Kaikkialla, niin mediassa kuin ihmisten välisissä keskusteluissakin, on viime päivinä mehusteltu onnistuneilla MM-hiihdoilla. Eikä syyttä. Pelkotilat siitä, että yleisö ei löytäisi paikan päälle tai että Salpausselän kisojen ikiaikainen vihollinen tuuli tekisi tepposet mäkikilpailuille olivat turhia. Suomalaiset eivät ole hylänneet lempilastaan maastohiihtoa, vaikka tällaisiakin skenaarioita etukäteen pelättiin. Itselleni suurin yllätys oli se, että mäkikisat vetivät väkeä monttuun liki entiseen malliin, vaikka suomalaiset mäkikotkat taistelivatkin lähinnä toisen kierroksen paikasta. Se, että hiihtoliitto tekee kisoista tappiota on valitettavaa, mutta kun yksi kantaa taloudellisen vastuun, näin voi käydä. Tähän on varmasti tulossa muutos tulevina vuosina. Kisojen suurin voittaja on varmasti Lahti ja sen yrittäjät sekä tietenkin asukkaat, jotka voivat taas ylpeillä ”Lahden hengellä”.

Tunnelma, niin stadionilla kuin kaupungillakin, oli koko kisojen ajan suorastaan mahtava. Ihmiset olivat epälahtelaiseen tapaan iloisia ja ystävällisiä. Olivatkohan ne kaikki vain muualta tulleita turisteja? Pitkään aikaan ei Lahden keskustassa ole nähty sellaista ihmisvilinää kuin nyt kisojen aikana nähtiin. Pop-up ravintolat keräsivät paljon väkeä ja monet ravintolat ja yritykset olivat todella nähneet vaivaa kisojen eteen. Stadionilla palvelut olivat kohdillaan ja yleisö kannusti tasapuolisesti kaikkia urheilijoita, vaikka suurimman huutomyrskyn synnyttivätkin omat urheilijamme ja mikä parasta, oli aivan sama kamppailtiinko sijoista ynnä muut vai mitaleista, meteli oli hurja.

Kisat kruunasi tietenkin suomalaisten odotettua parempi menestys, mikä on aina yksi tärkeä osatekijä kisojen onnistumisen kannalta. Lisäksi nähtiin tietenkin sitä huippu-urheiluun monesti kuuluvaa draamaa. Jos Juha Miedon sadasosalla hävitty kultamitali on puhuttanut kohta 40 vuotta, on varmaa, että Iivo Niskasen ja Emil Iversenin ”sylitanssi” parisprintin finaalissa jää ikuisesti urheilukansan mielen syövereihin. Varsinkin se, miten 35 000 ihmisen hurja huuto lakkasi kuin veitsellä leikaten hämmästyneeseen kohahdukseen ja sen jälkeiseen totaaliseen hiljaisuuteen, jolloin olisi voinut kuulla nuppineulan putoamisen lattialle. Onneksi Iivo korvasi kolarin upealla kultahiihdollaan, joka sulatti suomalaisten sydämet lopullisesti.

Mielensäpahoittajan katsomolle lähtee allekirjoittaneelta myös kehut. Olihan se jotenkin nostalgista seurata kilpailuja Anssi Kukkosen selostamina, heinäpaalilla istuen. Yhdessä kädessä Suomen lippu ja toisessa kuppi höyryävän kuumaa (rommi)kaakaota. Ja vieläpä ilman Mertarannan ylisanoja viljelevää huutoa ja kaikkialle tunkevaa mökämusaa.

Tämä viikko on menty kisojen jälkeisessä masennuksessa ja Lahtikin on palannut pikkuhiljaa vanhoihin kaavoihinsa. Onneksi muistot elävät ikuisesti ja eiköhän Lahdessa taas kisata MM-tasolla viimeistään 15 vuoden päästä. Näin ainakin toivoo tämä hiihtoniilo ja penkkiurheilun maisteri.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalien ehdokaslistat jätettiin tiistaina. Lahdessa ehdolle asettuu 406 ehdokasta. Vaikka joissain medioissa on iloittu ehdokkaiden määrän lisääntymisellä, näin ei suinkaan ole. Vuoden 2012 vaaleissa ehdokkaita oli Lahdessa ja Nastolassa, tosin silloin vielä erillisinä kuntina, yhteensä 466 henkilöä eli näissä vaaleissa Lahdessa ja Nastolassa on tarjolla 60 ehdokasta vähemmän.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja nähdäkseen, että nastolalaisilla ehdokkailla tie valtuustoon tulee olemaan vaikeaa, sillä vuosi on liian lyhyt aika tehdä itseään tutuksi tavallisille lahtelaisille kaduntallaajille. Ainahan on tietenkin mahdollista, että joku nastolalaisista osoittautuu varsinaiseksi ääniharvaksi myös Lahdessa, mutta tällä hetkellä sellaista henkilöä ei ole näköpiirissä. Peräti 43 nykyistä valtuutettua joutuu luopumaan paikastaan tässä tuolileikissä, joten pudotuspeli tulee olemaan kaikille harvinaisen kova. Myös ns. kantalahtelaisille.

Kovin tärkeää on myös se, mitä puoluetta ehdokas edustaa, sillä suhteellisessa vaalissa kullekin ehdokkaalle lasketaan vertausluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan saamien äänien että tämän edustaman puolueen saamien äänien määrä. Jokaisen puolueen ehdokkaat laitetaan äänimäärän mukaiseen järjestykseen ja he saavat vertailuluvun, joka on puolueen äänimäärä jaettuna heidän sisäisellä järjestysluvullaan. Paikat jaetaan kaikkien ehdokkaiden vertailulukujärjestyksessä. Esimerkiksi viime vaaleissa valtustoon pääsi 156 äänellä, mutta hieman pienemmän puolueen edustajan 290 ääntä ei riittänyt valituksi tulemiseen. Lyhyesti asia ilmaistuna, ehdokas tarvitsee läpi päästäkseen ääniä koko puolueelle mahdollisimman paljon.

Näin ollen yksinäiset sudet ja pienen ehdokaslistan omaavat puolueet ovat auttamatta jälkijunassa ellei ryhmittymästä löydy todellista vaalien ääniharavaa. Tähän luottanee varsinkin Pro Lahti-ryhmä, joka haali listoilleen yli 500 ääntä viime vaaleissa keränneen Kalle Aaltosen. Aaltosen läpimeno persuista tai kokoomuksesta olisi ollut selviö, nyt voi olla vaikeampaa, kun takana ei ole ison puolueen pitkän ehdokasluettelon tuomia ääniä.

Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti oli Lahdessa lähinnä naurettava, vain 53,0%. Tämä on hieman outoa, sillä onhan kuntavaaleilla paljon enemmän merkitystä tavallisen ihmisen päivittäiseen elämään kuin esimerkiksi eduskuntavaaleilla. Jostain syystä kuntavaalit eivät vain kiinnosta siinä mittakaavassa kuin eduskunta- tai presidentinvaalit. Yksi syy saattaa olla, että ehdokkaat ovat liian tuntemattomia tavallisille kaduntallaajille. Onneksi monet isot mediat rakentavat nettisivuilleen vaalikoneita, joissa on helppo tutustua ehdokkaiden arvo- ja ajatusmaailmaan. Bonuksena YLE perustaa sivuilleen videomuotoisen vaaligallerian, jossa ehdokkaat vastaavat videolla kolmeen kysymykseen. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaisia sankareita näistä videoista löytyy.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Keskiviikkona ne sitten vihdoin potkaistiin käyntiin. Niin mitkäkö? No, ne kauan odotetut ja hehkutetut MM-hiihdot. Avajaiset olivat upeat, mitä nyt sää yritti niitä parhaansa mukaan sotkea. Toisaalta, mihinkäs muuhun kuin talvikisoihin paremmin sopisi lumipyry? Lahtelaisia ei pieni tuisku (ei Antti) haitannut, vaan torilla parveili noin 10 000 kisahuumaa etsivää pipopäätä. Ja kisahuuma löytyi, ainakin allekirjoittaneelle, luultavasti myös monille muillekin. Ei haitannut vaikka tangotanssijat vetelivät liukkaalla lavalla takamukselleen tai se että Kiira Korven rullaluistimet eivät pyörineet sohjossa. Tällä kertaa jopa Krisse Salmisen Lahti-vitsit naurattivat. Ohjelma vietiin läpi ammattimaisesti vaikeasta säästä huolimatta.

Meillä on edessämme upeat 12 päivää silkkaa talviurheilun juhlaa. Lahti on koko talviurheilevan maailman keskipisteenä tuon ajan. Paikan päälle Lahteen katsojia odotetaan saapuvan neljännesmiljoona ja television ääressä Lahti saa huomiota peräti 500 miljoonan silmäparin verran. Tätä parempaa PR-toimintaa kaupungin näkyvyyden edistämiseksi ei voi yksinkertaisesti saada. Sen vuoksi tämä sirkus on hoidettava kotiin kunnialla. Kisaturistit on saatava rakastumaan Lahteen ja sen ihmisiin. Ja hyvältähän kaikki niin kaupungilla kuin kisapaikoillakin näyttää. Hyvillä mielin katselin, että paikalliset yritykset, niin kaupat kuin ravintolatkin, ovat todella satsanneet näihin kisoihin. Näyteikkunat on koristeltu lipuin, vanhoin suksin ja villapaidoin. Ravintolat ovat hankkineet elävää musiikkia ja houkuttelevat asiakkaita erinäisin tempauksin jne. Tämä on se parin viikon jakso, kun tulosta tehdään ja kassakone kilisee. Ja mitä paremmin kisaturisteja palvellaan, sitä herkemmin he myös joskus tänne palaavat.

Kisa-alue on nopeasti suoritetun katsauksen perusteella hyvä ja toimiva. Plussaa on annettava lapsille varmasti mielenkiintoisesta Röllimetsästä sekä varsinkin vanhoja hiihtoniiloja houkuttelevasta Mielensäpahoittajan katsomosta, jossa istutaan heinäpaalien päällä keskellä metsää, hörpitään mustikkakeittoa ja kuunnellaan Anssi Kukkosen selostusta. Tämän enempää ei menneisyyteen enää voi oikeastaan nojata. Eipä tarvitse kuunnella sitä hömppämusiikkia ja kärsiä muusta karnevaalihumusta, sillä ei kyllä ennen hiihtokisoissa ilakoida pitänyt.

Ensimmäiset kilpailutkin ehdittiin kisata jo keskiviikona. Niiden suurimmaksi sankariksi ja varsinaiseksi netti-ilmiöksi kohosi Venezuelan hiihtäjäihme Adrian Solano, joka taisteli hiihtolenkkinsä läpi kaatuillen, liukastellen ja sauvansa katkaisten. Maaliin asti tämä sankari ei päässyt, mutta illalla avajaisissa mies sai suurimmat suosionosoitukset Suomen joukkueen jälkeen. Urheiluhenkeä parhaimmillaan. Kuten presidentti Niinistö avajaisissa lupasikin: Myös ulkomaalaisille urheilijoille jätetään muutama mitali. Niin kohteliaita isäntiä me suomalaiset olemme.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hieman kuin varkain ovat kuntavaalit hiipineet jo aivan nurkan taakse. Ennakkoäänestys alkaa jo 29.3. ja varsinainen vaalipäivä on 9.4. Kuntavaaleihin uutta mielenkiintoa tuo kuntien suuresti muuttuva toimenkuva, kun SOTE-puoli siirtyy maakuntien haltuun. Kyseessä on erittäin suuri muutos ja kukaan ei vielä tiedä, miten kuntien rahat riittävät jäljelle jääviin tehtäviin. Sote-tehtävien jäädessä pois kuntien tärkeimmiksi tehtäviksi jäävätkin kunnan kehitys, koulutus ja kaavoitus. Lahdessa lisäboostia vaaleihin tuo myös se tosiseikka, että pudotuspeli valtuustopaikoista tulee olemaan ennennäkemättömän kova. Tällä hetkellä valtuustossa istuu Lahden ja Nastolan yhdistymisen seurauksena peräti 102 valtuutettua. Vaalien jälkeen paikka on olemassa vain 59 valtuutetulle.

Tunnelma Lahden poliittisella kentällä on siis pikkuhiljaa sähköistymässä ja viimeistään tällä viikolla ammuttiin vaalijuna käyntiin varsinaisella pommilla, kun valtuuston räyhähengeksikin mainittu Kalle Aaltonen loikkasi perussuomalaisten leiristä kokoomukseen. Perussuomalaiset ei Aaltosta enää listoilleen huolinut luottamuspulan takia. Aaltosen tie jatkokaudelle näyttää silti vaikealta, sillä tuntuu mahdottomalta, että hän mahtuisi millään tavalla kokoomuksen raameihin. Aaltosella kun on tapana tulla ovesta raamit kaulassa. Lisäksi vastustus näyttää kokoomuksessa olevan sen verran suuri, että todennäköisesti Aaltosen ehdokkuus kokoomuksen riveissä torpataan kokoomuksen vuosikokouksessa ensi viikolla. Toisaalta median silmin katsottuna Aaltosen ja kokoomuksen liitolla olisi ollut varmasti suuri viihdearvo, sillä yhteentörmäyksiä olisi ollut äärettömän vaikea välttää.

Vähän yli vuosi sitten kokoomuksen valtuustoryhmästä eronnut Sari Niinistö sen sijaan sai riitansa ryhmän kanssa sovittua ja palasi kokoomuksen ehdokkaaksi. Tämä on varmasti myös järkevintä myös Niinistölle itselleen, sillä valinta valtuustoon ilman puolueen vetoapua olisi ollut liian vaikeaa, jopa viime kuntavaalien ääniharavallekin. Ilmassa leijuu vielä kysymysmerkkejä muiden kokoomuksen valtuustoryhmästä eronneiden kohdalla eli mitä tekevät herrat Kataja, Anttolainen ja Hakala? Vieläkö herrat huolitaan kokoomuksen listoille?

Jos sinulla heräsi nyt vastustamaton halu lähteä ehdokkaaksi vaaleihin, niin ei hätää. Vielä ehtii, sillä ehdokasasettelu jatkuu helmikuun loppuun asti ja kaikissa puolueissa on vielä tilaa uusille ehdokkaille. Mieluiten tietysti sellaisille, jotka pystyvät keräämään puolueelle sievoisen äänipotin. Omalähiössä seuraamme kuntavaalien asetelmia tiiviisti. Vuoden alusta lähtien olemme esitelleet sivuillamme etelälahtelaisia ehdokkaita kustakin puolueesta. Ehdokkaiden omia mielipiteitä ja linjauksia tulemme julkaisemaan lähempänä vaaleja Kuntavaalien alla- nimisessä osiossa.
Oletteko valmiita tiheätunnelmaiseen ja kiihkeään vaalikevääseen? Se polkaistaan nimittäin käyntiin nyt.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden MM-hiihdot 2001 muistetaan dopingista ja pian alkavat MM-kisat muistetaan vesiskandaalista, varsinaisesta lahtelaisesta Watergatesta. No, ehkäpä asia ei ole ihan noin dramaattinen ja asia on saanut mediassa ehkä vähän liiankin suuret mittasuhteet. Tämä pieni myrsky vesilasissa, vai pitäisikö sanoa pahvisessa vesitetrassa, nousi siitä, että Lahden MM-kisojen virallinen vesi tulee MM-kisoihin Lahden sijaan Iso-Britanniasta. Vesi pakataan Englannissa Stora Enson Ruotsin Skoghallin tehtaalta tuleviin kartonkitetroihin, joten lahtelainen vesiosaaminen ohitettiin totaalisesti ja sekös Lahdessa nyt korpeaakin. Onhan Lahtea vuosikymmenet markkinoitu sillä, että täällä on puhdas, juomakelpoinen vesi, jota jokainen voi nauttia suoraan hanasta. Vesi on ollut ja on yhä lahtelaisten ylpeydenaihe ja sitä on mainostettu maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiseksi. Eipä ihme, että Lahdessa on turuilla ja toreilla kisaorganisaatio kirottu alimpaan helvettiin.

Tetra Pak tuo kisoihin 60 000 uudenlaisiin kartonkipakkauksiin pakattua vesipakkausta, joita jaetaan yleisölle, kilpailijoille ja medialle. Ei siis yleisölle, joka saa ostaa ihan sitä ihteään eli Lahden Hartwallin tehdaiden pullottamaa vettä. Perussyy veden kuskaamiseen aina Englannista asti on se, että kisoihin haluttiin muovipullojen sijaan ympäristöystävällisiä kartonkipakkauksia. Kuten kisojen pääsihteeri Janne Leskinen kertoikin, vesi ja sen alkuperä ei ollut pääperuste päätökselle, vaan nimenomaan pakkausasia. Suomessa luontoa säästäviin kartonkipulloihin vettä pakkaavia yrittäjiä ei yksinkertaisesti ole, joten tyhjästä oli paha nyhjäistä. Kun Suomesta ei löytynyt ketään, pakkaaja piti etsiä muualta ja löytyi Tetra Pak. Nyt tälle uudelle kierrätysidealle haetaan näkyvyyttä kisojen avulla ja onhan sitä jo mukavasti saatukin kohun siivittämänä.

Nyt joku tietysti ihmettelee, mikseivät kilpailijat ja media juo vettä yksinkertaisesti kraanasta. No, voi juodakin, jos uskaltaa. Valitettavasti säännöt vaativat, että kilpailijoiden juomat pitää olla suljetuissa pulloissa ihan oikeusturvankin takia. Media varmastikin voisi vetensä kraanasta juodakin, mutta monessa maassa siihen ei olla totuttu, että kraanavesi olisi juotavaksi kelvollista.

Näin siis tällä kertaa. Kisaorganisaation kaunis ajatus ympäristöystävällisistä kisoista sai pienen kolauksen, kun vesi rahdataan Englannista ja pakkaukset Ruotsista. Lahti sai opetuksen siitä, että ei ole itsestään selvää, että pienen kaupungin etu otettaisiin automaattisesti huomioon, kun kansainvälinen hiihtoliitto ja kisoja sponsoroivat suuryhtiöt temmeltävät keskenään sopimuskentällä . Me lahtelaiset olemme kuitenkin erittäin onnellisia, jos tämä Watergate on kisojen suurin skandaali. Meillähän on kokemusta jo niistä pahemmistakin skandaaleista.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uusi hyvinvointiyhtymä perustettiin vuoden alussa, mistä lähtien se on vastannut Asikkalan, Hartolan, Hollolan, Iitin, Kärkölän, Lahden, Myrskylän, Orimattilan, Padasjoen ja Pukkilan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja tuotannosta. Lisäksi se tuottaa päivystyksen ja erikoissairaanhoidon palvelut Heinolan kaupungille ja Sysmän kunnalle. Uuden hyvinvointiyhtymän tarkoituksena on koota maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen yhdeksi kokonaisuudeksi ja turvata järjestelyllä kuntalaisten palvelut, hillitä kustannusten kasvua ja vahvistaa alueen edunvalvontaa. Samalla muodostetaan toimintatavat, joiden avulla tähdätään vuoteen 2019, kun uudet maakunnat aloittavat toimintansa.

Paperilla vaikuttaa hyvältä ja selkeältä, mutta käytännön kokemukset kertovat muuta, varsinkin jos otetaan käsittelyyn yhtymän todella surkuhupaisia piirteitä saanut toimitusjohtajapeli. Jos ei edes toimitusjohtajasta päästä yhteisymmärrykseen, niin miten oletetaan ruohonjuuritason toimivan edes auttavalla tasolla? Kovin suurta luottamusta ei varmasti herätä se, että ennen kuin toiminta on saatu edes kunnolla käyntiin, on hyvinvointiyhtymä esitellyt meille jo kolme eri toimitusjohtajaa. Yksi tosin ei ehtinyt edes pallilleen istahtaa.

Hyvinvointiyhtymän toimitusjohtajaksi nimettiin ensin Timo Louna, joka ”irtisanoutui” joulukuussa. Hän jäi kaikesta huolimatta yhtymään siirtyen yhtymän strategiajohtajaksi. Outoa, sillä jos mies ei ollut tarpeeksi pätevä, miksi hän silti jatkaa edelleen toisessa tärkeässä tehtävässä samassa yhtymässä? ”Tarvitaan uutta vauhtia ja ajattelua. Tarvitaan uutta dynaamisuutta, jotta uudistus ei jää vain johdon uudistukseksi”, linjasi silloin hyvinvointikuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja Francis McCarron. Tammikuun lopussa tällainen linjauksen mukainen dynaaminen johtaja löytyi, Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen. Eipä aikaakaan, kun Savolainen kuitenkin kertoi hyvinvointiyhtymän edustajille vetäytyvänsä toimitusjohtajan valintaprosessista. Savolainen katsoi, että valintaprosessi hoidettiin huonosti. Ongelmaa aiheutti yllätyksenä tullut koeaika sekä poliittinen iltalypsy ehdokkaiden välillä.

Ei hätää, sillä vielä löytyi yksi ässä hihasta: Eetu Salunen. Salunen on toiminut aiemmin Espoon kaupungin terveysjohtajana ja McCarronin mukaan Salunen on yhtä pätevä hakija kuin Savolainenkin. Kuten McCarron Ylen TV-paikallisuutisissa totesi: ”Taisi käydä niin, että löysimmekin nyt toimitusjohtajan, jolla on selkärankaa.”Mielestäni täysin asiaton ja tahditon piikki Savolaisen suuntaan, kun on ilmiselvää, että suurimmat ongelmat tuntuvat olevan nimenomaan yhtymän hallituksen ja valtuuston välisessä poliittisessa hiekkalaatikkoleikissä. Tällainen poliittinen peli on omiaan lisäämään kansalaisten uskoa siihen, että mihinkään merkittävään tehtävään ei valita parasta ja kyvykkäintä ehdokasta, vaan nimenomaan poliittisesti sopivin.

Tietenkin tärkein asia näin lahtelaisena on se, että hyvinvointiyhtymä onnistuisi siinä mitä varten se on perustettukin. Ikävä kyllä, alku ei kovin suuria hurraa-huutoja aiheuta. Lähinnä toiminta vaikuttaa huonosti organisoidulta puuhastelulta. Jäänkin jännityksellä odottamaan kuinka kauan Salunen pallillaan istuu ja kuka suuttuu seuraavaksi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä hetkellä Lahdessa satsataan paljon rakentamiseen ja suurimman osan uudesta rakentamisesta tuntuvat saavan keskustan alue sekä Etelä-Lahti. Keskustan monia vanhoja virastotaloja, kuten esimerkiksi poliisilaitos ja oikeustalo ollaan muuntamassa asuintaloiksi ja keskustaan on valmistunut, rakentumassa tai suunnitelmissa vielä paljon lisää uudisrakentamista, joista merkittävin lienee Ranta-Kartanon kiistelty alue.

Myös Etelä-Lahti tulee saamaan seuraavan kymmenen vuoden aikana suuren määrän uusia asuntoja. Isoin ja pitkäaikaisin projekti on varmasti Hennalan muuntautuminen varuskunta-alueesta asuinalueeksi. Muutosta ennakoi jo poliisilaitoksen siirtyminen vanhan varuskuntaruokalan tiloihin vuoden päästä. Iso alue on myös radanvarressa, Mytäjäisten risteyksessä sijaitseva Starkin alue, johon on kaavailtu nousevan peräti 23 uutta kerrostaloa. Muutenkin radanvarteen on suunnitteilla paljon uutta rakentamista, nyt kun kehätie rakentuu Launeelle. Asemantaustassa vanhalle kaupunginpuutarhan tontille rakentuu paraikaa yhdeksän talon triangeli-muotoinen kokonaisuus. Kerrostalojen lisäksi Etelä-Lahti saa osansa myös uusista omakotitalotonteista Ämmälän ja Renkomäen suunnassa, joten voidaan olettaa, että kymmenen vuoden päästä Etelä-Lahdessa asuu jopa noin 10 000 asukasta enemmän kuin tänä päivänä.

Hyvä että positiivista pöhinää Lahdessa riittää. Itseäni tässä yhtälössä mietityttää se, mistä nämä uudet tuhannet, jopa kymmenet tuhannet asukkaat Lahteen saadaan. Fakta on se, että Lahti ei tällä hetkellä ole se kaikkein houkuttelevin vaihtoehto nuorelle, työtä ja uraa etsivälle ihmiselle. Helsingin metropolialue vetää suurimman osan muuttoliikenteestä ja muille jäävät vain rippeet. Tosin tämä aiheuttaa sen, että asuntojen ja yleensäkin elämisen hinta on Helsingin alueella huimasti korkeampi kuin muualla Suomessa. Tähän luultavasti Lahti myös oman strategiansakin nojaa. Lahdelle parasta mainosta on ikävä kyllä se, että Helsinki on sopivan lähellä, vain 45 minuuttia junalla tai tunti autolla. ”Muuta meille, meiltä pääset nopeasti Helsinkiin” voisi sopia mainoslauseeksi. Tähän on ikävä kyllä vain totuttava.

Aina ei ole ollut näin. Vuosina 1945-1975 vietettiin Lahdessa varsinaista kasvukautta, kun asukasluku kasvoi 30 vuodessa liki 70 000 uudella asukkaalla. Silloin uudella ja dynaamisellä kaupungilla oli tarjota sitä kaikkein tärkeintä: Työtä. Oli Asko, Isku, Sotka, Upo, Raute, Luhta ja Mallasjuoma jne. Lahti oli jännittävä ja uusi, viriili keskus, Suomen Chicago. Sen jälkeen onkin ollut huomattavasti hiljaisempaa, kun vuoden 1975 jälkeen Lahden väkiluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla, jos ei lasketa mukaan Nastolan liittämisen tuomaa lisäystä asukasmäärään. Kiinnostus Lahtea kohtaan on hiipunut samaa tahtia, kun nuo edellämainitut maineikkaat lahtelaisfirmat ovat hävinneet kartalta.

Lahti elää nyt omaa etsikkoaikaansa. Merkkejä paremmasta ja viriilimmästä kaupungista on jo olemassa, mutta tyydytäänkö Lahdessa sittenkin olemaan vain Helsingin nukkumalähiö?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kovaa vauhtia lähestyvien MM-hiihtojen taustalla on pitkään muhinut rahaongelma, joka pulpahti esiin pari viikkoa sitten. Lyhyesti sanottuna Suomen Hiihtoliitto oli Lahden Hiihtoseuralle velkaa liki 200 000 euroa, vaikka maksuaikataulu oli jo hyvissä ajoin sovittu. Lahtelaiset uhkasivat perinnällä ja hiihtoliitto vastaavasti uhkasi viedä jatkossa maailmancupin kilpailut pois Salpausselältä. Tyhjätaskuinen hiihtoliitto vetosi vapaaehtoisten työntekijöiden riittämättömään määrään maksujen viivästymiselle. Enemmänkin taisi olla kysymys siitä, että hiihtoliitto halusi näin näyttää, ettei se jatkossa aio hyväksyä tällaista vastuunjakoa kustannuksissa. Hiihtoliitto on sopimuksen mukaan luvannut maksaa järjestävälle seuralle ja Lahden kaupungille MM-hiihtojen järjestelykorvauksia, joista LHS:n osuus on 1,1 miljoonaa euroa. Puolet summasta oli sovittu maksettavaksi ennen MM-kilpailuja ja puolet kisojen jälkeen. Ikävä kyllä, hiihtoliiton kannalta, sopimus oli näillä ehdoilla tehty, eikä siitä ollut mahdollista irti pyristellä.

Viime viikot saimmekin jännittää kuinka hiihtoliitto ja Lahden hiihtoseura saavat maksukiistansa setvittyä keskenään vai onko seuraava vaihtoehto se, että Lahdessa ei enää maailmancupin kilpailuja järjestetä ja hiihtostadion voidaan räjäyttää ja muuttaa asuinalueeksi. Onneksi riidalla oli onnellinen loppu ja alkuviikosta saimme lukea, kuinka ihana, yhteen hiileen puhaltava ja onnellinen koko suomalainen hiihtoperhe nyt on. Kaikki hyvin siis? Ainakin päällisin puolin, mutta uskon, että pinnan alla kuohuu edelleen. Hieman jäi sellainen maku, että kisojen ollessa näin lähellä, osapuolet lykättiin miltei väkipakolla pussauskoppiin sopimaan asia. Pois häiritsemästä kisojen markkinointia. Asiaan palataan kisojen jälkeen varmuudella ja syytä onkin.

Hiihtoliiton venkoilu sovittujen maksujen maksamisessa ja uhkailu maailmancupin kisojen siirtämisellä muualle jättivät varmasti pahan maun lahtelaisen hiihtoväen ja kaupungin päättäjien suuhun. Onhan Lahti tietoisesti pitänyt hyvää huolta hiihtostadionista vuosien varrella ja päivityksiä kisa-alueelle on tehty viimeisten vuosien aikana kaiken kaikkiaan liki 30 miljoonalla eurolla. Hiihtostadion on Lahden kaupungin tärkein valtti, kun turisteista kilpaillaan. Monen lahtelaisen mielestä Lahden panostukset hiihtostadioniin ovat olleet jopa liiankin suuria näin pienelle ja velkaiselle kaupungille.

Hiihtostadioniin on kaadettu todellakin miljoonatolkulla rahaa, mutta kisojen mahdolliset tuototkin ovat messevät. Lipputuloilla ei vielä paljon juhlita, mutta esimerkiksi Ruotsin Falunissa vuonna 2015 pidettyjen MM-hiihtojen talousvaikutus alueelle laskettiin yli 30 miljoonaksi euroksi. Hotellit, ravintolat ja kaupat pullistelevat varmuudella väkeä pari viikkoa. Kauppa käy ja Lahti saa todella hyvää mainosta, kun 12 päivää kestävä suuri hiihtotapahtuma kerää 500-600 miljoonaa TV-katsojaa ympäri maailman. Tämä näkyy tulevina vuosina varmuudella kasvavina turistivirtoina. Panostus on suuri, mutta niin on mahdollinen tuloskin. Onkin lahtelaisena veronmaksajana syytä toivoa, että Lahti, hiihtoseura ja hiihtoliitto ratsastavat kisojen jälkeen ihanan yksimielisinä kohti taivaanrantaa ja siellä häämöttäviä seuraavia Lahden MM-hiihtoja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hallitus selvittää parhaillaan, voisiko valtion maantie-, rata- ja vesiväyläverkon ylläpidosta ja kehittämisestä vastata valtion yhtiö. Ideana on korvata liikenneverot ainakin osaksi tiemaksuilla. Selvityksestä suurimman huomion on varastanut idea autoihin asennettavasta sim-kortista, jolla autoilua voitaisiin valvoa. Kansalainen maksaisi autoilusta ainoastaan käytön mukaan, mikä mullistaisi nykyisenkaltaisen autoverotuksen.

Projektia vetävä liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner perustelee näin mullistavaa muutosta toimintatapoihin sillä, että nykymuodossaan valtion liikenneinfrastruktuuri on budjetissa pääosin kuluerä, joka kilpailee valtion muiden välttämättömien kulujen kanssa. Jos nykytilaan ei tehdä mitään muutosta, korjausvelka kasvaa, uudet liikennehankkeet jäävät toteuttamatta ja Suomen kyky saada EU-rahoitusta Suomen väyläinvestointeja varten heikkenee entisestään. Bernerin mukaan valtion yhtiö, joka vastaisi tieverkosta, merkitsisi budjetin alijäämän pienenemistä ja vähentäisi verojen keräystarvetta eli kokonaisveroaste laskisi.

Keskeinen hyöty kansalaisille tässä ns. Bernerin mallissa on, että se tarjoaisi toivottavasti laajan kirjon erilaisia liikenteen palveluja tai palvelupaketteja, joista voisi valita mieleisensä. Hyöty on myös se, että asiakas maksaisi vain siitä, mitä käyttää. Bernerin mukaan ei ole tarkoitus seurata kansalaisia, vaan ajettuja kilometrejä. Autojen paikannus toteutettaisiin matkapuhelinverkkojen avulla eräänlaisella ”autojen digiboksilla”, joka asennettaisiin konepellin alle. Vaikka asiakas hankkisi paikannukseen perustuvan palvelun, varmistetaan hänen yksityisyydensuojansa lailla. Vaatimus on, että laitteet ja niihin liittyvät palvelut ovat helppokäyttöisiä, tietoturvallisia ja yksityisyydensuojan turvaavia, Berner lupaa.

Hyvä jos näin on, mutta täytyy muistaa se tosiseikka, että jos tietoa kerätään autoilijoista sim-kortilla, tarkoittaa se sitä, että tieto on olemassa ja silloin se on myös tarvittaessa käytettävissä. Myös hakkeroinnin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, sillä uskon, että ajotiedot, joita autoon asennettava laite keräisi, kiinnostaisi varmasti monia tahoja.

Monet, myös minä, pitävät autojen seuraamista sim-kortin avulla erittäin arveluttavana ja riskialttiina, Orwellilaisena toimintana, jossa kansalaisia kytätään DDR:n Stasin tavoin. Julkisuudessa onkin nostettu esiin myös vaihtoehtoisia tapoja maksaa tai kerätä tietoa ajokilometreistä. Esimerkiksi perussuomalaiset nostivat vaihtoehdoksi katsastuksen yhteydessä tehtävät kilometrimäärien tarkastukset. Järkeenkäypä ehdotus, jossa helposti selviää vuoden aikana ajetut kilometrit ilman sen tarkempia paikannuksia. Muita esille tulleita keinoja ovat olleet tietullit, polttoaineveron nostaminen sekä aikaan perustuva seuranta ja kiinteä kuukausi- tai vuosimaksu. Näille kaikille yhteistä on se, ettei erityistä seurantalaitetta autoon tarvita. Kuukausimaksut voisivat olla ikään kuin autojen Netflix eli kuukausimaksullinen palvelu ja samalla autoilija voisi välttää paikannuksen ostamalla tiemaksun pakettina.

No, päätyy hallitus sitten mihin tahansa keinoon autoilun seurannassa, on selvää, että se tulee vaikuttamaan myös autokauppaan, sillä jatkossa vähäpäästöisimmillä autoilla ajavat maksaisivat ajamisesta vähiten. Se mitä liikenne- ja viestintäministeriö ehdottaa selvitykseksi ja mitä kaikkia keinoja se pitää sisällään selviää ensi viikon torstaina. Hallituksen päätös hankkeen valmistelun jatkosta on tarkoitus tehdä huhtikuun lopun kehysriihessä ja tavoitteena on, että valtionyhtiö aloittaisi vuoden 2018 alussa, mikäli hallitus erikseen näin päättää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden seitsemännet MM-hiihdot ovat jo aivan nurkan takana. Torilta löytyvän laskurin mukaan päiviä avajaisiin on jäljellä enää 48 kappaletta. Tällä viikolla kisaorganisaatio ilmoitti, että ennakkolippuja on mennyt kaupaksi yli 100 000. Todella hyvä määrä, jos peilataan viimevuotisiin esikisoihin, joita vaivautui paikan päälle katsomaan vain noin 20 000 hiihdon ystävää.

Aiemmin Lahdessa järjestetyt hiihdon MM-kisat ovat olleet taloudellisia menestyksiä. Yleisöä on riittänyt aina hyvin, sillä jo vuoden 1958 kisoissa päästiin yli 200 000 katsojan. Varsinainen lottovoitto oli vuosi 1989, jolloin katsojia oli ennätykselliset 460 000. Myös 2001 järjestetyt Lahden MM-kisat olivat yleisömenestys. Tosin ne kisat muistetaan Suomessa vain dopingskandaalista, joka tuntui vuosikaudet vaivaavan Lahden imagoa. Tämä on todella käsittämätöntä, sillä eihän Lahden kaupungilla ja sen maineella ollut mitään tekemistä suomalaisten hiihtäjien sekoilujen kanssa. Häpeä oli joka tapauksessa käsin kosketeltavissa vähintään 10 vuotta.

Kuten todettua 100 000 myytyä lippua ennakkoon on hyvä luku. Kisajärjestäjien tavoite on kuitenkin selvästi korkeammalla, sillä yli 200 000 myydyllä kisalipulla järjestäjät pääsisivät omilleen. Varsinaiseksi yleisötavoitteeksi on kuitenkin asetettu 250 000 katsojaa. Mistä sitten nuo puuttuvat 150 000 katsojaa vielä kaivetaan? Väitän, että tärkein syy saapua kisoihin on monelle penkkiurheilijalle se, että suomalaisten urheilijoiden on suorastaan pakko menestyä. Suomalaiset ovat menestyshullua kansaa ja parasta mainosta kisoille on se, että meillä on olemassa omia urheilijoita, joilla on realistiset mahdollisuudet taistella mitaleista, jopa siitä kultaisesta.

Mäkihyppyhän oli takavuosina taattu yleisömagneetti. Puikkonen, Nykänen, Nieminen ja Ahonen kilpailivat kärkisijoista ja mäkimonttu pullisteli väenpaljoudesta. Nyt kilpaillaan siitä pääseekö kukaan ns. mäkikotkistamme karsinnasta varsinaiseen kilpailuun eli mäkihyppy ei suomalaisia mäkimonttuun vedä. Onneksi tällä kaudella hiihtäjämme, niin naiset kuin miehetkin, ovat menestyneet varsin hyvin maailmancupin kilpailuissa ja palkintopallisijoituksia on tullut joka viikonloppu. Kyllä Krista Pärmäkosken, Matti Heikkisen ja Iivo Niskasen menestys on pantu merkille ja ilmassa on jopa aavistus mitalin tuoksua. Muutama norjalainen dopingkäry on nostanut suomalaisten itsetuntoa. Norjalaiset voidaan voittaa. Maastohiihdon lisäksi myös yhdistetyn hiihto on pitkästä aikaa taas nostamassa päätään. Kiitos Eero Hirvosen ja Ilkka Herolan sekä Hannu Mannisen paluun, voidaan tässäkin lajissa odottaa yllättävän hyviä sijoituksia.

Pelkkään urheiluun ei tänä päivänä hiihdonkaan MM-kisoissa voida enää luottaa, kun katsojien kiinnostuksesta kamppaillaan. Kisojen yhteydessä Lahdessa on tarjolla maailman suurin afterski, huippuartistien esityksiä, Seinäjoen Tangomarkkinoiden Monotangot, Röllin Talvimaa ja Heurekan Tiedesirkus. Lisäksi kisa-alueella on useita ravintoloita moneen makuun. Hieno innovaatio on myös ns. Mielensäpahoittajan katsomo, josta löytyy sitä monen kaipaamaa perinteisen tyylin hiihtotunnelmaa. On mustikkakeittoa, kahvit nuotiolla ja väliaikataulut. Alueella on myös oma anniskelualueensa A-oikeuksin sekä oma kenttäkuuluttaja, kukapa muu kuin legendaarinen Anssi Kukkonen.

Lahdelle kisat ovat jälleen upea mahdollisuus loistaa 12 päivää parrasvaloissa, katsoohan kisoja kotisohviltaan 600 miljoonaa katsojaa ympäri maailman. Ainakin minä aioin kantaa oman korteni kekoon ja saapua paikanpäälle urheilijoitamme kannustamaan. Minulla on vahva kutina, että näistä tulee hyvät kisat!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi