Kesäsuunnitelmia

Pitelet käsissäsi Omalähiön kesälehteä, jonka kekseliäästi nimesimme täällä toimituksessa Kesälähiöksi. Koronakurimus on hellittänyt sen verran, että pienempiä ja myös vähän isompiakin tapahtumia on nyt mahdollista järjestää. Tosin nurkan takana piilee aina pieni vaara siitä, että emme suhtaudu tarvittavalla vakavuudella rajoituksiin, turvaväleihin tai maskin käyttöön ja epidemia nostaa taas päätään. Tämä nähtiin, kun Pietarista tulleet futisturistit toivat mukanaan hetkessä kolmisensataa koronatartuntaa matkamuistona. Onkin ensiarvoisen tärkeä muistaa, että jos sairastut tai altistut, pidät huolen siitä, ettet tartuta enää muita. Pysy siis silloin karanteenissa ja vältä kontakteja. Epidemia pysyy kyllä kurissa, kunhan jokainen omalta osaltaan pitää huolen siitä, että toimii ohjeiden mukaan. Tässä asiassa ei tarvita viranomaisia holhoamaan, vaan asia on hoidettavissa, kunhan jokainen hoitaa pyyteettömästi oman ruutunsa. Ja tietenkin muista ottaa se rokotus, sillä se on ulospääsy tästä piinasta.

Olemme keränneet teille lehtemme sivuille ison kasan kesälomavinkkejä. On upeaa, että tarjolla on viime kesäisten peruutusten jälkeen niin kesäteatteria, musiikkifestivaaleja, pienempiä ja isompia yleisötilaisuuksia kuin mukavaa ajanviettoakin niin paisteessa kuin sateessakin. Toivottavasti jokainen löytää niistä itselleen mieluisan kesätapahtuman, jonne suunnistaa. Nyt kun ei tarvitse miettiä vielä niitä ulkomaanmatkoja, niin nyt vain rohkeasti tutkimaan mitä kotimaalla on tarjottavana sinulle lomasi ajaksi. Lehtemme sivuilta löydät varmastikin joitain vinkkejä, jotka sinua kiinnostavat. Sitä paitsi, nyt jos koskaan, on aika tukea paikallisia tapahtumajärjestäjiä, yrityksiä ja artisteja. Monet ovat koronavuoden jälkeen taloudellisissa ongelmissa ja käyttämällä kotimaisia palveluja, tapahtumia ja yrityksiä pidät siitä huolen, että ne ovat ilonamme myös tulevina kesinä.

Toimituksemme lähtee nyt viettämään hyvin ansaittua neljän viikon kesälomaa ja tapaamme taas näissä merkeissä 6.elokuuta. Hyvää kesää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Juhannusta viettämään

Ikään kuin huomaamatta vuosi on edennyt jo siihen pisteeseen, että vuoden pisin päivä on jo ohitettu. Päivät ovat siis jo alkaneet lyhentyä ja pessimistisemmät meistä manaavat jo kesän ohi menemistä ja tulevia pimeitä talviöitä. Mitä vielä! Paras kesä on vielä edessä ja ennen kaikkea juhannus! Jussi, mittumaari, keskikesän juhla, yötön yö jne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ei puhuta nyt juhannustaioista, sillä ne ovat jo mennyttä muinaishistoriaa. Eivät tämän päivän nuoret naiset pyöri alasti ruispellossa nähdäkseen tulevan sulhonsa. Sitä varten on olemassa Tinder. Sitä paitsi heinikossa pyöriminen on sotkuista ja sulhon sijaan saattaa saada kaverikseen punkin ja borrelioosin. Juhannukseen kuuluu varmasti montakin erilaista perinnettä, mutta jos minulta asiaa kysyttäisiin, niin ensimmäisiksi mieleeni tulisivat juhannuksesta sanat sauna ja kokko.

Juhannus ja sauna. Se on siinä. Vaikkei juhannus kovin kirkollinen juhla olekaan, on sauna suomalaisen temppeli. Paikka jossa rauhoitutaan, paikka jossa vietetään aikaa. Puhdistaudutaan niin fyysisesti kuin henkisestikin ja samalla valmistaudutaan kestämään yöttömän yön tuomat rasitukset. Koivuvihta, kovat löylyt ja pulahdus kylmään järveen. Ai että suomalainen nauttii.

Jos ei muuta, saa saunominen ainakin janon kasvamaan toiseen potenssiin. Ja kyllähän meillä suomalaisilla kova jano juhannuksena onkin. Joillakin aivan pohjaton. Toisaalta kuten kaikkitietävä wikipedia kertoo ”Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon, sillä niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä.” Onnesta ja pahojen henkien karkoittamisesta en tiedä, mutta joidenkin tiedetään karkoittaneen ainakin aviopuolisonsa juhannusjuomaa kolmatta päivää putkeen maistellessaan.

Juhannuksena on oltava myös kokko. Jokin alkukantainen pakanariitti varmastikin määrää, että tulta on juhlassa oltava. Jotain pitää polttaa. Siispä kokkoa kasaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Risuja ja rankoja raahataan pitkin metsiä ja kokoon saadaan kyhättyä kokkoa etäisesti muistuttava röykkiö risuja ja havuja. Kokon kasaamiseen kuuluu olennaisesti se, että yleensä porukassa on yksi, joka ei tiedä miten kokko pitäisi oikeaoppisesti rakentaa ja hän on yleensä juuri se henkilö, joka kokon pystyttää.

Kun kokkoa muistuttava risuröykkiö on valmis ja kaikki ovat käyneet kertomassa kuinka väärin se on kasattu, on aika sytyttää kokko. Sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Ei syty, ei sitten millään. Liekö risut liian tuoreita? Pian kokon ympärillä häärii kärsimättömästi koko juhannusta juhliva porukka. Neuvoja kokon sytyttäjälle sataa enemmän kuin laki sallii. Jossain vaiheessa joku keksii yllättäen heittää kokkoon bensaa. Kyllä lähtee. Valtava tulipallo ja voit sanoa hyvästi kulmakarvoillesi. Se on kuitenkin pieni hinta siitä, että kaikkien odottama kokko palaa nyt. Hurraa! Juhannus on pelastettu.

Hyvää juhannusta!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Miksi Jeppe ei äänestä?

Joskus ennen muinoin kyseltiin, että miksi Jeppe juo. Kuntavaalien jälkeen voidaan vääntää tuo ikiaikainen kysymys muotoon miksi Jeppe ei äänestä? Kuntavaalien äänestysprosentti oli nimittäin katastrofaalisen huono. Huonoin 70 vuoteen. Koko maassa äänestysprosentti oli 55% tienoilla, Lahdessa vain niukasti yli 51 prosentin. On varma, että tähän on monta erillistä syytä, mutta tulos on hälyttävä jo demokratiankin kannalta. Minkälainen mandaatti on valtuutetuilla, kun puolet äänestysoikeuden omaavista jättää kokonaan äänestämättä?

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Vaalien suurimman äänipotin Lahdessa keräsi Sdp, jonka äänisaalis prosenteiksi muutettuna oli varsin muhkea 24,9% ( 12 549 ääntä). Jos suhteutetaan tulos kaikkiin lahtelaisiin äänioikeutettuihin, saadaankin varsin erilainen kuva kannatuksesta. Vain 12,7% kaikista äänioikeutetuista antoi äänensä demareille ja käytännössä kaikkien muidenkin puolueiden kannatus vaaleissa putoaisi tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa puolet. Ei järin vahva mandaatti kenelläkään, vai mitä? No, tuo on tietysti spekulointia ja koskaan ei suomalaisissa vaaleissa tulla näkemään äänestysprosenttia sata, mutta jotain se kertoo, jos 48,9% äänioikeutetuista jättää äänestämättä. Lahdessa jäi siis käyttämättä uskomattomat 48 413 ääntä! Lahtelaisten pohjat vedettiin perinteisesti Liipolassa, jossa äänestäminen kiinnosti vain 38,6% äänioikeutetuista. Vastaavasti Jalkarannassa äänestäminen kiinnosti yli 62 prosenttia. Onko äänestämisestä tulossa vain hyväosaisten asia?

Miksi kuntapolitiikka ei sitten kiinnosta? Luulisi, että kiinnostaisi, sillä kunnissa tehdään ne tärkeimmät päätökset, jotka eniten jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavat. Oliko vika ajankohdassa? Kesällä ei tunnetusti ole helppo saada ihmisiä äänestämään. Tätähän on kokeiltu aikaisemmin yksissä eurovaaleissa huonolla menestyksellä. Onko syynä se, että suurin osa ehdokkaista on ns. matti meikäläisiä? Mediaseksikkäät julkkisehdokkaat loistivat poissaolollaan, mikä on kyllä ainakin omasta mielestäni vain hyvä asia. Vai onko niin, että politiikka on menettänyt uskottavuutensa? Monesti kuulee sanottavan, että on ihan sama ketkä siellä asioista päättävät, huonosti menee joka tapauksessa ja poliitikot ajavat aina vain omaa etuaan. Tällainen ajattelutapa on mielestäni todella outoa, sillä silloinhan ihmiset ikään kuin luovuttavat oikeutensa vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Yksi syy voi olla myös se, että tänä päivänä politiikasta on tehty somen voimalla todella likaista peliä, jossa vastustajat suolataan keinolla millä hyvänsä. Tämä näkyi jo monien puolueiden ehdokasasettelussa, kun jotkut eivät uskaltaneet tai halunneet lähteä edes ehdolle, koska poliittinen keskustelukulttuuri on muuttunut kovin päällekäyväksi ja vastakkainasettelu jopa henkiseksi väkivallaksi ja kiusaamiseksi.

Olisiko jo aika miettiä uusia, digitaalisia keinoja äänestämiseen? Teknologia kyllä antaa jo keinot turvalliseen äänestämiseen netissä, mutta löytyykö päättäjiltä tarpeeksi halua muutokseen?

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalit ovat tärkeimmät vaalit

Sunnuntaina on kuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Ennakkoääniä sai tänä vuonna poikkeuksellisesti antaa kahden viikon ajan, normaalin viikon mittaisen ennakoäänestyksen sijaan. Varmasti pidennetyn ennakkoäänestyksen vuoksi tänä vuonna ennakkoäänestyksen äänestysprosentiksi muodostui 32% eli liki joka kolmas äänioikeutettu on jo äänensä antanut. Silti varsinaiselle äänestyspäivälle jää vielä paljon ääniä, jotka etsivät omaa kohdettaan.

Kuntavaalien äänestysprosentti on monesti jäänyt presidentin- ja eduskuntavaalien prosentteja pienemmäksi. Tämä on sikäli outoa, että eniten meidän kuntalaisten arkeen vaikuttavia päätöksiä tehdään nimenomaan kuntatasolla. Eli nyt kannattaa olla tarkkana kenelle tai mille puolueelle äänensä antaa. Perussuomalaiset ovat halunneet tehdä kuntavaaleista arvovaalit, joissa ääni perussuomalaisille on ääni hallitusta vastaan. Mielenkiintoinen näkökulma, sillä monessa kunnassa ei ole olemassa samaa hallitus-oppositio -asetelmaa, vaan asetelmat vaihtuvat kunnittain. Esimerkiksi Lahdessa vallankahvassa ovat olleet jo vuosikymmenet Sdp ja kokoomus. Näistä toinen on hallituksessa ja toinen oppositiossa, mutta Lahdessa yhteistyö on ainakin tähän asti toiminut suht’koht hyvällä tasolla.

Ylen viimeinen gallup ennen vaalipäivää kertoo, että valtakunnan tasolla tullaan näkemään tiukat vaalit. Kokoomus on niukasti kärjessä 19,6 prosentillaan ja perussuomalaiset sekä Sdp seuraavat parin prosenttiyksikön päässä. Perinteisesti kuntavaaleissa pärjäävä keskustakin on nostamassa osakkeitaan ohi vihreiden suurimmalla ehdokaslistallaan. Miten sitten paikalliset pienryhmät sekoittavat pakkaa, jää nähtäväksi. Pro Lahti yli 70 ehdokkaan listalla saattaa yllättää ja Asukkaiden Lahti-ryhmä omaa myös potentiaalia valtuustopaikkaan. Miten sitten onnistuu Lahdessa uutena puolueena kuntavaaleihin lähtevä Liike Nyt?

Jos vetoa Lahden kuntavaaleista pitäisi lyödä, niin tässä pari tärppiä. Lahdessa demarit säilyy isoimpana ryhmänä, menettäen kuitenkin ehkä paikan tai kaksi. Kokoomus jatkaa niukasti kakkosena ennen kovaa nousua tekevää perussuomalaisten ryhmää. Todennäköisesti perussuomalaiset metsästävät nimenomaan kokoomuslaisten ja keskustalaisten ääniä. Pro Lahti tuplannee valtuustopaikkojensa määrän. Tietyllä tavalla Pro Lahti ja perussuomalaiset saalistavat ääniä samoilta vesiltä, joten nähtäväksi jää kumpi näistä on loppujen lopuksi se vetovoimaisempi. Vihreät, kristillisdemokraatit ja vasemmisto säilyttävät nykyiset asemansa.

Lopuksi vielä muistuttaisin, että tärkeintä on äänestää. Se on todellakin ainoa tapa vaikuttaa kuntasi asioihin. Nukkuvien puolue ei vie asiaasi eteenpäin, joten älä sinä nuku onnesi ohi.

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Huuhkajat

Meidän jalkapallo-fanien vuosikymmenten odotus päättyy ensi viikon lauantaina, kun EM-kisoissa erotuomari viheltää Tanska-Suomi pelin käyntiin. Pakko se on uskoa, Suomi ensi kertaa jalkapallon arvokisoissa koskaan! Onhan meillä Suomessa aina ollut hyviä pelaajia. Kukapa ei muistaisi tai tietäisi Aulis Rytkösen, Kai Pahlmanin, Juhani Peltosen, Arto Tolsan ja Sami Hyypiän upeista otteista kansainvälisillä kentillä seurajoukkueissaan ja maajoukkueessa? Puhumattakaan kuninkaasta eli Jari Litmasesta, joka oli oman aikansa TOP 3 pelaaja koko maailmassa. Vaikka meillä oli ns. kultainen sukupolvi Litmasineen, ei arvokisapaikkaa kuitenkaan herunut. Aina joku ihme pomppu veti toiveet alas vessanpöntöstä. Legendaarisin lienee Unkari-peli MM-karsinnassa vuonna 1998. Mertarannan tokaisu ”Hirveältä näyttää” juuri ennen Unkarin maalia onkin jäänyt jyskyttämään meidän kaikkien suomalaisfanien takaraivoon.

Vielä viisi vuotta sitten Suomi kynti alamaissa Hans Backen komennossa ollen yksi Euroopan huonoimmista maajoukkueista. Monet varmasti muistavat silloisen kapteenin Niklas Moisanderin itkuiset selitykset hävityiden otteluiden jälkeen. Myös pelaajat taisivat kyllästyä sylkykuppina olemiseen, sillä samaan aikaan maajoukkueesta jäivät pois avainpelaajat Moisander, Hetemaj, Ring ja kokaiinikohun vuoksi Eremenko. Monet olivat silloin valmiita hautaamaan ikuisen haaveensa siitä, että Suomi joskus vielä pelaisi jalkapallon arvokisoissa. Kun maajoukkueen ruoriin tarttui vielä hajuton, mauton ja väritön Markku Kanerva, todettiin, että nyt otettiin varmasti se halvin vaihtoehto palloliiton näkökulmasta. Kuka ihmeen Rive? Toisin kävi. Yhtäkkiä Suomi alkoi voittaa jalkapallo-otteluita. Askel kerrallaan Suomi eteni ensin kansallisessa liigassa, sitten EM-karsinnoissa. Teemu Pukki, jota oli haukuttu maalipaikkojen mestarillisesta tuhlaamisesta, nousikin Europpan kovimpien viimeistelijöiden joukkoon ja juhlituksi sankariksi. Pukki Party oli alkanut!

Tällä viikolla julkaistiin huuhkajien kisajoukkue varsin tunteikkaan videon kera. Videolla oli hienosti tuotu esiin se kuinka kyseessä on koko kansan juttu, ei pelkästään kovimpien laji-niilojen asia. Suomea on aina pidetty jääkiekkomaana, mutta pikkuhiljaa meistä taitaa sittenkin kuoriutua myös jalkapallomaa. Usein näitä kahta hienoa urheilulajia pidetään kilpailijoina toisilleen ja kovimmat lajinatsit eivät voi sulattaa sitä, että seuraa molempia lajeja. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, sillä kyllä vannoutunut penkkiurheilija hakee kiksinsä vaikka traktoreiden vetokisasta, jos ei muuta juuri sillä hetkellä tarjolla ole.

Itselleni koko tunteikas Huuhkaja-tarina realisoitui Tampereen Ratinan stadionilla yhteen ainoaan maaliin. On kesäkuun alun lämmin ilta vuonna 2019. Vastassa EM-karsinnassa aina kova Bosnia-Hertsegovina. Käynnissä pelin 56. minuutti. Teemu Pukki pääsee läpi ja lataa pallon varmasti oikeaan alanurkkaan. 1- 0 Suomelle! 16 000 -päinen yleisö repeää valtavaan riemuun ja huutoon ja samalla hetkellä myös taivas repeää. Järkyttävän kova ukkoskuuro kastelee koko katsomon ja pelaajat hetkessä läpimäräksi, mutta kukaan ei stadionilla välitä sateesta. Pohjoiskaarre laulaa, tanssii, hyppii ja huutaa niin, että katsomorakenteet tärisevät. Omat käteni tärisevät ja silmä kostuu. Herran jestas mikä fiilis! Uskomattoman mieleenpainuva ja tunteikas hetki. Tätä on urheilu parhaimmillaan. Kohta mennään. Oi Suomi on!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vaalikoneet käyntiin

Kuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja jostain pitäisi nyhjäistä juuri se omia mielipiteitäni myötäilevä ehdokas. Kuka voisi olla se henkilö, joka hoitaisi juuri minun asioitani tässä kaupungissa ja tekisi ne oikeat arvovalinnat puolestani? Sataprosenttisesti samaa mieltä kanssani olevaa ehdokasta ei varmasti löydy, muuten kuin itse ehdokkaaksi lähtemällä, joten mietin millä kriteereillä valitsen oman ehdokkaan, jolle sen kallisarvoisen ääneni vaaleissa annan. Näissä vaaleissa ehdokkaan valinta tuottaa ongelmia, koska kohtaamisia ei ole ehdokkaiden kanssa juurikaan tarjolla, johtuen koronaepidemiasta.

Nyt ei todellakaan tavata torilla kahvittelun merkeissä vaaliteltoilla, eikä kukaan tarjoa minulle ilmapalloja, ilmaista makkaraa, ämpäreitä, kyniä, postikortteja tai hernekeittoa ryyditettynä pienellä puoluejargonilla ja aatteen palolla. Edellisissä vaaleissa on ollut kiva käyskennellä torilla vaaliteltasta toiseen ja huomata, kuinka tärkeä ja kiinnostava ihminen minä olenkaan. Tosin, joskus tuntuu, että minusta ollaan oltu näin kiinnostuneita ainoastaan vaalien aikaan, mutta positiivistahan se vain on, että edes silloin. Näissä koron…anteeksi kuntavaaleissa onkin nyt tyydyttävä tutkimaan lehti-ilmoittelua, mielipidekirjoituksia ja tienvarsimainoksia entistä tarkemmin hyvän ehdokkaan löytääkseen.

Jos se tuntuu liian työläältä, on tietenkin aina olemassa vaalikoneet, joita eri mediat meille tarjoavat. Minäkin ajattelin, että vaalikoneen tekeminen varmasti selventää kuviota ja sieltä löydän itselleni sopivan ehdokkaan. Ja kaiken lisäksi vielä helposti. Mutta mitä vielä! Kysymykset olivatkin yllättävän hankalia. Monia itselleni tärkeitä asioita laitettiin vastakkain ja arvoni pantiin todella koetukselle. Leikataanko menoja vai korotetaanko veroja? Liisu vai ei liisua? Käytin vaalikoneisiin ja niiden kysymyksiin vastaamiseen paljon aikaa ja harkintaa.

Sitten olikin aika katsoa ketä ehdokasta juuri minun tulisi äänestää. Pitkä liuta tuntemattomia nimia lävähti eteeni ja kaiken lisäksi vielä monesta eri puolueesta. Okei, siirretään tämä syrjään ja katsotaanpa mitä puoluetta minulle suositellaan, sillä onhan tiedossa, että valtuustoissa yleensä äänestetään puoluekurin mukaan, eikä sooloilua äänestyksissä katsota hyvällä. No, eipä sekään mitään selvyyttä asioihin tuonut, sillä seitsemän sopivinta puoluetta oli 75 – 80 prosenttisesti kanssani samaa mieltä! Miten näihin mitään eroa saa? Eniten eri mieltä kanssani ollut puoluekin oli kanssani samaa mieltä liki 67 prosenttisesti. Muuttamalla muutaman vastauksen täppää askeleen vasemmalle tai oikealle olisi tulos ollut taas ihan eri. Aika marginaaliset erot siis kyseessä. Se saikin minut miettimään miten ihmeessä puolueet tuntuvat jatkuvasti olevan eri mieltä kaikesta, kun tulokset näyttävät kuitenkin siltä, että suurin osa porukasta on monista asioista pitkälti samaa mieltä?

Ehkäpä sittenkin valitsen ehdokkaani perinteisesti pelkästään ulkonäön perusteella tai sitten äänestän jotain jonka tunnen? Toisaalta, mitäpä jos olet jo vaalikoneessa huomannut, että oletkin ihan eri linjoilla tuttusi kanssa? No, hyvä ehdokas löytyy varmasti meille jokaiselle, tavalla tai toisella. Älä turhaan hätäile, kunhan muistat, että tärkeintä on äänestää. Se on todellakin ainoa tapa vaikuttaa kuntasi asioihin. Nukkuvien puolue ei vie asiaasi eteenpäin, joten älä sinä nuku onnesi ohi.

Petri Salomaa
Päätoimittaja
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti, Helsingin nukkumalähiö?

HUOM! Pääkirjoitus on julkaistu alunperin 21.2.2020, mutta koska se sopii kuntavaalikeskusteluun
Lahden tulevaisuudesta varsinkin näin kuntavaalien alla, julkaistaan se poikkeuksellisesti uudestaan


Tällä hetkellä Lahdessa satsataan paljon rakentamiseen ja suurimman osan uudesta rakentamisesta tuntuvat saavan keskustan alue sekä Etelä-Lahti. Keskustaan on valmistunut, rakentumassa tai suunnitelmissa vielä paljon lisää uudisrakentamista, joista merkittävin lienee Ranta-Kartanon alue.

Myös Etelä-Lahti tulee saamaan seuraavan kymmenen vuoden aikana suuren määrän uusia asuntoja. Isoin ja pitkäaikaisin projekti on varmasti Hennalan muuntautuminen varuskunta-alueesta asuinalueeksi. Iso alue on myös radanvarressa, Mytäjäisten risteyksessä sijaitseva Starkin alue, johon on jo alettu rakentamaan. Kaiken kaikkiaan alueelle on nousemassa peräti 23 uutta kerrostaloa. Muutenkin radanvarteen on suunnitteilla paljon uutta rakentamista, nyt kun kehätie valmistui Launeelle ja vanha VT12 muuttuu kaupungin kaduksi. Kerrostalojen lisäksi Etelä-Lahti saa osansa myös uusista omakotitalotonteista Ämmälän, Nikkilän ja Renkomäen suunnassa, joten voidaan olettaa, että kymmenen vuoden päästä Etelä-Lahdessa asuu jopa noin 10 000 asukasta enemmän kuin tänä päivänä. Tämä hurja uusien asuntojen rakentamistahti aiheuttaa myös ongelmia, sillä sitä mukaa, kun uutta rakennetaan, jäävät vanhat asunnot myymättä. Tai ainakin niiden arvo putoaa kovaa vauhtia. Tämä ei ole ainoastaan Lahden ongelma, sillä tähän ilmiöön on törmätty joka puolella Suomea. Ja mitä kauempana ollaan Helsingistä, sitä nopeammin asuntojen hinnat tippuvat.

On kuitenkin pääsääntöisesti hyvä että positiivista pöhinää Lahdessa riittää. Itseäni tässä yhtälössä mietityttää se, mistä nämä uudet tuhannet, jopa kymmenet tuhannet asukkaat Lahteen saadaan. Fakta on se, että Lahti ei tällä hetkellä ole se kaikkein houkuttelevin vaihtoehto nuorelle, työtä ja uraa etsivälle ihmiselle. Helsingin metropolialue vetää suurimman osan muuttoliikenteestä ja muille jäävät vain rippeet. Tosin tämä aiheuttaa sen, että asuntojen ja yleensäkin elämisen hinta on Helsingin alueella huimasti korkeampi kuin muualla Suomessa.

Tähän Lahti oman tulevaisuusstrategiansa nähtävästi sitten nojaakin. Lahdelle parasta mainosta on, ikävä kyllä se, että Helsinki on sopivan lähellä. Vain 45 minuuttia junalla tai tunti autolla. ”Muuta meille, meiltä pääset nopeasti Helsinkiin” voisi sopia Lahden uudeksi mainoslauseeksi. Seuraavaksi pitää Lahdessa olla tarkkana, että suora junayhteys Helsinki-Vantaan lentokentälle Lahdesta toteutuu osana Suomi-rataa, eikä Itärata-suunnitelma toteudu sellaisena, että Lahti ohitettaisiin tyystin.

Aina ei ole ollut näin, sillä vuosina 1945-1975 vietettiin Lahdessa varsinaista superkasvukautta, kun asukaslukumme kasvoi 30 vuodessa liki 70 000 uudella asukkaalla. Silloin uudella ja dynaamisellä kaupungilla oli tarjota sitä kaikkein tärkeintä: Työtä. Oli Asko, Isku, Sotka, Upo, Raute, Luhta ja Mallasjuoma jne. Lahti oli jännittävä ja uusi, viriili keskus, Suomen Chicago. Sen jälkeen onkin ollut huomattavasti hiljaisempaa, kun vuoden 1975 jälkeen Lahden väkiluku on kasvanut vain 10 000 uudella asukkaalla, jos ei lasketa mukaan Nastolan liittämisen tuomaa lisäystä asukasmäärään.

Lahti elää nyt omaa etsikkoaikaansa. Merkkejä paremmasta ja viriilimmästä kaupungista on kuitenkin olemassa. Kaupunki ottaa ensiaskeleitaan yliopistokaupunkina ja vahva ympäristökaupungin leima saattaa tuoda esiin paljon uusia mahdollisuuksia kestävän kulutuksen puolella. Ykköskysymys on kuitenkin se, tyydytäänkö Lahdessa sittenkin olemaan vain Helsingin nukkumalähiö?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronarajoituksetko tasapuolisia?

Tällä viikolla hallitus siirsi koronarajoituksien ylläpidon aluehallintoviranomaisille eli Suomessa luovuttiin koko Suomea koskevista rajoituksista. Jatkossa siis kukin Avi saa itsenäisesti päättää minkälaiset rajoitukset kullakin alueella on, riippuen tietenkin alueen tautitilanteesta. Ravintoloita tämä ei koske, niiden rajoituksista päättää edelleen maamme hallitus ja se onkin luvannut tällä viikolla kertoa miten ravintoloiden rajoituksia puretaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aukioloajat pitenevät ja hieman enemmän ihmisiä saa ottaa kerralla sisään.

Lahden koronatilanne on tällä hetkellä maamme pahimpia, joten tänne ei helpotuksia ole luvassa pariin viikkoon, ei AVI:lta, eikä hallitukselta. Suuri osa maastamme on kuitenkin epidemian perustasolla ja näillä alueilla on jo tovin aikaa vaadittu rajoitusten poistamista. Myös rajoitusten kohdistuminen epäoikeudenmukaisesti on ollut toistuvasti esillä. Tuntuu, että kovimman taakan joutuu kantamaan nimenomaan tapahtumateollisuus. Otetaanpa muutama esimerkki siitä mitä tarkoitan. Eilen saimme ihailla uutisista Rauman Lukon mestaruusjuhlia. Varsinkin kulttuuri- ja tapahtuma-alalla koettiin epäuskoisuuden tunteita, kun tuhannet raumalaiset juhlivat yhdessä kultaa. Kuvat ja videot juhlinnasta olivat kuin ajalta ennen koronaa. Turvaväleistä ei ollut tietoakaan, kun terassit pullistelivat juhlivaa väkeä. Ja luultavasti poliisit olivat mukana juhlimassa, koska kukaan ei ollut hajoittamasssa väkijoukkoja. Moni totesikin sosiaalisessa mediassa, että, jos tuolla juhlinnan seassa olisi ollut trubaduuri soittamassa kitaraa, olisi paikalla saanut olla korkeintaan kuusi ihmistä. Tämä kyllä kieltämättä hämmentää. Miten eri aloja voidaan kohdella näin epäoikeudenmukaisesti?

Itse vedin tästä sellaisen johtopäätöksen, että Rauman Lukon jääkiekkomestaruusjuhlinta on yksinkertaisesti vain sellainen asia, joka menee kaikkien koronarajoitusten ohi ja yli. Toisaalta olisihan se ollut melkoinen näky, kun poliisi olisi sumuttanut juhlijoita pippurisumutteella tai ampunut vesitykeillä.
Samoin eilen Lahdessa ihmetytti se, että terasseilla, kauppakeskuksissa, puistoissa ym. parveili paljon ihmisiä, mutta FC Lahti pelasi tyhjille katsomoille stadionilla, johon mahtuisi 8000 ihmistä! Katsojien jaottelu lohkoihin onnistui hienosti viime kesänä, miksei nyt edes harkita sitä? Halutaanko tässä olla lojaaleja ja tasapuolisia Sm-liigalle, joka joutui pelaamaan suurimman osan kaudestaan tyhjille katsomoille? Eli pelatkoon nyt veikkausliigakin sitten tyhjille katsomoille, niin kaikilla on tasapuolisesti kurjaa.

Onko tässä mitään järkeä, että muualla voidaan kokoontua isoihin ryhmiin, ainoastaan ravintolat ja tapahtumat ovat suurimmalta osin kiinni? Odotan hallitukselta ja aluehallintoviranomaisilta pikaisia toimia, jotta tapahtumat saadaan turvallisesti auki. On järjetöntä, että tapahtuma-ala on ollut nyt 14 kuukautta ilman töitä ja lähes tulkoon ainoana alana jäänyt ilman korvauksia ja tukia. Koittakaa jaksaa, on ollut pitkälti se ainoa tuki, mitä on poliitikoilta herunut. Somessa kiertää muusikoiden ja muiden esiintyjien keskuudessa ukaasi, jossa todetaan, ettei yksikään taiteilija, muusikko tms. tule esiintymään seuraaviin 14 kuukauteen minkään puolueen tilaisuudessa. Usko poliitikoiden lupauksiin on mennyt ja matto vedetty jalkojen alta. Loppujen lopuksi korulauseet kulttuurin tärkeydestä ovat vain sanahelinää silloin, kun kymmenet tuhannet ihmiset ovat vailla työnteon mahdollisuutta. Ja minä kun kuvittelin, että vihervasemmistolainen hallitus, jos joku, olisi kulttuuriystävällinen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kuntavaalikiima kasvaa

Kuntavaalien ehdokaslistat vahvistettiin tämän viikon tiistaina ja ensimmäinen huomio kiinnittyy ehdokkaiden määrään. Jos joku väittää, etteivät kuntavaalit tai politiikka kiinnosta ihmisiä, on hän ilmeisen väärässä. Edellisiin, neljän vuoden takaisiin vaaleihin verrattuna ehdokasmäärä on Lahdessa noussut yli 25%, mikä on varsin merkittävä lisäys. Viime vaaleissa ehdolla oli 404 henkilöä, nyt peräti 545 henkilöä. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että valinnanvaraa on nyt enemmän kuin neljä vuotta sitten. Eri asia on sitten se, on onko myös laatua enemmän. Paikkoja on tarjolla vain 59, joten kilpailu tulee olemaan kova.

Vaalien alkuperäisen aikataulun mukaan ehdokasasettelun oli määrä päättyä maaliskuun alkupuolella, mutta kuntavaalien siirto alkukesään toi ehdokkaiden hankintaan lähes kahden kuukauden jatkoajan. Sen kuluessa ehdokasmäärä kasvoi Lahdessa vain 40 hengellä. Eniten ehdokkaita haali lisäajan turvin kristillisdemokraatit, jonka lista täydentyi 16 nimellä. mm. isot puolueet, kuten SDP ja Kokoomus olivat ehtineet täyttää omat ehdokaslistansa täyteen jo maaliskuussa. Perussuomalaiset eivät saaneet ehdokaslistaansa aivan täyteen, mutta sillä on nyt silti loistavat asetelmat sekoittaa Lahden valtuuston voimasuhteita. Ehdokkaiden määrän he kuitenkin kaksinkertaistivat ja vaalien suhteellinen ääntenlaskujärjestelmä takaa sen, että mitä enemmän ehdokkaita, sitä enemmän ääniä ne tasaisesti keräävät.

Valtakunnallisesti ajatellen SDP, perussuomalaiset ja kokoomus ovat samalla viivalla vaaleihin lähdettäessä. Tuoreimman YLE:n gallupin mukaan kokoomus johtaa niukasti. Sen sijaan Lahdessa on ennustettu juuri kokoomuksen syöksyä ja perussuomalaisten nousua. Tähän suuntaan viittaa jo muutama aikaisemmin tehty loikkaus kokoomuksesta perussuomalaisten riveihin. Viime vaaleissa kokoomuksen ja perussuomalaisten ero oli peräti 14,4, prosenttiyksikköä, kokoomuksen viedessä valtuustopaikat 14-5, joten kirittävää perussuomalaisilla on paljon. SDP on Lahdessa ollut perinteisesti todella vahva, sillä sen kannatus neljä vuotta sitten oli peräti yli 30% ja näyttää vahvasti siltä, ettei sen asemaa kovin paljoa horjuteta näissäkään vaaleissa, onhan puolueella listoillaan muutamia varsin nimekkäitä ja politiikassa meritoituneita ehdokkaita.

Sitten ehkä vaalien mielenkiintoisimpaan ryhmään. Eniten ehdokasmääräänsä on kasvattanut Kalle Aaltosen vetämä Pro Lahti -ryhmä, jolla on nyt 72 ehdokasta. Kasvu on ollut suuri, sillä viime vaaleihin Pro Lahti lähti vain seitsemän ehdokkaan turvin. Mielenkiintoista on nähdä miten Pro Lahti tulee sekoittamaan pakkaa vaaleissa. Varmaa on Aaltosen oma iso äänisaalis, mutta kuinka loput 71 ehdokasta onnistuvat vakuuttamaan äänestäjät, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa jo ehdokkaiden suuri määrä tulee moninkertaistamaan Pro Lahden äänimäärän ja se saattaa viedä perinteisiltä puolueilta yllättävän monta ääntä ja valtuustopaikkaa. Aaltonen on luvannut, ettei Pro Lahdessa ole puoluekuria ja jokainen äänestää valtuustoon päästessään oman omantuntonsa ja arvojensa mukaisesti. Jos Pro Lahti nappaa useamman valtuustopaikan, tullaan valtuuston kokouksissa ja äänestyksissä varmasti näkemään mielenkiintoisia käänteitä ja lopputuloksia.

Meillä on Lahdessa edessämme varsin mielenkiintoiset vaalit ja jokainen ääni voi olla se ratkaiseva, joten nyt jos koskaan kannattaa selvittää ehdokkaiden mielipiteet ja arvot useamman eri vaalikoneen avulla. Älä siis osta sikaa säkissä, vaan ota selvää! Juuri sinun äänesi voi olla se ratkaiseva.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hallitusriita vai jumalainen näytelmä?

Koronan pikkuhiljaa väistyessä on päivän politiikka tekemässä paluuta kovaa vauhtia. Takana ovat ne päivät, kun koko eduskunta kirkasotsaisesti yhdessä rintamassa, hallitus ja oppositio rintarinnan, kiisivät kansakunnan apuun koronaepidemian saavuttaessa maamme. No, ei ehkä Ano Turtiainen, mutta kaikki loput 199 edustajaa olivat yhdessä rintamassa. Nyt olemme palaamassa kovaa vauhtia politiikan likaiselle hiekkalaatikolle, jossa hallitus yrittää viedä omaa ohjelmaansa eteenpäin ja oppositio yrittää vastustaa ja heittää kapuloita rattaisiin sen minkä ehtii. Puolueet ovat löytäneet taas omat rakkaat ideologiansa ja asioita viedään eteenpäin niihin nojautuen ja taistelu on sen mukaista, likaista ja hurjaa. Kuntavaalitkin ovat jo tuossa ihan nurkan takana ja joissakin puolueissa oma kannatus saattaa hieman huolettaa.

Viikonpäivät saimme jännätä kaatuuko maamme hallitus vai löytävätkö puolueet sovun ja jatkavat käsi kädessä kohti auringonlaskua. Alunperin hallituksella oli tarkoitus pitää normaali puolivälin kehysriihi. Keskustapuolue oli kuitenkin eri mieltä. Sen mielestä nyt oli aika keskustella vakavasti hallituksen talouslinjoista. Neuvotteluiden pitkittyessä oltiin jo varmoja siitä, että hallitus kaatuu, mutta toisin kävi. Vihdoin kahdeksan päivän pitkien neuvottelujen jälkeen säätytalolta marssi ulos kameroiden eteen yhtenäinen ja hymyilevä hallitus. Kaikki hyvin valtakunnassa, vaikkei sopu Saarikon mukaan täydellinen olekaan. Suomen etu kuulemma velvoitti keskustaa pysymään hallituksessa. Saattoihan se olla myös keskustan oma etu, joka ratkaisi? Näin keskusta sai vakuutettua ainakin omat kannattajansa siitä, että he todellakin saavat hallituksessa äänensä kuuluviin

Monien mielessä keskusta on ajautunut hallituksessa vihervasemmistolaisen ideologian apupuolueeksi unohtaen omat kannattajansa. Kieltämättä keskusta jonkinlaista kasvojenkohotusta tarvitseekin, sillä kannatus ei ole lähtenyt nousuun, on johdossa ollut sitten Kulmuni tai Saarikko. Puolue on juuttunut 10-12% kannatuslukemiin kaikissa gallupeissa, joten vaikuttaa siltä, että se on lopullisesti pudonnut kolmen suuren eli demareiden, perussuomalaisten ja kokoomuksen kelkasta ja kaikki hokuspokus-temput on nyt käytettävä, jolla omaa profiilia saadaan nostettua. Apupuolueeksi ei kannata profiloitua.

Kaikille ei hallituskriisi ole näyttäytynyt todellisena kriisinä. Oppositiojohtajat Halla-aho ja Orpo leimasivat koko hallituskriisin suureksi näytelmäksi, jolla yritettiin pönkittää nimenomaan keskustan roolia hallituksessa. Ei välttämättä ihan kauhean kaukaa haettu ajatus tuokaan. Kaikilla meillä on varmasti muistissa edellinen hallituskriisi Sipilän pääministerikaudella, kun Soinin perussuomalaisten hajoaminen aiheutti ongelmia. Silloinkin näyteltiin melkoinen näytelmä. Sipilä oli omien sanojensa mukaan lentämässä omalla lentokoneellaan Kultarantaan jättämään hallituksen eronpyynnnön presidentti Niinistölle, kun kriisi raukesi ja Sipilä kaarsi lentokoneellaan takaisin kotiin hallitusta johtamaan. Upeaa Hollywood-tason draamaa lentävine pääministereineen.

Jäämme odottelemaan seuraavia sankaritarinoita ja ihmeitä, sillä politiikka on hyvin pitkälti isossa kuvassa mielikuvien rakentamista.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011