Syntyvyys saavutti Suomessa viime vuonna jälleen uuden pohjalukeman, kertoo Tilastokeskus. Vuoden 2024 ennakkotietojen lapsia syntyy vähiten sitten vuodesta 1776 alkaneen tilastoinnin alkamisen jälkeen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 kokonaishedelmällisyysluku eli lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan, oli 1,26 lasta.Kyselyissä toivottu lapsiluku Suomessa on noin kaksi, kun nyt keskimäärin toteutuma on alle 1,3:n luokkaa. Suomalaiset siis haluaisivat lapsia, mutta ne jäävät syystä tai toisesta saamatta.

Suomalaiseen yhteiskuntaan onkin tulossa näillä näkymillä isoja muutoksia ja tiukkaan paikkaan joutuvat erityisesti nykyiset 50–60-vuotiaat. He joutuvat huolehtimaan töiden ohella vanhemmistaan, ainakin huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tähän asti olemme tottuneet siihen, että lastenhoitoon tarvitaan joustoja, mutta jatkossa suurempi paine tulee itse asiassa vanhempien hoidosta. Tämä johtuu siitä, että noin kymmenen vuoden sisällä yli 85-vuotiaiden osuus kasvaa jopa noin 75 prosenttia.

Mistä sitten on kyse? Suomi on maailman kolmanneksi nopeimmin ikääntyvä maa. Suomessa voidaankin jo hyvällä syyllä puhua vauvakadosta, sillä viime vuonna Suomeen syntyi enää noin 43 000 vauvaa. Näin alhaisissa luvuissa ollaan oltu viimeksi vuonna 1836. Melkoinen ero vaikkapa tämän hetken suurimpaan ikäluokkaan vuodelta 1963, joka on kooltaan noin 75 000 henkilöä. Väestön ikääntymisen myötä etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kasvaa merkittävästi samalla, kun työikäisen väestön määrän vähetessä veronmaksajia on yhä vähemmän. Arvostettu talouslehti Financial Times on varoittanut Suomen ikärakenteesta ja siitä, ettei tilanteen vaatimia uudistuksia muun muassa terveydenhuollon ja sosiaaliturvan osalta ole onnistuttu viemään läpi.

Miksi sitten suomalaiset eivät enää halua lapsia? Yksi syistä on se, että vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy. Lapsiperheen arki voidaan kokea liian kiireiseksi, stressaavaksi ja kalliiksi. Taustalla vaikuttavat myös muun muassa pitkät opiskeluajat ja ajattelutapa, että kaiken pitäisi olla ikään kuin valmista ennen lapsen saantia. Pitäisi olla varma toimeentulo ja vakaa parisuhde. Lapsen hankintaa jarruttavat myös monet taloudelliset syyt, kuten työttömyys, alhainen tulotaso ja yleinen epävarmuus työsektorilla. Pätkätöitä tekevät tuskin ensimmäisenä miettivät lapsen hankkimista. Perhepoliittiset tekijät kuten perhevapaat tuntuvat vaikuttavan enemmän toista tai kolmatta lasta harkitsevilla. Lapsien hankkimista ei varmasti edesauta myöskään nykyinen kovin epävarma maailmantilanne.
Tänä päivänä jotkut saattavat ajatella lapsettomuutta myös oman hiilijalanjälkensä pienentämisenä. Isossa mittakaavassa näin voi ollakin, sillä paljon puhutaan maapallon väestön räjähtämisestä ja ylikansoittumisesta, eikä tällä kasvun tiellä voida jatkaa loputtomiin. Eri asia on tietenkin se, kannattaako juuri meidän suomalaisten olla se kansa, joka lopettaa lasten tekeminen ja aiheuttaa näin isoja ongelmia omalle kansantaloudelleen tulevaisuudessa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime päivinä olemme tottuneet kuulemaan maailmalta paljon negatiivisia ja outojakin uutisia, kun Amerikan ”päämeklari” huseeraa maailmanjärjestystä uuteen uskoon. Niinpä olikin mukava kuulla vaihteeksi positiivisia uutisia koskien kotikaupunkiamme Lahtea. Hallitus nimittäin perui yllättäen makeisveron ALV-korotukset ja se, jos mikä pisti Lahdessa suut messingille, sillä Fazerin suuri tehdasinvestointi Pippo-Kujalan alueelle on ollut jäissä jo jonkin aikaa juuri makeisveron vuoksi. Nyt suurin este tehtaan tieltä on kadonnut ja Lahti voi hyvällä syyllä odottaa, että asiassa edetään nyt nopeaan tahtiin. Fazer onkin jo luvannut tehdä päätöksensä tehtaasta pian ja toivottavasti mikään ei enää estä tehtaan rakentamista Lahteen.

Mistään pienestä tehtaasta ei todellakaan ole kyse, sillä Lahden suunnitellun tehdasinvestoinnin arvo olisi 750 miljoonaa euroa. Suklaatehdas työllistäisi noin 500 ihmistä. Investoinnin suuruusluokka olisi paikallisesti ainutlaatuinen ja valtakunnallisestikin harvinaisen suuri. Lopullisia summia on tällä hetkellä vaikea sanoa, mutta joka tapauksessa vuotuisien verotulojen laskettaisiin kasvavan useammalla miljoonalle eurolla. Vielä ei tiedetä mitä muuta oheistoimintaa tehdas vetää puoleensa. Ja mitä tekee Kärkkäinen joka suunnitteli samalle paikalle logistiikkakeskusta? Vieläkö se olisi mahdollista toteuttaa? Kaupunki osoitti Kärkkäiselle Pippon alueen eteläosasta korvaavan tontin, mutta kaavatyö on vielä kesken. Logistiikkakeskuksen on arveltu työllistävän toteutuessaan noin 200 henkeä.

Tehdas on toteutuessaan iso sulka kaupungin hattuun, sillä koko Pippo-Kujalan yritysalueeseen on Lahdessa satsattu todella isosti, jo noin 30 miljoonaa euroa, joka sisältää esimerkiksi kunnallistekniikkaa ja esirakentamista. Myös Fazerin toimintaedellytyksiä on pyritty kaupungissa parantamaan. Kaupunki on sopinut mm. Koulutuskeskus Salpauksen, LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston kanssa Fazerin tarpeita vastaavasta koulutusyhteistyöstä. Kaupunki ja Ladec myötävaikuttavat elintarviketeollisuuden testaus- ja tuotekehitysympäristön rakentumiseen ja kehittämiseen Lahteen.
Fazerilla on pitkät perinteet Lahdessa. Yhtiö työllistää tällä hetkellä Lahdessa noin 600 henkilöä leipomossa, myllyssä, hapankorpputehtaassa ja kauraksylitolitehtaassa. Jatkossa tehtaan toteutuessa Fazer on yksi Lahden suurimmista yrityksistä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Yli 85-vuotiaiden määrä on jo nyt kaksinkertaistunut 20 vuodessa ja määrä kaksinkertaistuu seuraavien 15 vuoden aikana. Seuraava vuosikymmen tuleekin olemaan palveluiden todellinen testi. Nyt, jos koskaan, on viimeinen hetki edes yrittää varautua tulevaan. Jo 1990-luvulla vanhuspalvelut olivat keskeinen leikkauskohde. Sen jälkeen tarpeet ovat kasvaneet hurjasti, samaan aikaan palvelut eivät.

Meillä on käsillä tilanne, jossa ikäihmisten määrä kasvaa, vanhustenhoito vähenee. Sen saatavuus oli laskussa ennen hyvinvointialueiden aloittamista, mutta nyt moni niistä on päättänyt vähentää radikaalisti erityisesti ympärivuorokautisen hoidon saatavuutta. Myös kotihoitoa vähennetään. Vanhustenhoitojärjestelmämme ei ole ollut mitenkään valmistautunut vanhusten määrän kasvuun, vaikka se on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä.

Suomalainen vanhushoiva on kaukana muista Pohjoismaista. Itse asiassa muiden Pohjoismaiden tasolla suomalainen vanhushoiva ei ole ollut koskaan. Suomi on samassa kelkassa Itä-Euroopan maiden kanssa linjaa yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger, jonka mukaan Suomessa pitäisi käyttää vanhuspalveluihin vuosittain kaksi miljardia nykyistä enemmän, jotta yltäisimme pohjoismaiselle tasolle. Kyse ei ole tämänhetkisen hallituksen, edellisten hallitusten tai hyvinvointialueiden toimista. Palveluihin ei yksinkertaisesti ole haluttu panostaa, vanhusten hoivaa ei nähdä tarpeeksi tärkeänä. Kaikki keskeiset toimenpiteet tähtäävät säästämiseen. Eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen parantamiseen, Kröger sanoo. Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin tuotavaa laitoshoitoa. Laitoshoitoon pääsevät pahasti muistisairaat ihmiset.

Johtavat tutkijat ovat puhuneet ainakin 30 vuoden ajan, että henkilöstötarpeita täytyy suunnitella. Tämä tarkoittaa koulutuksen lisäksi sitä, että työolot ja palkkaus järjestetään reiluiksi, jotta alalle halutaan. Nyt näin ei ole. On outoa, etteivät päättäjät ole nähneet, tai halunneet nähdä, tätä huolestuttavaa kehitystä, vaikka kaikilla meillä on edessä vanheneminen ja kaikkien meidän tulisi olla huolissaan siitä, minkälaiset vanhuutemme viimeiset vuodet ovat. Vanhukset ovat ansainneet ihmisarvoisen kohtelun ihan loppuun asti. He ovat kannatelleet meitä veronmaksajina ja yhteiskuntamme tärkeinä jäseninä koko elämänsä ajan ja nyt on meidän vuoromme auttaa ja kantaa heitä. Palvelut eivät vähene, jos niitä ei vähennetä. Kysymys on tahdosta ja nyt sitä pitäisi löytyä. Ei säästetä vanhuksiamme hengiltä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kun Trumpin valinta USA:n presidentiksi viime vuoden lopulla selvisi, niin tuskin kukaan uskoi millä vauhdilla ja tarmolla hän alkaa muokkaamaan maailmaamme uuteen asentoon. Trumpin tekemiä päätöksiä ja ajatuksia tuntuu ohjaavan ennen kaikkea hurja kostonhimo. Nyt on hänen aikansa kostaa kaikki kokemansa ”vääryydet” edelliseltä presidenttikaudeltaan. Kaikki varmasti osasivat odottaa erikoisia käänteitä ja uskomattomia tilanteita, mutta Trump on yllättänyt kaikki länsimaalaiset poliitikot viime aikaisilla lausunnoillaan Ukrainasta. Väitteet siitä, että Ukrainan presidentillä ei olisi valtaoikeuksia ja että Ukraina olisi aloittanut sodan, ovat todella pöyristyttäviä väitteitä Yhdysvaltojen presidentiltä ja ovat kuin suoraan Kremlin propagandakoneiston oppikirjasta. Mitä Ukrainan olisi pitänyt tehdä silloin kun Venäjä hyökkäsi? Trumpin mukaan ilmeisesti luovuttaa maansa taistelematta tyytyväisenä Putinille, koska tyhmäähän sellainen on, että taistelisi itsenäisyytensä puolesta?

Ilmeisesti Trumpilla on niin kova halu saada rauha aikaan Ukrainassa, että hän on käytännössä valmis myymään Ukrainan Venäjälle? Tärkeämpää Trumpille tuntuu olevan se, että Venäjän kanssa pitäisi nopeasti päästä tekemään kauppaa. Onhan sodan vuoksi ”tuhlattu” jo monta hyvää diiliä, kun Venäjä on ollut pakotteiden alla. Lisäksi tietenkin bisnesmiestä kiinnostaa Ukrainan isot mineraalivarat. Ne Trump aikoo saada lähitulevaisuudessa haltuunsa, jotta Ukrainan tukeminen ei olisi niin kannattamatonta. Tässä meillä mies, jonka ainoa ajatus on tehdä rahaa keinolla millä hyvänsä. Toinen hyvä esimerkki pöyristyttävästä ehdotuksesta on se, että Gaza voisi olla uusi Riviera, kunhan palestiinalaiset vain siirretään muualle. Kuka olisi uskonut, että tämänkaltainen ehdotus tulisi Yhdysvaltojen presidentiltä?

Jo ennen rauhanneuvotteluja Trumpin hallinnosta on kerrottu, ettei Ukrainalla ole mitään mahdollisuuksia saada menettämiään alueita takaisin ja Natoon ei ole myöskään mitään asiaa. Tämäkin on kuin suoraan Putinin oppikirjasta. Ilmeisesti on selvää, ettei Venäjä myöskään joudu minkäänlaiseen vastuuseen sotarikoksistaan. Samalla Trump on tylyttänyt myös Eurooppaa ja muita Nato-maita. Vaikuttaa vahvasti siltä, että transatlanttinen liitto USA:n ja Euroopan välillä vetelee viimeisiään, sillä tällä hetkellä tunnelma Euroopan maiden johtajien keskuudessa on se, ettei Yhdysvaltoihin voi jatkossa luottaa. On otettava aloitteet puolustuksesta ja Ukrainan auttamisessa omiin käsiin. Vaikka Trump on toivottavasti vain neljä vuotta vallassa, näyttää siltä, että hänen jees-miehensä ovat vallanneet kaikki merkittävät pestit maan hallinnossa. Todennäköistä on, että myös seuraava maan presidentti on näitä Make America Great Again -miehiä. Esimerkiksi varapresidentti J.D. Vance voisi olla Trumpin työn jatkaja, jollei itse ”Messias” yllättäen jatka virassaan. Se ei pitäisi olla mahdollista, mutta Trump on näyttänyt, että kaikki on mahdollista. Jopa se, että Trump puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Mitä sitten Suomen pitäisi Trumpista ajatella? Isoimman liittolaisemme johdossa on umpiarvaamaton bisnesmies, jolle kaikki on myytävissä ja ostettavissa. Myös kaikki periaatteet ja arvot. Kaikki mitä ennen pidettiin maiden välisissä suhteissa melkein kiveen hakattuina, on nyt kyseenalaistettu. Toisaalta itäpuolella majailee sotaisa rosvovaltio, jonka kanssa tuskin lähdetään välejä lämmittelemään. Ei käy kateeksi Euroopan johtajia, joiden on nyt tasapainoiltava Trumpin kanssa. Häntä kun ei parane suututtaa, mutta kun ei ihan kehtaisi madellakaan. Miten sopii presidentti Stubbin arvopohjainen liberalismi tähän hetkeen ja tasapainoiluun Trumpin kanssa?

Aina kun luulen, ettei maailma enää tämän hullummaksi voi muuttua, niin kyllä se vaan muuttuu. Ja nimenomaan hullummaksi. Pelonsekaisin ajatuksin odotan mitä kaikkea Trump tulee saamaan aikaan seuraavien neljän vuoden aikana. Jo nämä kaksi ensimmäistä kuukautta ovat näyttäneet , että mitä tahansa on odotettavissa, kun diilikuningas Donald J. Trump on puikoissa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ei ole helppoa olla tällä hetkellä lahtelainen urheilujännäri. Sarjassa pysyminen tuntuu olevan juuri nyt vaikeaa lajista huolimatta. Viime kaudella koripallon puolella Lahti Basket putosi pääsarjasta, samoin kävi jalkapallossa FC Lahdelle. Salibandyssä LaSB on tällä hetkellä sarjan selkeä peränpitäjä ja Pelicans on isoista satsauksistaan huolimatta vaarassa joutua jopa karsintoihin.

Varsinkin Pelicansin nopea pudotus kahden edellisvuoden hopeasta taisteluun sarjapaikasta on suorastaan hämmentävä. Kaiken piti olla kunnossa. Pelaajabudjettia nostettiin ja monet avainpelaajat jatkoivat joukkueessa. Kaikki lähti kuitenkin menemään päin seiniä alusta lähtien. Kahta voittoa enempää ei peräkkäin ole kauden aikana tullut ja peli on ollut ailahtelevaa, niin pelien välillä kuin pelien sisälläkin. Myös toimistolla on sekoiltu enemmän kuin tarpeeksi. Esimerkiksi tiedotus on ollut sekavaa ja some-puolen ylilyöntejäkin on nähty. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että koko organisaatio ja focus olennaiseen on hukassa.

Vaikka näennäisesti joukkueen kasaus oli onnistunut, on näin jälkikäteen helppo sanoa mitkä asiat joukkueen kasauksessa menivät pieleen. Ihan isoinpana mokana näen sen, että päävalmentajaksi hankittiin 3 miljoonan joukkueelle täydellinen noviisi, jonka kannukset eivät tähän hommaan riittäneet. Toinen moka oli se, että kauteen lähdettiin kahdella kakkosmaalivahdilla. Kolmanneksi joukkueesta puuttui johtava, kiekollinen puolustaja. Lopullinen niitti oli se, ettei joukkueeseen saatu ykkössentteriä ja kun kakkosvaihtoehto Patrik Carlsson on ollut loukkaantuneena pitkään, on jouduttu nojaamaan keskikaistalla pelaajiin, jotka eivät johtavaan rooliin ole valmiita. Lisäksi voidaan todeta, että kallein pelaaja eli Ryan Lasch ei todellakaan pelaa sillä tasolla mikä on miehen palkka.

Nyt Pelicans on huonossa kierteessä. Peli ei kulje ja valmentajana on kakkosvalmentajana aloittanut Jussi Taipale, jolla ei ilmeisesti ole minkäänlaista kykyä kääntää laivaa. Myös yleisö on hylännyt joukkueen ja kauden aikana on nähty useampi nippa nappa yli 2000 katsojan peli. Tämä taas on johtanut siihen, että ottelutuottoja Pelicans on todennäköisesti menettänyt jo noin puoli miljoonaa euroa ja nyt maata kiertävät jo huhut siitä kuinka laskuja on maksamatta ja pelaajia aiotaan kaupata. Tuttua takavuosilta. Itse aloittaisin Laschin kauppaamisella, sillä isoin palkka ei korreloidu kentällä tehoina, kuin korkeintaan ylivoimalla.

Vielä on toistakymmentä peliä aikaa kääntää laiva. Playoff-pelit voitaneen kyllä unohtaa tältä kaudelta, mutta playout-pelit pitäisi yrittää välttää viimeiseen asti. Nykyisellä itseluottamuksella varustettu pelikaanilauma olisi suupala Jukureille ja sitten vastassa olisikin nousua havitteleva Jokerit. Olisihan se todella noloa, jos Juhis Aaltonen ja Ben Blood pudottaisivat Pelikaanit Mestikseen?

Vaikka virheitä on tehty ja kausi on mennyt odotuksiin nähden penkin alle, ei joukkuetta hylätä. Nyt, jos koskaan, joukkue tarvitsee tukea yleisöltä. Helpointa on kannattaa joukkuetta silloin, kun menestystä tulee. Todelliset kannattajat astuvat esiin silloin, kun vaikeudet ovat suurimmillaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomen mainitaan usein olevan erilaisten verojen luvattu maa. Suomen kokonaisveroaste huitelee noin 44 prosentissa, jolla ollaan kevyesti maailman TOP 10:ssä. Tämän vuoksi moni on pelästynyt keskustelua ns. terveysverosta, joka on ollut aika ajoin mukana eri hallituksien budjettiriihissä yhtenä keinona saada valtiolle lisää tuloja ja samalla parantaa merkittävästi kansanterveyttä. Perussuomalaiset veivät tällä viikolla asian uudelle tasolle alue- ja kuntavaaliohjelmassaan ehdottaessaan, että tupakoinnin todistettavasta lopettamisesta tai alkoholittomuudesta saisi haittaverojen välttämisen lisäksi työtuloverovähennyksen. Tai verorahoilla liikuntapaikkojen perustamisen ja tukemisen sijaan yhteiskunta palkitsisi jotenkin lenkillä ja kuntosalilla käymisestä. Tosin mitään kättä pidempää ei esitetty siihen, miten tupakoimattomuus ja alkoholittomuus todistettaisiin, mutta perusajatuksena varmasti se, että jokainen on itse ja vain itse vastuussa omasta kunnostaan ja siitä mitä suustansa alas laittaa. Ja se, että monet elävät epäterveellisesti, aiheuttaa yhteiskunnalle suuria kustannuksia.

Koska tupakassa ja alkoholissa on jo mukana korkeat verot, niin miksi ei epäterveelliseen ruokaan voisi tehdä samoin eli nostaa niiden veroa? Mistä terveysverossa sitten on oikein kysymys? Soste- ja sote-järjestöt ovat jo useamman vuoden ajaneet laaja-alaisen terveysveron käyttöönottoa Suomessa. Vero iskisi tuotteisiin, joissa on liikaa sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa. Epäterveellinen ruokavalio lisää väestön sairastavuutta ja aiheuttaa kustannuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle erityisesti terveydenhuollon menojen kasvuna. SOSTE:n terveysveromallissa kaikkia elintarvikkeita ei pantaisi verolle, vaan asiaan vaikuttaisi tuotteen ravintoainepitoisuudet. Kasvikset, hedelmät ja vihannekset olisivat verottomia. Mallissa eri tuoteryhmille on omat raja-arvot ja veroasteikot. Raja-arvojen määrittelyssä ehdotetaan hyödynnettäväksi Sydänmerkki-kriteeristöä. Veron suuruus riippuisi tuotteen sokeri-, suola- ja kovan rasvan pitoisuuksista. Vero kasvaa, mitä useampi ravintoaine ylittää Sydänmerkki-kriteeristön raja-arvot. Mikäli raja-arvot alittuvat, on tuote verolta vapaa.

Hetken asiaa mietittyäni päädyin omalta osaltani kannattamaan terveysveroa. Miksipä ei, varsinkin, jos samalla saadaan joitain muita veroja alemmas, ettei kokonaisveroasteemme kasva. Kaupassa minua on usein ihmetyttänyt se, miksi kaikki epäterveellinen ruoka on aina niin halpaa ja hyvin esillä. Prosessoitu teollinen ruokahöttö on varmasti monelle se helpoin ratkaisu, mutta samalla myös epäterveellisin. Suomalaiset lihottavat itsensä sokerilla, rasvalla ja suolalla ja terveydenhuolto kuormittuu samalla kun ihmisten huono olo ja huono kunto lisääntyvät. Tupakan ja alkoholin suhteen jo tiedetään, että hintaohjauksella on selkeä vaikutus ostopäätökseen. Sama toiminee sokerin, rasvan ja suolan kanssa. Samalla elintarviketeollisuus voi ottaa terveysveron haasteena tuottaa terveellisempiä elintarvikkeita.

Terveysveroa on kokeiltu onnistuneesti mm. Unkarissa. WHO selvitti laajassa tutkimuksessa Unkarissa toteutetun epäterveellisten elintarvikkeiden verotuksen vaikutuksia. Sen mukaan verotettavien tuotteiden hinnat nousivat 29 %, ja niiden kulutus vastaavasti väheni 27 %. Tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että terveysveron on syytä nostaa epäterveellisen ruoan hintaa merkittävästi, mieluusti yli 25%, jotta toivottu vaikutus eli siirtyminen terveellisempään ruokaan syntyisi. Jokainen meistä voi miettiä omalta kohdaltaan terveysveron vaikutusta omaan ruokavalioonsa ja ostoskoriinsa pienen esimerkkikysymyksen avulla: Vaihtaisitko sinä sipsipussin porkkanoihin vai ostaisiko sittenkin vain sen 25% kalliimman sipsipussin? Terveysveron tullessa voimaan, päätös on jokaisen kuluttajan omissa käsissä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olipa kerran maailma, jossa ei vielä tunnettu internet-nimistä ihmevekotinta. Ihmiset löysivät tarvitsemansa uutiset ja tietonsa lehdistä, kirjoista, televisiosta ja radiosta. Tietoja näihin antiikin aikaisiin tiedotusvälineisiin syöttivät ihmiset, joille oikean tiedon etsiminen oli ammatti. Kuten ammattilaisen kuuluukin tehdä, tekivät toimittajat tarkkaa työtä. Virheitä ei saanut tulla ja kun sitä internettiä ei ollut, piti kaikki tieto kaivaa ihan itse esille. Ei voitu luottaa toisen käden tietoihin tai huhupuheisiin. Kaikki faktat piti tarkastaa moneen kertaan ja tutkia asioita monesta eri näkökulmasta, ennen kuin juttu päätyi ihmisten luettavaksi. Huono puoli asiassa oli tietenkin se, että jos tiedottaminen oli täysin valtiojohtoista, saattoi käydä niin, että tiedotusvälineet valjastettiin yksinomaan valtionjohdon käyttöön jolloin objektiivisuus ja eri näkökulmien etsiminen katosi. Oli olemassa vain yksi totuus. Valtion totuus. Tästä hyvänä esimerkkinä Neuvostoliitto.

Onneksi meille annettiin internet. Hurraa! huusi kansa. Internet aiheutti sen, että valtiojohtoinen yhden totuuden uutisointi ei enää ollut mahdollista, kun kansalaiset pystyivät itse etsimään erilaisia näkökulmia uutisiin ja tapahtumiin. Faktojen tarkistaminenkin kävi paljon helpommin ja nopeammin. Enää meitä ei voi kusettaa ajatteli suuri yleisö innoissaan. Vaan väärässä olivat. Uusin trendi somessa on se, että faktan tarkistuksista ollaan pikemminkin luopumassa, koska ne ovat kuulemma poliittisesti värittyneitä. Ja nimenomaan väärällä värillä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että internetin avulla ollaan menty toiseen äärimmäisyyteen. Sen sijaan, että meillä olisi olemassa yksi totuus, löytyy netin syövereistä kymmeniä erilaisia totuuksia, joista jokainen voi valita sen, joka eniten miellyttää omaa arvomaailmaa. Tänä päivänä mahdollista on myös se, että voi valita itseään miellyttävät tieteelliset tutkimukset ja jakaa niitä somessa totuuksina. Ja kyllähän netistä kaikenlaisia salaliittoteorioita ja ”tutkimuksia” löytyykin.

Esimerkiksi USA:ssa ollaan menossa kovaa vauhtia kohti tuntematonta presidentti Trumpin kyydissä. Ytimessä on ajatus siitä, että pienen porukan rikollinen, paha ja kaikin puolin ikävä valtaeliitti hallitsee maailmaa. Tämä kasvoton, pimeydessä toimiva pahuus on kuuulemma vastuussa isosta osasta planeettamme ongelmista. Esimerkkeinä nyt vaikkapa sodat, terrorismi, taloudelliset ja ympäristölliset katastrofit sekä niiden aiheuttamat kärsimykset nälänhädästä kulkutauteihin.Tässä tarinassa Presidentti Trumpille on varattu liki Vapahtajan rooli ja olemme USA:ssa nähneet mihin tällainen fanaattinen yksisilmäisyys voi johtaa. Presidentiksi toistamiseen päästyään, Trump ensi töikseen vapautti 1600 uskollista kannattajaansa vankilasta, jonne he joutuivat hyökättyään neljä vuotta sitten kongressiin vaatimaan Trumpia presidentiksi. Käytännössä siis ilmiselvä vallankaappaus-yritys. Vapauttamalla nämä väkivaltaan turvautuneet kannattajansa, Trump viestii vahvasti sitä, että poliitinen väkivalta on ihan OK, kunhan se suosii häntä. Tämä tie ei johda mihinkään hyvään.

Eihän tämä hyvältä näytä, kun idässä melskaa Putin ja lännessä Trump. Konservatiivinen nationalismi nostaa tällä hetkellä maailmalla todella vahvasti päätään ja vastakkainasettelu kasvaa. Suvaitsevaisista ja liberaaleista ihmisistä tehdään liki valtion vihollisia.Omaan illuusioon uskotaan sokeasti toteamalla muiden tietolähteet riittämättömiksi ja poliittisesti värittyneiksi. Oma kupla on syntynyt. Omassa kuplassa otetaan vastaan vain saman kuplan sisällä hyväksyttyjä, usein myös väritettyjä ”uutisia” ja kupla kasvaa kasvamistaan.

Hämmästyttävintä tässä on se, että meiltä Suomestakin löytyy lukuisia Trump-faneja ja minä kun luulin, että meillä on korkeatasoinen perusopetus ja sivistystaso, joka estäisi moisen Trump-hölynpölyn leviämisen. Sivistymätön tollo on sivistymätön tollo, vaikka sen kuinka käärisi nättiin Amerikan presidentti -pakettiin.

Lopuksi tärkein: Muista että fakta ei ole mielipide, eikä mielipide ole fakta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista, mutta joka syystä tai toisesta päätyy roskiin. Luonnonvarakeskus Luken arvion mukaan ruokahävikkiä syntyy Suomessa vuosittain noin 360 miljoonaa kiloa, kun mukaan lasketaan koko ruokatuotannosta syntyvä hävikki. Henkilöä kohden ruokaa menee roskiin noin 20–25 kg vuosittain!

Miksi ihmeessä sitten ruokaa heitetään niin paljon roskiin? Ruoan poisheittämisen yleisimmät syyt ovat pilaantunut ruoka tai vanhentunut päiväys, jotka käsittävät noin 50 % kaikesta kotitalouksien poisheitetystä ruoasta. Liki 40% kotitalouden hävikistä syntyy siitä, että ruokaa on liikaa. Eli jäi ruokaa lautaselle, ei jaksettu syödä enempää jne. Roskiin heitettiin erityisesti pitkälle jalostettuja ruokatavaroita, kuten eineksiä. Hälyttävää on se, että hylätystä ruoasta peräti 15 prosenttia päätyi kaatopaikalle avaamattomissa pakkauksissa. Siis ostamme ruokaa, jota emme tarvitsekaan ja ruoka päätyy avaamattomana roskikseen. Tilanne on yhtäläinen sen kanssa, että heittäisimme rahat suoraan roskaämpäriin. Ostamme tuotteen, jota emme sitten tarvitsekaan.

Roskiin heitetty ruoka verottaa lompakoitamme 500 miljoonalla eurolla vuosittain. Nyt kun taloudellinen tilanne on Suomessa sanalla sanoen kehno, olisi oman ruokahävikin tarkkailu helppo tapa laittaa kuntoon talouttaan. Kuinka paljon päivän ruoasta päätyi lautaselta roskiin? Ostinko liikaa ruokaa kaupasta, kun tuotteet menevät vanhaksi? Voisiko maitoa käyttää vielä, vaikka viimeinen käyttöpäivä meni eilen umpeen? Teinkö ruokaa liian ison annoksen, kun sitä jäi yli? Kannattaisiko ylijäänyt ruokaa laittaa pakastimeen ja syödä myöhemmin? Pieniä asioita, mutta vuoden mittaan säästöt kasvavat yllättävän isoiksi. Toisaalta tilanne on absurdi. Me heitämme ruokaa roskiin samalla kuin jossain päin maailmaa nähdään nälkää.

Ruokahävikin määrät vaihtelevat paljon eri kotitalouksien välillä. Kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan koko elintarvikeketjussa peräti 10-15 prosenttia. Eniten ruokaa menee hukkaan yllättäen kotitalouksissa. Ruokaketjun muissa osissa ruokahävikkiä syntyy vähemmän, esim. kaupoissa vain puolet kotitalouksien hävikkimäärästä, vaikka juuri kauppojen ruokahävikkiä on paljon viime vuosina arvosteltu.
 Ruokahävikistä löytyy myös ilmastollinen aspekti: Ruoan tuottaminen, kuljettaminen ja valmistaminen aiheuttavat huomattavasti päästöjä. Kotitalouksista vuosittain roskiin päätyvän ruokajätteen päästöt vastaavat 139 000 auton ilmastovaikutusta. Jos valmis ruoka päätyy roskiin, ovat kaikki nämä päästöt syntyneet turhaan.

Ruokahävikki on asia, johon jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa ihan pienilläkin teoilla ja suunnittelulla. Haastankin kaikki mukaan pienentämään omaa ruokahävikkiään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sillä aikaa kun me täällä pienessä Suomessa kiistelemme siitä, onko Afrikan Tähti -lautapeli sopivainen päiväkotiin sen rasistisen ja kolonialistisen luonteen vuoksi, maailmalla tapahtuu. Ja isosti tapahtuukin.

Varmasti moni odotti, että kun Trump palaa USA:n presidentiksi, alkaa maailmalla tapahtumaan, mutta silti Trump onnistui yllättämään varmasti kaikki tämän viikon lausunnoillaan Grönlannin ja Panaman kanavan ostamisesta ja Kanadan liittämisestä USA:n osavaltioksi. Ja kun lisätään, että Panaman kanavan ja Grönlannin saamiseksi osaksi USA:ta on Trumpin mukaan mahdollista käyttää jopa sotilaallista voimaa, ollaankin jo alueella, jossa ollaan oltu viimeksi 1800-luvulla. Silloin tosin maailmassa oli vielä olemassa valtavia erämaita, jäätiköitä ja savanneja, jotka eivät varsinaisesti kuuluneet mihinkään tunnustettuun valtioon, joten niitä liitettinkin suurvaltoihin lähinnä viivottimen avulla piirtämällä valtion rajat uusiksi. Ja onhan jenkeillä kokemusta arktisen alueen ostamisesta juurikin 1800-luvulta, kun he ostivat Venäjältä Alaskan.

En tiedä onko Trump edes järjissään ja tietääkö hän, että Grönlanti kuuluu Nato-partneri Tanskalle? Vai onko kyseessä pelkkää sananhelinää ja politiikkaa, jolla Trump tekee itsestään arvaamattoman neuvottelukumppanin, joka ei kaihda koviakaan keinoja? Joka tapauksessa maailma on kääntymässä vaarallisesti totaalisen väärään suuntaan. Miten käy Euroopan, jos Trump päättääkin esimerkiksi irroittaa USA:n Natosta? Onhan hän toistuvasti vaatinut Nato-mailta isompaa panostusta puolustusliittoon ja todennut, ettei Nato ehkä autakaan niitä maita, jotka eivät ole osallistuneet tarpeeksi isolla panostuksella puolustusliiton ylläpitoon. Toisaalta tässä olisi nyt hyvä syy pikaisesti kehittää Euroopan omaa puolustuskoneistoa, joka ei ole jatkossa riippuvainen jenkeistä. Tosin eurooppalaisen puolustusliiton rakentaminen lähes nollasta veisi varmasti vuosia ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei ole hetkeäkään aikaa hukattavana.

Joka tapauksessa luottamus USA:han on jatkossa koetuksella. Voidaanko Trumpiin jatkossa luottaa? Onko Trump kenties tekemässä diiliä Putinin kanssa, jossa Eurooppaa jaetaan sulle-mulle -periaatteella? Muistammehan Trumpin lupauksen Ukrainan sodan lopettamisesta yhdessä päivässä. Sellainen maailma, jossa suurvallat ratkaiset ongelmansa keskenään, tarkoittaa yleensä sitä, että pienet maat kärsivät. Presidentti Stubb on toistuvasti kertonut medialle, että kyllä Trumpin kanssa pärjätään, mutta kyllähän nämä Trumpin uusimmat lausunnot varmasti mietityttävät myös omaa presidenttiämme.

Valitettavasti olemme jo jonkin aikaa siirtyneet kohti aikaa, jossa kansojen ja valtioiden eroavaisuudet saavat enemmän huomiota kuin se, mitä niillä on yhteistä. Nationalismi ja oma maa ensin -ajattelu nostaa päätään joka puolella maailmaa. Tämänkaltainen ajattelu on aina ihmisen historiassa johtanut sotiin ja konflikteihin. Toivottavasti tällä kertaa näin ei käy.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitelet kädessäsi vuoden 2024 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 10. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2025. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut kuluneen vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea vuosi onkaan sisällään pitänyt. Itsekeskeisesti olen käyttänyt lähdeaineistona vain ja ainoastaan omia pääkirjoituksiani eli kyseessä on vuosi allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna.

Tammikuussa heti alkuun puitiin kaupungissamme Lahti Energian mahdollista myyntiä ja jatkettiin Kisapuiston stadionin vatulointia. Presidentivaalikin maassamme alkuvuodesta käytiin ja pitkästä aikaa lopputuloksena ei ollut Niinistö, vaan Stubb. Helmikuussa Suomen alhaista syntyvyyttä kauhisteltiin ja jotkut totesivat kaupunginteatterin Nummisuutareiden sisältävän pornoa. Olisiko näillä jotain yhteyttä? Maaliskuussa todettiin median siirtyvän yhä enemmän digin puolelle ja keskittyvän isoihin konserneihin. Samoihin aikoihin valtionvarainministeri Riikka Purra nautiskeli leikkauksilla laittamalla saksikuvia someen. Jostain syystä kaikkia ei asia naurattanut. Kuin kirsikkana kakussa Suomi oli seitsemättä kertaa maailman onnellisin maa. Huhtikuussa Lahti luopui Lahti Energian myynnistä talouden tasapainottamiskeinona ja todettiin, että säästetään sitten kaikessa muussa. Koululaisten kännykän käytöstä tunneilla oltiin huolissaan.

Toukokuussa kansanedustaja Vornanen persuili aseen kanssa ja koko jalkapalloileva Suomi naureskeli Kisapuiston tekonurmelle. Ja kun Lahdessa ollaan, niin selvähän se oli, että vielä kerran Lahti Energian myynti nousi esiin vielä toukokuussakin. Kesäkuussa kuulemma käytiin EU-vaalit. Äänestysprosentti tälläkin kertaa luokkaa naurettava. Kesäkuussa käynnistyi myös todellinen penkkiurheilijan superkesä, kun arvokisoja oli joka saralla. Mitaleita Suomeen sen sijaan tuli hyvin säästeliäästi. Heinäkuussa lomailtiin perinteisesti. Elokuussa Lahti vihdoin sai Patomäen futiskentät nytkähtämään eteenpäin ja muutenkin kaupunki teki liikuntapaikkasuunnitelmiaan. Joku nero oli vihdoin huomannut, että olisi hyvä palauttaa kirjat kouluihin sen sijaan, että lapset olisivat myös koulussa koko ajan ruudun ääressä.

Syyskuussa keskusteltiin Launeen kirjaston tulevaisuudesta, joka vaikutti huonolta. Tähän liittyen keskustelua käytiin mm. Salinkallion koulurakennuksen kohtalosta. Perinteisesti jääkiekkoliigan vähäiset yleisömäärät myös puhuttivat.
Lokakuussa Lahden valtuusto nosti omia kokouspalkkioitaan, kun samaan aikaan kuntalaiset kärsivät useista säästötoimenpiteistä. Siitä vähän esimerkkiä kuntalaisille. Taloyhtiöiden konkurssit nousivat myös esiin ja loppukuussa kaupunki sekoili kilpailutuksessaan rikkaruohojen kitkemisessä. Marraskuussa ihmettelin lahtelaisia palloilujoukkueita, jotka kilvan putoilevat eri lajien pääsarjoista pois. Asiaa tuskin auttaa köyhän kaupungin ”Ei oo, eikä tuu” -linja, kun puhutaan vaikkapa Kisapuistosta. Seuraavat kymmenen vuotta vatuloidaan varmasti monitoimiareenaa. Marraskuussa otin esiin myös nettihuijaukset ja hybridivaikuttamisen, jotka ovat nykyään jokapäiväistä leipäämme netissä. Joulukuussa vietettiin Linnan juhlia ensimmäistä kertaa Stubbin johdolla ja ihan vuoden lopuksi otin esiin puhtaan veden yhtenä kaupunkimme tärkeimmistä voimavaroista.

Olihan taas mielenkiintoinen vuosi täynnä kaikenlaisia tapahtumia, mutta jos joulupukilta jotain saisi toivoa ensi vuodeksi, niin miten olisi esimerkiksi maailmanrauha?
Viimeiset 5 vuotta ovat pitäneet sisällään niin hurjia käänteitä, että nyt voisi tehdä itse kunkin mielenrauhalle eetvarttia sellainen vuosi, jossa ei nähtäisi sotaa tai kulkutauteja.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta itse kullekin säädylle!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi