Muistatko, mikä on ollut ensimmäinen oppimasi rukous? Aika monella se on iltarukous, jonka äiti, isä tai isovanhemmat ovat opettaneet ja mitä on yhdessä rukoiltu ennen nukkumaan menoa. Iltarukous onkin hyvä tapa päättää päivä. Jättää kaikki päivän asiat, huolet ja murheet Jumalalle, jotta voi käydä nukkumaan levollisin mielin.
Myös päivän aloittaminen rukouksella on hyvä tapa, koska rukoillessa mieli väkisinkin rauhoittuu edes hieman ja samalla ehtii pysähtyä alkavan päivän asioihin ja suunnitelmiin. Jos rukoillessa etsii kiitoksen aiheita, tulee väkisinkin huomanneeksi mitä kaikkea hyvää elämässä on vaikeinakin päivinä.
Kaikista palavimmin olen itse rukoillut silloin, kun olen pelännyt jotain tai joutunut tilanteeseen, jossa koen suurta epävarmuutta. Mutta ehkä onkin niin, että kun ihminen epävarmana kaipaa vahvistusta, rukous syntyy kuin itsestään.
Kaikista eniten ja säännöllisimmin rukoilen itselleni tärkeiden ja rakkaiden ihmisten puolesta. Aika usein on myös niin, että asiat ja ihmiset, joita kohtaan työssäni tulevat rukoukseen. Silloin kun ei itse pysty tekemään oikein mitään, mikä helpottaisi vaikeuksien keskellä kamppailevaa ihmistä, voin ainakin muistaa häntä rukouksessa.
Joskus voi tuntua, että rukoukseen ei vain kertakaikkisesti löydy sanoja. Silloin on hyvä muistaa, että sanat ovat meitä ihmisiä varten, Jumala kuulee myös sanattomat huokaukset.
Hanna Rikkanen
pappi Launeen srk