Suomen kansa osoitti euroviisukarsinoissa harvinaislaatuista suvaitsevaisuutta valitsemalla kisoihin kappaleen ”Aina mun pitää”, jonka esittää punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäivät. Se, että kyseessä on punk-bändi ei tietenkään ole se asia, joka on nostanut melkoisen kohun Suomessa ja varmasti pian myös koko Euroopassa. Se, että yhtyeessä soittavat muusikot ovat kehitysvammaisia onkin koko jutun juju.

Tottahan se on, että ns. normi-punkbändi ei ikimaailmassa olisi päässyt edes Suomen finaalin kyseisellä kappaleella. Kyse onkin paljon isommasta kuvasta kuin pelkkä kappale. Eihän euroviisuissa ole koskaan ollut kyse pelkästä musiikista, sillä kisoissa on kautta aikojen äänestetty milloin biisin hyvyyden takia, milloin sen takia, että lavalla on ollut hirviöitä, bimbo-blondeja, komeita tenoreita tai parrakas nainen. Joskus tärkeässä osassa on ollut laulajan helman pituus. Maiden naapurussuhteet ja politiikka ovat myös olleet vuosien saatossa vahvasti esillä. Aika yleisesti kisoja pidetään sateenkaari-ihmisten juhlana ja eri vähemmistöjen asialla ollaan kisoissa oltu monesti. Miksi siis kehitysvammaisuus ei saisi olla syy äänestää PKN kisoihin, jos siltä tuntuu? Tai se, että tykkää punkista? Tai se, että haluaa järkyttää koko euroviisu-instituutiota?

PKN voitti Suomen karsinnan ylivoimaisesti yleisöäänillä ja silloin on turha jälkikäteen asiasta valittaa. Kyllä kansa tietää! Euroviisut täyttyy joka vuosi suurilta osin vaaleanpunaisesta pop-hötöstä, kermakakusta ja bling-blingistä. Joku rakastaa sitä ja hyvä niin. Sitä varmasti riittää kisoissa tänäkin vuonna. On 100% varmaa, että Pertti Kurikan punk-porukka tullaan noteeraamaan kisoissa laajasti. Itse asiassa on noteerattu laajasti jo nyt. Jotain samaa erityisyyden tuntua on ilmassa, kuin 9 vuotta sitten, kun Lordi kisat valloitti.

Sosiaalinen media pullistelee nyt argumentteja puolesta ja vastaan. Minkään muun artistin euroviisuedustajuus ei olisi laukaissut tälläistä keskustelua, joten vaikkei PKN kisaa voittaisikaan, on se jo nyt voittaja. Mielenkiintoista on nähdä ja kuulla miten esimerkiksi vanhoissa itäblokin maissa suhtaudutaan Suomen esitykseen. Onhan tiedossa, että kehitysvammaisten olot eivät näissä maissa kummoiset ole. Mitenköhän suut pannaan vaikkapa Romaniassa tai Venäjällä, kun PKN esiintyy tasavertaisena artistina Wienin lavalla liki 200 miljoonan TV-katsojan seuratessa kisaa silmä kovana?

Pertti Kurikan Nimipäivät ei pilaa Suomen mainetta sen enempää kuin Kojon Nuku pommiin tai Pave Maijasen Yamma Yammakaan. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi vain yhdestä laulukilpailusta ja ensi vuonna on taas uusi mahdolisuus valita toisenlainen esiintyjä ja kappale. 
Sitä paitsi mielestäni musiikia ei ole tehty kilpailtavaksi vaan nautittavaksi. Kukin omalla tavallaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nautitaan siitä että olemme kaikki erilaisia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahioi.fi

Hallitus on elonsa viime metreillä saanut aikaan vielä yhden mehevän kiistan ns. Pisara-radan rahoituksesta. Demarit olisivat halunneet hankkeen käyntiin mahdollisimman pian, kun taas kokoomus haluaa vielä jarrutella hanketta. Hintalappu hankkeelle on vaivainen miljardi euroa. Valtio on sitoutunut Pisara-radan rahoittamiseen osana valtion ja Helsingin seudun kuntien sopimusta infrahankkeiden tukemisesta ja asumisen edistämisestä. Suunnitelmien mukaan valtio rahoittaisi Pisararadasta 60 % ja Helsinki 20 %. Hanke voisi lisäksi saada EU:n TEN-T-tukea 20 %. Kyseessä on erittäin iso ja kallis hanke, jolla pyritään saamaan junille lisää elintilaa Helsingin päässä. Pisararata on ollut koko ajan Liikenneviraston hankekorin kärkihanke vuosille 2016-2022.

Samassa hankekorissa Pisara-radan kanssa nököttää myös surullisen kuuluisa Lahden eteläinen ohitie. Lahdessa alkuviikosta vieraillut kunta- ja liikenneministeri kokoomuksen Paula Risikko kannattaa Lahden eteläisen kehätien rakentamista. Siitäkös Lahden kaupunginisät riemastuivat. Lahden kaupunki odottaa, että valtio osoittaa määrärahat kehätien toteutukseen mahdollisimman pian. Uuden kehätien suunnitelma valmistuu tänä keväänä ja sen rakentamisvalmius on jo ensi vuonna. Pieni puute suunnitelmissa kuitenkin on. Rahoitus on täysin auki. Mistä revitään se 220 miljoonaa euroa, joka on tällä hetkellä tien alustava hinta? Ei kai Lahti aio itse tietä maksaa?

Mielenkiintoista olisi tietää, muistiko tai uskalsiko kukaan mainita Risikolle, että eteläisen kehätien saisi puolet halvemmallakin Renkomäen kautta vietynä? Tuskinpa uskalsi. Mistäköhän sellainen rohkea ja itsenäisesti ajatteleva poliitikko löytyisi, jolla olisi ns. munaa vielä kerran nostaa tuo Renkomäen halvempi vaihtoehto esiin? Eipä taida Lahdesta sellaista kaveria löytyä.

No, ei Lahdessa vielä kannata heitellä hattua ilmaan Risikon lausunnosta, sillä parin kuukauden päästä ministeri on taas vaihtunut. Voi olla, ettei kokoomus ole edes hallituksessa, sillä gallupit eivät lupaa kykypuolueelle mitään varsinaista jytkyä. Eduskuntavaalit tuovat ministerin paikalle taas uuden poliitikon, jolla on näihin tieasioihin kenties täysin erilainen lähestymistapa ja tärkeysjärjestys.

Etelä-Lahdessa toivo elää vielä siitä, että liikenneministeriksi saataisiin vihdoinkin tolkku kädessä oleva poliitikko, joka haluaisi vielä tutkia niitä ohitien halvempiakin toteuttamiskeinoja. Niitä nimittäin on olemassa. Kunhan vaan Lahden kaupunginisätkin sen tajuaisivat.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunki on hakenut yrittäjää avoimella haulla torin uuteen yritystilaan. Ns. torin kopista on ollut paljon kissanhännänvetoa suuntaan jos toiseenkin ja ihan koko ajan ei ole ollut selvillä sekään, mihin kaikkeen toimintaan tuo kyseinen tila venyy.

Täytyy kuitenkin hieman kummastella lahtelaisia yrittäjiä. Tarjolla oli kauppapaikka Lahden parhaalla paikalla eli Lahden torilla, joka uudistettuna avataan huhtikuussa. Hakemuksia tuli kokonaista kolme kappaletta. Kyllä, luitte oikein; kolme kappaletta. Kertooko tämä jotain keskustan vetovoimasta vai siitä, että tila ei oikein sovellu kunnolla mihinkään toimintaan vai onko vuokrapyyntö (minimi 1500 €/kk) sittenkin liikaa?

Nämä kolme uskaliasta yrittäjää, jotka tilaa hakevat ovat Lahden Rakuuna Oy, Helenan kotileipomo ja Autohuolto Car-Pro Oy. Kyseessä on siis kaksi kahvila/nakkikioski- yrittäjää sekä yksi autonvaraosaliike. Näistä kolmesta arviointiryhmä tekee esityksen valittavasta yrityksestä tekniselle lautakunnalle maaliskuun alussa. Laatuarvioinnin perusteena ovat sisältö, yhteistyö tori-isännän kanssa, ulkoasu ja kaupunki-infon järjestäminen.

Eniten itseäni kummastuttaa tuo varaosaliikkeen hakemus. Osoittaa tietysti yritykseltä melkoista pokkaa hakea yritystilaa torilta, eikä heidän hakemuksensa mitenkään kiellettyäkään ole. En vaan muista koskaan missään päin maailmaa törmänneeni varaosaliikkeeseen kaupungin torilla. En sitten tiedä, olisiko se hyväkin idea. Onhan torin alla 600 autoa parkissa, jotka saattaisivat tarvita milloin mitäkin varaosaa. Toisaalta voin jo nähdä iltapäivälehtien otsikot, jos valinta osuisi tähän varaosaliikkeeseen. Ehkäpä Lahden maine Suomen suurimpana junttilana saattaisi jopa kasvaa, tiedä häntä.

Jäljelle jää siis kaksi torikaupan veteraania. Rakuuna Oy:n hakemus aiheuttaa varmasti arviointiryhmässä ja teknisessä lautakunnassa pahoinvointia, onhan omistaja Salonen käynyt oikeutta kaupunkia vastaan torilta häätämisestään jo jonkin aikaa. Jos Salosen nakkaria ei valita, voi kaupunki varautua jo seuraavaan oikeudenkäyntiin, se lienee varmaa. Oikeudenkäynnnin välttääkseen kaupunki voi kyllä valita Salosenkin nakkarin, jos vain Salosella on vielä tarpeeksi kavereita kaupungin johtavilla palleilla. Se jää nähtäväksi.

Näin jäljelle jää mielestäni vain yksi mahdollinen vaihtoehto: Helenan kotileipomo. Niinhän se on, että kyllähän Lahen torilla pitää tuoretta piirakkaa olla tarjolla.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koko Suomi kohahti alkuviikosta, kun jostain netin syövereistä kaivettu keskustapuolueen pari vuotta vanha alkoholipoliittinen kannanotto nousi otsikoihin. Keskusta haluaa keskioluen Alkon hyllyille pois maitokaupoista! Tilalle tarjottiin kakkosolutta. Siis kakkosolutta, herranjestas sentään! Eihän siinä ole prosentteja nimeksikään ja maultaan se on pelkkää litkua kunnon keskiketterään verrattuna. Sekös sai kansan välittömästi barrikadeille ja näin jo sieluni silmin kuinka keskustan korkea gallup-kannatus laski hetkessä alaspäin kuin lehmän häntä. Hyvin pian sosiaalinen media täyttyi teksteistä, joissa keskustaa suomittiin rankalla kädellä moisen teon suunnittelusta. Keskioluttani ette p….kele Alkoon vie!

En tiedä kuka tai mikä taho tuon paljastuksen takana oikeasti oli, mutta selkeästi tarkoitus oli hieman tylsyttää Juha Sipilän kuningastietä pääministerin virkaan. Vielä maanantaina keskustan puoluesihteeri Laanila puolusteli keskustan linjanvetoa keskioluen suhteen, mutta jo seuraavana päivänä paikalle ratsasti valkealla ratsullaan prinssi Sipilä, joka kertoi meille suomalaisille sen huojentavan tiedon: Keskusta ei aio siirtää keskiolutta Alkoon. Valtakunnassa siis kaikki hyvin taas? Ehkä niin, mutta se epäilyksen siemen keskustan politiikkaa kohtaan oli jo ehditty kylvää. Palataanko keskustan vaalivoiton jälkeen Suomessa sittenkin vanhaan keskustalaiseen sääntelypolitiikkaan? Tuleeko Paavo Väyrysestä ja Mauri Pekkarisesta molemmista ministeri? Voiko kepuun kuitenkaan luottaa, onhan yleinen ”totuus” että kepu pettää aina. Sitähän se Tervokin aina Uutisvuodossa jankuttaa. Näitä kysymyksiä nyt mietitään monessa suomalaisessa kodissa.

Keskustan huiman nousun taustalla on pääosin se, että se on ollut oppositiossa ja hallituspuolueet ovat omilla teoillaan ja päätöksillään pelanneet koko ajan lisää ääniä Sipilän laariin. Kun ei tee eikä sano mitään, ei tee myöskään virheitä on vanha poliittinen totuus ja siihen Sipilän joukot ovat luottaneet kuin vuoreen. Vaalit lähestyvät ja nyt pitäisi sitten keksiä jotain itsekin. Tämänviikkoinen keskiolutkohu oli, kuin olisi ampunut itseään jalkaan, joten keskustan seuraava ulostulo on oltava enemmän kansan syvien rivien mieleen, muuten saadaan vielä jännittävät vaalit huhtikuussa.

No, vaaleja ehtii vielä miettimään ja paljon ehtii varmasti tapahtumaan lähiviikkoinakin poliittisella kentällä, sillä peli on nyt totaalisesti avattu tällä keskiolut-keskustelulla. Saas nähdä mikä on se seuraava poliittinen vääntö, joka kiinnostaa kansaa yhtä paljon? Mitä kivaa löytyy esimerkiksi kokoomuksen ja demareiden puolueohjelmasta pienellä präntättynä? Pääasia on kuitenkin se, että keskiolut pysyy maitokaupan hyllyillä. Tai eihän sitä koskaan tiedä…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden valtuuston oma räyhähenki, perussuomalaisten Kalle Aaltonen on pelästyttänyt kaupungin virkamiehet. Eikä ihme, onhan Aaltonen kovin suorapuheinen ja ihan fyysisestikin iso mies. Aaltonen on tällä kertaa nostanut esiin keskustelun torin uudesta kahvilatilasta eräänlaisena ”korruptiokoppina”. Virkamiehet ovat tämän kokeneet korruptiosyytöksenä ja soppahan on sillä valmis. Samalla on kahvila-alalla työskentelevän Aaltosen jääviys asetettu kyseenalaiseksi asian tiimoilta. Aaltosen tavat ja puheet ovat olleet koko valtuustoajan kovin suoria ja herättäneet keskustelua. Maakuntalehden mukaan mm. Aaltosen kielenkäytöstä on huomautettu valtuuston kokouksissa ja lautakunnan kokouksissa meno on ollut vieläkin railakkaampaa.

Itse en pidä lainkaan pahana asiana sitä, että joku hieman herättelee virkamiehiä ja poliitikkoja, vaikka hieman rajummillakin otteilla ja sanankäänteillä. Sen verran paljon kuiskitaan toreilla ja kahvipöytäkeskusteluissa siitä, kuinka salamyhkäisesti asioita hoidetaan Lahti-kaupungissa.

Tämä Aaltosen, hieman rankempi tyyli on yksi keino saada päätöksenteosta entistä läpinäkyvämpää ja uskottavampaa. Sitä onko se poliittisesti korrektia ja hyvien tapojen mukaista, voidaan olla montaa mieltä. Joku voisi puhua jopa populismista. Joskus tarkoitus voi pyhittää keinot, joskus taas saatetaan mennä jopa liiallisuuksiin, varsinkin jos joku virkamies kokee väitteet henkilöön meneväksi vainoksi. Joka tapauksessa Aaltonen venyttää valtuutetun sovinnaista roolia omalta osaltaan uusiin mittoihin ja onkin mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia sillä saavutetaan.

Aaltonen toi sosiaalisessa mediassa esiin myös sen, että lahtelaisten valtuutettujen keskuudessa olisi puhuttu lehmänpaskan hajun tunkeutumisesta Lahden valtuustosaliin, kun Nastolan valtuutetut liittyvät mukaan ensi vuoden alussa. Jos näin todella on sanottu, täytyy kyseenalaistaa joidenkin valtuutettujen tilanne- tai huumorintaju. Mielestäni Lahden valtuustossa ei ole ensimmäistäkään henkilöä, jolla olisi varaa puhua halveksuvasti navetanhajusta. Yhtä lailla lahtelaiset ovat maalaisjuntteja siinä missä nastolalaisetkin, jos asiaa katsotaan vaikkapa helsinkiläisin silmin. Ei tämä Lahti nyt sentään niin iso City ole, että yhdelläkään lahtelaisvaltuutetulla olisi varaa aliarvioida nastolalaisvaltuutettuja.

Jotain perää näissä jutuissa varmasti on, sillä vihjailuja lahtelaispäättäjien ylimielisyydestä on kuulunut mm. Hollolan valtuutettujen suunnasta jo jonkin aikaa. Yhteistyöhön pyrkivän poliitikon pahin moka on ylimielisyys. Se voi helposti muuttaa lupaavasti kytevän yhteistyön leiskuvaksi vihanpidoksi, mikä ei käsittääkseni ole päämääränä kovin hyvä. Nähtävästi joidenkin muidenkin kuin Aaltosen olisi syytä tarkistaa ajatusmaailmaansa ja käytöstään. Aaltonen sentään puhuu asiansa suoraan päin naamaa, ei selän takana. Sitä on syytä arvostaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime maanantaina syntyi Päijät-Hämeessä kaksi elintärkeää päätöstä, kun Lahti ja Nastola sekä toisaalla Hollola ja Hämeenkoski päättivät lyödä hynttyyt yhteen. Hollolan ja Hämeenkosken liitosäänestys oli kovin mutkaton. Jopa niin mutkaton, ettei ensimmäistäkään soraääntä kuultu. Selkeä rakkausavioliitto siis. Tosin voidaan kyseenalaistaa se, mitä hyötyä kahden näin pienen kunnan oli järkeä yhdistyä. 24 000 asukkaan Hollola ei ole jatkossa sen elinvoimaisempi kuin aikaisemminkaan, joten nähdäkseni viimeistään 10 vuoden päästä aloitetaan neuvottelut Hollolan liittämisestä Lahteen. Kyseessä on siis pelkkä ajanpeluu väistämätöntä odotellessa.

Lahdessa valtuusto oli myös yksimielinen liitoksesta Nastolan kanssa, mutta toisin oli Nastolassa. Nastolassa ei oltu aivan varmoja sulhasen aikeista, olihan sulhasmies iso ja pelottava Lahti. Niinpä päädyttiin jännittävään äänestykseen, jossa etukäteen molemmat lopputulokset olivat mahdollisia.

Nastolalaiset osoittivat omaavansa jo valmiiksi lahtelaisen päätöksenteon kulttuurin, kun kenties koko Nastolan historian merkittävin äänestys päättyi liitoksen puolesta äänestäneiden voittoon vaivaisella yhdellä äänellä, äänin 22-21. Lahdessahan on jo pitkä historia tärkeiden äänestyksien päättymisestä yhden äänen voimin suuntaan tai toiseen. Tämä tarkoittanee varmuudella sitä, että häviäjät ovat vielä vuosia poteroissaan katkerina väärästä päätöksestä ja liitoksesta tullaan etsimään ne huonot puolet varmuudella esiin.

Toivottavampaa kuitenkin olisi, että nyt kun äänestystulos on saatu, kaikki voimavarat valjastettaisiin syntyvän uuden kaupungin hyväksi ilman katkeruutta. Kaikkia tarvitaan varmasti siihen, että ”Suur-Lahdesta” saadaan kaupunkilaisille miellyttävä kaupunki asua. Palvelut toimivat, asut sitten keskustassa, Rakokivessä tai Renkomäessä, se on varmasti monelle tärkeää myös jatkossa.

Kunnilla on nyt hieman alle vuosi aikaa sopeuttaa toimintojaan (lue: irtisanoa henkilöstöään) ennenkuin viiden vuoden irtisanomissuoja astuu voimaan. Koko Suomen mittakaavassa reilusti yli 100 000 kuntien työntekijää on tällä hetkellä suojattu kuntaliitosten vuoksi irtisanomiselta ja jokainen uusi kuntaliitos kasvattaa suojattujen määrää.

Irtisanomissuojan pituutta on paljon arvosteltu, toisaalta voidaan olettaa että aika moni liitos olisi jäänyt tekemättä ilman tätä suojaa. Kuntaliitosten aiheuttamat vuosien irtisanomissuojat käyvät kalliiksi veronmaksajille eli kaikille meille, sillä kuntien budjetoimat säästöt eivät toteudu kuin vasta viiden vuoden päästä. Jos silloinkaan, sillä jos kävisi niin, että esim. Hollola haluaisikin kolmen vuoden päästä liittyä Lahteen, 5 vuoden irtisanomissuoja alkaisi taas alusta.

Ei näillä liitoksilla vielä kuntatalouden Rubikin kuutiota ratkaistu, mutta ihan hyvän polun alku tässä voi silti olla kyseessä. Tervetuloa nastolalaiset, tehdään yhdessä Lahdesta parempi kaupunki meille kaikille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime viikolla satoi parissa päivässä paljon lunta. Eipä siis olekaan kovin yllättävää, että jokatalvinen kestosuosikki auraus nousi taas lahtelaisten ykköspuheenaiheeksi. Hetkeksi jopa ohi aina niin hurmaavan koirankakka-keskustelun. Palautetta huonosta tienhuollosta kun oli tullut pilvin pimein. Myöskään Lahden kaupungin mielestä auraus ei ollut onnistunut, sillä se huomautti kirjallisesti Lahden Seudun Kuntatekniikkaa aurausten viivästymisestä osissa kaupunkia alkuviikosta.

Varsinkin jalkakäytävien auraamattomuus ydinkeskustassa kirvoitti paljon palautetta ja ymmärrän kyllä hyvin miksi. Siihen on jo melkein tottunut, ettei jalkakäytäviä tai pieniä teitä aurata pariin kolmeen päivään, mutta tällä kertaa ongelma oli ydinkeskustaa myöten. Koetapa itse työntää lastenvaunuja tai ajaa pyörällä 10-15 sentin lumikinoksessa, niin ymmärrät sinäkin. Itse asiassa pelkkä jalankulku on vaikeaa ja raskasta, jos aurausta ei ole tehty. Lisäksi kun tiet aina aurataan ensin, käy monesti niin että lumet kasautuvat juuri jalkakäytäville jalankulkijoiden riesaksi.

Ihmettelen eikö pääjalkakäytäviä voitaisi aurata ensin ja sitten vasta tieväylät? Näin tietääkseni tehdään ainakin Ruotsin Karlskogassa, missä uudenlainen järjestys lumen aurauksessa otettiin käyttöön vuonna 2012. Tosin systeemillä on typerä nimi: sukupuolineutraali lumenauraussysteemi. Auto kyllä kulkee pienessä sohjossakin, lastenvaunut eivät. No, se on tullut jo selväksi, että Green City Lahdessa autoilija on ykkönen, sen jälkeen tulevat sitten jalankulkijat, pyöräilijät ynnä muut haahuilijat.

Nähtävästi kuntatekniikka on tässä tapauksessa jo ennakoinut tulevan ilmastonmuutoksen vähentämällä tuntuvasti kalustoa ja miehitystä. Eihän enää talvisin sada lunta, eihän?
Lahden ja Nastolan kuntaliitoksesta päätetään maanantaina. Toivottavasti liitos toteutuu ja Lahti saa myös Nastolan aurauskaluston käyttöönsä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Muistatteko vielä ajan, kun eri lehdet ja julkaisut tekivät lukijamatkoja erinäisiin kohteisiin. Myös Omalähiön toimituksessa muistetaan vielä hyvin ne muutamat lukijamatkat, jotka suuntautuivat 90-luvulla ainakin Tallinnaan. Sittemmin lukijamatkakulttuuri on hiipunut. Johtuneeko sitten siitä, että ihmisten on niin helppo tilata matkoja itse netistä? Me päätimme kuitenkin uuden vuoden kunniaksi ottaa härkää sarvista ja elvyttää osaltamme tätä vanhaa lukijamatkakulttuuria järjestämällä matkan yhdessä Hockey Unlimitedin kanssa sinulle Omalähiön lukija.

Matka suuntautuu helmikuun puolivälissä Ruotin turvallisella turistibussilla Pietariin asti, jossa meitä odottaa kiihkeä KHL-ottelu SKA – Jokerit. Ja ei haittaa vaikket ymmärtäisi jääkiekosta tuon taivaallista. Mukana matkassa on nimittäin jääkiekkotuntemusta enemmän kuin laki sallii. Nimet Pasi Nurminen ja Toni Koivunen eivät juurikaan esittelyjä kaipaa. Koivunen on yli 800 liigaottelua pelannut Lahti-kiekon ikoni, jolle on tullut tutuksi myös Ruotsin ja Ranskan jääkiekkosarjat. Pasi Nurmista voisi mainostaa vaikkapa termillä ”Tuttu TV:stä”. Miehen meriitit jääkiekon saralla ovat todella kovaa luokkaa. On maajoukkuetta, niin maalivahtina kuin valmentajanakin, NHL:ää ja tietenkin Pelicansia, HPK:a ja Jokereita.

Nurmisella on varmasti räpylässään myös KHL-kiekko, sillä mies toimi Omskin huippujoukkueessa valmentajana vielä viime vuonna. Pasi on luvannut kertoa matkan aikana mm. miltä KHL näyttää sisältäpäin ja miten Jokerit ja KHL joukkue eroaa valmentajan silmin. Kolmas asiantuntija Ville Skinnari omaa myös pelaajataustaa niin Lahden kuin Englanninkin jäiltä sekä lisäksi mies tuntee Pietarin metkut. Eikä reissu tietenkään pääty, kun ottelu loppuu, sillä ottelun jälkeen jää vielä mukavasti aikaa tutustua vapaamuotoisesti upeaan Pietarin kaupunkiin. Lähtö kotiin koittaa vasta seuraavana aamupäivänä.

Olen saanut matkasta pääosin positiivista palautetta, tosin joillekin on ollut käsittämätöntä se, että lähdemme katsomaan nimenomaan Jokereiden peliä. Ehkäpä tässä kohtaa voin hetkeksi riisua turkoosit Pelicans-vaatteeni ja nauttia huippulätkästä upeasssa kultturikaupungissa. Ei tässä vielä kenenkään tarvitse Jokereiden kannattajaksi alkaa, sitä paitsi henkilökohtaisesti en sitä edes lahtelaisena kiekkofanina suosittele. Sen sijaan suosittelen kaikille tätä lukijamatkaa. Hypätkää mukaan ja tehdään tästä lukijamatkasta yhdessä Omalähiön oma, jokavuotinen perinne.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Näinhän sitä aina tavataan leikkisästi sanoa. Toisaalta en tiedä onko sanonnalla mitään tekemistä totuuden kanssa. Usein kyllä ajatellaan, että vuoden vaihtuessa kaikki entinen on jäänyt taakse ja nyt aukeaa aivan uusi sivu kirjassa. Blanko sivu, jolle voi kirjoittaa elämänsä aivan uusiksi. Aloitetaan ikäänkuin tyhjästä, vuodesta nolla. Kaunis ajatus, mutta kuinka moni siinä onnistuu? Tämä näkyy ainakin liikuntakeskuksissa ruuhkina, kun ihmiset yrittävät päästä uuden, terveemmän elämän alkuun. Loppuvuosi kun meni todennäköisesti syöpöttelemällä ja juopottelemalla. Nyt on ähky ja lisäkilot ja vaatteet ahdistavat. Tipaton tammikuukin pitäisi aloittaa. Onhan siinä pienelle ihmiselle paljon petrattavaa.

Todellisuudessa kovinkaan monen totaalinen elämänmuutos ei kanna pitkälle ja usein käy niin, että viimeistään kun se tipaton tammikuu on lusittu, ollaankin monesti palattu jo vanhoihin tuttuihin kaavoihin. Eikä siinä ole mitään pahaa. Sellaista se vain on… no aika inhimmillistä sanoisin. Ainakin olemme yrittäneet olla parempia ihmisiä. Pieni takaporttikin onneksi jää, sillä ainahan sitä voi muuttaa elämänsä sitten viimeistään ensi vuoden alussa…

Tämä sama pätee myös hieman isommassa mittakaavassa. Vaikka vuosi vaihtuikin, niin luulen, että edelleen vuonna 2015 Lahti-kaupungissa etsitään säästöjä, tapellaan lähikirjastoista, motkotetaan matkakeskuksesta tai toriparkista, puhutaan kuntaliitoksista ja sote-uudistuksesta. Niin se vain on, että monesti vuodet seuraavat toisiaan hyvin samanlaisina.

No valtakunnanpolitiikassa ainakin saatetaan saada niitä uusia kujeita viimeistään keväällä, kun vuorossa on eduskuntavaalit. Näillä näkymin keskusta ottanee vetovastuun Suomi-vankkureista ja sitähän ei tiedä kukaan, mitä sieltä sitten sen jälkeen tulee. Tähän sopineekin mainiosti nastolalaisen (=tuleva lahtelainen) suurmiehen, Antero Mertarannan likilegendaarinen lausahdus: ”Taivas varjele, mitä sieltä tulee?!?”

Vaikea sanoa mitä sieltä tulee, kun se ennustaminen on niin vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.
Hyvää vuotta 2015 kaikille näin hieman jälkijunassa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitelet käsissäsi vuoden 2014 viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mitä kaikkea katsoin tarpeelliseksi tuoda esiin pääkirjoituksissani vuonna 2014.

Vuosi alkoi toiveikkaasti Lahden kaupungin suunnitellessa miten keskustan alueesta saataisiin viihtyisä ja toimiva. Samaan aikaan naapurikaupunki Heinolassa haikailtiin ammattitaitoisten ja terveiden pakolaisten perään. Helmikuussa nähtiin Putinin suureelliset talviolympialaiset Sotshissa ja Lahdessa jankattiin edelleen Launeen koulun homeongelmasta eli korjataanko vai puretaanko? Lehtemme palstoilla paljon tilaa saanut VT12 sai uusia käänteitä jo alkuvuodesta, kun ELY-keskus esitteli tien light-version eli halvemman mallin. Silloin tien hinnaksi arvioitiin 180 miljoonaa euroa. Loppuvuodestahan hinta oli jo 220 miljoonaa euroa eli mielenkiinnolla odotamme mitä tie maksaa kun/jos se joskus valmistuu.

Maaliskuussa ei saatu kovin ruusuisia tulevaisuudennäkymiä kaupungintalolta. Kaupungin tilikauden alijäämä kun oli noin 30 miljoonaa euroa tappiollinen, joten tiukka säästökuuri oli edessä. Säästettävää löytyi vaatimattomasti 37 miljoonan edestä. Säästettiin sitä muuallakin. Itella tai Posti tai mikä se nyt sitten tänä päivänä onkaan, innostui antamaan monoa henkilöstölleen, tosin puolet väestä kutsuttiin takaisin töihin, kun laskelmat postimäärän vähenemisestä eivät käyneetkään toteen. Huhtikuun alussa ihailtiin Omalähiön uutta, raikasta ulkoasua. Myös hallituksessa kävi raikas tuuletus, kun vasemmistoliitto luopui ministerinpalleistaan. Samaan hikeen pääjehu Katainen häippäsi Eurooppaan ja valtionkassasta huolta pitänyt Urpilainenkin vaihtui Rinteeseen.

Kuntaliitosta alettiin taas sorvata tosissaan loppukeväästä. Siitä riittikin parranpärinää läpi koko vuoden. Tavoitteena oli kuuden kunnan uusi ja ihana suurkunta, mutta lopputuloksena kaksi pienempää liitosta. Ehkä. Huomasiko muuten kukaan, että toukokuussa oli eurovaalit? Siis eurovaalit , ei euroviisut, jotka nekin laulettiin toki läpi toukokuussa. Kesäkuussa päiviteltiin Suomen korkeaa ruuan hintaa. Onhan nousu ollut kaksinkertainen verrattuna muihin EU-maihin. Ennen juhannusta saimme myös uuden hallituksen, jonka pääministeriksi kokoomuspiireistä löytyi Alexander Stubb. Tuo polvihousuinen himokuntoilija ja himotwiittaaja, jonka kestohymy kyllä hyytyi nopeasti, kun päästiin vuoden loppuun. Ei täällä Suomessa tyhjännaurajat pärjää, p…kele!

Lomien jälkeen keskiössä oli Etelä-Lahden kouluverkko, joka pistettiin uuteen uskoon. Elokuun lopussa lahtelaislähtöinen räppäri Cheek hullaannutti yli 80 000 suomalaista olympiastadionilla kahdella megakonsertillaan. Sekös monia ärsytti. Väärä artisti ja väärä musagenre.
Syyskuuussa nähtiin sekin ihme, että Suomi pelasi sekä lento- että koripallon MM-kisoissa. Ollaankohan me sittenkin palloilukansaa? No jalkapallossa sitten kyllä huomattiin, ettei olla.
Sote-soppaa hämmennettiin koko vuosi siinä missä kuntaliitoksiakin. Lopputulemana Lahti suuntautuu sote-asioissa Helsingin suuntaan vieden mukanaan koko vastahakoisen Päijät-Hämeen.

Lokakuussa some-Suomi räjähti. Uusi alkoholilaki oli suoraan sieltä minne aurinko ei paista ja edes viski-sanaa ei saa enää sanoa tai kirjoittaa. Viina tuntuukin olevan Suomessa melkein ainoa asia, joka kansaa liikuttaa barrikadeille asti. Toinen suomalaisten tunteita herättävä asia on sitten ne sukupuolineutraalit jutut, mutta ei niistä sen enempää, ettei kukaan suutu.
 Lokakuun lopussa Lahden kaupunki sai hyvän idean. Säästöpäissään keksivät, että lakkautetaan kolme lähikirjastoa. Ei onnistunut, sillä lukukansa pisti vastaan. Tosin ilo voi olla lyhytaikainen, kun asia nousee kuitenkin ensi vuonna taas esiin.

Aleksanterinkadustakin saatiin varsinainen kiistakapula, kun välillä meillä oli täysimittainen kävelykatu, välillä taas Aleksia piti päästä huristelemaan molempiin suuntiin autolla. Kompromissihan siitä sitten tuli eli ei oikein yhtään mitään. Sopii hyvin siis Lahteen. 
Nakkikioskin paikastakin Lahdessa taisteltiin. Muuan valtuutettu pyyteli uskomattomia korvauksia bisneksensä pilaamisesta, mutta Lahti ei ottanut onneksi taka-askeleita.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi todettiin, että kaikesta huolimatta on jonkinasteinen Kenovoitto syntyä Suomeen ja ihan näin vuoden lopuksi onnitellaan vielä nastolalaisia, jos vain tajuavat liittyä Lahteen. Me tarvitsemme nimittäin lisää veronmaksajia tulevina vuosina…

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi