Suomalainen odottaa kesälomaansa kuin maratoonari maaliviivaa. Pitkän talven ja kevään aikana mielessä siintävät aurinkoiset päivät, kiireettömät aamut ja täydellinen rentoutuminen. Sitten loma alkaa – ja samalla käynnistyy operaatio, joka muistuttaa enemmän sotilaallista erikoisharjoitusta kuin lepojaksoa.
Jostain syystä suomalainen ei osaa vain olla. Heti ensimmäisenä lomapäivänä laaditaan lista asioista, jotka on ehdottomasti tehtävä. Mökki pitää maalata. Terassi öljytä. Vene huoltaa. Sauna pestä. Marjat poimia. Kalat pyytää. Sukulaiset tavata. Lasten kanssa retkeillä. Festareilla käydä. Ja tietenkin tehdä se kuuluisa ”rentouttava lomamatka”, jonka jälkeen tarvitaan vielä toinen loma palautumiseen.
Monessa perheessä loma muistuttaa projektia, jossa jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä täydellinen kesä tarkoittaa. Toinen haaveilee riippumatosta ja hyvästä kirjasta. Toinen näkee mielessään Excel-taulukon, jossa jokainen kesäviikonloppu on täytetty minuuttiaikataululla. Lopulta kukaan ei enää muista, miksi missään piti käydä, mutta aikataulusta pidetään kiinni kuin valtion budjetista.
Erityisen mielenkiintoinen ilmiö on mökkeily. Suomalainen lähtee mökille rentoutumaan, minkä jälkeen hän viettää kolme viikkoa kantamalla lautoja, kaivamalla ojia, korjaamalla kattoa ja taistelemalla hyttysiä vastaan. Kun joku kysyy, miten loma meni, vastaus kuuluu ylpeänä: ”En ehtinyt istua kertaakaan.” Siinä vaiheessa ulkopuolinen voisi varovasti tiedustella, oliko kyseessä sittenkään loma.
Ehkä kesäloman suurin paradoksi onkin se, että sitä odotetaan lepäämistä varten, mutta usein siitä tehdään vuoden kunnianhimoisin suoritus. Rentoutuminen muuttuu tavoitteeksi, jota kohti pusketaan hiki otsalla.
Entä jos tänä kesänä kokeiltaisiin jotain vallankumouksellista? Jätettäisiin osa listoista tekemättä. Annettaisiin nurmikon kasvaa päivän tai pari liian pitkäksi. Siirrettäisiin yksi retki ensi vuoteen. Istuttaisiin terassilla ilman, että samalla pitäisi maalata sitä.
Saattaa nimittäin olla, että parhaat lomamuistot eivät synny suorittamisesta vaan siitä, ettei tee yhtään mitään. Ja mikä parasta – silloin syksyllä voi olla hieman pienempi riski joutua pohtimaan sekä työpaikalle paluuta että avioeroasianajajien puhelinnumeroita samalla kertaa.
Me täällä toimituksessa sinnittelemme töissä vielä viikon verran ensi viikon kesänumeron parissa, joten omat lomasuunnitelmat saavat vielä hetken odottaa…
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi