Arkistot: Pääkirjoitukset

Lahti ei ole kahminut jääkiekossa mitaleita, vaikka varsin pitkät perinteet meillä lajin parissa ovatkin. Ja en todellakaan laske lahtelaiseksi jääkiekkomitaliksi Viipurin Reippaan kultaa vuodelta 1928. Se toistaiseksi ainoa oikea lahtelainen mitali eli hopea napattiin peräti 11 vuotta sitten ja tällä kaudella meillä lahtelaisilla kiekkojännäreillä on taas mahdollisuus nauttia mitalipeleistä. Aika harvinaista herkkua siis.

Ylen kiekkoasiantuntija Topi Nättinen taisi kertoa ennen kiekkokauden alkua kausiennakossaan, että jos liigasta olisi mahdollista pudota, niin Pelicans olisi tällä kaudella vaaravyöhykkeessä. Myös muut mediat rankkasivat turkoosin lahtelaisjoukkueen kategoriaan ynnä muut. Nyt kun Pelicans pelaa mitalipeleissä oltuaan runkosarjassakin jo nelonen, on meidän helppo naureskella Lahdessa näille median ja asiantuntijoiden kausiennakoille. Totuuden nimissä on kyllä myönnettävä, etten muista ensimmäistäkään lahtelaista kiekkojännäriä, joka olisi uskonut tällä kaudella näkevänsä Pelicansin pelaamassa mitaleista, joten kyllä tämä kauden suurin yllätys ehdottomasti on.

Miksi sitten ennakot menivät noinkin pahasti metsään? Vuotta aikaisemmin kausiennakoissa hehkutettiin Pelicansin nuoriso-osastoa ja sen potentiaalia. Nostettiin esiin Vilenin ja Jämsenin veljekset, Haatanen, Tukiainen, Patrikainen jne. Kun viime kaudella se nuorten potentiaali ei oikeastaan missään vaiheessa realisoitunutkaan, media unohti nämä ison potentiaalin omaavat lahtelaispelaajat seuraavan kauden arvioissaan. Ikään kuin se valtava potentiaali olisi jonnekin kadonnut, vaikka suurin osa kavereista on iältään vasta 19-22 vuotiaita. Samalla kyseenalaistettiin myös valmentaja Niemelän osaaminen, koska viime kausi ei niin loistokas ollutkaan.

Vaan toisin kävi. Nyt tuo lahtelaisnuorten esiinmarssi on tapahtunut kovalla ryminällä ja samalla joukkueeseen hankitut ulkomaalaispelaajat ovat tehneet juuri sitä mistä heille maksetaankin eli ratkaisseet otteluita. Jasek, Brygmann ja Kelleher ovat tehoillaan ratkaisseet ottelut ja Bartosak hoitanut torjuntatyöt mallikkaasti, kun samalla Pelicansin omat nuoret kasvatit ovat hoitaneet omat tonttinsa hienosti.

Tampereella on odotettu umpitamperelaista finaalia vesi kielellä jo vuoden päivät. Ovatko Ilveksen ja Tapparan pelaajienkin ajatukset jo siinä unelmafinaalissa, vaikka välierätkin ovat vielä pelaamatta? Onko tässä Pelicansin ja Hifk:n sauma iskeä, varsinkin kun Antti Tuiskun Nokia Areena-konserttien vuoksi kaksi ensimmäistä peliä pelataan poikkkeuksellisesti haastajien kotiluolissa? Pelicans-pelaajien kehonkieli voitetun KalPa-sarjan jälkeen oli selkeä. Focus oli jo asetettu seuraavaan vastustajaan. Vielä ei voitettu mitään, tähtäimessä on Kanada-malja. Turkoosia niskaan ystävät ja hallille kannustamaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla alkaneet vaalitentit ovat olleet varsin mielenkiintoisia. Huomaa selkeästi, että kolmen suuren puolueen väliset erot ovat todella marginaaliset. Tämä taas tarkoittaa sitä, että puolueiden väliset erot on saatava selkeästi esiin tenteissä. Mikä on se syy, miksi juuri meitä kannattaa äänestää?

Vaikka yleisesti halutaan puhua talousvaaleista, niin vahvasti näyttää siltä, että näistä vaaleista on tulossa myös arvovaalit. Ja sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että tenteissä tunteet nousevat pintaan ja äänenpainot nousevat. Varsinkin Sanna Marin ja Riikka Purra tuntuvat olevan tukkanuottasilla jokaisessa tentissä, onhan Marin kertonut jo aikaa sitten, ettei perussuomalaiset kelpaa demareille hallituskumppaniksi. Petteri Orpo tuntuu vain myhäilevän tyytyväisenä taustalla, sillä kokoomuksen seura kelpaa juuri nyt kaikille hallitusneuvotteluissa. Samalla Orpo tekee itsestään jollain tapaa hajuttoman, mauttoman ja värittömän, kun samaan aikaan Marin ja Purra nostavat kierroksia.

Ihan ensimmäisenä estradille astelivat kuitenkin pienpuolueet, joita oli kaikkiaan 13. Joukossa oli muutama puolue, jonka olemassaolosta en edes tiennyt, mutta hienoa, että myös pienpuolueet saivat laatuaikaa isolla kanavalla parhaaseen katseluaikaan. Tentti herätti kohdallani ehkä enemmän sympatiaa, kuin äänestysinnokkuutta kyseisiä pienpuolueita kohtaan. Verrattuna isoihin puolueisiin nämä pienet olivat huomattavan paljon kohteliaampia toisiaan kohtaan, eikä ammattipoliitikon varmuutta kameroiden edessä moneltakaan löytynyt. Kaikenlainen toisen päälle huutaminen loisti poissaolollaan, mikä teki tentin seuraamisesta vaivatonta. Muutama foliohattuteoriakin kuultiin mm. koronahuijaukseen ja Ukrainan sotaan liittyen. Suoranaista rasismiakin mukaan mahtui, olihan paikalla ainakin kolmen puolueen verran rasistisiksi määriteltäviä tahoja. Aika avoimesti he kuitenkin ajatuksiaan saivat kertoa ja itse asiassa olivat jopa silminnähden ylpeitä rasismistaan. Lainsäädännössä on vain kuulemma joitain ongelmia eri rotujen syrjintään liittyen…

Isojen puolueiden tentit ovatkin olleet sitten enemmän TV-viihdettä kuin asiaohjelmia, joista kansalainen saisi jotain tietoa. Toisen päälle puhuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä huutamiseltakaan ole säästytty. Itse katselen mielelläni nämä isojen puolueiden tentit niin, että jokainen puolue käsitellään erikseen omassa ohjelmassaan ja jokainen saa yhtäläisen puheajan ilman että kukaan keskeyttää. Ei tarvitse Harkimonkaan lähteä studiosta kesken tentin, kun ei omasta mielestään saa tarpeeksi puheaikaa.

En oikein ymmärrä sitä, mitä arvoa tällaisella keskinäisellä väittelyllä ja huutamisella on. No, viihdearvoa varmasti, mutta eihän vaaleissa äänestetä siitä, kuka väittelee parhaiten tai kenellä on kantavin ääni ja osaa härskeimmin keskeyttää toisen puheenvuoron. Itse kaipaan nimenomaan tietoa puolueiden linjauksista liittyen talousasiohin, koulutukseen, terveydenhoitoon, kulttuuriin jne. Vaalijärjestelmämme toimii niin, että vaikka äänestämmekin henkilöä, niin ääni päätyy kuitenkin loppujen lopuksi puolueelle, vaikkei ehdokas itse läpi pääsisikään. Puolueiden sisälläkin ehdokkailla on erilaisia näkemyksiä, mutta yleensä eduskunnan äänestyksissä kansanedustajat äänestävät ryhmäkurin mukaan eli puolue päättää mitä mieltä edustaja on. Ylen nettisivuilta löytyy muuten vallan mainio puoluekone. Kävin vastailemassa tuohon ja täytyy myöntää, että puolue joka oli lähimpänä omia ajatuksiani (79 prosenttisesti!) oli minullekin todellinen yllätys. Puolue, jota en ole koskaan vaaleissa äänestänyt. Täytyypä tutustua tarkemmin, sillä vielä on aikaa äänestyspäivään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Omalähiö on ilmestynyt Etelä-Lahdessa jo pian 45 vuotta. Etelälahtelaisille lehti on siis varsin tuttu ja olemmekin saaneet ilmestymisalueellamme lempinimen Etelä-Lahden Pikkujättiläinen.

Nyt kuitenkin pitelet käsissäsi historiallista Omalähiötä, sillä tämä kyseinen numero jaetaan poikkeuksellisesti koko Lahden kaupungin alueelle. Etelälahtelaiset saavat lehtensä perinteisesti perjantaina ja muu Lahti seuraavana keskiviikkona. Tämä tarkoittaa sitä, että liki 36 000 uutta taloutta pääsee nyt ensimmäistä kertaa tutustumaan lehtemme paperiversioon.

Lyhyesti kerrottuna Omalähiö on puolueista riippumaton lähiölehti, jota kustantaa pieni perheyritys Salomaan Kirjapaino Oy. Meillä ei siis ole takanamme ison mediakonsernin tukea, vaan olemme täysin itsenäinen toimija lahtelaisessa mediakentässä ja tämä näkyy myös sivujemme sisällössä. Uskallamme ottaa kantaa ja kertoa reippaasti oman mielipiteemme. Omalähiön sivuilta löydät sellaisia juttuja, joita et muista lehdistä löydä, sillä teemme paljon ilmestymisalueeseemme liittyviä mielenkiintoisia juttuja.

Varmasti joku nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä etelälahtelainen lehti ilmestyy nyt koko Lahden alueella. Yksi syy on tulevat eduskuntavaalit. Haluamme, että ihmiset olisivat kiinnostuneita politiikasta, päättäjien mielipiteistä, puolueiden linjauksista ja kävisivät äänestämässä. Me valitsemme ne ihmiset, jotka tekevät tärkeitä päätöksiä, jotka koskevat meidän kaikkien elämää. On vaalista toiseen outoa, että toistuvasti vaalien suurin puolue on nukkuvien puolue. Siksi esittelemme tämän lehden sivuilla mahdollisimman laajasti ehdokkaita ja heidän mielipiteitään, jotta sinun olisi helpompi päättää kenelle kallisarvoisen äänesi annat. Aivan sama ketä henkilöä tai puoluetta äänestät, kunhan äänestät.

Toinen syy on se, että tämä vuosi on lehtemme 45. vuosikerta eli haluamme samalla juhlistaa lehtemme pitkää taivalta ja tarjota pienen maistiaisen Omalähiön maailmasta koko Lahdelle. Onhan Omalähiö Lahden vanhin ilmaisjakelulehti vielä elossa olevista lehdistä.

Jos nyt innostuit lehdestämme, niin älä huolehdi vaikkei seuraavat numerot luukustasi tippuisikaan siellä junaradan pohjoispuolella. Niin tulevat, kuin menneetkin Omalähiöt löytyvät näköislehtenä osoitteessa www.omalahio.fi

Tervetuloa tutustumaan Omalähiöön!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Päivittäistavarakauppiaat ovat jälleen aktivoituneet näin eduskuntavaalien aikana vaatimaan viinejä ruokakauppoihin. Josko seuraava eduskunta olisi niin edistyksellinen, että viinien saaminen ruokakauppoihin vihdoin onnistuisi? Asiasta on taitettu peistä jo vuosikymmenet, eivätkä argumentit puolesta ja vastaan ole käytännössä muuttuneet miksikään. Kun Suomi liittyi 90-luvulla EU:hun moni kuvitteli, että se automaattisesti tarkoittaisin myös Alkon monopolin murenemista. Näinhän ei sitten käynyt. Ihan niin eurooppalaisia meistä ei ole vieläkään tullut, että alkoholi olisi vapautettu valtion monopolista.

Päivittäistavarakauppiaat haaveilevat eurooppalaisesta alkoholikulttuurista, jossa ruoan kanssa samalle hihnalle voi kassalla nostaa myös alkoholia sisältävät ruokajuomat. Kieltämättä on vähän hassua, että tässä asiassa Suomi on edelleen Ruotsin kanssa takapajula, jossa valtio valvoo ihmisten alkoholin käyttöä tarkasti. Ikään kuin valtiolla olisi avain Pandoran boxiin, joka vääriin käsiin joutuessaan ajaisi suomen kansan helvettiin ja ikuiseen kännitilaan. Sinänsä aika vanha ja luutunut katsontakanta mielestäni. Siihen ettei suomalaisille voi myydä alkoholia mistä kaupasta tahansa, vedoten siihen ettei suomalainen osaa käyttää alkoholia, on ikivanha jargon, jota on toisteltu jo kieltolakiajoista. Muistatteko kuinka helvetti piti olla irti, kun keskiolut tuli kauppoihin? Tai alkoholijuomat kioskeihin? Näin ei kuitenkaan ole käynyt, ei meillä eikä muuallakaan Euroopassa. Pitäisiköhän pikku hiljaa valtionkin alkaa luottaa kansalaisiinsa?

Olen aika varma, että kyse on hyvin pitkälti myös rahasta. Viinien myynti on valtiolle ja Alkolle rahakasta kauppaa, jossa liikkuu isot rahat. Alkoholijuomia myytiin Alkosta viime vuonna yli 80 miljoonaa litraa. Arvioidaan, että pelkästään viinien myynnistä tilille napsahtaa vuodessa yli 700 miljoonaa euroa. Eihän valtio ja Alko halua tällaisesta rahasammosta irti päästää. Ja kohtalaisen ymmärrettävää on myös se, että päivittäistavarakauppiaat haluaisivat osansa tästä tulonjaosta.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan 65% suomalaisista haluaisi viinit ruokakauppoihin. Iso osa kansasta siis. On kuitenkin totta, että Suomessa on arviolta puoli miljoonaa alkoholin väärinkäyttäjää ja tämä on tietenkin mahdollisessa uudistuksissa muistettava. Jos viinit jollain ilveellä saataisiin ruokakauppoihin, tarkoittaisi se myös sitä, että valvontaa kaupoissa tulisi selkeästi lisätä, sillä erilaiset häiriötekijät varmasti myös lisääntyisivät kassoilla. Ongelmia tässä viinit ruokakauppaan -asiassa varmasti on paljonkin ratkottavana, mutta onko Alko ja valtio valmis edes keskustelemaan asiasta?

Suomi on jo voittanut Euroviisut ja jääkiekon maailmanmestaruuden ja olympiakullan. Olisiko nyt vihdoinkin aika saada myös viinit ruokakauppoihin, niin kuin muuallakin Euroopassa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Räpläämme älypuhelimia enemmän kuin haluamme myöntää, useita tunteja päivässä ihan riippuvuudeksi asti. Nykyteknologian liiallisen käytön epäillään tekevän meistä masentuneempia, stressaantuneempia ja huonompia keskittymään. Yhdysvalloissa tehty tutkimus vihjaa, että jatkuvasti kännyköitään räpläävien vanhempien lapsilla on kaiken huipuksi enemmän käytöshäiriöitäkin. Ei hyvältä kuulosta.

Aivotutkijat ovat huolissaan myös kovin trendikkäästä multitaskauksesta. Usein ajatellaan, että kyseessä on erittäin tehokas ihminen, koska hän pystyy tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Asialla on kuitenkin varjopuolensa. Monen asian tekeminen yhtä aikaa on tehnyt ihmisistä lyhytjänteisiä. Kun aivot tottuvat poukkoilemaan asiasta toiseen, ne ottavat sen yleiseksi toimintatavakseen. Vaikka keskittymiskykyvajeesta kärsivä ihminen saisi mahdollisuuden tehdä asioita rauhassa, hän keskeyttää itse itsensä. Hänen mieleensä tulvii jatkuvasti uusia asioita, jotka estävät täysipainoisen paneutumisen työn alla olevaan asiaan. Aivot käyvät yksinkertaisesti koko ajan ylikierroksilla. Tätä ei helpota jatkuva informaatotulva, jonka esimerkiksi juuri älypuhelin mahdollistaa. Uskomatonta, mutta totta, että jotkut kuuntelevat äänikirjatkin nykyään nopeutettuna.

Älypuhelin vaikuttaa varmasti myös muistiin. Kuinka monet asiat joudutkaan nykyään tarkistamaan älypuhelimesta? Harva käyttää enää omaa muistiaan, kun vastaukset löytyvät niin helposti puhelimesta. Sama asia matematiikan suhteen. Miksi laskea päässälaskua, kun kaikilla on puhelimessaan taskulaskin, jolla ratkoa helpotkin päässälaskut?

Meidän olisikin järkevää alkaa antamaan aivoille lepoa muulloinkin kuin yöllä. Aivot nauttivat, kun ne saavat lepo- ja palautumisaikaa muulloinkin kuin nukkuessa. Elämän tyhjät hetket ja mitääntekemättömyys tekevät aivoille hyvää, ne ovat aivojen ja mielen hyvinvoinnille tärkeää ja kehittävää aikaa. Kun malttaa laskea älypuhelimen käsistään, istua alas ja vaikkapa katsoa ikkunasta aukeavia maisemia, pääsevät aivot raksuttamaan oppimansa tiedon järjestelyn, yhdistelyn ja varastoinnin parissa. Näennäisen tyhjäkäynnin aikanakin aivot koko ajan järjestelevät tietoa ja tallentavat asioita muistiin.

Kokeile antaa aivoillesi välillä lepoakin tässä hektisessä maailmassa, uskon että se kannattaa pidemmän päälle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

En tiedä onko kyseessä vaalien läheisyys vai mikä, mutta lahtelaiset poliitikot ovat esiintyneet mediassa varsin myötämielisissä tunnelmissa, kun on keskusteltu uudesta monitoimiareenasta, joka korvaisi nykyisen jäähallin. Jostain syystä tämänkaltaista myötämielisyyttä liikuntapaikkarakentamiseen on ollut kovin vaikea löytää silloin kun on puhuttu Kisapuiston jalkapallostadionista, jonka kustannusarvio on vain murusia monitoimiareenan kustannuksista. Kisapuiston jalkapallostadionin hinta tulee olemaan noin 15 miljoonaa euroa, kun monitoimiareenasta saadaan arvioiden mukaan maksaa noin 100 miljoonaa.

Kisapuiston stadionsuunnitelmia palloteltiin edestakaisin vaivaiset 70 vuotta, ennen kuin alkoi tapahtumaan. Kisapuiston stadionin suunnitelmista on kyllä haluttu ja osattu karsia pois mm. päätykatsomot ja nykyisellään uusi jalkapallostadion tarkoittaakin Kisapuistossa lähinnä uutta pääkatsomoa. Mielestäni olisi fiksuinta rakentaa Kisapuisto kerralla kuntoon päätykatsomoineen, sillä Lahdessa jalkapalloväki on tottunut siihen, että jo parin vuoden päästä päätetäänkin, ettei stadionia rakennetakaan loppuun ja pelkkä uusi pääkatsomo riittää.

Monitoimiareena sen sijaan tuntuu liikkuvan kovaa vauhtia eteenpäin ja hanketta edistämään on saatu puhemiehiä aina kaupungin huipulta asti. Monitoimiareenassa on tietenkin nimensä mukaisesti myös monia hyötypuolia. Monitoimiareenassa voisi olla liikuntaa, urheilua ja tapahtumia palvelevien tilojen lisäksi esimerkiksi päivittäistavarakauppa, ravintolatiloja ja muita kaupallisia tiloja. Näin saataisiin projektiin mukaan yksityistä rahaa, jota välttämättä tarvittaisiin, jotta areena saataisiin maaliin. Pelkästään kaupungin hartiat eivät yksinään areenan rakentamiseen riitä, se on selvä. Järkevintä olisi sijoittaa vihdoin ja viimein myös se kauan odotettu 50 metrin uima-allas monitoimiareenan yhteyteen, jolloin saataisiin myös energiaetua, kun jäähallin jäähdytyksestä syntymä lämpö voitaisiin hyödyntää uimahallin lämmityksessä.

Monitoimiareenan paikaksi on ehdotettu urheilukeskusta ja kyllähän siinä suurhallin vieressä sopiva tila olisi. Tosin parkkipaikat tulisi rakentaa maan alle tai sitten vanhan jäähallin tilalle, jos se päätetään purkaa. Samalla kun koripallo ja salibandy siirtyisivät uuteen monitoimiareenaan jääkiekon kanssa, vapautuisi suurhalli takaisin jalkapalloilijoiden käyttöön ja sinne voitaisiin palauttaa iso pelikenttä. Odotan innolla ensimmäisiä monitoimiareenasuunnitelmia, joita lienee luvassa jo ensi syksynä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla kansakuntamme suuri ajattelija ja jääkiekkojumala Teemu Selänne ruoski kovin sanoin Twitterissä Suomen valtiota. Hallitus kuulemma on hänen mukaansa määräämässä mitä kansalaiset saavat syödä. Ennen kuin ammentaa näppikselle mitä tahansa, olisi kuitenkin ihan hyvä hieman tutustua itse asiaan ja tutkia mistä oikein on kyse, sillä tosiasiassa hallituksen suunnitelmissa keskityttäisiin nostamaan lihatuotantoon liittyviä veroja, jolloin lihan hinta kallistuisi. Samalla verotuksellisin keinoin kasvisruoasta pyrittäisiin tekemään edullisempaa. Kyse on siis ihan normaalista valtion toimista, joilla se päättää siitä minkälaista ruoantuotantoa se taloudellisesti tukee ja missä suhteessa. Tällä hetkellä Suomi tukee kotimaista lihatuotantoa varsin avokätisesti. Tukien takia liha on Suomessa tällä hetkellä jopa keinotekoisen halpaa.

Ketään ei olla pakottamassa kasvisruoansyöjäksi. Teemukin voi ihan hyvin Suomessa käydessään syödä sitä Wagu-härkäänsä ilman että sakkoja napsahtaa. Luulisi Selänteen entisenä urheilijana tajuavan kasvisruoan olevan se terveellisempi vaihtoehto ja vaikkei nyt ihan vegaaniksi asti itseään päästäisi, niin monelle ihan tavalliselle kaduntallaajallekin olisi varmasti oman terveytensä kannalta fiksumpaa lisätä niitä kasviksia lautaselleen lihan sijasta. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, mikä siinä kasvisruoassa ihmisiä niin ärsyttää. Joillekin se tuntuu olevan oikein punainen vaate. Itse en ole kasvissyöjä, mutta syön kyllä mielelläni myös kasvisruokaa. Kannattaa kokeilla. Ei siihen kukaan kuollut ole.

Selänne on muutenkin ollut kovin aktiivinen yhteiskunnallisesti Twitterissä viime aikoina. Monet varmasti muistavat Teemun huolen isoista sähkölaskuistaan tyhjänä olevassa Suomen kodissaan ja toinen huolenaihe oli Suomen kova verotus. Miksi ihmeessä miljonäärien pitää maksaa niin paljon veroja? Ihan kiva, että Selänteestä on kuoriutunut yhteiskunnallisesti aktiivinen tekijä, sillä kyllähän jonkun on pidettävä myös ulkomailla asuvien miljonäärien puolta. Heillä on nimittäin varmasti todella vaikeaa elämässään. Valkoinen, lihaa syövä heteromies on jälleen kerran uhattuna, onneksi Teemu Selänne on rynnännyt heidät pelastamaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen ja Ruotsin Nato-tielle on asettunut kaksi vahvaa poikkipuuta, joista Unkarin motiiveja ei taida tietää kukaan ja sitten Turkki, joka on tehnyt Nato-kysymyksestä presidentti Erdoganin vaalivaltin. Erdogan haluaa näyttää vahvalta johtajalta oman kansansa edessä ja mikä olisikaan upeampaa mainosta Erdoganille vaalien alla kuin kyykyttää Suomea ja Ruotsia ja samalla myös muita Nato-maita, jotka ovat jo ratifioineet sopimuksen.

Varsinkin Ruotsi on joutunut nyt turkkilaisten silmätikuksi. Sen jälkeen kun Ruotsissa oli roikotettu Erdogania esittävää nukkea pää alaspäin Tukholman keskustassa ja poltettu julkisesti muslimien pyhä kirja Koraani, oli selvä että Turkki tulee reagoimaan juuri näin. Tapahtumat Ruotsissa olivat kuin Raimo Helmisen lättysyöttö suoraan Erdoganin lapaan tyhjän maalin eteen ja kyllähän Turkki osaa tästä kaiken riemun repiä irti. Erdogan esiintyy nyt vahvana johtajana, joka kyykyttää kaikkia ja samalla hoitelee itselleen Nobelin rauhanpalkinnon, koska on tietenkin hyvissä väleissä myös Putinin kanssa. Melkoinen mestari tämä Erdogan.

Turkin mukaan hakijamaista Suomi voitaisiin kyllä hyväksyä Natoon, mutta ruotsalaiset ovat sen verran hurjia terroristeja, ettei heillä tällä hetkellä ole mitään asiaa Natoon. Tätä en aikaisemmin osannut edes ajatella ruotsalaisista, mutta hyvä että Turkki tuonkin asian meille kertoi. Samalla on herännyt keskustelu siitä, pitäisikö Suomen mennä Natoon yksinään, ilman Ruotsia, jos Turkin ja Ruotsin vääntö jatkuu vielä pitkään. Ja se vääntö voi ihan hyvin jatkua vielä vuosia tai ainakin niin pitkään kuin Erdogan on vallassa. Tai siihen asti kun Erdogan katsoo, että pääsee hyötymään tilanteesta.

Lyhyesti ilmaistuna näkemykseni on se, että ehdottomasti Suomen pitää hypätä Natoon niin pian kuin mahdollista. Ruotsi tulkoon sitten perässä, kun saa asiansa järjestykseen Turkin kanssa. Vaikka hakemukset jätettiin yhtä aikaa, ovat hakemukset kuitenkin yksilölliset. Tämä oikeuttaa Suomen menemään Natoon myös ilman Ruotsia, enkä usko, että Ruotsissa asiasta vedettäisiin edes hernettä nenään. Ruotsissakin ymmärretään, että ensisijaisesti se on Suomi, joka on Venäjän uhkan alla. Meillä on pitkä yhteinen raja valvottavana ja Ruotsin Nato-jäsenyyden tärkein pointti onkin oikeastaan siinä, että silloin koko Itämeri olisi Naton valvonnassa. Myös historian näkövinkkelistä katsottuna uhka Suomea kohtaan on suurempi kuin Ruotsia kohtaan, vaikka suoranaista uhkaa ei juuri tällä hetkellä olisikaan, kun suurin osa Venäjän sotajoukoista on Ukrainassa.

Toinen änkyrämaa Unkari on luvannut käsitellä ratifiointia kaiketi helmi-, maaliskuun aikana. Saas nähdä käykö näin vai keksiikö Orban sielläkin suunnassa vielä jotain uutta kivaa jäynää? Suomella olisi nyt sauma iskeä kiinni Turkkiin, kun sieltä on meille lähestulkoon jo vihreää valoa näytetty. Suomen tulisi nyt neuvotella pikaisesti Naton ja Ruotsin kanssa B-suunnitelma, jossa voisimme liittyä Natoon ilman Ruotsia. Muuten Erdogan vie meitäkin kuin pässiä narussa niin kauan kuin huvittaa ja voin kuvitella kuinka Kremlissä hierotaan pieniä karvaisia käsiä yhteen tyytyväisinä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomessa on tällä hetkellä käynnissä kolme suurta raideliikennehanketta väleille Helsinki–Turku, Helsinki–Tampere ja Helsinki–Porvoo–Kouvola. Suunnittelusta vastaavat sitä varten perustetut Turun tunnin juna oy, Suomi-rata oy ja Itärata oy. Suunnitteluyhtiöt omistavat valtio ja radan alueen kunnat.

Liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön yhdessä tuottama Suurten ratahankkeiden rahoituksen ja investointimahdollisuuksien selvitys kartoitti nimensä mukaisesti hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia. Selvitys on karua luettavaa ja osoittaa selvästi sen, ettei Suomella ole varaa eikä tarvetta näin moneen suureen ratahankkeeseen. Hankkeet ovat taloudellisesti täysin kannattamattomia ja kuormittavat valtavasti myös ilmastoa. Pisimmällä hankkeessa ollaan Turussa, jossa ratasuunnitelmien arvioidaan valmistuvan vuoden loppuun mennessä. Sekä Suomiradan että Itäradan osalta samassa pisteessä ollaan aikaisintaan 2020-luvun lopussa.

Nykyisten suunnitelmien mukaan uudet radat mahdollistaisivat nykyistä nopeammat junayhteydet pääkaupunkiseudulle. Meitä lahtelaisia koskettaa tietenkin eniten Itäradan kohtalo, sillä jos Itärata rakennetaan, kaukojunat eivät enää tule Lahteen ja sillä olisi varmuudella erittäin kielteisiä vaikutuksia Lahden kaupungin vetovoimaan. Suurin hyöty Itäradasta koettaisiin Porvoossa, josta matka-ajaksi Helsinkiin töihin olisi rapiat puoli tuntia. Helsingin ja Kouvolan välistä junamatkaa uusi Itärata lyhentäisi 13 minuuttia. Rahaa tähän menisi arvioiden mukaan 2,2, miljardeja eli nyt puhutaan todella hinnakkaista minuuteista.

No, kukas se kaiken tämän lystin sitten maksaisi? Selvityksen perusteella miljardeja maksavat raideliikennehankkeet vaatisivat paljon julkista rahaa. Vaikka lisäksi olisikin mahdollista saada hankkeisiin EU-tukirahaa sekä yksityistä rahoitusta, senkin arvioidaan edellyttävän valtion takausta investoinneille. Valtion ja kuntien katettavaksi tulisi Itäradan osalta keskimäärin 33 miljoonaa euroa joka vuosi rakentamisen aloittamisesta ainakin seuraavien 65 vuoden ajan. Itäradan ja muiden suunniteltujen suurten raidehankkeiden kustannukset kaatuisivat pitkälti siis meidän veronmaksajien kustannettaviksi.

Sen lisäksi, että hankkeet ovat kalliita ja kannattamattomia, ovat ne selvityksen mukaan myös ilmastovaikutuksiltaan valtavat. Merkittävä osa päästöistä syntyy rakentamisen aikana, ja niiden laskennallinen takaisinmaksuaika liikennöinnistä saatavilla päästövähenemillä on 140 – 330 vuotta!

Näiden varsin karujen faktojen jälkeen, olen sitä mieltä, että rahat raideliikenteessä tulisi laittaa nykyisten raideyhteyksien parantamiseen ja nopeuttamiseen. Vain hullu lähtisi näihin suurhankkeisiin syytämään rahaa tässä maailmantilanteessa. Suomen valtiolla on rahareikiä ihan tarpeeksi ilman turhia ja kalliita ratahankkeitakin, joten eiköhän haudata tuo kuolleena syntynyt Itärata-ajatus lopullisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla mediassa on puhuttu paljon siitä, kuinka huonokuntoisia tämän päivän lapset ja nuoret ovat. Uskon, että tämä ei tule kenellekään yllätyksenä, jos edes vähän on jaksanut seurata maailman menoa viimeiset 30 vuotta. Huonokuntoisuus koskee ikävä kyllä meitä kaikkia, mutta etenkin lasten ja nuorten huono kunto tulee näkymään tulevaisuudessa todella isoina kustannuksina, kun tämän päivän 10-vuotiaat lähestyvät 50:ttä ikävuottaan. Viimeistään nyt olisi aika tehdä jotain pelastaaksemme tulevat sukupolvet liikkumattomuuden taakasta. Jos ei 10-vuotiaana pääse edes kyykkyyn, niin minkälaista se elo on sitten viisikymppisenä, jos mitään ei tehdä?

Suurin osa meistä, niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin, viettävät suuren osan ajastaan näytön ääressä, on se sitten puhelin, tietokone tai tabletti. Tarkistin itse oman puhelimeni ruutuajan. Liki 4 tuntia per päivä! Tähän kun lisätään kuusi tuntia päivässä työpaikalla koneen ääressä, niin siinäpä onkin päivästä hävinnyt jo 10 tuntia ruudun tuijotteluun. Ai niin, onhan meillä vielä se vanhakin ruutuvitsaus tuijoteltavaksi eli televisio iltapuhteeksi sohvalla maaten.

Älylaitteet ja netti on varmasti yksi syy liikkumattomuuteen, mutta osansa on varmasti silläkin, että liikunnasta on tehty nyky-yhteiskunnassa vaativa suoritus, jota on joka päivä mitattava tarkkaan senteillä ja sekunneilla. Liikunnasta on näin kadotettu kaikki hauskuus ja siitä on tullut liian monille vakavaa urheilua ja suoritus, johon liittyy vahvasti tiukat tavoitteet. Poissa loistavat lasten iloiset pihapelit ja -leikit. Vai milloin olet viimeksi nähnyt lasten pelaavan pihatiellä?

Mitä sitten lääkkeeksi? Sen pitäisi olla sellaista, joka ei maksa mitään, on helppo tehdä joka päivä ja tapahtuu kuin huomaamatta. Hyvä uutinen on, että sellainen vaihtoehto on jo olemassa. Se on nimeltään hyötyliikunta. Koulu- ja työmatkat kävellen tai pyöräillen olisi jo varsin hyvä lähtökohta liikkumiseen, jos työpaikka tai koulu on sopivan matkan päässä. Puoli tuntia kävellen aamulla töihin ja puoli tuntia kotiin kävellen tekee jo tunnin kävelyä päivässä. Helppo laskea, kuinka paljon ilmaista ja terveellistä liikuntaa se tekee kuukauden aikana. Vanhemmat voisivat näyttää tässä esimerkkiä, sillä pelkästään käskyttämällä lapsi tai teini tuskin kävelee tai pyöräilee koulumatkojaan. Eikä lapsi siitä mene rikki, että kävelisi tai pyöräilisi edes koulumatkat. Tehtiinhän niin ennenkin. Liikkumalla luodaan lapsen vahva pohjakunto, jolla on tärkeä merkitys iän karttuessa. Biologinen fakta on, että ihmisen keho vaatii liikuntaa toimiakseen kokonaisvaltaisesti paremmin, joten eiköhän jätetä huomenna auto kotipihaan ja laiteta tossua toisen eteen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi