Lahden valtuuston oma räyhähenki, perussuomalaisten Kalle Aaltonen on pelästyttänyt kaupungin virkamiehet. Eikä ihme, onhan Aaltonen kovin suorapuheinen ja ihan fyysisestikin iso mies. Aaltonen on tällä kertaa nostanut esiin keskustelun torin uudesta kahvilatilasta eräänlaisena ”korruptiokoppina”. Virkamiehet ovat tämän kokeneet korruptiosyytöksenä ja soppahan on sillä valmis. Samalla on kahvila-alalla työskentelevän Aaltosen jääviys asetettu kyseenalaiseksi asian tiimoilta. Aaltosen tavat ja puheet ovat olleet koko valtuustoajan kovin suoria ja herättäneet keskustelua. Maakuntalehden mukaan mm. Aaltosen kielenkäytöstä on huomautettu valtuuston kokouksissa ja lautakunnan kokouksissa meno on ollut vieläkin railakkaampaa.

Itse en pidä lainkaan pahana asiana sitä, että joku hieman herättelee virkamiehiä ja poliitikkoja, vaikka hieman rajummillakin otteilla ja sanankäänteillä. Sen verran paljon kuiskitaan toreilla ja kahvipöytäkeskusteluissa siitä, kuinka salamyhkäisesti asioita hoidetaan Lahti-kaupungissa.

Tämä Aaltosen, hieman rankempi tyyli on yksi keino saada päätöksenteosta entistä läpinäkyvämpää ja uskottavampaa. Sitä onko se poliittisesti korrektia ja hyvien tapojen mukaista, voidaan olla montaa mieltä. Joku voisi puhua jopa populismista. Joskus tarkoitus voi pyhittää keinot, joskus taas saatetaan mennä jopa liiallisuuksiin, varsinkin jos joku virkamies kokee väitteet henkilöön meneväksi vainoksi. Joka tapauksessa Aaltonen venyttää valtuutetun sovinnaista roolia omalta osaltaan uusiin mittoihin ja onkin mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia sillä saavutetaan.

Aaltonen toi sosiaalisessa mediassa esiin myös sen, että lahtelaisten valtuutettujen keskuudessa olisi puhuttu lehmänpaskan hajun tunkeutumisesta Lahden valtuustosaliin, kun Nastolan valtuutetut liittyvät mukaan ensi vuoden alussa. Jos näin todella on sanottu, täytyy kyseenalaistaa joidenkin valtuutettujen tilanne- tai huumorintaju. Mielestäni Lahden valtuustossa ei ole ensimmäistäkään henkilöä, jolla olisi varaa puhua halveksuvasti navetanhajusta. Yhtä lailla lahtelaiset ovat maalaisjuntteja siinä missä nastolalaisetkin, jos asiaa katsotaan vaikkapa helsinkiläisin silmin. Ei tämä Lahti nyt sentään niin iso City ole, että yhdelläkään lahtelaisvaltuutetulla olisi varaa aliarvioida nastolalaisvaltuutettuja.

Jotain perää näissä jutuissa varmasti on, sillä vihjailuja lahtelaispäättäjien ylimielisyydestä on kuulunut mm. Hollolan valtuutettujen suunnasta jo jonkin aikaa. Yhteistyöhön pyrkivän poliitikon pahin moka on ylimielisyys. Se voi helposti muuttaa lupaavasti kytevän yhteistyön leiskuvaksi vihanpidoksi, mikä ei käsittääkseni ole päämääränä kovin hyvä. Nähtävästi joidenkin muidenkin kuin Aaltosen olisi syytä tarkistaa ajatusmaailmaansa ja käytöstään. Aaltonen sentään puhuu asiansa suoraan päin naamaa, ei selän takana. Sitä on syytä arvostaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime maanantaina syntyi Päijät-Hämeessä kaksi elintärkeää päätöstä, kun Lahti ja Nastola sekä toisaalla Hollola ja Hämeenkoski päättivät lyödä hynttyyt yhteen. Hollolan ja Hämeenkosken liitosäänestys oli kovin mutkaton. Jopa niin mutkaton, ettei ensimmäistäkään soraääntä kuultu. Selkeä rakkausavioliitto siis. Tosin voidaan kyseenalaistaa se, mitä hyötyä kahden näin pienen kunnan oli järkeä yhdistyä. 24 000 asukkaan Hollola ei ole jatkossa sen elinvoimaisempi kuin aikaisemminkaan, joten nähdäkseni viimeistään 10 vuoden päästä aloitetaan neuvottelut Hollolan liittämisestä Lahteen. Kyseessä on siis pelkkä ajanpeluu väistämätöntä odotellessa.

Lahdessa valtuusto oli myös yksimielinen liitoksesta Nastolan kanssa, mutta toisin oli Nastolassa. Nastolassa ei oltu aivan varmoja sulhasen aikeista, olihan sulhasmies iso ja pelottava Lahti. Niinpä päädyttiin jännittävään äänestykseen, jossa etukäteen molemmat lopputulokset olivat mahdollisia.

Nastolalaiset osoittivat omaavansa jo valmiiksi lahtelaisen päätöksenteon kulttuurin, kun kenties koko Nastolan historian merkittävin äänestys päättyi liitoksen puolesta äänestäneiden voittoon vaivaisella yhdellä äänellä, äänin 22-21. Lahdessahan on jo pitkä historia tärkeiden äänestyksien päättymisestä yhden äänen voimin suuntaan tai toiseen. Tämä tarkoittanee varmuudella sitä, että häviäjät ovat vielä vuosia poteroissaan katkerina väärästä päätöksestä ja liitoksesta tullaan etsimään ne huonot puolet varmuudella esiin.

Toivottavampaa kuitenkin olisi, että nyt kun äänestystulos on saatu, kaikki voimavarat valjastettaisiin syntyvän uuden kaupungin hyväksi ilman katkeruutta. Kaikkia tarvitaan varmasti siihen, että ”Suur-Lahdesta” saadaan kaupunkilaisille miellyttävä kaupunki asua. Palvelut toimivat, asut sitten keskustassa, Rakokivessä tai Renkomäessä, se on varmasti monelle tärkeää myös jatkossa.

Kunnilla on nyt hieman alle vuosi aikaa sopeuttaa toimintojaan (lue: irtisanoa henkilöstöään) ennenkuin viiden vuoden irtisanomissuoja astuu voimaan. Koko Suomen mittakaavassa reilusti yli 100 000 kuntien työntekijää on tällä hetkellä suojattu kuntaliitosten vuoksi irtisanomiselta ja jokainen uusi kuntaliitos kasvattaa suojattujen määrää.

Irtisanomissuojan pituutta on paljon arvosteltu, toisaalta voidaan olettaa että aika moni liitos olisi jäänyt tekemättä ilman tätä suojaa. Kuntaliitosten aiheuttamat vuosien irtisanomissuojat käyvät kalliiksi veronmaksajille eli kaikille meille, sillä kuntien budjetoimat säästöt eivät toteudu kuin vasta viiden vuoden päästä. Jos silloinkaan, sillä jos kävisi niin, että esim. Hollola haluaisikin kolmen vuoden päästä liittyä Lahteen, 5 vuoden irtisanomissuoja alkaisi taas alusta.

Ei näillä liitoksilla vielä kuntatalouden Rubikin kuutiota ratkaistu, mutta ihan hyvän polun alku tässä voi silti olla kyseessä. Tervetuloa nastolalaiset, tehdään yhdessä Lahdesta parempi kaupunki meille kaikille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikolla satoi parissa päivässä paljon lunta. Eipä siis olekaan kovin yllättävää, että jokatalvinen kestosuosikki auraus nousi taas lahtelaisten ykköspuheenaiheeksi. Hetkeksi jopa ohi aina niin hurmaavan koirankakka-keskustelun. Palautetta huonosta tienhuollosta kun oli tullut pilvin pimein. Myöskään Lahden kaupungin mielestä auraus ei ollut onnistunut, sillä se huomautti kirjallisesti Lahden Seudun Kuntatekniikkaa aurausten viivästymisestä osissa kaupunkia alkuviikosta.

Varsinkin jalkakäytävien auraamattomuus ydinkeskustassa kirvoitti paljon palautetta ja ymmärrän kyllä hyvin miksi. Siihen on jo melkein tottunut, ettei jalkakäytäviä tai pieniä teitä aurata pariin kolmeen päivään, mutta tällä kertaa ongelma oli ydinkeskustaa myöten. Koetapa itse työntää lastenvaunuja tai ajaa pyörällä 10-15 sentin lumikinoksessa, niin ymmärrät sinäkin. Itse asiassa pelkkä jalankulku on vaikeaa ja raskasta, jos aurausta ei ole tehty. Lisäksi kun tiet aina aurataan ensin, käy monesti niin että lumet kasautuvat juuri jalkakäytäville jalankulkijoiden riesaksi.

Ihmettelen eikö pääjalkakäytäviä voitaisi aurata ensin ja sitten vasta tieväylät? Näin tietääkseni tehdään ainakin Ruotsin Karlskogassa, missä uudenlainen järjestys lumen aurauksessa otettiin käyttöön vuonna 2012. Tosin systeemillä on typerä nimi: sukupuolineutraali lumenauraussysteemi. Auto kyllä kulkee pienessä sohjossakin, lastenvaunut eivät. No, se on tullut jo selväksi, että Green City Lahdessa autoilija on ykkönen, sen jälkeen tulevat sitten jalankulkijat, pyöräilijät ynnä muut haahuilijat.

Nähtävästi kuntatekniikka on tässä tapauksessa jo ennakoinut tulevan ilmastonmuutoksen vähentämällä tuntuvasti kalustoa ja miehitystä. Eihän enää talvisin sada lunta, eihän?
Lahden ja Nastolan kuntaliitoksesta päätetään maanantaina. Toivottavasti liitos toteutuu ja Lahti saa myös Nastolan aurauskaluston käyttöönsä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Muistatteko vielä ajan, kun eri lehdet ja julkaisut tekivät lukijamatkoja erinäisiin kohteisiin. Myös Omalähiön toimituksessa muistetaan vielä hyvin ne muutamat lukijamatkat, jotka suuntautuivat 90-luvulla ainakin Tallinnaan. Sittemmin lukijamatkakulttuuri on hiipunut. Johtuneeko sitten siitä, että ihmisten on niin helppo tilata matkoja itse netistä? Me päätimme kuitenkin uuden vuoden kunniaksi ottaa härkää sarvista ja elvyttää osaltamme tätä vanhaa lukijamatkakulttuuria järjestämällä matkan yhdessä Hockey Unlimitedin kanssa sinulle Omalähiön lukija.

Matka suuntautuu helmikuun puolivälissä Ruotin turvallisella turistibussilla Pietariin asti, jossa meitä odottaa kiihkeä KHL-ottelu SKA – Jokerit. Ja ei haittaa vaikket ymmärtäisi jääkiekosta tuon taivaallista. Mukana matkassa on nimittäin jääkiekkotuntemusta enemmän kuin laki sallii. Nimet Pasi Nurminen ja Toni Koivunen eivät juurikaan esittelyjä kaipaa. Koivunen on yli 800 liigaottelua pelannut Lahti-kiekon ikoni, jolle on tullut tutuksi myös Ruotsin ja Ranskan jääkiekkosarjat. Pasi Nurmista voisi mainostaa vaikkapa termillä ”Tuttu TV:stä”. Miehen meriitit jääkiekon saralla ovat todella kovaa luokkaa. On maajoukkuetta, niin maalivahtina kuin valmentajanakin, NHL:ää ja tietenkin Pelicansia, HPK:a ja Jokereita.

Nurmisella on varmasti räpylässään myös KHL-kiekko, sillä mies toimi Omskin huippujoukkueessa valmentajana vielä viime vuonna. Pasi on luvannut kertoa matkan aikana mm. miltä KHL näyttää sisältäpäin ja miten Jokerit ja KHL joukkue eroaa valmentajan silmin. Kolmas asiantuntija Ville Skinnari omaa myös pelaajataustaa niin Lahden kuin Englanninkin jäiltä sekä lisäksi mies tuntee Pietarin metkut. Eikä reissu tietenkään pääty, kun ottelu loppuu, sillä ottelun jälkeen jää vielä mukavasti aikaa tutustua vapaamuotoisesti upeaan Pietarin kaupunkiin. Lähtö kotiin koittaa vasta seuraavana aamupäivänä.

Olen saanut matkasta pääosin positiivista palautetta, tosin joillekin on ollut käsittämätöntä se, että lähdemme katsomaan nimenomaan Jokereiden peliä. Ehkäpä tässä kohtaa voin hetkeksi riisua turkoosit Pelicans-vaatteeni ja nauttia huippulätkästä upeasssa kultturikaupungissa. Ei tässä vielä kenenkään tarvitse Jokereiden kannattajaksi alkaa, sitä paitsi henkilökohtaisesti en sitä edes lahtelaisena kiekkofanina suosittele. Sen sijaan suosittelen kaikille tätä lukijamatkaa. Hypätkää mukaan ja tehdään tästä lukijamatkasta yhdessä Omalähiön oma, jokavuotinen perinne.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Näinhän sitä aina tavataan leikkisästi sanoa. Toisaalta en tiedä onko sanonnalla mitään tekemistä totuuden kanssa. Usein kyllä ajatellaan, että vuoden vaihtuessa kaikki entinen on jäänyt taakse ja nyt aukeaa aivan uusi sivu kirjassa. Blanko sivu, jolle voi kirjoittaa elämänsä aivan uusiksi. Aloitetaan ikäänkuin tyhjästä, vuodesta nolla. Kaunis ajatus, mutta kuinka moni siinä onnistuu? Tämä näkyy ainakin liikuntakeskuksissa ruuhkina, kun ihmiset yrittävät päästä uuden, terveemmän elämän alkuun. Loppuvuosi kun meni todennäköisesti syöpöttelemällä ja juopottelemalla. Nyt on ähky ja lisäkilot ja vaatteet ahdistavat. Tipaton tammikuukin pitäisi aloittaa. Onhan siinä pienelle ihmiselle paljon petrattavaa.

Todellisuudessa kovinkaan monen totaalinen elämänmuutos ei kanna pitkälle ja usein käy niin, että viimeistään kun se tipaton tammikuu on lusittu, ollaankin monesti palattu jo vanhoihin tuttuihin kaavoihin. Eikä siinä ole mitään pahaa. Sellaista se vain on… no aika inhimmillistä sanoisin. Ainakin olemme yrittäneet olla parempia ihmisiä. Pieni takaporttikin onneksi jää, sillä ainahan sitä voi muuttaa elämänsä sitten viimeistään ensi vuoden alussa…

Tämä sama pätee myös hieman isommassa mittakaavassa. Vaikka vuosi vaihtuikin, niin luulen, että edelleen vuonna 2015 Lahti-kaupungissa etsitään säästöjä, tapellaan lähikirjastoista, motkotetaan matkakeskuksesta tai toriparkista, puhutaan kuntaliitoksista ja sote-uudistuksesta. Niin se vain on, että monesti vuodet seuraavat toisiaan hyvin samanlaisina.

No valtakunnanpolitiikassa ainakin saatetaan saada niitä uusia kujeita viimeistään keväällä, kun vuorossa on eduskuntavaalit. Näillä näkymin keskusta ottanee vetovastuun Suomi-vankkureista ja sitähän ei tiedä kukaan, mitä sieltä sitten sen jälkeen tulee. Tähän sopineekin mainiosti nastolalaisen (=tuleva lahtelainen) suurmiehen, Antero Mertarannan likilegendaarinen lausahdus: ”Taivas varjele, mitä sieltä tulee?!?”

Vaikea sanoa mitä sieltä tulee, kun se ennustaminen on niin vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.
Hyvää vuotta 2015 kaikille näin hieman jälkijunassa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitelet käsissäsi vuoden 2014 viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mitä kaikkea katsoin tarpeelliseksi tuoda esiin pääkirjoituksissani vuonna 2014.

Vuosi alkoi toiveikkaasti Lahden kaupungin suunnitellessa miten keskustan alueesta saataisiin viihtyisä ja toimiva. Samaan aikaan naapurikaupunki Heinolassa haikailtiin ammattitaitoisten ja terveiden pakolaisten perään. Helmikuussa nähtiin Putinin suureelliset talviolympialaiset Sotshissa ja Lahdessa jankattiin edelleen Launeen koulun homeongelmasta eli korjataanko vai puretaanko? Lehtemme palstoilla paljon tilaa saanut VT12 sai uusia käänteitä jo alkuvuodesta, kun ELY-keskus esitteli tien light-version eli halvemman mallin. Silloin tien hinnaksi arvioitiin 180 miljoonaa euroa. Loppuvuodestahan hinta oli jo 220 miljoonaa euroa eli mielenkiinnolla odotamme mitä tie maksaa kun/jos se joskus valmistuu.

Maaliskuussa ei saatu kovin ruusuisia tulevaisuudennäkymiä kaupungintalolta. Kaupungin tilikauden alijäämä kun oli noin 30 miljoonaa euroa tappiollinen, joten tiukka säästökuuri oli edessä. Säästettävää löytyi vaatimattomasti 37 miljoonan edestä. Säästettiin sitä muuallakin. Itella tai Posti tai mikä se nyt sitten tänä päivänä onkaan, innostui antamaan monoa henkilöstölleen, tosin puolet väestä kutsuttiin takaisin töihin, kun laskelmat postimäärän vähenemisestä eivät käyneetkään toteen. Huhtikuun alussa ihailtiin Omalähiön uutta, raikasta ulkoasua. Myös hallituksessa kävi raikas tuuletus, kun vasemmistoliitto luopui ministerinpalleistaan. Samaan hikeen pääjehu Katainen häippäsi Eurooppaan ja valtionkassasta huolta pitänyt Urpilainenkin vaihtui Rinteeseen.

Kuntaliitosta alettiin taas sorvata tosissaan loppukeväästä. Siitä riittikin parranpärinää läpi koko vuoden. Tavoitteena oli kuuden kunnan uusi ja ihana suurkunta, mutta lopputuloksena kaksi pienempää liitosta. Ehkä. Huomasiko muuten kukaan, että toukokuussa oli eurovaalit? Siis eurovaalit , ei euroviisut, jotka nekin laulettiin toki läpi toukokuussa. Kesäkuussa päiviteltiin Suomen korkeaa ruuan hintaa. Onhan nousu ollut kaksinkertainen verrattuna muihin EU-maihin. Ennen juhannusta saimme myös uuden hallituksen, jonka pääministeriksi kokoomuspiireistä löytyi Alexander Stubb. Tuo polvihousuinen himokuntoilija ja himotwiittaaja, jonka kestohymy kyllä hyytyi nopeasti, kun päästiin vuoden loppuun. Ei täällä Suomessa tyhjännaurajat pärjää, p…kele!

Lomien jälkeen keskiössä oli Etelä-Lahden kouluverkko, joka pistettiin uuteen uskoon. Elokuun lopussa lahtelaislähtöinen räppäri Cheek hullaannutti yli 80 000 suomalaista olympiastadionilla kahdella megakonsertillaan. Sekös monia ärsytti. Väärä artisti ja väärä musagenre.
Syyskuuussa nähtiin sekin ihme, että Suomi pelasi sekä lento- että koripallon MM-kisoissa. Ollaankohan me sittenkin palloilukansaa? No jalkapallossa sitten kyllä huomattiin, ettei olla.
Sote-soppaa hämmennettiin koko vuosi siinä missä kuntaliitoksiakin. Lopputulemana Lahti suuntautuu sote-asioissa Helsingin suuntaan vieden mukanaan koko vastahakoisen Päijät-Hämeen.

Lokakuussa some-Suomi räjähti. Uusi alkoholilaki oli suoraan sieltä minne aurinko ei paista ja edes viski-sanaa ei saa enää sanoa tai kirjoittaa. Viina tuntuukin olevan Suomessa melkein ainoa asia, joka kansaa liikuttaa barrikadeille asti. Toinen suomalaisten tunteita herättävä asia on sitten ne sukupuolineutraalit jutut, mutta ei niistä sen enempää, ettei kukaan suutu.
 Lokakuun lopussa Lahden kaupunki sai hyvän idean. Säästöpäissään keksivät, että lakkautetaan kolme lähikirjastoa. Ei onnistunut, sillä lukukansa pisti vastaan. Tosin ilo voi olla lyhytaikainen, kun asia nousee kuitenkin ensi vuonna taas esiin.

Aleksanterinkadustakin saatiin varsinainen kiistakapula, kun välillä meillä oli täysimittainen kävelykatu, välillä taas Aleksia piti päästä huristelemaan molempiin suuntiin autolla. Kompromissihan siitä sitten tuli eli ei oikein yhtään mitään. Sopii hyvin siis Lahteen. 
Nakkikioskin paikastakin Lahdessa taisteltiin. Muuan valtuutettu pyyteli uskomattomia korvauksia bisneksensä pilaamisesta, mutta Lahti ei ottanut onneksi taka-askeleita.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi todettiin, että kaikesta huolimatta on jonkinasteinen Kenovoitto syntyä Suomeen ja ihan näin vuoden lopuksi onnitellaan vielä nastolalaisia, jos vain tajuavat liittyä Lahteen. Me tarvitsemme nimittäin lisää veronmaksajia tulevina vuosina…

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suuret suunnitelmat kuuden kunnan muodostamasta Salpauskunnasta murenivat jo odotetusti alkusyksystä, kun Hollola, Hämeenkoski ja Iitti lähtivät kukin omille teilleen. Hollola ja Hämeenkoski jatkavat tahollaan omaa yhdistymisselvitystään Iitin kieltäytyessä kokonaan neuvotteluista pelkästään Lahden kanssa.

Kärkölä-poloinen jätettiin kaikista neuvotteluista ulos, sillä sen taloustilanne on niin katastrofaalinen, että sitä ei kukaan yksinkertaisesti huoli mukaan. Jos Kärkölä ajautuu kriisikunnaksi, voi valtio määrätä sen yhdistymään johonkin toiseen kuntaan. Tässä tapauksessa kiviriippa lankeaisi Hollola-Hämeenkosken niskaan, jolla Kärkölällä olisi valmiiksi jo yhteistä maarajaa.

Toinen enemmän meitä koskettava ja kiinnostava yhdistymisneuvottelu on käynnissä Lahden ja Nastolan välillä. Asiassa on päästy jo niin pitkälle, että ensi maanantaina kuntajakoselvittäjä Rolf Paqvalin allekirjoittaa ehdotuksensa Lahden ja Nastolan yhdistämisestä ja luovuttaa ehdotuksen kuntajohtajille. Kuntalaisetkin pääsevät tutustumaan ehdotukseen, sillä kuntajakoselvittäjän esitystä käydään läpi yleisötilaisuuksissa tammikuussa. Kuntalaiskuuleminen järjestetään Lahdessa 7.1. ja Nastolassa 8.1. Kuntien valtuustot päättävät tammikuun loppupuolella hyväksyvätkö ne esityksen kuntien yhdistymisestä ja yhdistymissopimuksen. Varsinainen yhdistyminen voisi tapahtua vuoden 2016 alusta, jolloin syntyisi uusi noin 120 000 asukkaan kunta.

Vaikka Nastola liputtikin kuuden kunnan yhdistymisen puolesta, ei ole varmaa hyväksyykö Nastolan valtuusto liittymisen Lahteen. Vastustajiakin Nastolasta löytyy ja muutaman vuoden takaisessa kansanäänestyksessä liitos tyrmättiin suurella äänten enemmistöllä.

Selvää on, että kahden kunnan liitosmalli ei tuo lähellekään samoja hyötyjä kuin se, jos alkuperäinen kuuden kunnan yhdistyminen olisi toteutunut. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä niin Lahdessa kuin Nastolassakin, mitä hyötyä yhdistymisestä sitten on, jos hyödyt minimoituvat? Vaikkei hyötyä olekaan niin paljon, voidaan kuitenkin liitoksesta hyvällä syyllä puhua molemminpuolisesta win-win-tilanteesta, jossa molemmat osapuolet hyötyvät. Toivon mukaan hallintoa ja byrokratiaa karsitaan ja tehostetaan. Nastolalaiset yritykset pääsevät jatkossa ratsastamaan ison kaupungin statuksella ja kaavoitusasiatkin sujuvat sutjakkaammin. Lahtelaisten hyödyksi voidaan laskea se, että ne nastolalaiset, jotka käyvät Lahdessa töissä, jatkossa maksaisivat myös veronsa Lahteen.

Toisaalta pelkojakin löytyy. Nastolassa pelätään, että palvelut karkaavat Lahden keskustaan ja nastolalaisista tulee mm. Lahden toriparkin ja matkakeskuksen maksumiehiä ilman oikeaa vaikutusmahdollisuutta. Nämä ovatkin ne juuri asiat, jotka vaativat tarkempia selvityksiä. Nastolalaisille tulee antaa riittävästi vaikutusvaltaa tulevassa aluejohtokunnassa. Ilman sitä liitos jäänee vain haaveeksi. Neuvottelut ja yhteiset valtuustojen kokoukset ovat kuitenkin käsittääkseni sujuneet hyvässä hengessä, joten odotan, että liitos myös toteutuu vuoden 2016 alusta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Silloin kun minä olin pikkupoika, puhuttiin usein, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Jo ajat sitten irvileuat käänsivät tuon lauseen niin, että tarvitaan lottovoitto, jotta pystyisi elämään Suomessa. Totuus lienee jossain siellä keskivälillä.

Jos voi valita, Suomeen ei ehkä kannata syntyä, kertoi viime vuonna The Economist -lehden tekemä tutkimus. Tutkimuksen perusteella maailmassa on kymmenen maata, jotka ovat parempia paikkoja kuin Suomi. Paras maa kaikista on Sveitsi. Toisena tulee Australia. Norja, Ruotsi ja Tanska pääsevät peräkkäin seuraaville sijoille. Toisaalta sija 11. on aika hyvä, onhan maailmassa liki 200 valtiota.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin hieman tutkia minkälainen on se lottovoiton saanut keskivertosuomalainen. Tässä muutamia lukuja:
Keskivertosuomalainen on iältään 42-vuotias nainen, jonka odotetaan elävän liki 84 vuotiaaksi. Tällä keskivertosuomalaisella on lapsia 1,84 ja hänen perheensä sisältää keskimäärin 2,77 henkilöä.

Keskimääräinen suomalainen asuu kerrostalossa 78,4 m2:n omistusasunnossa, jossa on 3-4 huonetta. Henkeä kohden suomalaisella on 39,8 neliötä käytettävissään. Suurimmalla osalla (54%) suomalaisista on nykyisin huoneistosauna, sillä suomalainen käy kerran viikossa suuresti rakastamassaan saunassa, siis keskimääräisesti.

Palkkaa tämä tavis-suomalainen saa keskimäärin vuodessa noin 37 000 euroa. Ammattina suomalaisella on todennäköisimmin myyjä. Paljon löytyy myös toimistotyöntekijöitä, rakennustyöntekijöitä, sairaanhoitajia ja yrittäjiä. Yllättäen suurin osa suomalaisista ei käy töissä. Yksi työllinen elättää 1,31:tä työssä käymätöntä (työtöntä, lasta, eläkeläistä, opiskelijaa, kotityötä tekevää).

Suomen tavallisin nimi on Timo Virtanen, vaikka yleisin sukunimi onkin Korhonen. Suomalaiset myös syövät ja juovat. Asukasta kohti laskettuna suomalaiset juovat vuodessa 78 litraa keskiolutta, kuluttavat 9 kg kahvia, syövät 47 kg tuoreita hedelmiä, 61 kg perunoita ja 72 kg lihaa. Tunnistatko sinä itsesi noista luvuista?  Paljon parjattua EU:ta keskivertosuomalainen tukee 112 eurolla vuodessa eli noin 9 eurolla per kuukausi. Ei ehkä sittenkään niin paljon kuin moni kuvittelee?

Loppujen lopuksi huomaamme, että keskiarvosuomalainen on itseasiassa hyvin teoreettinen hahmo ja oikeassa elämässä todella harvinainen. Ei ole olemassa mitään ”suurta yleisöä”, joka edustaisi suurinta osaa suomalaisia. Politiikassa sanonta ”kyllä kansa tietää” saa erilaisen merkityksen, kun ymmärtää, että itseasiassa 86% suomalaisista ei äänestänyt kokoomusta, vaikka kokoomus viime vaaleissa olikin Suomen suurin puolue. Tämän päivän Suomessa on todella vähän asioita, jotka yhdistäisivät yli puolta suomalaisista. Tähän ei pysty edes jääkiekko tai Euroviisu-voitto.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että edelleen vuonna 2014 Suomi on hyvä maa asua. Ei nyt ihan päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna pääsääntöisesti todella hyvin. Niin hyvin, että minä en ainakaan muuttaisi täältä pois.
Onnea 97-vuotias Suomi!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunginvaltuuston talousarviokokousta maanantaina seurattiin tarkasti. Olihan esillä monia lahtelaisia kiinnostavia talouskysymyksiä. mm. kirjastoverkon tulevaisuus sekä etenkin lahtelaisessa mediassa päähuomion vienyt Aleksanterinkadun muutokset.

Lähikirjastojen kannattajat voivat väliaikaisesti huokaista helpotuksesta. Kirjastoverkon valtuusto päätti pitää ennallaan, mutta palveluiden sisältöä ja saavutettavuutta suunnitellaan ensi vuonna henkilöstön, koulujen ja asukkaiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähikirjastojen kannattajien kannattaa pysyä aktiivisina jatkossakin. Jostain on kuitenkin säästettävä ja jostain kumman syystä Lahdessa ensimmäisenä tulilinjalla tuntuu aina olevan kirjastot.

Toinen merkittävä valtuuston päätös koski päivähoitoa ja esiopetusta. Hieman yllättäen Lahti varaa ensi vuodelle lisää rahaa opetukseen ja päivähoitoon. Kyllä, luitte aivan oikein: Lisää rahaa. Maanantaina kokoontunut valtuusto päätti kaupunginhallituksen esityksestä lisätä menoja yhteensä 1,25 miljoonalla eurolla. Päivähoitopuolella yksityisen hoidon tukea päätettiin korottaa 350 000 eurolla. Lisäksi varattiin 200 000 euroa siihen, että päivähoidon ja esiopetuksen ostopalvelusopimuksia Harjulan Setlementin, Suomen Pelastusarmeijan Säätiön, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistyksen ja Folkhälsan Sydin kanssa jatketaan heinäkuun 2016 loppuun asti.

Lisämäärärahat heikentävät kaupungin ensi vuodelle budjetoiman tuloksen 9,2 miljoonaan euroon. Näinköhän lähestyvät eduskuntavaalit jo vaikuttivat valtuutettujen äänestyskäyttäytymiseen? Säästäähän tässä piti, eikä suinkaan lisätä menoja? No, se on myönnettävä, että lisärahoitus menee tällä kertaa oikeaan osoitteeseen.

Entäpä sitten se mediaseksikkäin kiista eli tuliko Aleksista yksi- vai kaksisuuntainen? Tällä kertaa valtuusto päätti niukasti äänin 30-29, että Aleksanterinkatua kehitetään kävely- ja joukkoliikennepainotteisena katuna Rauhankadun ja Vesijärvenkadun välillä. Eli juuri päinvastoin kuin mitä kaupunginhallitus oli esittänyt.

Tämä tarkoittaa sitä, että Lahden Aleksanterinkadulla sallitaan jatkossa hidas henkilöautoliikenne idästä länteen yhdellä kaistalla. Rahaa varattiin ensi vuodelle liki 2 miljoonaa euroa Aleksin ja kauppatorin kehittämiseen. Voittaneen puolen ei tässäkään asiassa kannata vielä heitellä hattujaan ilmaan ja tilata kuohuvaa. Teknisen lautakunnan, joka on vastustanut yksisuuntaista Aleksia, on näet vielä hyväksyttävä nämä Aleksin yksisuuntaiset katusuunnitelmat. Se taas tarkoittaa sitä, että päätöstä on mahdollisesti haettava valtuustotasolta uudestaan, jos tekninen lautakunta hylkää suunnitelmat. Eli siitä voitte olla varmoja, että pallottelu Aleksilla käy kuumana jatkossakin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Toriparkin rakennustyömaa ajoi puolitoista vuotta sitten kaikki torilla kauppapaikkaansa pitäneet kauppiaat väliaikaisiin sijoituspaikkoihin ympäri Lahtea. Pääosin kauppiaat löysivät paikkansa kirjaston ja teatterin välisestä maastosta, jotkut joutuivat Hansatorille ja toiset Lanun aukiolle. Kauppiaat totesivat muuton olevan huono asia bisnekselle, mutta sen suurempaa ongelmaa ei muutosta noussut. Paitsi yhden kauppiaan kohdalla. Kovin yllättävää on se, että tämä kauppias on kaupunginvaltuutettu ja hänen jos kenen olisi kuvitellut tietävän mitä tapahtuu, kun toriparkkia aletaan rakentamaan. Tai ehkäpä hän näkikin tässä tilaisuutensa tulleen. Tästähän voisi lypsää kaupungilta kunnon korvaukset.

Kaupunki korvasikin torigrillin muuttokulut ja katemenetyksiä siihen asti kun yritys pääsi uudelle liikepaikalle. Nähtävästi tämä ei kokoomuksen Jari Saloselle riittänyt, sillä Salosen omistama ja Torigrilliä pyörittävä Lahden Rakuuna Oy vaatii kaupungilta vahingonkorvausta liikepaikan vaihtumisesta Hansatorille. Yhtiön lasku on vaatimattomasti reilut 147 000 euroa jo saatujen korvausten lisäksi.
 Salonen tulkitsee kaupungin sitoutuneen korvaamaan sille kaikki siirtymisestä aiheutuneet ja aiheutuvat kulut ja tulonmenetykset. Lisäksi Salosen mukaan kaupunki sitoutui vuokraamaan sille liikepaikan nimenomaan torilta viiden vuoden määräajaksi ja että grillillä on oikeus palata torille heti, kun parkki on valmistunut.

Kaupunki kiistää kaiken tämän ja soppa on valmis. Niinpä asiaan haetaan ratkaisua oikeusteitse. Kaupunki tulkitsee torigrillillä olevan muiden kauppiaiden tavoin kantakauppiassopimus, joka on vuoden voimassa. Viiden vuoden pysyvyys vahvistettiin sähköpostilla kuulemma vain, jotta yrittäjä sai lainaa pankista. Tuohon sähköpostiin nähtävästi Salonen vaatimuksensa perustaakin. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, miksi ihmeessä näin on alkuaan edes tehty? Senkö takia, koska Salonen on valtuutettu ja ns. hyvä jätkä? Olisiko joku toinen kauppias saanut viiden vuoden sopimuksen, jos olisi kysynyt? Tuskinpa. Eipä ihme, että kaupungilla jutut ja huhut Lahden hyvä veli-järjestelmästä elävät ja voivat hyvin ja syövät uskottavuutta lahtelaisiin poliitikoihin.

Samalla Salonen sahaa kovaa vauhtia omaa poliittista oksaansa, sillä tämä jupakka ei todellakaan näytä hyvältä tavallisen lahtelaisen kaduntallaajan silmin. Siinä missä hyvätuloinen kokoomusvaltuutettu penää kaupungilta kymmeniä tuhansia euroja, ovat pienet ja köyhät torimyyjät tyytyneet kohtaloonsa. Tämä samainen herra Salonen muuten toimi Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-12. Häneltä jäi jälkeen kyseenalaisia ulkomaanmatkoja ja matkalaskuja, virheellisiä ja perusteettomia virkailijoiden irtisanomisia, kymmeniätuhansia euroja oikeuskuluja ja virheitä, joiden selvittely jatkuu parhaillaan vieläkin poliisitutkinnassa. Että tämmöinen sankari.
Enää pitäisi tietää, kuka näitä ”hyviä jätkiä” oikein äänestää luottamustoimiin?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi