Meitä seurataan

Me suomalaiset olemme aina olleet hyvin tarkkoja yksityisyydestämme. Omat asiat on tiukasti pyritty pitämään pienen lähipiirin asioina, eikä niitä ole lähdetty joka puolelle huutelemaan. Ennen taisi olla niin, että omia asioitaan turuilla ja toreilla huutavia pidettiin lähinnä idiootteina. Näin siis ennen, sillä nykyään kaikki on niin kovin toisin.

Vaikka ihmiset olisivatkin tarkkoja tänä päivänä yksityisyydestään ns. tosielämässä, he eivät ole sitä netissä. Somessa on jotenkin suorastaan pakko avautua ja kertoa itsestään kaikki mahdollinen. Siis todellakin kaikki. Silläkin uhalla, että kaikki tieto mikä someen on ladattu, jää nettiin ja mainostajat sekä poliittiset tahot käyttävät kaikkea tätä tietoa härskisti hyväkseen algoritmien avulla. Tänä päivänä somessa levitellään paljon vihapuhetta ja kärkkäitä mielipiteitä. Uskon, että monelle ne kärkkäät mielipiteet ja vihanpurkaukset somessa tulevat vielä tulevaisuudessa vastaan tavalla tai toisella, juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Esimerkiksi työnantajalle työnhakijan facebook-profiili voi kertoa aivan päinvastaista kuin mitä tämä on kertonut työhaastattelussa. Ottaisitko sinä mielelläsi töihin tyypin, joka riitelee somessa milloin mistäkin? Some-profiilisi voi kertoa sinusta ja luonteestasi paljon enemmän kuin uskotkaan.

Tietoja siis kerätään isolla volyymilla. Kaksi suurinta tiedonkerääjää ovat Google ja Facebook. Google tallentaa kaikki hakusi ja näkee myös sijaintisi Googlen palveluita käytettäessä. Verkko- ja äänihaut sekä sijaintitiedot tallentuvat Googlen palvelimille. Facebook seuraa verkkotottumuksiasi hyvin tarkkaan. Päivitysten ja tykkäysten lisäksi Facebook seuraa tekemisiämme verkossa myös muualla kuin Facebookin omissa palveluissa. Käyttäjistä kerätään tietoa myös esimerkiksi verkkosivuilta, joissa on Facebookin tykkäysnappi tai kirjautumismahdollisuus Facebook-tunnuksilla.

Kolmas iso verkkoseurannan muoto tapahtuu evästeillä. Lähes kaikki verkkosivut käyttävät evästeitä, jotka tallentavat tietoja käyttäjästä ja hänen netinkäytöstään. Esimerkiksi siitä, milloin vierailit sivulla, mitä lisäsit ostoskoriin ja millaisia linkkejä avasit . Verkkotottumuksien perusteella ja käyttäjätietoja yhdistelemällä mainostajat ja muut palveluntarjoajat saavat selville paljon muutakin henkilökohtaista tietoa: esimerkiksi ikäsi, harrastuksesi, kiinnostuksen kohteesi, kohteet, joihin usein matkustat ja tapahtumat ja kaupat, joissa asioit. Näiden tietojen perusteella meille kohdennetaan hakutuloksia, mainontaa ja hintoja. Tähän pakettiin kun vielä lisätään kaikki luotto- ja kanta-asiakaskortimme, jotka nekin keräävät todella tarkkaa dataa kulutustottumuksistamme, saadaan valtava määrä tietoa, joka on kullanarvoista yrityksille.

Lyhyesti summattuna: Kaikki mitä netissä teet jättää jäljen sinusta. Näistä jäljistä sinusta rakentuu profiili, jotta mainonnan kohdistaminen juuri sinulle, sinun mieltymystesi mukaan, olisi helppoa ja yksinkertaista. Ja kuten varmasti ymmärrät, ei tänä päivänä ole kyse pelkästään tuotteiden myymisestä, vaan mukaan on kytkeytynyt yhä kasvavassa määrin myös poliittisten agendojen myyminen. Meille myydään valmiita poliittisia mielipiteitä kuin leipää ennen kaupassa ja me emme sitä edes tiedosta.

Uskomattominta tässä kaikessa on se, että kaiken tämän tiedon itsestämme me luovutamme täysin vapaaehtoisesti. Vieläkö joku jaksaa napista siitä, että rokotepassi veisi meiltä yksityisyydensuojan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaikki tietävät jo tässä vaiheessa vuotta, että Lahti on vuoden 2021 Euroopan ympäristöpääkaupunki. Jos ei tiennyt, niin asia selvisi varmasti monelle viimeistään viime viikon lopulla. Lahti nimittäin teetti ilmastonmuutoksen uhkista muistuttavan taideteoksen Kansalaistorille Helsinkiin. Teoksen sulavat jääkuutiot muistuttivat ilmastonmuutoksen vaaroista. Aukiolle valuva vesi symboloi jatkuvasti nousevaa merenpintaa. Vaikuttavuutta oli lisätty kirjoittamalla veden alle jäävien kaupunkien nimiä kenttään. Hieno idea, joka varmasti herätti ajatuksia. Tosin, niin puoleen kuin toiseenkin.

Ja kyllähän sulavat jääkuutiot julkisuutta saivat. Toisaalta tuli ylistystä ja toisaalta tuli kuraa. Lahden ympäristöpääkaupungin johtohenkilöiden onkin syytä nyt pohtia sitä, oliko näkyvyys enemmän negatiivista kuin positiivista. Somessa ja median keskustelupalstoilla tuhannet ihmiset kommentoivat installaatiota ja suurimmaksi ihmettelyn aiheeksi nousi taideteoksen hinta. Tämä siksi, että koko taideteoksen hinta puisine paviljonkeineen oli uskomattomat 200 000 euroa. Oliko moinen tuhlaaminen pari päivää pystyssä olleeseen taideteokseen millään tavalla edes järkevää? Jääkuutiothan olivat sulaneet jo viikonlopun aikana. Toisaalta kyllähän taideteos todisti tieteellisen faktan, että jää sulaa nopeasti lämpimässä. Olisiko raha voitu laittaa johonkin muunlaiseen teokseen, joka olisi kestänyt aikaa hieman pidempään? Tai jos ei olisikaan laitettu rahaa taiteeseen, vaan ihan infoamiseen ilmastonmuutoksesta? Kyseisellä rahasummalla olisi voinut nimittäin ostaa vaikka kymmenen kertaa Helsingin Sanomien etusivun ja kertoa siinä faktoja ilmastonmuutoksesta. On totta, että taide on aina katsojan silmässä. Se mikä toisen silmissä on upeaa, mahtavaa ja vaikuttavaa, voi toisen silmissä näyttää vain joutavalta rahantuhlaukselta. Ei siis ihme, että tämä taideteos todellakin jakoi mielipiteitä.

Eihän 200 000€ ole iso summa, jos suhteutetaan summa ympäristöpääkaupungivuoden kokonaisbudjettiin, joka on yli 6 miljoonaa euroa.Tavalliselle kaduntallaajalle kuitenkin 200 000 euroa on todella iso summa, joten sellaisen summan laittaminen jääkuutioihin tuntuu kieltämättä aika hölmöltä. Koska olen kuitenkin sitä mieltä, että ympäristöpääkaupunkistatus on Lahdelle positiivinen asia kokonaisuudessaan ja on syytä yleisestikin tavoitella kestävämpää elämäntapaa, toivon, että Lahti suuntaa jatkossa rahansa tehokkaampiin keinoihin viedä ympäristökaupungin tavoitteita eteenpäin. Tällaiset rahantuhlaukset kaatavat vain lisää vettä vastustajien myllyyn ja aiheuttavat tavalliselle kaduntallaajalle ilmastoasioihin automaattisen hylkimisreaktion.

Koska joku kuitenkin kysyy, että mitä hyötyä tästä koko ympäristöpääkaupunkitouhusta on kaupungin asukkaille, niin kävin lunttaamassa hyödyt Green Lahden nettisivuilta. Hyötyjä ovat: Asukkaiden ylpeys omasta kaupungista, ympäristötavoitteiden kirkastaminen ja kunnianhimoinen toteutus, kansainvälinen medianäkyvyys, kaupungin maine, verkottuminen ja yhteistyömahdollisuudet, matkailun kysynnän kasvu, uusien työpaikkojen synnyttäminen ja tuotteistettavat ratkaisut ja uudet rahoitusmahdollisuudet.
Käytännössä tuo edellämainittu jargon tarkoittaa sitä, että ympäristöpääkaupungin todelliset hyödyt nähdään taloudellisessa muodossa vasta vuosien kuluttua.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronatartuntaluvut ovat viime aikoina nousseet hälyttävän korkeiksi ja keskustelu koronapassin käyttöönotosta on saanut uusia kierroksia. Passia mietittiin hallituksen sisällä jo keväällä, mutta silloin vielä rokotekattavuus oli sen verran alhainen, ettei asia edennyt pidemmälle. Näin jälkikäteen voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksei koronapassin käyttöönottoon varauduttu ja tehty tarvittavia lakimuutoksia jo keväällä? Nyt kun rokotekattavuus on suurempi, olisi helppo ottaa koronapassi käyttöön nopeallakin aikataululla. Passin käyttöönottoon liittyy nimittäin muutamia oikeudellisia ongelmia ja ne olisi pitänyt ratkaista jo hyvissä ajoin. Kun niitä nyt ryhdytään ratkomaan, voi käydä niin, että passi saadaan käyttöön vasta lokakuussa, jos silloinkaan.

Koronapassia on valmisteltu todisteeksi joko kahdesta saadusta koronarokotteesta, negatiivisesta testituloksesta tai sairastetusta koronataudista. Se voisi toimia ainakin ravintoloihin ja tapahtumiin pääsemisen ehtona. Julkisiin palveluihin, kuten kauppoihin, kirjastoihin, uimahalleihin, virastoihin jne. koronapassia ei voida vaatia, sillä ne palvelut on taattava kaikille. Koronapassin avulla pyritään välttämään yhteiskunnan sulkemista, mutta samalla sillä halutaan saada kansalaiset rokottautumaan.

Mikä sitten koronapassissa hiertää, jos sen avulla ravintolat saisivat olla normaalisti auki ja isojakin tapahtumia, niin kulttuurin, musiikin kuin urheilunkin saralla voitaisiin järjestää turvallisesti? Taikasana on yhdenvertaisuus. Meillä perustuslaki pitää huolen siitä, että yhdenvertaisuuden periaaate maassamme säilyy. Eli jos koronapassi otettaisiin käyttöön, sillä lain mukaan syrjittäisiin niitä, jotka eivät halua/voi ottaa rokotetta tai käydä koronatestissä.

Jokainen voi tahollaan miettiä sitä, onko huoli yhdenvertaisuudesta tässä tapauksessa ylimitoitettu siihen nähden, minkälaisen hyödyn passista saisimme? Varsinkin jos toinen vaihtoehto on taas lähteä sulkemaan ravintoloita ja peruuttamaan tapahtumia. Lähtisitkö sinä vaikkapa Pelicansin peliin, jos siellä kysyttäisiin ovella koronapassia? Itse lähtisin ja olisin erittäin tyytyväinen siitä, että kanssani katsomossa on vain koronapassin omaavia ihmisiä. Jollain tapaa meidän on päästävä jatkamaan normaalia elämää ja oppia elämään koronaviruksen kanssa, sillä näyttää vahvasti siltä, ettei se ihan heti ole katoamassa maapallolta. Matkalla normielämään yksi hyvä keino olisi varmasti juurikin koronapassin käyttöönotto.

Monissa maissa koronapassi on ollut käytössä jo jonkin aikaa, joten kokemuksia passin käytöstä ja toimivuudesta löytyy. Israelissa passia vaaditaan sisä- tai ulkotiloissa, jos paikalle kokoontuu yli sata ihmistä. Sääntö ei kuitenkaan koske muun muassa kauppoja, ostoskeskuksia, uimahalleja, museoita ja kirjastoja. Tanskassa passia vaaditaan esimerkiksi kuntosaleilla ja massatapahtumissa, joissa on yli 500 ihmistä sisätiloissa ja yli 2 000 ihmistä ulkotiloissa. Ravintoloiden ja baarien sisätiloihin pääsyä varten passia tarvitsee vielä ainakin 1. syyskuuta asti. Koronapassin käyttö on aiheuttanut monissa maissa myös mielenosoituksia, kun ihmiset ovat vastustaneet passin käyttöä yhdenvertaisuuslain vastaisena.

Vaikea kysymys. Riskeerataanko kaikkien terveys, talous, työpaikat ja henkinen hyvinvointi sen vuoksi, että olisimme mahdollisimman yhdenvertaisia ihmisten kanssa, jotka eivät suostu koronapassin asettamiin vaatimuksiin? Kaikilla meillä on kuitenkin mahdollisuus ottaa rokote tai käydä hakemassa testitulos eli tässä ei ole kyse syrjinnästä ihonvärin, sukupuolen tms. vuoksi. Kaikilla on kuitenkin yhtäläinen mahdollisuus ottaa rokote tai käydä hakemassa se vapauttava testitulos.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitelet käsissäsi Omalähiön kesälehteä, jonka kekseliäästi nimesimme täällä toimituksessa Kesälähiöksi. Koronakurimus on hellittänyt sen verran, että pienempiä ja myös vähän isompiakin tapahtumia on nyt mahdollista järjestää. Tosin nurkan takana piilee aina pieni vaara siitä, että emme suhtaudu tarvittavalla vakavuudella rajoituksiin, turvaväleihin tai maskin käyttöön ja epidemia nostaa taas päätään. Tämä nähtiin, kun Pietarista tulleet futisturistit toivat mukanaan hetkessä kolmisensataa koronatartuntaa matkamuistona. Onkin ensiarvoisen tärkeä muistaa, että jos sairastut tai altistut, pidät huolen siitä, ettet tartuta enää muita. Pysy siis silloin karanteenissa ja vältä kontakteja. Epidemia pysyy kyllä kurissa, kunhan jokainen omalta osaltaan pitää huolen siitä, että toimii ohjeiden mukaan. Tässä asiassa ei tarvita viranomaisia holhoamaan, vaan asia on hoidettavissa, kunhan jokainen hoitaa pyyteettömästi oman ruutunsa. Ja tietenkin muista ottaa se rokotus, sillä se on ulospääsy tästä piinasta.

Olemme keränneet teille lehtemme sivuille ison kasan kesälomavinkkejä. On upeaa, että tarjolla on viime kesäisten peruutusten jälkeen niin kesäteatteria, musiikkifestivaaleja, pienempiä ja isompia yleisötilaisuuksia kuin mukavaa ajanviettoakin niin paisteessa kuin sateessakin. Toivottavasti jokainen löytää niistä itselleen mieluisan kesätapahtuman, jonne suunnistaa. Nyt kun ei tarvitse miettiä vielä niitä ulkomaanmatkoja, niin nyt vain rohkeasti tutkimaan mitä kotimaalla on tarjottavana sinulle lomasi ajaksi. Lehtemme sivuilta löydät varmastikin joitain vinkkejä, jotka sinua kiinnostavat. Sitä paitsi, nyt jos koskaan, on aika tukea paikallisia tapahtumajärjestäjiä, yrityksiä ja artisteja. Monet ovat koronavuoden jälkeen taloudellisissa ongelmissa ja käyttämällä kotimaisia palveluja, tapahtumia ja yrityksiä pidät siitä huolen, että ne ovat ilonamme myös tulevina kesinä.

Toimituksemme lähtee nyt viettämään hyvin ansaittua neljän viikon kesälomaa ja tapaamme taas näissä merkeissä 6.elokuuta. Hyvää kesää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ikään kuin huomaamatta vuosi on edennyt jo siihen pisteeseen, että vuoden pisin päivä on jo ohitettu. Päivät ovat siis jo alkaneet lyhentyä ja pessimistisemmät meistä manaavat jo kesän ohi menemistä ja tulevia pimeitä talviöitä. Mitä vielä! Paras kesä on vielä edessä ja ennen kaikkea juhannus! Jussi, mittumaari, keskikesän juhla, yötön yö jne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ei puhuta nyt juhannustaioista, sillä ne ovat jo mennyttä muinaishistoriaa. Eivät tämän päivän nuoret naiset pyöri alasti ruispellossa nähdäkseen tulevan sulhonsa. Sitä varten on olemassa Tinder. Sitä paitsi heinikossa pyöriminen on sotkuista ja sulhon sijaan saattaa saada kaverikseen punkin ja borrelioosin. Juhannukseen kuuluu varmasti montakin erilaista perinnettä, mutta jos minulta asiaa kysyttäisiin, niin ensimmäisiksi mieleeni tulisivat juhannuksesta sanat sauna ja kokko.

Juhannus ja sauna. Se on siinä. Vaikkei juhannus kovin kirkollinen juhla olekaan, on sauna suomalaisen temppeli. Paikka jossa rauhoitutaan, paikka jossa vietetään aikaa. Puhdistaudutaan niin fyysisesti kuin henkisestikin ja samalla valmistaudutaan kestämään yöttömän yön tuomat rasitukset. Koivuvihta, kovat löylyt ja pulahdus kylmään järveen. Ai että suomalainen nauttii.

Jos ei muuta, saa saunominen ainakin janon kasvamaan toiseen potenssiin. Ja kyllähän meillä suomalaisilla kova jano juhannuksena onkin. Joillakin aivan pohjaton. Toisaalta kuten kaikkitietävä wikipedia kertoo ”Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon, sillä niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä.” Onnesta ja pahojen henkien karkoittamisesta en tiedä, mutta joidenkin tiedetään karkoittaneen ainakin aviopuolisonsa juhannusjuomaa kolmatta päivää putkeen maistellessaan.

Juhannuksena on oltava myös kokko. Jokin alkukantainen pakanariitti varmastikin määrää, että tulta on juhlassa oltava. Jotain pitää polttaa. Siispä kokkoa kasaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Risuja ja rankoja raahataan pitkin metsiä ja kokoon saadaan kyhättyä kokkoa etäisesti muistuttava röykkiö risuja ja havuja. Kokon kasaamiseen kuuluu olennaisesti se, että yleensä porukassa on yksi, joka ei tiedä miten kokko pitäisi oikeaoppisesti rakentaa ja hän on yleensä juuri se henkilö, joka kokon pystyttää.

Kun kokkoa muistuttava risuröykkiö on valmis ja kaikki ovat käyneet kertomassa kuinka väärin se on kasattu, on aika sytyttää kokko. Sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Ei syty, ei sitten millään. Liekö risut liian tuoreita? Pian kokon ympärillä häärii kärsimättömästi koko juhannusta juhliva porukka. Neuvoja kokon sytyttäjälle sataa enemmän kuin laki sallii. Jossain vaiheessa joku keksii yllättäen heittää kokkoon bensaa. Kyllä lähtee. Valtava tulipallo ja voit sanoa hyvästi kulmakarvoillesi. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että kaikkien odottama kokko palaa nyt. Hurraa! Juhannus on pelastettu.

Hyvää juhannusta!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Joskus ennen muinoin kyseltiin, että miksi Jeppe juo. Kuntavaalien jälkeen voidaan vääntää tuo ikiaikainen kysymys muotoon miksi Jeppe ei äänestä? Kuntavaalien äänestysprosentti oli nimittäin katastrofaalisen huono. Huonoin 70 vuoteen. Koko maassa äänestysprosentti oli 55% tienoilla, Lahdessa vain niukasti yli 51 prosentin. On varma, että tähän on monta erillistä syytä, mutta tulos on hälyttävä jo demokratiankin kannalta. Minkälainen mandaatti on valtuutetuilla, kun puolet äänestysoikeuden omaavista jättää kokonaan äänestämättä?

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Vaalien suurimman äänipotin Lahdessa keräsi Sdp, jonka äänisaalis prosenteiksi muutettuna oli varsin muhkea 24,9% ( 12 549 ääntä). Jos suhteutetaan tulos kaikkiin lahtelaisiin äänioikeutettuihin, saadaankin varsin erilainen kuva kannatuksesta. Vain 12,7% kaikista äänioikeutetuista antoi äänensä demareille ja käytännössä kaikkien muidenkin puolueiden kannatus vaaleissa putoaisi tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa puolet. Ei järin vahva mandaatti kenelläkään, vai mitä? No, tuo on tietysti spekulointia ja koskaan ei suomalaisissa vaaleissa tulla näkemään äänestysprosenttia sata, mutta jotain se kertoo, jos 48,9% äänioikeutetuista jättää äänestämättä. Lahdessa jäi siis käyttämättä uskomattomat 48 413 ääntä! Lahtelaisten pohjat vedettiin perinteisesti Liipolassa, jossa äänestäminen kiinnosti vain 38,6% äänioikeutetuista. Vastaavasti Jalkarannassa äänestäminen kiinnosti yli 62 prosenttia. Onko äänestämisestä tulossa vain hyväosaisten asia?

Miksi kuntapolitiikka ei sitten kiinnosta? Luulisi, että kiinnostaisi, sillä kunnissa tehdään ne tärkeimmät päätökset, jotka eniten jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavat. Oliko vika ajankohdassa? Kesällä ei tunnetusti ole helppo saada ihmisiä äänestämään. Tätähän on kokeiltu aikaisemmin yksissä eurovaaleissa huonolla menestyksellä. Onko syynä se, että suurin osa ehdokkaista on ns. matti meikäläisiä? Mediaseksikkäät julkkisehdokkaat loistivat poissaolollaan, mikä on kyllä ainakin omasta mielestäni vain hyvä asia. Vai onko niin, että politiikka on menettänyt uskottavuutensa? Monesti kuulee sanottavan, että on ihan sama ketkä siellä asioista päättävät, huonosti menee joka tapauksessa ja poliitikot ajavat aina vain omaa etuaan. Tällainen ajattelutapa on mielestäni todella outoa, sillä silloinhan ihmiset ikään kuin luovuttavat oikeutensa vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Yksi syy voi olla myös se, että tänä päivänä politiikasta on tehty somen voimalla todella likaista peliä, jossa vastustajat suolataan keinolla millä hyvänsä. Tämä näkyi jo monien puolueiden ehdokasasettelussa, kun jotkut eivät uskaltaneet tai halunneet lähteä edes ehdolle, koska poliittinen keskustelukulttuuri on muuttunut kovin päällekäyväksi ja vastakkainasettelu jopa henkiseksi väkivallaksi ja kiusaamiseksi.

Olisiko jo aika miettiä uusia, digitaalisia keinoja äänestämiseen? Teknologia kyllä antaa jo keinot turvalliseen äänestämiseen netissä, mutta löytyykö päättäjiltä tarpeeksi halua muutokseen?

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina on kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Ennakkoääniä sai tänä vuonna poikkeuksellisesti antaa kahden viikon ajan, normaalin viikon mittaisen ennakoäänestyksen sijaan. Varmasti pidennetyn ennakkoäänestyksen vuoksi tänä vuonna ennakkoäänestyksen äänestysprosentiksi muodostui 32% eli liki joka kolmas äänioikeutettu on jo äänensä antanut. Silti varsinaiselle äänestyspäivälle jää vielä paljon ääniä, jotka etsivät omaa kohdettaan.

Kuntavaalien äänestysprosentti on monesti jäänyt presidentin- ja eduskuntavaalien prosentteja pienemmäksi. Tämä on sikäli outoa, että eniten meidän kuntalaisten arkeen vaikuttavia päätöksiä tehdään nimenomaan kuntatasolla. Eli nyt kannattaa olla tarkkana kenelle tai mille puolueelle äänensä antaa. Perussuomalaiset ovat halunneet tehdä kuntavaaleista arvovaalit, joissa ääni perussuomalaisille on ääni hallitusta vastaan. Mielenkiintoinen näkökulma, sillä monessa kunnassa ei ole olemassa samaa hallitus-oppositio -asetelmaa, vaan asetelmat vaihtuvat kunnittain. Esimerkiksi Lahdessa vallankahvassa ovat olleet jo vuosikymmenet Sdp ja kokoomus. Näistä toinen on hallituksessa ja toinen oppositiossa, mutta Lahdessa yhteistyö on ainakin tähän asti toiminut suht’koht hyvällä tasolla.

Ylen viimeinen gallup ennen vaalipäivää kertoo, että valtakunnan tasolla tullaan näkemään tiukat vaalit. Kokoomus on niukasti kärjessä 19,6 prosentillaan ja perussuomalaiset sekä Sdp seuraavat parin prosenttiyksikön päässä. Perinteisesti kuntavaaleissa pärjäävä keskustakin on nostamassa osakkeitaan ohi vihreiden suurimmalla ehdokaslistallaan. Miten sitten paikalliset pienryhmät sekoittavat pakkaa, jää nähtäväksi. Pro Lahti yli 70 ehdokkaan listalla saattaa yllättää ja Asukkaiden Lahti-ryhmä omaa myös potentiaalia valtuustopaikkaan. Miten sitten onnistuu Lahdessa uutena puolueena kuntavaaleihin lähtevä Liike Nyt?

Jos vetoa Lahden kuntavaaleista pitäisi lyödä, niin tässä pari tärppiä. Lahdessa demarit säilyy isoimpana ryhmänä, menettäen kuitenkin ehkä paikan tai kaksi. Kokoomus jatkaa niukasti kakkosena ennen kovaa nousua tekevää perussuomalaisten ryhmää. Todennäköisesti perussuomalaiset metsästävät nimenomaan kokoomuslaisten ja keskustalaisten ääniä. Pro Lahti tuplannee valtuustopaikkojensa määrän. Tietyllä tavalla Pro Lahti ja perussuomalaiset saalistavat ääniä samoilta vesiltä, joten nähtäväksi jää kumpi näistä on loppujen lopuksi se vetovoimaisempi. Vihreät, kristillisdemokraatit ja vasemmisto säilyttävät nykyiset asemansa.

Lopuksi vielä muistuttaisin, että tärkeintä on äänestää. Se on todellakin ainoa tapa vaikuttaa kuntasi asioihin. Nukkuvien puolue ei vie asiaasi eteenpäin, joten älä sinä nuku onnesi ohi.

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Meidän jalkapallo-fanien vuosikymmenten odotus päättyy ensi viikon lauantaina, kun EM-kisoissa erotuomari viheltää Tanska-Suomi pelin käyntiin. Pakko se on uskoa, Suomi ensi kertaa jalkapallon arvokisoissa koskaan! Onhan meillä Suomessa aina ollut hyviä pelaajia. Kukapa ei muistaisi tai tietäisi Aulis Rytkösen, Kai Pahlmanin, Juhani Peltosen, Arto Tolsan ja Sami Hyypiän upeista otteista kansainvälisillä kentillä seurajoukkueissaan ja maajoukkueessa? Puhumattakaan kuninkaasta eli Jari Litmasesta, joka oli oman aikansa TOP 3 pelaaja koko maailmassa. Vaikka meillä oli ns. kultainen sukupolvi Litmasineen, ei arvokisapaikkaa kuitenkaan herunut. Aina joku ihme pomppu veti toiveet alas vessanpöntöstä. Legendaarisin lienee Unkari-peli MM-karsinnassa vuonna 1998. Mertarannan tokaisu ”Hirveältä näyttää” juuri ennen Unkarin maalia onkin jäänyt jyskyttämään meidän kaikkien suomalaisfanien takaraivoon.

Vielä viisi vuotta sitten Suomi kynti alamaissa Hans Backen komennossa ollen yksi Euroopan huonoimmista maajoukkueista. Monet varmasti muistavat silloisen kapteenin Niklas Moisanderin itkuiset selitykset hävityiden otteluiden jälkeen. Myös pelaajat taisivat kyllästyä sylkykuppina olemiseen, sillä samaan aikaan maajoukkueesta jäivät pois avainpelaajat Moisander, Hetemaj, Ring ja kokaiinikohun vuoksi Eremenko. Monet olivat silloin valmiita hautaamaan ikuisen haaveensa siitä, että Suomi joskus vielä pelaisi jalkapallon arvokisoissa. Kun maajoukkueen ruoriin tarttui vielä hajuton, mauton ja väritön Markku Kanerva, todettiin, että nyt otettiin varmasti se halvin vaihtoehto palloliiton näkökulmasta. Kuka ihmeen Rive? Toisin kävi. Yhtäkkiä Suomi alkoi voittaa jalkapallo-otteluita. Askel kerrallaan Suomi eteni ensin kansallisessa liigassa, sitten EM-karsinnoissa. Teemu Pukki, jota oli haukuttu maalipaikkojen mestarillisesta tuhlaamisesta, nousikin Europpan kovimpien viimeistelijöiden joukkoon ja juhlituksi sankariksi. Pukki Party oli alkanut!

Tällä viikolla julkaistiin huuhkajien kisajoukkue varsin tunteikkaan videon kera. Videolla oli hienosti tuotu esiin se kuinka kyseessä on koko kansan juttu, ei pelkästään kovimpien laji-niilojen asia. Suomea on aina pidetty jääkiekkomaana, mutta pikkuhiljaa meistä taitaa sittenkin kuoriutua myös jalkapallomaa. Usein näitä kahta hienoa urheilulajia pidetään kilpailijoina toisilleen ja kovimmat lajinatsit eivät voi sulattaa sitä, että seuraa molempia lajeja. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, sillä kyllä vannoutunut penkkiurheilija hakee kiksinsä vaikka traktoreiden vetokisasta, jos ei muuta juuri sillä hetkellä tarjolla ole.

Itselleni koko tunteikas Huuhkaja-tarina realisoitui Tampereen Ratinan stadionilla yhteen ainoaan maaliin. On kesäkuun alun lämmin ilta vuonna 2019. Vastassa EM-karsinnassa aina kova Bosnia-Hertsegovina. Käynnissä pelin 56. minuutti. Teemu Pukki pääsee läpi ja lataa pallon varmasti oikeaan alanurkkaan. 1- 0 Suomelle! 16 000 -päinen yleisö repeää valtavaan riemuun ja huutoon ja samalla hetkellä myös taivas repeää. Järkyttävän kova ukkoskuuro kastelee koko katsomon ja pelaajat hetkessä läpimäräksi, mutta kukaan ei stadionilla välitä sateesta. Pohjoiskaarre laulaa, tanssii, hyppii ja huutaa niin, että katsomorakenteet tärisevät. Omat käteni tärisevät ja silmä kostuu. Herran jestas mikä fiilis! Uskomattoman mieleenpainuva ja tunteikas hetki. Tätä on urheilu parhaimmillaan. Kohta mennään. Oi Suomi on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja jostain pitäisi nyhjäistä juuri se omia mielipiteitäni myötäilevä ehdokas. Kuka voisi olla se henkilö, joka hoitaisi juuri minun asioitani tässä kaupungissa ja tekisi ne oikeat arvovalinnat puolestani? Sataprosenttisesti samaa mieltä kanssani olevaa ehdokasta ei varmasti löydy, muuten kuin itse ehdokkaaksi lähtemällä, joten mietin millä kriteereillä valitsen oman ehdokkaan, jolle sen kallisarvoisen ääneni vaaleissa annan. Näissä vaaleissa ehdokkaan valinta tuottaa ongelmia, koska kohtaamisia ei ole ehdokkaiden kanssa juurikaan tarjolla, johtuen koronaepidemiasta.

Nyt ei todellakaan tavata torilla kahvittelun merkeissä vaaliteltoilla, eikä kukaan tarjoa minulle ilmapalloja, ilmaista makkaraa, ämpäreitä, kyniä, postikortteja tai hernekeittoa ryyditettynä pienellä puoluejargonilla ja aatteen palolla. Edellisissä vaaleissa on ollut kiva käyskennellä torilla vaaliteltasta toiseen ja huomata, kuinka tärkeä ja kiinnostava ihminen minä olenkaan. Tosin, joskus tuntuu, että minusta ollaan oltu näin kiinnostuneita ainoastaan vaalien aikaan, mutta positiivistahan se vain on, että edes silloin. Näissä koron…anteeksi kuntavaaleissa onkin nyt tyydyttävä tutkimaan lehti-ilmoittelua, mielipidekirjoituksia ja tienvarsimainoksia entistä tarkemmin hyvän ehdokkaan löytääkseen.

Jos se tuntuu liian työläältä, on tietenkin aina olemassa vaalikoneet, joita eri mediat meille tarjoavat. Minäkin ajattelin, että vaalikoneen tekeminen varmasti selventää kuviota ja sieltä löydän itselleni sopivan ehdokkaan. Ja kaiken lisäksi vielä helposti. Mutta mitä vielä! Kysymykset olivatkin yllättävän hankalia. Monia itselleni tärkeitä asioita laitettiin vastakkain ja arvoni pantiin todella koetukselle. Leikataanko menoja vai korotetaanko veroja? Liisu vai ei liisua? Käytin vaalikoneisiin ja niiden kysymyksiin vastaamiseen paljon aikaa ja harkintaa.

Sitten olikin aika katsoa ketä ehdokasta juuri minun tulisi äänestää. Pitkä liuta tuntemattomia nimia lävähti eteeni ja kaiken lisäksi vielä monesta eri puolueesta. Okei, siirretään tämä syrjään ja katsotaanpa mitä puoluetta minulle suositellaan, sillä onhan tiedossa, että valtuustoissa yleensä äänestetään puoluekurin mukaan, eikä sooloilua äänestyksissä katsota hyvällä. No, eipä sekään mitään selvyyttä asioihin tuonut, sillä seitsemän sopivinta puoluetta oli 75 – 80 prosenttisesti kanssani samaa mieltä! Miten näihin mitään eroa saa? Eniten eri mieltä kanssani ollut puoluekin oli kanssani samaa mieltä liki 67 prosenttisesti. Muuttamalla muutaman vastauksen täppää askeleen vasemmalle tai oikealle olisi tulos ollut taas ihan eri. Aika marginaaliset erot siis kyseessä. Se saikin minut miettimään miten ihmeessä puolueet tuntuvat jatkuvasti olevan eri mieltä kaikesta, kun tulokset näyttävät kuitenkin siltä, että suurin osa porukasta on monista asioista pitkälti samaa mieltä?

Ehkäpä sittenkin valitsen ehdokkaani perinteisesti pelkästään ulkonäön perusteella tai sitten äänestän jotain jonka tunnen? Toisaalta, mitäpä jos olet jo vaalikoneessa huomannut, että oletkin ihan eri linjoilla tuttusi kanssa? No, hyvä ehdokas löytyy varmasti meille jokaiselle, tavalla tai toisella. Älä turhaan hätäile, kunhan muistat, että tärkeintä on äänestää. Se on todellakin ainoa tapa vaikuttaa kuntasi asioihin. Nukkuvien puolue ei vie asiaasi eteenpäin, joten älä sinä nuku onnesi ohi.

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

HUOM! Pääkirjoitus on julkaistu alunperin 21.2.2020, mutta koska se sopii kuntavaalikeskusteluun
Lahden tulevaisuudesta varsinkin näin kuntavaalien alla, julkaistaan se poikkeuksellisesti uudestaan

Tällä hetkellä Lahdessa satsataan paljon rakentamiseen ja suurimman osan uudesta rakentamisesta tuntuvat saavan keskustan alue sekä Etelä-Lahti. Keskustaan on valmistunut, rakentumassa tai suunnitelmissa vielä paljon lisää uudisrakentamista, joista merkittävin lienee Ranta-Kartanon alue.

Myös Etelä-Lahti tulee saamaan seuraavan kymmenen vuoden aikana suuren määrän uusia asuntoja. Isoin ja pitkäaikaisin projekti on varmasti Hennalan muuntautuminen varuskunta-alueesta asuinalueeksi. Iso alue on myös radanvarressa, Mytäjäisten risteyksessä sijaitseva Starkin alue, johon on jo alettu rakentamaan. Kaiken kaikkiaan alueelle on nousemassa peräti 23 uutta kerrostaloa. Muutenkin radanvarteen on suunnitteilla paljon uutta rakentamista, nyt kun kehätie valmistui Launeelle ja vanha VT12 muuttuu kaupungin kaduksi. Kerrostalojen lisäksi Etelä-Lahti saa osansa myös uusista omakotitalotonteista Ämmälän, Nikkilän ja Renkomäen suunnassa, joten voidaan olettaa, että kymmenen vuoden päästä Etelä-Lahdessa asuu jopa noin 10 000 asukasta enemmän kuin tänä päivänä. Tämä hurja uusien asuntojen rakentamistahti aiheuttaa myös ongelmia, sillä sitä mukaa, kun uutta rakennetaan, jäävät vanhat asunnot myymättä. Tai ainakin niiden arvo putoaa kovaa vauhtia. Tämä ei ole ainoastaan Lahden ongelma, sillä tähän ilmiöön on törmätty joka puolella Suomea. Ja mitä kauempana ollaan Helsingistä, sitä nopeammin asuntojen hinnat tippuvat.

On kuitenkin pääsääntöisesti hyvä että positiivista pöhinää Lahdessa riittää. Itseäni tässä yhtälössä mietityttää se, mistä nämä uudet tuhannet, jopa kymmenet tuhannet asukkaat Lahteen saadaan. Fakta on se, että Lahti ei tällä hetkellä ole se kaikkein houkuttelevin vaihtoehto nuorelle, työtä ja uraa etsivälle ihmiselle. Helsingin metropolialue vetää suurimman osan muuttoliikenteestä ja muille jäävät vain rippeet. Tosin tämä aiheuttaa sen, että asuntojen ja yleensäkin elämisen hinta on Helsingin alueella huimasti korkeampi kuin muualla Suomessa.

Tähän Lahti oman tulevaisuusstrategiansa nähtävästi sitten nojaakin. Lahdelle parasta mainosta on, ikävä kyllä se, että Helsinki on sopivan lähellä. Vain 45 minuuttia junalla tai tunti autolla. ”Muuta meille, meiltä pääset nopeasti Helsinkiin” voisi sopia Lahden uudeksi mainoslauseeksi. Seuraavaksi pitää Lahdessa olla tarkkana, että suora junayhteys Helsinki-Vantaan lentokentälle Lahdesta toteutuu osana Suomi-rataa, eikä Itärata-suunnitelma toteudu sellaisena, että Lahti ohitettaisiin tyystin.

Aina ei ole ollut näin, sillä vuosina 1945-1975 vietettiin Lahdessa varsinaista superkasvukautta, kun asukaslukumme kasvoi 30 vuodessa liki 70 000 uudella asukkaalla. Silloin uudella ja dynaamisellä kaupungilla oli tarjota sitä kaikkein tärkeintä: Työtä. Oli Asko, Isku, Sotka, Upo, Raute, Luhta ja Mallasjuoma jne. Lahti oli jännittävä ja uusi, viriili keskus, Suomen Chicago. Sen jälkeen onkin ollut huomattavasti hiljaisempaa, kun vuoden 1975 jälkeen Lahden väkiluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla, jos ei lasketa mukaan Nastolan liittämisen tuomaa lisäystä asukasmäärään.

Lahti elää nyt omaa etsikkoaikaansa. Merkkejä paremmasta ja viriilimmästä kaupungista on kuitenkin olemassa. Kaupunki ottaa ensiaskeleitaan yliopistokaupunkina ja vahva ympäristökaupungin leima saattaa tuoda esiin paljon uusia mahdollisuuksia kestävän kulutuksen puolella. Ykköskysymys on kuitenkin se, tyydytäänkö Lahdessa sittenkin olemaan vain Helsingin nukkumalähiö?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi