”Me panostamme kasvuun”. Meillä on 500 toimenpidettä. Luomme 100 000 uutta työpaikkaa. Leikkaamme, mutta oikeudenmukaisesti. Panostamme Soteen.”. Tässä alkuun muutama sitaatti Orpon ja Purran hallitukselta ja näitä yhden lauseen onelinereita riittää. Todellisuuden tiedämme. Ei tarvitse kuin katsoa ympärille ja keskustella tavallisten ihmisten tai yrittäjien kanssa. Elämme selviytymistaistelua, jossa visio puuttuu ja pelottelulla viedään viimeinenkin toivo.

Tähän kaikkeen pirisitävä uutinen oli energia-asioista vielä vähän aikaa vastaavan ministerin eli Kai Mykkäsen ulostulo uuden ydinvoimalan tarpeellisuudesta Suomeen. Fakta on, että Suomeen tarvitaan vakaata ja edullista sähköä. Eikä tuuli tai aurinko sitä ole. Uuden ydinvoimalan rakentaminen kuitenkin kestää ja siksi olisi tärkeää, että Suomessa olisi ja tänne olisi tulossa tarpeeksi teollista kysyntää sähkölle. Nyt suunta on päinvastainen eli kysyntä laskee, kun teollisuus supistuu. Datakeskukset ovat toki tähän piristys, mutta mitään työllistävää teollisuutta se ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä. Vetylaitokset tarvitsevat myös vakaata perusvoimaa, mutta ne eivät ole realistisia ilman merkittävää julkista tukea. Ennen Suomessa oli teollisuutta, joka halusi ja tarvitsi ydinvoimaa ja oli siksi siihen halukas sijoittamaan. Nyt halukkaita on vähemmän, mutta ehdottoman kannattavaa olisi nyt liikkua nopeasti, koska aika ei ole puolellamme. Se on itseasiassa Ruotsin puolella, jonne on syntynyt koko ajan uutta teollisuutta ja investointeja.

Orpon hallitus lupasi hallitusohjelmassa uuden energiastrategian, mutta vasta nyt kuulemme jotain suurempaa ajattelua. Mikä kesti näin kauan? Hallituskausi alkaa olla puolivälissä. Suomessa on vuosikymmeniä tehty fiksua energiapolitiikkaa ja ilman uutta (Venäjän) raaka-ainepulaa hinnoittelu olisi edelleen maltillisempaa esimerkiksi Lahdessa. Omistaja luonnollisesti päättää millaisen tuoton se haluaa.
Tuulivoimaa on jo tarpeeksi eikä uudet hankkeen enää menee edes kaupaksi. Silti esimerkiksi Päijät-Hämeeseen Padasjoelle ja Pirkanmaalle Kuhmoisiin suunnitellaan väkipakolla tuulivoimaa kuntien taloutta ”pelastamaan”. Toivottavasti kuntapäättäjistä löytyy voimaa sanoa ei konsulttien kiimalle. Tätä samaahan nähtiin Lahdessa, kun Lahti Energiaa haluttiin väkisin myydä eikä Mikkelin esimerkki silloin vielä ollut kertonut ilmeisesti tarpeeksi selkeästi tosiasioita.

Mutta miten uusi ydinvoimala nyt sitten rahoitettaisiin? Käytännössä ministeri Mykkänen kertoo, että valtion eli veronmaksajien piikki uudelle ydinvoimalalle on auki. Olisi ollut reilua myös kertoa, mitä hallitus tekee Suomea koettelevalle krooniselle investointivajeelle ja korjaisi esimerkiksi Fazerin jätti-investoinnin peruneet verolinjaukset.

SDP ei asetu poikkiteloin uuden ydinvoimalan tielle, se on selvää. Mutta peräämme hallitukselta nyt vastuuta ja visiota siitä, miten Suomi nostetaan suosta. Uuden ydinvoimalainvestoinnin on tuotava Suomeen työtä, toimeentuloja ja investointeja ennen kuin suomalaisten rahapussille mennään.
On toki mahdollista, että samaan aikaan kun Suomen hallitus odottelee kädet ristissä talouskasvun alkamista, Fortum tekee päätöksen ydinvoimalan rakentamisesta Ruotsiin, jossa näkymät ovat monin tavoin valoisammat.

Ville Skinnari

PS. Mikkelin jäljet eivät tunnu pelottajan ainakaan kaikkia porilaisia. Pori äänestää pian oman energiayhtiön myynnistä sijoittajille. Olisiko nyt aika tehdä lainsäädäntöä, joka kieltää vesiyhtiöiden lisäksi myös julkisessa omistuksessa olevien energiayhtiöiden myynnin ulkopuolisille? Mielestäni olisi ja siksi tähän liittyvän kansalaisaloitteen lisäksi vastuuministerin tulisi valmistella lakiesitys välittömästi. Se olisi nopein tapa saada laki voimaan.

Luin joululomalla (millä hiton lomalla?) Eva-Riitta Siitosen perhekirjan, jossa maukasta tarinaa mm. Fredistä. Siitosten edesmennyt tytär antoi ohjeen, jota minäkin aion noudattaa. ”Ystävällisyys on paras kosto.” Näiltä riveiltä on turha tämän jälkeen etsiä minkään sortin negailua. Paitsi joskus. Nyt siis kehumaan.

Seurasin useammassakin haastattelussa Nuorten Leijonien kipparin Aaro Kiviharjun jutustelua. Olipahan kypsä poika loistavalla ulosannilla. Ja kaiken kukkuraksi Pelimies.

Antti Tuisku on tuonut väriä hiihtomaailmaan. Positiivinen mies hienolla asenteella. Ei tärkeintä ole voitto vaan jalo kilpa! Luulin jo, että musiikkimestari hallitsee myös lentoelämää, sillä tekstitv otsikoi, että tuisku sotki lentämisen. No, se korjattiin, että lumituisku.

Sydäntä lämmitti, kun näin telkkarissa, kuinka Juhamatti Yli-Junnila naurahti. Jospa mies rentoutuisi kuten koko piristyvä Pelsu.

Pelicansin A-nuoret, siis U20, kävi Tampereella nuijimassa Ville Niemisen valmentaman Tapparan. Laitetaan mieleen joukkueen pelaajista esimerkiksi teholinko Joonas Paqvalin, pakki Onni Amhandi ja molari Frantisek Poletin.

Jo vuodesta 1969 vaikuttanut Kortteliliiga ansaitsee kehut vaikka joka numerossa. Poimin palkintogaalasta nimet Ismo Takala, Mika Lindgren ja Kirsi Orjamo, esimerkillisiä toimijoita muiden mainioiden joukossa.

Lopuksi onnittelut tänä perjantaina synttäreitään viettävälle Kari Hyytiälle. Vanhene Lyde, mutta älä koskaan enempää aikuistu.
Mukkulasta mies lähti, Saksalassa siitä tuli tähti. Liipolassa aikaa vietti, Hesassa asioita mietti, nyt juhlii Hollolassa, Lennartin hoivassa. Onnea!

Runon poikasen väsäsi kaveruudesta kiittävä
Raine Järvinen

”Ilo pintaan, vaik syän märkänis.” Tämä monelle karjalaisjuuriselle tuttu sananlasku on pyörinyt mielessäni paljon viimeisten kuukausien aikana. Karjalasta evakkona muualle Suomeen siirtyneet saivat takuulla oman osansa surua, murheita, luopumisen tuskaa ja ikävää. Ja ehkäpä kaiken kurjuuden keskellä tämä sanonta auttoi selviämään.

Olen pohtinut, kun tämän päivän maailmaa katselee historian valossa, niin lieneekö paljon muuttunut. Nykyinen teknologia ainoastaan takaa tiedon välittymisen huomattavasti nopeammin. Itse huomaan vältelleeni tietoisesti television uutisia ja sanomalehtiä, koska uutiset maailmalta ja Suomesta ovat pääasiassa niin masentavia ja synkkiä, että syntyy tarve suojata itseään kaikelta siltä tiedolta. ja löytää ilon lähteitä.

Vaikka vanha sananlasku ei ehkä sellaisenaan tai yksinään ole täysin toimina elämänohje, on siinä kuitenkin jonkinlainen viisauden siemen. Vaikka suru tai kurjuus ei häviä sillä, että sen siirtää pois mielestä, liian suuri määrä surua ja pettymyksiä kaventaa kykyä nähdä ympärillä oleva maailma ja vie kaiken elämänilon. Ilo sen sijaan on hyvä vastalääke silloin, kun elämä tuntuu liian synkältä ja ahdistavalta. Ilo voi olla ikään kuin keidas surun keskellä. Silloin kun suru on tuoretta ja kaiken nielevää ei ehkä edes kaipaa iloa, mutta jos suru ja ahdistus jatkuu pitkään, jopa vuosien ajan, ilon keitaat tuovat kaivatun lepohetken suremiselle.

Ensi sunnuntain Raamatunteksti kertoo Kaanan häistä ja ihmeestä, jossa Jeesus muuttaa veden viiniksi. Ollaan ilon keskellä hääjuhlassa. Tämä kertomus muistuttaa myös meitä pysähtymään ilon hetkiin. Mikä sinulle tuottaa iloa? Yhdenkin iloa tuottavan asian huomaaminen saattaa muuttaa harmaan päivän aurinkoiseksi.

Hanna Rikkanen
pappi, Launeen srk

Viimeksi jäätiin laulamaan ja laulaen se vaihtui vuosikin. Sävelten lomassa ennustelin tulevaa. Tinasta, tinasta. Innostuin, kun tina tiesi nuorten hopean. Onnea Nieminen, Kumpulainen ja Kiiskinen, jota edelleen pidän pelsuna.

Ensin tina näytti huonot puolensa. Sen mukaan lihon edelleen ja Pelsu vaihtaa sarjaa.

Pleioutissa Jukurit lyö Turkoosit jatkoaikamaalilla, jonka viimeistelee Alex Haatanen Sakke Hämäläisen syötöstä.

Myös liigakarsinnoissa mennään pitkän kaavan kautta, koska Bartosak ja Tyrväinen pitävät toiveita yllä. Ratkaisevassa taistossa Jokerit kuitenkin voittaa 3-2. Juhis Aaltonen iskee kypärätempun. Juhis pyytää julkisesti anteeksi.

Otin toisen tinan. Näytti paremmalta. Sellaiselta, että Pelicans pääsi hurmokseen ja nousi pronssipeliin asti. En saanut selvää, miten siinä kävi. Vastus oli Ilves ja Niemelän naama totinen. Mutta ei hymyillyt valmennuksen avuksi tullut Nurminenkaan…

Jalkapallossa näytti siltä, että FC Lahti nousee kirkkaasti takaisin. Hiihtostadikalla joukkue voittaa kaikki pelinsä ja cupissa tulee välieräpaikka. Ilves on kuitenkin 2-1 parempi. Huovila tekee maalin ja ampuu kaksi tolppaa. Jää jossiteltavaa.

Koriksessa Namika, anteeksi LaBa, nousee myös. Säbässä LaSB pitää paikkansa koettuaan tammikuun lopussa herätyksen. Ringetessä Lahteen tulee pronssia, sillä Ollilat mättävät maaleja pelissä kuin pelissä.

Niin tai näin, mennään elämässä sillä samanlaisella positiivisuudella, jolla Milkin kasvatti, keskikentän hidalgo, Jorma Rommi Kallio johti Kuusysin aikanaan hurjaan menestykseen.

Mukavaa kuluvaa vuotta toivoo

Raine Järvinen

Minut on kastetuttu pienenä vauvana. Vanhempani ovat myöhemmin kertoneet, että minut kastoi rovasti Risto Santala isovanhempieni kodissa. Kastejuhlassa kummitätini piti minua sylissään ja olin puettuna samaan valkoiseen kastemekkoon, jossa oli kastettu jo monta muutakin saman suvun jäsentä. Ympärillä olivat läheiset ja rakkaat, jotka rukoilivat minun ja perheeni puolesta.

Sain kasteen lahjan silloin, kun olin aivan pikkuinen, enkä vielä ymmärtänyt sen armosta mitään. Silloin en vielä käsittänyt kuinka suurien ja turvallisten käsien varaan minut laskettiin. Olen saanut elää koko elämäni Jumalan kämmenellä. Minut pelastettiin jo kauan ennen kuin edes ymmärsin sitä tarvitsevani. Kasteen armo on suuri!

Ihmisen voi kastaa koska tahansa elämän aikana, mutta meillä luterilaisilla on pitkät perinteet lasten kasteesta. Siinä korostuu se, että kaikki on Jumalan lahjaa, armosta annettua. Kasteessa ikuinen Jumala kutsuu meidät nimeltä omakseen ja lahjoittaa meille pelastuksen. Kirkkoon liitytään kasteen kautta ja sen voi tehdä myöhemmälläkin iällä.

Seuraava aikuisrippikoulu alkaa Launeen kirkolla 22.1. klo 17, tervetuloa mukaan!  (Tiedustelut ja ilmoittautuminen 044 7191472

Maija-Reetta Katajisto

Kohta on joulu! Torstaina pääsin monen vuoden tauon jälkeen musiikkiluokkien konserttiin Sibelius-talolle. Ainakin, jos toivoi valkoista joulua, niin lumetuloa on riittänyt Lahdessa. Aura-autoa odotti varmaan moni eri puolilla Lahtea. Kohtuullisen hyvin kadut saatiin kuntoon, mutta moni tuskailee omakotitalossa ja muillakin pihoilla lumen määrän kanssa. Viikonloppuna tein lumityöt aika monta kertaa eikä maanantaikaan tehnyt poikkeusta. Hyvää kuntoilua ja treeniä ainakin. Kuntosalilla ei tarvinnut ainakaan kuin jalkoja alkuviikolla. Mutta ei pidä valittaa. Helsingissä lunta ei paljon ollut, jäätä ja liukasta sitäkin enemmän. Katujen ylläpito ja auraus kertoo omaa kieltään yhteiskuntamme toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Katsotaan miten talvi nyt Lahdessa menee, mutta apuja tarvitaan monessa kotitaloudessa. Ikäihmisillä tilanne voi olla todella haastava, jos ei ole sukulaisia tai muita auttamassa.

Joulun alla on hässäkkää joka paikassa eikä eduskunta ole siitä poikkeus. Kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen joulua. Tiistaina äänestimme sairaalaverkosta ja äänestyksestä tuli odotetun tiukka. Miksi sairaalaverkosta sitten tuli ja tulee niin kiistanalainen hallituksen esitys? Kysymys on pitkälle alueiden itsehallinnosta. Miltä tuntuu se, että Helsingistä tullaan pakottamaan alueiden yöllä päivystävien sairaaloiden sijainti? Miltä se tuntuu alueille valituista päättäjistä, jotka kuntien ja kaupunkien valtuustoissa on valittu päättämään itse omista asioistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Toinen asia on kokonaan se, saadaanko lakkautuksilla aikaan yleensä mitään säästöjä, koska kuljetettavaa tulee ja se maksaa myös. Päijät-Hämettä tai Lahtea tämä ei koske, mutta ymmärrän hyvin huolestuneisuuden Iisalmessa, Salossa, Oulaisissa tai Kouvolassa, joka tosin sai jo aiemmin oman ratkaisun. Esimerkiksi kroonista sairautta sairastavan perheen on vaikea asua paikkakunnalla, jos apu ei ole lähellä. Säästöjen löytäminen tai todellisten sellaisten on taitolaji. Tästä hyvä esimerkki on myös ARA:n Lahden toimintojen alasajo. Siirto Helsinkiin ympäristöministeriön yhteyteen maksaa jo uusina tietojärjestelminä miljoona euroa.

Valtakunnallisesti lahtelainen puheenaihe on ollut Pelicans. Miksi peli ei kulje? Syitä on varmasti monia ja ulkopuolelta on aina helppo lähteä heittämään kiviä. Mutta arvosteluun kannattajilla on aina oikeus, koska kyse on tulosurheilusta ja ammattilaisista jäällä ja myös vaihtoaitiossa. Pelasin Lahdessa itse 1990-luvun alkupuolen lamavuodet niin liigassa kuin I – divisioonassa. Valmentajat vaihtuivat ja niin joukkueen nimetkin. Menemättä nyt vain Pelicansiin niin ratkaisu ei ainakaan ole lahtelaisen urheilun olosuhteiden alasajo. Kyse on aina kokonaisuudesta. Puistattaa lukea niitä kommentteja, että nyt kun jalkapallo, koripallo ovat pudonneet sarjatasoa alemmaksi, uusia tai parempia olosuhteita ei enää tarvita. Asia on juuri päinvastoin. Lahti nousi jalkapallossa maailmakartalle 1980 – luvulla ja syy oli yksinkertainen. Lahden Suurhalli. Sitä pohjaa saimme elää vielä 1990 – luvun ja vähän ylikin. Virheitä on tehty eikä nykyinen suurhalli eli Lahti Halli palvele kunnolla ketään eikä mitään, koska sen piti olla vain väliaikainen ratkaisu. Joulupukilta voisi kysyä, olisiko uudella valtuustolla voimaa palauttaa suurhalli sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli jalkapalloon (sinne mahtuisi hyvin yleisökin) ja räätälöidä olosuhteet kuntoon koripallolle, jääkiekolle ja salibandylle?

Tänä vuonna en poikkeuksellisesti lähettänyt joulukortteja, koska halusin tehdä jotain konkreettisempaa. Tarjoamme puuroa Lanunaukiolla lauantaina klo 11–13. Tervetuloa joulupuurolle!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Ville Skinnari

On todennäköisesti monta erilaista tapaa sille, kuinka joulu tuntuu turmeltuvan tai menevän pilalle. Aika monesta minullakin on kokemusta. Esimerkiksi ikimuistoisia ovat meidän perheessämme olleet ne kaksi joulua, jolloin aatonaaton tuntumissa on ollut liikaa huolia, kun keittiökoneet ovat pettäneet. Ensimmäinen tapaus koski juuri täyteen ladatun tiskikoneen hajoamista. Sinä jouluna lapsiperheen suurtiskit tiskattiin kaikki käsin. Toisen kerran jouluhiiri oli nakertanut sähköhellan johdon rikki ja joulumme uhkasi jäädä kinkutta. Onneksi tällä kertaa kodinkoneliike toi pyynnöstämme samana päivän uuden sähköhellan.

Ajoituksetkin ovat voineet osoittautua hankaliksi. Aattoon on pitänyt saada mahtumaan liikaa kaikkea: joulurauhan julistamisen kuunteleminen, kirkossa käynti, jouluateria, joulupukin tuleminen ja lahjojen aukaiseminen, jouluevankeliumi ja joululaulut, ehkä joku joulukyläilykin. Ja kaiken tuon piti tapahtua rauhallisesti ja hyvä tunnelma säilyttäen! Tuo tunnelma on hankalin. Piti sekä tavoittaa jotakin lapsuuden ihanista jouluista että välttää pönötystä ja liikayrittämistä.

Itse asiassa otsikkoni kysymyksenasettelussa on jotakin ihan vinksallaan. Joulu ei nimittäin ole niin vain pilattavissa. Ensimmäinenkin joulu oli eriskummallinen: viimeisillään ollut nuori äiti joutui tekemään raskaan matkan veronkannon takia. Synnytyssairaalan virkaa hoiti talli ja kehdoksi piti kelvata eläinten seimi. Eikä siinä kaikki. Koko ajan kuiskittiin, ettei äidin kihlannut mies tainnut olla lapsen oikea isä. Ja tulossa olivat Herodeksen miehet pahoin aikein. Mutta eivät kyenneet mitkään vaikeudet estämään Vapahtajan syntymää.

Me emme saa joulua aikaan emmekä pysty sitä pilaamaan. Keskelle meidän virheitämme joulu tuo viestin taivaasta. Se viesti ei ole riippuvainen ulkonaisista olosuhteista eikä meidän aikaansaannoksistamme. Se kertoo Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta. Tuota sanomaa ei meidän epäonnistumisemme pysty tuhoamaan. Pikemminkin on päinvastoin. Juuri siksi, ettemme ole onnistuneet elämään niin kuin olisimme toivoneet ja meidän olisi pitänyt, on joulun sanoma meille niin tärkeä: joulu tuo anteeksiantavaa mieleltä sekä iloa omaan ja läheisten sydämiin! Riemullista Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Joulurukous:
Pyhä Jumala, anna joulun valon koskettaa sielumme ikävää.
Kiitos siitä, että toivo syttyy maailman pimeälle taivaalle
ja saamme jouluna syntyvässä Pojassasi sen mitä kaipaamme:
armon ja vapahduksen.
Tuo hänet sydämeemme joulun ilosanomassa,
anna kaikkien yhtyä joulun riemuun.
Kaikukoon sinulle ylistys ja kiitos!
Amen.

Pastori Kati Saukkonen,
Launeen seurakunta

Hei Sinä isäntä. Tai hei sinä. Tai hei!

Aloitan Paula Vesalan laulun sanoin. ”Rakas joulupukki minä jälleen kirjoitin. Muistat minut varmaan käythän meillä jouluisin. Viime vuonna toivoin ja sain uudet luistimet…”

Katin kontit, mitään luistimia toivonut ja saanut. Sain konjakkia lääkkeeksi. Väärää merkkiä ja liian vähän enkä ole parantunut. Olethan tänä vuonna tarkempi.

Anteeksi, jos tämä lähti väärille urille. Kirjoitan tätä poikkeuksellisesti Lahdessa ja siksi olen niin täpinöissäni. Ajatus karkailee.

Mitäs pukki tehdään kinkun kanssa? Uudet ravinto-ohjeet eivät suosita. Päinvastoin. Meinaakko syödä? Jos Sinä, niin minäkin. Eiköhän vedetä napa täyteen! Ei kerrota muille.

Taidat olla tänä jouluna antelias. Toit Pelsuillekin ensimmäisen lahjan jo etukäteen. Tarkoitan Bartoa. Tuo joukkueelle lisää pelitaitoa ja luettavaksi Tapparan Savinaisen kirja. Sitä voisivat reissuilla vuorotellen lukea ääneen.

Olen huolissani lahtelaisesta jalkapallosta. Tuo Upi Karjalaiselle Eurojack-kuponki ja hoida, että sillä voittaa muutaman 10 milliä. Kyllä futismiehenä Upi laittais kuntoon Kisapuiston ja FC Lahti olisi Euroopassa.

Toivon lahjaa Hannu Krouville, vaikka hän onkin lahjakas. Jalkapallossa puolusti kovaa ja tarkasti. Saamieni dokumenttien mukaan hänestä olisi voinut tulla myös mäkimies. Toivon hänelle suksia, ei mäki.

Lopetan siihen Vesalaan. ”Tänä vuonna en toivo tavaroita, toivon, että oltais terveenä, tänä vuonna toivoisin vain rauhaa sekä toisistamme välittämistä.”

Nähdään pukki, terveisin

Raine Järvinen

Kolmannen adventin raamatullinen henkilö on Johannes Kastaja. Viikon evankeliumiteksti kertoo myös Johanneksesta. Hän jää Raamatussa hieman sivurooliin, sillä hänestä ei kerrota kovinkaan paljon. Kuitenkin Johannes Kastajalla on tärkeä merkitys kolmantena adventtina, sillä hänessä profetiat ovat täyttymässä. Johannes kehotti ihmisiä valmistautumaan, sillä häntä vielä voimakkaampi oli tulossa. Hän tarkoitti Jeesusta.

Valmistautuminen ja odottaminen sopii hyvin joulun aikaan sekä adventin teemoihin. Perinteisesti sitä on tehty vaikkapa käymällä adventin ajan messuissa, avaamalla joulukalenterin luukkuja tai tekemällä käytännön jouluvalmisteluja. Meidän valmistelumme ja odottamisemme kertoo siitä, että jotain merkittävää on tulossa. Joulu ei ole vain yksi hetki vuoden pitkässä kierrossa, vaan siinä on läsnä jotakin poikkeuksellista. Joulu herättelee meitä auttamiseen, pyhyyteen ja hartauteen.

Kun ajattelet tulevaa joulua voit hetken pohtia minkälainen joulu on sinulle tärkeä ja miten lapseksi syntynyt Kristus voi olla sinun joulussasi läsnä.

Ville Hakulinen