Suomen jäyhä kansa alkaa taas pikkuhiljaa heräilemään talvihorroksestaan. Kevätaurinko lämmittää talvesta kankeita luita ja viimeisimmätkin kevään merkit ovat täällä taas. En nyt tietenkään puhu jääpeitteestä vapautuneista järvistä tai kukkaan puhkeavista kasveista vaan niistä todellisista kevään merkeistä. Niistä, joista me suomalaiset keräämme valtavan energiapiikin kohti kesää ja joiden voimalla jaksamme taas seuraavan pitkän ja pimeän talven. Eli puhutaanpa hetki jääkiekon MM-kisoista ja euroviisuista.

Jääkiekon MM-kisat on jokakeväinen karnevaali, joka tuntuu keräävän vuosi vuodelta enemmän ja enemmän kierroksia, eikä mikään ihme, onhan Suomi nähty finaalissa jo kolmena peräkkäisenä vuotena. Maha ei tunnu vieläkään olevan täysi, vaan jälleen tänä keväänä Suomen joukkue ja suomalaiset lähtevät metsästämään vain ja ainoastaan kultaa ja kunniaa sekä pitkiä ja kosteita bileitä. Vaikka jääkiekko ei kiinnostaisi pätkääkään, niin on aina kiva lähteä mukaan tähän karnevaaliin, laittaa Suomen pelipaita päälle, hassu peruukki päähän ja vielä hassummat aurinkolasit silmille. Kyllä lähtee!

Entäpä sitten euroviisut? Ihan aina ei ole niissä kisoissa onnistuttu, mutta myös euroviisut on nousemassa koko kansan karnevaaliksi, ainakin silloin kun näyttää siltä, että menestysmahdollisuuksia saattaisi olla. Tänä vuonna Suomen edustaja Käärijä on nostanut odotukset liki taivaisiin ja jo ennen viisufinaalia Helsinki ja Tampere kamppailevat siitä, kummassako kaupungissa ensi vuoden viisut vedetään, kun tänä vuonna Cha Cha Cha hakee voiton Liverpoolista. Ja toden totta on pakko myöntää, etten muista vastaavaa hypeä suomalaisen viisuedustajan ympärillä ennen kilpailua ja kilpailun aikana. Lordi tietenkin poikkeuksena, mutta tuntuu että Käärijä-hype on vielä kovempi kuin Lordilla vuonna 2006. Käärijä on hahmo, joka kiinnostaa ihmisiä ja biisihän on täyskymppi juuri näihin bileisiin. Ennustan, että kyllä se voitto sieltä tulee. Jopa varmemmin kuin jääkiekosta ja Cha Cha Cha raikaa vielä pitkään pitkin maailmaa. Halusit tai et.

Ihan nuorimmat lukijamme eivät varmasti muista, mutta me hieman vanhemmat muistamme hyvin, kuinka joskus sanottiin, että ennemmin helvetti jäätyy kuin Suomi voittaa lätkän MM-kultaa tai euroviisut. No, nyt haetaan jääkiekossa jo mestaruutta nro 5, puhumattakaan siitä, että plakkarissa on myös olympiakulta. Euroviisuissakin ikuinen nollakerholainen Suomi hakee jo toista täysosumaa. Never say never eli älä koskaan sano ei koskaan. Elämä on ihmeellistä ja ihmeellisiä asioita tapahtuu. Pääsimmehän me Natoonkin. Ei kai vaan Suomesta pikkuhiljaa ole kuoriutumassa Euroopan napa, jota ihaillaan ja seurataan muualla kadehtien?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaiseman liikuntaraportin mukaan suomalaisten liikuntatottumukset tai oikeammin niiden puute on huolestuttavalla tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkumattomuus tulee aiheuttamaan jo lähitulevaisuudessa merkittäviä ongelmia yhteiskunnalle. Yhtenä indikaattorina varusmiesten kuntotulokset ovat laskeneet vuosi vuodelta. Liikkumisen määrä vähenee, jolloin kestävyys- ja lihaskunto heikkenee. Samaan aikaan paino nousee. Esimerkiksi varusmiesten paino on noussut keskimäärin kahdeksan kiloa vuodesta 1993. Pelkästään se on iso tekijä, mutta samaan aikaan laskeneet kuntotulokset aiheuttavat jo työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä.

Liikkumattomuus lyhentää työuria, vie ennenaikaiselle eläkkeelle ja vie taloudellisen kantokyvyn. Olemme vaikeuksissa, jos emme kykene näitä koko ajan laskeneita käyriä kääntämään. Liikkumattomuus on paitsi yhteiskunnallinen ongelma, se aiheuttaa myös yksilölle haittaa. Liikunnan puute altistaa sydän- ja verisuonisairauksille tai kakkostyypin diabetekselle, joka on vahvasti elintapasidonnainen sairaus. Jo pelkästään sen hoitoon kuluu jopa kymmenen prosenttia vuotuisista terveysmenoista.

Meillä on paljon ammatteja, joissa pitäisi olla hyvässä kunnossa. Miten poliisi, sotilas, rajavartija tai pelastaja voisi aloittaa työuransa, jos kunto ei yksinkertaisesti vaativaan työhön riitä? Liike tehostaa aivojen palautumista ja siksi työikäisten kannattaa lisätä liikkumistaan. Ihmisen tuki- ja liikuntaelimistö on tehty käyttämistä varten. Nykykehitys on kuitenkin päinvastainen, suomalaiset liikkuvat yhä vähemmän. Tämä johtaa kalliisiin yhteiskunnan ja terveydenhuollon kustannuksiin.

Liian vähäinen liike ja runsas istuminen ovat isoimmat riskitekijät. Suositusten mukaan reilu tunti reipasta liikettä päivässä riittää, jotta istumisen terveyttä huonontavia vaikutuksia voisi vähentää. Ja kyse ei todellakaan ole mistään hikijumpasta tai kovista juoksutuloksista. Perusliikunta, kuten kävely, pyöräily ja uinti sekä työmatkaliikunta ovat kivijalka kaikelle terveydelle ja hyvinvoinnille.

Se, että nykyään istutaan paljon ja liikutaan vähän, on arveltu aiheuttavan pelkästään terveydenhuollossa yli 3 miljardin kustannukset vuosittain. Olisiko tässä mietinnän paikka, kun tuleva hallitus miettii kovasti niitä säästökohteita? Kansan takamus pitäisi saada nostettua ylös penkistä jollain keinolla ja liikettä lisättyä kokonaisvaltaisesti. Se, jos mikä olisi säästöä, jos jokainen meistä pitäisi huolta omasta kunnostaan. Paine terveydenhuollossa vähenisi ja kustannukset laskisivat. Samalla oma olokin kohenisi ja kaikenlaisten terveydenhoitopalveluiden ja lääkkeiden käyttö vähenisi. Ja tämä ei vaatisi mitään muuta kuin sen, että jokainen meistä ottaisi itseään niskasta kiinni ja kiinnittäisi huomiota omaan liikkumiseensa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lähde: Taloussanomat 18.4.2023

Lahdessa on eletty viime viikot jääkiekkohuumaa, kun kaupungin kiekkoylpeys Pelicans on pelannut upeita finaaleja. Halli on ollut täynnä ja torillekin on kehitetty upea Pekko Park, jossa peliä voi seurata turkoosissa yhteisössä. Tämä onkin vetänyt paikalle tuhansia lätkäfaneja kokemaan yhdessä finaalihuumaa. Hienosti ideoitu niin Pelicansilta kuin Lahden kaupungiltakin. Peli on ollut kovaa kaukalossa ja mediapeliäkin on perinteisesti pelattu, kun tuomareihin ja jäähytasapainoon on haluttu vaikuttaa. Kaiken kaikkiaan upea lätkäkevät meille lahtelaisille riippumatta siitä, voitetaanko hopeaa vaiko peräti kultaa.

Pieni kauneusvirhekin on finaalikiimassa nähty Pelicansin toimiston puolelta. Viime pelissä katsomoon roudattiin Kultamekko-Iidana tunnettu julkisuushahmo, joka on on tehnyt Tapparan maalivahti Heljangosta rikosilmoituksen. Somepersoona syyttää Tappara-maalivahti Christian Heljankoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka tapahtui Vainion ollessa vielä 17-vuotias. Vainion näyttäminen hallin videoscreenillä tulkittiin yritykseksi häiritä Heljangon keskittymistä peliin. Pelicans on kieltänyt provosointiyrityksen, mutta onhan se nyt aivan selvä, että provosoinnista nimenomaan oli kyse. Pelicans oli itse kutsunut Vainion peliin ja pohtinut jopa, että kyseinen henkilö pudottaisi avauskiekon? Tässä kohtaa olisi ehkä syytä vain nostaa toimistolla käsi ylös typerän virheen merkiksi, sillä kysymys on pitkälti siitä, kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään voiton tavoittelussa, niin että se enää täyttää tyylikkyyden kriteerit? Ja täytyy muistaa, ettei Heljankoa ole suinkaan tuomittu vielä mistään, rikosasia on vielä täysin kesken. Siihen nähden myös fanikatsomon pedofiili-huudot maistuivat varsin oksettavilta.

Siihen on jo Suomessakin totuttu, että fanikatsomot kyllä provosoivat, psyykkaavat ja mollaavat vastustajia surutta ja rankastikin, mutta vastustajan provosointi ei mielestäni missään nimessä kuulu Pelicans-organisaation tehtäviin. Voitetaan se peli siellä kaukalossa ja jos ei voiteta, niin voidaan kuitenkin poistua kaukalosta pystypäin, ilman että tehdään itsestämme typeryksiä. En usko, että pelaajistakaan kukaan arvostaa moista pelleilyä. Jos hävitään, niin hävitään, mutta tyylikkyys olisi syytä kuitenkin säilyttää loppuun asti.

Toivottavasti Pelicansin toimisto otti tästä oppia, eikä vastaavia typeriä ylilyöntejä nähdä tulevaisuudessa. Kaukalossa taistellaan viimeiseen asti, mutta mauttomuuksiin kaukalon ulkopuolella ei kannata sortua. Muutenhan Pelicansin kevät on ollut meille kannattajille silkkaa juhlaa. Kiitos siitä Pelicans!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahdessa eletään turkoosia lätkäkevättä. Pelicansin ja Tapparan väliset finaalit käynnistyivät tämän viikon keskiviikkona. Tämähän alkaa tulla ihan tavaksi, vastahan siitä on 11 vuotta, kun Pelicans oli viimeksi finaalissa… No, leikki sikseen. Tällä hetkellä Lahti elää jääkiekosta. Torille on pystytetty 3000 henkeä vetävä Pekko Park -teltta, jossa ne, jotka eivät lippua finaaleihin ehtineet ostamaan, voivat katsoa pelejä Pelicans-henkisessä ympäristössä. Molemmat Lahdessa pelattavat finaalit myytiin loppuun 10 minuutissa! Kyllähän lahtelaisistakin urheiluhulluja näköjään kuoriutuu, kunhan vaan sitä menestystä tulee.

Aika harvoin muuten Lahdessa on isojen pallopelien finaaleja pelattu. Pelicans oli viimeksi finaalissa vuonna 2012. Sitä edellisen kerran lahtelainen palloilujoukkue finaalissa taisi olla koripallon puolella Namika Lahti vuonna 2009. Jalkapallon puolella joudutaan menemään aina vuoteen 2008, kun edes pronssinen mitali on tänne saatu. Sitä ennen puhutaankin sitten 1990-luvun alkuvuosista, jolloin elettiin Kuusysin kultaisia vuosia.

Finaalipaikka oli iso yllätys, sillä Pelicans pudotti välierissä Ilveksen, joka oli omasta ja mediankin mielestä jo varma finalisti. Tampereella on odotettu paikallisfinaalia kuin kuuta nousevaa ja tänä keväänä sen piti viimeinkin toteutua, kun Ilves sai välierissä vastaansa piskuisen yllättäjäjoukkueen Lahesta. Pelicans meni ja pilasi tämän unelmafinaalin tamperelaisjoukkuiden kesken ja se kirvoittikin mediassa, jopa ihan vakavastikin otettavissa sellaisissa, kovin kirpeitä ja varsin outoja näkemyksiä. Kyseessä on kuulemma varsinainen liigan antikliimaksi.

Helsingin Sanomien mukaan Pelicansin finaalipaikan vuoksi muut liigaseurat menettivät ison summan rahaa, jaetaanhan välierien ja finaalien lipputulot kaikkien playoff-joukkueiden kesken menestyksen mukaan. Kun Lahden Isku Areenaan mahtuu vain 4400 katsojaa, niin liigajoukkueet menettävät kahdesta Lahden pelistä liki 16 000 katsojan lipputulot. Varmasti ihan oikein laskettu, mutta eikö kyse ole kuitenkin urheilusta, jossa kentällä mitataan se kumpi joukkue on oikeutettu finaalipaikkaan? Kyllä tämänkaltainen pienen joukkueen menestys ruokkii uskoa myös muihin sarjan keskisuuriin ja pieniin joukkueisiin, ettei pelkkä pelaajabudjetti määrittele tulosta kentällä.

Jos halutaan mennä pelkkä talous edellä, niin ensi kaudeksi voitasiiinkin sopia jo ennen kautta, että finaalissa pelaavat Tappara ja Ilves, kävi runkosarjassa miten tahansa. Samalla voitaisiin pudottaa liigasta kaikki ne joukkueet, joiden yleisökapasiteetti on alle 8000 henkeä. Mitäpä sitä turhaan missään pikkuhalleissa pelata?

No, onneksi kuitenkin pelataan, joten kaikki kannustamaan Pelicans siihen ensimmäiseen lahtelaiseen kiekkokultaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunki keksi mielestään aivan suunnattoman upean suunnitelman, joka toisi rahaa kaupungin kassaan tulevina vuosina kottikärrykaupalla. Naapurikunnassa Iitissä nimittäin suunniteltiin rakennettavaksi moottorirataa, maalailtiin ruusuisia tulevaisuuden kuvia isolla pensselillä ja suunniteltiin ajettavan maailmanmestarusosakilpailuja, ainakin moottoripyörillä, mutta taustalla olivat unelmat jopa F1-tason kilpailuista. Lahti näki tilaisuutensa tulleen. Tuohon on lähdettävä mukaan, sillä silmissä siinsi jo ne 100 000 katsojaa per kisaviikonloppu, jotka pitkälti majoittuisivat Lahdessa ja lähiympäristössä. Tietenkin tuon alueen tapahtumatuotanto piti myös saada Lahden kaupungin haltuun. Ja kas vain, Lahti sai kun saikin tapahtumien järjestämisen KymiRingillä itselleen. Nyt näyttää kyllä lupaavalta julistettiin kaupungintaloltakin. No, muutama miljoonahan siihen meni, mutta nehän tulisivat varmuudella muutamassa vuodessa takaisin, kun kisat radalla alkaisivat.

Pahin mahdollinen skenaario kuitenkin tapahtui. Saapui maailmanlaajuinen pandemia ja kisat jouduttiin perumaan monena vuotena peräkkäin. Siihen päälle vielä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan mikä käytännössä poisti kaikki kymmenettuhannet venäläisturistit , joita oli odoteltu KymiRingille tulevina vuosina. Samalla ilmeni, ettei itse rata-aluekaan ollut kisakunnossa. Oravanpyörä oli valmis ja syöksy kohti konkurssia oli alkanut. Alkoi syyllisten etsiminen.

Asiaa voidaan lähestyä kahdella eri tavalla. Ensin positiivinen lähestyminen. Onnistuessaan KymiRing olisi tosiaankin voinut tuoda kymmeniätuhansia turisteja lisää Päijät-Hämeeseen ja Lahteen per kilpailu. Puhumattakaan siitä, että jollain ilveellä olisi saatu F1-kisa jossain vaiheessa Iittiin. Lahti tapahtumajärjestäjänä olisi käärinyt isoimmat voitot. Samalla kaupunki olisi voinut satsata majoituskapasiteetin kasvattamiseen. Lahdessa nähtiin mahdollisuus ja siihen tartuttiin. Jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, KymiRingin lahtelaiset puuhamiehet olisivat olleet suuria sankareita. Nyt vain liian moni asia meni pieleen, riippumatta Lahden kaupungin omista toimista.

Jos mietitään sitä, miten kaikki sitten meni mynkään ja Lahti menetti jupakassa huimat 4,6 miljoonaa euroa iittiläiseen sorakuoppaan, niin ensimmäisenä on nostettava esiin se kysymys, onko tämä edes kunnan ydintoimintaa, johon nämä miljoonat nyt kadotettiin? Jo ajatus siitä, että Euroopan vihreä ympäristöpääkaupunki on mukana rahoittamassa moottorirataa on absurdi ja sotii Lahden omia vihreitä arvoja vastaan. Toisaalla saarnataan vihreistä arvoista ja samaan aikaan rahastetaan moottoriurheilulla, jota ei missään nimessä voi pitää kovin eettisenä ja vihreänä urheilumuotona näinä aikoina.

KymiRing ja siihen liittyvät kuviot suorastaan vaativat avointa, läpinäkyvää keskustelua valtuustossa ja koko kaupungissa. Koko prosessi kaikkine hukattuine miljoonine euroineen on avattava. Nyt puhutaan meidän kaikkien lahtelaisten rahoista. Tämän lisäksi rataan on upotettu myös valtion rahaa avustuksien muodossa liki 7 miljoonaa euroa, joten ei tämä pelkästään lahtelaisten tappio ole. Olen varma, että KymiRingiä puidaan Lahdessa vielä vuosia eteenpäin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Demokratia on puhunut, pulinat pois. Oppositio eli kokoomus ja perussuomalaiset melkeinpä pyyhkivät lattiaa hallituspuolueilla eduskuntavaaleissa. Hallituspuolueista vihreät, keskusta ja vasemmisto menettivät monta paikkaa, mutta demarit hieman yllättäen jopa kasvattivat suosiotaan, mikä on todella harvinaista pääministeripuolueelle, joka yleensä kokee vaaleissa tappion. Tämä selittynee pitkälti sillä, että loppumetreillä vaaleista tuli pääministeri- ja linjavaalit. Pääministeri Marinin kansansuosion vaikutusta tulokseen ei tässä kohtaa voi aliarvioida. Kuka tietää miten olisi demareille käynyt ilman Marinia ja hänen suurta suosiotaan?

Vaalien voittajaksi ja käytännössä seuraavaksi pääministeriksi kipusi aika odotetusti Petteri Orpo, jolla on edessään melkoinen savotta, kun uutta hallitusta lähdetään kokoamaan. Puolueista keskusta ja vihreät ovat jo ehtineet vaalitappion myötä asemoimaan itsensä oppositioon. Täysin ymmärrettävää, sillä varsinkin keskusta on menettänyt hurjan määrän paikkoja kaksissa viime eduskuntavaaleissa.

Hallitusvaihtoehtoja on muutama, mutta kaikissa niissä on selkeät ongelmakohtansa. Jos Orpo lähtee kokoamaan oikeistohallitusta, johon tulisivat perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja Rkp, ongelmaksi muodostuisi varmasti ilmastopolitiikka ja työperäinen maahanmuutto, joissa kokoomus ja perussuomalaiset ovat eri linjoilla. EU-erosta perussuomalaiset ovat ilmeisesti jo valmiita luopumaan? Lisäksi kivenä kengässä voisi olla Rkp:n ja perussuomalaisten näkemykset ruotsin kielen asemasta.

Toinen vaihtoehto on sinipuna, jolloin perussuomalaiset korvattaisiin demareilla. Ei kovin ongelmaton kokoonpano tämäkään. Varsinkin talousasioissa puolueet olisivat aika eri keinoilla liikenteessä. Suostuisiko Marin valtionvarainministeriksi kiristämään vähempiosaisten rahakukkaroa? Tuskinpa kaikkien tiukkojen vaaliväittelyiden jälkeen.

Itse olen sitä mieltä, että nyt vain rohkeasti oikeistohallitusta kokeilemaan. Sitähän vaalituloskin suorastaan alleviivaa. Hallituksen linja hävisi selkeästi opposition tiukalle säästölinjalle. Lisäksi kokoomus ja perussuomalaiset ovat viimeisten neljän vuoden aikana tehneet monta yhteistä välikysymystä, joten yhteinen linja löytynee ongelmakohdista huolimatta suht’koht helposti? Nyt viimeistään on myös perussuomalaisten otettava vastuuta vallasta ja päätöksistä tässä maassa. Vaalitulos ainakin siihen oikeuttaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti ei ole kahminut jääkiekossa mitaleita, vaikka varsin pitkät perinteet meillä lajin parissa ovatkin. Ja en todellakaan laske lahtelaiseksi jääkiekkomitaliksi Viipurin Reippaan kultaa vuodelta 1928. Se toistaiseksi ainoa oikea lahtelainen mitali eli hopea napattiin peräti 11 vuotta sitten ja tällä kaudella meillä lahtelaisilla kiekkojännäreillä on taas mahdollisuus nauttia mitalipeleistä. Aika harvinaista herkkua siis.

Ylen kiekkoasiantuntija Topi Nättinen taisi kertoa ennen kiekkokauden alkua kausiennakossaan, että jos liigasta olisi mahdollista pudota, niin Pelicans olisi tällä kaudella vaaravyöhykkeessä. Myös muut mediat rankkasivat turkoosin lahtelaisjoukkueen kategoriaan ynnä muut. Nyt kun Pelicans pelaa mitalipeleissä oltuaan runkosarjassakin jo nelonen, on meidän helppo naureskella Lahdessa näille median ja asiantuntijoiden kausiennakoille. Totuuden nimissä on kyllä myönnettävä, etten muista ensimmäistäkään lahtelaista kiekkojännäriä, joka olisi uskonut tällä kaudella näkevänsä Pelicansin pelaamassa mitaleista, joten kyllä tämä kauden suurin yllätys ehdottomasti on.

Miksi sitten ennakot menivät noinkin pahasti metsään? Vuotta aikaisemmin kausiennakoissa hehkutettiin Pelicansin nuoriso-osastoa ja sen potentiaalia. Nostettiin esiin Vilenin ja Jämsenin veljekset, Haatanen, Tukiainen, Patrikainen jne. Kun viime kaudella se nuorten potentiaali ei oikeastaan missään vaiheessa realisoitunutkaan, media unohti nämä ison potentiaalin omaavat lahtelaispelaajat seuraavan kauden arvioissaan. Ikään kuin se valtava potentiaali olisi jonnekin kadonnut, vaikka suurin osa kavereista on iältään vasta 19-22 vuotiaita. Samalla kyseenalaistettiin myös valmentaja Niemelän osaaminen, koska viime kausi ei niin loistokas ollutkaan.

Vaan toisin kävi. Nyt tuo lahtelaisnuorten esiinmarssi on tapahtunut kovalla ryminällä ja samalla joukkueeseen hankitut ulkomaalaispelaajat ovat tehneet juuri sitä mistä heille maksetaankin eli ratkaisseet otteluita. Jasek, Brygmann ja Kelleher ovat tehoillaan ratkaisseet ottelut ja Bartosak hoitanut torjuntatyöt mallikkaasti, kun samalla Pelicansin omat nuoret kasvatit ovat hoitaneet omat tonttinsa hienosti.

Tampereella on odotettu umpitamperelaista finaalia vesi kielellä jo vuoden päivät. Ovatko Ilveksen ja Tapparan pelaajienkin ajatukset jo siinä unelmafinaalissa, vaikka välierätkin ovat vielä pelaamatta? Onko tässä Pelicansin ja Hifk:n sauma iskeä, varsinkin kun Antti Tuiskun Nokia Areena-konserttien vuoksi kaksi ensimmäistä peliä pelataan poikkkeuksellisesti haastajien kotiluolissa? Pelicans-pelaajien kehonkieli voitetun KalPa-sarjan jälkeen oli selkeä. Focus oli jo asetettu seuraavaan vastustajaan. Vielä ei voitettu mitään, tähtäimessä on Kanada-malja. Turkoosia niskaan ystävät ja hallille kannustamaan!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla alkaneet vaalitentit ovat olleet varsin mielenkiintoisia. Huomaa selkeästi, että kolmen suuren puolueen väliset erot ovat todella marginaaliset. Tämä taas tarkoittaa sitä, että puolueiden väliset erot on saatava selkeästi esiin tenteissä. Mikä on se syy, miksi juuri meitä kannattaa äänestää?

Vaikka yleisesti halutaan puhua talousvaaleista, niin vahvasti näyttää siltä, että näistä vaaleista on tulossa myös arvovaalit. Ja sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että tenteissä tunteet nousevat pintaan ja äänenpainot nousevat. Varsinkin Sanna Marin ja Riikka Purra tuntuvat olevan tukkanuottasilla jokaisessa tentissä, onhan Marin kertonut jo aikaa sitten, ettei perussuomalaiset kelpaa demareille hallituskumppaniksi. Petteri Orpo tuntuu vain myhäilevän tyytyväisenä taustalla, sillä kokoomuksen seura kelpaa juuri nyt kaikille hallitusneuvotteluissa. Samalla Orpo tekee itsestään jollain tapaa hajuttoman, mauttoman ja värittömän, kun samaan aikaan Marin ja Purra nostavat kierroksia.

Ihan ensimmäisenä estradille astelivat kuitenkin pienpuolueet, joita oli kaikkiaan 13. Joukossa oli muutama puolue, jonka olemassaolosta en edes tiennyt, mutta hienoa, että myös pienpuolueet saivat laatuaikaa isolla kanavalla parhaaseen katseluaikaan. Tentti herätti kohdallani ehkä enemmän sympatiaa, kuin äänestysinnokkuutta kyseisiä pienpuolueita kohtaan. Verrattuna isoihin puolueisiin nämä pienet olivat huomattavan paljon kohteliaampia toisiaan kohtaan, eikä ammattipoliitikon varmuutta kameroiden edessä moneltakaan löytynyt. Kaikenlainen toisen päälle huutaminen loisti poissaolollaan, mikä teki tentin seuraamisesta vaivatonta. Muutama foliohattuteoriakin kuultiin mm. koronahuijaukseen ja Ukrainan sotaan liittyen. Suoranaista rasismiakin mukaan mahtui, olihan paikalla ainakin kolmen puolueen verran rasistisiksi määriteltäviä tahoja. Aika avoimesti he kuitenkin ajatuksiaan saivat kertoa ja itse asiassa olivat jopa silminnähden ylpeitä rasismistaan. Lainsäädännössä on vain kuulemma joitain ongelmia eri rotujen syrjintään liittyen…

Isojen puolueiden tentit ovatkin olleet sitten enemmän TV-viihdettä kuin asiaohjelmia, joista kansalainen saisi jotain tietoa. Toisen päälle puhuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä huutamiseltakaan ole säästytty. Itse katselen mielelläni nämä isojen puolueiden tentit niin, että jokainen puolue käsitellään erikseen omassa ohjelmassaan ja jokainen saa yhtäläisen puheajan ilman että kukaan keskeyttää. Ei tarvitse Harkimonkaan lähteä studiosta kesken tentin, kun ei omasta mielestään saa tarpeeksi puheaikaa.

En oikein ymmärrä sitä, mitä arvoa tällaisella keskinäisellä väittelyllä ja huutamisella on. No, viihdearvoa varmasti, mutta eihän vaaleissa äänestetä siitä, kuka väittelee parhaiten tai kenellä on kantavin ääni ja osaa härskeimmin keskeyttää toisen puheenvuoron. Itse kaipaan nimenomaan tietoa puolueiden linjauksista liittyen talousasiohin, koulutukseen, terveydenhoitoon, kulttuuriin jne. Vaalijärjestelmämme toimii niin, että vaikka äänestämmekin henkilöä, niin ääni päätyy kuitenkin loppujen lopuksi puolueelle, vaikkei ehdokas itse läpi pääsisikään. Puolueiden sisälläkin ehdokkailla on erilaisia näkemyksiä, mutta yleensä eduskunnan äänestyksissä kansanedustajat äänestävät ryhmäkurin mukaan eli puolue päättää mitä mieltä edustaja on. Ylen nettisivuilta löytyy muuten vallan mainio puoluekone. Kävin vastailemassa tuohon ja täytyy myöntää, että puolue joka oli lähimpänä omia ajatuksiani (79 prosenttisesti!) oli minullekin todellinen yllätys. Puolue, jota en ole koskaan vaaleissa äänestänyt. Täytyypä tutustua tarkemmin, sillä vielä on aikaa äänestyspäivään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Omalähiö on ilmestynyt Etelä-Lahdessa jo pian 45 vuotta. Etelälahtelaisille lehti on siis varsin tuttu ja olemmekin saaneet ilmestymisalueellamme lempinimen Etelä-Lahden Pikkujättiläinen.

Nyt kuitenkin pitelet käsissäsi historiallista Omalähiötä, sillä tämä kyseinen numero jaetaan poikkeuksellisesti koko Lahden kaupungin alueelle. Etelälahtelaiset saavat lehtensä perinteisesti perjantaina ja muu Lahti seuraavana keskiviikkona. Tämä tarkoittaa sitä, että liki 36 000 uutta taloutta pääsee nyt ensimmäistä kertaa tutustumaan lehtemme paperiversioon.

Lyhyesti kerrottuna Omalähiö on puolueista riippumaton lähiölehti, jota kustantaa pieni perheyritys Salomaan Kirjapaino Oy. Meillä ei siis ole takanamme ison mediakonsernin tukea, vaan olemme täysin itsenäinen toimija lahtelaisessa mediakentässä ja tämä näkyy myös sivujemme sisällössä. Uskallamme ottaa kantaa ja kertoa reippaasti oman mielipiteemme. Omalähiön sivuilta löydät sellaisia juttuja, joita et muista lehdistä löydä, sillä teemme paljon ilmestymisalueeseemme liittyviä mielenkiintoisia juttuja.

Varmasti joku nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä etelälahtelainen lehti ilmestyy nyt koko Lahden alueella. Yksi syy on tulevat eduskuntavaalit. Haluamme, että ihmiset olisivat kiinnostuneita politiikasta, päättäjien mielipiteistä, puolueiden linjauksista ja kävisivät äänestämässä. Me valitsemme ne ihmiset, jotka tekevät tärkeitä päätöksiä, jotka koskevat meidän kaikkien elämää. On vaalista toiseen outoa, että toistuvasti vaalien suurin puolue on nukkuvien puolue. Siksi esittelemme tämän lehden sivuilla mahdollisimman laajasti ehdokkaita ja heidän mielipiteitään, jotta sinun olisi helpompi päättää kenelle kallisarvoisen äänesi annat. Aivan sama ketä henkilöä tai puoluetta äänestät, kunhan äänestät.

Toinen syy on se, että tämä vuosi on lehtemme 45. vuosikerta eli haluamme samalla juhlistaa lehtemme pitkää taivalta ja tarjota pienen maistiaisen Omalähiön maailmasta koko Lahdelle. Onhan Omalähiö Lahden vanhin ilmaisjakelulehti vielä elossa olevista lehdistä.

Jos nyt innostuit lehdestämme, niin älä huolehdi vaikkei seuraavat numerot luukustasi tippuisikaan siellä junaradan pohjoispuolella. Niin tulevat, kuin menneetkin Omalähiöt löytyvät näköislehtenä osoitteessa www.omalahio.fi

Tervetuloa tutustumaan Omalähiöön!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Päivittäistavarakauppiaat ovat jälleen aktivoituneet näin eduskuntavaalien aikana vaatimaan viinejä ruokakauppoihin. Josko seuraava eduskunta olisi niin edistyksellinen, että viinien saaminen ruokakauppoihin vihdoin onnistuisi? Asiasta on taitettu peistä jo vuosikymmenet, eivätkä argumentit puolesta ja vastaan ole käytännössä muuttuneet miksikään. Kun Suomi liittyi 90-luvulla EU:hun moni kuvitteli, että se automaattisesti tarkoittaisin myös Alkon monopolin murenemista. Näinhän ei sitten käynyt. Ihan niin eurooppalaisia meistä ei ole vieläkään tullut, että alkoholi olisi vapautettu valtion monopolista.

Päivittäistavarakauppiaat haaveilevat eurooppalaisesta alkoholikulttuurista, jossa ruoan kanssa samalle hihnalle voi kassalla nostaa myös alkoholia sisältävät ruokajuomat. Kieltämättä on vähän hassua, että tässä asiassa Suomi on edelleen Ruotsin kanssa takapajula, jossa valtio valvoo ihmisten alkoholin käyttöä tarkasti. Ikään kuin valtiolla olisi avain Pandoran boxiin, joka vääriin käsiin joutuessaan ajaisi suomen kansan helvettiin ja ikuiseen kännitilaan. Sinänsä aika vanha ja luutunut katsontakanta mielestäni. Siihen ettei suomalaisille voi myydä alkoholia mistä kaupasta tahansa, vedoten siihen ettei suomalainen osaa käyttää alkoholia, on ikivanha jargon, jota on toisteltu jo kieltolakiajoista. Muistatteko kuinka helvetti piti olla irti, kun keskiolut tuli kauppoihin? Tai alkoholijuomat kioskeihin? Näin ei kuitenkaan ole käynyt, ei meillä eikä muuallakaan Euroopassa. Pitäisiköhän pikku hiljaa valtionkin alkaa luottaa kansalaisiinsa?

Olen aika varma, että kyse on hyvin pitkälti myös rahasta. Viinien myynti on valtiolle ja Alkolle rahakasta kauppaa, jossa liikkuu isot rahat. Alkoholijuomia myytiin Alkosta viime vuonna yli 80 miljoonaa litraa. Arvioidaan, että pelkästään viinien myynnistä tilille napsahtaa vuodessa yli 700 miljoonaa euroa. Eihän valtio ja Alko halua tällaisesta rahasammosta irti päästää. Ja kohtalaisen ymmärrettävää on myös se, että päivittäistavarakauppiaat haluaisivat osansa tästä tulonjaosta.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan 65% suomalaisista haluaisi viinit ruokakauppoihin. Iso osa kansasta siis. On kuitenkin totta, että Suomessa on arviolta puoli miljoonaa alkoholin väärinkäyttäjää ja tämä on tietenkin mahdollisessa uudistuksissa muistettava. Jos viinit jollain ilveellä saataisiin ruokakauppoihin, tarkoittaisi se myös sitä, että valvontaa kaupoissa tulisi selkeästi lisätä, sillä erilaiset häiriötekijät varmasti myös lisääntyisivät kassoilla. Ongelmia tässä viinit ruokakauppaan -asiassa varmasti on paljonkin ratkottavana, mutta onko Alko ja valtio valmis edes keskustelemaan asiasta?

Suomi on jo voittanut Euroviisut ja jääkiekon maailmanmestaruuden ja olympiakullan. Olisiko nyt vihdoinkin aika saada myös viinit ruokakauppoihin, niin kuin muuallakin Euroopassa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi