Fazer kertoi viime viikolla korvaavansa vanhat makeistehtaansa Vantaalla ja Lappeenrannassa uudella, Etelä-Suomeen sijoitettavalla tehtaalla. Fazer on kertonut etsivänsä sijoituspaikkaa Etelä-Suomen alueelta. Fazerin mukaan vahvimmin esillä ovat olleet Vantaa, Lappeenranta ja Lahti, joissa Fazerilla on jo toimintaa entuudestaan. Kyseessä ei ole ihan mikään pikku tehdas, sillä tämänhetkisen tiedon mukaan Vantaan ja Lappeenrannan yhteenlaskettu henkilöstömäärä on noin 900 työntekijää, joten toivon mukaan Lahden kaupunki vetää hihastaan nyt parhaat mahdolliset valttikortit taistelussa siitä, kuka Fazerin tehtaan saa. Lahti todella tarvitsee tämän investoinnin, sillä työttömyydessä olemme jatkuvasti isojen kaupunkien kärkiluokkaa.

Lahden mahdollisuuksia kasvattaa se, että Fazerin myllyn tontilla Kärpäsessä on jo Fazer Makeisten hapankorpputehdas. Lahden logistinen sijainti on valttikortti, vaikkei nykyiselle Kärpäsen tontille enää uutta tehdasta mahdukaan. Sen sijaan Lahdella ja myös Hollolalla on tarjota Fazerille huippupaikka Lahden kehätien risteysalueelta, johon kuuluvat Pippo-Kujala ja Renkomäki Lahdessa, Pennala Orimattilassa ja Hollolan yritysalueet. Muista vahvoista ehdokkaista Lappeenranta on jo mielestäni hieman sivussa kaikesta ja Vantaalla taas ruuhkat ovat täysin eri sfääreissä verrattuna Lahden alueeseen, vaikka pääkaupunkiseutu muuten houkutteleva olisikin.

Lahti on viime aikoina ollut positiivisesti esillä mediassa sen jälkeen kun amerikkalainen mediajätti CNN nosti Lahden yhdeksi vuoden 2022 mielenkiintoisimmista lomakohteista. Sen jälkeen olemme nähneet sellaisenkin ihmeen, että valtakunnan ykköslehti Helsingin Sanomat on kehunut Lahtea pääkirjoituksessaan, sekä tällä viikolla se vielä nosti esiin Lahden hiihtäjän taivaana. Näinköhän kaupungin ponnistelut Lahden maineen nostamisen eteen alkavat vihdoinkin tuottamaan hedelmää?

Jos Lahti panosti Euroopan vihreä pääkaupunki -projektiin miljoonia euroja, olisi syytä panostaa nyt myös siihen, että Fazerin uusi tehdas saadaan Lahteen vuonna 2025. Green Cityn hyödyt saadaan ehkä realisoitua tulevien vuosien kuluessa, mutta uusi 900 henkeä työllistävä tehdas näkyisi välittömästi kaupungin työllisyystilastoissa ja nostaisi positiivista pöhinää kaupungin ympärillä. Jostainhan niitä uusia asukkaita olisi tänne saatava, kun uusien asuntojen rakentaminen jatkuu kaupungissamme edelleen kiivaana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen ensimmäiset aluevaalit ovat ovella, itse asiassa ennakkoäänestyskin on jo lähtenyt käyntiin. Pöhinä poliittisella kentällä on kova, mutta onko se sitä äänestäjien keskuudessa? Pahimmat arviot ennustavat vaalien äänestysprosentin jäävän jopa alle 40 prosentin. Poliitikoilla onkin nyt kova paikka vakuuttaa äänestäjät siitä, että kyseessä ovat todella tärkeät vaalit, joissa on tärkeä olla mukana antamassa äänensä. Ja tärkeistä vaaleista toden totta on kysymys, sillä aluevaltuustojen päätösvaltaan kuuluvat maakunnan asukkaiden lääkäri-, terveydenhoitaja-, suun terveydenhuolto-, ensihoito-, lastensuojelu-, ikäihmisten asumis-, kotihoito-, mielenterveys- ja päihdetyö-, vammais-, sairaala-, neuvola-, opiskelijahuollon kuraattori- ja psykologiapalvelut sekä pelastustoimi.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry:n teettämästä tutkimuksesta selviää, että suomalaisista peräti 68 prosenttia rajoittaisi poliitikkojen päällekkäisiä tehtäviä kansanedustajana, aluevaltuutettuna ja kunnanvaltuutettuna. Näissä aluevaaleissa on ehdolla 111 kansanedustajaa. Vaalien yli 10 000 aluevaaliehdokkaasta lähes joka kolmas, noin 3 300 on kunnanvaltuutettuja. Joillekin äänestäjille voi jopa syntyä kuva vallanhimoisista poliitikoista, jotka kahmivat kaikki luottamustoimet itselleen. Välttämättä ei ole kyse siitä. On selvä, ettei puolueilla ole tarjota näin lyhyellä varoitusajalla täysin uusia, päteviä ja ennen kaikkea tunnettuja ehdokkaita meille äänestäjille. Siksi ehdokkaina on tälläkin kertaa hyvin paljon samoja henkilöitä kuin viime kunta- ja eduskuntavaaleissa. Ja totuuden nimissä on huomionarvoista se, että selvä enemmistö ( n. 70%) ehdokkaista ei ole kansanedustajia tai kunnanvaltuutettuja. Positiivisena asiana olen pistänyt myös merkille, että vaaleissa on ehdokkaina paljon nimenomaan sote-alan ja pelastustoimen ammattilaisia, mikä on varsin hyvä asia. Jos jotain, niin asiantuntemusta, ammattitaitoa ja talousosaamista yli puoluerajojen tullaan aluevaltuustoissa tarvitsemaan.

Aluevaltuutetuiksi nousevia kansanedustajia odottaa paitsi ajanpuute, myös ilmiselvä intressiristiriita eduskunnan tehdessä hyvinvointialueiden rahoitukseen liittyviä päätöksiä. Aluevaltuutetun intresseissä on kasvattaa oman hyvinvointialueen saamaa rahoitusta, mutta kansanedustajan pitäisi huolehtia julkisen talouden kestävyydestä. Myös aluevaltuustoissa istuvien kunnanvaltuutettujen kaksoisrooli voi osoittautua ongelmalliseksi hyvinvointialueen päättäessä muun muassa palveluverkosta. EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haaviston toiveeseen siitä, että kunta-, alue- ja eduskuntavaalit järjestettäisiin Ruotsin tapaan samaan aikaan ja ehdolla ei saisi olla samanaikaisesti kaikissa eri vaaleissa, onkin helppo yhtyä. Siihen suuntaan ollaan onneksi menossa, sillä seuraavat aluevaalit järjestetään vuonna 2025 ja silloin aluevaalit ja kuntavaalit pidetään yhtä aikaa.

Muista, ettei nukkuvien puolue vie asiaasi eteenpäin, joten käytä äänioikeuttasi näissäkin vaaleissa.
Jörn Donneria hieman mukaillen: Äänestäminen kannattaa aina!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Heti alkuvuodesta Suomen kansa kohahti, kun amerikkalainen mediajätti listasi vuoden 2022 upeimmat matkakohteet ympäri maailman. CNN suositteli matkakärpäsen puremia suuntaamaan esimerkiksi Guinea-Bissaun Bissagossaarille Atlantin valtameren rannikolle, Antiguaan ja Barbudaan Karibianmerellä, Ranskan Dijoniin, Gabonin kansallispuistoihin, Italian Napoliin, Penangin paratiisisaarille Malesiassa, Cape Bretonin saarelle Kanadan Nova Scotiaan – ja tietenkin Lahden kaupunkiin Suomeen.

Perusteluja moiseen löytyi kasapäin, kuten me kaikki lahtelaiset tiedämme. CNN:n mukaan Lahti on täynnä kauniita metsiä, puistoja ja luonnonsuojelualueita sekä uskomattomia vaellusreittejä ja näköalapaikkoja. CNN kertoi Lahden olevan lisäksi edelläkävijä ympäristöinnovaatioissa. CNN kehottaa Lahdessa vierailevia juomaan kaupungin erinomaista hanavettä. Lahden pohjavesi kun on saanut Unescolta maailman paras juomavesi -sertifikaatin. Jos olet yhtään matkustellut maailmalla, niin tiedät, ettei puhdas ja hyvänmakuinen juomavesi suoraan hanasta ole mikään itsestäänselvyys. CNN oli tehnyt todella tarkkaa työtä Lahden osalta, koska tiedossa oli myös se, että täällä avataan tänä keväänä upouusi visuaalisen taiteen museo Malva ja vuonna 2023 kaupungissa järjestetään puolestaan ensimmäistä kertaa triathlonin Ironman 70.3 -maailmanmestaruuskisat.

Erityisesti mieltäni lämmitti se, että Lahtea esittelevän valokuvan kuvatekstissä todetaan, että Lahti tunnetaan lempinimellä Suomen Chicago eli tuo lempinimi on nyt sitten tiedossa kautta maailman. Kaikki suomalaisethan tuon ovat tienneet jo 50 vuotta. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että nimenomaan tuota fraasia tulisi käyttää aina kaupungin mainonnassa. Miksikö? No, se kertoo ehkä parhaiten kaupungin rouheasta meiningistä ja varmasti herättää kysymyksen miksi juuri Lahti on Suomen Chicago? Ainakin kiinnostus herää.

Kukahan on muuten ollut se tietolähde, joka on kaiken tuon Lahti-tiedon CNN:lle laverrellut? Luulen ettei kovinkaan moni lahtelainen osaisi listata noin montaa hyvää asiaa omasta kotikaupungistaan. Vikoja kyllä löytyy aina kasapäin. Tosin, eihän kukaan ole profeetta omalla maallaan. Meillä Lahdessa on jo pitkä perinne siitä, että omaa kotikaupunkia haukutaan estoitta. Sitten kun paikalle tulee joku ulkopaikkakuntalainen nakkikioskin kulmille haukkumaan Lahtea, niin helposti ns. lätty lätisee ja liha tummuu.

Kunhan pääsemme eroon tästä pandemiasta, voimme jäädä odottelemaan niitä valtavia turistimassoja vaikka jo ensi kesäksi. Kyllä Lahti vähintään Napolin matkakohteena peittoaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitelet kädessäsi vuoden 2021 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 7. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2022. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut kuluneen vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea vuosi onkaan sisällään pitänyt. Itsekeskeisesti olen käyttänyt lähdeaineistona vain ja ainoastaan omia pääkirjoituksiani eli kyseessä on vuosi allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna.

Tammikuussa Lahti aloitti taipaleensa Euroopan vihreänä pääkaupunkina ja kaikki huusivat hurraata. Tai ei nyt tietenkään kaikki, sillä joillekin kaikki vihreäänkin vivahtava on punainen vaate. Muistuttelin teitä myös siitä, että fakta ei ole mielipide, eikä mielipide ole fakta. Tänä päivänä on kovin helppo unohtaa tuokin totuus. Rokotukset käynnistyivät yskähdellen ja Lahden kaupunginvaltuustolle annettiin käyttäytymisohjeet. Helmikuussa puhuttiin mm. isännöintialan kartellista sekä vähemmän yllättäen Kisapuiston remontista. Maaliskuusssa pohdittiin kuntavaalien siirtämistä ja huomattiin, että tapahtuma-ala oli ollut tasan vuoden hiljaa. Syyn tietänevät kaikki. Korona-aikana ihmisillä oli enemmän aikaa mellastaa somessa ja se myös näkyi ja kuului. Kaikki olivat kaikkien alojen asiantuntijoita ja niitä oikeita asiantuntijoita kyseenalaistettiin huolella. Huhtikuussa tutustuimme Tytti Yli-Viikariin ja hänen toimiinsa Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana. Samoihin aikoihin otti hallitus ensimmäistä kertaa esiin Exit-suunnitelmansa koronasta ja valkoposkihanhien tuloa alettiin jo ennakoimaan. Kuukauden lopuksi keskusta järjesti vielä perinteisen ”lähdemme hallituksesta” -näytelmän puolivälin kehysriihen kunniaksi.

Toukokuussa päästiin vihdoin kuntavaalikiimaan pienen odottelun jälkeen ja mietittiin koronarajoitusten oikeudenmukaisuutta. Kesäkuussa päästettiin irti Huuhkajat EM-kisoissa ja monien vuosikymmenten unelma toteutui vihdoinkin, myös allekirjoittaneen. Kuntavaalien jälkeen ihmeteltiin jälleen kerran nukkuvien puoluetta, kun Lahdessa äänestysprosentti oli vain hieman yli 50%. Heinäkuussa toimituksessa lomailtiin ja unohdettiin hetkeksi hektinen uutismaailma. Elokuu starttasi koronapassi spekulaatioilla. Otetaanko passi käyttöön vai ei? Vääntöä riitti joka suuntaan. Vihreä Lahti tempaisi kunnolla ja vei isoja jääkuutioita sulamaan Helsinkiin. Huomio oli taattu.

Syyskuussa lahtelainen autoilukulttuuri sai rapaa Tekniikan Maailman suojatietestissä. Minä jaksoin kuitenkin kehua rouheaa kotikaupunkiani, sillä monille suomalaisille Lahti on edelleen ja aina tulee olemaan se Suomen Chicago. Business cityt ja Green Cityt katoavat, Suomen Chicago on ja pysyy. Kaupungin lempilapsi Liisu joutui syksyn kourissa vastatuuleen, kun uusi valtuusto ei ollutkaan niin rakastunut suunnitelmaan kuin edellinen. Lokakuussa Kisapuiston suunnitelma liikahti eteenpäin ja rokotevastaisia ihmeteltiin. Tosin rokotevastaiset ihmettelivät vastavuoroisesti, miksi suuri osa kansasta on lampaita. Isoja otsikoita ja suuria tunteita tarjosi myös Afrikan Tähti peli ja woke- ja cancel-kulttuuri. Nyt sitten me kaikki tiedämme, että kyseinen peli on rasistinen.
Marraskuussa pohdin terveysveroa, sen hyötyjä ja mahdollisia haittoja ja samaan aikaan eräät nuoret yrittäjät myivät Woltin ja nettosivat vaivaiset 7 miljardia euroa. Koronavuosien aikana salaliittoteoriat ovat kasvattaneet suosiotaan, joten ajattelin esitellä niitäkin, jotta jokainen voi valita itselleen mieleisen tekosyyn, jolla kieltäytyy rokotuksista. Joulukuussa palattiin melkein lähtöruutuun, kun koronan omikron-variantti valtasi alaa ja kohta suljetaan taas kaikki. Yhteenvetona vuodesta voisi sanoa, että kaksi asiaa pysyi otsikoissa läpi vuoden: korona ja Sanna Marin. Koronasta haluaisivat eroon kaikki ja Marinista ainakin oppositio.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille säädyille tasapuolisesti!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Poliittinen ajojahti

Pääministeri Sanna Marin on päätynyt poliittisen ajojahdin kohteeksi, mikä ei oikeastaan yllätä allekirjoittanutta yhtään. Näin politiikka yksinkertaisesti vain toimii, kun joku yksittäinen tekijä nostetaan liian korkealle jalustalle. ”What goes up, must come down” -sanonta pitää edelleen kutinsa. Opposition tehtävään kuuluukin heittää kapuloita rattaisiin ja tänä päivänä parhaiten se onnistuu median ja somen avulla. Kyseessä on win-win -tilanne, jossa juorun vuotajalle on hyötyä poliittisesti ja medialle mehevät otsikot taas tietävät tuloja. Nostamalla toinen toistaan ihmeellisimpiä kohuja otsikoihin muut puolueet pyrkivät himmentämään Marinin sädekehää. Tänä vuonna on nähty jo aamupala-, boomeri- ja nyt puhelin-kohu. Mielenkiinnolla odotan ensi vuotta, millaisia luurankoja Marinin kaapista vielä löydetään ja kuinka kauan Marin pystyy vallankahvassa pysymään, kun tulitus on näinkin massiivista.

Marin on eittämättä näin puolueettomastikin katsottuna tämän hetken yksi kirkkaimmin säihkyvistä poliitikoistamme jopa kansainvälisesti katsottuna. Kiinnostus Marinia kohtaan on globaalia. Kaataakseen hallituksen ja nostaakseen omaa kannatustaan, on opposition yksinkertaisesti ryvetettävä pääministeriä mahdollisimman paljon mediassa ja totta kai jokainen kohu aiheuttaa kolhun pääministerin kilvessä. Eikä tämä ole  vain jonkun yksittäisen puolueen toimintatapa Suomessa tai maailmalla. Näin toimivat kaikki puolueet. Ovat aina toimineet. Varmasti muistamme Matti Vanhasen Susan Ruusus-kohun, Anneli Jäätteenmäen faksit, Ilkka Kanervan tekstiviestit, Katri Kulmunin esiintymiskoulutukset tai Alexander Stubbin tikkatauluna roikkumisen.

Eivät ne sattumalta lehtiin ole päätyneet, vaan taustalla möyrivät isot poliittiset voimat, kun suosittuja poliitikkoja kammetaan vallasta otsikoiden avulla. Ei ole sattumaa, että ministerit Lintilä ja Kaikkonen eivät saa mediassa samaa ryvetystä kuin Marin siitä etteivät vältelleet altistumisensa aikana väkijoukkoja. Lintilä ja Kaikkonen eivät yksinkertaisesti tällä hetkellä ole uhka kenellekään poliittisesti, Marin isoine suosioineen sen sijaan on selkeä maalitaulu. Kun Marinin suosio saadaan laskuun, saadaan laskuun myös demarien kannatus. Yksinkertaista matematiikka ja inhimmillisesti ajatellen julmaakin, mutta sitä politiikka pahimmillaan on.

Sanotaan usein, että jossain vaiheessa pääministeri sairastuu pääministeritautiin. Tauti aiheuttaa kuulemma piittaamattomuutta pelisäännöistä, muiden päätöksentekijöiden ylikävelyä ja kritiikin sietokynnyksen madaltumista. Vauhtisokeudeksikin sitä voisi kai kutsua. Tässä vaiheessa yleensä soraääniä alkaa kuulua jo omastakin puolueesta ja siinä vaiheessa alkaa myös pääministerin palli oikeasti keikkua. Onhan tunnettua, että puolueissa on aina myös paljon sisäistä kissanhännänvetoa siitä, kuka puoluetta oikein johtaa ja kenen linjalla mennään. Kuinka kauan demarit pystyvät olemaan yhtenäisenä Marinin takana, jos kohut ensi vuonnakin jatkuvat?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi juhlii ensi maanantaina 104-vuotissynttäreitään. Viime vuoden juhlinta meni penkin alle totaalisesti koronan vuoksi. Ei linnan juhlia, ei paraatia, ei mitään. Silloin moni varmasti ajatteli, että vuonna 2021 tauti olisi jo voitetttu ja itsenäisyyttä voitaisiin tänä vuonna juhlia normaalisti. Vielä jokin aika sitten siltä näyttikin, mutta muutamassa viikossa korona otti taas vallan ja tautitapausten määrä nousi huimasti. Alkaa tuntua aika epätodelliselta, että olemme roikkuneet ns. löysässä hirressä pian pari vuotta. Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole kannattanut tehdä kovinkaan pitkäjänteisesti, sillä näyttää siltä, että muutamassa viikossa tilanne, niin maailmalla kuin meilläkin, voi muuttua suuntaan tai toiseen. Nyt kohistaan uudesta variantista. Muutaman viikon päästä saadaan selville, kuinka vaarallinen se omicron on vai onko se vain yksi ohimenevä vaihe tässä koko sopassa? Ja kuinka monta varianttia tässä vielä nähdäänkään?

Päivittäin saamme lukea mediasta siitä, kuinka huonosti meillä Suomessa on koronakriisi hoidettu. Sitten kun tutkitaan ihan vain kylmiä lukuja, niin voidaan todeta, että Suomessa on pandemia hoidettu pääsääntöisesti todella hyvin. Otetaanpa vertailuesimerkiksi vaikkapa rakas länsinaapurimme Ruotsi. Ruotsissa koronaan on kuollut 15 000 ihmistä ja Suomessa 1300. Ruotsissa koronatapauksia on ollut 1,2 miljoonaa, Suomessa 188 000. Ja muistutukseksi vielä, että Ruotsissa on 10 miljoonaa asukasta ja Suomessa 5,5 miljoonaa, joten jokainen osaa varmasti laskea sen, kummassa maassa hommat on hoidettu paremmin.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että koko korona on maassamme pahemman kerran politisoitu ja kaikki koronaan liittyvät päätökset mitä hallitus tekee, voidaan kääntää sitä vastaan ja näin oppositio eittämättä myös tekee. Toisaalta, sen vuoksihan oppositio on demokratiassa olemassa, että sen kuuluukin kyseenalaistaa hallituksen toimet. Epäilemättä virheitäkin on hallitus matkan varrella tehnyt. Toisaalta se ei ole mikään ihme, sillä kellään ei ole ollut kokemusta siitä, miten tällainen maailmanlaajuinen pandemia pitäisi hoitaa. Isossa kuvassa olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että näin pandemian aikana olen suomalainen ja asun Suomessa.

Some-päivityksiä lukiessa tulee usein mieleen, että me suomalaiset olemme varsinaista valittaja- ja itkijäkansaa. Ei ole sellaista asiaa mistä joku ei valittaisi. Eikä ole sellaista asiaa mistä ei somessa saisi väittelyä aikaiseksi. Somessa vaikuttaa usein myös siltä, että maa on pahasti kahtiajakautunut. Tosin täytyy huomioida, että niitä jakolinjoja löytyy jokaiseen lähtöön ja jokaiseen suuntaan ja välillä tuntuukin siltä, että meidän suomalaisten lempiharrastus on väitteleminen ja toisten mielipiteiden naurunalaiseksi saaminen. Onneksi Suomi on paljon muutakin kuin vain sosiaalinen media, jossa asiat tuppaavat kärjistymään aivan liian helposti.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin jälleen kerran, vuosi toisensa perään, siihen johtopäätökseen, että Suomi on todella hyvä maa asua. Ja hyvin todennäköisesti on sitä myös vuonna 2022. Ei nyt ehkä ihan se päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna ja isossa kuvassa todella hyvin. Onnea 104-vuotias Suomi ja hyvä me!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tiesitkö, että tammikuun 23. päivä järjestetään ensimmäiset aluevaalit Suomessa? Etkö? No ei se mitään, ei tunnu tietävän kovin moni muukaan. Harvoin, jos koskaan, Suomessa on järjestetty vaaleja näin huonoon aikaan ja näin kovalla kiireellä. Kyseessä on vielä aivan uusi vaali, josta kellään ei ole kokemusta. Lisäksi hämmentää se, että iso osa äänestäjistä ei edes tiedä mistä vaaleissa äänestetään. Mistä asioista valtuutetut tulevat jatkossa päättämään?

Lyhyesti voisi linjata niin, että tammikuussa valitaan aluevaltuustot, joiden päätösvaltaan kuuluvat maakunnan asukkaiden lääkäri-, terveydenhoitaja-, suun terveydenhuolto-, ensihoito-, lastensuojelu-, ikäihmisten asumis-, kotihoito-, mielenterveys- ja päihdetyö-, vammais-, sairaala-, neuvola-, opiskelijahuollon kuraattori- ja psykologiapalvelut sekä pelastustoimi. Vaaleissa valittavat 69 valtuutettua tulevat siis päättämään meidän jokaisen elämän, hyvinvoinnin ja kuoleman kysymyksistä. Joko alkoivat vaalit kiinnostamaan?

En oikeastaan tiedä voisiko vaaleja huonompaan aikaan järjestää kuin näin vuodenvaihteen tienoilla? Ehkä heinäkuu voisi olla se toiseksi huonoin vaihtoehto vaalien ajankohdaksi? Pari-kolme viikkoa hyvää vaaliaikaa ”tuhlaantuu” ihmisillä jo joulun ja vuodenvaihteen juhlintaan. Tuskinpa monia kiinnostaa joulukiireissään paneutua sinänsä tärkeisiin aluevaalikysymyksiin?

Lisäksi näyttää siltä, että myös puolueet ovat vielä hieman sormi suussa näiden aluevaalien kanssa. Kuinka uskottavaa on laittaa vaaleihin ehdokkaaksi henkilö, joka toimii jo kunnanvaltuutettuna ja kansanedustajana? Joku ehdokas voi olla jopa ministeri. Riittääkö ehdokkaan aika kaikkeen? Toisaalta tunnetuimmat nimet keräävät eniten ääniä, varsinkin vaaleissa, joiden äänestysprosentti ei tule odotusten mukaan korkeaksi nousemaan. Lisäksi kun ehdokasasettelun viimeinen päivä on 23. joulukuuta, ei varsinaiseen vaalityöhön jää käytännössä kuin pari viikkoa. Sanoisin, että kaikin puolin erittäin haastavaa, niin puolueille kuin meille äänestäjillekin.

Onneksi tilanne muuttuu, kun seuraavat aluevaalit järjestetään vuonna 2025, sillä siitä lähtien aluevaalit ja kuntavaalit pidetään yhtä aikaa, mikä onkin ainoa järkevä tapa. Nyt meidän äänestäjien kannattaa olla hereillä, sillä kyseessä ei todellakaan ole mitkään höpö-höpö -vaalit. Aluevaltuustot tulevat päättämään todella tärkeistä asioista, jotka koskevat meitä kaikkia. Ettei sitten vaalien jälkeen tarvi sanoa, ettei äänestänyt, kun ei tiennyt mistä on kyse…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Jotkut meistä, onneksi aika harvat, ovat kieltäytyneet koronarokotuksista vedoten salaliittoon, jonka epäillään olevan koko koronaepidemian takana. Tietenkin näitä erilaisia salaliittoteorioita on kymmeniä erilaisia, joten nopeasti googlaamalla keräsin suurinta suosiota keränneet salaliittoteoriat. Nämä ovat siis syitä, joiden vuoksi jotkut kieltäytyvät rokotuksista:

Salaliittoteoria 1: Amerikkalaiset kehittivät viruksen ja levittivät sen Kiinaan tarkoituksenaan häiritä Kiinan taloutta. Pahaksi onneksi virus levisikin koko maailmaan.

Salaliittoteoria 2: 5G-verkon ja koronan yhteys eli rokotteiden mukana asennetaan meihin joku siru, jolla meitä seurataan ja pahimmillaan ohjaillaan. Monet eivät ehkä ole huomanneet, että tällainen siru meillä on jo monilla mukana ja ihan vapaaehtoisesti. Sitä kutsutaan älypuhelimeksi.

Salaliittoteoria 3: Lääkeyhtiöt kehittivät koronan saadakseen myytyä miljardeja rokotteita eli lääkeyhtiöiden rahanahneus on kaiken takana. Luodaan siis ensin ongelma ja sitten siihen ratkaisu.

Salaliittoteoria 4: Koronan avulla luodaan uusi maailmanjärjestys ns. Great reset. Tässä juonessa on mukana vain maailman ehdoton eliitti eli todellisesta salaseurasta on kyse. Mistään ihan pienestä salaseurasta ei kuitenkaan voi olla kyse, sillä siinä on oltava mukana kaikkien maailman maiden hallitukset. Ei taida ihan Bill Gates yksinään riittää? Tai edes kaikki maailman juutalaiset?

Salaliittoteoria 5: Väestönvaihto-teoria. Maassamme suoritetaan väestönvaihto tappamalla suomalaiset rokotteella ja tilalle tulee tietenkin maahanmuuttajia Afrikasta ja Lähi-Idästä. Kuinkas muuten? Tehdäänkö kaikissa muissakin maissa kyseinen väestönvaihto ja mihin suomalaiset sitten siirtyisivät? Siis ne, jotka säilyvät hengissä.

Tässä siis vain hipaisu pintaan maailmalla vellovista salaliittoteorioista. Merkilliset ajat synnyttävät merkillisiä ajatuksia, vai mitä? Eiköhän tuosta listasta löydy joku kiva ja sopiva teoria sinullekin, jos haluat kiistää kaikki kiistattomat tieteelliset ja lääketieteelliset faktat, etkä usko rokotusten voimaan. Eihän sillä kai mitään väliä ole, että nimenomaan rokotuksilla on maailmasta hävitetty useita ikäviä tauteja?

Voit siis jatkaa omia teorioitasi tukevien youtube-videoiden katselua ja melskata omista oikeuksistasi ja huutaa koronapassia natsipassiksi. Siihen sinulla on oikeus. Muista kuitenkin, että ihmisinä meillä on velvollisuus huolehtia myös kanssaihmistemme hyvinvoinnista ja terveydestä. Ihmiset ovat aina kovin valmiita vaatimaan ja huutamaan omia oikeuksiaan, mutta ne ihmisvelvollisuudet tuppaavat jäävän uskomattoman helposti unohduksiin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla olemme taas päässeet ihmettelemään julkisuudesta tuttujen ihmisten tuloja, kun vuoden 2020 verotiedot julkistettiin. Samana päivänä julkistettu Wolt-alustayhtiön myynti Yhdysvaltalaiselle Dashdoor-yhtiölle oli kuitenkin se päivän kovin uutinen. Kovaksi uutisen teki sen, että kaupan hintalappu oli peräti 7 miljardia euroa! Velkainen valtiokin varmasti taputtaa pieniä karvaisia käsiään, sillä kaupasta lohkeaa verojen muodossa valtion kassaan messevät 600 miljoonaa euroa. Erityisesti mieltäni lämmittää näiden uusien Wolt-miljonäärien asenne paljon parjattuja veroja kohtaan. He kertovat maksavansa mielellään valtiolle veroja, koska kokevat saaneensa Suomelta niin paljon mm. ilmaisen koulutuksen ja hyvinvoinnin, jota verorahoilla Suomessa ylläpidetään. Samaan aikaan monet ns. vanhan liiton yrittäjät rahtaavat miljoonaosinkojaan verottajalta piiloon Luxemburgiin ja Cayman-saarille.

Wolt tunnetaan parhaiten helposta ja nopeasta tavasta tilata ruoka kotiin puhelinsovelluksen avulla. Woltin perustivat seitsemän vuotta sitten kuusi rohkeaa nuorta miestä ja tänä päivänä Wolt toimii 23 maassa ja yrityksellä on yli 4 000 työntekijää ja noin 15 miljoonaa asiakasta. Perusideana on ollut kehittää sellainen alusta, jolla kaupanteko internetissä ja mobiilissa on mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Tosiasiahan on se, että ennen pitkää kaikki kauppa tulee siirtymään jollain tavalla nettiin ja silloin markkina-alueena toimii koko maailma. Tämä taas mahdollistaa entistä suuremmat voitot. Tosin tähän päivään asti Wolt on tehnyt vuosittain tappiota, mutta yrityksen idea ja sen toteutus on nähtävästi monien mielestä niin ylivoimaisen hyvä, että siitä kannattaa maksaa.

Suomessa olisi hyvä viimeistään nyt herätä siihen, että tulevaisuuden isot yritykset ovat nimenomaan nettiin, mobiiliin ja someen suuntautuneita alustayhtiöitä. Firman suurin pääoma on enemmän nettialustojen ja ohjelmoinnin ymmärtämisessä kuin siinä, että satsattaisiin paljon fyysiseen omaisuuteen ja hienoihin, isoihin yritystiloihin. Meidän boomereiden on todella vaikeaa ymmärtää sitä, että joku ansaitsee satojatuhansia euroja tubettamalla tai bloggaamalla netissä. Se on kuitenkin jo täysin tätä päivää ja uusi nettisukupolvi tulee ottamaan myös työmarkkinat hanskaansa uusien, tuoreiden ideoiden kera kuin pyörremyrsky ja me boomerit voimme vain katsella vierestä ihmetellen miksi me emme tätä tajunneet tehdä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen mainitaan usein olevan erilaisten verojen luvattu maa. Suomen kokonaisveroaste huitelee noin 42 prosentissa, jolla ollaan maailman TOP 10:ssä. Tämän vuoksi moni on pelästynyt viime aikojen keskustelua terveysverosta, joka on mukana hallituksen budjettiriihessä yhtenä keinona saada valtiolle lisää tuloja ja samalla parantaa merkittävästi kansanterveyttä.

Mistä terveysverossa sitten on oikein kysymys? Soste- ja sote-järjestöt ovat jo useamman vuoden ajaneet laaja-alaisen terveysveron käyttöönottoa Suomessa. Vero iskisi tuotteisiin, joissa on liikaa sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa. Epäterveellinen ruokavalio lisää väestön sairastavuutta ja aiheuttaa kustannuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle erityisesti terveydenhuollon menojen kasvuna. SOSTE:n terveysveromallissa kaikkia elintarvikkeita ei pantaisi verolle, vaan asiaan vaikuttaisi tuotteen ravintoainepitoisuudet. Kasvikset, hedelmät ja vihannekset olisivat verottomia. Mallissa eri tuoteryhmille on omat raja-arvot ja veroasteikot. Raja-arvojen määrittelyssä ehdotetaan hyödynnettäväksi Sydänmerkki-kriteeristöä. Veron suuruus riippuisi tuotteen sokeri-, suola- ja kovan rasvan pitoisuuksista. Vero kasvaa, mitä useampi ravintoaine ylittää Sydänmerkki-kriteeristön raja-arvot. Mikäli raja-arvot alittuvat, on tuote verolta vapaa.

Hetken asiaa mietittyäni päädyin omalta osaltani kannattamaan terveysveroa. Miksipä ei, varsinkin, jos samalla saadaan joitain muita veroja alemmas, ettei kokonaisveroasteemme kasva. Kaupassa minua on usein ihmetyttänyt se, miksi kaikki epäterveellinen ruoka on aina niin halpaa ja hyvin esillä. Prosessoitu teollinen ruokahöttö on varmasti monelle se helpoin ratkaisu, mutta samalla myös epäterveellisin. Suomalaiset lihottavat itsensä sokerilla, rasvalla ja suolalla ja terveydenhuolto kuormittuu samalla kun ihmisten huono olo ja huono kunto lisääntyvät. Tupakan ja alkoholin suhteen jo tiedetään, että hintaohjauksella on selkeä vaikutus ostopäätökseen. Sama toiminee sokerin, rasvan ja suolan kanssa. Samalla elintarviketeollisuus voi ottaa terveysveron haasteena tuottaa terveellisempiä elintarvikkeita.

Terveysveroa on kokeiltu onnistuneesti mm. Unkarissa. WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että terveysveron on syytä nostaa epäterveellisen ruoan hintaa merkittävästi, mieluusti yli 25%, jotta toivottu vaikutus eli siirtyminen terveellisempään ruokaan syntyisi. Jokainen meistä voi miettiä omalta kohdaltaan terveysveron vaikutusta omaan ruokavalioonsa ja ostoskoriinsa pienen esimerkkikysymyksen avulla: Vaihtaisitko sinä sipsipussin porkkanoihin vai ostaisiko sittenkin vain sen 25% kalliimman sipsipussin? Terveysveron tullessa voimaan, päätös on jokaisen kuluttajan omissa käsissä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi