Lahdessa nuorten työttömyys on Suomen suurimpia. Yhä useampi nuori kamppailee mielenterveyden, toimeentulon ja arjen hallinnan ongelmien kanssa. Osa on pudonnut kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Juuri nyt meidän pitäisi vahvistaa palveluja, joilla näitä nuoria autetaan takaisin jaloilleen.
Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Minne lahtelainen nuori menee, kun hän tarvitsee apua?
Lahdessa toimii Ohjaamo, joka tarjoaa alle 30-vuotiaille neuvontaa ja ohjausta. Se on kaupungin vastuulla. Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa puolestaan Päijät-Hämeen hyvinvointialue. Lisäksi valtio on tarjonnut KEHA-keskuksen kautta Onni-palvelua, jossa nuori on voinut saada matalan kynnyksen psykososiaalista tukea myös etäyhteydellä, asuinpaikastaan riippumatta.
Tämä on ollut tärkeää. Nuori on voinut saada apua ilman diagnoosia tai raskasta palveluprosessia. On ollut joku, jonka kanssa puhua ja joka on auttanut eteenpäin. Nyt tämä järjestelmä on vaarassa murentua.
KEHA-keskus esitti Onni-toiminnan lakkauttamista. Hallitus perääntyi esityksestä lausuntopalautteen jälkeen, mutta henkilöstöä on vähennetty 24 työntekijästä neljään. Samalla Ohjaamojen valtakunnallista koordinointia ollaan lakkauttamassa. Palvelu siis säilyy paperilla, mutta kuka sitä käytännössä tarjoaa? Tai mihin toiminta siirretään?
Lahdessa Ohjaamon avoin vastaanotto toimii kauppakeskus Triossa. Nuori voi tulla paikalle ilman ajanvarausta keskiviikkoisin. Mutta mitä tapahtuu, jos nuori tarvitsee pidempiaikaista henkilökohtaista tukea? Kuka ottaa vastuun, jos ongelmat liittyvät samanaikaisesti mielenterveyteen, työttömyyteen ja arjessa selviytymiseen? Onko kaupungilla tähän riittävästi työntekijöitä? Onko Päijät-Hämeen hyvinvointialue varannut palveluun henkilöstöä ja määrärahoja? Ja pääseekö nuori edelleen valtakunnalliseen Onni-valmennukseen ilman kuukausien odottamista? Näihin kysymyksiin tarvitaan vastaukset.
Suomessa palvelujärjestelmä on rakennettu niin monimutkaiseksi, että jo ammattilaisten on joskus vaikea hahmottaa vastuunjakoa. Nuoren pitäisi tietää, kuuluuko hänen ongelmansa kaupungille, hyvinvointialueelle, Kelalle vai valtiolle.
Erityisen huolissani olen niistä nuorista, jotka eivät enää jaksa hakea apua. Syrjäytyminen tapahtuu usein vähitellen. Opinnot keskeytyvät, vuorokausirytmi katoaa, yhteydet muihin ihmisiin vähenevät ja lopulta kynnys lähteä kotoa kasvaa liian suureksi. Näitä nuoria ei auteta lähettämällä heitä luukulta toiselle. Tarvitaan ihminen, joka ottaa yhteyttä, kuuntelee ja kulkee rinnalla.
Meillä on Suomessa valtava määrä nuoria aikuisia työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Jokainen menetetty vuosi heikentää mahdollisuuksia päästä takaisin mukaan. Samalla yhteiskunta maksaa kasvavia kustannuksia työttömyydestä, toimeentulotuesta ja korjaavista palveluista.
Varhainen tuki on myös taloudellisesti järkevää. Nuoren auttaminen ajoissa maksaa usein murto-osan siitä, mitä pitkäaikainen syrjäytyminen aiheuttaa. Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen tulee selvittää yhdessä kiireellisesti, miten nuorten matalan kynnyksen psykososiaalinen tuki turvataan vuonna 2027. Valtion on puolestaan palautettava Onni-palvelulle riittävät voimavarat ja varmistettava sen valtakunnallinen saatavuus tai etsittävä joku muu ratkaisu alueellisesti tai kaupunkien kanssa.
Tarvitsemme selkeän nuorten palvelutakuun: yksi yhteydenotto, nimetty vastuuhenkilö ja apua nopeasti riippumatta siitä, kuka palvelun rahoittaa.
Lahdella ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta siksi, että kaupunki, hyvinvointialue ja valtio eivät saa vastuitaan sovitettua yhteen.
Ville Skinnari