Räpläämme älypuhelimia enemmän kuin haluamme myöntää, useita tunteja päivässä ihan riippuvuudeksi asti. Nykyteknologian liiallisen käytön epäillään tekevän meistä masentuneempia, stressaantuneempia ja huonompia keskittymään. Yhdysvalloissa tehty tutkimus vihjaa, että jatkuvasti kännyköitään räpläävien vanhempien lapsilla on kaiken huipuksi enemmän käytöshäiriöitäkin. Ei hyvältä kuulosta.

Aivotutkijat ovat huolissaan myös kovin trendikkäästä multitaskauksesta. Usein ajatellaan, että kyseessä on erittäin tehokas ihminen, koska hän pystyy tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Asialla on kuitenkin varjopuolensa. Monen asian tekeminen yhtä aikaa on tehnyt ihmisistä lyhytjänteisiä. Kun aivot tottuvat poukkoilemaan asiasta toiseen, ne ottavat sen yleiseksi toimintatavakseen. Vaikka keskittymiskykyvajeesta kärsivä ihminen saisi mahdollisuuden tehdä asioita rauhassa, hän keskeyttää itse itsensä. Hänen mieleensä tulvii jatkuvasti uusia asioita, jotka estävät täysipainoisen paneutumisen työn alla olevaan asiaan. Aivot käyvät yksinkertaisesti koko ajan ylikierroksilla. Tätä ei helpota jatkuva informaatotulva, jonka esimerkiksi juuri älypuhelin mahdollistaa. Uskomatonta, mutta totta, että jotkut kuuntelevat äänikirjatkin nykyään nopeutettuna.

Älypuhelin vaikuttaa varmasti myös muistiin. Kuinka monet asiat joudutkaan nykyään tarkistamaan älypuhelimesta? Harva käyttää enää omaa muistiaan, kun vastaukset löytyvät niin helposti puhelimesta. Sama asia matematiikan suhteen. Miksi laskea päässälaskua, kun kaikilla on puhelimessaan taskulaskin, jolla ratkoa helpotkin päässälaskut?

Meidän olisikin järkevää alkaa antamaan aivoille lepoa muulloinkin kuin yöllä. Aivot nauttivat, kun ne saavat lepo- ja palautumisaikaa muulloinkin kuin nukkuessa. Elämän tyhjät hetket ja mitääntekemättömyys tekevät aivoille hyvää, ne ovat aivojen ja mielen hyvinvoinnille tärkeää ja kehittävää aikaa. Kun malttaa laskea älypuhelimen käsistään, istua alas ja vaikkapa katsoa ikkunasta aukeavia maisemia, pääsevät aivot raksuttamaan oppimansa tiedon järjestelyn, yhdistelyn ja varastoinnin parissa. Näennäisen tyhjäkäynnin aikanakin aivot koko ajan järjestelevät tietoa ja tallentavat asioita muistiin.

Kokeile antaa aivoillesi välillä lepoakin tässä hektisessä maailmassa, uskon että se kannattaa pidemmän päälle.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

En tiedä onko kyseessä vaalien läheisyys vai mikä, mutta lahtelaiset poliitikot ovat esiintyneet mediassa varsin myötämielisissä tunnelmissa, kun on keskusteltu uudesta monitoimiareenasta, joka korvaisi nykyisen jäähallin. Jostain syystä tämänkaltaista myötämielisyyttä liikuntapaikkarakentamiseen on ollut kovin vaikea löytää silloin kun on puhuttu Kisapuiston jalkapallostadionista, jonka kustannusarvio on vain murusia monitoimiareenan kustannuksista. Kisapuiston jalkapallostadionin hinta tulee olemaan noin 15 miljoonaa euroa, kun monitoimiareenasta saadaan arvioiden mukaan maksaa noin 100 miljoonaa.

Kisapuiston stadionsuunnitelmia palloteltiin edestakaisin vaivaiset 70 vuotta, ennen kuin alkoi tapahtumaan. Kisapuiston stadionin suunnitelmista on kyllä haluttu ja osattu karsia pois mm. päätykatsomot ja nykyisellään uusi jalkapallostadion tarkoittaakin Kisapuistossa lähinnä uutta pääkatsomoa. Mielestäni olisi fiksuinta rakentaa Kisapuisto kerralla kuntoon päätykatsomoineen, sillä Lahdessa jalkapalloväki on tottunut siihen, että jo parin vuoden päästä päätetäänkin, ettei stadionia rakennetakaan loppuun ja pelkkä uusi pääkatsomo riittää.

Monitoimiareena sen sijaan tuntuu liikkuvan kovaa vauhtia eteenpäin ja hanketta edistämään on saatu puhemiehiä aina kaupungin huipulta asti. Monitoimiareenassa on tietenkin nimensä mukaisesti myös monia hyötypuolia. Monitoimiareenassa voisi olla liikuntaa, urheilua ja tapahtumia palvelevien tilojen lisäksi esimerkiksi päivittäistavarakauppa, ravintolatiloja ja muita kaupallisia tiloja. Näin saataisiin projektiin mukaan yksityistä rahaa, jota välttämättä tarvittaisiin, jotta areena saataisiin maaliin. Pelkästään kaupungin hartiat eivät yksinään areenan rakentamiseen riitä, se on selvä. Järkevintä olisi sijoittaa vihdoin ja viimein myös se kauan odotettu 50 metrin uima-allas monitoimiareenan yhteyteen, jolloin saataisiin myös energiaetua, kun jäähallin jäähdytyksestä syntymä lämpö voitaisiin hyödyntää uimahallin lämmityksessä.

Monitoimiareenan paikaksi on ehdotettu urheilukeskusta ja kyllähän siinä suurhallin vieressä sopiva tila olisi. Tosin parkkipaikat tulisi rakentaa maan alle tai sitten vanhan jäähallin tilalle, jos se päätetään purkaa. Samalla kun koripallo ja salibandy siirtyisivät uuteen monitoimiareenaan jääkiekon kanssa, vapautuisi suurhalli takaisin jalkapalloilijoiden käyttöön ja sinne voitaisiin palauttaa iso pelikenttä. Odotan innolla ensimmäisiä monitoimiareenasuunnitelmia, joita lienee luvassa jo ensi syksynä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla kansakuntamme suuri ajattelija ja jääkiekkojumala Teemu Selänne ruoski kovin sanoin Twitterissä Suomen valtiota. Hallitus kuulemma on hänen mukaansa määräämässä mitä kansalaiset saavat syödä. Ennen kuin ammentaa näppikselle mitä tahansa, olisi kuitenkin ihan hyvä hieman tutustua itse asiaan ja tutkia mistä oikein on kyse, sillä tosiasiassa hallituksen suunnitelmissa keskityttäisiin nostamaan lihatuotantoon liittyviä veroja, jolloin lihan hinta kallistuisi. Samalla verotuksellisin keinoin kasvisruoasta pyrittäisiin tekemään edullisempaa. Kyse on siis ihan normaalista valtion toimista, joilla se päättää siitä minkälaista ruoantuotantoa se taloudellisesti tukee ja missä suhteessa. Tällä hetkellä Suomi tukee kotimaista lihatuotantoa varsin avokätisesti. Tukien takia liha on Suomessa tällä hetkellä jopa keinotekoisen halpaa.

Ketään ei olla pakottamassa kasvisruoansyöjäksi. Teemukin voi ihan hyvin Suomessa käydessään syödä sitä Wagu-härkäänsä ilman että sakkoja napsahtaa. Luulisi Selänteen entisenä urheilijana tajuavan kasvisruoan olevan se terveellisempi vaihtoehto ja vaikkei nyt ihan vegaaniksi asti itseään päästäisi, niin monelle ihan tavalliselle kaduntallaajallekin olisi varmasti oman terveytensä kannalta fiksumpaa lisätä niitä kasviksia lautaselleen lihan sijasta. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, mikä siinä kasvisruoassa ihmisiä niin ärsyttää. Joillekin se tuntuu olevan oikein punainen vaate. Itse en ole kasvissyöjä, mutta syön kyllä mielelläni myös kasvisruokaa. Kannattaa kokeilla. Ei siihen kukaan kuollut ole.

Selänne on muutenkin ollut kovin aktiivinen yhteiskunnallisesti Twitterissä viime aikoina. Monet varmasti muistavat Teemun huolen isoista sähkölaskuistaan tyhjänä olevassa Suomen kodissaan ja toinen huolenaihe oli Suomen kova verotus. Miksi ihmeessä miljonäärien pitää maksaa niin paljon veroja? Ihan kiva, että Selänteestä on kuoriutunut yhteiskunnallisesti aktiivinen tekijä, sillä kyllähän jonkun on pidettävä myös ulkomailla asuvien miljonäärien puolta. Heillä on nimittäin varmasti todella vaikeaa elämässään. Valkoinen, lihaa syövä heteromies on jälleen kerran uhattuna, onneksi Teemu Selänne on rynnännyt heidät pelastamaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen ja Ruotsin Nato-tielle on asettunut kaksi vahvaa poikkipuuta, joista Unkarin motiiveja ei taida tietää kukaan ja sitten Turkki, joka on tehnyt Nato-kysymyksestä presidentti Erdoganin vaalivaltin. Erdogan haluaa näyttää vahvalta johtajalta oman kansansa edessä ja mikä olisikaan upeampaa mainosta Erdoganille vaalien alla kuin kyykyttää Suomea ja Ruotsia ja samalla myös muita Nato-maita, jotka ovat jo ratifioineet sopimuksen.

Varsinkin Ruotsi on joutunut nyt turkkilaisten silmätikuksi. Sen jälkeen kun Ruotsissa oli roikotettu Erdogania esittävää nukkea pää alaspäin Tukholman keskustassa ja poltettu julkisesti muslimien pyhä kirja Koraani, oli selvä että Turkki tulee reagoimaan juuri näin. Tapahtumat Ruotsissa olivat kuin Raimo Helmisen lättysyöttö suoraan Erdoganin lapaan tyhjän maalin eteen ja kyllähän Turkki osaa tästä kaiken riemun repiä irti. Erdogan esiintyy nyt vahvana johtajana, joka kyykyttää kaikkia ja samalla hoitelee itselleen Nobelin rauhanpalkinnon, koska on tietenkin hyvissä väleissä myös Putinin kanssa. Melkoinen mestari tämä Erdogan.

Turkin mukaan hakijamaista Suomi voitaisiin kyllä hyväksyä Natoon, mutta ruotsalaiset ovat sen verran hurjia terroristeja, ettei heillä tällä hetkellä ole mitään asiaa Natoon. Tätä en aikaisemmin osannut edes ajatella ruotsalaisista, mutta hyvä että Turkki tuonkin asian meille kertoi. Samalla on herännyt keskustelu siitä, pitäisikö Suomen mennä Natoon yksinään, ilman Ruotsia, jos Turkin ja Ruotsin vääntö jatkuu vielä pitkään. Ja se vääntö voi ihan hyvin jatkua vielä vuosia tai ainakin niin pitkään kuin Erdogan on vallassa. Tai siihen asti kun Erdogan katsoo, että pääsee hyötymään tilanteesta.

Lyhyesti ilmaistuna näkemykseni on se, että ehdottomasti Suomen pitää hypätä Natoon niin pian kuin mahdollista. Ruotsi tulkoon sitten perässä, kun saa asiansa järjestykseen Turkin kanssa. Vaikka hakemukset jätettiin yhtä aikaa, ovat hakemukset kuitenkin yksilölliset. Tämä oikeuttaa Suomen menemään Natoon myös ilman Ruotsia, enkä usko, että Ruotsissa asiasta vedettäisiin edes hernettä nenään. Ruotsissakin ymmärretään, että ensisijaisesti se on Suomi, joka on Venäjän uhkan alla. Meillä on pitkä yhteinen raja valvottavana ja Ruotsin Nato-jäsenyyden tärkein pointti onkin oikeastaan siinä, että silloin koko Itämeri olisi Naton valvonnassa. Myös historian näkövinkkelistä katsottuna uhka Suomea kohtaan on suurempi kuin Ruotsia kohtaan, vaikka suoranaista uhkaa ei juuri tällä hetkellä olisikaan, kun suurin osa Venäjän sotajoukoista on Ukrainassa.

Toinen änkyrämaa Unkari on luvannut käsitellä ratifiointia kaiketi helmi-, maaliskuun aikana. Saas nähdä käykö näin vai keksiikö Orban sielläkin suunnassa vielä jotain uutta kivaa jäynää? Suomella olisi nyt sauma iskeä kiinni Turkkiin, kun sieltä on meille lähestulkoon jo vihreää valoa näytetty. Suomen tulisi nyt neuvotella pikaisesti Naton ja Ruotsin kanssa B-suunnitelma, jossa voisimme liittyä Natoon ilman Ruotsia. Muuten Erdogan vie meitäkin kuin pässiä narussa niin kauan kuin huvittaa ja voin kuvitella kuinka Kremlissä hierotaan pieniä karvaisia käsiä yhteen tyytyväisinä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomessa on tällä hetkellä käynnissä kolme suurta raideliikennehanketta väleille Helsinki–Turku, Helsinki–Tampere ja Helsinki–Porvoo–Kouvola. Suunnittelusta vastaavat sitä varten perustetut Turun tunnin juna oy, Suomi-rata oy ja Itärata oy. Suunnitteluyhtiöt omistavat valtio ja radan alueen kunnat.

Liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön yhdessä tuottama Suurten ratahankkeiden rahoituksen ja investointimahdollisuuksien selvitys kartoitti nimensä mukaisesti hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia. Selvitys on karua luettavaa ja osoittaa selvästi sen, ettei Suomella ole varaa eikä tarvetta näin moneen suureen ratahankkeeseen. Hankkeet ovat taloudellisesti täysin kannattamattomia ja kuormittavat valtavasti myös ilmastoa. Pisimmällä hankkeessa ollaan Turussa, jossa ratasuunnitelmien arvioidaan valmistuvan vuoden loppuun mennessä. Sekä Suomiradan että Itäradan osalta samassa pisteessä ollaan aikaisintaan 2020-luvun lopussa.

Nykyisten suunnitelmien mukaan uudet radat mahdollistaisivat nykyistä nopeammat junayhteydet pääkaupunkiseudulle. Meitä lahtelaisia koskettaa tietenkin eniten Itäradan kohtalo, sillä jos Itärata rakennetaan, kaukojunat eivät enää tule Lahteen ja sillä olisi varmuudella erittäin kielteisiä vaikutuksia Lahden kaupungin vetovoimaan. Suurin hyöty Itäradasta koettaisiin Porvoossa, josta matka-ajaksi Helsinkiin töihin olisi rapiat puoli tuntia. Helsingin ja Kouvolan välistä junamatkaa uusi Itärata lyhentäisi 13 minuuttia. Rahaa tähän menisi arvioiden mukaan 2,2, miljardeja eli nyt puhutaan todella hinnakkaista minuuteista.

No, kukas se kaiken tämän lystin sitten maksaisi? Selvityksen perusteella miljardeja maksavat raideliikennehankkeet vaatisivat paljon julkista rahaa. Vaikka lisäksi olisikin mahdollista saada hankkeisiin EU-tukirahaa sekä yksityistä rahoitusta, senkin arvioidaan edellyttävän valtion takausta investoinneille. Valtion ja kuntien katettavaksi tulisi Itäradan osalta keskimäärin 33 miljoonaa euroa joka vuosi rakentamisen aloittamisesta ainakin seuraavien 65 vuoden ajan. Itäradan ja muiden suunniteltujen suurten raidehankkeiden kustannukset kaatuisivat pitkälti siis meidän veronmaksajien kustannettaviksi.

Sen lisäksi, että hankkeet ovat kalliita ja kannattamattomia, ovat ne selvityksen mukaan myös ilmastovaikutuksiltaan valtavat. Merkittävä osa päästöistä syntyy rakentamisen aikana, ja niiden laskennallinen takaisinmaksuaika liikennöinnistä saatavilla päästövähenemillä on 140 – 330 vuotta!

Näiden varsin karujen faktojen jälkeen, olen sitä mieltä, että rahat raideliikenteessä tulisi laittaa nykyisten raideyhteyksien parantamiseen ja nopeuttamiseen. Vain hullu lähtisi näihin suurhankkeisiin syytämään rahaa tässä maailmantilanteessa. Suomen valtiolla on rahareikiä ihan tarpeeksi ilman turhia ja kalliita ratahankkeitakin, joten eiköhän haudata tuo kuolleena syntynyt Itärata-ajatus lopullisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla mediassa on puhuttu paljon siitä, kuinka huonokuntoisia tämän päivän lapset ja nuoret ovat. Uskon, että tämä ei tule kenellekään yllätyksenä, jos edes vähän on jaksanut seurata maailman menoa viimeiset 30 vuotta. Huonokuntoisuus koskee ikävä kyllä meitä kaikkia, mutta etenkin lasten ja nuorten huono kunto tulee näkymään tulevaisuudessa todella isoina kustannuksina, kun tämän päivän 10-vuotiaat lähestyvät 50:ttä ikävuottaan. Viimeistään nyt olisi aika tehdä jotain pelastaaksemme tulevat sukupolvet liikkumattomuuden taakasta. Jos ei 10-vuotiaana pääse edes kyykkyyn, niin minkälaista se elo on sitten viisikymppisenä, jos mitään ei tehdä?

Suurin osa meistä, niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin, viettävät suuren osan ajastaan näytön ääressä, on se sitten puhelin, tietokone tai tabletti. Tarkistin itse oman puhelimeni ruutuajan. Liki 4 tuntia per päivä! Tähän kun lisätään kuusi tuntia päivässä työpaikalla koneen ääressä, niin siinäpä onkin päivästä hävinnyt jo 10 tuntia ruudun tuijotteluun. Ai niin, onhan meillä vielä se vanhakin ruutuvitsaus tuijoteltavaksi eli televisio iltapuhteeksi sohvalla maaten.

Älylaitteet ja netti on varmasti yksi syy liikkumattomuuteen, mutta osansa on varmasti silläkin, että liikunnasta on tehty nyky-yhteiskunnassa vaativa suoritus, jota on joka päivä mitattava tarkkaan senteillä ja sekunneilla. Liikunnasta on näin kadotettu kaikki hauskuus ja siitä on tullut liian monille vakavaa urheilua ja suoritus, johon liittyy vahvasti tiukat tavoitteet. Poissa loistavat lasten iloiset pihapelit ja -leikit. Vai milloin olet viimeksi nähnyt lasten pelaavan pihatiellä?

Mitä sitten lääkkeeksi? Sen pitäisi olla sellaista, joka ei maksa mitään, on helppo tehdä joka päivä ja tapahtuu kuin huomaamatta. Hyvä uutinen on, että sellainen vaihtoehto on jo olemassa. Se on nimeltään hyötyliikunta. Koulu- ja työmatkat kävellen tai pyöräillen olisi jo varsin hyvä lähtökohta liikkumiseen, jos työpaikka tai koulu on sopivan matkan päässä. Puoli tuntia kävellen aamulla töihin ja puoli tuntia kotiin kävellen tekee jo tunnin kävelyä päivässä. Helppo laskea, kuinka paljon ilmaista ja terveellistä liikuntaa se tekee kuukauden aikana. Vanhemmat voisivat näyttää tässä esimerkkiä, sillä pelkästään käskyttämällä lapsi tai teini tuskin kävelee tai pyöräilee koulumatkojaan. Eikä lapsi siitä mene rikki, että kävelisi tai pyöräilisi edes koulumatkat. Tehtiinhän niin ennenkin. Liikkumalla luodaan lapsen vahva pohjakunto, jolla on tärkeä merkitys iän karttuessa. Biologinen fakta on, että ihmisen keho vaatii liikuntaa toimiakseen kokonaisvaltaisesti paremmin, joten eiköhän jätetä huomenna auto kotipihaan ja laiteta tossua toisen eteen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuosi vaihtui ja samalla polkaistiin lopullisesti käyntiin puolueiden eduskuntavaalikampanjat. Vaaleihin on aikaa enää alle 100 päivää, joten tästä eteenpäin puoluetoimistoilla vahdataan haukan lailla äänestysgalluppeja ja käännetään kaikki mahdolliset kivet, joilla kannatusta voidaan nostaa tai naapurin kannatusta alentaa. Nykyiseen maailmanmenoon kuuluu olennaisesti se, että loka tulee varmuudella lentämään, sillä asetelmat ovat jo etukäteen varsin kutkuttavat. Tämä nähtiin jo ensimmäisessä Iltasanomien järjestämässä vaalitentissä, jossa ylettiin jo aika kiihkeisiinkin tunnelmiin.

Kokoomus on jo jonkin aikaa paistatellut galluppien selvässä kärjessä ja tämä on näkynyt myös puheenjohtaja Orpon käytöksessä. Mieshän kertoo mielipiteitään ikään kuin jo seuraavana pääministerinä. Perussuomalaiset on viimeisimmässä gallupissa noussut ohi demareiden kakkoseksi ja sehän saikin jo kokoomuksen ja persut suunnittelemaan oikeistohallitusta. Kaukana ovat ne päivät kun kokoomus ilmoitti, ettei voi olla samassa hallituksessa persujen kanssa. Tai ei niin kauhean kaukana, sillä asia oli esillä vuonna 2017. Nähtävästi riitti, että Halla-aho luopui puheenjohtajan paikasta ja siirtyi hieman taustalle jotta puheenjohtajaksi saatiin vähemmän mielipiteitä jakava Riikka Purra. Kieltämättä Halla-ahon menneisyydestä löytyy muutama kovin kyseenalainen kirjoitus, jotka voisivat vaikeuttaa hallitusyhteistyötä. Jos oikeistohallitus toteutuu, on mielenkiintoista nähdä miten kokoomus ja perussuomalaiset saavat sovitettua EU-politiikkansa yhteen. Onhan tunnettua, että kokoomus on erittäin EU-myönteinen ja perussuomalaiset vastaavasti varsin EU-kielteinen puolue.

Entäpä sitten demarit? Kannatus on hallitusvastuusta huolimatta pysynyt yllättävänkin korkealla, lähinnä kaiketi pääministeri Marinin kansansuosion ansiosta? Näillä näkymin vaalin kakkos- tai kolmostila jättää paljon kysymyksiä ilmaan. Demarit on jo ilmoittanut ettei perussuomalaiset kelpaa hallituskumppaniksi, mutta yhteistyö kokoomuksen kanssa voisi onnistu, onhan historian aikana ennenkin nähty sinipunahallituksia. Todennäköisemmillä vaalivoittajalla eli kokoomuksella on tässä iso valinnan paikka: demarit vai perussuomalaiset?

Vihreät ja vasemmistoliitto ilmoittivat myös jo etteivät ne mahdu samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa ja keskustalle varmasti viisainta on jäädä suosiolla oppositioon, sillä pitkä hallitusvastuu on tehnyt kannatukselle tehtävänsä. Kristillisdemokraatit ja Rkp ovat olleet aina perinteisiä apupuolueita hallituksessa kuin hallituksessa, joten niille varmastikin kelpaa melkein millainen koalitio tahansa. Liike Nyt -puolueella, kannatuksesta riippuen, lienee myös jonkinlaiset mahdollisuudet nousta oikeistohallitukseen apupuolueeksi, jos sellainen kasataan.

Edessä siintää siis varsin kiihkeä vaalikevät. Lahdessa vaalikampanjat potkaistiin käyntiin Lahen markkinoilla tammikuun alussa. Katso lehdestämme keskiaukeaman jutusta, millä mielellä ehdokkaat kevääseen suuntaavat.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitelet kädessäsi vuoden 2022 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 13. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2023. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut kuluneen vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea vuosi onkaan sisällään pitänyt. Itsekeskeisesti olen käyttänyt lähdeaineistona vain ja ainoastaan omia pääkirjoituksiani eli kyseessä on vuosi allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna.

Heti alkuvuodesta Suomen kansa kohahti, kun amerikkalainen mediajätti CNN listasi vuoden 2022 upeimmat matkakohteet ympäri maailman ja näiden upeiden matkakohteiden joukosta löytyi pieni, mutta sinnikäs Lahden kaupunki! Ensimmäiset aluevaalit järjestettiin tammikuussa, mutta niissä äänesti vain vajaat 50% äänioikeutetuista, joka herätti ansaittua keskustelua. Helmikuussa tuskailtiin, kun olympialaiset jouduttiin pitämään hieman koronaepidemian varjossa ja Ranskan presidentti Macron tarjosi Ukrainalle suomettumista keinona selvitä konfliktista Venäjän kanssa. Tähän Putin vastasi hyökkäämällä asein Ukrainaan ja samalla Suomen talviunilla makoillut NATO-optio heräsi henkiin hetkessä. Maaliskuu Suomessa varoiteltiin Venäjän hybridivaikutusyrityksistä ja ensimmäisenä sodan seurauksena uhkasi paperi loppua Suomesta. Sekös meitä täällä toimituksessa huoletti.

Huhtikuussa hoitoala uhkasi lakolla. Paljon heille luvattiin ja paljon kiiteltiin koronan hoidosta, mutta hoitoalan palkkauksessa se ei näkynyt. FC Lahti aloitti kautensa kotiottelulla, mutta peli pelattiin Vaasassa. Voiko nolompaa olla? No, voi olla, nimittäin koko FC Lahden kausi oli farssi. Natoon hakemista kiirehdettiin ja näin paikallisesti kehoitin lahtelaisia tutustumaan lahtelaiseen kulttuuritarjontaan ja osallistumaan paikallisten omakotiyhdistysten toimintaan. Toukokuussa puhutti vanhan Launeen terveysaseman tiloihin muuttanut Tuulensuoja eli päiväkeskus päihteiden käyttäjille. Samalla tuuletettiin Fazerin makeistehtaan valittua asemapaikakseen Lahden ja muutenkin kaupungissa oli aistittavissa positiivista pöhinää. Kesäkuusssa tuo positiivinen pöhinä sai hieman karumman kehyksen, kun KymiRing haettiin konkurssiin ja kukapas muu siellä oli mukana sekoilemassa kuin Lahden kaupunki rahoineen. Liike Nyt harppasi kerralla valtuuston neljänneksi suurimmaksi ryhmäksi, kun neljä valtuutettua loikkasi yllättäen Liike Nytin joukkoihin. Vaaleissa Liike Nyt ei saanut yhtään paikkaa, mutta käy se näköjään näinkin. Kisapuiston hankesuunnitelma hyväksyttiin, mutta kauas on vielä pitkä matka. Kaikki lahtelaiset jalkapallofanit tietävät mitä tarkoitan, sillä vastahan Kisapuiston stadionia on odotettu 70 vuotta toteutuvaksi.

Heinäkuussa lomailtiin, mutta elokuussa ennakoitiin jo tulevia ongelmia sähkön hinnan kanssa ja ihasteltiin Wilma Murron EM-kultaa seiväshypyssä. Sanna Marin pysyi otsikoissa ja tällä kertaa hän ravisteli pääministeri-instituutiota bilekohullaan. Jauhojengi jee!! Syyskuussa hallitus kasaili sähköpakettiaan ja hoitajat uhkailivat lakkojen koskevan myös teho-osastoja. Merkittävää oli tietenkin jokasyksyinen ja perinteinen yleisökato jääkiekkoliigassa. Sen sijaan Nord Stream-putkien räjähtäminen Ruotsin rannikon läheisyydessä muistutti meitä käynnissä olevasta sodasta ja sen mahdollisuudesta laajeta hetkessä.

Lokakuussa huomattiin, että inflaatio on hurjassa nousussa ja eläminen kallistuu kovaa vauhtia. Eläminen on nyt yksinkertaisesti kalliimpaa ja jostain on jokaisen säästettävä. Lahden valtuutetut tekivät opintomatkan Tampereelle. Onko se musta makkara, joka tekee Tampereesta Suomen tämän hetken ykköskaupungin? Marraskuussa muistuttelin teitä siitä, kuinka netissä meitä huijataan algoritmien avulla ja siitä kuinka tämän päivän isä-ihmisillä on monta roolia ja kauhean paljon ulkoa ja sisältä kumpuavaa painetta onnistua isänä. Gettomasa pamahti kuuluisaksi koko maassa, ei niinkään mahtavien rap-esityksiensä ansiosta, vaan idiottimaisen haastattelunsa ansiosta. Joulukuussa juhlittiin itsenäisyyttä tässä lottovoittajien maassa ja pähkäiltiin keinoja, joilla saataisiin sähkönhintaan edes jotain tolkkua.

Yhteenvetona vuodesta voisi sanoa, että yksi asia pysyi otsikoissa läpi vuoden: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja kaikki siitä johtuvat ongelmat länsimaiden talouteen. Koronasta päästiin vihdoinkin voiton puolelle, mutta vastaavasti seuraava epidemia eli venäläinen sotahulluus Putinin tapaan jatkoi näitä hulluja vuosia. No, tästäkin kaikesta selvitään, näin vilpittömästi uskon.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille säädyille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun koronapandemia iski liki kolme vuotta sitten Suomeen vauhdilla, toimi myös maan hallitus silloin todella vauhdikkaasti. Pikaisesti pantiin käytäntöön useita isoja ja varsin uskomattomiakin toimia ja loihdittiin monia eri tukimuotoja yrityksille. Nyt meillä on käsissämme, vai pitäisikö sanoa jo sylissämme, uusi vakava kriisi eli sähkönhinta, joka on noussut pilviin. Tästä saamme tietenkin kiittää Venäjää ja sen hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Tässä kriisissä hallituksen toimet eivät ole olleet lähellekään niin ripeitä kuin koronakriisissä. Monen kuukauden vatuloinnin jälkeen saatiin kotitalouksille aikaiseksi kotitalousvähennyksen kaltainen ns. sähkövähennys. Kotitalous on oikeutettu tähän vähennykseen jos sähkölaskut ovat nousseet yli 2000 euroa neljässä kuukaudessa (tammi-huhtikuu). Lisäksi arvonlisävero pudotettiin 24 prosentista 10 prosenttiin. Hyvä alku, mutta ei riitä mihinkään.

Varsinkin jos mietitään yrityksiä, niin niille ei ole suunnattu toistaiseksi mitään muuta kuin tuo ALV:n pudottaminen ja jokainen meistä osaa laskea, ettei se ALV-osuuden laskeminen 14 prosenttiyksiköllä pelasta vielä yhtään mitään. Koronan iskiessä yrityksille oli tarjolla hyvin nopeasti haettavana useita eri tukimuotoja. Nyt sähkökriisin iskiessä yritys ei voi hakea tukea mistään. Itse on pärjättävä. Esimerkiksi yritykset joilla on isoja lämmitettäviä hallitiloja, ovat varmasti todellisessa nesteessä sähkölaskujen kanssa. Jopa meidän pieni toimituksemme, joka toimii vanhan omakotitalon yläkerrassa voi odottaa tammi-helmikuulta jopa 2500-3000 euron kuukausittaista sähkölaskua. Sellainen summa alkaa vaikuttaa jo pienen yrityksen toimintaan pidemmällä aikavälillä ellei jotain tukea tai muuta keinoa pienentää sähkölaskua pikaisesti löydy. Nyt olemme toimineet niin, että osa huoneista on otettu pois käytöstä, lämmitystä pudotettu ja siirrytty osin etätöihin. Katsotaan miten toimet riittävät.

Tällä viikolla pääministeripuolue toi pikavauhdilla eduskuntaan ajatuksen sähkön hintakatosta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan voisi tähän todeta. Oppositio leimasi ehdotuksen heti panikoimiseksi, liian myöhäiseksi ja vaalitempuksi. No, oli se sitten mitä tahansa noista, niin nyt olisi syytä oppositionkin syytä unohtaa politikointi asian tiimoilta ja tarttua tilaisuuteen asettaa sähkölle hintakatto. Mitä pikemmin, sen parempi. Hintakaton lisäksi odotan hallitukselta edelleen toimia, jotka edesauttaisivat monet pienet ja keskisuuret yrittäjät tästä nesteestä ylös. Jotain sellaista kuin kotitaloukseille räätälöity sähkövähennys, olisi varmasti varsin sopiva myös yrityksille. Sen verran paljon me veroja Suomessa maksamme, että on syytä odottaa, ettei tämä sähkökriisi kaadu kokonaan kotitalouksien ja yrittäjien niskaan. Lain mukaan sähköä on toimitettava kansalaisille kohtuulliseen hintaan. Nyt hinta ei ole kohtuullinen.

Jään mielenkiinnolla odottamaan kunka hintakatto eduskunnassa etenee ja hikikarpalot otsalla odottamaan joulukuun sähkölaskua.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi