Me suomalaiset olemme kuntomme puolesta menossa koko ajan huonompaan ja huonompaan suuntaan. Maksamme mielellämme maltaita kuntosaleista ja personal trainereista, kun samaan aikaan olisi olemassa täysin ilmainen ja todella helppo tapa nostaa kuntoa ja pitää huolta omasta terveydestään. Vastaus tähän on kävely.

Miten sitten esim. puolen tunnin kävely päivässä vaikuttaa? Kestävyyskunto paranee. Kolmessa kuukaudessa kestävyyskunto paranee 10–15 prosenttia. Mitä vauhdikkaammin kävelet, sitä enemmän kunto nousee. Lihaskunto paranee. Alaraajojen lihasvoima kasvaa ja jalkalihakset vahvistuvat. Lihaskunto paranee 10–20 prosenttia muutamassa kuukaudessa. Verenpaine laskee. Vaikutus näkyy sekä ala- että yläpaineessa: vaikutus on 7–8 pykälää yläpaineessa ja 4–5 alapaineessa. Veren rasva-arvot paranevat. Reipas kävely nostaa hyvää, eli HDL-kolesterolia ja pienentää triglyseridipitoisuutta. Sokeriaineenvaihdunta tehostuu ja insuliiniherkkyys paranee. Reipas päivittäinen 30 minuutin kävely vähentää tyypin 2 diabeteksen ilmaantumista jopa noin 60 prosenttia.

Energiankulutus kasvaa ja painonhallinta helpottuu. Vaikutus painoon ei välttämättä ole suuri, sillä rasvan tilalle tulee lihasta. Painontarkkailun sijasta kannattaakin mitata vyötärönympärystä. Kävely ehkäisee kansantauteja. Riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen ja jopa muistisairauksiin pienenee, kun verenpaine alenee ja sokeri- ja rasva-arvot paranevat ja aineenvaihdunta kohenee. Vastustuskyky kasvaa. Kun huolehtii myös riittävästä unesta ja terveellisestä ravitsemuksesta, vastustuskyky erilaisia infektioita vastaan paranee. Syöpäriski pienenee. Säännöllisellä liikunnalla on positiivinen vaikutus hormonaalisesti välittyvien syöpien, kuten rinta- ja eturauhassyövän riskiin. Myös paksusuolen syövän osalta on tutkimusnäyttöä liikunnan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Mieliala ja mielen hyvinvointi paranevat. Kävely ja muu liikunta lisäävät stressinsietokykyä ja pienentävät depressioriskiä.

Kävely tuo helpotusta päänsärkyyn. Varsinkin sauvakävely tuo helpotusta päänsärkyyn, joka johtuu niska- ja hartiaseudun jännityksestä ja staattisesta toimistotyöstä. Kävely tekee hyvää myös selälle. Säännöllinen kävely ylläpitää liikkuvuutta ja suojaa selkävaivoilta. Varsinkin metsässä, pehmeällä alustalla kävely on hyväksi selälle. Vähän liikkuvilla on enemmän alaselkävaivoja kuin säännöllisesti liikkuvilla. Kävely hidastaa fysiologisia muutoksia. Iän myötä lihasmassa vähenee ja luun tiheys alenee. Säännöllisellä kävelyllä ja liikunnalla pystyy hidastamaan tai jopa estämään muutoksia. Unen laatu paranee. Nukahtaminen nopeutuu ja syvän unen kesto pitenee säännöllistä kestävyysliikuntaa harrastavilla. Se voi myös ehkäistä uniapneaa.

Aikamoinen ilmainen terveyspommi tuo kävely, vai mitä? Kannattaisiko kokeilla?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

FC Lahti ja Pelicans täyttävät ensi vuonna 30 vuotta. Molemmat joukkueet ovat omalta osaltaan pitäneet lahtelaisen palloilun lippua korkealla vaihtelevalla menestyksellä. Itselleni heräsi tässä eräänä kauniina syysaamuna ajatus liittyen näihin erinomaisiin urheiluseuroihin. 30-vuotisjuhlien kunniaksi voitaisiin palauttaa vanha Reipas-nimi molemmille joukkueille ja unohtaa nämä hieman muoviset nykynimet, jotka keksittiin pakon edessä, kun jääkiekon puolella kaikki Reipas-johdannaiset nimet oli ajettu konkurssiin ja jalkapallossa oli pakko löytää kaupungin uudelle fuusiojoukkueelle nimi, joka kelpaisi sekä Reippaalle että Kuusysille. Tästä kaikesta on kuitenkin aikaa jo 30 vuotta, joten nyt jos koskaan olisi aika kaivaa Reipas-nimi naftaliinista.

Miksikö? No, ihan jo pelkästään pitkien ja hienojen perinteiden vuoksi. Myönnän kernaasti, että olen parantumaton urheiluromantikko, jonka mielestä yhtä tärkeää ellei jopa tärkeämpää kuin itse urheilusuoritus, on seura ja sen pitkät perinteet ja matka tähän päivään. Toisaalta olen varma, ettei FC Lahden ja Pelicansin toimistoilla tämä kirjoitus riemunkiljahduksia paljon herätä. Juurihan siitä Reippaasta päästiin eroon.

On fakta, että harvalla urheiluseuralla on tänä päivänä Suomessa niin upeat ja pitkät perinteet kuin Lahden Reippaalla. Vaikka jalkapallon puolella olenkin aina ollut vannoutunut Kuusysin kasvatti, niin onhan Reipas-nimellä huomattavasti pidemmät perinteet aina Viipurin Reippaaasta lähtien vuodesta 1891. Lisäksi Reippaan mustaoranssi -viirupaita on kiistatta yksi Suomen legendaarisimmista pelipaidoista. Ja jotta saadaan nimenmuutoksen taakse myös se Kuusysin nimeen vannovien porukka, niin kaupunkiin perustetaan tietenkin Lahden Reippaan akatemia-/farmijoukkue, joka on nimeltään Kuusysi. Pelatkoon se sitten vaikka ykkösliigaa tai ykköstä.

Entäpä jääkiekko? Jääkiekon puolella voitaisiin myös jo huoletta unohtaa Reipas-nimen kaltoinkohtelu 90-luvulla, jolloin lukemattomia eri Reipas-versioita vietiin niin kaukalossa kuin talouspuolellakin kuin litran mittaa. Reipas-nimen maine tahrittin kyllä silloin varsin huolella. Pelicans on tehnyt nyt tehtävänsä ja palauttanut uskon lahtelaiseen kiekkoiluun peräti kolmella finaalipaikalla viimeiseen 13 vuoteen. Turkoosi väri pelipaidoissa oli hieno idea, mutta muuten Pelicans-nimi on aina maistunut aavistuksen muovilta. Kyllä, vaikka kuinka innokkaasti joukkuetta kannatankin. Pekko Pelikaanista voidaan päästää jo irti ja palata lahtelaisen kiekkoilun alkujuurille. Eihän se trooppinen lintu nyt oikein edes istu jääkiekkoiluun. Sen sijaan Lahden Reipas istuu. Se oli nimenomaan Viipurin Reipas, joka voitti ensimmäisen Suomen mestaruuden jääkiekossa vuonna 1928. Ainoa ongelma on se, että naapurikaupunkien joukkueet Kouvolassa ja Hämeenlinnassa ovat omineet Lahden Reippaan musta-oranssit värit. Ehkäpä turkoosi väri voitaisiin pitää pelipaidoissa, vaikka joukkueen nimi olisikin Lahden Reipas vai olisiko se Reipas-brändin raiskaus?

Mitenkäs sinä? Maistuisiko sinulle Lahden Reipas?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuodesta 2019 lähtien tyhjillään ollut Salinkallion koulurakennus ja sen tulevaisuus puhuttaa. Monet haluaisivat säilyttää rakennuksen, mutta myös rakennuksen purkamisen puolesta puhutaan. Tontille ollaan nyt valmistelemassa kaavamuutosta. Kaavatyön yhteydessä tutkitaan rakennuksen säilyttämistä, osittaista purkua ja kokonaan purkamista. Kaavatyö on lähtenyt vireille, koska rakennuksesta huolehtiva kaupungin tilakeskus haluaisi hakea sille purkulupaa. Rakennuksen ylläpito on maksanut jopa yli 100 000 euroa vuodessa.

Koulusta tehdyn korjaustarveselvityksen mukaan kiinteistössä on laaja-alaisia kosteus- ja mikrobivaurioita, jotka voivat olla terveydelle haitallisia. Rakennuksen ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, että kiinteistö olisi mahdollista ottaa turvallisesti käyttöön perusparannuksen jälkeen. Perusparannuksen kannattavuuden arviointiin liittyy olennaisesti rakennuksen käyttötarve. Mikä olisi se toimija, joka tarvitsisi Salinkallion kokoiset tilat Launeelta? Kaupunki ei ole löytänyt rakennukselle mitään käyttöä, eikä rakennusta ole tietääkseni aktiivisesti yritetty kaupitella yksityisille tahoillekaan. Herää kysymys miksi ei? Koska rakennukselle ei ole löytynyt soveltuvaa käyttötarkoitusta, suurien investointien toteuttaminen tyhjään rakennukseen on taloudellisesti kannattamatonta. Tilakeskus on arvioinut, että rakennuksen korjaaminen maksaisi enemmän kuin uuden vastaavan rakentaminen.

Näillä tiedoilla vaikuttaakin varsin selvältä, että kaupunki haluaa ja aikoo purkaa Salinkallion koulun. Jos rakennus päätetään purkaa, alueelle kaavoitettaisiin asuntoja. Kaavoittajilla on purkamisen tapahtuessa kaksi vaihtoehtoa alueelle. Yksi vaihtoehto on tehdä omakotitalotontteja ja toinen kaupunkipientaloja, joissa rakentaminen on vähän tehokkaampaa eli onneksi pahin vaihtoehto kerrostalojen rakentamisesta ei ole vaihtoehdoissa.

Olisiko Salinkallio vielä pelastettavissa? Löytyisikö jostain sellainen yksityinen taho, joka olisi valmis satsaamaan rakennukseen? Voisiko rakennuksessa toimia esimerkiksi Attendon tai jonkun muun toimijan senioritalo? Luokkahuoneiden muuttaminen asunnoiksi olisi järkevää ja kun rakennuksessa on valmiiksi keittiö- ja ruokalatilat sekä liikuntasali, niin miksipä ei? Tiloihin voisi majoittua myös eri alojen pienyrittäjiä (hierojia, fysioterapeutteja ym.) jotka myisivät palveluitaan senioreille?
On ikävä haaskata upeaa rakennusta, mutta toisaalta yhtä ikävää on myös maksaa tyhjästä, paikoilleen lahoavasta rakennuksesta, jolle kukaan ei keksi mitään käyttöä. Olen varma, että monenlaistakin käyttöä kyllä löytyisi, mutta ydinkysymys onkin, että mistä löytyy se, kuka kaiken kustantaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Muutama vuosi sitten silmiini osui suunnitelma tornihotellin rakentamisesta alatorille. Silloin piti ihan silmiä hieraista ja tarkistaa lehden etusivulta päiväys. Olikohan tänään aprillipäivä? No, ei ollut aprillipäivä ja ihan tosissaan Lahden kaupunki oli aloittanut hotellin suunnittelun alatorille. Enpä muista törmänneeni oudompaan esitykseen hotellin paikasta kuin alatori ja se on Lahdessa jo aika paljon sanottu, sillä onhan Lahdessa vuosien varrella kaikenlaista outoa suunniteltu ja joskus ihan toteutettukin.

Yleensä pyrin aina antamaan uusille asioille ja suunnitelmille mahdollisuuden, mutta tällä kertaa riittää kun katsoo havainnekuvia tai käy alatorilla, niin eipä sinne saa millään järkevällä tavalla mahdutettua isoa hotellia. Tunkemalla kyllä saa, mutta se ei kai ole hotellin tarkoitus? En tiedä, ovatko lahtelaiset päättäjät käyneet ihan liian monta kertaa opintomatkalla Tampereella, jossa tornihotelli on suosittu. Kiva idea, mutta alatorilla ihan väärässä paikassa.

Tällä viikolla ilmeni, että hotellin suhteen alatorilla ollaan edelleen tosissaan. Kaupunki järjesti yleisötilaisuuden, jossa esiteltiin alatorin historiaa, perusteltiin miksi kaupungin keskellä olevan leikki- ja puistoalueen päälle pitäisi rakentaa hotelli, mitä haasteita työssä olisi, millaisen lumipallon se laittaisi pyörimään ja miltä hotelli voisi ehkä näyttää. Vastaanotto yleisössä oli tyly: Ei hotellia alatorille, kiitos! Epäilen ja pelkään, että asukkaiden vastustus ei Lahden päättäjiä pysäytä, sen verran innoissaan jotkut tahot tuntuvat tästä vallan päättömästä suunnitelmasta olevan.

Lahdella on pitkä historia näissä hotellivatuloinneissaan. Hotellia on suunniteltu viimeisten parinkymmenen vuoden aikana mm. Kariniemeen, Teivaanrantaan, Paavolaan, rautatieaseman viereen, Ranta-kartanoon, ja nyt siis alatorille. Käytännössä homma on aina kaatunut siihen, että hotelliyrittäjät eivät ole innostuneet hotellin rakentamisesta Lahteen.

Jos minulta kysyttäisiin parasta hotellin paikkaa, niin se löytyisi Ranta-kartanosta, ihan siitä Kisapuiston vierestä. Hotelli olisi parhaalla paikalla aivan keskustassa, lähellä kuitenkin hiihtostadionia ja Sibeliustaloa. Ja maisemat suoraan Vesijärvelle. Tilaa itse hotellille ja autopaikoille olisi riittävästi. Toiseksi paras paikka hotellille on mikä muu tahansa kuin alatori.

Lahden kaupungin tavoite on varmasti saada hotelli käyttöön vuoden 2029 hiihdon MM-kisoihin. Siksi kannattaisi pikaisesti haudata kallis ajatus alatorilla olevasta hotellista ja edesauttaa suunnitelmia, joissa hotelli olisi oikeasti järkevässä paikassa, eikä rakentaminen vaatisi mitään kalliita erityistoimia, joita varmasti tarvittaisiin alatorin yhteydessä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti ja useat muut maakuntakeskukset ovat vaarassa hiipua tulevina vuosikymmeninä. Samalla koko Suomen väkiluvun odotetaan kääntyvän 2040-luvulla laskuun. Tämä on suoraa seurausta syntyvyyden nopeasta laskusta ennätysalhaisiin lukuihin. Alhaisen syntyvyyden seurauksia ovat väestön ikääntyminen, työvoiman väheneminen ja sitä kautta yritysten kilpailukyvyn heikkeneminen, sekä julkisen talouden, kuten eläkejärjestelmän kestävyysongelmat ja huoltosuhteen heikkeneminen. Muita seurauksia voivat olla palvelutarpeen väheneminen esim. vähemmän tarvetta kouluille.

Konsulttitoimisto MDI ennustaa Tilastokeskuksen lukuihin pohjautuen, että Lahden väkiluku pienenisi noin neljä prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lahtelaisten määrän ennustetaan vähenevän hieman siinäkin tapauksessa, että maahanmuutto olisi nyt ennakoitua suurempaa. Parina viimeisenä vuotena suurin maahanmuutto on tapahtunut Ukrainasta, eikä sen varaan voida jatkossa laskea, sillä useimmat ukrainalaiset luultavasti palaavat kotimaahansa, kun sota joskus loppuu. Lahdessa kuolee enemmän ihmisiä kuin syntyy eikä tämä asia tule muuttumaan. Iso kysymys onkin se, kuinka houkutteleva paikka Lahti on elää ja asua? Maahanmuutto on käytännössä ainoa asia, joka pitää Lahden väkiluvun jatkossa edes jollain tapaa ylhäällä. Toisaalta maahanmuutto sisältää paljon muita ongelmia, esimerkiksi se, miten maahanmuuttajat työllistyvät ja miten he integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan. Käykö niin, että vaikka väkiluku pysyisikin tasaisena maahanmuuton ansiosta, niin huoltosuhde heikkenee, kun entistä useampi on työttömänä ulkona yhteiskunnasta ja eläkeläisiä on entistä enemmän?

Jos Lahden tulevaisuus näyttää huonolta, niin vielä surkeammalta näyttää koko Päijät-Häme, joka menettää ennusteen mukaan noin kymmenen prosenttia väestöstään vuosisadan puoliväliin mennessä. Esimerkiksi Padasjoella ja Hartolassa odotetaan väestönkehityksen olevan noin -30%. Tällöin puhutaan jo siitä, onko kunta enää sellaisenaan elinvoimainen vai onko pakko jo hakea kuntaliitoksia, jotta kuntalaisten palvelut voidaan taata? Alueelliset erot kasvavat entisestään voimakkaasti, kun väki pakkautuu pääkaupunkiseudulle Helsinkiin, Vantaalle ja Espooseen sekä Tampereelle ja Turkuun. Näillä alueilla väestön kasvu on arvioiden mukaan parhaimmillaan jopa +30%

Isoja asioita ja viimeistään tässä vaiheessa olisi hyvä, että päättäjät kautta maan alkaisivat etsimään yhdessä ratkaisuja tähän isoon ongelmaan, joka maallamme on edessä. Tämä ei ole ratkaistavissa yhden hallituskauden aikana, joten parlamentaarista yhteistyötä tarvitaan yli puoluerajojen. Nyt ei tarvita hajottajia, nyt tarvitaan sillanrakentajia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Mediamaailmaa elää tällä hetkellä myllerryksen keskellä. Yksi osoitus tästä myllerryksestä saatiin tällä viikolla, kun STT:n pääomistaja ja suuri asiakas Sanoma ilmoitti maanantaina olevansa aikeissa vähentää merkittävästi STT:n uutistoimisto- ja kuvapalveluiden palvelujen käyttöä tai mahdollisesti lopettaa ne kokonaan omistamissaan medioissa. Näihin kuuluvat muun muassa Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Aamulehti. Sanomalla on STT:stä nykyään reilun 75 prosentin omistusosuus, sen jälkeen kun Alma Media ja TS-yhtymä myivät osuutensa Sanomalle vuonna 2018. STT:n omistajien joukossa on myös useita muita mediayhtiöitä pienemmillä omistusosuuksilla. Tämä voi pahimmillaan johtaa STT:n uutispalvelun kaatumiseen ensi talven aikana, koska jäljelle jäävien pienasiakkaiden varassa toimintaa ei saada kannattavaksi. Sanomien lehdet ovat suunnitelleet korvaavansa STT:n tarjontaa muun muassa omaa tekoälyä kehittämällä ja lisäämällä sisäistä konserniyhteistyötä sisällöntuotannossa. Näinköhän Sanomat suunnittelee lisäävänsä viihdesisältöä, sillä eihän uutiset ketään enää kiinnosta ja viihteestä on ulosmitattavissa enemmän tuottoja kuin uutisista?

Onneksi tähän uutiseen on herätty läpi puoluekentän, sillä Suomi tarvitsee oman, luotettavan uutistoimistonsa. Esimerkiksi monet pienet maakuntalehdet ovat ulkomaanuutisissa ja valtakunnanpolitiikan seurannassaan täysin STT:n varassa. Ne ovat myös supistaneet säästösyistä omia toimituksiaan niin paljon, ettei STT:a korvaavaa sisältötuotantoa ole helppo luoda. Vaarana onkin se, että tilalle tulee ulkomaalaisia toimijoita, joille luotettavuus ja rehellisyys ovat vähemmän tärkeitä arvoja. Riippuvuus ulkomaisista lähteistä ja some-algoritmeista kasvaa. Samalla kasvaa disinformaation riski. Netti ja some ovat nyt jo täynnä erilaisia feikkiuutisia ja deepfake-videoita ja jatkossa jos STT menetetään, ei ole ketään, joka kertoisi mikä on puolueeton totuus. Olisi vain omassa kuplassaan rypeviä tahoja, jotka kertoisivat oman näkökantansa kustakin uutisesta. Kansanedustaja, sotatieteiden professori Jarno Limnéll linjasikin tyhjentävästi, että luotettava kotimainen uutistoimisto on osa Suomen huoltovarmuutta ja turvallisuutta ja näinhän se todellakin on. Varsinkin kun olemme jatkuvasti Venäjän informaatiosodan kohteena.

Toinen myllerrys tuli samana päivänä STT-uutisen kanssa. MTV käynnistää muutosneuvottelut, jotka koskevat koko MTV Oy:tä eli noin 390:a henkilöä. Alustavissa suunnitelmissa on myös rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, koska kasvu on yhtiön johdon mukaan liian hidasta sen odotuksiin nähden. Ilmeisesti on vain niin, että klikiotsikot ja viihde kannattavat, uutiset ei niinkään. Eli odotettavissa kaikilla kanavilla lisää erilaisia reality-ohjelmia ja hömppäviihdettä. Se tuntuu ainakin kansaa kiinnostavan, joten sitä saa mitä tilaa. Toivottavasti valtiojohdosta löytyy kuitenkin tarpeeksi tahtoa pelastaa STT, onhan se välittänyt meille suomalaisille luotettavia uutisia jo 138 vuotta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja nousi hetkessä suomalaisen politiikan keskisarjasta raskaaseen sarjaan viime viikon A-studiossa, jossa hän kovaan tapaan ruoti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ja maahanmuuttajia. Varsinkin maahanmuuttajien leimaaminen heikkolaatuisiksi tulijoiksi meni varsin suoraan vihapuhe- ja rasismilaatikkoon. Laatikkoon, jota pääministeri Orpo on kovasti yrittänyt varjella. Varjelu ei ole kovin hyvin onnistunut, sillä perussuomalaiset tuntuvat vähän väliä flirttailevan rasismin suuntaan ihan tarkoituksella.
Sen jälkeen toistuu sama näytelmä, jossa Orpo kertoo, että tämä otetaan vakavasti puheeksi hallituksen sisällä ja tällaista puhetta ei jatkossa sallita. Pidetään jonkinlainen keskustelu ja tullaan sen jälkeen yhdessä kertomaan, että jatkossa ei enää kukaan hallituspuolueista puhu rasistiseksi katsottavia tarinoita julkisuudessa. Pohjan kaikelta vie kuitenkin Riikka Purran olemus, joka suorastaan huutaa, että odotas Petteri vaan, kohta taas mennään… Lisäksi muutama perussuomalaisten kansanedustaja muistaa virnuilla somessa pääministerille.

Eipä siis ihme, että itse hallituksen budjettiriihen päätökset jäivät pahasti Keskisarjan varsin kovien puheiden jalkoihin. Tämä lienee ollut myös perussuomalaisten suunnitelma, että viedään huomio ihan muihin asioihin kuin säästöihin ja leikkauksiin ja mikäs sen paremmin Suomessa huomiota saa, kuin avoimesti rasistinen puhe televisiossa. Keskisarja olisi oppineena miehenä voinut sanoa sanottavansa paljon tyylikkäämminkin, mutta ilmeisesti hänestä ollaan nyt leipomassa puolueen uutta Tony Halmetta tai Teuvo Hakkaraista. Miestä joka kertoo sille ns. tavalliselle kansalle kansan kielellä sen, että maahanmuutto on kaiken pahan alku ja juuri.

Perussuomalaiset ovat hallituksessa ollessaan muuttuneet monien kannattajiensa mielestä jo liiankin salonkikelpoiseksi ”herra-puolueeksi” ja tämä on jo näkynyt karulla tavalla gallupeissa roimana pudotuksena. Nyt tarvittiin mies joka kertoo asiat suoraan ja Keskisarjahan vastasi huutoon. Nyt Suomen syvät rivit ympäri bensa-asemien kuppiloita ja toreja toteavat yhdestä suusta, että kylläpä se Keskisarja laittoi hienosti herroille jauhot suuhun kertomalla miten asiat Suomessa oikein ovat. Ja sehän se on monille tärkeintä. Että herrat kuulevat kunniansa.

Jäämme jännityksellä odottelemaan seuraavaa Teemu Keskisarjan tv-esiintymistä. Jos joku luuli, että edellisen esiintymisen jälkeen miestä ei enää televisioon päästetä, niin väärässä oli. Tv-kanavat suorastaan janoavat Keskisarjaa jatkossa ohjelmiinsa, sillä katsojaluvut ratkaisevat ja Keskisarja jos kuka, on parasta poliittista viihdettä mitä tarjolla tällä hetkellä on. Sisältö nyt on mitä on, mutta jatkossa Keskisarja ei ole enää keskisarjan miehiä. Ainakaan televisiossa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Me suomalaiset olemme aina olleet hyvin tarkkoja yksityisyydestämme. Omat asiat on tiukasti pyritty pitämään pienen lähipiirin asioina, eikä niitä ole lähdetty joka puolelle huutelemaan. Ennen taisi olla niin, että omia asioitaan turuilla ja toreilla huutavia pidettiin lähinnä idiootteina. Näin siis ennen, sillä nykyään kaikki on niin kovin toisin. Vaikka ihmiset olisivatkin tarkkoja tänä päivänä yksityisyydestään ns. tosielämässä, he eivät ole sitä netissä.

Somessa on jotenkin suorastaan pakko avautua ja kertoa itsestään kaikki mahdollinen. Silläkin uhalla, että kaikki tieto mikä someen on ladattu, jää nettiin ja mainostajat sekä poliittiset tahot käyttävät kaikkea tätä tietoa härskisti hyväkseen algoritmien avulla. Tietoja kerätään isolla volyymilla. Kaksi suurinta tiedonkerääjää ovat Google ja Facebook. Google tallentaa kaikki hakusi ja näkee myös sijaintisi Googlen palveluita käytettäessä. Verkko- ja äänihaut sekä sijaintitiedot tallentuvat Googlen palvelimille. Facebook seuraa verkkotottumuksiasi hyvin tarkkaan. Päivitysten ja tykkäysten lisäksi Facebook seuraa tekemisiämme verkossa myös muualla kuin Facebookin omissa palveluissa.

Kolmas iso verkkoseurannan muoto tapahtuu evästeillä. Lähes kaikki verkkosivut käyttävät evästeitä, jotka tallentavat tietoja käyttäjästä ja hänen netinkäytöstään. Esimerkiksi siitä, milloin vierailit sivulla, mitä lisäsit ostoskoriin ja millaisia linkkejä avasit. Näiden tietojen perusteella meille kohdennetaan hakutuloksia, mainontaa ja hintoja. Tähän pakettiin kun vielä lisätään kaikki luotto- ja kanta-asiakaskortimme, jotka nekin keräävät todella tarkkaa dataa kulutustottumuksistamme, saadaan valtava määrä tietoa, joka on kullanarvoista yrityksille.

Näistä jäljistä netissä sinusta rakentuu profiili, jotta mainonnan kohdistaminen juuri sinulle, sinun mieltymystesi mukaan, olisi helppoa ja yksinkertaista. Ja kuten varmasti ymmärrät, ei tänä päivänä ole kyse pelkästään tuotteiden myymisestä, vaan mukaan on kytkeytynyt yhä kasvavassa määrin myös poliittisten agendojen myyminen. Meille myydään valmiita poliittisia mielipiteitä kuin leipää ennen kaupassa ja me emme sitä edes tiedosta. Uskomattominta tässä kaikessa on se, että kaiken tämän tiedon itsestämme me luovutamme täysin vapaaehtoisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti ja Lahden maine on juuri nyt kovassa nosteessa. Lahti on nimittäin viime aikoina ollut varsin positiivisesti esillä. Siis Lahti ja positiivisuus? Mitä ihmettä? Seuraavaksi varmasti helvetti jäätyy?

Loppukesästä Lahdessa päästiin tuulettamaan Fazerin uuden makeistehtaan sijoittumista Lahteen. Prosessi kesti muutaman ylimääräisen vatulointivuoden, mutta lopussa kiitos seisoo! Liki 70 kaupunkia oli tarjonnut tonttia Fazerille, mutta Fazer halusi tulla Lahteen, koska Lahti tarjosi parasta kokonaispakettia. Kyse ei ole mistään ihan pikkujutusta, sillä omien työntekijöidensä lisäksi alihankintaketjujen ja tukipalveluidensa sekä alueella muuten käytettävien palveluiden kautta tehdas työllistää jokaista omaa työntekijäänsä kohden arvioilta kolme lisää.

Viime viikolla tipahti toinen positivinen pommi, kun DayOne-niminen yhtiö ilmoitti rakentavansa 1,2 miljardin euron arvoisen datakeskuksen Lahden Kiveriöön. Lahden mittakaavassa investointi on jättimäisen suuri. Lisäksi DayOne lahjoittaa LUT-korkeakouluille 2,5 miljoonaa euroa. Varoilla Lahteen perustetaan uusi fysiikan kandidaattiohjelma.

Sekä Fazerin että DayOnen rakennusprojektit tulevat työllistämään useita satoja rakennusalan työntekijöitä seuraavien vuosien aikana. Puhumattakaan siitä positiivisesta pöhinästä, minkä nämä kaksi isoa projektia saavat aikaan lahtelaisessa yritysmaailmassa. Sijoittuminen Lahteen voi helposti aiheuttaa positiivisen kierteen ja monet pienemmät yritykset saattavat myös huomata, että Lahtihan olisi varsin ideaali paikka yritykselle. Lahden loistava logistinen sijainti sekä siedettävä asumisen hintataso verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun ovat merkittäviä valtteja kun kilpaillaan uusista yrityksistä ja asukkaista.

Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että kaupungin ponnistelut Lahden maineen nostamisen eteen alkavat siis vihdoinkin tuottamaan hedelmää. Tästä on syytä antaa iso kiitos kaupungintalolle, vaikka aina välillä tulee kuraakin sinne suuntaan kaadettua. Nyt on kiitoksen aika.

Urheiluromantikkona näen jo silmissäni Kisapuiston uuden stadionin olevan nimeltään Fazer Areena. Ja totta kai meille oluen ystäville tehdään mahdollisimman pian Lahden Fazerin Sininen- suklainen jouluolut? Ja olisiko uuden monitoimiareenan nimi sitten DayOne Areena?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Toimituksemme kuukauden mittainen kesäloma tuli lusittua loppuun jo muutama viikko sitten. Paluu sorvin ääreen oli tapansa mukaan hieman takkuileva, mutta yllättävän helposti paluu työmoodiin onnistui. Sinänsä jännä sanonta tuo ”lusittu loppuun”, kun yleensä lusiminen yhdistetään vahvasti vankilaan. Harva meistä kuitenkaan pitää lomaa vankilana? Tai sanonta paluu ”sorvin ääreen”. Tänä päivänä entistä harvempi meistä palaa ihan oikeasti sorvin ääreen. Pitäisiköhän nuo ikivanhat sanonnat jo pikkuhiljaa päivittää?

Oma lomani meni vahvasti kesämökkeilyn merkeissä, jota joku ehkä voisi pitääkin eräänlaisena vankilana tai jopa työleirinä. Ilmat suosivat loman loppupäässä, toisaalta loman alkuosa vietettiin hieman kylmemmissä merkeissä. Kaikkea mahdollista säätä heinäkuussa päästiin aistimaan, lämpöasteiden ollessa kaikkea mahdollista kymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Välillä järvivesi oli lämpimämpää kuin ilma ja hiki oli otettava puusavotasta, joten tuli sillä tavalla saatua vähän maistiaisia siitä ”työleirissä” lusimisestakin.

Iän myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan lomaa nimenomaan akkujen lataamisen kannalta. Aikaisemmin sää oli se tärkein tekijä, joka määritteli loman onnistumisen. Loma oli miltei pilalla, jos satoi ja oli kylmää. Totta kai lomailu on mukavampaa, jos sää on edes jollain muotoa siedettävä. Toisaalta sää on aina pukeutumiskysymys. Nykyään osaan jo arvostaa huomattavasti enemmän pelkästään sitä, että pääsee irti normaalista päivä- ja työrytmistä. Puhelin ei soi, eikä sähköpostejaan tarvitse tarkistaa joka hetki. Deadlinet loistavat poissaolollaan ja kiire ei ole minnekään. Pelkkä aamiainen mökin terassilla lintujen laulua kuunnellen saa jo hyvälle mielelle. Kävipä sellainenkin ihme, että monen vuoden tauon jälkeen sain kuin sainkin kokonaisen kirjan luettua lomani aikana. Syntymäpäivälahjaksi saatu Heikki Silvennoisen elämänkerta imaisi mukaansa ja yli 600 sivua hurahti ohi kuin huomaamatta. Entinen himolukija kun ei ole enää aikoihin ehtinyt nauttia kirjoista, kun ei ole muka ollut aikaa. Nyt oli.

Outoa miten mieli tekee tepposet loman jälkeen. Tuntuu siltä, että heti kun istahdin takaisin toimiston tuoliin, alkoi syksy, vaikka sää pysyikin edelleen kesäisenä. Pakko etsiä komeron nurkasta farkut ja pitkähihaiset paidat. Tosiasia kuitenkin on, että joillain onnellisilla kesäloma vasta alkoi tai se odottaa vielä kulman takana. Minä paahdan pääkirjoitusta kasaan pää hiessä, sillä deadline ahdistaa. Toimituksen radiossa kansantaiteilija Tero Vaara hoilaa radiossa ”Vielä on kesää jäljellä” -hittiään. Kyllä Tero tietää, syksy saa odottaa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi