Kun Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat Nato-hakemuksensa toukokuun puolivälin jälkeen, monella oli käsitys, että molempien maiden hakemukset tullaan hyväksymään pikavauhtia muissa Nato-maissa. Olivathan niin Suomen kuin Ruotsinkin päättäjät sukkoloineet pitkin Eurooppaa ja USA:ta ja saaneet varsin myötämielisen suhtautumisen hakemuksiinsa.

Nato-maista etukäteen ongelmallisimmaksi tiedettiin jo etukäteen Turkki ja sen yksinvaltias presidentti Erdogan. Presidentti Niinistö oli keskustellut Erdoganin kanssa huhtikuussa ja silloin Turkin suunnasta oli näytetty vihreää valoa Suomen Nato-jäsenyydelle. Pelkästään tämän varassa ei Suomi ollut, sillä myös ulkoministeri Pekka Haavisto oli saanut Turkista samansuuntaista, positiivista viestiä.

Tämä kaikki oli kuitenkin Turkin puolesta vain silmänlumetta ja poliittista peliä, sillä Turkki oli nähnyt tilaisuutensa tuoda esille omia turvallisuusuhkiaan. Heti hakemuksen jättämisen jälkeen moni varmasti hieraisi silmiään, kun näki Erdoganin lausunnot, joissa hän totesi, ettei Suomella ja Ruotsilla ole mitään asiaa Natoon, niin kauan kuin ne hyysäävät terroristeja. Turkki haluaa Suomen ja Ruotsin luovuttavan Turkkiin henkilöitä, joilla se uskoo olevan yhteyksiä terrorismiin, toisin sanoen aseellisiin kurdijärjestöihin PKK:hon ja YPG:hen tai Fetullah Gülenin uskonnolliseen oppositioliikkeeseen, jota Turkki syyttää vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä.

Sen jälkeen olemme kuulleet Erdoganin vaativan mm. Ruotsin puolustusministerin eroa ja Suomea ja Ruotsia puuttumaan valtiontelevisioiden toimintaan, jotta Turkki voisi hyväksyä niiden Nato-jäsenyyden. Valtiontelevisiot kun näyttävät kuulemma terroristijohtajien haastatteluja. Onhan tämä nyt kerrassaan uskomatonta, että Turkin yksinvaltias yrittää rajoittaa median vapautta Suomessa ja Ruotsissa! Anteeksi vain herra Erdogan, mutta homma ei toimi näin. Diktatuurissa toimii kyllä, mutta ei länsimaisessa demokratiassa.

Suomi ja Ruotsi ovat nyt tahtomattaan joutuneet Turkin ja USA:n välisen poliittisen pelin shakkinappuloiksi. Monet tahot uskovat, että Turkin vaatimusten takana on ennemminkin USA:n kanssa esillä olevat hankaluudet. Turkki ei ole mielissään siitä, että se on evätty F-35-hävittäjäohjelmasta. Siitä Turkki heitettiin ulos, kun maa valitsi S-400 ohjustorjuntajärjestelmän Venäjältä. Turkki haluaisi ostaa Yhdysvalloilta myös F-16 -hävittäjiä, mutta sekin kauppa on jumiutunut.

Lisäksi Erdoganin kohtalaisen läheiset välit Putiniin eivät miellytä muita Nato-maita. On nostettu esiin jopa sellainen skenaario, että Erdoganilla ja Putinilla olisi olemassa salainen sopimus Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden estämisestä. Jos tällainen sopimus paljastuisi, merkitsisi se hyvin todennäköisesti Turkin heittämistä Natosta ulos. On yleisesti tiedossa, ettei Turkin toimintaa katsota tällä hetkellä muissa Nato-maissa hyvällä, sillä Suomen ja Ruotsin jäsenyydelle on olemassa todella laaja kannatus Natossa.

Toivotaan, että Erdoganin törkeä kiristys ja valtapeli saadaan neuvotteluilla loppumaan mahdollisimman pian ja saadaan siten Suomi ja Ruotsi lopullisesti Naton jäseniksi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikolla tuli kehuttua, ihan ansiosta, Lahden kaupungin johdon toimia, kun kaupunginjohtaja Timosen johdolla saatiin Fazerin johtajat vakuuttuneiksi siitä, että uuden, ison tehtaan tulisi sijaita Lahdessa ja Pippo-Kujalassa. Tämä tietää satoja uusia työpaikkoja Lahteen ja käynnistää toivottavasti ihan uudenlaista pöhinää Pippo-Kujalan teollisuusalueella.

Saman viikon lopulla tuli myös vähän huonompi uutinen, sillä Iitin KymiRingille suunniteltu MotoGP-kisa peruutettiin nyt jo kolmannen kerran. Kaksi edellistä peruutusta johtui pitkälti kai koronasta, mutta tämän viimeisimmän peruutuksen aiheutti lopulta se, etteivät kilpailupaikat ole vaadittavalla tasolla. Tarkemmin puhuttiin puuttuvista rengasvalleista, mutta rataa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, että tuskinpa tässä oli ihan kaikki syyt. Kisojen peruuntuminen ei tietenkään ole millään tavalla Lahden kaupungin vika, sillä kaupungin yritys Lahti Events on ostanut ainoastaan yksinoikeuden olla KymiRingin tapahtumajärjestäjä. Lahti Events kertoo maksaneensa tapahtuma-alueesta ennakkovuokraa sopimuksen mukaan. Sopimuksen perusteella KymiRing-ratayhtiö on velvollinen palauttamaan MotoGP-tapahtumaa koskevan osuuden ennakkovuokrasta Lahti Eventsille. Samalla Lahti Evets pohtii, jatkaako se enää jatkossa yhteistyötä KymiRingin kanssa, sillä peruuntumisten mainehaitta on kohtalaisen suuri myös Lahti Eventsille.

Lahdessa on paljon taitettu peistä siitä, onko kaupungin, oman yhtiönsä kautta, ydintoimintaa se, että olemme mukana järjestämässä MotoGP-kisaa naapurikunnassa? Toinen tulikuuma peruna on ollut Lahden kaupungin 2,8 miljoonan euron laina Lahti Eventsille, jonka arvellaan menneen suoraan KymiRingin-yhtiön tukemiseen. Ex-valtuutettu Seppo Korhonen on tehnyt asiasta valituksen oikeuskanslerille ja nyt myös poliisi on aloittanut asiasta esitutkinnan. Toivottavasti asiaan saada selvyyttä mahdollisimman pian.

Allekirjoittanutta ei peruutus yllättänyt, sillä ajellessani KymiRingin ohi muutama viikko sitten ihmettelin, miten voi olla mahdollista, että tuolla voidaan järjestää isot MotoGP-kisat parin kuukauden kuluttua ja vielä niin, että katsojia olisi kymmeniä tuhansia? Omat silmäni näkivät vain ison soramontun, jossa kiemurteli asvalttirata sekä yksi keskeneräinen varikkorakennus. Minkäänlaisia katsomorakenteita ei näkynyt ja muutenkin radasta paistaa isoilta osin keskeneräisyys.

Koronavuosien aikana olisi ollut aikaa rakentaa rata ihan valmiiksi asti, mutta siinä vaiheessa kun firman kassa näyttää 25-30 miljoonaa euroa miinusta, on huono saada uusia sijoittajia tai lisää lainaa, joten rakentaminen kaatui pitkälti varojen puutteeseen. Todennäköisin vaihtoehto on, että KymiRing haetaan konkurssiin ellei ihmeitä tapahdu ja MotoGP-kisahaaveet voidaan haudata. Lahden kannalta olisi tietenkin parasta, että kisat jollain ilveellä saataisiin järjestettyä vuonna 2023. Jos paikalle saapuisi 50 000- 75 000 katsojaa, on ilmiselvää, että myös Lahti siitä hyötyisi taloudellisesti.

Sillä aikaa kun odotellaan, miten KymiRingin käy, olisi erittäin tärkeää saada tieyhteydet eli VT12 Iitin ja Lahden välillä edes jonkinlaiseen kuntoon, jos halutaan, että kisaturistit liikkuvat jatkossa helposti ja nopeasti Lahden ja KymiRingin välillä. Nykyisellään tie on karmaiseva, joten ainakin yhteyksien perusteella voisi kuvitella turistien valitsevan yöpaikakseen mielummin Kouvolan tai Helsingin kuin Lahden.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti ja Lahden maine on juuri nyt kovassa nosteessa. Lahti on nimittäin viime aikoina ollut varsin positiivisesti esillä mediassa. Viime vuonna Lahti patsasteli Euroopan vihreänä pääkaupunkina, sen jälkeen amerikkalainen mediajätti CNN nosti Lahden yhdeksi vuoden 2022 mielenkiintoisimmista lomakohteista. Sitten olemme nähneet sellaisenkin ihmeen, että valtakunnan ykköslehti Helsingin Sanomat kehui Lahtea pääkirjoituksessaan, sekä vielä nosti esiin Lahden hiihtäjän taivaana. Pari viikkoa sitten valtakunnallista pöhinää aiheutti Lahden uusi upea visuaalisten taiteiden museo Malva. Tällä viikolla saimme lukea, että Lahti sijoittui suurten kuntien joukossa kärkikolmikkoon tuoreessa asukastyytyväisyyttä mittaavassa valtakunnallisessa vertailussa. EPSI Ratingin tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten tyytyväisyyttä asuinkuntaansa ja sen palveluihin. Lahti sai tutkimuksessa 70,1 indeksipistettä, kun koko maan keskiarvo oli 66,4. Lahden edelle kiilasivat vain Helsinki ja Tampere. Mitä ihmettä? Seuraavaksi varmasti helvetti jäätyy?

Tämä kaikki edellämainittu oli kuitenkin vain pientä positiivista etukäteisvärinää, sillä alkuviikosta Lahti pääsi tuulettamaan Fazerin uuden makeistehtaan sijoittumista Lahteen. Liki 70 kaupunkia oli tarjonnut tonttia Fazerille, mutta Fazer halusi tulla Lahteen. Kyse ei ole mistään ihan pikkujutusta, sillä nykyisissä tehtaissa Vantaalla ja Lappeenrannassa, jotka lopetetaan Lahden tehtaan valmistuttua, työskentelee yhteensä 900 henkilöä ja lisäksi omien alihankintaketjujen ja tukipalveluidensa sekä alueella muuten käytettävien palveluiden kautta tehdas työllistää jokaista omaa työntekijäänsä kohden kolme lisää. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että kaupungin ponnistelut Lahden maineen nostamisen eteen alkavat siis vihdoinkin tuottamaan hedelmää. Tästä on syytä antaa iso kiitos kaupungintalolle, vaikka aina välillä tulee kuraakin sinne suuntaan kaadettua. Nyt on kiitoksen aika.

Fazerin uuden makeistehtaan sijoittuminen Lahteen voi helposti aiheuttaa positiivisen kierteen ja monet pienemmät yritykset saattavat myös Fazerin tapaan huomata, että Lahtihan olisi varsin ideaali paikka yritykselle. Lahden loistava logistinen sijainti sekä siedettävä asumisen hintataso verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun ovat merkittäviä valtteja kun kilpaillaan uusista yrityksistä ja asukkaista.

Urheiluromantikkona näen jo silmissäni Kisapuiston uuden stadionin olevan nimeltään Fazer Areena. Ja totta kai meille oluen ystäville tehdään mahdollisimman pian Lahden Fazerin Sininen -suklainen jouluolut? Hyvä Lahti!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Launeen vanhan terveysaseman kohtaloa Launeenkadulla on pähkäilty Omalähiönkin sivuilla vasta muutama kuukausi sitten. Silloin vielä ei Lahden kaupungilla ollut selvää kuvaa siitä, mitä tyhjäksi jääneelle rakennukselle tehdään. Vahvimpana vaihtoehtona oli tilojen vuokraaminen, sillä purkaminen ei ollut vaihtoehto. Ja näin on nyt käynytkin, kun tällä viikolla tiloissa aloitti Lahden Sininauha ry:n järjestämä hanke, päiväkeskus Tuulensuoja. Tuulensuoja on tarkoitettu päihteiden käyttäjille, asunnottomille tai muille palveluiden ulkopuolelle jääneille ihmisille. Toiminta on saatu käynnistymään poliisin puoltamana sekä eri yhteistyökumppaneiden tukemana ja rahoittamana. Päijät-Sote on järjestänyt Tuulensuojan noin 400 neliömetrin kokoiset tilat.

Voidaan sanoa, että Tuulensuojan käynnistyminen Launeella tuli yllätyksenä varmasti kaikille. Eikä se mikään ihme olekaan, ettei asiasta etukäteen mediassa huudeltu, sillä kovinkaan moni ei halua tämänkaltaisia paikkoja lähelleen, koska pelkää oman asuntonsa arvon tai ympäristöturvallisuuden puolesta. Maailmalla tätä kutsutaan NIMBY-ilmiöksi (Not in my backyard). Toiminta lykättiin käyntiin ilman ennakkokeskusteluja tai varoituksia, koska aivan varmasti jo etukäteen tiedettiin, että päihteiden käyttäjien päiväkeskus naapurustossa herättää varmuudella tunteita. Eikä varmasti kovinkaan positiivisia tunteita. Olisi ollut mielestäni asiallista keskustella alueen asukkaiden kanssa tai edes tiedottaa etukäteen asiasta. Meillähän on Etelä-Lahdessa jo Apilakadulla sijaitseva Nousurinteen palvelutalo päihdeongelmaisille, joten vaikuttaa siltä, että joidenkin päättäjien mielestä juuri Etelä-Lahti on katsottu sopivaksi paikaksi sijoittaa keskustassa ongelmia aiheuttavat päihdeongelmaiset ja asunnottomat ihmiset.

Asia ei ole tietenkään mustavalkoinen, sillä on parempi, että päihteiden käyttäjille ja asunnottomille on olemassa jonkinlainen tukikohta, kuin se, että he parveilevat bussipysäkeillä, ostoskeskuksissa, yleisissä vessoissa tai kaupungin kaduilla. Tuulensuojan tavoitteena on kuulemma saada asunnottomat tai muuten tukea kaipaavat henkilöt pois julkisista tiloista palveluohjauksen piiriin, jossa tuetaan elämänhallintaa ja päihteettömyyttä sekä tarjotaan mahdollisuus kontaktien luomiseen. Lepäämisen ohella Tuulensuojassa voi pestä pyykkiä ja peseytyä. Aamulla tarjolla on aamupuuroa ja päivän mittaan keittiöstä löytyy kahvia, pullaa ja leipätarvikkeita. Hyvä, jos joku päihdeongelmainen henkilö saadaan tällä tavoin pelastettua vielä mukaan yhteiskuntaan.

Kolikon toinen, se ikävämpi puoli on se, että Tuulensuojan naapurustossa turvattomuus varmasti kasvaa. Kukapa meistä haluaisi joukon huumeidenkäyttäjiä naapuriinsa? Olen keskustassa asuessani nähnyt tarpeeksi paljon sitä meininkiä ja voin kertoa, ettei se ole kovinkaan miellyttävää katseltavaa tai kuunneltavaa ja uskon, että monelle päihdeongelmaisten sekoilevat ja äänekkäät joukkiot aiheuttavat varmuudella turvattomuuden tunnetta. Eiväthän nämä helppoja ja yksinkertaisia asioita ole. Jollain tavoin päihdeongelmaisia ja asunnottomia on pystyttävä auttamaan ja jonnekin tämänkaltaiset päiväkeskukset on sijoitettava. Lahdessa on jo pitkään huudeltu turuilla ja toreilla, että kaupungin vakavalle päihdeongelmalle on tehtävä jotain. Onko Tuulensuoja vastaus tähän? Mielenkiintoista nähdä miten Launeella Tuulensuoja otetaan vastaan ja minkälaista keskustelua se tulee herättämään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eilen se viimein varmistui eli jo jonkin aikaa selvältä näyttänyt Suomen Nato-jäsenhakemus sai presidentti Niinistön ja pääministeri Marinin siunauksen saatesanoilla ”mahdollisimman pian”. Viimeisen sinetin jäsenhakemukseen lyö eduskunta, joka näillä näkymin käsittelee asiaa jo ensi maanantaina. Oletettavasti keskustelu jäsenyydestä tulee olemaan eduskunnassa lyhyt.

Asiassa on edetty hurjaa vauhtia. Kuka olisi vielä viime vuoden loppupuolella osannut ennustaa, että puolen vuoden päästä Suomi hakee Naton jäsenyyttä, kun Nato-jäsenyyttä silloin kannatti vain noin 30% suomalaisista. Nyt vaaka kallistuu täysin päinvastoin, kun viimeisimmän mielipidetiedustelun mukaan yli 70% suomalaisista on Naton kannalla. Suurin syy muutokseen löytyy tietenkin Venäjästä ja sen sotatoimista Ukrainassa. Ilman niitä Naton kannatus ei olisi noussut noihin lukemiin kenties koskaan. Presidentti Niinistön linjaus jäsenyyden hakemisen syistä kaikessa yksinkertaisuudessaan tulee jäämään historian lehdille: ”Venäjä voi katsoa peiliin – te itse aiheutitte tämän”. Siinä syy kiteytettynä yhteen lauseeseen.

Suomi on luottanut Paasikivi-Kekkosen -linjaan vuosikymmenet. Perusideana oli, että ison itäisen naapurin kanssa pitää tulla toimeen. Ja toimeenhan tultiinkin rauhaisasti monet vuosikymmenet aina näihin päiviin asti. Jopa siinä määrin, että välillä tuntui, että Suomen asioita johdettiin lopulta Kremlistä. Elettiin suomettumisen aikaa, jolloin isoihin päätöksiin lähdettiin kyselemään lupaa Moskovasta karvahattu valmiiksi nöyrästi kourassa. Suomessa pärjäsivät parhaiten poliitikot, jotka osasivat oikeissa paikoissa kumartaa ja olla rähmällään Kremliin päin.

Ensimmäinen isompi mutka suhteisiin taisi tulla vasta siinä vaiheessa, kun Venäjä vuonna 2014 valtasi Krimin niemimaan. En tiedä mitä Suomen valtionjohdossa silloin ajateltiin, koska edelleen meillä vietiin valtiojohtoisesti eteenpäin ydinvoimalahanketta venäläisten kanssa, mutta samalla Suomi oli muun EU:n kanssa mukana Venäjän vastaisissa pakotteissa. Eikö Krimin valtausta pidetty oikeasti meillä Suomessa niin merkittävänä, kun ns. varsinaisia sotatoimia ei nähty juuri lainkaan. Venäjä hoiti asian niin, että näytti siltä kuin krimiläiset olisivat oikein vaatimalla vaatineet päästä liittymään Venäjään. Joko Suomessa oltiin silloin sinisilmäisiä tai sitten vain yksinkertaisesti tyhmiä. Vaaran merkkejä ei nähty tai haluttu nähdä. Valitettavasti monet ukrainalaiset maksavat nyt hengellään EU:n ja muun maailman sinisilmäisyyden. Jälkiviisaana voidaan todeta, että Putin olisi pitänyt pysäyttää jo 2014.

Elämme todella isossa historiallisessa murroskohdassa, josta luetaan vielä satojen vuosienkin jälkeen koulujen historian kirjoista. Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen olemme siinä tilanteessa, ettei Suomen ulkopolitiikka voi nojata siihen, että meillä on hyvät suhteet itänaapuriin. Yksi ulkopolitiikkamme pilareista on sortunut ja se on korvattava uudella. Niinpä Suomi kääntää nyt uuden lehden historiansa sivuilla, kun siirrymme Nato-jäseneksi, toivon mukaan mahdollisimman pian. Toivotaan, että siirtymä tapahtuu mahdollisimman kivuttomasti ja selviämme tästä kaikesta ilman isompia selkkauksia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Aina näin keväisin omakotiyhdistystoiminta nostaa päätään, kun pitkän talven jälkeen porukalla järjestetään siivoustalkoita, kirpputoreja, yhteisiä reissuja tai lainaillaan työvälineitä keskenään. Lehtemme ilmestymisalueella on yksitoista toimivaa omakoti- tai asukasyhdistystä, jotka kaikki jossain määrin kärsivät osanottajapulasta. Vetäjiä yhdistyksiin on kohtalaisen vaikea saada ja moni yhdistys varmasti miettiikin näin keväisin, onko toimintaa järkevää jatkaa, kun kokouksissa istuvat samat naamat vuodesta toiseen. Pakko nostaa hattua korkealle niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat pitää yllä alueensa omakotiyhdistystoimintaa. Verenvaihto ainakin silloin tällöin olisi kuitenkin suotavaa, jotta pitkän pätkän vastuuta kantaneetkin saisivat välillä hieman hengähtää.

Itse olen aina arvostanut omakotiyhdistystoimintaa, jossa toimitaan yhdessä koko asuinalueen hyväksi. Pienelle Petri-pojalle Korsipuistossa järjestetyt Elojuhlat olivat aikanaan kovasti odotettuja tapahtumia ja oli mukavaa kun naapurustossa järjestettiin kaikenlaista toimintaa hiihtokilpailuista lähtien. Mahdollisissa kiistatilanteissa on helpompaa saada oma ääni kuuluville nimenomaan yhdistyksen kautta. Esimerkiksi Lahden kaupunki voi helposti niputtaa yksittäiset valitukset/ehdotukset yksittäistapauksiksi ja olla huomioimatta niitä, mutta joukossa on sentään vielä voimaa. Yhdessä voimme vaikuttaa moniin asioihin ja yhdessä voimme tehdä omasta asuinalueestamme paremman ja viihtyisämmän paikan elää.

Tänä päivänä tarvitsemme ns. kylähenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista enemmän kuin koskaan, sillä yhteiskunnassamme tuijotetaan jo aivan liikaa omaan napaan ja meitä suomalaisia ollaan kovaa vauhtia jakamassa tiukasti eri leireihin, milloin minkäkin asian tiimoilta. Netissä on helppo olla sosiaalinen, mutta eihän se korvaa millään muotoa oikeaa kontaktia toisten ihmisten kanssa. Ainainen kiire on huono, mutta myös paljon käytetty tekosyy. Kyllä aikaa löytyy myös yhdistyksen asioihin, jos vain halua löytyy.

Älä siis anna alueesi omakotiyhdistystoiminnan kuihtua, vaan lähde mukaan kokouksiin ja tapahtumiin kuuntelemaan, keskustelemaan ja tutustumaan naapurustosi ihmisiin. Voit yllättyä, kuinka mukavaa on puuhailla yhdessä yhteisten tavoitteiden puolesta ja tutustua uusiin ihmisiin asuinalueellasi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti ei ole vuosien varrella varsinaisesti kerännyt mainetta ja kunniaa kulttuurin saralla. Varmasti monet tuntevat Lahden urheilukaupunkina, Business Citynä tai viime vuoden ansiosta jopa ympäristökaupunkina. Onpa Lahti mainittu, ei niin mairittelevasti, jopa Suomen huumepääkaupunkina. Omaa taidemuseota on Lahteen yritetty saada jo vuosikymmenet siinä onnistumatta. Nyt kaikki muuttuu. Tällä viikolla saamme vihdoinkin Lahdessa röyhistää rintaamme myös kulttuurin puolella, kun vanhassa Mallasjuoman tehtaan tiloissa Päijänteenkadulla avataan uusi, upea taidemuseo Malva. Malvaa on etukäteen jo hehkutettu Helsingin Kiasman tai Amos Rexin tasoiseksi visuaalisten taiteiden museoksi, jossa käyminen todella kannattaa.

Tiedän että Lahdessa, niin kuin ihan joka ainoassa suomalaisessa kaupungissa, on olemassa kohtalaisen äänekäs lauma ihmisiä, joiden mielestä kulttuuriin satsatut rahat ovat täysin turhia. On kyse sitten sinfoniaorkesterista, teatterista, patsaista tai maalauksista, niin aina löytyy ihmisiä, jotka hämmästelevät hintaa, joka niihin on satsattu. Kulttuuri, varsinkin ns. korkeakulttuuri koetaan monesti pelkästään rikkaiden harrastukseksi, jossa ihastellaan kalliita taideteoksia shampanjalasi kädessä iltapukuun pukeutuneena. Teokset ovat lisäksi kuulemma sellaisia, että niitä tekisi pieni lapsikin. Joidenkin mielestä ainoa oikea kulttuuri on sellaista, joka elättää itse itsensä eli rahoitus löytyy sitä kautta, että taide kiinnostaa siinä määrin, että ihminen on valmis itse maksamaan siitä. Kulttuurin vieroksujien mielestä kulttuuriin ei saisi satsata yhteisiä varoja, vaan ne varat olisi sijoitettava kaupunkilaisten hyvinvointiin.

Näille kulttuuriskeptikoille voisin kertoa, että nimenomaan kulttuurin keinoin voidaan lisätä ihmisten onnellisuuden ja merkityksellisyyden tunteita, aktivoida ihmisiä etsimään uusia kokemuksia sekä pitämään mielensä virkeänä, joka on mielestäni tänä päivänä entistäkin tärkempää. Löytää jotain sellaista, jolla on merkitystä, asioita jotka ovat aidosti elämyksiä.

Kehoitankin lahtelaisia vierailemaan Malvassa ja tutustumaan upeaan visuaaliseen taiteeseen, jota museossa on pilvin pimein. Uskon, että moni ”taiteenvihaajakin” yllättyy positiivisesti. Taidetta ei tarvitse ymmärtää, usein riittää, että siitä saa jonkinlaisen kokemuksen. Se kaiketi on kaiken taiteen perusajatus. Antaa ihmisille ajateltavaa, elämyksiä ja erilaisia kokemuksia, on sitten kyse musiikista, kuvataiteesta tai visuaalisesta taiteesta. Tervetuloa Lahteen Malva.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on eduskunnassa keskusteltu tiiviisti hallituksen turvallisuusselonteosta. Tuttavallisemmin kyseessä on siis selvitys siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei. Itse turvallisuusselonteko ei ota kantaa kumpaankaan suuntaan, mutta nyt kissa on vihdoinkin nostettu pöydälle ja luulenpa, että tulemme näkemään yllättävänkin nopeita ratkaisuja. Maailma on nyt nähnyt, ettei Venäjä kunnioita mitään sopimuksia ja siltä löytyy varmasti aina joku ”peruste ja oikeutus” sotatoimiin naapurimaissa. Mikään muu ratkaisu kuin Natoon liittyminen ei turvallisuusnäkökohdat huomioiden anna riittävää turvaa Suomelle. On turha kuvitella, että Venäjän sanaan voisi luottaa jatkossakaan, kun se haaveilee takaisin Neuvostoliiton suuraikoihin ja Venäjän keisarikunnan rajoihin vuodelta 1914.

Kun Suomi hakee, toivottavasti mahdollisimman pian, Natoon, kaikkien nykyisten Nato-maiden täytyy hyväksyä Suomen jäsenyys. Yhdenkin maan vastustus voi kaataa koko hankkeen. Eniten epäilyksiä on ollut Unkarin suhteen, mutta presidentti Niinistö ehtikin jo asiaa kyselemään Unkarin presidentiltä, jolta tuli välitön tuki Suomen hakemukselle.
On puhuttu, että Naton jäsenenä Suomeen tulisi Nato-tukikohtia ja ydinaseita. Tämä ei ole totta, ellei Suomi itse sitä pyytäisi. Riippuu paljon Suomesta itsestään, millaista Nato-joukkojen läsnäoloa Suomi pyytäisi. Toinen harhaluulo on se, että jatkossa varusmiehiämme lähetettäisiin ympäri maailmaa Naton eri operaatioihin. Tämäkin luulo voidaan tyrmätä, sillä Suomi päättäisi edelleenkin niistä operaatioista, joihin sotilaita lähettää. Toki liittokunnan jäsenenä Suomelta odotettaisiin osallistumista Naton yhteiseen toimintaan. Varusmiehet ja reserviläiset eivät joutuisi sotimaan Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan tähän käytettäisiin ammattisotilaita tai vapaaehtoisia reserviläisiä, kuten kriisinhallintaoperaatioissa on toimittu tähänkin asti.

Yksi iso kysymysmerkki ilmassa vielä on, nimittäin se mitä Ruotsi tekee? Eli kun Suomi jättää jäsenhakemuksensa, seuraako Ruotsi varmasti perässä? Naapurimaassakin asiaa kiirehditään, sillä Ruotsissa selvitys maan turvallisuuspoliittisesta linjasta pyritään saamaan valmiiksi jo 13.toukokuuta mennessä, kun aikaisempi deadline oli toukokuun loppu.
Jos Suomi ja Ruotsi menevät yhtä aikaa Natoon, jäseninä olisivat kaikki pohjoismaat. Samalla syntyisi puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kannalta todella vahva ja yhtenäinen Nato-Pohjola. Ilman Ruotsia Suomi liittyisi samaan viiteryhmään kolmen Baltian Nato-maan eli Viron, Latvian ja Liettuan kanssa. Ei huono, muttei paras vaihtoehto.

Venäjä tulee reagoimaan vahvasti Suomen ja Ruotsin mahdollisiin jäsenhakemuksiin. Sotilaallista vastausta tuskin nähdään, mutta iso kirjo erilaisia häirintä- ja pelotteluyrityksiä tullaan näkemään. Käsillä on se historiallinen hetki, kun Suomi lopullisesti irtoaa Venäjän vaikutuspiiristä. Pitää kuitenkin muistaa, ettei Venäjä siirry Nato-jäsenyyden ansiosta pois naapuristamme ja se, että meillä on edelleen yli 1300 kilometriä yhteistä rajaa. Jatkossa se on myös Naton ja Venäjän välinen raja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi ja Ruotsi pähkäilevät tällä hetkellä historiansa ehkä suurimman kysymyksen äärellä. Natoon vai ei? Onko meillä olemassa muita vaihtoehtoja? Joka päivä näyttää yhä vahvemmin siltä, että niin Suomi, kuin Ruotsikin tulevat jättämään hakemuksensa lähiaikoina. Sen jälkeen, kun hakemus Natoon on jätetty, olemme Venäjän suhteen kaikkein turvattomimmassa ja vaarallisimmassa tilanteessa ns. välitilassa, johon luultavasti Venäjä tulee jollain tavalla reagoimaan. Itse asiassa se on nyt jo selkeästi reagoinnut Nato-kannatuksen nousuun maassamme lisäämällä venäjämielisiä päivityksiä ja valheita some-maailmaan. Sosiaalisessa mediassa on mm. tällä viikolla kohistu videosta, jossa venäläisiä ohjusalustoja liikkuu Helsinki-tienviitan vieressä tai englanninkielisistä tviiteistä, joissa kerrotaan, että Suomessa hyväksytään lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Nämä ovat juuri malliesimerkkejä siitä, miten suomalaisia halutaan hämmentää, pelotella sekä mustamaalata maailmalla.

Suomalaisia on viime aikoina toistuvasti varoiteltu kyber- ja hybridivaikutusyrityksistä, jotka tulevat itärajan takaa. Koska naapurissamme on maa, joka on sodassa, voidaan jättää nuo kaikenmaailman hybridit ja kyberit omaan arvoonsa ja puhua suoraan propagandasta, jota suolletaan entistä enemmän meidän suomalaisten sosiaaliseen mediaan ja nettiin. Tarkoituksena on peloitella ja uhkailla suomalaisia, ettemme uskaltaisi edes keskustella Natosta. Myös eripuraa yritetään kansamme keskuuteen kylvää, sillä kansaa, joka tappelee keskenään, on helpompi hallita. On erittäin tärkeää, että liittymisestä Natoon päätetään vain ja ainoastaan Suomessa, ei Moskovassa, eikä missään muuallakaan.

Paljon propagandaa suoltavat Venäjän omat trollitehtaat, mutta on ollut ikävä huomata, että maastamme löytyy vielä tämän lisäksi aivan liikaa ns. hyödyllisiä idiootteja, jotka jakajat näitä trollitehtaiden uskomattomia venäläisvalheita tosina. Lisäksi meiltä löytyy ihan omastakin takaa niitä, jotka uskovat Venäjän propagandaa tai saavat toimintaansa rahoituksen Venäjältä.

Olemme tottuneet jo viime vuosien aikana jatkuviin valeuutisiin aiheesta jos toisestakin netissä ja somessa, mutta nyt ollaan jo muutamaa askelta vakavammassa paikassa. Kysymys on yksinkertaisesti venäläisten sotapropagandasta, jonka tarkoitus on aiheuttaa pelkoa, hämmennystä ja eripuraa maahamme. Näitä Venäjän trollitehtaiden uutisia ei kannata jakaa eteenpäin edes vitsinä. Jos jakaa, on syytä kertoa, ettei tämä ”uutinen” pidä paikkaansa, sillä aina on olemassa joku, jonka medialukutaito on hakusessa ja kyseinen valhe saattaa mennä perille totena.

Älä siis ole Putinille hyödyllinen idiootti ja osallistu Venäjän info-operaatioon jakamalla tai kommentoimalla Venäjän somessa levittämää materiaalia.
Päätetään ihan itse mikä on parasta Suomelle ja sen kansalle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hieman iäkkäämmät lukijamme saattavat muistaa Lahden Reippaan ja Kuusysin kulta-ajat 70- ja 80-luvuilta. Aika jolloin Lahdesta tuli Suomen kovimmat futarit. Kisapuisto täyttyi tuhansista katsojista ja vääntö paikallispelissä oli hurjaa. Lahdessa oli elämän ja kuoleman kysymys se, oletko Reippaan viirupaita vai Kuusysin valkopaita. Välimallia ei ollut, puoli piti valita. Tämmöinen vanha futisnostalgikko muistelee kaiholla noita aikoja. Viimeisin futismestaruus Lahteen tuli vuonna 1991 ja hopeaakin vielä seuraavana vuonna jälkilämmöillä. Siis yli 30 vuotta sitten! Sen jälkeen alkoi lahtelaisfutiksen alamäki ja alakulo, jota fuusioseura FC Lahti ei ole onnistunut pysäyttämään kuin hetkellisesti. Lähinnä kyseessä on ollut viivytystaistelu, jossa on odotettu Kisapuiston stadionia kuin kuuta nousevaa pelastamaan lahtelainen huippujalkapalloilu.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että stadion myös saadaan, mutta aikaisintaan vasta vuonna 2024. Siihen asti pitää pyristellä nykyisillä resursseilla, jotka eivät todellakaan kummoiset ole. Suorastaan käy sääliksi FC Lahtea, jonka pitäisi tehdä jalkapallobisnestä näissä nykyisissä olosuhteissa. Tästä saimme hyvän esimerkin, kun kauden odotettu kotiavaus tänä perjantaina piti siirtää Vaasaan. Kyllä, luit oikein, Vaasaan! Syynä se, että hiihtostadionin nurmi ei ole pelattavassa kunnossa ja varakentäksi nimetty Valkeakosken kenttä on jo varattu. Veikkausliigassa kun pelaa viisi muutakin joukkuetta luonnonnurmella, joita ei takatalven vuoksi kuntoon vielä saada. Samalla voidaan kysyä, että kenelle tämä tuli yllätyksenä, kun vielä pari viikkoa sitten hiihtostadionin kentän poikki meni hiihtolatu?

Mielestäni on ihan sama olisiko peli siirretty Valkeakoskelle tai Vaasaan, niin pieleen meni. Kyseessä on nolo imagotappio lahtelaiselle jalkapallolle. Kotiavaus tulee pelata kotikentällä. Moni on ihmetellyt miksei Kisapuiston nykyinen tekonurmi kelpaa pelipaikaksi. Vielä vuonna 2019 Kisapuisto kelpasi erikoisluvalla varakentäksi, muttei enää. Kuka lie on se henkilö, joka on vastuussa siitä, että vuonna 2017 asennettu tekonurmi ei ole enää liigakelpoinen vuonna 2022? Saatiinko Sulo Vilenin -tapaan niin halvalla, että oli pakko ostaa huono tekonurmi vai onko kyseessä vain puhtaasti osaamattomuus? Melkoista amatöörien puuhastelua ja rahantuhlausta sanon minä.

Itseäni on jo pitkään ihmetyttänyt, miksi Veikkausliigan pelit on ripoteltu pitkin viikkoa sinne tänne. Eikö liigan olisi helpompaa markkinoida kokonaisia kierroksia? Pelipäiviksi aina keskiviikko tai lauantai. Ja jokainen joukkue pelaisi aina sen yhden pelin joka viikko. Nyt esimerkiksi parhaaseen kesäaikaan kesäkuussa FC Lahti pelaa kokonaista kaksi peliä, joista kumpikaan ei ole edes kotipeli. Eikö näitä huhtikuun ja lokakuun pelejä, jolloin kentät ovat kuralammikoita, olisi ollut helppo aikatauluttaa nimenomaan kesä-elokuulle? Ei varmasti ole helppo yhtälö, mutta sellainen lähtökohta olisi suotavaa, että edes yritettäisiin saada pelit pääosin kesäkeleille. Uskon että seurojen talouskin kiittäisi, sillä kumman futismatsin luulette kiinnostavan maksavaa yleisöä enemmän; huhtikuinen kuralätäkkö-futis talvisäässä vai kuulas kesäinen ilta parinkymmenen asteen lämmössä loistokuntoisella kentällä?

Vaikka lahtelaisen futisfanin elämä onkin välillä silkkaa tuskaa ja epätoivoa, niin silti: Oi Lahti on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi