutkin. Mikä on siis Omalähiön salaisuus?
Luulen, että avainsana on pitkäjänteisyys. Hanskoja ei ole lyöty tiskiin edes vaikeina aikoina, vaikka se olisi voinut olla helpompi ratkaisu kuin jatkaa. Lisäksi alueen omakotiyhdistykset, seurakunta, lukuisat avustajat, kirjoittajat ja lukijamme ovat omalta osaltaan muokanneet lehtemme linjaa ihmisläheiseksi, nimenomaan etelälahtelaisten omaksi lehdeksi. Omalähiö ei ole meille tekijöille pelkkä työpaikka, se on myös elämäntapamme.

Ikävä kyllä, en itse päässyt paikanpäälle vastaanottamaan tunnustusta, joten välitän tässä ja nyt nöyrimmät kiitokseni Lahden kaupunkikulttuuriseuralle näin lehtemme palstalla. Kiitos, tästä on hyvä jatkaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Yle on viime aikoina ollut harvinaisen paljon kansalaisten hampaissa. Negatiivisia reaktioita ovat viime aikoina aiheuttaneet mm. ensi vuonna voimaan astuva lupamaksut korvaava Yle-vero, jolla Ylen toimintaa jatkossa pyöritetään, jääkiekon MM-kisojen menettäminen maksullisille kanaville ja Mannerheim-elokuva. Lisää todisteita Ylen haparoivasta linjanhausta saatiin, kun Yle hankki TV-kakkoselle tanssiohjelman. Kyseessä on kuulemma miljoonasatsaus. Kukahan neropatti Ylellä on keksinyt, että tanssiohjelmahan se juuri meiltä suomalaisilta puuttuukin?

Muutenkin Yle on turhaan lähtenyt kilpailemaan maksukanavien kanssa. Meillä on ihan tarpeeksi jo näitä turhia julkkiksia pursuavia hömppäohjelmia ja tosi-TV-formaatteja muilla kanavilla, joten pyydänkin että Yle pitäytyisi siinä minkä parhaiten osaa eli pääosin laadukkaissa asiaohjelmissa, TV-sarjoissa ja elokuvissa. Myös Ylen musiikkiohjelmat ovat huomattavasti korkeatasoisempia kuin millään muulla kanavalla.

Myös toimittajien taso Ylellä on ikävä kyllä valahtanut monenkirjavaksi. Tuntuu, että joka ohjelmassa on oltava mukana twitter-, facebook- tai tekstiviestiosuus, jolloin toimittajan ei tarvitse asioihin niin paljon perehtyäkään, kunhan toimii eräänlaisena viestinvälittäjänä. Ohjelmaa vievät tällöin eteenpäin katsojien kommentit, eivät asiansa osaavat toimittajat. Melko uskomaton oli myös Ylen kuntavaalikeskustelun aloitus, jossa ns.asiantuntijat valitsivat keskustelun suurimman onnistujan ja epäonnistujan, ikäänkuin kyseessä olisi ollut joku halpa talent-kilpailu.

Kansakunta kaipaa viihdettä, mutta jonkun kanavan pitäisi myös jatkossa satsata luotettavuuteen ja asiaosaamiseen. Julkisen palvelun tehtävä on määritelty Yle-laissa. Tehtävä on laaja ja Ylellä on merkittävä kulttuurinen vastuu. Yle saa ensi vuonna 500 miljoonaa euroa, enemmän kuin koskaan ennen. Nyt olisi viimeistään aika puhua siitä, mitä sillä rahalla Suomen kansa vastaanottimiinsa saa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi