Silloin kun minä olin pikkupoika, puhuttiin usein, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Jo ajat sitten irvileuat käänsivät tuon lauseen niin, että tarvitaan lottovoitto, jotta pystyisi elämään Suomessa. Molemmissa mielipiteissä piilee varmasti pieni totuuden siemen. Suomessa moni asia on paremmin kuin sadoissa muissa maailman maissa. Onnellisuus-tutkimuksissa kärkipäässä komeilee liki aina piskuinen Suomi. Ja suomalaiseen mielenlaatuun sopii hyvin, että sen onnellisuuden kiistää hyvin todennäköisesti vain ja ainoastaan suomalainen. Meillähän on siihen oikein sanontakin: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Toisaalta, Suomessa maksetaan hurja määrä erilaisia veroja, joilla tämä onnellinen hyvinvointiyhteiskunta pääsääntöisesti rahoitetaan ja eihän se ruokakaan kaikkein halvinta Suomessa ole.

Suomen tulevien 105-vuotisjuhlien innoittamana päätin hieman tutkia minkälainen on se ”lottovoiton” saanut keskivertosuomalainen. Keskivertosuomalainen on iältään 42-vuotias nainen, jonka odotetaan elävän liki 84 vuotiaaksi. Tällä keskivertosuomalaisella on lapsia 1,85 ja hänen perheensä sisältää keskimäärin 2,77 henkilöä. Keskimääräinen suomalainen asuu kerrostalossa 80 m2:n omistusasunnossa, jossa on 3-4 huonetta. Henkeä kohden suomalaisella on 39,8 neliötä käytettävissään. Palkkaa tämä tavis-suomalainen saa keskimäärin vuodessa noin 40 000 euroa. Ammattina suomalaisella on todennäköisimmin myyjä. Yllättäen suurin osa suomalaisista ei käy töissä. Yksi työllinen elättää 1,31:tä työssä käymätöntä (työtöntä, lasta, eläkeläistä, opiskelijaa, kotityötä tekevää). Suomen tavallisin nimi on Timo Virtanen, vaikka yleisin sukunimi onkin Korhonen. Suomalaiset myös syövät ja juovat. Asukasta kohti laskettuna suomalaiset juovat vuodessa 73 litraa keskiolutta, kuluttavat 10 kg kahvia, syövät 58 kg tuoreita hedelmiä, 61 kg perunoita ja 72 kg lihaa. Paljon parjattua EU:ta keskivertosuomalainen tukee 147 eurolla vuodessa eli noin 12 eurolla per kuukausi. Ei ehkä sittenkään niin paljon kuin moni kuvittelee?

Loppujen lopuksi huomaamme, että keskiarvosuomalainen on itseasiassa hyvin teoreettinen hahmo ja oikeassa elämässä todella harvinainen. Ei ole olemassa mitään ”suurta yleisöä”, joka edustaisi suurinta osaa suomalaisia. Politiikassa sanonta ”kyllä kansa tietää” saa erilaisen merkityksen, kun ymmärtää, että itseasiassa 85-87% suomalaisista ei äänestä vaalivoittajapuoluetta eduskuntavaaleissa, vaikka se saisikin noin 20% annetuista äänistä. Tämän päivän Suomessa on todella vähän asioita, jotka yhdistäisivät yli puolta suomalaisista. Tähän ei pysty edes jääkiekkoilun MM-kulta tai Euroviisu-voitto.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että vuonna 2022 Suomi on edelleen varsin hyvä maa asua. Ei nyt ehkä ihan se päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna todella hyvin. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei siitäkään kannata liikaa iloita. Onneksi vanhat suomalaiset sananlaskut ovat opettaneet meitä olemaan aina nöyriä, sillä että itku pitkästä ilosta ja ylpeys käy lankeemuksen edessä. Onnea 105-vuotias Suomi ja hyvä me!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sähkön hinnannousu kauhistuttaa nyt kaikkialla. Avasin viime viikolla toimituksemme postiluuukusta tipahtaneen sähkölaskun vapisevin käsin. Kyseessä oli lokakuun lasku. Ja eihän ne kädet turhaan vapisseet, sillä viime vuoden lokakuuhun verrattuna lasku oli kuusinkertainen ja kulutus oli kuitenkin hyvin samankaltainen kuin vuosi sitten. Hinta on yksinkertaisesti vain kuusinkertaistunut! Monella kuluttajalla onkin nyt herännyt kysymys, ovatko korotukset aiheellisia ja todelliseen hintaan perustuvia. Onko niin, että poikkeuksellista tilannetta on ehkä käytetty hyödyksi? Onko hintoja korotettu, koska kaikki muutkin korottavat? Monet kuluttajat kokevat, että tilanne ei ole kohtuullinen eikä oikeudenmukainen.

Kolme sähköyhtiötä on joutunut Kilpailu- ja kuluttajaviraston syyniin kovien hinnankorotusten vuoksi. Tutkinnassa ovat Vaasan Sähkö, Oomi Energia ja GNP Energy, joista kaikista KKV on saanut syksyn aikana useita yhteydenottoja kuluttajilta. Sähköyhtiöt ovat perustelleet hinnankorotuksiaan sähkön hankintakustannusten nousulla. Virasto selvittää nyt, pitääkö perustelu paikkansa. Sähkömarkkinalaki nimittäin edellyttää, että sopimusten muuttamiselle on olemassa todellinen peruste. Ovatko sähkön hankintakustannukset nousseet vastaavasti kuin kuluttajahintoja on korotettu? Esimerkiksi viimeisen kuukauden aikana sähköpörssin keskihinta ei ole ollut kovin korkealla, noin 15 senttiä kilowattitunnilta. Siihen nähden nämä 30 – 40 sentin tai ylikin nousseet hinnat tuntuvat todella suurilta.

Sähkön hinta on noussut, koska siitä on yksinkertaisesti sanottuna pula. Taustalla on tietenkin Venäjän hyökkäyssota ja se, että suuri osa Keski-Euroopan sähköstä tehtiin venäläisellä maakaasulla ja nyt pakotteet estävät kaupankäynnin Venäjän kanssa. Maakaasu on kallista, mutta se on ongelma niille sähköyhtiöille, jotka sitä tarvitsevat. Suomalaiset sähkövoimalat käyttävät pääosin ydinvoimaa, vesivoimaa, tuulta ja muita energianlähteitä, joiden hinnat eivät ole nousseet vastaavalla tavoin. Siksi suomalaiset sähköyhtiöt takovat nyt suurempia tuloksia kuin koskaan.

Voidaankin hyvällä syyllä kysyä, kuinka eettistä on rahastaa sodan varjolla ja rokottaa tavallisia kuluttajia voiton maksimoinnin kiiluessa silmistä? Myös elinkeinoministeri Lintilä nosti asian esiin jo pari viikkkoa sitten, kun hän haastattelussa sanoi, että sähköyhtiöiden pitäisi luopua kovimmista tulostavoitteistaan ja palkkion maksuista pariksi vuodeksi. Yhtiön maineen kannalta ei varmasti ole kaikkein paras tilanne, mikäli välittyy kuva, että joku tienaa sodan varjolla?

On selvä, että Venäjän hyökkäyssota aiheuttaa isojakin muutoksia yhteiskunnassamme, mutta rahan tekeminen ihmisten hädällä on mielestäni alhaista liiketoimintaa, eikä ansaitse olalle taputuksia, vaikka firma kuinka tahkoisikin huipputuloksia. Ei näin, arvon sähköyhtiöt!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Isänpäivä on ollut Suomessa vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987. Äidit saivat liputuspäivänsä jo 40 vuotta aikaisemmin, joten jonkin aikaa kesti, ennen kuin isät oman päivänsä saivat, mutta ei auta valittaa. Parempi myöhään kun ei ollenkaan. Alunperin isänpäivän idea kehittyi, missäpä muualla kuin Yhdysvalloissa. Ne, joiden mielestä isänpäivä on vain yksi kauppiaiden keino saada meidät kuluttajat ostoksille, ovat varmasti osin oikeassa, sillä ainakin kaikki tietävän Wikipedian mukaan 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina. Tällöin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia. Jollain keinolla sitä myyntiä piti saada, miksipä ei siis alettaisi viettää isänpäivää? Myöhemminhän on keksitty marraskuulle vielä lisäksi Black Friday, kun ilmeisesti isänpäivä ei nostanut myyntejä tarpeeksi?

No, kyllähän isät ovat päivänsä ansainneet? Ennen vanhaan riitti, että isä toi leivän pöytään ja äiti hoiti kotiasiat. Hyvin simppeli työnjako siis. Tänä päivänä ei isänä tai miehenä oleminen olekaan enää niin yksinkertaista. Vaatimustaso on noussut toiseen potenssiin. Tämän päivän isän pitää osata hoitaa myös kaikki mahdolliset kotityöt. Siis mm. imurointi, tiskaus, siivous, silitys, leipominen, ruoanlaitto ja tietenkin se tärkein eli lastenhoito. Näiden lisäksi mukana kulkevat vielä ne ns. vanhat ”miesten työt” eli remontointi, lumenluonti, autoihin liittyvät toimet, ruohonleikkuu sekä muut sekalaiset fyysiset työt, joita jokaisessa huushollissa varmasti löytyy pilvin pimein.

Tämän lisäksi miehen tulee pitää tietenkin hyvää huolta ulkonäöstään ja parisuhteesta keskellä elämän ruuhkavuosia. Vähän pitäisi siis ehtiä urheilemaan ja käymään kuntosalilla. Ei auta miehen rupsahtaa, sillä vaimo saattaa vaihtaa nopeasti nuorempaan ja ei-niin-kaljamahaiseen ”naapurin mieheen”. Isän pitää muistaa myös järjestää äidille romanttisia illallisia ja osata puhua tuntitolkulla tunteista. Eli onhan isän osa tänä päivänä todella haastava. On siinä sovittelemista, varsinkin kun tiedämme, että naisten ihannemies on Kauniiden ja rohkeiden komealeukainen Ridge ja miesten miesihanne on mallia Uuno Turhapuro. Siitä vaan sitä isän mallia sorvaamaan näistä palikoista. Mutta muista: Ei paineita!

Jos mietit lahjaa omalle isällesi tai isoisällesi, niin ne suosituimmat lahjat isälle ovat vuodesta toiseen samat: kirjat, sukat, kalsarit, pipot, sormikkaat ja huivit. Eli takana lienee kaunis ajatus pitää isä lämpimänä talven tuiskuissa? Jostain syystä monessa perheessä sohva television ääressä mielletään isän lempipaikaksi kotona. Niinpä jonkin sortin perinne näyttää muodostuneen myös siitä, että isänpäivä-ilta vietetään jääkiekon ja formuloiden parissa. Niin muuten tänäkin vuonna.

Oman kokemukseni mukaan paras lahja isälle on kuitenkin itse se isyys. Mikään maailmassa ei voita sitä tunnetta, kun tulee isäksi. Onneksi omalle kohdalleni tuo onni on osunut peräti neljä kertaa. Olen onnenpekka, olen isä.

Hyvää isänpäivää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Oletko koskaan miettinyt, miksi somessa saamme luettavaksemme vain tietynlaisia päivityksiä? Tshekkiläinen it-yrittäjä Frantisek Vrabel on kehittänyt keinoja ennustaa yritysten riskejä analysoimalla maailman mediaa tekoälyn avulla. Samalla syntyi uusia tapoja havaita ja analysoida netissä levitettävää valetietoa. Vrabelin mukaan suuri joukko ihmisiä on jo niin syvällä erilaisten salaliittojen tai Kreml-mielisen propagandan syövereissä, että he eivät enää edes kohtaa muunlaista informaatiota kuin omia uskomuksiaan yhä edelleen tukevia väitteitä.

Kaikki perustuu algoritmeihin. Ihmiset eivät näe algoritmeja eivätkä he tiedä niiden toimintatavasta, joten monet heistä eivät suostu edes uskomaan, että heitä huijataan niiden avulla. Esimerkiksi salaliittoihin mukaan mennyttä ihmisiä on siksi oikeastaan jo aivan mahdotonta käännyttää. Vrabelin mielestä tavallisilla ihmisillä ei ole nykyisellään myöskään mitään keinoa suojautua sosiaalisen median suosittelulogiikalta. Perusjuoni kaiken takana on, että ihmisten tunteisiin vedotaan. Heidät saadaan klikkaamaan kauhistuttavia, salaperäisiä, yllättäviä sekä vihaa herättäviä sisältöjä. Mitä enemmän ihminen näitä sisältöjä klikkaa, sitä enemmän hänelle niitä tarjotaan ja sitä enemmän sosiaalisen median jätit saavat rahaa näille sivustoille sijoitetuista mainoksista. mm. Kiinan ja Venäjän propagandakoneistot hyödyntävät taitavasti kansainvälisten sosiaalisen median jättien profilointialgoritmeja, jotka on alkujaan kehitetty mainostajien tarpeeseen. Toisin sanoen ihmisten mieltymyksiä ja heidän heikkouksiaan analysoidaan, jotta heille saataisiin myytyä enemmän tavaroita ja siinä sivussa myös ideologiaa ja ajatuksia.

Yksittäinen ihminen ajattelee helposti, että hän ei ole niin kiinnostava, että hänen tekemisensä somessa kiinnostaisi ketään. Todellisuus on kuitenkin toinen. Joka ikinen klikkaus analysoidaan ja niiden avulla jokaisesta somekäyttäjästä muodostuu profiili, joka paljastaa hänen henkilökohtaiset intohimonsa ja heikkoutensa mainostajien tarpeeseen. Mikrotargetointi mahdollistaa mainosten kohdentamisen juuri tietyille ihmisryhmille. Kun Facebook nostaa tunteisiin vetoavien sisältöjen näkyvyyttä ihmisten uutisvirrassa, näkyvyyttä saavat myös lukemattomat valeuutis- ja propagandasivustot, jotka puolestaan rahoittavat itseään Google Adsin kautta jaettavilla mainoksilla. Jos algoritmeja muutettaisiin vähemmän ihmisten ääritunteita korostaviksi ja mikrotargetointi kiellettäisiin, Facebookin mainostulot putoaisivat Vrabelin arvion mukaan todella suuresti. Tämän vuoksi yhtiö tulee tekemään kaikkensa, ettei sen tarvitsisi muuttaa käytäntöjään.

Toivottavasti tämä avaa edes hieman sitä logiikkaa, miten meitä somessa voidaan huijata. Tärkeintä on siis kerätä rahaa somejäteille, mutta samalla meille syötetään kuin varkain myös erilaisia ideologioita ja ajatuksia. Sillä, onko uutinen valetta vai totta, ei ole somejäteille väliä, tärkeintä on, että raha virtaa tilille. Money talks.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lähde: Ilta-Sanomat/Arja Paananen 27.10.2021

Lahden kaupunginvaltuusto kävi seminaarimatkalla Tampereella. Kyseessä oli lähinnä opintomatka, sillä Tampere on tällä hetkellä se Suomen elinvoimaisin ja vetovoimaisin kaupunki. Lahden päättäjiä tietenkin kiinnostaa se, miten ihmeessä Tampere on onnistunut nostamaan kaupungin vetovoiman tappiin, mutta sama ei tunnu oikein luonnistuvan Lahdelta. Tampereelle on valmistunut viime vuosien aikana todella isoja ja mittavia hankkeita, joista mainittakoon vaikkapa kansiareena, rantatunneli, raitiovaunut ja monet uudet asuinalueet. Seuraavaksi valmisteilla on upouusi Tammelan jalkapallostadion. Tamperelaisten mielestä kyseessä on vuosien pitkäjänteisen kaupunkikehittämisen tulos. Lahdessa mennään usein sen asian taakse, ettei täällä saa mitään uudistuksia aikaan, kun valtuustossa on liikaa jarrumiehiä- tai naisia. On turha luulla, etteikö Tampereellakin olisi kaikista näistä isoista rakennusprojekteista väännetty tiukasti valtuustosalissa. Tuskinpa mikään näistä Tampereenkaan hankkeista on mennyt maaliin yksimielisesti? Erona on ollut ehkä se, että hankkeisiin on Tampereella uskallettu sitoutua yli puoluerajojen pitkäjänteisesti niin, ettei seuraava valtuusto ole heti äänestänyt hanketta nurin.

Lahdessa puhutaan useasti, että täällä vain riidellään ja vängätään vastaan, eikä osata kehittää asioita pitkäjänteisesti. Änkyröidään, taisi ex-kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanenkin joskus aikoinaan todeta mm. kehätien vastustuksesta, kun asiat eivät edenneet niin kuin Strömsössä. Totta, kyllä Lahdessa änkyröitykin on, jopa useampaankin otteeseen, mutta mielestäni kaikki mielipiteet, myös ne vastustavat, kuuluvat demokraattiseen päätöksentekoon. Se, että jotain ajatusta vastustetaan, ei varmasti estä kyseisen asian läpimenoa, jos idea on tarpeeksi hyvä ja kannatettava. Ja se pitää hyväksyä, että vastustajia löytyy aina sekä niitä, jotka haluavat vastustamisella kerätä pelkästään poliittisia pisteitä.

Otetaanpa esimerkiksi lahtelaisesta pitkäjänteisyydestä taas pöydälle nostettu Liisu eli keskustan liikennesuunnitelma, joka perustuu siihen, että kaupungin läpiajoliikenne ohjattaisiin jatkossa ns. kehäkaduille. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Vesijärvenkatu kavennettaisiin ja samalla Saimaankatu ja Mannerheiminkatu pitäisi yhdistää kalliilla tunnelilla tai erityisellä kansiratkaisulla. Käsittääkseni suunnitelma aiotaan taas tuoda päätettäväksi sellaisenaan. Tämä on mielestäni juuri sitä jääräpäistä lahtelaista päätöksentekoa, josta tulisi päästä eroon. Tuodaan päätettäväksi sitä samaa suunnitelmaa vuodesta toiseen, kuuntelematta lainkaan niitä useita parannusehdotuksia, joita Liisuunkin on ehdotettu. Kompromisseja on löydettävä, niin asiaa eteenpäin vieviltä tahoilta, kuin vastustajiltakin. Jos asiat pakotetaan läpi runnomalla, ei jäljelle jää kuin katkeria häviäjiä.

On hyvä, että Lahdessa rima on asetettu korkealle, kun mallia on lähdetty hakemaan tämän hetken ehdottomalta ykköskaupungilta eli Tampereelta. Täytyy kuitenkin muistaa, että Lahti on Lahti ja Tampere on Tampere. Apinointia ei ole syytä tehdä, sillä molemmilla kaupungeilla on omat vahvuutensa ja ominaispiirteensä. Se mikä toimii Tampereella, ei välttämättä sovi Lahteen. Lisäksi on syytä muistaa kaupungin elinvoimaisuuteen vahvasti vaikuttava yliopistostatus. Tampere on ollut yliopistokaupunki jo vuodesta 1925, Lahti vasta muutamia vuosia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Voi hyvällä syyllä sanoa, että Suomessa ja käytännössä koko maailmassa eletään kohtalaisen synkkiä ja varsin erikoisia aikoja. On eletty jo siitä asti kun korona lähti Kiinasta leviämään vuonna 2020 aiheuttaen maailmanlaajuisen pandemian. Pandemian jatkumona vielä Putinin aloittama sota Ukrainassa ja nyt ollaankin jo kolmatta vuotta putkeen tilanteessa, jossa tulevaisuus näyttää aikaisempaa epävarmemmalta. On siirrytty turvallisuuden ja rauhan ajasta, epävarmuuden ja konfliktien aikaan.

Tämä kaikki edellämainittu vaikuttaa totta kai myös pienemmässä mittakaavassa aina yksittäisen ihmisen elämään asti. Siksi ei ollutkaan mikään suuri ihme, että tällä viikolla julkaistu Lahden kaupunginjohtajan Pekka Timosen esittelemä talousarvio tuleville vuosille on kohtalaisen synkkää luettavaa. Tänä vuonna vielä pyristellään plussan puolelle lähinnä kaupunginsairaalan kiinteistön myynnillä saaduilla tuloilla, mutta jo ensi vuonna Lahden suunta muuttuu vahvasti miinusmerkkiseksi. Kaupunginjohtaja Pekka Timosen talousarvioesitys ensi vuodelle on lähtökohdiltaan 20 miljoonaa euroa alijäämäinen. Kahtena seuraavana vuonna alijäämän määrä hyppää taloussuunnitelman mukaan hurjiin lukemiin. Vuonna 2024 Lahden tulos painuisi arviolta 47 miljoonaa euroa miinukselle. Vuonna 2025 tappiota kaupungin kassaan kertyisi 55 miljoonaa euroa. Kolmessa vuodessa alijäämää Lahdella kertyisi yhteensä 122 miljoonaa.

Tätä miinusvoittoista kehitystä selittää vielä isosti se, että ensi vuoden alussa astuu voimaan sote-uudistus, joka siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisvastuun kunnilta hyvinvointialueille ja tässä yhtälössä Lahti on häviäjien leirissä, häviten vuodesta 2024 alkaen noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla kun kunnallisveroprosentti enemmän kuin puolittuu, kaupungin talousleikkurin alle jääviä kohteita on entistä vähemmän, sillä vaihtoehtoisesti voidaan leikata enää sivistystoimesta tai konsernipalveluista. Todennäköisesti on pakko leikata molemmista.

Koska jostain on pakko leikata ja asioita priorisoitava, niin ihan ensimmäiseksi nousee esille kaupungin omistamien tytäryhtiöiden toiminta, joiden useimpien taloudellinen tulos on ollut vuodesta toiseen negatiivinen. Kaupungin omistamat kiinteistöt on myös syytä käydä läpi, josko sieltä löytyisi uutta myytävää. Lahti Energian osingoilla on viime vuosina pelastettu paljon, mutta nyt yritys on investoinnut paljon ja osinkotuotto on tyrehtynyt. Jos investoinnit onnistuvat, tarkoittanee se myös sitä, että jatkossa osinkotulot taas nousevat, eikö vain?
Lahti Aquan ja Lahti Energian myynnit on myös nostettu esiin yhtenä vaihtoehtona, mutta kannattaako lypsävää lehmää myydä edes silloin kun se syystä tai toisesta tuottaa maitoa väliaikaisesti vähemmän?

Pelkällä menojen leikkaamisella ei kuitenkaan pitkässä juoksussa pärjätä. Kuten kaupunginjohtaja esityksessään totesikin, olisi leikkauslistojen sijaan keskitettävä kaikki voimat siihen, miten saamme lisää tuloja Lahteen. Ja niitä lisätulojahan saadaan vain loihtimalla jostain uusia työpaikkoja. Lahdesta on saatava paikkakunta, jonne yritykset haluavat asettua. Sijainti on varmasti Suomen parhaita, mutta lisää paukkuja kaupungin vetovoiman kasvattamiseksi olisi nyt jostain kaivettava. Lisääntyvät työpaikat tuottavat kaupungille lisää verotuloja ja se taas heijastuu laajeneviin palveluihin ja sitä kautta positiivisesti isommin koko yhteiskuntaan. Erityisesti Lahdessa lasketaan paljon Pippo-Kujalan yritysalueen varaan, jonne ovat päättäneet sijoittua esimerkiksi Viking Malt ja Fazer. Lahden elinvoimaa tukee myös koko ajan vahvistuva yliopistotoiminta, joka tuo kaupunkiin akateemista osaamista, joka toivon mukaan myös haluaa jäädä Lahteen asumaan opintojen jälkeen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla täydellä höyryllä startattu ”Astetta alemmas” on Motivan iso kampanja meille suomalaisille, jolla halutaan opastaa järkevään energian käyttöön asumisessa ja liikkumisessa. Energian säästäminen ja tarpeettomasta kulutuksesta tinkiminen on yksinkertaisin keino hillitä myös omien energiakustannusten kasvua. Energiansäästö on koko yhteiskunnassa erityisen ajankohtaista juuri nyt siksi, että Suomi irtautuu nopeasti Venäjän tuontienergiasta ja tulee talvi. Eläminen on kallistunut kaikessa, energian lisäksi myös esimerkiksi ruoka on kallistunut. Astetta alemmas -kampanjalla yritetään myös vaikuttaa huoltovarmuuteen eli sähkön riittävyyteen.

Kaikkein merkittävimpiä säästökohteita ovat Motivan ja Fingridin mukaan lämmitys ja liikenne, ja erityisesti niihin Astetta alemmas -kampanjassa esitellään monia keinoja. Yhden ihmisen tai kotitalouden säästöt voivat tuntua pieniltä, mutta kun kaikki säästää vähänkin, syntyy suuri yhteissäästö. Kokonaisuus vaikuttaa siihen, miten Suomessa ylipäänsä riittää sähköä talven mittaan ja vaikuttaa myös sähkön hintaan.

Astetta alemmas -kampanjan tavoitteena on saada vähintään 75 prosenttia suomalaisista säästämään energiaa kotona, liikenteessä, työpaikoilla sekä oppilaitoksissa ja saavuttaa pitkällä aikavälillä pysyvästi alhaisempi energiankulutus. Kukaan ei voi ulkoistaa itseään sähkönsäästötalkoista, sillä tavoite on kaikille yhteinen. Jos sähköä kulutetaan enemmän kuin tuotetaan, voidaan joutua toteuttamaan joillakin alueilla kahden tunnin sähkökatkoja. Mitä pienempi on suomalaisten energiankulutus, mitä tehokkaammin sähköä pystytään tuottamaan ja mitä suotuisampi on sää, sitä varmemmin sähkökatkoilta vältytään. Sähkön säästäminen erityisesti huippukulutuksen aikaan on tärkeää. Erityisesti arkiaamuisin klo 8–10 ja alkuillasta klo 16–18 välisinä aikoina sähkö on kortilla, joten silloin kannattaa välttää tarpeetonta kulutusta, jos se on mahdollista ilman suuria uhrauksia.

Motivan kampanja-aineiston mukaan lämmitys kuluttaa eniten. Taloudellisesti ja muutenkin järkevää on tinkiä kaikesta tarpeettomasta energian kulutuksesta, kuten sammuttaa valot huoneista, joissa ei ole tai ottaa laturit irti seinästä. Kaikkein vaikuttavinta kotona kuitenkin on tilojen ja käyttöveden lämmitykseen tarvittavan energian säästäminen. Astetta alemmas -kampanjan pääviesti onkin astetta alempi sisälämpötila, mikä tarkoittaa 5 prosenttia vähemmän lämmitysenergiaa. Sen lisäksi kaikista aputiloista, kuten varastoista ja autotalleista sekä käyttämättömistä asuinhuoneista kannattaa pudottaa lämpötilaa reilusti. Liiallisuuksiin lämmityksestä tinkimisessä ei pidä mennä, sillä talot ja ihmiset alkavat kärsiä, jos oleskelutilojen huonelämpötila laskee alle 18 asteen. Lämminvesivaraajan termostaattiasetustakaan ei tule säätää alle 55 asteen, jotta veden kemiallinen laatu ei heikkene ja ihmisen terveydelle haitalliset mikrobit pääse lisääntymään.

Omalähiö kantaa pienen kortensa kekoon näissä sähkönsäästötalkoissa ja esittelee tulevina viikkoina sivuillaan monenlaisia pieniä vinkkejä siitä miten säästää kotona sähköä helposti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lähde: Motiva & Fingrid

Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI julkaisi viikko sitten väestöennusteen, joka tuo karusti ilmi sen, että Lahden strategiaan paalutettu Visio 2030, joka maalailee Lahdessa asuvan 150 000 asukasta vuonna 2030, on täysin tuulesta temmattu. Parhaimmassakin skenaariossa Lahti kasvaa MDI:n ennusteen mukaan vuoteen 2040 mennessä 6000 asukkaalla. Tämä skenaario tosin vaatii isoa maahanmuuttoa. Muissa skenaarioissa väkiluku laskee hieman tai pysyy ennallaan seuraavat 20 vuotta.

Olen monesti törmännyt sanoihin elinvoimainen ja houkutteleva, kun Lahden johtohenkilöt ovat määritelleet kaupungin tulevaisuuden strategiaa. Niin, mikäpä kaupunki ei sellainen haluaisi olla? Se, onko puheille mitään katetta, onkin sitten eri juttu. Onko Lahti oikeasti elinvoimainen ja houkutteleva tai onko se edes menossa siihen suuntaan? Se tiedetään, että aikanaan Lahti todellakin oli houkutteleva, sillä vuosina 1945-1975 Lahden asukasluku kasvoi 30 vuodessa liki 70 000 uudella asukkaalla. Tämän mahdollisti sen aikainen teollisuuden nousu, kun Lahtea maailmankartalle kampesivat mm. Upo, Asko, Mallasjuoma, Raute, Luhta jne. Sen jälkeen onkin ollut huomattavasti hiljaisempaa, kun vuoden 1975 jälkeen Lahden väkiluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla, jos ei lasketa mukaan Nastolan liittämisen tuomaa lisäystä asukasmäärään.

Periaatteessa Lahdella on valttikortit käsissään verrattuna moniin muihin kaupunkeihin. Lahden sijainti on yksinkertaisesti loistava. Helsingin kasvava metropolialue on lähellä, muttei kuitenkaan liian lähellä, ettei meitä turhaan mainita Helsingin esikaupungiksi. Lahti on ihan oikea kaupunki hyvine palveluineen, jossa kaikki tarvittava on lähellä. Ei tämä mikään takapajula ole. Niitäkin Suomessa riittää, uskokaa tai älkää. Matkaa ei pääkaupunkiin kerry tuntiakaan, taittaa matkan sitten junalla, bussilla tai omalla autolla. Jo pelkästään Helsingin sisällä saa työmatkaan menemään helposti tätä enemmän aikaa. Asuminen Lahdessa on moninkertaisesti halvempaa kuin pääkaupunkiseudulla. Eli perusjutut Lahdessa ovat enemmän kuin kohdillaan, mutta silti ihmiset muuttavat mielummin pääkaupunkiseudulle, Tampereelle, Ouluun, Jyväskylään tai Vaasaan.

Voisiko Lahdella olla mitään muuta tarjottavaa kuin se, että Helsinki on lähellä? Nythän kaupungin strategia näyttää tähtäävän pitkälti siihen, että rautatien välittömään läheisyyteen saadaan mahdutettua mahdollisimman paljon asuntoja, jotta ihmisten on helpompi kulkea matkatöissä pääkaupunkiseudulla. Paljon Lahdessa on viime vuosina satsattu infraan, kun kymmeniä miljoonia on upotettu matkakeskukseen, toriparkiin ja kehätiehen. Varsinkin kehätien varteen odotetaan paljon uutta yritystoimintaa, mutta nähtäväksi jää, sikiääkö sinne kokonaan uutta toimintaa vai muuttavatko yritykset vain kaupungin sisällä. Tapahtumia, niin urheilun kuin kulttuurinkin saralla täällä osataan kyllä järjestää, mutta monesti pullonkaulaksi muodostuu hotellikapasiteetin pienuus.

Millä sitten Lahti saataisiin nousuun? Siihen on vain yksi lääke: työllisyys. Tärkeintä olisi tehdä Lahdesta paikka, jonne yrityksien on helppo tulla ja investoida. Mistä löytyisi ne tämän vuosikymmenen upot ja askot? Meillä on jo valmiiksi hyvät yhteydet joka ilmansuuntaan, asia jota todella moni yritys arvostaa. Yksinkertainen totuushan on, että missä työpaikat, siellä ihmiset. Ja kun työllisyys nousee, kasvavat kaupungin verovaratkin ja se taas mahdollistaa paljon muita hyviä asioita, joilla kaupunkilaisten elämänlaatua parannetaan ja helpotetaan.

Lahti elää nyt omaa etsikkoaikaansa, mutta kilpailu kaupunkien välillä on kovaa. Merkkejä paremmasta ja viriilimmästä kaupungista on olemassa, mutta tyydytäänkö Lahdessa sittenkin olemaan vain Helsingin nukkumalähiö? Kaupungin mainoslauseeksi sopisi silloin: Tule Lahteen nukkumaan – meiltä on lyhyt matka Helsinkiin!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämän viikon isoin puheenaihe on ollut Nord Stream-kaasuputkien räjähdykset lähellä Ruotsin ja Tanskan rannikkoa. Kaiken kaikkiaan putkia on räjäytetty neljästä eri kohdasta ja yleinen mielipide ympäri maailmaa on se, että kyseessä on tahallinen sabotaasi ja suurin epäilty on Venäjä. Tätä on tosin hyvin vaikea todistaa, ennen kuin aluetta päästään turvallisesti tutkimaan. Venäjä ei tietenkään ole ilmoittautunut iskun tekijäksi, vaan pyytää asiasta virallista tutkintaa, ikään kuin viattomana uhrina.

Miksi Venäjä sitten räjäytti omat kaasuputkensa? Ensi kuulemalta kuulostaa hieman hassulta, mutta kyllä sieltä taustalta tietynlainen venäläinen logiikka ja halu käyttää hybridivaikuttamista löytyy. Kaasun tuonti oli pysähtynyt Ukrainan sodan vuoksi jo aikaisemmin ja varmasti myös Venäjällä on tajuttu, etteivät länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tule lämpiämään kymmeniin vuosiin. Kaasua ei putkissa olisi kulkenut muutenkaan vuosikymmeniin, joten Nord Stream -kaasuputket oli hyvä uhrata hybridivaikuttamisen alttarille.

Putkien räjäyttämisellä Venäjä haluaa lähettää länsimaille viestin: Jos edelleen autatte Ukrainaa, kukaan ei ole turvassa. Samalla Putin haluaa nähdä miten lännen reaktiot. Putkien rikkominen liittyy varmasti laajempaan kokonaisuuteen Euroopan turvallisuuden horjuttamiseksi ja pelon luomiseksi. Pelko siitä, että Venäjä ryhtyisi terrorisoimaan infrastruktuuria laajemminkin kasvaa, sillä mm. elintärkeät datakaapelit, jotka kulkevat usein lähellä kaasuputkia ovat yksi kohde joihin Venäjä voisi iskeä ilman, että se myöntäisi olevansa avoimesti sodassa Euroopan kanssa. Länsimaita ja Natoa vastaan Putin ei onneksi uskalla hyökätä avoimen sotilaallisesti, mutta nähtävästi kaikenlainen hybridivaikuttaminen on jatkossa mahdollista ja siihen meidän kaikkien on syytä varautua.

Venäjän sotamenestys on viime aikoina ollut surkea. Venäjän masinoimat kansaäänestykset valloitetuilla alueilla ovat isoa teatteria ja alkaa näyttää siltä, etteivät niiden naurettavat tulokset mene läpi enää edes Venäjällä. Liikekannallepano on osoittautunut vaikeaksi, sillä Venäjällä on menossa armeijaikäisten miesten joukkopako maasta. Silmukka Putinin ympärillä kiristyy pikkuhiljaa, mutta kuten tiedämme, nurkkaan ahdistettuna rotta on vaarallisimmillaan.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, että Venäjä voi muuttua vain sisältäpäin. Vain Venäjän kansa voi muuttaa maansa suuntaa. Putin ei varmasti ole ainoa Neuvostoliiton suurmahtia takaisin haluava Kremlissä. Mitäpä jos nuo liki 300 000 maasta nyt pakoon lähtenyttä nuorta miestä olisivat jääneet maahansa vaatimaan muutosta? Mitäpä jos nuo isot väkijoukot olisivat aktivoituneet jo vuonna 2014 kun Venäjä valloitti Krimin? Mitäpä jos maailma olisi tuominnut Venäjän aikeet tosissaan jo vuonna 2014 sen sijaan että se asetti vain joitain mitättömiä pakotteita ja antoi siten Putinille signaalin, että näin voi toimia?
Jälkeenpäin katsottaessa on helppo olla jälkiviisas siitä, miten tämä olisi voitu välttää. Sinisilmäisiä ihmisiä on ollut ihan liikaa ja sitten niitä, jotka ovat käyttäneet sitä sinisilmäisyyttä härskisti hyödykseen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi