Vuosien 2020–2026 ajanjakso jää suomalaisten lasten ja nuorten muistiin poikkeuksellisena aikana. Harva sukupolvi on joutunut kasvamaan yhtä monien samanaikaisten kriisien keskellä. Vaikka Suomi on edelleen turvallinen ja vakaa maa, maailman tapahtumat ovat heijastuneet myös tänne – koteihin, kouluihin ja nuorten mieliin.

Koronapandemia katkaisi monen lapsen ja nuoren arjen. Koulut siirtyivät etäopetukseen, harrastukset keskeytyivät ja ystävien tapaaminen muuttui rajoitetuksi. Monelle nuorelle juuri ne vuodet, jolloin sosiaaliset suhteet ja identiteetti rakentuvat, kuluivat eristäytyneissä olosuhteissa. Vaikka suuri osa nuorista sopeutui tilanteeseen yllättävän hyvin, jäljet näkyvät edelleen esimerkiksi lisääntyneenä yksinäisyytenä ja mielenterveyden haasteina.

Samaan aikaan maailma ympärillä muuttui levottomammaksi. Ukrainan sota toi sodan Eurooppaan tavalla, jota moni nuori ei ollut aiemmin kokenut. Uutiskuvat, keskustelut turvallisuudesta ja jatkuva epävarmuus ovat vaikuttaneet siihen, miltä tulevaisuus näyttää nuorten silmissä. Myös Lähi-idän pitkittyneet konfliktit ja maailmanpolitiikan jännitteet ovat lisänneet tunnetta siitä, että maailma on entistä arvaamattomampi. Kansainvälisen politiikan kärjistyminen on vahvistanut tätä epävarmuutta. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin toiminta on monin paikoin arvaamatonta, mikä on lisännyt huolta maailmanpolitiikan suunnasta. Kun globaalit suurvallat toimivat ristiriitaisesti, myös pienen maan nuoret seuraavat uutisia tarkemmin kuin ehkä koskaan aiemmin.

Taloudelliset vaikutukset näkyvät arjessa konkreettisesti. Inflaatio, energian hinnan nousu ja valtiontalouden kiristyminen ovat vaikuttaneet monien perheiden tilanteeseen. Nuoret aistivat helposti vanhempiensa huolen toimeentulosta, ja se voi heijastua heidän omaan turvallisuuden tunteeseensa.

Silti tämän ajan tarinassa on myös toinen puoli. Suomalaiset nuoret ovat osoittaneet poikkeuksellista kykyä sopeutua ja kantaa vastuuta. He ovat oppineet nopeasti uusia tapoja opiskella, keskustelleet avoimesti mielenterveydestä ja seuranneet yhteiskunnallisia kysymyksiä aiempaa aktiivisemmin. Monelle kriisit ovat myös vahvistaneet halua vaikuttaa tulevaisuuteen.

Siksi tärkein kysymys ei ole vain se, mitä nämä vuodet ovat tehneet nuorille – vaan mitä me aikuisina teemme nyt. Lasten ja nuorten usko tulevaisuuteen ei synny pelkistä sanoista, vaan teoista: turvallisista kouluista, toimivista palveluista ja siitä, että heidän huolensa otetaan vakavasti.

Juuri nyt nuoret tarvitsevat ennen kaikkea viestin siitä, että vaikeista ajoista huolimatta tulevaisuus on rakennettavissa. Se on sukupolvelta toiselle siirtyvä lupaus – ja meidän velvollisuutemme pitää siitä kiinni.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi