Viime viikonloppuna kisailtiin perinteiset Salpausselän kisat jo 95. kerran. Lumeton talvi aiheutti varmasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä kisajärjestäjille, mutta viime viikon pakkasjakso pelasti kisat Finlandia-hiihdon kaltaiselta katastrofilta ja kisaladut olivat erinomaisessa kunnossa. Tunnelma katsomoissa oli kohdillaan ja kuulemma yleisötavoitteeseenkin eli 30 000 kävijään päästiin. Parhaiten tässä varmasti auttoi lauantai-päivän komea aurinkoinen keli sekä hiihtoladulla suomalaisten menestys, joka on ollut kateissa käytännössä koko kauden. Kruununa tietenkin Iivo Niskasen voitto miesten 15 kilometrillä.
Itse olen käynyt kisoissa jo ihan pikkulapsesta asti, joten nämä taisivat olla itselleni 50:nnet Salpausselän kisat. On aina mukava tulla Selälle nauttimaan huippu-urheilusta ja tunnelmasta katsomossa. Vaikka katsojia on vähemmän kuin huippuvuosina, niin tunnelma on aina ollut Selällä erinomainen. Kisamakkara ja kuuma kaakao kuuluvat lähtemättömästi ainakin minun kisatraditioihini, enkä voisi oikeastaan edes kuvitella, että katsoisin kisat pelkästään televisiosta. Kyllä paikan päälle pitää päästä.
Monet lahtelaiset tuntuvat kuitenkin nykyään suhtautuvan kisoihin hälläväliä- tyyliin. Kisat eivät kiinnosta ja hyppyrimäetkin pitäisi kuulemma purkaa pois. Somessa ihmetellään, että kuka siellä kisoissa viitsii käydä ja päivitellään kuinka vähän porukkaa kisoissa on. Ja kun ei ne suomalaisetkaan siellä pärjää. Totta osaksi, mutta olisiko kuitenkin fiksumpaa lähteä kisoihin paikan päälle, niin kauan kuin meillä tämmöinen legendaarinen tapahtuma vielä on olemassa? Ketä se oikeasti hyödyttää, että kisoja vähätellään ja haukutaan? Ja odottakaahan vain, kun joku suomalainen alkaa menestymään taas mäkihypyssä. Silloin myös mäkimonttu saadaan taas täyteen. Me suomalaiset olemme nimittäin varsinaista gloryhunter-kansaa eli meitä kiinnostaa loppujen lopuksi vain ja ainoastaan menestys, oli laji sitten mikä tahansa. Esimerkiksi norjalaisille hiihto on elämäntapa, meille hiihto on vain voittoja tai tappioita.
En yksinkertaisesti ymmärrä ihmisiä, jotka ovat jopa vahingoniloisia siitä, ettei Salppurin kisoissa käy ihmisiä. Kisathan tuovat Lahteen joka tapauksessa paljon ihmisiä, jotka käyttävät rahaa ja palveluita kaupungissamme. Lahden maine talviurheilukaupunkina on vertaansa vailla ja samalle viivalle voi laittaa Euroopasta korkeintaan sellaiset legendaariset paikat kuin Innsbruck tai Oslon Holmenkollen. Miksi ihmeessä Lahden pitäisi luopua yhdestä vahvimmista brändeistään? Jatkossa on pidettävä huoli siitä, että kisat näkyvät myös kaupungilla, sillä Lahti on talviurheilukaupunki ja sen pitää kisojen aikana myös näkyä ja kuulua. On täysin turha ripotella tuhkaa kisajärjestäjien päälle, sillä he tekevät hyvää ja pyyteetöntä duunia. Suurin osa vieläpä vapaaehtoisina ja vuodesta toiseen. Hattu päästä ja kiitos hienoista kisoista. Ensi vuonna taas uudestaan!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi