Exit-suunnitelma

Hallitus on tällä viikolla kasaillut exit-suunnitelmaa eli suunnitelmaa siitä, miten ja millä aikataululla voitaisiin koronarajoituksia alkaa purkaa maassamme. Monet tahot haluavat selkeitä päivämääriä, mutta suunnitelmissa, jotka ovat jo vuotaneet median käsiin ilmenee, että suunnitelma on tarkkuudeltaan kuukausipohjainen. Tämä on mielestäni varsin ymmärrettävää, ettei hallitus halua hirttäytyä tarkkoihin päivämääriin, sillä korona on osoittautunut tämän hankalan vuoden aikana varsin vaikeaksi taudiksi ennustaa. Juuri kun on luultu, että se on melkein selätetty, onkin epidemia jälleen lähtenyt nousuun. Joissain Euroopan maissa koetaan jo koronan neljättä aaltoa eli liian aikaisin ei rajoituksista ole syytä luopua. Hallituksen esityksen mukaan rokotukset, taudin ilmaantuvuus ja kausivaihtelu sääntelevät sen, missä aikataulussa rajoituksia voidaan Suomessa alkaa purkaa.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan koronarajoituksia voidaan alkaa purkaa jo kesäkuussa ja jos takaiskuja ei tautitilanteessa tule, Suomessa voidaan olla jo heinäkuussa lähellä normaalitilaa. Hallituksen arvio pohjaa muun muassa siihen, että rokotusaikataulun mukaan kaikki halukkaat aikuiset on saatu rokotettua kesäkuun loppuun mennessä. Rokotusten lisäksi myös koronan kausivaihtelun odotetaan helpottavan tilannetta.

Lyhykäisyydessään hallituksen Exit-suunnitelma on medialle tihkuneiden tietojen mukaan seuraavanlainen: Huhtikuussa poikkeusolot päättyvät ja valmiuslain toimivaltuudet päättyvät. Ravintolat avautuvat asiakaspaikka- ja aukiolorajoituksin. Toukokuussa tiukat rajoitukset poistetaan ja lisärajoitukset epidemian nopean kiihtymisen uhan takia poistuvat, palataan alueellisiin toimiin. Lasten ja nuorten ryhmäharrastustoiminta ulkona voi alkaa ja siirrytään lähiopetukseen. Samalla avataan julkisia tiloja (mm. kirjastot) ja yksityisiä tiloja (mm. museot). Lisäksi sallitaan työmatkaliikenne EU-alueella. Kesäkuussa olisi tarkoitus purkaa alueelliset rajoitukset asteittain ja kokoontumisrajoituksia lievennetään. Ravintoloiden asiakaspaikka- ja aukiolorajoituksia lievennetään ja aikuisten ryhmäharrastustoiminta ulkona voi alkaa. Yleisötilaisuudet alkavat tarkoin osallistujarajoituksin. Samalla sisärajavalvonta päättyy.
Heinä–elokuun aikana rokotekattavuuden kasvu auttaa rajoituksien poistamisessa. Kokoontumisrajoituksia ja yleisötilaisuuksien osallistujarajoituksia poistetaan ja lievennetään.
Ryhmäharrastustoiminta sisällä voi alkaa elokuun aikana. Kolmansien maiden työmatkaliikenne avataan.

Exit-suunnitelmaluonnoksen mukaan hallitus arvioi kahden viikon välein edellytyksiä rajoitusten purkamiselle ja päivittää aikataulua tarvittaessa.Vakaalla alueellisella epidemiatilanteella tarkoitetaan tilannetta, jossa tartuntojen 14 vuorokauden ilmaantuvuus alueella on laskenut vähintään kahden viikon ajaksi alle 50:een tai alle 25:een jokaista 100 000:ta henkeä kohden. Edellytyksenä on lisäksi, että positiivisten näytteiden osuus koronatesteistä laskee 1,5 prosenttiin tai pienemmäksi. Rokoteaikataulun tavoitteena on, että kaikki riskiryhmät olisivat saaneet ensimmäisen rokotteen toukokuussa. Kesäkuussa työikäisistä ensimmäisen rokotteen saisi yli puolet. Heinä–elokuussa loputkin työikäisistä saisi ensimmäisen rokotteen ja ikääntyneet sekä riskiryhmät toisen rokotteen.

Toteutuuko suunnitelma juuri tuonkaltaisena, on vielä mysteeri, mutta toivoa se kyllä pieneen ihmiseen luo. Ehkä tästä koronasta päästään sittenkin eroon?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pukki kaalimaan vartijana

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari on ollut tällä viikolla median polttopisteessä ja syystäkin. Julkisten varojen käyttöä vahtiva Valtiontalouden tarkastusvirasto ei nimittäin ole kitsastellut omissa edustus- ja matkamenoissaan. Siis se virasto, joka pitää huolen siitä, etteivät virkamiehet ja poliitikot tuhlaile meidän veronmaksajien rahoja, on itse syytänyt rahaa sinne sun tänne. mm. kampaamo- ja stailauspalveluja on käytetty tuhansien eurojen edestä ja me veronmaksajat olemme sen maksaneet. Ilmeisesti Yli-Viikari on sitä mieltä, ettei mitättömällä, noin 11 000 euron kuukausipalkalla pysty kampaamo- ja stailauskulujaan maksamaan. Tai ehkä on vain mukavampi maksattaa kulut meillä veronmaksajilla? Yli-Viikari höyläsi viraston luottokorttia vuosina 2018–2020 yhteensä 59 171 eurolla. Osa varmasti ihan tarpeellisiakin menoja, mutta kyllä tiedot näistä kampaamolaskuista ym. langettaa synkän epäilyksen varjon koko toiminnan ylle.

Kampaamo- ja stailauskulut ovat vielä lillukanvarsia, kun katsotaan viraston matkustuskuluja. Viraston johtajat ovat matkustelllet runsaasti ja se on herättänyt kritiikkiä viraston henkilöstönkin keskuudessa. Yli-Viikarin usein kaukomaille suuntautuneet virkamatkat kustansivat valtiolle vuonna 2018 yhteensä 64 233 euroa. Yli-Viikari on perustellut matkusteluaan kansainvälisillä velvoitteilla, mutta henkilöstön keskuudessa on kyseenalaistettu voimakkaasti matkustelun hyöty käytännön tarkastustoiminnan kannalta. Runsas matkustaminen ei ole kuulunut VTV:ssä vain Yli-Viikarin rooliin, mistä kertoo se, että VTV:n matkustuspalveluiden kustannukset olivat 2018 yhteensä 344 718 euroa. Hieman haiskahtaa, että tärkeämpää on ollut päästä ulkomaille, kuin se, miten se hyödyttää itse työssä. Yli-Viikari itse ei ole pitänyt toimintaansa millään tavalla vääränä, ei edes moraalisesti. Jos tämä on yleisesti virkamiesten moraalikäsitys, niin olen todella huolissani.

Kohun myötä esiin on noussut myös valtion ylimmän laillisuusvalvojan, oikeuskansleri Tuomas Pöystin rooli. Pitkään VTV:ssä työskennellyt henkilö arvioi, ettei Yli-Viikari olisi koskaan päätynyt VTV:n pääjohtajaksi ilman Pöystin tukea. Varmuudella myös Pöystin rooli Yli-Viikarin nopeassa urakehityksessä tullaan perkaamaan tarkasti. Tai ainakin näin pitäisi tehdä.

Yli-Viikarin kausi VTV:n pääjohtajana olisi päättynyt joka tapauksessa tänä vuonna. Tosin vahvasti näyttää siltä, että se päättyy jo ensi viikolla. Yli-Viikari on jo ehtinyt hakea Kansallisgallerian pääjohtajan paikkaa. Tämän kohun pitäisi varmistaa se, ettei Yli-Viikarille uutta paikkaa ainakaan valtion leivistä löydy. Tai ei ainakaan pitäisi löytyä, mutta koska puhumme nyt Suomen virkamieskoneistosta, odotan innolla sitä mihin korkeaan virkaan Yli-Viikari seuraavaksi nimitetään. Onhan kyseessä ilmeisen pätevä ja korkean moraalin omaava ihminen…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tapahtumien Lahti?

Ihan kaikki eivät ole vaipuneet Lahdessa koronaepätoivoon, vaikka syytä voisi sellaiseen ollakin. Viime kesänä käytännössä kaikki vähänkin isommat tapahtumat peruttiin ja näyttää siltä, että näin tulee käymään myös tänä kesänä. Ainakin kesäkuun osalta tapahtumien järjestäminen vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, sillä rokotukset eivät ole vielä kesäkuun loppuun mennessä välttämättä ohi, eikä vielä voida ennustaa, miten koronaviruksen eri variantit maahamme leviävät ja kuinka rokotteet niihin tehoavat.

Hotellit ja ravintolat kuitenkin tarvitsevat isoja tapahtumia kaupunkiimme, jotta elpyminen koronakriisistä olisi mahdollista saada jossain vaiheessa käyntiin. Tällä viikolla kuulimme hyviä uutisia, sillä kaksipäiväinen Ironman 70.3 -maailmanmestaruustapahtuma järjestetään Lahdessa 26.–27. elokuuta 2023. Kyseessä on siis suomeksi sanottuna puolitriathlonin maailmanmestaruuskilpailut. Kyseessä eivät ole mitkään ihan pikkukisat, sillä osallistujien määräksi odotetaan noin 15 000 henkilöä. Lisäksi kesällä 2023 järjestetään Lahdessa Kalevan kisat ja tuossa aivan naapurissa Iitin Kymiringillä ajetaan MotoGP-sarjaa. Vaikka KymiRing aiheuttaakin Lahdessa eripuraa ja sen rahoituskuvioissa on epäselvyyksiä liittyen Lahden kaupunkiin, on selvää, että Lahti on yksi KymiRingin suurimmista hyötyjistä Kouvolan ohella. MotoGP-sarjan viikonloppu saattaa hyvinkin vetää pieneen Iittiin yli 100 000 maksavaa asiakasta, jotka tarvitsevat majoitusta, ruokaa sekä muita erilaisia palveluita. Niitä Lahti voi tarjota vain 40 kilometrin päästä KymiRingistä.

Tällä viikolla kuulimme myös hyviä uutisia Ranta-Kartanoon suunnitellusta viihdekeskuksesta. Projekti odottaa enää koronan väistymistä, jotta rakentaminen voitaisiin alkaa. Noin 23 500 neliön laajuisen kokonaisuuden tiloista jo 90 prosenttia on varattu esisopimuksin, mikä kuulostaa hyvin lupaavalta. Tarkoituksena on rakentaa 153 huoneen hotelli, kylpylä, kaupungin pyörittämä uintikeskus, 116 asuntoa, tiloja kaupoille, ravintoloille sekä terveys- ja hyvinvointipalveluille ja pysäköintitalo. Viihdekeskus sai jo komean, kansainväliseltä kalskahtavan nimenkin; ”The Moss Resort”. Tavoitteena on, että kokonaisuudesta muodostuisi Suomen tai jopa Pohjoismaiden merkittävin terveys- ja luontomatkailun kokonaisuus. Kävijäennuste on aika hurja, noin miljoona kävijää vuosittain. Kokonaisuus olisi valmis vuoden 2024 vuoden alussa. Samalla viereen nousisi myös Kisapuiston kauan odotettu jalkapallostadion tekojääratoineen.

Mikä puuttuu? No, musiikkifestarit tietenkin. Tällä hetkellä useimmat festarit vain odottavat hallitukselta exit-suunnitelmaa siitä miten festareita voitaisiin järjestää turvallisesti jo tänä kesänä. Vinkkinä siis kaupungintalon suuntaan, että kannattaa olla yhteydessä näihin festarijärjestäjiin jo hyvissä ajoin ja tarjota esimerkiksi Mukkulan tapahtumapuistoa, Lahden toria tai vaikka hiihtostadionia paikaksi, jossa festarit voitaisiin helposti järjestää. Lahden keskeinen sijainti hyvien yhteyksien päässä on merkittävä. Koska kaupunginjohtajamme on Tapahtumateollisuus ry:n puheenjohtaja, on hänellä varmasti jo tarvittavat kontaktit tallennettuna puhelimensa muistiin. Onhan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vastakkainasettelun aika

Vuonna 2005 Sauli Niinistön presidenttikamppanjan slogan oli ”Vastakkainasettelun aika on ohi.” Nyt 16 vuotta myöhemmin voimme tarkastella asiaa uudelleen, eikä tarvitse olla mikään asiantuntija huomatakseen, että tänä päivänä, niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa, vastakkainasettelu on se mikä keskustelua pyörittää. Tosin erilaisia jakolinjoja on nykyään suuntaan jos toiseenkin, eli kaikille riittää kyllä kiisteltävää.

Itsestään selvää on tietenkin hallituksen ja opposition välinen vastakkainasettelu, joka on ollut aina olemassa ja on sellaisenaan yksi demokratiamme tärkeistä kulmakivistä. Politiikasta saa somessa varmuudella aikaiseksi kunnon väännön. Some-aikakaudella olemme onnistuneet luomaan paljon uusia vastakkainasetteluja ja niitä löytyy päivittäin milloin mistäkin aiheesta. Kun seuraa pari päivää some- sekä muita nettikeskusteluja, huomaa nopeasti, että tietty kaava toistuu. Oikeastaan oli aihe mikä tahansa, jossain vaiheessa keskusteluun osallistunut porukka jakautuu kahteen leiriin ja monissa tapauksissa keskustelu on varsin kiihkeää. Vastapuolta isketään täysin surutta ilman mitään kunnioitusta. Faktat sivuutetaan helposti, sillä monessa asiassa faktat on korvattu mielipiteellä. Hyväksi koettu keino on myös jakaa netistä joku uutinen, joka pönkittää juuri omaa mielipidettä. Aika harva jaksaa tarkistaa sitä, mikä taho on ”uutisen” takana vai onko mikään. Riittää, että saa pönkitettyä omaa mielipidettään ja nolattua vastapuolen. On kyllä myönnettävä, että nykyään myös valeuutiset on jo niin taidokkaasti tehty, että vipuun voi mennä joskus media-ammattilainenkin. Joskus joku suomalainen poliitikko taisi valeuutisen jaettuaan kertoa, että ”Ei se välttämättä ole totta, mutta näin tämä asia koetaan” eli tarkoitus pyhittää keinot.

Ehkäpä meillä on näin korona-aikana ihan liikaa aikaa olla sosiaalisessa mediassa? Kun yhteydenpitoa naamatusten ei ole tarjolla, on helppo ymmärtää toisen kirjoitettu viesti kaikkine eri hymiöineen väärin. Ajaudumme omaan kuplaamme, jossa kaikki, jotka eivät ole puolellamme, ovat meitä vastaan. Uskon ettei kovinkaan moni meistä laukoisi sellaisia solvauksia naamatusten, mitä lauotaan somessa. Monella keskustelut menevät ihon alle ja samaan aikaan jotkut haluavat vain provosoida. Lyödään lisää löylyä kiukaalle, kun huomataan, että toinen ilmiselvästi kiihtyy. Joskus keskustelut päättyvät siihen, että henkilöitä poistetaan facebookin kaverilistalta ja olenpa kuullut myös sellaisia tarinoita, joissa ystävyyssuhteet ovat loppuneet kovaan facebook-kiistaan jostain päivänpolttavasta aiheesta. Tällainen käytös on saanut minut monta kertaa jo miettimään sitä, miksi yleensä haluan edes olla sosiaalisessa mediassa, kun se aiheuttaa minulle monesti vain pahaa mieltä.

Toisaalta olisi kamalan tylsää, jos me olisimme kaikesta yhtä mieltä. Vastakkainasettelut kuuluvat elämään ja ilman vastakkainasetteluja mikään asia ei kehittyisi mihinkään suuntaan. Eläisimme tilassa Status Quo. Toivon kuitenkin, että osaisimme olla eri mieltä sivistyneesti ja kunnioittaisimme myös sen toisen mielipidettä. Tiedän ihan omakohtaisesti, että se voi välillä olla kovin vaikeaa. Toisen mielipide tuskin muuttuu, jos huudat kovempaa tai haukut keskustelukumppanisi idiootiksi?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Siirtyvätkö kuntavaalit koronan tieltä?

Koronapandemia on tiukentanut otettaan Suomessa viime päivinä ja viikkoina. Tartuntamäärät ovat kovassa nousussa ja jos käyrät jatkavat nousuaan pystysuoraan, on mahdollista, että myös Suomessa nähdään ulkonaliikkumiskielto jossain vaiheessa kevättä. Hallitus on määrännyt tiukan sulun ajalle 8.- 28.3., jonka jälkeen tilannetta tarkastellaan uudestaan. Kaikilla on varmasti toiveissa se, että tuo kolmen viikon sulku katkaisee taudin etenemisen tai ainakin edes hidastaa sitä. Samaan aikaan uskotaan ja toivotaan apua rokotuksista, jotka tosin etenevät tuskallisen hidasta tahtia.

Kuntavaalit on tarkoitus pitää huhtikuussa ja keskustelu ja huoli sen ympärillä, pidetäänkö vaalit vai ei ,on koko ajan kasvanut. Pääosin koko poliittinen kenttä on valmis kevätvaaleihin ja usko siihen, että vaalit voidaan käydä koronaturvallisesti, on kova. Ehdokasasettelun vahvistaminen on maaliskuun 18.päivä eli tasan kuukausi ennen vaaleja. Olemme vaalien suhteen siis loppusuoralla ja kynnys vaalien siirtoon kasvaa koko ajan. Vaikkei vaaleja siirrettäisikään, tulee vaalikampanjasta varmuudella toisenlainen verrattuna edellisvaaleihin. Perinteiset toritapaamiset kahvin ja pullan ääressä loistavat poissaolollaan, joten ehdokkaille haasteelliseksi nousee varmasti etenkin vanhuusväestön tavoittaminen. He kun eivät netissä ja somessa pyöri, eivätkä katsele striiimejä.

Perusperiaate on, että vaalien pitää olla tasapuoliset ja mahdollistaa äänioikeutetuille lain mukaisesti mahdollisimman laajasti äänestämisen mahdollisuus. Toinen perusperiaate on, että vaalien siirtäminen on demokratiassa äärimmäisen poikkeuksellinen toimenpide, johon pitää ryhtyä vain hyvin painavin perustein. Se onko koronaepidemia niin painava peruste, että vaalit siirtyisivät syksylle, selvinnee maaliskuun aikana. Käytännössä vaalit voidaan kuitenkin peruuttaa hätätilanteessa vaikka vaaliviikolla, joka olisi ehdottomasti pahin mahdollinen skenaario.

Koronan varjossa on onnistuttu viime vuoden lopulla käymään mm. USA:n presidentinvaalit, joten uskoisin, että Suomi onnistuu kyllä pitämään koronaturvalliset kuntavaalit ihan ajallaan huhtikuussa. Olihan USA:n koronatilanne vaalien aikaan ihan eri planeetalta kuin Suomen nykyinen epidemiatilanne ja homma toimi käsittääkseni varsin hyvin. Tosin USA:ssa oli mahdollista äänestää kirjeitse, mikä ei valitettavasti Suomessa onnistu. Ainakaan näin lyhyellä varoitusajalla.

Kuntavaalien ajankohta on loppujen lopuksi aika pieni murhe itse koronan rinnalla. Totta kai vaalien siirtäminen aiheuttaisi paljon ylimääräistä säätämistä, mutta sitähän tässä on tehty jo vuoden päivät mm. tapahtuma-alalla. Jos ja kun vaalit huhtikuussa järjestetään, niin pidetään jokainen omalla kohdalla huoli siitä, että myös siellä vaaliuurnilla pidetään ne turvavälit, käytetään maskeja, pestään kädet ja vältetään turhia kontakteja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vielä jaksaa – vai jaksaako?

Me kaikki olemme varmasti totaalisen väsyneitä koronaan, sen aiheuttamiin uutisiin, rajoituksiin ja siihen, kuinka se meidän elämäämme on määrittänyt jo vuoden verran. Rokotusten alkaminen nyt alkuvuodesta oli kuin ihana, pelastava valo tunnelin päässä. Eilispäiväisen hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen voidaan syystäkin kysyä oliko kyseessä sittenkin vain vastaan tuleva juna? Rokotukset eivät ole lähteneet Suomessa eikä koko EU-alueella toivotunlaisesti käyntiin. Rokotteita ei ole ollutkaan saatavilla niin paljon kuin lääketehtaat lupailivat. Siinä missä EU-alueella on rokotettu noin 5% väestöstä on esimerkiksi Israelissa rokotettu jo yli puolet väestöstä ja siellä on voitu jo rajoituksia purkaakin.

Samaan aikaan kuin rokotukset sakkaavat, on koronan brittimuunnos alkanut levitä holtittomasti maassamme. Ihmisten kyllästyminen rajoituksiin on näkynyt yleisenä piittaamattomuutena. Maskeja ei enää pidetä, turvaväleistä ei välitetä ja koronaa vähätteleviä valeuutisia jaetaan somessa entistä enemmän. Jotkut ovat palkinneet oman jaksamisensa kenties ulkomaan matkalla tai sitten on ajettu hiihtolomaksi Lappiin. Ei näin.

Suomessa on koronasta selvitty toistaiseksi varsin hyvin, verrattuna lähes tulkoon kaikkiin maailman maihin. Nyt loppusuoralla tätä saavutusta ei kannata pilata. Jos haluamme kesällä elää lähes tulkoon normaaleissa oloissa, päästä urheilukatsomoihin, tavata ystäviä, käydä ravintoloissa, nauttia livemusiikista ym. on nyt vain jaksettava vielä puristaa vähintään maaliskuun loppuun tämä maan liki pysäyttävä sulku. Ihmiset ja yritykset ovat takuuvarmasti kovilla, mutta vielä kovemmilla ollaan, jos nyt päästämme viruksen rauhassa riehumaan maahamme. Täytyy muistaa, että rokotukset jatkuvat koko ajan ja se tuo meille näkymän normaalista elämästä tulevaisuudessa. Ehkä jo kesällä. Peikkona on tietenkin vielä se, että koronaviruksesta kehkeytyy vielä sellainenkin muunnos, joka on vastustuskykyinen rokotuksille

Tämä kysyy meiltä kaikilta voimia. Se että tulevaisuus on näin epävarma ja näin pitkään, on meille useimmille uusi, outo olotila. Loppujen lopuksi olemme tottuneet aikaisemmin elämään olosuhteissa, jotka ovat olleet varsin helposti ennustettavissa. Vuosi on pitkä aika erikoisoloja ja rajoituksia, mutta jaksetaan vielä pari kuukautta hyvät ystävät. Muistetaan ne turvavälit, maskit, käsien pesut ja tietenkin testissä käyminen, jos pieniäkin oireita ilmenee. Tämä virus on voitettavissa vain ja ainoastaan, jos puhallamme kansakuntana yhteen hiileen. Nyt ei kaivata niitä, jotka pissivät vieressä nuotioon.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kisapuiston jalkapallostadion

Lahden perinteikäs jalkapallostadion Kisapuisto on kaukana loistonsa ajoista. Suunnitelmia Kisapuiston kuntoon laittamiseksi on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta kaikki ovat jääneet syystä tai toisesta torsoiksi. Meille jalkapalloilun ystäville Kisapuisto on lahtelaisen jalkapalloilun koti. Lahdessa on vuosien varrella yritetty tehdä hiihtostadionista FC Lahden kotia siinä onnistumatta. Hiihtostadion on nimensä mukaisesti rakennettu hiihtokisoja varten, jossa tehtävässä se onkin maailman paras. Jalkapalloon se ei sovellu.

Lahtelaiset urheiluvaikuttajat Harri Kampmanin johdolla esittelivät viime vuoden loppupuolella taas yhden vision Kisapuiston uudistamisesta. Suunnitelmassa Kisapuistosta tehtiin kaikkien lahtelaisten liikuntakeidas. Kiva juttu tietenkin sekin, mutta lahtelainen jalkapalloväki toivoo, että Kisapuistoon saataisiin noin 5000–6000 katsojan uusi stadion moderneine oheistiloineen.

Kaupungin näkemyksen mukaan stadionin rakentaminen muutaman kymmenen liigaottelun tapahtumapaikaksi ei riitä. Stadionista on saatava mahdollisimman laajasti hyötyjä ja jotain uutta tarjontaa Lahdelle. Se on varmasti hyvä lähtökohta, mutta jos Kisapuiston stadion jää pelkästään kaupungin hankkeeksi, kasvaa pelko siitä, ettei se tule vastaamaan jalkapalloväen tarpeita ja saamme jonkinlaisen riisutun mallin matkakeskuksen tapaan, joka ei palvele käyttäjiä siten kuin sen pitäisi, mutta hinta olisi kuitenkin iso. Eräänlainen lahtelainen kallis light-versio stadionista siis.

Koska Lahdessa jalkapallostadionin eteenpäin vieminen on näin tuskaista onkin hyvä vilkaista miten muilla paikkakunnilla on stadioneiden kanssa edetty. Nimittäin sillä aikaa kun Lahdessa puuhastellaan ja fundeerataan, muualla toimitaan jo kovaa vauhtia. Uusimmat veikkausliigastadionit löytyvät Seinäjoelta, Vaasasta ja Rovaniemeltä. Seinäjoen stadion maksoi 13 miljoonaa, josta kaupunki maksoi 2,2 miljoonaa, loput oli yksityistä rahaa. Omistajien mukaan stadion pyörii, kun siellä on vuosittain noin 50 isoa tapahtumaa. Näistä kolmisenkymmentä koskee jalkapalloa. Vaasassa stadionin hinta oli 17 miljoonaa euroa, josta kaupunki kustansi 11 miljoonaa. Rovaniemellä uusittiin pelkästään pääkatsomo, hintaa tuli silti 7 miljoonaa euroa.

Tällä hetkellä uusia stadionhankkeita on valmistelussa ainakin Espoossa, Kokkolassa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa ja näyttää siltä, että hankkeet myös toteutuvat 2-3 vuoden sisään. Huuhkajien aloittama jalkapallobuumi alkaa siis realisoitua vihdoinkin myös niin, että olosuhteisiin aletaan satsata. Espooseen suunnitellaan Tapiolan jalkapallostadionia 6000 katsojalle. Stadionin yhteyteen tulee liikuntatiloja, asuntoja ja mahdollisesti hotelli. Tapiolan jalkapallostadionin rakennuttaa Espoo ja sen myös omistaa kaupunki. Kokkolassa rakennetaan hybridiareenaa ja urheilupuistoa peräti 50 miljoonalla eurolla, josta jalkapallostadion olisi vain pieni osa. Iso osa kustannuksista katetaan nykyisen kentän muuttamisessa asuntokäyttöön. Kuopiossa 10 miljoonaa maksavan stadionin rakentaa ulkopuolinen taho. Kaupunki vuokraa tilat itselleen ja vuokraa osan tiloista eteenpäin ensisijaisesti KuPSille. Osan tiloista kaupunki pitää itsellään.

Tampereella vedellään isolla pensselillä ja se on tosissaan haastamassa Helsinkiä mm. urheilurakentamisen saralla. Tammelan jalkapallostadionin rakentaminen (8000 katsojaa) alkaa pian. Stadionin yhteyteen on integroitu asumista, parkkihalli ja rakennusoikeutta liiketoiminnalle. Hintaa koko projektilla on vajaat 30 miljoonaa euroa. Hanke toteutetaan allianssimallilla. Oulun Heinäpäähän on suunnitteilla 13 miljoonaa euroa maksava ja 5000 katsojaa vetävä stadion, josta yksityisen rahoituksen osuus olisi yli 75 prosenttia. Stadionin yhteyteen on tulossa lisäksi liiketiloja ja ravintoloita.

Näistä esimerkeistä huomaamme, että Kisapuiston jalkapallostadionin rakentaminen on loppujen lopuksi kiinni vain tahdosta. Vaihtoehtoja kustannusten kattamiseen kyllä riittää, kunhan ensin saadaan lyötyä lukkoon hyvä suunnitelma, jonka niin kaupunki, mahdolliset yhteistyökumppanit, kuin stadionin pääkäyttäjätkin voivat hyväksyä. On selvää, että stadionille pitää löytyä myös muuta käyttöä, kuin pelkät veikkausliigapelit. Tällaista toimintaa olisi ehdottomasti mm. konserttipaikkana toimiminen. Oheen pitää lisäksi saada joko asumista tai ainakin liiketiloja, ravintoloita ym. joilla stadionin käyttökustannuksia voidaan kattaa.

Lahti teki valtion korona-avustusten ansiosta ylijäämää 39 miljoonaa euroa, joten nyt tämä stadionprojekti olisi mahdollista vihdoinkin myös taloudellisesti ajatellen toteuttaa. Kuusysin, Reippaan ja FC Lahden ansiosta Lahti tunnetaan jalkapallokaupunkina ja lahtelaisella jalkapallolla onkin pitkät ja ansiokkaat perinteet. Nyt jos koskaan, on aika saattaa jalkapalloilun olosuhteet 2020-luvulle myös Lahdessa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Isännöintialalla kartelli?

Tällä viikolla on mediassa kohistu isännöintialan kartellista ja syystäkin, sillä asia koskee meitä monia asunto-osakeyhtiöissä asuvia suomalaisia, jotka viime kädessä toimivat hinnannousujen maksumiehiä. KKV kuvaa kartellia maanlaajuiseksi ja vakavaksi. Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittääkin yhteensä 22 miljoonan euron seuraamusmaksuja maanlaajuisesta hintakartellista kuudelle isännöintialan yritykselle. KKV:n selvitysten mukaan Isännöintiliitto ja sen hallitukseen kuuluneet yritykset sopivat vuonna 2014 isännöintipalvelujen hinnoittelun yhdenmukaistamisesta ja hinnankorotuksista. Tarkoituksena oli korottaa valtakunnallisesti isännöinnin hintatasoa.

Kartellissa ovat KKV:n mukaan olleet mukana Isännöintiliitto sekä sen hallituksessa mukana olleet yritykset Colliers International Finland Group Oy eli entinen Ovenia Group Oy, Isännöinti Ilkka Saarinen Oy, OP Koti Kainuu Oy, Oulun kiinteistötieto Oy ja Suomen Kiinteistöhallinta Oy, Realia Services Oy (entinen. Realia Isännöinti Oy), Realia Group Oy ja Realia Holding Oy sekä REIM Group Oy Ltd ja REIM Hämeenlinna Oy. KKV:n mukaan yritykset edustavat noin 15–20 prosenttia hyvin hajautuneen alan liikevaihdosta.

Yritysten välistä salaista yhteistyötä, jonka ainoa tehtävä on nostaa hintatasoa, sanotaan kartelliksi.Yritykset eivät saa sopia kilpailijoidensa kanssa hinnoista, ja toimialayhdistykset eivät saa pyrkiä vaikuttamaan alan hintatasoon. Kyse on KKV:n mukaan suunnitelmallisesta ja tarkoituksellisesta toiminnasta, ja tarkoituksena on ollut nostaa hintaa asiakkaiden eli taloyhtiöiden vahingoksi. Isännöintipalkkioiden kiinteät kustannukset ovat pysytelleet melko lailla ennallaan, mutta erilliskorvauksia on hilattu selkeästi ylöspäin.

Kuinka paljon sitten taloyhtiöt ovat ylihintaa kartellin vuoksi maksaneet, on yhä epäselvää, sillä KKV:llä ei ole tarkkoja numeroita tämän osalta. Tämä hieman kummastuttaa, sillä epäiltyä kartellia on tutkittu jo vuodesta 2017 ja läpikäyty on kymmeniätuhansia dokumentteja. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kartellit tyypillisesti nostavat hintoja 10-30 prosenttia. Taloyhtiöillä on mahdollisuus haastaa yhtiöt oikeuteen, jos ne arvioivat maksaneensa ylihintaa. Tosin kannattaa ensin odottaa mitä markkinaoikeus asian tiimoilta loppujen lopuksi päättää, sillä Isännöintiliitolla on tapahtumien kulkuun erilainen näkemys ja epäilemättä oikeudenkäynnissä tulee vierähtämään pitempikin tovi. Isännöintiliiton mukaan KKV:n esittämää kilpailua rajoittavaa kokonaissuunnitelmaa ei ole ollut, eikä se ole pyrkinyt hinnoittelurakenteen yhtenäistämiseen. Isännöintiliitto kertoo viestinnässään pyrkineensä nostamaan alan arvostusta, palveluiden eriytymisestä ja laatukilpailua, jotta taloyhtiöt saavat parempaa isännöintiä.

Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan miten markkinaoikeus tähän kaikkeen suhtautuu ja löytyykö oikeudessa vedenpitävää näyttöä kartellista vai ovatko isännöintiyritykset pyrkineet sittenkin vain pyyteettömästi lisäämään laatua?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uutisten viikko

Tällä viikolla on vietetty Uutisten viikkoa, joka vielä viime vuonna tunnettiin nimellä sanomalehtiviikko. Viikon yksi tärkeimmistä teemoista on ollut kysymys ”Mistä tiedän, mikä on totta?”
Olen itsekin pyrkinyt pääkirjoituksissani aika ajoin nostamaan tämän olennaisen kysymyksen esille, sillä tänä päivänä meille tuodaan tietoa ja uutisia niin kovaa tahtia joka suunnasta, että on varmasti vaikea pysyä kärryillä siitä, mikä on luotettavaa tietoa ja mikä ei ole. Se ei ole aina helppoa edes alan ammattilaiselle, saati sitten vähemmän asiaan vihkiytyneelle. Lisäksi ihminen on kovin taipuvainen uskomaan herkemmin ne uutiset, jotka parhaiten sopivat omaan kuvaani maailmasta, huolimatta siitä, ovatko ne edes totta. Nykyään valeuutisilla ja trollitehtailla voidaan jo helposti vaikuttaa mm. vaaleihin ja kansalaismielipiteeseen. Niinpä näin kuntavaalien aikana meidän tuleekin olla erityisen tarkkoja, sillä varmuudella tulemme näkemään valeuutisia sekä useamman mustamaalauskampanjan, joita varsinkin somessa on todella helppo levittää.

Lainaan loppuun Sanomalehtien liiton materiaalista napatun mainion tekstin, josta käy hyvin selväksi mistä on oikein kyse, kun puhutaan luotettavista uutislähteistä ja vastuullisesta journalismista.

”Feikkiuutissivustot, kärjistynyt keskustelukulttuuri ja trollitehtaat haastavat jokaisen miettimään sitä, mihin voi luottaa ja mikä on totta. On hyvä osata lukea kriittisesti, eikä niellä mitä tahansa perätöntä totuutena. Luotettavan tiedon merkitys on tullut yhä suuremmaksi. Samalla taito tunnistaa luotettavat lähteet on tullut yhä tärkeämmäksi.

Jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä. Sananvapauteen kuuluu kuitenkin aina myös vastuu sanoistaan – mitä tahansa ei voi väittää totuudeksi. Verkossa kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana, tuoda oman mielipiteensä esiin faktana ja saada viestilleen suuren yleisön. Pahimmillaan totuudeksi nousee se, joka huudetaan kovimmalla äänellä.

Tiedotusvälineissä mielipiteen ja faktan selkeä erottaminen toisistaan on olennainen eettinen kysymys. Siihen velvoitetaan Journalistin ohjeissa. Uutisessa pyritään aina tasapuolisuuteen ja siihen, että asioita tarkastellaan eri näkökulmista. Tavoitteena ei siis ole ajaa omaa agendaa vaan hahmottaa, miten asia todella on. Lisäksi moniäänisyys on keskeinen journalismin arvo. Pyrkimyksenä ei ole rummuttaa tietyn ryhmän kantaa, vaan antaa foorumi hyvin monenlaisten ihmisten ja ryhmittymien julkiselle keskustelulle. Pyrkimys totuudenmukaisuuteen on journalismin kulmakivi ja perusperiaate. Tarkkuus faktoissa on journalismin luotettavuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Journalistin on suhtauduttava kaikkiin tietolähteisiin kriittisesti, kunnioitettava yksityisyyden suojaa ja pyrittävä tasapuolisuuteen.”

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Valtuustolle käyttäytymisohjeet

Jo on aikoihin eletty, kun kaupunginvaltuutetuille pitää antaa ohjeet siitä miten käyttäytyä valtuustosalissa tai netin ja somen keskustelupalstoilla. Kauas on tultu siitä, kun valtuutettu oli yleisesti arvostettu luottamustehtävä ja kaikille valtuutetuille oli selvää, miten valtuutetun tulee käyttäytyä. Ainahan politiikkaan on kuulunut tietynlainen räväkkyys ja mielipiteiden vastakkainasettelu, mutta nykymaailma ja ehkäpä suuremmilta osin juuri sosiaalisen median mukaantulo on näivettänyt järkevän poliittisen keskustelun ala-astetasolle, johon kukaan järkevä ihminen ei halua koskea pitkällä tikullakaan. Ennen osattiin paremmin väitellä argumenteilla jotka perustuvat faktoihin, nykyään suuntaus on yhä enemmän kohti henkilökohtaisia solvauksia, jota jatketaan vielä some-keskusteluissa. Samalla faktat on korvattu mielipiteillä. Lahdenkin valtuustosta löytyy muutamia varsin aktiivisia, liki ammattimaisia someväittelijöitä, jotka eivät malta pysyä mistään keskustelusta sivussa, vaikka joskus voisi olla ihan hyvä laskea kymmeneen ja miettiä, mitä annettavaa minulla on tähän keskusteluun. Antaa tunteiden laineiden ensin tyyntyä ja vasta sitten lähteä mukaan keskusteluun.

Jotkut valtuutetut ovat olleet sitä mieltä, että tässä yritetään suitsia heidän suutaan, eikä eri mieltä saisi olla enää ollenkaan. Näin ei asia varmastikaan ole. Uskon ihan vilpittömästi, että taustalla on ihan oikea huoli siitä mihin tällainen keskustelukulttuuri lopulta johtaa. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä keskustelemaan asioista sivistyneesti, vaikka olisivatkin täysin eri mieltä. Samaa mieltä ei siis tarvitse olla. Sitä kutsutaan demokratiaksi. Paljon on kentältä kuulunut sellaista viestiä, ettei ehdokkaaksi enää haluta tai uskalleta lähteä, koska keskustelukulttuuri on mennyt jo monelta osin aivan liian rankaksi. Ymmärrän täysin, sillä kuka on niin masokisti, että haluaisi päivästä toiseen sangollisen p**kaa niskaansa somessa?

Itse olen huolissani tällaisesta suuntauksesta politiikassa, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin ja mustamaalataan, suolataan ja leimataan eri mieltä olevat sosiaalisessa mediassa. Eikä tämä ole millään lailla pelkästään Lahden ongelma, sillä samaan ongelmaan törmää näinä päivinä joka puolella maailmaa. Vaikuttaa siltä, että faktoihin perustuvat argumentit ja sivistynyt keskustelu ongelmista on korvattu räyhäämisellä ja vastapuolen nolaamisella puoluetoimiston agendaan sokeasti luottaen. Ja tämä ei ole kohdistettu mihinkään tiettyyn puolueeseen, kyllä näitä räyhähenkiä tuntuu pikkuhiljaa löytyvän joka puolueesta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että muutama poliitikko niin Lahdessa kuin valtakunnallisestikin uskoo jossain vaiheessa tulevansa valituksi diktaattoriksi. Mitenkään muuten en voi käsittää heidän toimintaansa, jossa sillat poltetaan joka suuntaan. Johtavana ajatuksena on se, että vain minä olen oikeassa ja siitä ei keskustella. Ei näin.

Vielä on mahdollista kääntää kelkan suunta takaisin päin ja ruuvata poliittista keskustelukulttuuria inhimmillisempään suuntaan, niin Lahdessa kuin muuallakin. Tosin kuntavaalit odottavat jo ihan nurkan takana ja pahoin pelkään, että räyhääminen somessa ja valtuustosaleissa vain kasvaa mitä lähemmäs vaaleja tullaan. Sillä kun saa kivasti palstatilaa ja peukutuksia somessa.
Olisiko meidän äänestäjien myös syytä katsoa peiliin? Sellaiset päättäjät me saamme, jotka sinne äänestämme. Se, että öykkäröinti ja huono käytös on lisääntynyt politiikassa viime vuosina merkittävästi, tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useampi kansalainen on nähtävästi sitä mieltä, että näin meidän yhteisiä asioita pitää hoitaa? Olemmeko menossa kohti politiikan villiä länttä, jossa nopein vetäjä on aina oikeassa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011