Muistaako kukaan enää edes Sote-uudistuksen perusajatusta? Niinpä! Ydinajatus kuitenkin oli ja lienee jatkossakin, että jokaisen suomalaisen sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus paranisi ja samalla terveyskustannukset saataisiin alenemaan tai ainakin hillittyä.
Tämän vuoksi palvelujen järjestämisvastuu pitäisi siirtää nykyisiä kuntia suuremmille alueille. Tästä vallitsi jonkin asteinen yksimielisyys, mutta erimielisyydet repesivät siitä, miten uudistus toteutetaan. Loppu on historiaa. Kokoomus myi valinnanvapaudella Kepulle maakuntamallin. Sipilän mallissa rahat tulisivat valtiolta. Rinteen demarit puhuvat sote-kunnasta, jolla olisi oma verotusoikeus. Tämä takaisi selkeämmän talousohjauksen ja itsehallintoalue voisi pitää langat helpommin käsissään.
Sote-uudistusta on valmisteltu maakunnissa jo pari vuotta. Sadat ihmiset on siirretty hoitamaan tätä työtä. Monet työsuhteet päättyvät vuoden vaihteessa, jos jatkosta ei ole päätöstä. Kävi valtion lainsääntötyön kanssa miten tahansa, olisi edesvastuutonta jättää maakunnissa tehty valmistelutyö täysin huomioimatta. Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelevat virkamiehet ovat joutuneet kohtuuttomaan paineeseen laatiessaan näitä ehdotuksia poliitikkojen pillin mukaan. Monet ovakin kertoneet nyky-sotesta rohkekeasti mielipiteensä, niin perustuslaillisista ongelmista, kustannusten noususta kuin epätasa-arvon lisääntymisestä, mutta tämä ei vauhtisokeaa Sipilää ole haitannut.
Sote-uudistuksen vääristyneeseen valmisteluun on monia syitä. Pitkä ja turhauttava valmistelu on muuttanut virkamiesetiikkaa ja vaikeimmat kohdat on menty rimaa alittaen. Kaikkia asiantuntijoiden tuomia epäkohtia ei ole huomioitu ja taloudellinen kokonaiskuva todellisista kustannuksista on ollut melkoista mutu- tuntumalla etenemistä, koska verrtailukohtia aikaisempaan ei ole tai niitä on saatavissa vain ulkomailta.
Mitä suurempi päätös, sitä paremmin ja huolellisemmin se on valmisteltava. Nyt kaikki on tehty vain kokoomuksen ja kepun poliitikkojen päätöksellä ilman virkamiesvalmistelua. Tämä oli soten suurin virhe. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että uudistus myös takaa ja tuottaa ne
palvelut, jotka se lupaa. Nykyisin julkisten palveluiden järjestäjä ja tuottaja on yleensä yksi ja sama eli kunta. Sipilän ja kokoomuksen valinnanvapausmallissa maakunta joutuisi kilpailemaan yksityisten tuottajien kanssa, jolloin suuri vaara on se, mistä on varoitettu, että yksityinen sektori poimisi rusinat pullasta ja jättäisi köyhien hoitamisen kunnan vastuulle.
Seuraavissa vaaleissa on todella paljon pelissä ja nimenomaan ikääntyneet äänestäjät joutuvat pohtimaan, annetaanko entisen loistavan terveyskeskusjärjestelmän rappeutua ja luotetaan markkinavoimiin, kuten sähköyhtiö Carunan tapauksessa. Toisena vaihtoehtona on silppuri ja täysin uusi valmistelu, kuitenkin hyödynnettynä jo hyväksi havaituilla ja kokeiluilla vanhoilla sote-malleilla.
Juhani Melanen