Miksi tavallisen lahtelaisen pitäisi olla kiinnostunut datakeskuksista ja sähkömarkkinoista? Siksi, että kyse on meidän sähkölaskusta, työpaikoista ja siitä, kuka maksaa tarvittavat energiainvestoinnit.
Suomi on luottanut liikaa siihen, että markkinat ja energiayhtiöt ratkaisevat sähköjärjestelmän ongelmat. Yritykset tavoittelevat kannattavaa liiketoimintaa, mutta valtion tehtävä on huolehtia sähkön riittävyydestä, kohtuullisesta hinnasta, huoltovarmuudesta ja ympäristövastuusta.
Datakeskusten vyöry on paljastanut järjestelmän heikkoudet. Kansainväliset teknologiayhtiöt suunnittelevat miljardiluokan investointeja, mutta kunnat ja kaupungit ovat tässä pelissä liian pieniä toimijoita. Tarvitaan kansalliset pelisäännöt, joissa uudet suuret sähkönkäyttäjät velvoitetaan osallistumaan uuden sähköntuotannon, säätövoiman ja sähköverkon rahoittamiseen. Investointien on tuotettava myös kotimaista arvonlisää, ja niiden ympäristövaikutukset on arvioitava kokonaisuutena. Suurkäyttäjien on tuotava Suomeen ratkaisuja ja rahaa, ei pelkästään lisää sähkönkulutusta.
Orpon ja Purran hallituksen olisi pitänyt olla hereillä jo aikaisemmin. Edes Googlen ja muiden suurten toimijoiden hankkeet eivät johtaneet riittäviin uudistuksiin. Todennäköistä on, että osa datakeskusten aiheuttamista lisäkustannuksista päätyy tavallisten sähkönkäyttäjien maksettavaksi.
Erityinen ongelma on säätövoiman riittävyys. Kun tuuli ei puhalla ja kulutus on korkealla, sähkön hinta voi nousta rajusti. Säätövoimakapasiteettia on ajettu alas, vaikka sitä tarvitaan yhä enemmän. Tämä kehitys on kestämätön. Markkinoille on tuotava uutta säätövoimaa mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti. Tarvitsemme kilpailutetun kapasiteettimekanismin, joka kannustaa investoimaan ja varmistaa, että tuotantokapasiteettia pidetään käyttövalmiina myös silloin, kun sitä tarvitaan vain harvoin. Näin voidaan hillitä hintapiikkejä ja parantaa sähkön toimitusvarmuutta.
Uutta säätövoimaa suunnitellaan myös fossiilisen tuontimaakaasun varaan. Samalla kotimaisen biokaasun mahdollisuuksia on laiminlyöty. Biokaasu voisi korvata osan maakaasusta, vahvistaa huoltovarmuutta ja luoda työpaikkoja. Myös energiavarastoja ja kulutusjoustoa tarvitaan.
Nykyinen sähkömarkkina on osalle tuottajista erittäin kannattava. Hintapiikit voivat tuoda huomattavia lisätuloja esimerkiksi vesi- ja ydinvoimalle. Uusi säätövoima vähentäisi näitä tuottoja. Siksi myös Energiateollisuuden edunvalvontaa on tarkasteltava kriittisesti: nykyinen järjestelmä ei välttämättä palvele kuluttajien ja kansantalouden etua. Eli lauletaan sitä laulua mitä yritykset haluavat.
Suomi tarvitsee monta uudistusta. Sähkön hinnanmuodostus on avattava riippumattomalle tutkimukselle. Säätövoimalle tarvitaan kilpailutettu kapasiteettimekanismi ja kotimaiselle biokaasulle todellinen kasvuohjelma. Datakeskusten on maksettava aiheuttamansa verkkokustannukset ja osallistuttava uuden tuotannon ja säätövoiman rahoittamiseen. Pelkät pr – tarkoitukseen tehnyt professuurit ei nyt riitä. Kuluttajien ja myös tuotannollisen teollisuuden hintasuojaa on vahvistettava. Kaikki tämä ei voisi nyt odottaa kevään eduskuntavaaleihin saakka. Orpon ja Purran hallituksen on otettava nyt vastuu uudistuksista. Jotain tapahtuu, mutta ei tarpeeksi. Työ- ja elinkeinoministeriön olisi pitänyt valmistella ja johdettava kokonaisuutta heti kun ongelmat oli nähtävissä.
Suomen puhdas sähkö on kansallinen kilpailuetu. Sen hyötyjen on jäätävä Suomeen ja näyttävä myös tavallisten suomalaisten arjessa.
Ville Skinnari

