Paljon on vettä virrannut Paskurinojassa siitä, kun joku ensimmäistä kertaa 60-luvulla piirsi tussillaan karttaan ohitielinjauksen Launeen kohdalle. Lahti oli silloin hyvin erinäköinen kaupunki kuin nyt, liki 60 vuotta myöhemmin. Silloin piirretty Launeen linjaus sijoittui asutuksesta vapaalle alueelle, sillä sellaisia asuinalueita kuin Patomäki tai Liipola ei vielä ollut olemassakaan. Vielä 60-luvulla on varmasti Lahden karttaa katsoessa ajateltu, että eihän tuossa kohdassa ole mitään, piirretään se tie siihen.

Kun kaupunki ajan myötä kasvoi etelään päin, syntyi tarve siirtää VT12 vielä Launettakin kauemmas keskustasta, sillä Lahden keskustan läpi ajavat isot rekat aiheuttivat niin vaaratilanteita, meteliä kuin saasteitakin. Launeen linjaus tuntui menevän jo liiankin läheltä asutusta, joten aktiiviset etelälahtelaiset innovoivat toisen linjauksen, joka kulkisi Renkomäen kautta. Keksittiin ohitielle uusi, hieman etelämpänä kulkeva vaihtoehtoinen linjaus eli ns. Renkomäen linjaus. Tämä Renkomäen linjaus valittiinkin valtuustossa Lahden eteläisen ohitien uudeksi linjaukseksi 90-luvun lopussa. Eikä ihme, että valittiin, olihan tuo Renkomäen linjaus kustannuksiltaan puolet halvempi kuin Launeen linjaus eikä olisi vaikuttanut niin paljon asukkaiden elämään.

Mutta jossain asia oli jo päätetty. Launeen linjaus on ainoa oikea. Asian ilmaisi selkeästi jo 80-luvulla lahtelainen liikenneministeri Matti Luttinen, jonka kerrotaan sanoneen, että tie kulkee Launeella tai sitten ei missään. Tie saikin kansan nimissä lempinimen ”Luttisen ränni”. Isä Matin ansiokasta Launeen linjauksen lobbausta jatkoi poika Tapio valtuustossa ollessaan. Siitä mikä Luttiset ajoi niin voimakkaasti tukemaan nimenomaan Launeen linjausta, ei ole tarkkaa tietoa. Pahat kielet puhuvat kauppayhtymien ja rakennusfirmojen vaalirahoituksista tietyille tahoille ja ns. saunasopimuksista. Näitä väitteitä on vaikea todentaa, sillä kukapa moista suhmurointia julkisesti myöntäisi? Niinpä nämä kysymykset ja arvailut jäänevät ikuisiksi arvoituksiksi ilman lopullista vastausta ja huhut jatkavat elämäänsä toreilla ja turuilla.

Oliko lopullinen päätös tehty Launeen linjauksen puolesta Lahdessa vai jossain valtion laitoksessa, sitä ei kukaan tiedä, eikä kukaan myöskään ole ottanut asiasta vastuuta tai kunniaa. Se kuitenkin tiedetään, että Launeen vaihtoehto on tullut valittua Renkomäen vaihtoehdon sijasta ympäristöministeriön kahdessa päätöksessä (8.2.1999 ja 11.3.2008), vaikka osa Lahden päättäjistä on nimenomaan vastustanut Launeen linjausta.

Launeen linjauksen kannattajat pitivät huolen, ettei Renkomäen linjauksesta saatu aikaiseksi edes havainnekuvia tai pienoismallia, ettei vertailua Launeen linjaukseen päästäisi tekemään. Useamman kyseenalaisenkin valtuustoäänestyksen jälkeen Launeen linjaus naulattiin Lahden ainoaksi ohitievaihtoehdoksi ja sen jälkeen siitä ei ole enää äänestetty. Vihdoinkin haluttu päätös oli saatu aikaiseksi. Jossain välissä ohitiekin oli muuttunut kehätieksi.

Kaiken kaikkiaan paljon salamyhkäistä kähmintää ja paljon uusintaäänestyksiä valtuustossa on siis vaadittu, jotta lopullinen päätös aikaiseksi saatiin. Tällä viikolla sitten tuo ihmetie saatiiin auki ja vieläpä vuoden verran etuajassa. Meitä etelälahtelaisia on lahtelaisessa mediassa vuosikymmenet haukuttu änkyröiksi ja kehityksen jarruiksi, koska täällä on kehätietä vastustettu. Haluankin lopuksi tähdentää, että Etelä-Lahdessakin iloitaan siitä, etteivät rekat enää jatkossa huristele keskustan läpi. Tie on hieno ja helpottaa monella tavoin autoilijoiden elämää ja on varmasti tarpeellinen. Vain yksi asia mättää: sijainti on väärä. Tekemällä kehätie Renkomäen linjauksen mukaan olisi Lahti säästänyt rahaa noin 35 miljoonaa euroa, eikä tie kulkisi keskellä tiheintä Etelä-Lahden asutusta.

Omalta osaltani päätän Omalähiön sivuilla yli 40 vuotta velloneen kehätie-keskustelun tähän.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Silloin kun minä olin pikkupoika, puhuttiin usein, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Jo ajat sitten irvileuat käänsivät tuon lauseen niin, että tarvitaan lottovoitto, jotta pystyisi elämään Suomessa. Molemmissa mielipiteissä piilee varmasti pieni totuuden siemen. Suomessa moni asia on paremmin kuin sadoissa muissa maailman maissa. Jopa tänä vuonna koko maailmaa runnellut koronaepidemia on täällä meidän pienessä Suomessa osattu hoitaa selvästi keskivertoa paremmin. Onnellisuus-tutkimuksissa kärkipäässä komeilee liki aina piskuinen Suomi. Toisaalta, Suomessa maksetaan hurja määrä erilaisia veroja, joilla tämä hyvinvointiyhteiskunta pääsääntöisesti rahoitetaan ja eihän se ruokakaan kaikkein halvinta ole.

Suomen 103-vuotisjuhlien innoittamana päätin hieman tutkia minkälainen on se ”lottovoiton” saanut keskivertosuomalainen. Keskivertosuomalainen on iältään 42-vuotias nainen, jonka odotetaan elävän liki 84 vuotiaaksi. Tällä keskivertosuomalaisella on lapsia 1,85 ja hänen perheensä sisältää keskimäärin 2,77 henkilöä. Keskimääräinen suomalainen asuu kerrostalossa 80 m2:n omistusasunnossa, jossa on 3-4 huonetta. Henkeä kohden suomalaisella on 39,8 neliötä käytettävissään. Palkkaa tämä tavis-suomalainen saa keskimäärin vuodessa noin 40 000 euroa. Ammattina suomalaisella on todennäköisimmin myyjä. Yllättäen suurin osa suomalaisista ei käy töissä. Yksi työllinen elättää 1,31:tä työssä käymätöntä (työtöntä, lasta, eläkeläistä, opiskelijaa, kotityötä tekevää). Suomen tavallisin nimi on Timo Virtanen, vaikka yleisin sukunimi onkin Korhonen. Suomalaiset myös syövät ja juovat. Asukasta kohti laskettuna suomalaiset juovat vuodessa 73 litraa keskiolutta, kuluttavat 10 kg kahvia, syövät 58 kg tuoreita hedelmiä, 61 kg perunoita ja 72 kg lihaa. Paljon parjattua EU:ta keskivertosuomalainen tukee 147 eurolla vuodessa eli noin 12 eurolla per kuukausi. Ei ehkä sittenkään niin paljon kuin moni kuvittelee?

Loppujen lopuksi huomaamme, että keskiarvosuomalainen on itseasiassa hyvin teoreettinen hahmo ja oikeassa elämässä todella harvinainen. Ei ole olemassa mitään ”suurta yleisöä”, joka edustaisi suurinta osaa suomalaisia. Politiikassa sanonta ”kyllä kansa tietää” saa erilaisen merkityksen, kun ymmärtää, että itseasiassa 85-87% suomalaisista ei äänestä vaalivoittajapuoluetta eduskuntavaaleissa, vaikka se saisikin noin 20% annetuista äänistä. Tämän päivän Suomessa on todella vähän asioita, jotka yhdistäisivät yli puolta suomalaisista. Tähän ei pysty edes jääkiekkoilun MM-kulta tai Euroviisu-voitto.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että edelleen vuonna 2020 Suomi on hyvä maa asua. Ja hyvin todennäköisesti on sitä myös vuonna 2021. Ei nyt ehkä ihan se päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna pääsääntöisesti todella hyvin. Onnea 103-vuotias Suomi ja hyvä me!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on Päijät-Hämeessä siirrytty koronaepidemian leviämisvaiheeseen. Tämä oli valitettavasti näköpiirissä jo jonkin aikaa, kun nähtiin miten kovalla vauhdilla koronan toinen aalto on edennyt Euroopassa syksyn aikana. Olisi ollut suoranainen ihme, ettei tauti ei olisi meille rantautunut. Nyt on täysin meistä itsestämme kiinni, miten pahasti korona keskuudessamme leviää. Ketään ei voi pakottaa käyttämään maskia, pitämään turvaväliä tai pesemään käsiä, mutta suositukset olisi syytä ottaa vakavissaan. Kukaan ei varmasti halua, että korona pääsisi riehumaan riskiryhmien keskuudessa? Eli vaikka et itse olisi huolissasi omasta terveydestäsi, niin ethän myöskään vie tartuttajana tautia eteenpäin tieten tahtoen? Kaikenlaisten koronaa vähättelevien ja kyseenalaistavien valeuutisten levittäminen somessa on mielestäni liki rikollista tässä tilanteessa. Kyseessä ei ole mikään tavallinen flunssa ja se, mikä tekee tästä taudista vaarallisen on fakta, että virusta ja sen vaikutusta ihmiskehoon ei täysin tunneta eikä ymmärretä.

Meillä Lahdessa on leviämisvaiheen vuoksi voimassa maanantaista lähtien tiukemmat rajoitukset kuin muualla maassa. Ainoastaan Uusimaa on vielä tiukempien rajoitusten alla. Vetoankin teihin hyvät lukijat, että jokainen ottaisi tosissaan nämä maanantaina voimaan astuvat rajoitukset. Tiedämme hyvin, että toimiva rokote odottaa jo ensi kevään aikana, mutta vielä pitäisi jaksaa se viimeinen ponnistus ja huolehtia siitä ettei korona leviä hallitsemattomasti enää tässä vaiheessa. Olemme jaksaneet hienosti 8 kuukautta, ei pilata tätä nyt viime metreillä? Ymmärrän, että monia tämä pitkittynyt tilanne ahdistaa ja itsekin yrittäjänä tunnen vahvasti kaikkien yrittäjien suuren tuskan siitä, että yrityksen toiminnan jatkumisen yllä leijuu jatkuvasti musta synkkä pilvi. Tämä ei ole helppoa, mutta ainoastaan yhdessä tästäkin selvitään, ihan varmasti.

Listaan loppuun vielä kaikille muistutukseksi Päijät-Hämeen suositukset ja rajoitukset seuraavien kahden viikon ajalle.
– Yleisötilaisuuksien ja julkisten kokoontumisten henkilömäärä on enintään 10 ihmistä
– Yksityistilaisuuksien osallistujamäärä suositetaan rajattavaksi 10 ihmiseen.
– Uimahallit ja kuntosalit suositellaan suljettaviksi mahdollisimman lyhyen siirtymäajan kuluessa, viimeistään 30.11.
– Sisätiloissa kokoontuvien aikuisten harrastusryhmien toiminta suositellaan lopetettavaksi tilapäisesti.
– Yleinen kasvomaskin käyttösuositus koskee kaikkia yli 15-vuotiaita.
– Lukiot ja ammattioppilaitokset jatkavat lähiopetuksena, mutta maskisuositus on voimassa sekä opiskelijoilla että opettajilla.
– Yläkoulun oppilaille annetaan maskisuositus siten, että maskit ovat käytettävissä viimeistään 30.11.  Yläkoulun opettajien osalta suositus on jo voimassa. Yläkoulun oppilaat saavat maskit koululta.
– Kirjastot pysyvät auki rajoitustoimenpitein, mm. lehtilukusalit suljetaan. Kirjastossa käynti rajataan 15 minuutin asioimiseksi. Nuorisotilat pidetään avoimina.
– Vierailuja sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä suositellaan tehtävän niin, että vierailulle osallistuisi kerrallaan vain yksi henkilö ja kesto olisi enintään 15 minuuttia.
– Yhtymä kehottaa noudattamaan erityistä varovaisuutta, jos on välttämätöntä matkustaa muille epidemian kiihtymis- tai leviämisvaiheen alueille kuten pääkaupunkiseudulle.
– Etätyötä suositellaan vahvasti kaikissa tehtävissä, joissa sitä voidaan soveltaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Usein tulee kirjoiteltua rakkaasta kaupungistamme kovin negatiivisesti, vaikka Lahdessa olisi paljon positiivistakin mitä tuoda esille. Usein sanotaan, että eniten Lahtea ja lahtelaisia haukkuvat lahtelaiset. Varmasti totta. Totta on myös se, että jos ulkopaikkakuntalainen erehtyy Lahtea haukkumaan, voi tätä helposti sattua nenään. Lahden haukkuminen koetaan aikalailla lahtelaisten yksinoikeudeksi, mutta kyllä täällä voitaisiin joskus nostaa omaa häntääkin, ainakin silloin kun siihen on aihetta.

Yksi isoimmista asioista, joista Lahti tunnetaan laajalti, jää usein meiltä lahtelaisilta huomaamatta, sillä niin itsestään selvä asia se meille on. Tämä asia on lahtelainen vesi. Lahtelainen vesi on jo vuosikymmenet ollut maamme ehdotonta ykkösluokkaa ja tämän voi jokainen huomata juodessaan vettä muualla Suomessa. Ero on huima lahtelaisen veden eduksi. Lahtelaisen puhtaan ja hyvänmakuisen veden takana ovat Salpauselän suuret soraharjut, jotka varsin tehokkaasti suodattavat ja puhdistavat sade- ja sulamisvedet. Väitetään jopa, että vesi olisi sellaisenaan jo juotavaa, ennen kuin ne desinfioidaan kemiallisesti.

Ensimmäisenä lahtelaisen veden erinomaisen laadun toi näkyvästi esiin lahtelainen Mallasjuoma. 1950-luvulta alkaen Mallasjuomasta tuli lahtelaisuuden vertauskuva mainonnassa. Tutuiksi koko maassa tulivat sanonnat: ”Ei oo Lahden voittanutta!” ja ”Moi lahtelaista!” Jo silloin yleisesti tiedettiin, että salaisuus hyvän makuisten virvoitusjuomien ja olueiden takana on Lahden erinomainen veden laatu.

Lahden loistava vesi nousi tällä viikolla otsikoihin, kun Viking Malt päätti investoida Lahteen 90 miljoonaa euroa Kujalaan nousevaan uuteen mallastamoon. Yhtiön mukaan yksi tärkeimmistä seikoista siihen miksi yhtiö jää Lahteen, on se tosiasia että raaka-aineet (vesi ja lähitilojen viljat) ovat Suomessa ja varsinkin Lahden alueella ylivertaisia. Myös toinen uutinen joka liittyi lahtelaiseen veteen ja sen ylivertaisuuteen saatiin tällä viikolla, kun lahtelaisen Teerenpelin viskitislaamo valittiin maailman parhaaksi viskintuottajaksi maailman suurimmassa alkoholijuomien kilpailussa. Yksi isoimmista Teerenpelin menestyksen salaisuuksista omistajien mukaan on nimenomaan lahtelainen vesi ja tietenkin myös lähitilojen viljat. Näiden viime aikaisten positiivisten uutisten lisäksi muistanette varmasti, että Lahden Hennalaan on valmistunut vedenpullottamo, jossa H204U Finland on aloittanut pohjaveden pullottamisen elokuussa. Tehtaan pullotuskapasiteetti on miljoona litraa vettä vuorokaudessa ja vettä viedään erityisesti Aasian isoille markkinoille.

Meille lahtelaisille hyvä, puhdas vesi on itsestäänselvyys, mutta maailmalla on siitä päivittäin huutava pula. Itse asiassa makean veden määrä on vain kolme prosenttia kaikesta maailman vedestä. Ja meillä sitä Suomessa ja Lahdessa riittää. Makea vesi on muuttunut ja muuttumassa entistä enemmän globaaliksi tuotteeksi ja hyödykkeeksi, jota myydään ja ostetaan kuin raaka-aineita, mineraaleja, puuta, öljyä ja kaasua. Teoriassa tämä tarkoittaa sitä, että istumme Lahdessa melkoisen kultakaivoksen päällä. Eri asia sitten on se, miten pystymme käytännössä hyödyntämään vesivarantoamme taloudellisesti ja mahdollisimman viisaasti. Kysyjiä ja ostajia varmasti tulevaisuudessa riittää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti varautuu tekemään isoja muutoksia kaupungin keskustan liikenneratkaisuihin. Viime päivinä on isosti esillä ollut vuoteen 2030 tähtäävä liikennesuunnitelma Liisu 2030, jossa nousevat esiin bussiterminaalin sijoittaminen Vesijärvenkadulle sekä ajoneuvoliikenteen ohjaaminen ydinkeskustaa ympäröivälle kehälle. Vuoteen 2030 mennessä Lahti aikoo tai ainakin suunnittelee käyttävänsä noin 100 miljoonaa euroa näihin keskustan liikennemuutoksiin. Taustalla on halu saada keskustaan katutilaa kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen. Autotonta keskustaa ei kuitenkaan olla suunnittelemassa, muutenhan esimerkiksi toriparkki olisi ollut turha investointi?

Kaunis ajatus ja osan Liisusta voin ajatuksena ostaakin, mutta muutama kohta särähtää pahasti korvaan. Otetaanpa käsittelyyn kuitenkin ensin ne Liisun hyvät puolet. Pyöräilyyn ja kävelyyn satsaaminen on hyvä asia. Nykyään keskustassa pyöräily on vaarallista touhua, kun pitää poukkoilla tien toiselta puolelta toiselle, pyörätien jatkuessa risteyksen jälkeen yllättäen toisella puolella tietä. Lisäksi pyöräilijät ja kävelijät kulkevat iloisessa sekamelskassa keskenään, mikä aiheuttaa vaaratilanteita päivittäin. Myös kaupunginsairaalan parkkitalosuunnitelma on hyvä, sillä parkkitalo todellakin tarvitaan, kun terveyspalvelut Ahtialasta ja Launeelta keskitetään kaupunginsairaalaan. 

Sitten ne huonot puolet. Ensimmäinen asia on raha. Mistä tämä 100 miljoonaa euroa kaivetaan? Leikataanko vähän lisää sivistystoimesta ja lakkautetaan lisää paikallisia terveysasemia? Ehkäpä vuoden päästä nostetaan vähän veroäyriä? Toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei Lahdessa oikeastaan ole ruuhkia, joita pitäisi siirtää jonnekin muualle. Korkeintaan klo 16 aikaan voi saa Vesijärvenkadulla menemään 10 minuuttia enemmän aikaa kotimatkaan. Jos verrataan vaikkapa Helsinkiin, niin Lahdessa ei ole ruuhkia laisinkaan. Se että nojataan suunnitelmissa siihen visioon, jossa Lahdessa asuisi vuonna 2030 150 000 asukasta on silkkaa toiveajattelua. Näin ei tule tapahtumaan, joten ruuhkat eivät todellakaan ole kasvamaan päin. Sitä paitsi autokanta on tulevaisuudessa muuttumassa vähäpäästöisemmäksi vuosi vuodelta, koska Liisussa nimenomaan tähdätään myös päästöjen vähentämiseen.

Kolmas kummastuksen aihe on se, miten huonosti siirtyminen Uudenmaankadulta Vuoksenkatun alkupäähän on suunniteltu. Sitä ei nimittäin ole suunniteltu lainkaan tai sen on suunnitellut henkilö, joka ei aja päivittäin kaupungin läpi pitkin Vesijärvenkatua. Launeelta kaupunkiin päin ajettaessa pitäisi Vesijärvenkadun alussa ensin kääntyä oikealle Loviisankadulle ja kaartaa pari sataa metriä takaisinpäin. Sitten käännös vasemmalle Mannerheiminkadulle ja sitten vielä ajaa pari sataa metriä, jonka jälkeen pääsee vasta kääntymään Vuoksenkadulle. Samassa ajassa olisit ajanut jo hyvän matkaa Vesijärvenkatua. Jotta autot saataisiin oikeasti käyttämään jatkossa Saimaankatua läpiajoon, pitäisi Uudenmaankadulta, siinä matkakeskuksen kohdalla, olla selkeä suora yhteys Vuoksenkadun alkupäähän. Ei siis tällainen kiemurtelu sinne tänne, mikä nyt on suunnitelmissa. Ikävä kyllä, suoraa yhteyttä ei ole mahdollista rakentaa tai ainakin se vaatisi todella isoja rahallisia satsauksia tunneleihin tai ylikulkusiltoihin. Yksikään autoilija ei lähde kiertelemään Vuoksenkadulle, jos edessä on suora baana läpi kaupungin eli nelikaistainen Vesijärvenkatu, joka vetää hyvin ja on sellaisenaan luonnollinen jatke Uudenmaankadulle.

Ehdotankin, että jätetään Vesijärvenkatu suosiolla nykyiselleen ja unohdetaan nämä kalliit ja toimimattomat Vuoksenkatu-Saimaankatu kehäratkaisut. Pyöräilijöille toimisi läpiajobaanana etelä-pohjoissuunnassa paremmin Kauppakatu kuin Vesijärvenkatu. Itse ainakin käytän pyöräilessä Kauppakatua mielummin kuin Vesijärvenkatua. Tulevaisuus näyttää miten Liisun käy, mutta varmaa on ainakin se, että keskustelu jatkuu kuumana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla olemme saaneet seurata melkoista jännitysnäytelmää, kun USA:ssa on käyty presidentinvaaleja. Maan vaalijärjestelmä on sanalla sanoen varsin sekava ja korona on tuonut siihen vielä oman mausteensa, sillä todella useat ovat antaneet äänensä postitse. Tämä on taas mahdollistanut kaikenlaiset epäilyt väärinkäytöksistä ja salaliitoista, joista varsinkin presidentti Trump suorastaan elää. Monet osavaltiot, joissa Trump on näyttänyt vievän voiton, ovatkin viime metreillä kääntymässä Bidenille juuri näiden postitse tulleiden äänien avulla. Demokraatit kun tiedetään hanakammiksi käyttämään tätä postiäänimahdollisuutta. Juuri tällä hetkellä kun torstai-päivänä tätä kirjoitan, on vaali kääntymässä pienellä marginaalilla Bidenille, mutta vielä ei hänenkään voittonsa ole kirkossa kuulutettu. Vaikka Biden tarvittavat 270 valitsijamiestä kasaan saisikin, voi edessä olla vielä pitkä tie erilaisia oikeudenkäyntejä ja äänten uudelleenlaskemisia, ennen kuin uusi presidentti vannoo valansa.

Mielipidetiedustelujen mukaan vaalin piti mennä aika selkeästi Bidenille, mutta Trump on yllättänyt jälleen. Meillä Suomessa monet ihmettelevät sitä, kuinka on mahdollista, että vaikka Trump twitter-viesteissään ja puheissaan solvaa huoletta ihmisiä, kertoo suoranaisia valheita ja poukkoilee politiikassaan käsittämättömästi, niin silti puolet amerikkalaisista olisi valmis pitämään hänet presidenttinä vielä toiset neljä vuotta. Tässä kohtaa on syytä muistaa, että USA:ssa ihmisten on pakko ajatella elämäänsä pitkälti pelkästään talouden kautta. Jotta maassa pärjää ja pääsee eteenpäin, on pakko olla työtä, jotta voi hankkia itselleen ja perheelleen mm. sairasvakuutukset ja maksaa lasten koulutuksen. Trumpin aikana työtä on ollut, tosin tänä vuonna koronan vaikutus työllisyyteen on ollut musertava myös USA:ssa. Tavallisen amerikkalaisen elämää ei loppujen lopuksi tunnu heilauttavan suuntaan tai toiseen sellaiset ”pikkuasiat” kuin korona tai ilmastonmuutos. Kunhan on työtä. Hieman sama asia on huomattu itäisessä naapurissamme, jossa mm. maan ihmisoikeudet jäävät sen jalkoihin, että Putinin aikakaudella kaupoissa on ollut ruokaa ja ihmisillä työtä. Mitäs niistä ihmisoikeuksista, kunhan on leipää. Sinänsä hyvin ymmärrettävää, sillä meille jokaiselle nuo elämän perustarpeet ovat varmasti etusijalla ja silloin jos ne ovat uhattuna, ei varmasti kiinnostaa ns. maailmanparantaminenkaan niin kovin paljon. 

Nämä presidentinvaalit eivät tule USA:n kahtiajakoa korjaamaan, voitti kumpi ehdokas tahansa. Erot ovat niin syvällä maan kulttuurissa, että tarvittaisiin melkoinen ihmemies kansaa yhdistämään. Monesti eripuraista kansakuntaa yhdistää joku iso yhteinen uhka. Suomessa se oli aikanaan toinen maailmansota. Korona vaikuttaa olevan amerikkalaisten mielissä ihan liian pieni uhka, jotta se kansan yhdistäisi. Pikemminkin näyttää siltä, että koronakin saa kansan jakautumaan USA:ssa kahteen eri leiriin.

Trump jakaa vahvasti mielipiteet ja siinä missä jotkut ovat nostaneet hänet liki Messiaan asemaan, ovat toiset lähettämässä miestä mielisairaalaan. Vaikka Trump on ennen kaikkea amerikkalaisten presidentti, ei hänen vaikutustaan poliittisen ilmapiirin muuttumiseen ympäri maailmaa voi kiistää. Trumpin tapa toimia politiikassa on kasvattanut useita pikku-trumpeja pitkin maailmaa, jotka toimivat esikuvansa mukaisesti. Myös meillä Suomessa. On huomattu, ettei poliitikon tarvitse enää nojautua faktatietoon, sillä omat totuudet voi keksiä sen mukaan mikä mihinkin tilanteeseen paremmin sopii ja silti olla suosittu ja päästä valtaan. Eipä ihme, että kaikenlaiset salaliittoteoriat elävät nyt uutta kultakauttaan, kun faktat ovat sivuun työnnettäviä ikäviä asioita, jotka lähinnä vain hidastavat omaa poliittista uraa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lokakuun alussa Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen esitti talousarvioehdotuksessaan, että Lahden kunnallisveroa nostettaisiin puolella prosenttiyksiköllä 21,25 prosenttiin. Alkoi tiukka poliittinen keskustelu siitä, onko veroa todellakin pakko korottaa. Veronkorotuksen vastustajilla kävi tällä kertaa ns. hyvä munkki, sillä lokakuun aikana selvisi, että kaupungin valtiolta saama koronatuki on taloudellisesti varsin merkittävä. Lisätuloa kaupunki saa myös myymällä Paavolan kampuksen kiinteistöt 10 miljoonalla eurolla. Niinpä tällä viikolla äänin 7–4 kaupunginhallitus päätti esittää valtuustolle, että ensi vuoden budjetti rakennetaan nykyisen veroprosentin 20,75 varaan. Lahden ensi vuoden talousarviosta on tulossa kaupunginhallituksen tekemien muutosten jälkeen näin vain 1,6 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Poliitikoille asian ratkeaminen kuin itsestään oli suuri helpotus. Kuntavaalit pidetään jo puolen vuoden päästä ja yksikään ehdokkaista ei varmasti olisi halunnut itselleen veronkorottajan leimaa vaalivaltikseen. Näin saatiin tämä ikävä veronkorotusasia lakaistua ikään kuin maton alle ennen vaaleja. Tosiasia kuitenkin on, että viimeistään vuoden päästä pitää matot viedä ulos tuulettumaan ja kappas vaan, kun maton alta paljastuukin taas se sama vanha veronkorotuspaine. Se, että koronatuet ja Paavolan kampusalueen myynti parantavat tälle vuodelle talousarviota on todellisuudessa vain laastari ja se sallii päättäjille pienen aikalisän. Ensi vuodelle ei ole tiedossa valtiolta koronatukea, eikä kiinteistöjen myynnistä voida odottaa tämän vuoden kaltaista jackpottia, jolla pelastaa kaupungin talous. Musta Pekkana kuviossa pyörii vielä korona, joka aiheuttaa talouteen merkittävän epävarmuustekijän. Lahdessa on rakenteellinen alijäämä eli kaupungin talouden tasapaino edellyttää joka tapauksessa merkittäviä säästötoimia jatkossa. Huomattavia säästövelvoitteita on asetettu varsinkin sivistyspalveluille ja myös tilakeskukselta edellytetään toiminnan tehostamista. Kaupunginjohtaja Timonen arvioikin, että todellinen kiperä paikkaa on vuoden 2022 talousarvio. Tämä on helppo allekirjoittaa.

Vielä kevään kuntavaleissa poliitikot pääsevät elvistelemään, että estivät toimillaan ikävän veronkorotuksen, mutta ainakin minä odotan kevään kuntavaaliehdokkailta realistisia ehdotuksia siitä, millä toimilla kaupungin vuotava laiva aiotaan paikata jatkossa. Vanha kunnon veronkorotus on silloin varmasti esillä yhtenä vaihtoehtona. Toivon kuitenkin, että ensin kaupunki kävisi kriittisesti läpi oman organisaationsa ja lähtisi purkamaan laajaa hallintohimmeliään, jossa erilaisten pikkupomojen ja osastopäälliköiden päät iloisesti toisiinsa tungoksessa kolahtelevat.

Lahti on suunnitellut vuosille 2021–2025 yhteensä 419 miljoonan euron investointeja. Nämä investoinnit on käytävä läpi ja laitettava tärkeysjärjestykseen. On varmasti välttämättömiä investointeja, jotka on tehtävä nyt ja toisaalta sellaisia, joita voidaan rauhassa lykätä hamaan tulevaisuuteen. Lahti on viime vuosina käyttänyt rahaa paljon ns. imagollisiin kohteisiin, me kuntalaiset varmasti arvostaisimme, jos kuntapalveluiden taso pystyttäisiin pitämään edes nykyisellään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Rakentamista pidetään yleisesti hyvänä merkkinä kaupungin talouden voimasta ja elinvoimaisuudesta. Niinpä ei voi lähtökohtaisesti pitää pahana sitä, että Lahti kaupunkina rakentaa tänä päivänä todella paljon. Paljon on julkista rakentamista, kuten Eteläinen kehätie, uudet monitoimitalot, Paavolan kampus jne. Tämän lisäksi myös uusien asuntojen rakentaminen on kovassa vauhdissa. Uusia, isoja asuinalueita on nousemassa mm. Starkin ja Ranta-Kartanon alueille, joihin on lähivuosina valmistumassa noin 2000 uutta asuntoa. Herääkin kysymys, kenelle Lahdessa asuntoja oikein rakennetaan, kun samaan aikaan meillä on kaupungissa myytävänä noin 1000 vanhaa asuntoa ja vuokrattavanakin noin 600 asuntoa?

Onko asuntojen rakentaminen räikeästi ylimitoitettu kaupungin tarpeisiin vai perustuuko tarve johonkin tutkimukseen Lahden vetovoimasta? Lahden kaupungilla on muistaakseni tulevaisuusvisio tai -strategia, jossa uskotaan kaupungissa asuvan vuonna 2030 peräti 150 000 asukasta. Lahti saisi siis strategiansa mukaan 10 vuodessa 30 000 uutta asukasta. Menneet vuodet kertovat kuitenkin täysin erilaisesta kehityksestä, sillä viimeisten 45 vuoden aikana Lahti on kasvattanut asukaslukuansa vain 10 000:llä hengellä (poislukien Nastolan liittyminen Lahteen 2016) ja nyt uskotaan 10 vuodessa kasvun olevan 30 000 asukasta? Vai havitteleeko Lahti kuntaliitoksilla yhdistävänsä Hollolan ja Orimattilan Lahteen vuoteen 2030 mennessä?

Eikä viimeiset viisi vuottakaan näytä kääntäneen kelkkaa merkittävästi. Vuosina 2015-2020 Lahden väkiluku on kasvanut noin 1150 asukkaalla. Suurin syy väestönlisäykseen oli vuonna 2015 tapahtunut iso maahanmuutto, joka toi kaupunkiin lähes 1 550 asukasta lisää eli käytännössä olemme pikemminkin menettäneet asukkaita muualle. Lahden muuttovoitto on vuosittain erittäin marginaalista, eikä siis millään tavoin korreloi sen hurjan rakentamistornadon kanssa, joka kaupungissa tällä hetkellä riehuu. Tällä kehityksellä on uhkakuvansa ja sen nimi on asuntokuplan puhkeaminen.

Ehkäpä Lahdessa olisi nyt hyvä aika katsoa peiliin, todeta realiteetit ja unohtaa tämänkaltaiset pilvilinnakuvitelmat ja alkaa tehdä suunnitelmia todellisen väestönkasvun perusteella. Muuten voi käydä niin, että ylenpalttinen rakentaminen vetää rattaat jumiin perusteellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Lahdessa asuntojen tarjonta ei kohtaisi asuntojen kysyntää. Merkkejä tästä on jo näkyvissä, eikä uusien asuntojen liikarakentaminen Lahdessa helpota tilannetta. Pian vanhojen asuntojen hinnat romahtavat ja monen perheen talous saa ison loven, kun oman asunnon arvo putoaa roimasti.

Jos se jotain helpottaa, niin Lahti ei ole ongelmansa kanssa yksin, sillä koko maassa on tällä hetkellä tyhjiä asuntoja noin 300 000 eli joka kymmenes asunto on tyhjä. Aika huima määrä. Suurimmat ongelmat löytyvät syrjäseuduilta ja kaupungeista, joissa muuttovoitto on minimaalista tai jopa tappiollista. Syitä tähän voi olla taustalla monia, mutta kaiken kaikkiaan asuntomarkkinoiden kehitys on huolestuttava. Kuinka kauan ja kuinka paljon voidaan rakentaa uutta, ilman että se kääntyy itseään vastaan ja alkaa syömään kysyntää ja vanhojen asuntojen arvoa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalikiima alkaa olla pikku hiljaa käsin kosketeltavissa meidän omassa mastokaupungissamme. Kierroksia on nostettu puolin ja toisin ja näyttääkin vahvasti siltä, että saamme ensi keväänä aikaiseksi varsin mielenkiintoiset vaalit.

Asetelmia luodaan nyt kovaa vauhtia ja kovimmissa vaikeuksissa tällä hetkellä tuntuu olevan kokoomus. Valtakunnallisesti kokoomus ei ole onnistunut kovinkaan hyvin oppositiopolitiikassaan, sillä kokoomus on tottunut johtamaan, ei olemaan oppositiossa ja se näkyy ja kuuluu kauas. Tämä näkyy myös Lahden kuntapolitiikassa, jossa kokoomuksen muutamat oikealla laidalla olevat edustajat ovat jo loikanneet suoraan perussuomalaisten syliin. Kenttä vaikuttaa hajanaiselta ja erilaisia kuppikuntia näyttää syntyneen puolueen valtuustoryhmänkin sisään. Näyttää siltä, että Päijät-Hämeen vahvin kokoomuslainen löytyy tällä hetkellä Asikkalasta muikkuverkkojensa äärestä. Sääli vain kokoomukselle, että eläkeläispoliitikko Ilkka Viljanen ei aio lähteä vaaleihin ehdokkaksi, vaan tyytyy kirjoittelemaan isällisiä neuvoja puoluekavereilleen lehtien mielipidepalstoille.

Lahdessa kokoomus on jäänyt pahasti pahimman kilpakumppaninsa demareiden varjoon, jolla on marssittaa vaaleihin kaksi vahvaa kansanedustajaa, kokoomuksen nollaa vastaan. Hyvin todennäköisesti tulemme keväällä näkemään perussuomalaisten nousun Lahden toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi kokoomuksen. Käytännössä loikkausten jälkeen ryhmät ovat jo nyt yhtä isoja. Tämä tullee merkittävästi muuttamaan Lahden kunnallispolitiikkaa, sillä demarit ja kokoomus ovat yhdessä johtaneet Lahtea jo vuosikymmeniä. Ensi keväänä olemme tilanteessa, jossa tämä kaikki voi muuttua.

Pormestarimalli on myös aiheuttanut porua ja kiistaa koko vuoden. Alussa liki kaikki puolueet vaikuttivat olevan tyytyväisiä suunniteltuun malliin, mutta mitä lähemmäksi vaalit ovat tulleet, sitä enemmän malliin tyytymättömiä on kaupungintalolta löytynyt. Liekö motivaattorina sitten se, että siitä saa kivan keppihevosen vaaleihin? On totta, että Lahti on isoissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta faktaa on myös se, ettei pormestarimallin romukoppaan heittämisellä tai älypyörätien rakentamatta jättämisellä Lahden taloutta pelasteta. Ei lähellekään, mutta populistipoliitikolle aiheet ovat oikein osuvia ja tarpeeksi raflaavia. Ja näitä populisteja muuten löytyy tänä päivänä ihan jokaisesta puolueesta.

Valitettavasti politiikasta on tullut someheittojen viidakko, jossa parhaan läpän heittänyt ja eniten peukutuksia ja hurraavia kommentteja saanut voittaa. Sen sijaan, että vannottaisiin yhteistyön nimeen, levitetään eripuraa ja haukutaan rumasti muita somessa. Toisen ihmisen tekeminen naurunalaiseksi on henkistä kiusaamista eikä edistä millään tavalla minkäänlaisen yhteistyön syntymistä. Harvassa alkavat olla ne poliitikot, jotka oikeasti haluavat rakentaa yhteistyötä puolueiden välille ja ymmärtävät, että politiikka on pitkälti kompromissien tekemistä ja asioiden hoitamista yhdessä. Nyt kaivataan sillanrakentajia, ei sillanpolttajia. Yksin ei kukaan saa mitään aikaan, ellei sitten ole onnistunut pääsemään diktaattoriksi. Kun seuraa politiikkaa, tuntuu että aika monessa poliitikossa taitaa olla vähän sitä diktaattorin vikaa. Ja jos ei diktaattorin vikaa, niin ainakin kiusaajan vikaa. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi Suomessa ei olla päästy eroon koulukiusaamisesta. Lapsethan vain ottavat aikuisista mallia ja poliitikkomme näyttävät sitä mallia pahimmalla tavalla päivittäin. Olisiko jo aika ryhdistäytyä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Liikenne- ja viestintäministeriö kertoi jatkavansa uuden Itäradan hankeyhtiöneuvotteluja Porvoon ja Kouvolan kautta kulkevan reitin pohjalta. Päätöksellä vedettiin Lahdelta ja koko Päijät-Hämeeltä matto kirjaimellisesti jalkojen alta. Herääkin kysymys, missä ovat olleet Päijät-Hämeen edunvalvojat ja lobbarit ja onko nykyisten raidelinjojen parantaminen ollut edes mukana vaihtoehdoissa? Ilmeisesti Lahdessa on luultu, että liikenneministeriön aikaisemmin kesällä tekemä selvitys, jossa todettiin ettei Lahden ohittava Itärata olisi kokonaistaloudellisesti kannattava, tarkoitti sitä, ettei pelkoa uudesta Itäradasta enää ole? Lahdessa ja Päijät-Hämeessä Itärataan on suhtauduttu kielteisesti, koska Kouvolan oikoradan toteutuessa Lahden kautta ajettaisiin todennäköisesti vain lähiliikennettä ja Lahden katsotaan jäävän junaliikenteen suhteen paitsioon. Väyläviraston selvityksessä esitetyn arvion mukaan Kouvolan kautta menevän oikoradan tapauksessa Lahden kautta menevien kaukojunien määrä puolittuisi.

Porvoon kautta Kouvolaan rakennettava Itärata maksaisi uskomattomat 1,7 miljardia euroa. Matka-aika Helsingistä Kouvolaan lyhenisi vain 13 minuuttia, joten yhden säästöminuutin hinnaksi tulisi 131 miljoona euroa. Helsingin ja Pietarin välillä aikasäästö olisi vain yhdeksän minuuttia. Itä-Suomessa Itärataa on osattu lobata isosti ja yhdessä. Itäradan kannalla olevat kaupungit ja kunnat (Kuopio, Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Mikkeli, Porvoo, Kajaani, Imatra, Iisalmi, Varkaus, Pieksämäki, Suonenjoki, Kitee, Parikkala, Mäntyharju ja Taipalsaari) tekivät yhdessä päätöksen, että ne ovat valmiit rahoittamaan uuden itäisen ratayhteyden suunnittelua, jos linjaus kulkee Porvoon ja Kouvolan kautta. Itä-Suomen kuntien kauniissa visioissa ihmiset alkaisivat pendelöimään nykyistä enemmän pääkaupunkiseudulle uuden radan myötä. Käsi ylös, kuka oikeasti uskoo tähän visioon, että esimerkiksi Lappeenrannasta lähdettäisiin helpommin pendelöimään Helsinkiin töihin, jos junayhteys olisi kokonaiset 13 minuuttia nopeampi?

Entäpä sitten Lahti? Lahti ei ilmeisesti ole tuonut neuvottelupöytään yhtään mitään vai onko lahtelaisia enää näihin neuvottelupöytiin edes pyydetty? Onko edes olemassa vaihtoehtoa, jossa nykyisiä yhteyksiä parannetaan vai onko tämä ollut vain lahtelaisten päättäjien omaa mielikuvitusta tai harhaluuloa? Halvin ja kannattavin vaihtoehto Itäradalle eli nykyisten raidelinjojen parantaminen on nyt jäämässä pahasti jalkoihin, kun uutta Itärataa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Kustannuksista viis, uusi ja komea Itärata on saatava. Hieman etäisesti tulee mieleen Lahdesta eteläisen kehätien yhteydessä käyty keskustelu siitä, mitä kautta uuden kehätien tulisi kulkea. Siinäkin tapauksessa päädyttiin siihen kalleimpaan ja kauneimpaan vaihtoehtoon, vaikka paljon järkevämpi ja halvempi vaihtoehto oli olemassa. Sama kuvio on toistumassa nyt Itäradan suhteen.

Kovin läpinäkyväksi ei päätöksentekoa tässä Itärata-asiassa voida sanoa, jos monet hallituksen ministeritkin ovat olleet täysin tietämättömiä tästä ratkaisusta, puhumattakaan Lahden edunvalvojista. Vai nukuttiinko Lahdessa tälläkin kertaa Ruususen unta juuri silloin kun olisi pitänyt lyödä puuta uuniin entistä kovempaa? Nyt näyttää vahvasti siltä, että juna meni jo ja Lahti jäi sen alle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi