Pari yötä vielä ja sitten se vanha tuttu punanuttu taas kolistelee eteisessä. Tai meillä kotona ei kylläkään kolistele, sillä perheen nuorimmainenkin on päässyt ajantasalle joulupukin oikeasta olemuksesta vuoden aikana. Eipä tuo suuresti haittaa, sillä kyllähän joulussa riittää paljon muitakin mukavia traditioita kuin joulupukki.
Kiireiset ja ruuhkaiset jouluostokset eivät vielä joulumieltä paljon nostata, mutta odotahan kunhan saadaan kinkku uuniin aatonaattona ja ihana tuoksu leviää keittiöön, niin johan alkaa jouluinen tunnelma nousta meikäläiselläkin. Toinen tärkeä tapahtuma on tietenkin kuusen tuominen sisään aatonaaton iltana. Vaikkei joulukuusta metsästä asti haetakaan, niin silti joulukuusen hakeminen on ollut meidän perheessä useimmiten isän eli minun tehtäväni. Lapset hoitavat sitten koristelun.
Itse jouluaattoon kuuluu traditiona haudoilla käynti ja suomalaisittain tietenkin joulusauna.
Saunan jälkeen kokoonnumme pöydän ääreen. Vaikka kinkku ja laatikot ynnä muut herkut maistuvatkin, niin joulupöydän paras anti minulle on se, kun saa koko perheen pitkästä aikaa saman pöydän ääreen. Lasten ollessa jo pääosin aikuisia, se on harvinaista herkkua.
Illan mittaan jaetaan tietenkin vielä lahjat, tällä kertaa siis ilman joulupukkia.
Enemmän kuin joulupukin puuttuminen jouluillasta, minua häiritsee lumenpuute. Joulu ilman lunta ei tunnu ihan 100% joululta, joten viime hetken toive: Lunta jouluksi, kiitos!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2012!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime lauantaina avattiin torilla Lahden ensimmäinen joulukylä. Sää oli kaikkea muuta kuin jouluinen, sillä tori oli muuttunut isoksi vesilätäköksi ja sade vihmoi taivaalta alas kuin pienet neulat. Sää varmasti ajoi suurimman osan potentiaalisista asiakkaista sisälle hypermarketteihin ja ostoskeskuksiin.
Ei siis varmastikaan sellainen lähtölaukaus jouluun, kuin keskustaisäntä Taulo ja yli 40 yrittäjää olisivat toivoneet.
Itse kävin joulukylässä vasta iltasella. Näky oli hieman lohduton, sillä lätäköitä väisteli muutama hassu kulkija sateenvarjot käsissä ja myyjät olivat viluisennäköisinä kojuissaan, mutta olivat säästä huolimatta iloisella ja positiivisellä mielellä liikkeellä. Tiirismaan kuoro lauloi esiintymislavalla muutamalle kuuntelijalle kauniita joululauluja. Aika nopeasti teki mieli lähteä kotiin varpaiden kastuttua ja niin teinkin.
Kaikesta vesisateesta ja märästä huolimatta minulle jäi joulukylästä positiivinen vaikutelma ja lupasinkin itselleni meneväni paikalle uudestaan, kunhan keliolosuhteet muistuttavat edes hieman talvea. Hattua pitää nostaa siitä, että Lahdessa vihdoinkin yritetään elvyttää keskustaa ja joulukylä on hyvä esimerkki siitä, että tapahtumia torille voi järjestää myös talvisin. Plussana lisäksi se, että myyntikojut eivät olleet täynnä sitä tavanomaista muovista krääsää, vaan pääosin itse käsintehtyjä leluja, koruja, vaatteita, ruokaa jne.
Uskon, että ainakin meikäläisen joulumieltä on paljon helpompi nostattaa torin joulukylässä kuin ahdistavassa ostoshelvetissä, jossa kaiuttimista raikaa joululaulut ja ihmiset tuuppivat kiireisinä toisiaan kirein ilmein. Toivottavasti joulukylästä tehdään perinne, eikä kyseessä ole vain yhden kerran kokeilu. Meillä Lahdessa kun tupataan välillä olemaan niin lyhytkatseisia…
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Istuin viime maanantai-iltana Launeen koulussa kuuntelemassa Lahden kaupungin edustajien ehdotusta yleiskaavasta vuodelle 2025. Varsinainen yleiskaavaesitys ei suurta pulinaa aiheuttanut, sen sijaan puheen siirtyessä eteläisen ohitien linjaukseen, oli mielipiteitä esillä enemmänkin.
Kävi selväksi, että Launeen linjaus on jo maakuntakaavassa ja se tosiseikka, että valtio on luvannut rahat ainoastaan Launeen linjaukselle.
Minulle heräsi muutama kysymys asian tiimoilta.
Miten ihmeessä valtio voi suosia paljon kalliimpaa ja hankalammin toteutettavaa vaihtoehtoa tässä taloudellisessa tilanteessa?
Onko Launeen linjauksen viereen kauppansa pystyttäneille yrityksille aikoinaan luvattu, että ohitie tulee kulkemaan heidän kauppojensa vierestä ja nyt on pakko lunastaa nämä lupaukset?
Onko tässä kyseessä poliittisen lobbauksen mestarinäyte, jolla kansalaisten verorahat tuhlataan?
Kuinka yksikään alueen kansanedustajista ei ole ottanut Renkomäen vaihtoehtoa esille, vaikka säästöjä pitäisi jostain löytyä?
Luulisi että noin 100 miljoonan euron säästö olisi merkittävän kokoinen jo kansanedustajankin mielestä. Ei nähtävästi ole.
Launeen omakotiyhdistys on julkaissut nettiadressin Renkomäen linjauksen puolesta, jonka on allekirjoittanut hieman alle 300 ihmistä. Tämä ei tule missään nimessä riittämään, vaan asian taakse tulee saada tuhansia nimiä ja niitä tulee kerätä muuallakin kuin netissä. Muuten muutos maakuntakaavaan jää ikuiseksi haaveeksi ja Launeen linjaus voittaa. Linjaus, joka on tehty kultaisella 60-luvulla, aikana jolloin Etelä-Lahti näytti täysin erilaiselta.
Kysyin kaupungin arkkitehdeiltä miksi Launeen linjaus on parempi kuin Renkomäen vastaava. Jopa niin paljon parempi, että valtio suostuu rahoittamaan ainoastaan sitä. Eivät osanneet vastata…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Talous Sanomat kertoi tällä viikolla, että muutamat kaupan alan yritykset koettavat vähentää sairauspoissaoloja rahalla. Perusidea on, että työntekijä saa palkanlisää terveenä pysymisestä. ”Työntekijäin mukaan esimerkiksi S-ryhmän varastopalveluissa ihmisille on lupailtu jopa tilapäistä euron lisäystä tuntipalkkaan, mikäli he eivät ole sairauslomalla nyt vuodenvaihteen sesonkiaikana” kertoo Talous Sanomat.
Täytyy sanoa, että aika hurjaksi on touhu työmarkkinoilla mennyt. Varmastikin tuo yksi euro lisää per tunti saattaa joiltain osin vähentää ns. rokulipäiviä, mutta vaarana on se, että ne tunnolliset työmyyrät tulevat töihin, vaikka ovatkin kipeitä. Seurauksena flunssa-aalto leviää työkavereihin ja oma jaksaminenkin vaarantuu, kun itsensä hoitamisen sijaan aherretaan hulluna töissä.
Muutamia vuosia sitten, kun itse olin isohkossa valtionyhtiössä esimiehenä, linjana oli ehdottomasti se, ettei kipeänä saa töihin tulla. Tästä linjasta olisi syytä pitää jatkossakin kiinni. Tulospalkkiot ovat ihan hyvä asia, jos ne maksetaan reilusti aidoista työtuloksista. Se, että maksetaan lisäansioita siitä, että on sairaana töissä, on sairasta.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viikoilla 47-48 järjestetään Lahdessa viisi alueellista yleisötilaisuutta, joissa esitellään Lahden vuoden 2025 yleiskaavan vaikutusten arviointia ja yleiskaavaehdotuksen valmistelua.
Etelälahtelaisilla on tilaisuus tuoda julki näkemyksensä siitä, millaiseen suuntaan he haluavat kotikaupunkiaan kehitettävän ensi maanantaina ( 28.11. klo 17.30) Launeen koululla järjestettävässä tilaisuudessa.
Koko vision päätavoitteena on, että vuonna 2025 Lahti on houkutteleva ja elinvoimainen ympäristökaupunki, jonka strategiset päämäärät ovat:
A. Lahti on kasvava ja kilpailukykyinen
B. Lahti on kestävän kehityksen edelläkävijä ja kansainvälisesti tunnettu ympäristökaupunki
C. Kaupunki turvaa edellytykset asukkaiden hyvinvoinnille keskittymällä ydintehtäviin
D. Kaupunkikonserni on uudistumiskykyinen, tehokas ja toimii ympäristölähtöisesti
E. Kaupungin talous on tasapainossa pitkällä aikavälillä
F. Kaupunki on haluttu työnantaja, jolla on osaava ja kehityshaluinen henkilösto
Käytännössähän yleiskaavassa lyödään lukkoon mm. sellaiset paljon keskustelua aiheuttaneet aiheet kuin kevyttä liikennettä suosiva keskusta sekä sen kävelyalueet. Jonnekin pitäisi 20 000 uutta asukasta saada survottua ja samalla vähentää tuntuvasti päästöjä, unohtamatta kuitenkaan viihtyvyyttä.
Meitä etelälahtelaisia varmasti eniten kiinnostaa tietää, missä mennään eteläisen ohitien suunnittelussa. Vieläkö on mahdollista vaikuttaa linjaukseen, jolla ohitie tulee halkomaan Etelä-Lahden kahtia vai olisiko mahdollista toteuttaa halvempi Renkomäen vaihtoehto, joka tässä taloudellisessa kaaoksessa tuntuisi myös taloudellisesti järkevämmältä ratkaisulta.
Mitä tämä kaikki sanahelinä strategioista ja visioista sitten lopulta pitää sisällään, selviää varmastikin ensi maanantaina Launeen koululla.
Tule mukaan keskusteluun, sillä nyt on aika vaikuttaa oman elinympäristönsä tulevaisuuteen.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Liikenneministeri Kyllönen on toiminnan nainen. Kun hän sanoo, että kaikkia tiehankkeita ja -linjauksia ja niiden kustannuksia pitää tässä taloudellisessa tilanteessa tutkia uudelleen, niin hän todellakin tarkoittaa sitä. Viime viikolla putkahti julkisuuteen ns. ”Kyllösen giljotiini”, jossa kahdeksasta isosta tiehankkeesta pyritään säästämään peräti miljardi euroa.
Yksi näistä tiehankkeista on VT12 Lahden eteläinen ohitie. Näinköhän Launeen omakotiyhdistyksen ja Salpausselän luonnonystävien vuosien väsymätön taistelu Launeen kallista ja järjetöntä linjausta vastaan vihdoinkin tuottaa tulosta ja tie siirretään kulkemaan Renkomäkeen eli siellä mistä tiestä on vähiten haittaa ihmisille ja missä se on mahdollista toteuttaa selkeästi halvemmalla ilman kalliita tunneliratkaisuja? Ainakin ministeri Kyllönen on ollut aidosti kiinnostunut Renkomäen halvemmasta vaihtoehdosta, joten en ihmettelisi, jos tämä olisi yksi tekijä eteläisen ohitien säästölistalle nostamisen takana. Lahtelaiset päättäjät pitävät tietenkin kovakalloisesti kiinni vielä Launeen linjauksesta ja ihmettelevät miten tie voidaan rakentaa keskelle Launetta ilman kalliita tunneleita ja suojauksia. Minäpä kerron. Ei millään tavalla.
Ihmettelen suuresti, jos tämä Kyllösen giljotiini ei herätä lahtelaisia päättäjiä tutkimaan vihdoin ja viimein Renkomäen vaihtoehtoa, koska uuden ohitien tarve on kuitenkin olemassa. Aikaa uudelleensuunnitteluun kyllä on, jos vain tahtoa löytyy, sillä ohitie on suunnitelmissa vasta vuosille 2016-2022
Renkomäen linjaus ehdittiin aikoinaan äänestää kolme kertaa valtuustossa oikeaksi linjaukseksi, mutta poliittisella keplottelulla saatiin vielä aikaan yksi äänestys, jossa tulokseksi yllättäen saatiinkin Launeen linjaus. Miksi ei kolmen äänestyksen jälkeen jo tyydytty enemmistön päätökseen? Olisi muuten korkea aika selvittää, ketkä tämän keplottelun takana silloin olivat, mitkä olivat heidän motiivinsa ja mitä he asiasta hyötyivät.
Muihin tiehankesäästöihin en ota kantaa, koska en niitä niin hyvin tunne, mutta Lahden eteläisen ohitien suhteen Kyllöselle pisteet, varsinkin jos linjaus saadaan muutettua.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime päivinä isoimmat otsikot mediassa on väännetty valelääkäreistä ja uusimmasta dopingkärystä. Periaatteessa kyse on samasta ihmistyypistä eli huijareista. Niin valelääkäri kuin kärynnyt urheilijakin yksinkertaisesti ovat halunneet vähemmällä työllä päästä samaan lopputulokseen mihin toiset ovat päässeet pelkällä kovalla työllä. Eihän tämä mitään uutta ja mullistavaa ole, huijareita on ollut aina, niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Niinhän se on, kuten vanha sanontakin sanoo: ”Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.” eli miksi opiskella 5-7 vuotta lääketiedettä, kun saman tutkinnon voi väärentää ja aloittaa rahanteon saman tien?
Nyt on valelääkärien lisäksi löydetty jo valeopettajia, valeterapeutteja, valeprofessoreja jne. Kaipa Lallukkaakin voisi pitää eräänlaisena valehiihtäjänä. Dopingiahan voisi verrata siihen, että terve urheilija kisaisi paralympialaisissa vammaisten kanssa. Epäreilua eikö vain?
Ennen vanhaan piti huijarin itse väärentää asiakirjat, nyt voi tutkinnon tilata rahaa vasten kätevästi netistä. Hienoa! Varsinkin herra valelääkäri on päässyt vielä hyville ansioillekin huijauksessaan, sillä maksamalla noin 8000 euroa väärästä tutkinnosta, mies on saanut 10 vuoden aikana palkkaa noin miljoona euroa. Täytyy vain toivoa, ettei kenenkään henki ole lähtenyt tälläisten puoskareiden takia. Lallukan tapauksessa kenenkään henki ei sentään ole vaarassa, mutta muiden suomalaishiihtäjien maine sen sijaan on taas vaakalaudalla. Mukava karhunpalvelus kavereille?
Minä ainakin mietin seuraavan kerran lääkärin vastaanotolla, onko kyseessä ihan oikea lääkäri vaiko huijari. Huijaaminen on tänä päivänä aivan liian helppoa, mutta onneksi siitä jää joskus myös kiinni.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Viime viikonloppuna vietettiin Pyhäinpäivää ja lukemattomat ihmiset veivät haudoille kynttilöitä. Sama on odotettavissa myös sunnuntaina, kun vietetään Isänpäivää. Monet haudoillakävijät ovat kuitenkin kokeneet ikävän yllätyksen, kun aiemmin haudalle viety kynttilä, lyhty tai kukka on varastettu haudalta.
Herää kysymys, minkälaisen matelijan omatunnon omaa henkilö, joka varastaa kynttilän toisen haudalta? Kuinka alas voi ihmisen moraali vajota? Kyse ei voi olla ainakaan siitä, että kynttilät maksaisivat niin paljon, ettei kaikilla niihin olisi varaa.
Varkaan ajatuskulkuna on varmasti se, etteivät kuolleet välitä mistä kynttilä tai kukka on peräisin, joten sen voi ihan hyvin nyysiä naapurihaudalta eli kyseessä on täydellinen piittaamattomuus toisten ihmisten tunteista.
Kuolleiden ajatuksista en tiedä, mutta paljon mielipahaa moinen häpeällinen varkaus aiheuttaa niille, joiden omaisten haudoilta kynttilät ja kukat on varastettu. Rahallisesti pieni menetys, mutta henkisellä puolella paljon isompi juttu.
Niissä kynttilöissä ja kukissa on paljon tunnetta mukana, vaikkeivat varkaat tunnukaan sitä tajuavan.
Sunnuntaina vien isäni haudalle kynttilän. Varas, jätä se rauhaan!
Hyvää Isänpäivää!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Yleinen suuntaus kaupunkien hienoissa strategioissa on yksityisautoilun vähentäminen keskustan alueella. Tai näin ainakin pitäisi olla.
Tässä kauniita sanoja Lahden kaupungin v.2025 strategiasta: ”Sitoutumalla kasvihuone- kaasupäästöjen puolittamiseen Lahti hakee asemaa Suomen johtavana ympäristökaupunkina. Lahden kaupunkikonserni kehittää yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää kevyen ja julkisen liikenteen ehdoilla sekä kehittää keskusta-aluetta ensisijaisesti jalankulun ja kevyenliikenteen alueena. Tavoitteena on henkilöautoliikenteen väheneminen.”
Kauniit strategiat ovat kuitenkin eri asia kuin käytäntö, sillä 3,10 euroa per joukkoliikennekyyti on mielestäni aika paljon. Muistan vielä hyvin, kun hinta oli sama markoissa…Hinta ei varsinaisesti houkuttele käyttämään bussia.
Ei Lahti kuitenkaan yksin ole tässä veneessä. Suoritin pientä hintavertailua isoimpien kaupunkien välillä ja huomasin, että ainoastaan kaikkein isoimmissa kaupungeissa hinnat ovat selkeästi alemmat, jotta voitaisiin ajatella ihmisten helposti valitsevan joukkoliikenteen oman autonsa sijasta. Helsingin alueella joukkoliikenteellä pääsee kurvailemaan kertamaksulla 2,00 euroa ja vaihtoehtoina on bussin lisäksi myös raitiovaunu ja metro. Pääkaupungin lisäksi Tampere ja Turku tarjoavat joukkoliikennettä hintaan 2,50 euroa. Kertamaksuna ero ei ole suuri, mutta vuositasolla jo merkittävä tekijä, jos bussia käyttää esim. päivittäin työmatkoihin.
Loput Suomen kaupungeista pitävät pääosin hintatason Lahden kaltaisena eli kertakyyti maksaa kolmen euron tienoilla. Lisäksi monia linjoja on pienemmissä kaupungeissa lopetettu ja vuoroja vähennetty. Tähän kun lisätään Lahdessa toriparkkisuunnitelmat, voidaan todeta, ettei kaupungilla ole todellista halua satsata joukkoliikenteeseen, vaan Lahdessa toimitaan edelleenkin yksityisautoilun edun mukaisesti.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
ESS kertoi tällä viikolla, että avohoidossa olevat yli 75-vuotiaat käyttävät keskimäärin seitsemää lääkettä. Joka neljännellä vanhuksella on vähintään kymmenen lääkettä, joillakin jopa 20. Monilääkityillä on keskimäärin kolme lääkettä sairautta kohti ja lisäksi vanhus voi käyttää useampaa samaakin lääkettä erinimisinä.
Tähän on siis tultu. Tämä ”pilleri joka vaivaan”-syndrooma ei ole pelkästään vanhusten ongelma, vaan koskee koko väestöä. Kaikkiin vaivoihin on oltava se kaiken ratkaiseva pilleri. Useilla lääkeaineillahan on haittavaikutuksia, mutta ei hätää. Niihin haittavaikutuksiin voi saada myös pillereitä…
Kaiken takana on tietysti suuri ja mahtava lääketeollisuus, jonka tärkeimpänä pointtina on rahanteko. Mitä enemmän myydään lääkkeitä, sitä enemmän saadaan voittoa. Yksinkertaista.
Miettikääpä kuinka paljon nykyään on diagnisoitu uusia ja erilaisia vaivoja ja niihin kaikkiin on tietenkin olemassa lääkitys. Nykyään tapaa paljon ihmisiä, jotka ottavat rauhoittavia pillereitä ennen ”jännittäviä tilanteita” jne. Eikö ole ihan normaalia, että ihmistä jännittää esim. esiintyminen julkisesti tai vaikkapa työpaikkahaastattelu?
Tulee mieleen Speden vanha sketsi, jossa potilas epätoivoisena pyytää pohjepillereitä ja kainalotabletteja, kun pohkeita vihloo ja kainaloita kirvelee. ”Kyllä näihin vaivoihin pitää olla joku pilleri!”
Ymmärrän toki, että tietyt lääkkeet tietyissä vaivoissa ovat todella tarpeellisia, mutta kuinka järkevää sitten on ahtaa itseensä jopa 10-20 pilleriä joka päivä? En ole lääkäri, mutta aika vaaralliselta tuo kuulostaa.
Minkälaisia ihmisiä meistä tulee, jos kaikki ongelmat pitää hoitaa pillereillä?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
