Arkistot: Pääkirjoitukset

Lahden kaupungin Liikuntapakkasuunnitelma 2025 – 2035 on valmistunut. Suunnitelman tavoitteena on linjata Lahden kaupungin tulevia liikuntapaikkainvestointeja ja rytmittää liikuntapaikkojen peruskorjaushankkeita seuraavien kymmenen vuoden aikana. Mikään kiveenhakattu suunnitelma se ei ole ja varsin todennäköisesti muutoksia siihen saadaan matkan varrella. Kyseessä on siis eräänlainen lähtökohta vuonna 2024.

Suunnitelmakauden isoiksi hankkeiksi on nostettu uuden vesiliikuntakeskuksen rakentaminen ja osittain nykyisistä uimahalleista luopuminen, jäähalliolosuhteiden sekä Kisapuiston tapahtumaolosuhteiden kehittäminen, talvilajien ympärivuotisen kilpailu- ja harjoitusolosuhteiden lisääminen sekä suur- ja messuhallien kehittämistyö. Kaupungin taloudellisen tilanteen johdosta investointitarpeita on priorisoitava. Suomeksi tämä tarkoittaa siis sitä, että hankkeet on laitettava tärkeysjärjestykseen.

Ylen haastattelema liikuntajohtaja Aleksi Nyström linjasi torstaina, että hänen mielestään ykkösprioriteetti on vesiliikuntakeskuksen rakentaminen. Sen sijaan Nyströmin mielestä uusi monitoimihalli eli uusi jäähalli voi Nyströmin mukaan odottaa vielä 10 vuotta, sillä kaupunki on laittamassa 2 miljoonaa euroa Isku Areenan remonttiin. Mielenkiintoista on kyllä kuulla Pelicansin näkemys tästä, sillä kaikki varmasti muistavat pari viime kevättä, kun finaalilippujen hinnat olivat pilvissä, koska hallin yleisökapasiteetti tuli vastaan. Lahti tarvitsisi noin 6000 henkeä vetävän hallin, jotta pääsylippujen hinnat voitaisiin pitää aisoissa. Ja onhan Isku Areena pieni ja ahdas monessa muussakin mielessä.

Vesiliikuntakeskus on varmasti kaupunkilaisten liikunnan kannalta se mieluisin ykköskohde, varsinkin kun suunnitelmissa on sijoittaa uusi maauimala vesiliikuntakeskuksen yhteyteen. Mutta mitä on tapahtunut Kisapuiston stadionhankkeelle? Sitä ei mainita lainkaan, tosin vuosille 2027-28 on suunnitteilla Kisapuiston jalkapallostadionin ”katsomo-, huolto- ja sosiaalitilojen uudistustyöt”. Pitävätkö nuo uudistustyöt sisällään kokonaan uuden pääkatsomon? Toivottavasti, sillä vaikkei Kisapuistosta oikeaa jalkapallostadionia ehkä saadakaan, olisi tärkeä saada Kisapuistoon edes se uusi moderni pääkatsomo, puhumattakaan siitä, että tekonurmi saataisiin vaihdettua pikaisesti. Lahtelaisen jalkapalloilun olisi jo korkea aika palata kotiinsa Kisapuistoon ja jättää hiihtostadion hiihtäjille ja yleisurheilulle.

Se, että rahaa tullaan varmuudella löytämään hiihtokeskuksen kehittämiseen ja ylläpitämiseen, ei ole yllätys. Siintäväthän uudet MM-kisat jo aivan näköpiirissä. Koskahan muuten hiihtoliitto maksaa velkansa edellisistä kisoista? Vaikutelma siitä, että Lahti on päättäjien mielessä ensisijaisesti hiihtokaupunki, säilyy varsin vahvana. Hiihdon jälkeen tärkeysjärjestyksessä tulee jääkiekko ja jossain salibandyn ja koripallon vanavedessä tulee maailman seuratuin laji eli jalkapallo. Kymiringiin oli varaa kaataa kaupunkilaisten verorahoja 7 miljoona euroa, mutta Kisapuiston stadioniin ei 10 miljoonaa löydy kirveelläkään?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuonna 2018 Patomäen jalkapallokentät heivattiin kehätien rakennusurakan tieltä. Kehätien urakoitsija Valtari-allianssi lupautui tekemään kentät uusiksi omalla kustannuksellaan, vaan toisin kävi. Elämme nyt vuotta 2024 eli kuusi vuotta on tiimalasissa valunut, eivätkä kentät ole valmiita vieläkään. Sadat lahtelaisjuniorit ovat turhaan odottaneet luvattuja pelikenttiä. Lupauksia on kyllä annettu, mutta niiden lunastamista edelleen odotellaan.

Viime viikolla saimme kuulla ilouutisen siitä, että kentät valmistuvat ensi kesäksi. Lahden kaupunki on tilannut kenttäurakan hyvinkääläiseltä infrarakennusyhtiöltä Tieluiskalta 330 000 euron hintaan. Siis mitä? Viulut maksaakin Lahden kaupunki omasta pussistaan, vaikka Väyläviraston kanssa oli sovittu, että Patomäen kenttäalueen ennallistamisesta huolehtii kehätien toteuttanut Valtari-allianssi, jossa kaupunki oli mukana vain tilaajan roolissa. Ilmeisesti kävi niin, ettei Valtari onnistunut tekemään jalkapallokenttiä? Savea oli kuulemma liikaa eikä nurmikaan oikein lähtenyt kasvamaan. Ilmeisesti riittävä peruste purkaa sopimus?

Hienoa, että kentät vihdoinkin toteutuvat, mutta suurta ihmetystä aiheuttaa se, että kaupunki nyt maksaakin kenttien tekemisen. Miten ihmeessä Valtari-allianssi on pääsyt vetkuttelemaan irti vastuusta? Kai Lahti lähettää kuitenkin koko laskun Väylävirastolle? Yksiselitteisesti kenttien rakentaminen oli nimenomaan Väyläviraston ja Valtari-allianssin vastuulla, ei kaupungin ja nyt Lahti kaivaa köyhää kuvettaan yli 300 000 eurolla. Uskomatonta, jos sellainen päätös on Lahdessa tehty, ettei Valtaria laiteta vastuuseen, vaan maksellaan koko rakennusurakka itse? Ja kuka tällaisen päätöksen on tehnyt? Samaan aikaan Lahdessa on säästetty mm. sammuttamalla katuvalot kesäksi ja etsitään kuumeisesti lisäsäästöjä joka puolelta. Lahdessa ollaan kuitenkin ilmeisen tyytyväisiä päätökseen, sillä ainakin kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtaja Francis McCarron hykerteli tyytyväisenä, kun Lahti pääsee ihan itse maksamaan kentät, jotka Väyläviraston piti maksaa.

Urakoitsijoille tämä on tietenkin hyvä uutinen. Jos luvattu urakka ei onnistukaan, kuten Valtarille nyt kävi, niin ei hätää. Lahden kaupunki kyllä hoitaa kaikki kustannukset. Sattuuhan sitä, ettei hommat onnistu. Olen varma, että suurin osa lahtelaisista olisi vaatinut Väylävirastoa hoitamaan homman loppuun asti, maksoi mitä maksoi, koska vastuu kenttien rakentamisesta ja kustannuksista oli nimenomaan Väylävirastolla. Eihän vastuusta kiemurrella sillä perusteella, että urakka onkin isompi, vaikeampi ja kalliimpi, kuin aluksi uskottiin?

No, ilmeisesti Lahti päästi nyt Väyläviraston pälkähästä ja päätti maksaa itse kaiken. Ei ihme, että kaupungin talous on kuralla…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Toimituksemme kuukauden mittainen kesäloma on nyt lusittu, niin kuin monet hassunhauskat sutkauttelijat tapaavat sanoa. Sinänsä jännä sanonta, kun yleensä lusiminen yhdistetään vahvasti vankilaan. Harva meistä kuitenkaan pitää lomaansa vankilana? Oma lomani meni vahvasti kesämökkeilyn merkeissä, jota joku ehkä voisi pitääkin eräänlaisena vankilana tai jopa työleirinä. Toisaalta ehdin lomani aikana tapaamaan monia ystäviäni ja käydä jopa Porin Jazzeilla. Ilmat suosivat ja toisaalta eivät suosineet, sillä kaikkea mahdollista säätä heinäkuussa päästiin aistimaan, lämpöasteiden ollessa kaikkea mahdollista viidentoista ja kolmenkymmenen välillä. Välillä järvivesi oli lämpimämpää kuin ilma ja hiki oli otettava puusavotasta, joten tuli sillä tavalla saatua vähän maistiaisia siitä ”työleirissä” lusimisestakin.

Iän myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan lomaa nimenomaan akkujen lataamisen kannalta. Aikaisemmin sää oli se tärkein tekijä, joka määritteli loman onnistumisen. Loma oli miltei pilalla, jos satoi ja oli kylmää. Totta kai lomailu on mukavampaa, jos sää on edes jollain muotoa siedettävä. Toisaalta sää on aina pukeutumiskysymys. Nykyään osaan jo arvostaa huomattavasti enemmän pelkästään sitä, että pääsee irti normaalista päivä- ja työrytmistä. Puhelin ei soi, eikä sähköpostejaan tarvitse tarkistaa joka hetki. Deadlinet loistavat poissaolollaan ja kiire ei ole minnekään. Pelkkä aamiainen mökin terassilla lintujen laulua kuunnellen saa jo hyvälle mielelle. Itselleni olin asettanut tavoitteeksi lukea edes yhden kirjan loman aikana. Ei onnistunut tällä lomalla, joten ensi vuonna uusi yritys?

Outoa miten mieli tekee tepposet loman jälkeen. Tuntuu siltä, että heti kun istahdin takaisin toimiston tuoliin, alkoi syksy. Kuin taikaiskusta myös sää muuttui syksyisemmäksi. Pakko etsiä komeron nurkasta farkut ja pitkähihaiset paidat. Tosiasia kuitenkin on, että joillain onnellisilla kesäloma vasta alkoi tai se odottaa vielä kulman takana. Minä paahdan pääkirjoitusta kasaan pää hiessä, sillä deadline ahdistaa. Toimituksen radiossa kansantaiteilija Tero Vaara hoilaa radiossa ”Vielä on kesää jäljellä” -hittiään. Kyllä se Tero tietää, syksy saa odottaa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Seuraavien neljän viikon kohdalla kalenterissani lukee isolla sana ”LOMA”. Kiva juttu, mutta mitä ihmettä sitä sitten lomallaan tekisi? Pitäisikö varata äkkilähtö etelään vai kiertää vain kotimaata? Riippuu tietenkin säästä. Toisaalta, johan tässä kesäkuussa sai nauttia lämmöstä. Menisikö mökille vai vuokraisiko asuntoauton? Käydäänkö sukulaisissa vai vietetäänkö loma vain perheen kesken? Mitäs jo oltaisiinkin kaupungissa koko loma vai pitäisikö sittenkin kiertää festareita ja erinäisiä kesätapahtumia? Suunnatakko Ruisrockiin vai Savonlinnan oopperajuhlille? Loma pitää sisällään niin suuren määrän erinäisiä odotuksia, että moni pakahtuu jo alkuunsa niiden alle. Monien mielestä kesäloman pitäisi olla aina ikimuistoinen ja sellainen, että sitä olisi sitten talven pimeinä iltoina kiva muistella. Melkoinen guru saa olla, että saa koko perheen lomatoiveet toteutettua neljässä viikossa ja luulenpa ettei sitä kannata edes yrittää.

Monella lomaan liittyvät suorituspaineet ovat maksimissaan ja stressi korkealla, vaikka loman vaikutus pitäisi olla juuri päinvastainen. Esimerkiksi avioerotilastoissa on elo-syyskuussa piikki, sillä eniten erotaan juuri kesälomien jälkeen. Suurin syy ei ehkä kuitenkaan ole epäonnistuneessa lomassa, vaan siinä, että lomalla pariskunnilla on kerrankin aikaa keskustella/ riidellä ne kaikki riidat kunnolla läpi, jotka työ- ja arkikiireiden takia on sysätty syrjään läpi vuoden. Tai sitten, kun kerrankin on yhteistä aikaa, huomataankin, ettei meillä ole enää mitään yhteistä.

No synkistä vesistä niihin iloisempiin. Suomen kesä on pullollaan kivoja kesätapahtumia, isoja ja pieniä, jotka keräävät paljon ihmisiä. Jonkun arvion mukaan kaikissa kesän tapahtumissa käy jopa noin kaksi miljoonaa ihmistä. Se lämmittää suuresti mieltäni, sillä useimmat tapahtumat, varsinkin ne pienemmät, kasataan pitkälti talkoovoimin, verta, hikeä ja kyyneliä vuodattaen. Useimmiten kyseessä on enemmän ”rakkaudesta lajiin”- tyylinen elämys kuin ”rahat pois tyhmiltä kuluttajilta”- riisto. Tukemalla paikallista tekemistä pidät samalla oman asuinalueesi vireänä ja elinvoimaisena. Support your local (Kannata paikallista) -hokema on siis hyvä pitää mielessä tänäkin kesänä, kun miettii lomasuunnitelmiaan. Ei aina tarvitse lähteä kauas löytääkseen upeita elämyksiä ja kivoja tapahtumia.

Pidät käsissäsi Omalähiön isoa kesälehteä, johon olemme keränneet teille kasan kesälomavinkkejä. On lukuisia kesäteattereita, musiikkifestivaaleja, kyläjuhlia jne. Kaiken kaikkiaan tarjolla on paljon mukavaa ajanviettoa niin paisteessa kuin sateessakin juuri teille arvon lomalaiset. Ja ihan tässä lähellä. Myös me täällä toimituksessa pakkaamme laukkumme ja suuntaamme lataamaan akkuja Suomen suveen neljäksi viikoksi. Tapaamme jälleen elokuun ensimmäisenä perjantaina, kun Omalähiö seuraavan kerran tipahtaa postiluukustasi.

Hyvää kesää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tänä kesänä meitä penkkiurheilijoita hemmotellaan niin ylenpalttisesti, että monen urheiluhullun kesä voi kulua pelkästään televisiota tuijottamalla. Kesä startattiin yleisurheilun EM-kisoilla, joista odotukset olivat suuret, tulokset vastaavasti huomattavasti pienemmät. Suomen iso joukkue lähti mitalijahtiin yllättävänkin laajalla rintamalla, mutta loppujen lopuksi käteen jäi vain yksi keihäspronssi. Kisat olivat odotuksiin nähden selkeä pettymys, sillä enemmän oli lupa odottaa. Toisaalta paljon hyviä asioita tapahtui heti mitalisijojen ulkopuolella ja Suomeen napsahti monta pistesijaa eli sijoja 4-8. Silloin kun meillä on lajeissa laajuutta ja aitoa kilpailua, poikii se varmuudella tulevaisuudessa sitten niitä mitalejakin. Nyt ei vain osunut kohdilleen. Useimmiten suomalaisen urheilijan selitys oli se, että oli kaikenlaista vammaa ennen kisaa ja se paras tulos, millä kisoihin tuli valituksi, tuli kuitenkin tehtyä jo viime kesänä.

No, eihän kesän isot urheiluhetket tähän jää, sillä tänään käynnistyvät jalkapallon EM-kisat ja näissä kisoissa ei tarvi Suomen puolesta jännittää, sillä Huuhkajat lähti laulukuoroon jo jatkokarsinnoissa. Silloin kun ei tarvitse jännittää suomalaisten puolesta, voi rauhassa keskittyä jalkapallon hienouksiin ja huippupelaajien suorituksiin. Parhaimmillaan huippufutis on erittäin viihdyttävää ja eiköhän suurin osa otteluista tule seurattua, vaikka kiva olisi auringossakin ehtiä terassilla makaamaan. No, kunhan saunaan ehtii. Ennakkosuosikkeina kisoihin matkaavat ikisuosikit isäntämaa Saksa, Ranska, Espanja ja Italia. Pieni yllätyssauma annettakoon vielä Portugalille.

Kunhan jalkapallon Euroopan mestari on saatu selville, onkin jo aika siirtyä Pariisin olympialaisten pariin. Kyseessä on myös parin viikon mittainen 32 eri urheilulajin megatapahtuma. Olympialaisten seuraaminen ei onneksi ole itselleni niin intensiivinen tapahtuma kuin jalkapallon EM-kisat, sillä mukana on paljon eri lajeja ja paljon sellaistakin urheilua, joka ei itselleni ole niin tärkeää. Palloiluakin on mukana enemmän kuin laki sallii, sillä mitalit jaetaan jalka- , käsi-, lento- ja koripallossa, unohtamatta vesipalloa, sulkapalloa, tennistä, golfia, rugbya ja maahockeytä. Tiesitkö muuten että olympiamitaleista kamppaillaan sellaisissakin lajeissa kuin kiipeily tai breakdance? Loppujen lopuksi itse ajattelin seurata lähinnä yleisurheilua ja tietenkin niitä lajeja, joista alkaa näyttämään siltä, että mitali olisi mahdollinen. Muiden penkkiurheilijoiden tapaan myös minua kiinnostaa ennen kaikkea Suomen menestys. Jonkun breakdancen katsominen ilman mitalimahdollisuuksia ei kiinnosta, mutta auta armias jos suomalainen on kiipeilyn finaalissa, niin kyllä kiinnostaa.

Kova savotta penkkiurheilijoille, mutta ehkä rahtusen kovempi itse urheilijoille. Toivotaan menestystä urheilijoille ja jaksamista meille sohvalla jännääjille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

EU-vaalit käydään tämän viikon sunnuntaina. Vaalikampanjat ovat loppusuoralla ja ennakkoäänetkin on jo ehditty antamaan. Perinteisesti EU-vaalit ovat olleet Suomessa ikään kuin välttämätön paha, vaali joka ei ketään kiinnosta. Tästä kertoo jo edellisten vaalien äänestysprosentti, joka on pyörinyt jo vuosikaudet vaaleista toiseen vain 40% tienoilla. Siis alle puolet suomalaisista äänioikeutetuista äänestää EU-vaaleissa. Tämä on sikäli aika outoa, ettei vaali kiinnosta, koska nimenomaan EU:ssa päätetään todella monista meidänkin asioista ja ainoastaan äänestämällä voit niihin vaikuttaa.

Nämä EU-vaalit saattavat kuitenkin yllättää, sillä ilmassa on ollut aistittavissa jo pienen pientä vaalikiimaa. Äänenpainot ovat vaalikeskusteluissa nousseet, kun puheeksi on otettu maahanmuuttajat tai ilmastotoimet. Tähän varmasti vaikuttaa tämänhetkinen tilanne maassamme, jossa polarisoituminen ja puolien valitseminen on noussut uuteen arvoon. Hallitus-oppositio -asetelma on kovin kärjistynyt ja se ei voi olla näkymättä myös EU-vaaleissa. Lisäksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut entistä enemmän EU:n roolia konflikteissä esiin. Euroopasta pitäisi nyt löytyä ennennäkemätöntä yhteishenkeä, sillä mitä käy USA:n tuelle Ukrainassa, jos presidentiksi siellä nousee täysin arvaamaton Trump? Voiko Eurooppa jatkossa enää luottaa siihen, että kyllä USA ja NATO hoitavat konfliktit ja eurooppalaiset katsovat vierestä? Nyt on EU:sta pakko löytyä sellaisia tervepäisiä henkilöitä, joilla on osaamista, neuvottelukykyä ja halua yhdistää Eurooppaa. Helppoa se ei ole ollut ennenkään, mutta tämän hetken maailmassa, jossa monet asiat ovat pielessä, se on entisestäänkin vaikeampaa ja haastavampaa. Ja kyllähän lista EU:n kärkihaasteista on mittava: Ilmastonmuutos, talouskriisi, ikääntyvä väestö, työttömyys, maahanmuutto ja maailman turvallisuus ovat asioita, joihin EU:n on löydettävä ratkaisuja.

On muuten aika yllättävää, että myös Putin-henkistä ajattelua löytyy paljon Euroopasta, niin äärivasemmiston kuin äärioikeistonkin puolelta, joten tarkkana saa äänestäjä olla, ettei oma ääni valu putinistien laariin. Kannattaa siis tarkkaan ottaa selvää siitä, mihin Euroopan parlamentin puolueryhmään suomalaiset puolueet kuuluvat ja mikä on kunkin puolueryhmän agenda.

Lopuksi on syytä muistaa, että äänestäminen on tärkeää. Se on yksinkertaisesti demokratian kulmakivi ja sen merkityksen usein huomaa vasta sitten, kun sen menettää. Kaikissa maissa ei järjestetä tänä päivänäkään vapaita vaaleja, joten pidetään huoli siitä, että jatkossa käymme antamassa äänemme ja pidämme siten omalta osaltamme huolen siitä, että demokratia toteutuu. Elämme merkittäviä muutoksen aikoja Euroopassa, joten nyt jos koskaan, kannattaa äänestää, sillä muutoksen suunta määritellään nyt ja tässä. Minkälaisen Euroopan sinä haluat tulevaisuudessa nähdä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hieman yllättäen Lahden kaupunginvaltuusto torppasi jo tässä vaiheessa Lahti Energian myynnin selvittämisen äänin 33-25. Taustalla oli pelko siitä, että jos myyntiä aletaan selvittää, on sen jälkeen myyntijunaa vaikea enää pysäyttää. Päätös herätti ymmärrettävästi isojakin tunteita puoleen ja toiseen. Esimerkiksi Lahden Kokoomuksen valtuustoryhmä jätti samoin tein valtuustoaloitteen tilapäisen valiokunnan perustamisesta kaupunginhallituksen erottamiseksi. Kokoomusryhmän mielestä kaupunginhallitus on kyvytön tekemään johdonmukaisia esityksiä, joita valtuusto kykenisi hyväksymään.

Hieman ihmettelen puheita siitä, että nyt on niiden, jotka myyntiä vastustivat, vuoro kertoa miten kaupungin talous saadaan kuntoon ilman Lahti Energian myyntiä. Kyseessä on demokraattinen päätös ja vaikka valtuutetun oma kanta häviäisikin äänestyksessä, on ihan jokaisen valtuutetun osallistuttava kovalla tarmolla kaupungin talouden pelastamiseen. Tässä vaiheessa ei ole aika nostaa käsiä mielenosoituksellisesti pystyyn luovuttamisen merkkinä, vaan päinvastoin alettava tosissaan perkaamaan kaupungin taloutta läpi. Mistä leikataan? Nostetaanko veroja ja jos nostetaan, kuinka paljon? On selvää, että leikkauksia tarvitaan, niin asukkaiden moniin palveluihin kuin kaupungin oman henkilöstönkin osalta.

Olen monesti ihmetellyt sitä, että aina kun kaupungin pitäisi säästää, vaikuttaa siltä ettei se käy omaa organisaatiotaan kokonaan läpi ja pura hallintohimmeleitään atomeiksi, vaan sen sijaan etsii ensisijaisesti säästöt pitkälti vain sivistystoimen puolelta? Lahti-kaupunkikonserniin kuuluu kuitenkin noin 60 yritystä, yhteisöä, kuntayhtymää ja säätiötä. Kaupunkikonsernissa työskentelee yli 10 000 ihmistä. Luulisi, että rakenteita ja organisaatiota rukkaamalla joitain säästöjäkin syntyisi? Pienenä esimerkkinä hallintohimmeleiden kummallisuuksista vaikkapa 15 hengen viestintäosasto, josta löytyy peräti seitsemän johtaja- tai päällikköstatuksella kulkevaa henkilöä. Siis puolet porukasta on päälliköitä ja toinen puoli sitten kulkee asiantuntijastatuksella. Jos ja kun muilla kaupungin organisaation osasilla on sama meininki, tyhjäkäyntiä on varmasti löydettävissä.

Fakta on kuitenkin se, ettei kaupungin talouden ongelmia ratkaista pelkästään kaupungin oman organisaation perkaamisella, tarvitaan varmasti myös niitä kipeitä leikkauksia ja veronkorotuksia. Asioita ja tekemisiä, toisin sanoen rahankäyttöä, tulee priorisoida. Mitkä ovat lahtelaisille oikeasti tärkeitä palveluita ja asioita, joista ei haluta luopua, mitkä taas turhaa ns. julkisuusposeeraamista tai toimintaa, joka ei tuota kaupungille mitään.

Loppujen lopuksi oma, hieman kyyninen arvioni on, että viimeistään parin vuoden päästä Lahti Energian myynti pompsahtaa taas esiin yhtenä taloustoimena, kunhan nyt ensin käydään kevään 2025 kuntavaalit tässä välissä. Kuten taannoisesta kehätie-väännöstä opittiin, vaikuttaa siltä, että se mitä kaupungin virkamiehet ovat päättäneet tekevänsä, se myös tehdään, tavalla tai toisella. Joko odotetaan sopivan suotuisaa valtuustoa tai sitten asia viedään äänestykseen niin monta kertaa, että saadaan haluttu tulos. Sikäli ymmärrettävää, että kaupungin virkamiehet ovat viroissaan noin 40 vuotta, valtuutetut vain neljä vuotta kerrallaan, joten käytännössä virkamiehet tätä kaupunkia pitkällä tähtäimellä vievät haluamaansa suuntaan.

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Ilmeisesti jossain Lahden kaupungin johtohenkilöiden ns. sisäisissä saunapalavereissa on tehty jo ajat sitten päätös, että Lahden talousongelmat ratkaistaan Lahti Energian myymisellä. Tätä ajatusta on vaikea torjua, kun on seurannut Lahti Energian ympärillä käytyä keskustelua viimeisten vuosien ajan. Aina kun ajatus myymisestä on torpattu, on se pompsahtanut uudestaan esiin taas muutaman viikon kuluttua kuin se kuuluisa Feeniks-lintu tuhkasta. Oman kaupungin sähköyhtiön myyntiä on puuhattu aikaisemminkin, mutta aina se on onnistuneesti torjuttu vedoten lähinnä osinkotuottoihin, joita yrityksestä on nostettu miljoonatolkulla. Nyt kun osingot ovat viime vuosina hiipuneet, ovat myyntipuheetkin nousseet uudestaan esiin. Vastustajatkin ovat löytäneet uusia näkökulmia. Kaupungin omasta energiayhtiöstä ei haluta luopua, sillä se tarkoittaa usein sitä, että hinnat kuluttajille nousevat. Monet ovat myös sitä mieltä, ettei näitä tärkeitä huoltovarmuuteen liittyviä sähkö- ja vesiyhtiöitä saa myydä yksityisten tahojen käsiin. Varsinkin kun tiedämme, kuinka epävarmoja aikoja Euroopassa tällä hetkellä eletään. Erittäin järkeviä näkökantoja mielestäni, jotka olisi syytä myyntikiimassa ottaa huomioon.

Noin kuukausi sitten demarit ilmoittivat, ettei kaupungin talouden tasapainottamista tule tehdä myymällä Lahti Energia ja moni varmasti ajatteli, että siinä se oli, niskalaukaus myyntipuheille. Varsinkin kun samalla myös muut valtuustoryhmät vetäytyivät myyntihankkeen suunnittelusta. Vaan kuinkas sitten kävikään? Sieltä se myynti taas pompsahti uudelleen esiin, kun viime viikolla kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen esitti kaupunginhallitukselle Lahti Energian myymistä yhdeksi keinoksi talouden tasapainottamisohjelmaan ja kaupunginhallitus hyväksyi ehdotuksen niukasti äänin 5-4. Tämä tarkoittaa sitä, että Kyynäräisen esitys menee kaupunginvaltuuston päätettäväksi ensi viikon maanantaina. Ikiliikkuja eli Lahti Energian myyntiaikeet eivät siis olleet kuolleet, korkeintaan ottaneet vain pari viikkoa happea edellisen iskun jälkeen.

Tiedossa on varmasti kuuma, pitkä ja hikinen ilta, kun myynnin puoltajat ja vastustajat ottavat yhteen. Vaikka päädyttäisiin siihen, että selvitetään myynnin mahdollisuudet, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että sopiva ostajaehdokas löytyisi tai vaadittavaa hintaa olisi tarjolla. Kaupunginjohtaja nimittäin esittää, että Lahti Energialle haetaan kumppani, joka osallistuu yhtiön kehittämiseen ja investointeihin. Voisi kuvitella, ettei ainakaan isoilla kansainvälisillä sijoitusyhtiöillä ole mitään muuta kiinnostusta kuin netota yhtiöstä mahdollisimman isot voitot? Myynnin vastustajat tietenkin pelkäävät sitä, että myöntyminen myynnin selvittelyyn tarkoittaa samaa kuin annettaisiin lupa myymiseen. Ihan aiheesta pelkäävätkin, sillä kyllähän Lahti Energian myyntiä on jo pitkään tietyissä piireissä ajettu kuin käärmettä pyssyyn ja luulenpa vahvasti, että se käärme sinne pyssyyn tungetaan ensi maanantaina.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla Lahti ja Kisapuiston tekonurmi nousivat valtakunnalliseksi naurunaiheeksi mediassa, kun Iltalehti uutisoi, että Kisapuiston tekonurmi ei kelpaa edes kakkosdivaripelien alustaksi. Taustalla on tietenkin normaali lahtelaispuuhastelu liikuntapaikkojen suhteen. Tekonurmea oli lähdetty paikkaamaan, koska se oli toisen maalin kohdalla puhkikulunut. Lahtelaiseen tapaan päätettiin vähän puuhastella, onhan kyseessä Kisapuisto, joten tekonurmeen laitettiin paikat. Se ei kuitenkaan Palloliitolle kelvannut, sillä kentän pitää olla molemmille osapuolille tasapuolinen ja se eväsi pelit kentällä, kunnes tekonurmi on tasapuolinen eli näin lahtelaisittain ilmaistuna tasaisen huono kentän jokaisella osa-alueella.

En nyt lähde puimaan koko Kisapuiston stadionhanketta, koska sitä on puitu viimeiset 50 vuotta ja luultavasti jossain vaiheessa Kisapuistoon stadion rakennetaan? Kukaan ei vaan tunnu oikein tietävän milloin ja varsinkaan sitä, että minkälainen stadion? Suunnitelmia on ollut kymmeniä ja aina ne ovat johonkin kaatuneet, vaikka usko onkin ollut kova alkuvaiheessa. Koska stadionhanke on jo noin sotkuinen, niin ajattelin, että pysytään nyt ihan yksinkertaisissa asioissa eli pelkässä tekonurmessa. Kisapuiston tekonurmi on asennettu vuonna 2017. Palloliiton edustaja kertoo, että Kisapuiston tapaisten, kovassa käytössä olevien kenttien tekonurmi olisi hyvä vaihtaa 2–3 vuoden välein. Kisapuiston tekonurmi on juuri täyttänyt 7 vuotta, joten ei ihme, että se on siinä kunnossa, että sen voisi viedä Aki Palsamäen huutokauppaan ja siitä saisi ehkä 1000 euroa. Palloliiton toive olisi, että koko kentän tekonurmi vaihdettaisiin, mutta Lahti säästää. Onhan sitä jalkapalloa pelattu ennen hiekallakin?

Kisapuiston tapauksessa uuden tekonurmen saisi varmaankin jollain 300-400 000 eurolla? Ja tätä rahaa ei urheilukaupunki-Lahdella ole varaa laittaa jalkapallokenttään? Jos haluttaisiin, että jalkapallon olosuhteet kaupungissa olisivat edes välttävällä tasolla, niin nurmi olisi pitänyt vaihtaa jo kaksi kertaa sen jälkeen kun se ensimmäisen kerran asennettiin seitsemän vuotta sitten. Luultavasti liikuntatoimessa on järkeilty niin, että vetkutellaanpas vielä pari vuotta, niin uusitaan nurmi sitten kun saadaan se stadion valmiiksi? Kyllä se nurmi kestää, kun paikkaillaan vähän ilmastointiteipillä, purukumilla ja tekonurmen paloilla? Hävettävää toimintaa kaupungilta, joka kehtaa vielä kutsua itseään urheilukaupungiksi. Mahtaa kuningas-Litmastakin harmittaa, että hänen patsaansa on pystytetty tämmöisen roskakasan keskelle, jota Kisapuisto tänä päivänä on?

Ne jotka ihmettelevät, miksi jalkapallokenttiä täytyy pitää kunnossa, kun FC Lahtikaan ei voita mestaruuksia, niin sanottakoon, että Kisapuiston tekonurmea käyttävät kaikki lahtelaisjuniorit, joita on useita satoja. Edustusjoukkueet ovat tässä vain jäävuoren huippu. Ja kun kuitenkin joku aina ihmettelee, miksi hiihtostadionilla ei voi pelata ”potkupalloa”, niin nimensä mukaisesti se on stadion, joka on rakennettu nimenomaan hiihtoa ja yleisurheilua varten, ei jalkapalloa varten. Ennen kuin voidaan edes haaveilla menestyksestä, pitää olosuhteet olla kunnossa.

Ja kun nyt Lahtelaisen jalkapallon olosuhteista ihan yleiselläkin tasolla keskustellaan, niin kysynkin Lahden kaupungin liikuntapaikoista vastaavilta, että mitä kuuluu Patomäen jalkapallokentille? Nehän jyrättiin aikoinaan kehätien alta ja ne luvattiin rakentaa uusiksi kesään 2022 mennessä. Elämme pian kesää 2024, eikä kentistä ole tietoakaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viikon uutisnimi on ehdottomasti ollut perussuomalaisten kansanedustaja Timo Vornanen, joka nousi täydestä tuntemattomuudesta yhdessä yössä koko kansan huulille. Tarvittiin vain yksi känninen ilta karaoke-baarissa ja taskussa poltellut käsiase. Perinteiseen ”setämiesten” tapaan ensin vähän vikiteltiin nuoria tyttöjä ja kun samoille apajille iski ilmeisesti toinenkin ukkometso, oli pieni pystypaini paikallaan. Illan jälkeen ulkona ravintolan edessä humala alkoi ilmeisesti olla jo sillä tasolla, että tämä palkittu poliisimies päätti tarttua aseeseen, osoitella sillä riitapukariaan ja ampua kerran ns. varoituslaukauksen maahan. Vornanen on puolustellut asettaan sillä, että se on luvallinen ja se on myönnetty uhkaa varten. En sitten tiedä, lukeeko luvassa, että käytä tätä, jos olet kännissä baari-illan jälkeen ja tulee riitaa naisista?

Sohimalla aseellaan kännissä baari-illan jälkeen, Vornanen pilaa niin poliisin, kuin kansanedustajienkin mainetta. Sikäli hauskaa, että muutama vuosi sitten juuri Vornanen oli todella huolissaan Sanna Marinin bilettämisestä ja oli sitä mieltä että pääministerin käytökseen kuuluu ryhdikäs ja arvokas esiintyminen myös vapaa-ajalla. Kansanedustajan ilmeisesti ei tarvi käyttäytyä arvokkaasti vapaa-ajallaan? Tai poliisin?

Perussuomalaisten johto on sanoutunut jyrkästi irti Vornasen tapauksesta ja hyvä niin. Kyseessä on vain ja ainoastaan yksittäisen kansanedustajan ääliömäinen käytös, kuten asiaa luonnehti sisäministeri Mari Rantanen. Ymmärrystä ei ole tullut myöskään puolueen johtohahmoilta, ei Halla-aholta, eikä liioin Purralta. Vornasen sanoin hänet on nyt heitetty bussin alle puolueen toimesta, mutta mitä ihmettä hän sitten oikein odotti? Halla-aho sanoisi, että hyvin tehty Timo tai Purra silittäisi päätä, että sattuuhan näitä, kun pojat vähän ryyppäävät? Ehkä tässä menee nyt sitten se persujenkin raja? Aseen kanssa ei heiluta julkisilla paikoilla. Aika pitkälle puolue on kyllä tähän asti selitellytkin puolueen jäsenien mokailuja ja ylilyöntejä periaatteella ”kännissä ja läpällä”, joten on ehkä aikakin vetää raja viimeistään tähän. Kansanedustajaa ei voi noin vain erottaa työstään, joten todennäköisin rangaistus ääliömäisyydestä on erottaminen perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Vaikeuksia voi olla myös jatkaa poliisin työssä. Ainakin Timo Vornasen uskottavuus ja maine on onnistuneesti kadotettu tällä typerällä tempulla. Sitä voi varmasti Vornanen miettiä tykönään yön pitkinä tunteina, että kannattiko tämä ryyppyilta noin niin kuin pidemmän päälle?

Joku voisi ajatella niinkin, että nyt ehkä selvisi syy siihen miksi perussuomalaiset vastustavat maahanmuuttajia. Maahanmuuttajiahan on puolueen parissa syytetty siitä, että he vikittelevät nuoria naisia, kantavat aseita ja aiheuttavat rähinöitä. Ilmeisesti tässä vastustuksessa onkin kyse vain siitä, että maahanmuuttajat ovat yksinkertaisesti astuneet perussuomalaisten setämiesten reviirille?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi