Suomalaisten joulu koostuu monista eri asioista ja perinteistä, joten ajattelin näin joulun kunniaksi käydä vähän läpi, mitä kaikkea suomalaiset oikein omassa joulussaan eniten arvostavat.

Joulukuusi on tärkeä. Joulupuuseura arvioi, että Suomessa nostetaan pystyyn vuosittain jouluna noin 1,4 miljoonaa aitoa joulukuusta. Joulukuusimyynnin rahalliseksi arvoksi arvioidaan noin 32 miljoonaa euroa. Aidon kuusen valitsee 45 prosenttia vastaajista, muovikuusen taas 35 prosenttia. Sen sijaan joulun tärkein koriste on kynttilä. Kynttilän valitsi 71 prosenttia vastaajista. Joulukuusi jäi vain niukasti kakkoseksi, sillä sitä äänesti tärkeimmäksi joulukoristeeksi 70 prosenttia vastaajista. Joulukukat ovat myös tärkeä osa monen joulua. Suomen kasvihuoneissa kasvatettiin vuonna 2024 lähes 2,5 miljoonaa hyasinttia, 1,2 miljoonaa joulutähteä ja 1,1 miljoonaa ritarinkukkaa eli amaryllista.

Joulukorttien lähettäminen on selkeästi jäänyt viime vuosina tekstiviestien jalkoihin. Joulukortteja lähetettiin tänä jouluna noin 10 miljoonaa kappaletta. Vielä 2000-luvun alussa lähetettyjen korttien lukumäärä oli yli 50 miljoonaa korttia. Myös paketit kulkevat jouluna. Posti toimitti viime vuonna joulun lähiviikkoina 7 miljoonaa pakettia.

Joulumusiikissa paikkansa kärjessä pitää Wham-yhtyeen Last Christmas, joka oli viime joulun soitetuin kappale kotimaisilla radiokanavilla. Toisena viime vuoden listalla oli Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan

Monelle joulupöytä ja sen antimet on se joulun tärkein juttu. Kinkku on edelleen juhlapöydän tähti. HKFoodsin teettämän kinkkukyselyn mukaan 80 prosenttia suomalaisista aikoo syödä kinkkua jouluna. Jouluksi suomalaiset ostavat yhteensä yli 5 miljoonaa kiloa kinkkua. Suomalaiset haluavat kattaa joulupöytänsä perinteikkäästi: kinkun jälkeen kakkossijaa pitää porkkanalaatikko ja pronssisijan nappaa joulupuuro ennen lanttulaatikkoa. Graavilohi on joulun kirkkain kalatähti, sen kattaa pöytään 45 prosenttia suomalaisista. Palan painikkeeksi suomalainen valitsee 76 prosenttisesti joulupöytään juomaksi punaviinin. Muita suosittuja juomavaihtoehtoja ovat olut (36 %), valkoviini (31 %) sekä kuohuviini (30 %)

Suomalainen joulu on myös kulutusjuhla. Nordean kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset aikovat tänä vuonna käyttää joulun viettoon keskimäärin 525 euroa, mikä on hieman vähemmän kuin viime vuonna.
Jouluperinteemme ovat myös jatkuvassa muutoksessa ja monet trendit maailmalta vaikuttavat myös siihen miten joulua vietämme. Suomalaisen Työn Liiton kyselytutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen kertoo muuttaneensa joulunviettotapojaan vastuullisempaan suuntaan mm. suosimalla aineettomia lahjoja ja joulupöydässä kasvisvaihtoehtoja ja kotimaisia ruokia. Kaikki eivät siis enää jouluna vain vastuuttomasti mässäile ruoalla ja tuhlaa rahojaan turhiin lahjoihin.

Omalähiökin lähtee nyt joulun viettoon ja me palaamme taas asiaan loppiaisen jälkeen, kunhan vuosi on vaihtunut uuteen.
Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta 2026!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on uutisoitu näyttävästi, että Lahden kaupunki, LUT-yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu aloittavat selvitystyön Ranta-Kartanon alueen soveltuvuudesta uuden kampuksen sijainniksi. Yliopisto haluaa siis keskustaan ja sekös on pistänyt ajatukset hurjaan lentoon myös kaupungintalolla. Kampuksen yhteyteen suunnitellaan nyt jo kovaa vauhtia niin Kisapuiston jalkapallostadionia kuin uutta uimahalliakin. Eiköhän se monitoimihallikin saada nopeasti suunnitelmiin ujutettua? Ja kuka ehtii ensimmäisenä elvyttämään ajatuksen siitä yksiraiteista kulkupelistä rautatieaseman ja urheilukeskuksen väliseen liikenteeseen? Tavoitteena on totta kai suurinpiirtein maailman mahtavin ja upein yliopistokampus ja eihän Lahdelle mikään muu tietenkään voi kelvatakaan. Puhutaan kuitenkin Lahdesta.

Jos joku ihmettelee miksi ihmeessä rutiköyhän kaupungin vauhti on yhtäkkiä näin hurja, niin asian pihvi on se, että maksajana ei tässä olisi suinkaan kaupunki vaan kaikelle tälle rakentamiselle etsitään ulkopuolinen rahoitus. Siksi myös suunnitelmat ovat lähteneet jo ensi minuuteista lähtien suoraan sanoen käsistä. Toisaalta, jos ei ajattele isosti, niin ei koskaan myöskään tavoita mitään isoa. Tampere lienee tässä aika hyvä esimerkki. Ei sielläkään ole pelätty tehdä todella isoja satsauksia tulevaisuuteen.

Ranta-Kartanon alueen toivotaan houkuttelevan rikkaita sijoittajia (mm. eläkeyhtiöt) erinomaisella sijainnillaan. Taisipa jossain mediassa joku jopa hihkua, että eläkeyhtiöt tulevat suorastaan kilpailemaan tästä projektista. No, se nähdään sitten, kun suunnitelmat kampuksesta saadaan valmiiksi. Hyvällä onnella tämä saattaa olla Lahdelle varsin käänteentekevä asia ja voi nostaa Lahden Suomen merkittävimpien yliopistokaupunkien joukkoon ja tehdä isonkin buustin kaikkeen tekemiseen kaupungissamme.

Sitä tietenkin toivotaan, mutta näin peruslahtelaisena on aina olemassa se pieni epäilys takalistossa, että näinköhän tämä nyt menee kuitenkin ns. persiilleen? Kaikki näyttää jotenkin liiankin hyvältä ollakseen totta. Yliopistokampus rakennetaan Rantakartanoon yksityisellä rahalla ja siihen oheen saadaan vielä Kisapuiston jalkapallostadion ja upouusi vesiurheilukeskus. Keskusta elävöityy kymmennillä tuhansilla opiskelijoilla ja ulkomailta asti jonotetaan opiskelemaan Lahden yliopistoon.

Nipistäkää joku, taidan nähdä unta?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Venäjän ja Ukrainan välille on viime aikoina yritetty vääntää rauhaa, mutta huonolta näyttää. Eniten rauha tuntuu kiinnostavan Ukrainaa, sen sijaan Venäjä haluaa selkeästi pitää imperialistiset valloitussuunnitelmansa elossa. Ilmeisesti Venäjällä on jo kartat piirretty koulukirjoihin valmiiksi ilman Ukrainaa? Rauhan välittäjänä toimiva USA tuntuu olevan enemmän kiinnostunut hyvistä diileistä varsinkin Venäjän kanssa sekä tietenkin onhan se Nobelin rauhanpalkinto Trumpille saatava vaikka pakolla. Pahoin pelkään, että kunhan USA ja Venäjä saavat omat taloudelliset intressinsä soviteltua, Ukraina ja sen maa-alueet lähtevät pesuveden mukana. Toivottavasti ei mene koko itsenäisyys.

Trumpille tärkein arvo on ja on aina ollut raha. Sellaiset asiat kuin oikeudenmukainen tai arvokeskeinen maailma ovat hänelle ja hänen edustamalleen maalle pelkkää huuhaata, joka voidaan sysätä syrjään, jos tarjolla on hyvä diili. Näin rauhansuunnitelma onkin yhtäkkiä muuttunut rahansuunnitelmaksi.
Itseasiassa, kun Venäjä vuonna 2022 hyökkäsi Ukrainaan, ennustin, että Ukrainan tulevaisuus sodan jälkeen tulee olemaan kuin entisen Itä-Saksan eli jaettu maa, josta toista puolta hallitsee käytännössä Venäjä ja toista puolta USA. Saa nähdä, tähänkö ns. rauhanneuvottelut loppujen lopuksi päätyvät ja ukrainalaisille jää luu käteen?

Näissä neuvotteluissa Eurooppa on jätetty sivustaseuraajan rooliin ja tämä jos mikä, palvelee nimenomaan Putinin tarkoitusperiä. Putin haluaa, että palataan aikaan, jolloin maailman asioista päättivät USA, Kiina ja Venäjä. Eli vanha kunnon ”isot vie, pienet vikisee” -mentaliteetti haisee pitkälle näissä neuvotteluissa. Toisaalta wEurooppa on kyllä ihan itse ajanut itsensä tähän tilanteeseen. Se on ollut jo pitkään liian hajanainen toimimaan tehokkaasti tällaisissa tilanteissa, joissa pitäisi tehdä nopeita, voimakkaita ja yhteisiä päätöksiä. Olla vahva yhdessä. Lisäksi samaan aikaan mm. Unkari ja Slovakia flirttailevat varsin näkyvästi Venäjän suuntaan. Ovathan maat naimisissa Venäjän halvan kaasun kanssa, joten tässäkin asiassa raha menee moraalin ja oikeudenmukaisuuden edelle. Samalla nämä maat hajoittavat entisestään Euroopan yhteistä rintamaa ja antavat niin Trumpille, kuin Putinillekin kuvan heikosta ja hajautuneesta Euroopasta.

Presidentti Stubb varoittelikin jo Suomen kansaa siitä, että meidän pitää valmistautua huonoon rauhaan, joka ei perustu oikeudenmukaisuuteen eikä kansainväliseen oikeuteen. Rauha on tietenkin pääasia, mutta uskon, että monia suomalaisiakin tulee harmittamaan se, että Venäjä tullee pääsemään hyökkäyssodastaan ja kaikista sotarikoksistaan kuin koira veräjästä. Ja se, jos mikä sotii meidän suomalaisten oikeustajua vastaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tänään perjantaina se sitten vihdoinkin on täällä. Niin että mikä? No, se kaikkien kovasti odottama Black Friday tietenkin! Vielä kun joku selvittäisi, että mikä ihmeen juhlapäivä se Black Friday oikein on. Onko kyse mustien kansalaisoikeuksista vai mistä ihmeestä? Sen verran on tuota päivää kaikissa mainoksissa hehkutettu, että piti oikein ottaa selville, mitä tämä Black Friday oikein on ja miksi se on niin merkittävä, että tällä viikolla sitä hokevat kaikki.

Aina luotettava Wikipedia kertoo näin: Black Friday on kiitospäivän jälkeinen päivä eli marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Black Friday on kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä, ja ne myyvät erilaisia tuotteita alennettuun hintaan. Kaupat avaavat ovensa normaalia aikaisemmin, yleensä viideltä tai kuudelta, ja ne pysyvät avoinna jopa iltayhteentoista asti. Vuosittain amerikkalaiset kuluttavat päivän aikana kymmeniä miljardeja dollareita.

Nimitys Black Friday juontaa juurensa Philadelphiaan 1950- tai 1960-luvulle. Tuolloin kiitospäivän jälkeistä päivää alettiin kutsua mustaksi johtuen vilkkaasta liikenteestä, joka työllisti poliisia. Myöhemmin termi levisi ympäri Yhdysvaltoja, ja sen merkitys yhdistettiin kirjanpidossa käytettäviin väreihin. Alkuvuosi on useille kaupoille vielä tappiollista eli tilinauhoissa punaista, mutta Black Fridaysta eteenpäin tehdään voittoa – eli mustalla kirjattavaa tulosta.
Suomeen Black Friday rantautui ensimmäistä kertaa kunnolla vasta kymmenisen vuotta sitten. Sen myötä tehdyt internetostokset ovat kasvaneet Suomessa moninkertaisiksi. Viime vuonna suomalaiset hyödynsivät Black Friday-tarjouksia eniten viihdetuotteissa, harrastus- ja urheiluvälineissä sekä vaatteissa ja kengissä. Myös elektroniikkaa myytiin Suomessa paljon.

Erona Yhdysvaltoihin, jossa melkein kaikki hinnat ovat alennettuja, Suomessa alennus koskee yleensä vain yhtä tai kahta ns. sisäänheittotuotetta. Toinen merkittävä ero löytyy siitä, että Yhdysvalloissa torstai on vapaapäivä eli kiitospäivä. Monet kaupat ovat kiinni, ja tarjoukset alkavat joko torstai-iltana tai perjantaina. Suomessa ei ainakaan vielä vietetä kiitospäivää, mutta eiköhän sitäkin päästä vielä jossain vaiheessa juhlimaan, jotta saadaan kalenteriin lisää juhlapäiviä ja niihin läheisesti liittyvää käsittämätöntä ostovimmaa.

Eli lyhyesti sanottuna Black Friday on kauppiaiden keksimä superhyperalennusostopäivä, josta voidaan katsoa joulunajan ostoshuuman alkavan. Muinaiset foinikialaiset mainitsivat kaiken muun, paitsi purjehduksen olevan turhaa, mutta tänä päivänä purjehdus voitaneen korvata sanalla kaupanteko. Jään mielenkiinnolla odottamaan milloin meille markkinoidaan seuraava superostopäivä ja minkä värinen se sitten on?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on Suomessa ollut tasan yksi puheenaihe. Verotulot. Kerran vuodessa me kansalaiset pääsemme oikein joukolla ihmettelemään toistemme tuloja ja veroja. Itse en oikein ymmärrä mitä iloa moisesta mahdollisuudesta on. Jokainen on ansainnut omat tulonsa työnteollaan ja turha niistä toisen tuloista on kateellinen olla. Toisaalta tirkistelymahdollisuus toisten elämään ja tulotasoon taitaa olla oiva katalysaattori meidän suomalaisten niin usein harrastamalle kateuskeskustelulle. Kahvipöydissä ihmetellään, että miten tuokin noin paljon saa tai sitten ollaan vahingoniloisia kun se leuhka naapurinmies ansaitseekin vähemmän kuin minä. Mediassa verotiedoista revitään kaikki irti. Otsikot kirkuvat joka vuosi sitä, kuka on minkäkin alan palkkakunkku ja kuka on viime vuonna tienannut yllättävän vähän. Tämä on sitä sosiaalipornoa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne jotka eniten ansaitsevat, maksavat myös eniten veroja ja se valuu kyllä meidän kaikkien laariin.

Itse en kaipaa tietoa siitä mitä muut tienaavat. Minulle on yhdentekevää kuka poliitikoista tai julkkiksista ansaitsee eniten tai onko joku artisti tienannut 200 000 vai 300 000 euroa. Minun puolestani verotiedot voitaisiin julistaa salaisiksi niinkuin esimerkiksi Saksassa on tehty. Mielestäni tietojen julkistaminen loukkaa ihmisten yksityisyyttä. Verotietojen julkaisua puolustetaan vetoamalla avoimen yhteiskunnan periaatteeseen. Verotietoja julkaisemalla saadaan kuulemma tärkeää tietoa muun muassa tuloeroista ja niiden muutoksesta. Voihan se niinkin olla, mutta mielestäni verotietojen julkisuus lisää aivan turhaan tirkistelyä yksityisasioihin ja samalla kasvattaa kateutta toisten menestyksestä. Suomessa ei mielestäni tarvita yhtään enempää lisää kateutta, sitä meiltä löytyy jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan positiivisuutta yhteiskuntamme tarvitsisi jatkossa roppakaupalla lisää.

No, jotain positiivista näistä tämän vuoden verotiedoista sentään irtoaa. Kun metsä- ja paperiteollisuus alkaa olla Suomessa enemmän historiaa kuin nykyaikaa ja Nokiakin sössittiin aikoinaan pahemman kerran, niin valoa on silti tunnelin päässä, eikä se tällä kertaa ole vastaantuleva juna. Teknologiayrityksillä menee komeasti, sillä TOP 10:ssä on peräti kahdeksan teknologiayrityksen johtajaa ja tulot ilmoitetaan kymmenissä miljoonissa! Pääasiassa rahat on tehty myymällä oma yritys eteenpäin isolla voitolla. Jatkossa ei lapsia patistetakaan enää jalkapallo- tai jääkiekkoareenoille isojen ammattilaissopimusten toivossa, vaan lasten annetaan rauhassa touhuta tietokoneellaan. Joskohan se meidän poika/tyttö tekisi sen seuraavan menestyssovelluksen? Tai olisikohan meidän Jani-Petteristä Youtube-julkkikseksi? Yllättävän paljon hekin näyttävät tienaavan. Ammattinimike on hienosti sisällöntuottaja. Näinköhän joulun suurimmat myyntivaltit ovat opaskirjat ”Ohjelmoinnin alkeet” tai ”Youtuben avulla ryysyistä rikkauteen”.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Silmiini osui mainio brittiläinen dokumentti nykyisestä ruokakulttuuristamme. Siinä kerrottiin varsin tyhjentävästi, mistä on kyse ns. ultraprosessoidussa ruoassa ja sen vaikutuksista terveyteemme. Valmisruoat, jotka usein ovat juuri näitä ultarprosessoituja ruokia, ovat pitkälle jalostettuja, täynnä säilöntäaineita, suolaa, sokeria, maunvahventajia ja väriaineita. Esimerkiksi limsat, pitkään säilyvät leipomotuotteet, makeat aamiaistuotteet, monet valmisruuat, halvat makkarat, kananugetit ja energiapatukat.

Pitkälle jalostetut valmisruuat muodostavat nykyään monissa länsimaissa jopa puolet päivittäisestä ravinnosta, Yhdysvalloissa jopa 60 prosenttia. Niiden käyttöä kannattaisi ehdottomasti vähentää, sillä pitkälle jalostetut ruuat ovat yksi suurimmista tekijöistä lihavuuden lisääntymisessä länsimaissa. Rasvan ja sokerin lisäksi monet einekset sisältävät myös maunvahvistajia, jotka lisäävät tuotteiden houkuttelevuutta ja saavat ihmiset syömään liikaa. Näiden valmisruokien proteiinipitoisuus on myös usein alhainen, mikä joidenkin tutkijoiden mukaan saa ihmiset syömään yhä lisää saadakseen päivittäisen proteiinintarpeensa tyydytetyksi. Tuotteet siis suunnitellaan tarkoituksella riippuvuutta aiheuttaviksi, jotta myynti maksimoituisi. Samaa riippuvuusmallia käytettiin aikaisemmin mm. tupakkateollisuudessa. Pehmeä ruoka, jota ei tarvitse pureskella, vähentää kylläisyyden viestejä, joten ihminen syö enemmän. Hypermaukas tuote aiheuttaa himon. Kun tärkkelys on prosessoitua, elimistö pilkkoo tuotteen nopeasti. Tällöin verensokerikin nousee nopeasti, ja lisäksi elimistö alkaa varastoida rasvaa. Käy niin, että ns.kevyttuote voikin lihottaa enemmän.

Ruokia on ennenkin prosessoitu, mutta ultraprosessointi tarkoittaa ainesosia, joita ei kotikeittiöistä löydy. Useat tutkimukset ovat viime vuosina yhdistäneet pitkälle prosessoitujen ruokien saannin ja vaaralliset sairaudet kuten 2-tyypin diabeteksen, kohonneen verenpaineen ja sydän- ja verisuonitaudit. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että runsas valmisruokien käyttö voi lisätä myös suolistosyövän riskiä ja se kasvattaa ennenaikaisen kuoleman riskiä. Paljon pitkälle käsiteltyä valmisruokaa syövillä on myös keskimäärin huonompi mielenterveys kuin muilla. Eniten pitkälle prosessoituja ruokia syöneillä oli erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan huomattavasti enemmän masennuspäiviä ja ahdistusoireita viidessä vuodessa ja vähemmän hyviä päiviä kuin vähiten huonolaatuisia valmisruokia syöneillä.

Eli jos välität omasta terveydestäsi, niin parasta olisi tehdä ruoka mahdollisuuksien mukaan aina itse omassa keittiössä tuoreista aineksista ilman kaikenmaailman maunvahventajia, säilöntä- ja väriaineita ja lisättyä sokeria ja suolaa. Kaupat eivät tee valinnastamme helppoa. Ne haluavat meidän ostavan mahdollisimman paljon ultraprosessuituja tuotteita ja siksi ne ovatkin poikkeuksetta aina halvempia kuin esim. tuoreet vihannekset, juurekset ja hedelmät. Onneksi vielä pääsemme itse sentään valitsemaan kumpia tuotteita ostamme.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Rakas kaupunkimme Lahti täyttää viikonloppuna 120 vuotta. Ihmisiässä 120 on jo mahdoton luku, mutta kaupunkina Lahti on vielä aika nuori. Lahti oli pitkään 1900-luvulla viriili kasvukeskus. Varsinkin vuosina 1945 – 1975 vietettiin Lahdessa varsinaista kasvukautta, kun asukasluku kasvoi 30 vuodessa liki 70 000 uudella asukkaalla! Noina vuosina Lahti oli elinvoimainen ja kiinnostava nuori kaupunki, jolla oli paljon tarjottavaa. Ja tarjottavalla tarkoitan lähinnä yhtä merkittävää asiaa: työtä. Ja nimenomaan työtä paikassa, josta oli hyvät yhteydet joka puolelle Suomea. Lahteen syntyi hetkessä paljon teollisuutta, kun uusia, kasvavia yrityksiä syntyi toinen toisensa perään mm. nimet Asko, Isku, Sotka, Upo, Raute, Luhta ja Mallasjuoma kertonevat kaiken oleellisen. Ja kun ihmisiä muutti pilvin pimein kaupunkiin, syntyi ohessa myös kaikkea muuta.

Kaupunki kasvoi monessa suhteessa. Pikkukaupungista tuli City. Syntyi lisää palveluja, kulttuuria, urheilua, viihdettä jne. Samalla syntyi myös maine Suomen Chicagona, sillä nopeasti kasvanut asukasmäärä johti pian rikollisuuden nousuun kaupungissa. Yhtäkkiä Lahti oli Suomen modernein ja coolein kaupunki. Kaupunki jossa oli särmää. Kaupunki joka oli kiinnostava. Kaupunki jolla oli tarina kerrottavanaan.

Mitä Lahdelle sitten tapahtui 70-luvun puolivälissä, sillä sen jälkeen asukasluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla? Siis 40 vuodessa 10 000 uutta asukasta, joka on kyllä uskomattoman vähän Lahden kokoiselle kaupungille. Yksi syy oli se, että maaltamuutto laantui ja kääntyi kohti pääkaupunkiseutua. Pikkuhiljaa Lahden hyvän maineen luoneet yritykset kuihtuivat pois tai vastaavasti muuttivat liian suurina muualle. Yksinkertaisesti sanottuna Lahdella ei ollutkaan enää tarjota työtä uusille asukkailleen. Ikävä kyllä siinä vaiheessa, kun ihmisiltä loppuivat työt, alkoi muutto kohti pääkaupunkiseutua. Niinpä Lahti pääsi yli 100 000 asukkaan vasta vuonna 2008 eli vuodet 1976 – 2007 Lahteen ei oikeastaan syntynyt minkäänlaista muuttoliikennettä. Muuttoliikenne oli kääntynyt negatiiviseksi. Ainoa kasvu syntyi luonnonmenetelmällä syntyvyyden kautta. Tänä päivänä syntyvyyden ollessa alamaissa, on luotettava maahanmuuttoon.

Oikeastaan vasta 2010-luvulla Lahti heräsi taistelemaan uusista asukkaista ja asemastaan kaupunkina. Enää ei pidetä itsestäänselvyytenä sitä, että joku haluaisi muuttaa Lahteen. Tärkeintä houkuttelussa on työpaikat. Yrityksille pitää luoda Lahteen hyvät olot. Paremmat kuin muualla. Vain sitä kautta saadaan ihmiset työlllistettyä ja muuttamaan Lahteen työn perässä. Yksinkertaista, muttei missään nimessä helppoa. Hyvä esimerkki hyvin tehdystä työstä kaupungintalolla on Fazerin ison tehtaan saaminen Lahteen. Myös Lahden muuttuminen pikkuhiljaa yliopistokaupungiksi on hyvä suunta.

Lahti on hieno kaupunki, paljon hienompi kuin osa meistä edes ymmärtää. Vieläkö Lahti voidaan nostaa Suomen cooleimmaksi kaupungiksi, kaupungiksi jossa todella tapahtuu? Vai onko osanamme olla tulevaisuudessa vain Helsingin näivettynyt lähiö, jossa kerran vuodessa järjestetään ne hiihtokilpailut?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Me suomalaiset olemme kuntomme puolesta menossa koko ajan huonompaan ja huonompaan suuntaan. Maksamme mielellämme maltaita kuntosaleista ja personal trainereista, kun samaan aikaan olisi olemassa täysin ilmainen ja todella helppo tapa nostaa kuntoa ja pitää huolta omasta terveydestään. Vastaus tähän on kävely.

Miten sitten esim. puolen tunnin kävely päivässä vaikuttaa? Kestävyyskunto paranee. Kolmessa kuukaudessa kestävyyskunto paranee 10–15 prosenttia. Mitä vauhdikkaammin kävelet, sitä enemmän kunto nousee. Lihaskunto paranee. Alaraajojen lihasvoima kasvaa ja jalkalihakset vahvistuvat. Lihaskunto paranee 10–20 prosenttia muutamassa kuukaudessa. Verenpaine laskee. Vaikutus näkyy sekä ala- että yläpaineessa: vaikutus on 7–8 pykälää yläpaineessa ja 4–5 alapaineessa. Veren rasva-arvot paranevat. Reipas kävely nostaa hyvää, eli HDL-kolesterolia ja pienentää triglyseridipitoisuutta. Sokeriaineenvaihdunta tehostuu ja insuliiniherkkyys paranee. Reipas päivittäinen 30 minuutin kävely vähentää tyypin 2 diabeteksen ilmaantumista jopa noin 60 prosenttia.

Energiankulutus kasvaa ja painonhallinta helpottuu. Vaikutus painoon ei välttämättä ole suuri, sillä rasvan tilalle tulee lihasta. Painontarkkailun sijasta kannattaakin mitata vyötärönympärystä. Kävely ehkäisee kansantauteja. Riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen ja jopa muistisairauksiin pienenee, kun verenpaine alenee ja sokeri- ja rasva-arvot paranevat ja aineenvaihdunta kohenee. Vastustuskyky kasvaa. Kun huolehtii myös riittävästä unesta ja terveellisestä ravitsemuksesta, vastustuskyky erilaisia infektioita vastaan paranee. Syöpäriski pienenee. Säännöllisellä liikunnalla on positiivinen vaikutus hormonaalisesti välittyvien syöpien, kuten rinta- ja eturauhassyövän riskiin. Myös paksusuolen syövän osalta on tutkimusnäyttöä liikunnan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Mieliala ja mielen hyvinvointi paranevat. Kävely ja muu liikunta lisäävät stressinsietokykyä ja pienentävät depressioriskiä.

Kävely tuo helpotusta päänsärkyyn. Varsinkin sauvakävely tuo helpotusta päänsärkyyn, joka johtuu niska- ja hartiaseudun jännityksestä ja staattisesta toimistotyöstä. Kävely tekee hyvää myös selälle. Säännöllinen kävely ylläpitää liikkuvuutta ja suojaa selkävaivoilta. Varsinkin metsässä, pehmeällä alustalla kävely on hyväksi selälle. Vähän liikkuvilla on enemmän alaselkävaivoja kuin säännöllisesti liikkuvilla. Kävely hidastaa fysiologisia muutoksia. Iän myötä lihasmassa vähenee ja luun tiheys alenee. Säännöllisellä kävelyllä ja liikunnalla pystyy hidastamaan tai jopa estämään muutoksia. Unen laatu paranee. Nukahtaminen nopeutuu ja syvän unen kesto pitenee säännöllistä kestävyysliikuntaa harrastavilla. Se voi myös ehkäistä uniapneaa.

Aikamoinen ilmainen terveyspommi tuo kävely, vai mitä? Kannattaisiko kokeilla?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

FC Lahti ja Pelicans täyttävät ensi vuonna 30 vuotta. Molemmat joukkueet ovat omalta osaltaan pitäneet lahtelaisen palloilun lippua korkealla vaihtelevalla menestyksellä. Itselleni heräsi tässä eräänä kauniina syysaamuna ajatus liittyen näihin erinomaisiin urheiluseuroihin. 30-vuotisjuhlien kunniaksi voitaisiin palauttaa vanha Reipas-nimi molemmille joukkueille ja unohtaa nämä hieman muoviset nykynimet, jotka keksittiin pakon edessä, kun jääkiekon puolella kaikki Reipas-johdannaiset nimet oli ajettu konkurssiin ja jalkapallossa oli pakko löytää kaupungin uudelle fuusiojoukkueelle nimi, joka kelpaisi sekä Reippaalle että Kuusysille. Tästä kaikesta on kuitenkin aikaa jo 30 vuotta, joten nyt jos koskaan olisi aika kaivaa Reipas-nimi naftaliinista.

Miksikö? No, ihan jo pelkästään pitkien ja hienojen perinteiden vuoksi. Myönnän kernaasti, että olen parantumaton urheiluromantikko, jonka mielestä yhtä tärkeää ellei jopa tärkeämpää kuin itse urheilusuoritus, on seura ja sen pitkät perinteet ja matka tähän päivään. Toisaalta olen varma, ettei FC Lahden ja Pelicansin toimistoilla tämä kirjoitus riemunkiljahduksia paljon herätä. Juurihan siitä Reippaasta päästiin eroon.

On fakta, että harvalla urheiluseuralla on tänä päivänä Suomessa niin upeat ja pitkät perinteet kuin Lahden Reippaalla. Vaikka jalkapallon puolella olenkin aina ollut vannoutunut Kuusysin kasvatti, niin onhan Reipas-nimellä huomattavasti pidemmät perinteet aina Viipurin Reippaaasta lähtien vuodesta 1891. Lisäksi Reippaan mustaoranssi -viirupaita on kiistatta yksi Suomen legendaarisimmista pelipaidoista. Ja jotta saadaan nimenmuutoksen taakse myös se Kuusysin nimeen vannovien porukka, niin kaupunkiin perustetaan tietenkin Lahden Reippaan akatemia-/farmijoukkue, joka on nimeltään Kuusysi. Pelatkoon se sitten vaikka ykkösliigaa tai ykköstä.

Entäpä jääkiekko? Jääkiekon puolella voitaisiin myös jo huoletta unohtaa Reipas-nimen kaltoinkohtelu 90-luvulla, jolloin lukemattomia eri Reipas-versioita vietiin niin kaukalossa kuin talouspuolellakin kuin litran mittaa. Reipas-nimen maine tahrittin kyllä silloin varsin huolella. Pelicans on tehnyt nyt tehtävänsä ja palauttanut uskon lahtelaiseen kiekkoiluun peräti kolmella finaalipaikalla viimeiseen 13 vuoteen. Turkoosi väri pelipaidoissa oli hieno idea, mutta muuten Pelicans-nimi on aina maistunut aavistuksen muovilta. Kyllä, vaikka kuinka innokkaasti joukkuetta kannatankin. Pekko Pelikaanista voidaan päästää jo irti ja palata lahtelaisen kiekkoilun alkujuurille. Eihän se trooppinen lintu nyt oikein edes istu jääkiekkoiluun. Sen sijaan Lahden Reipas istuu. Se oli nimenomaan Viipurin Reipas, joka voitti ensimmäisen Suomen mestaruuden jääkiekossa vuonna 1928. Ainoa ongelma on se, että naapurikaupunkien joukkueet Kouvolassa ja Hämeenlinnassa ovat omineet Lahden Reippaan musta-oranssit värit. Ehkäpä turkoosi väri voitaisiin pitää pelipaidoissa, vaikka joukkueen nimi olisikin Lahden Reipas vai olisiko se Reipas-brändin raiskaus?

Mitenkäs sinä? Maistuisiko sinulle Lahden Reipas?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuodesta 2019 lähtien tyhjillään ollut Salinkallion koulurakennus ja sen tulevaisuus puhuttaa. Monet haluaisivat säilyttää rakennuksen, mutta myös rakennuksen purkamisen puolesta puhutaan. Tontille ollaan nyt valmistelemassa kaavamuutosta. Kaavatyön yhteydessä tutkitaan rakennuksen säilyttämistä, osittaista purkua ja kokonaan purkamista. Kaavatyö on lähtenyt vireille, koska rakennuksesta huolehtiva kaupungin tilakeskus haluaisi hakea sille purkulupaa. Rakennuksen ylläpito on maksanut jopa yli 100 000 euroa vuodessa.

Koulusta tehdyn korjaustarveselvityksen mukaan kiinteistössä on laaja-alaisia kosteus- ja mikrobivaurioita, jotka voivat olla terveydelle haitallisia. Rakennuksen ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, että kiinteistö olisi mahdollista ottaa turvallisesti käyttöön perusparannuksen jälkeen. Perusparannuksen kannattavuuden arviointiin liittyy olennaisesti rakennuksen käyttötarve. Mikä olisi se toimija, joka tarvitsisi Salinkallion kokoiset tilat Launeelta? Kaupunki ei ole löytänyt rakennukselle mitään käyttöä, eikä rakennusta ole tietääkseni aktiivisesti yritetty kaupitella yksityisille tahoillekaan. Herää kysymys miksi ei? Koska rakennukselle ei ole löytynyt soveltuvaa käyttötarkoitusta, suurien investointien toteuttaminen tyhjään rakennukseen on taloudellisesti kannattamatonta. Tilakeskus on arvioinut, että rakennuksen korjaaminen maksaisi enemmän kuin uuden vastaavan rakentaminen.

Näillä tiedoilla vaikuttaakin varsin selvältä, että kaupunki haluaa ja aikoo purkaa Salinkallion koulun. Jos rakennus päätetään purkaa, alueelle kaavoitettaisiin asuntoja. Kaavoittajilla on purkamisen tapahtuessa kaksi vaihtoehtoa alueelle. Yksi vaihtoehto on tehdä omakotitalotontteja ja toinen kaupunkipientaloja, joissa rakentaminen on vähän tehokkaampaa eli onneksi pahin vaihtoehto kerrostalojen rakentamisesta ei ole vaihtoehdoissa.

Olisiko Salinkallio vielä pelastettavissa? Löytyisikö jostain sellainen yksityinen taho, joka olisi valmis satsaamaan rakennukseen? Voisiko rakennuksessa toimia esimerkiksi Attendon tai jonkun muun toimijan senioritalo? Luokkahuoneiden muuttaminen asunnoiksi olisi järkevää ja kun rakennuksessa on valmiiksi keittiö- ja ruokalatilat sekä liikuntasali, niin miksipä ei? Tiloihin voisi majoittua myös eri alojen pienyrittäjiä (hierojia, fysioterapeutteja ym.) jotka myisivät palveluitaan senioreille?
On ikävä haaskata upeaa rakennusta, mutta toisaalta yhtä ikävää on myös maksaa tyhjästä, paikoilleen lahoavasta rakennuksesta, jolle kukaan ei keksi mitään käyttöä. Olen varma, että monenlaistakin käyttöä kyllä löytyisi, mutta ydinkysymys onkin, että mistä löytyy se, kuka kaiken kustantaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi