Hyvä henki

Nuoruudessani koulumaailmassa käytettiin usein käsitettä luokkahenki. Se saattoi olla hyvä tai vähemmän hyvä.  Myös armeijasta tai työpaikastaan kertovat ovat voineet kertoa ryhmänsä tai työyhteisönsä ”hengestä”.  Ilmaisu on kuitenkin epämääräinen ja asia abstrakti. Tulkinnan varaa jää paljon.  Hyvä henki ryhmässä tai yhteisössä merkinnee muun muassa sitä, että ketään ei jätetä yksin ja jokaiselle annetaan työrauha ja mahdollisuus oppia. Yhdessä pidetään yllä positiivisuutta sekä rakentavia puhe- ja ajattelutapoja.

Moniulotteinen ja tärkeä asia siis.  Helluntain lahja- Pyhä Henki –  on sekin moniulotteinen ja vaikutuksiltaan merkittävä.
Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen häneen uskoville puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi ja helluntaina tuo lupaus toteutui.
Pyhä Henki on yhteyden, voiman, totuuden ja rakkauden henki. Se opettaa luomaan kunnioittavaa yhteyttä erilaisten ihmisten kesken, palvelemaan toisia ja elämään sovussa ja rauhassa. Kristus on Pyhän Hengen avulla läsnä arjessamme ja elämässämme.
Pyhä Henki merkitsee yksilön ja yhteisön elämässä suurta siunausta.  Sen vaikutuksesta yhdenvertaisuus toteutuu ja rakkaus saa virrata vapaana.

Valoisaa ja riemullista helluntaita kaikille!

Johanna Hurtig 

Sodan jatkuminen ei ole kenenkään etu

Aluksi syvä osanottoni Juhani Melasen omaisille ja läheisille. Hänen ajatuksiaan ja kärkevääkin, mutta osaavaa haastamista yhteiskunnallisissa asioissa jäämme kaipaamaan. Keskustelimme paljon vielä keväänkin aikana Lahdelle ja Suomelle tärkeistä asioista. Monta asiaa jää työlistalle meille nuoremmille.

Tapasin israelilaisen Breaking the Silence -järjestön edustajia Ori Givatin ja Joel Carmelin eduskunnassa. Breaking the Silence on merkittävä ja tunnettu israelilainen veteraanisotilaista koostuva kansalaisjärjestö, joka on tehnyt 20 vuotta tärkeää työtä ihmisoikeuksien puolustajana. Järjestö pyrkii kasvattamaan tietoisuutta miehityksen arkipäivästä Itä-Jerusalemissa, Länsirannalla ja Gazassa
Tel Avista Helsingissä vierailevilla järjestön edustajilla oli vahva viesti siitä, miten vahingollinen järjestelmä Israelin miehitys on myös israelilaisille, ja että monet Israelin armeijassa palvelleet vastustavat miehitystä ja sotatoimia. Breaking the Silence kerää sotilailta todistuksia siitä, millaista armeijassa palveleminen on, kun työtehtäviin kuuluu muun muassa palestiinalaisten kotien miehittäminen ja lasten pidättäminen, ja miten Israelin järjestelmä toimii.

Järjestö kritisoi Israelin armeijan doktriinia ja toimintatapoja, muun muassa siviiliuhrien määrän osalta. Ainoa ratkaisu heidän näkökulmastaan on sodan lopettaminen ja miehityksen päättäminen, sillä miehityksen jatkuessa eivät palestiinalaiset tai israelilaisetkaan voi elää rauhassa.

Kansalaisjärjestöjen kuuleminen ja kansainvälinen yhteistyö Israelin ja Palestiinan tilanteeseen liittyen on erityisesti nyt erittäin tärkeää. Suomen ja EU:n on jatkettava ja vahvistettava pyrkimyksiä sodan lopettamiseksi mahdollisimman pian. Sodan jatkuminen ei ole myöskään israelilaisten etu.

Mutta sitten vielä Lähi-Idästä Lahteen. Lahden valtuustossa äänestetään ensi maanantaina kaupungin historian suurimmasta yksittäisestä asiasta eli Lahti Energian myynnistä. Olen virkamatkalla silloin ETYJ – asioissa Lissabonissa, mutta varajäsenemme ovat paikalla ja meillä on asiaan aivan selkeä ja yhteinen kanta. Lahti Energiaa ei pidä myydä. Kaupunginhallituksen tiukka äänestys asiasta ratkesi siihen, että Perussuomalaiset eivät olleet kutsuneet varaedustajaa paikalle. Miksi? Suurimmassa mahdollisessa asiassa? Syitä voi vain arvailla.

Jalkapallossa lahtelaisten alkukausi on ollut takkuinen, mutta niin on ollut Kisapuistonkin tilanne. Viime viikolla pelasimme viikonloppuna perinteisen Parlamenttien välisen jalkapalloturnauksen Bernissä Sveitsissä. Kolme peliä kahdessa päivässä toi Suomelle mestaruuden voitoilla Saksasta, Itävallasta ja Sveitsistä.

Ville Skinnari

Karsa FC 50

Yksi Kortteliliigan huipuista on ollut Karsa. Sain käsiini sen perustamista koskevan kirjoituksen. Keväällä 1974 istuivat englannin tunnilla Semi, Peku ja Rilo. He tunsivat huolta rapistuvasta kunnostaan ja iloisista viikonlopuistaan.
Alettiin porukalla pohtia liikunnallisen harrastuksen aloittamista. Peku ehdotti hevospooloa ilman kannatusta. Hevoset puuttuivat, jalkapallo oli!

Sinä päivänä jalkapalloilun ilosanoma levisi ja Karsa, jos ei nyt syntynyt, niin siitettiin. Lahden Lyseo oli silloin hetken Kariniemen Yhteislyseo. Siitä nimi Kariniemen Sarastus, Karsa FC. Legenda oli syntynyt.

Ihme kyllä, Karsa ei koskaan liigaa voittanut. Hopeaa tuli kolmasti ja kaksi kertaa pronssia. Cupissa joukkue jäi toiseksi 1975.

Karsa oli lyseolaisten joukkue, mutta pelaamaan pääsi, jos asui Kirveskadulla. Sieltä tuli Hannu Nissinen, maalitykki, jolta jäi jokunen osuma tekemättä mm. Etelä-Lahden ylpeyttä Napakkaa vastaan. Voitolla Karsalle kultaa, mutta Napakka oli tyly. Ispi Lius iski maaleja Sunien syötöistä. Kokon Kaitsu torjui upeasti ja Sulppi raatoi.

Kerran Karsa uusi mestaruudesta. Tärkeä pinna oli mennyt Tallukkaa vastaan Kake Rivinojan tasoittaessa 2-2:een. Uusinnan voitti kuuluisa Kulma 2-0. Karsassa tapahtumista vaiettiin vuosikymmeniä.

Moni, niin moni nimi, anteeksi jää mainitsematta, mutta Karsaan liittyvät oleellisesti mm. Ale Andersson, Suke Suominen, Make Uronen, Sami Rämö, Matti Salminen, Huotarit ja aina HJKhon asti yltänyt Pekka Kanerva. Ja tietysti Kyyrön Make. Puhumattakaan Lempisen Ossista, valiokoutsista.

Ehdotan juhlaotteluksi Karsa-ReWa. Ihan vaan kävelyjalkapalloa, tietyistä syistä. Voin tulla tuomariksi, ohjat täytyy pitää jonkun käsissä. Tai ei kai se enää niin vakavaa ole.

Kesäjuhlissa voi kajauttaa. ”Kun viettävät vanhat ystävät iltaa, nauru on herkässä aina. Vaikk kyyynelkin karkaa liikuttuvilta, surut ei Karsaa paina. Pyöreät vuodet saavutetaan, ette oo vanhoja mutta, naamasta huomaa, ette oo ihan nuoriakaan.”

Karsa tunnettiin ja tunnetaan myös upeista naisistaan.

Raine Järvinen

Hape Kampman, 70

Hape liittyy myös Etelä-Lahteen, vaikka on monen paikan mies. Syntynyt Oulussa, kiertänyt siellä täällä ja asettunut Lahteen. Asunut jopa Saksalassa ja opettanut Launeella, erityisopen paperit kun on taskussa.

En nyt ala sen tarkemmin Hapen ansiolistaa purkamaan, koska kaikkihan miehen meriitit tietävät. Sitä mietin, että tuleeko lempinimi Hopeakettu Mypan aikaisista neljästä SM-hopeasta?

Hape tunnetaan myös Tampereella. Hän oli nostamassa Tamua liigaan. Kuten Kumua. Kuten AC Oulua.

Julle Suni muistelee Hapen olleen junnuna väkkärä innokas reippaalainen. Yllätys minulle oli, että hän oli erityisen lupaava jääkiekossa. Lähes kaverinsa Pile Koskisen tasoa…huom. Harri on lahjakas puhuja.

Harri Kampman

Reipas oli Hapelle kaikki kaikessa. Muistan, kuinka 1967 Kisarissa kuulutettiin Upon pelissä, että Reipas hävisi Hakalle 1-9. Hape kirmasi pääkatsomon edessä edestakaisin ja huusi epätoivoisesti pienen pojan vimmalla: – Ei voi olla totta, ei voi olla totta!

Reippaassa Hape pelasi neljä pääsarjaottelua. Turun Pyrkivässä hän loisti divarissa kaverinaan Ave Nieminen, jolle Turun murre tarttui Hapea voimakkaammin.

Ehtoopuolella seuraksi valikoitui LTP. Hape oli tietysti Kingi. Silloin valmentaja Olli Salminen kohahdutti kerran laittamalla Hapen vaihtoon. Hape ei ymmärtänyt. No, toisella jaksolla Hape pääsi irti ja verkko heilui. Muistaakseni.

Olen varma, että Hapen sydän on pallonmuotoinen. Tekniikkapallon. Eikä se siitä pienene edes golfpallon kokoiseksi.

Lämpimät onnitteluni toivesävelmin Kaiken takana on nainen. Ullan kanssa rakkaus on roihunnut vuodesta 1972. Terveyttä tuleviin vuosikymmeniin. Jaksa Harri jaksa! Maanantaina on aihetta juhlaan. Ai niin, onnet myös Jannelle. Olet kasvattanut hienon Isän.

Raine Järvinen

Äidistämme kiitämme

Toukokuun toinen sunnuntai on omistettu äideille. Tänä vuonna samaan päivään osuu Pyhän Hengen odotuksen sunnuntai. Äidiksi useimmiten tullaan myös odotuksen kautta. Joskus odotus on lyhyempi ja äidiksi tullaan mutkattomaksi. Toisinaan matka äidiksi on pitkä ja kipeä. Ja joskus käy niinkin, että toive äitiydestä ei koskaan toteudu. Äitejä ja tarinoita äitiyden takana on niin monenlaisia.

Helatorstaina, Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä, Jeesuksen seuraajat jäivät odotuksen tilaan. Jeesus lähti ja jätti vain lupauksen Pyhästä Hengestä. Helposti voisimme ajatella, että se oli päivä, jolloin meidät jätettiin oman onnemme varaan. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan pian koitti helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Jumalan rakkaus kantaa meitä aina. Pyhä Henki yhdistää meitä ja vakuuttaa meille, että me olemme kaikki Jumalan lapsia.

Äidin rakkaudessa ja Jumalan rakkaudessa on paljon samaa. Se muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on aina läsnä elämässämme. Myös äidin rakkaus kantaa meitä ihmisiä elämässä. Molemmat kantavat meitä läpi elämän pienissä ja suurissa haasteissa. Kuinka kiitollinen sitä ihminen onkaan äidin rakkaudesta. Virren 467 sanoin: ”Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme.”


Maija-Reetta Katajisto

Rukous kuuluu jokaiseen päivään

Ensi sunnuntain nimi on Rukoussunnuntai. Silloin kirkoissa puhutaan erityisesti rukoilemisesta. Mutta joka ainoa sunnuntai kirkossa rukoillaan ja aivan jokaisena päivänä tässä maailmassa rukoillaan – ei vain rukoussunnuntaina.

Jos ihmiset ovat yhdessä, niin asiaan kuuluu jutella. Sanojen määrä vain vaihtelee. Ehkä juuri ystävystyneet tai peräti toisiinsa rakastuneet ihmiset voisivat puhua toisilleen loputtomiin. Pienet ihmiset vasta opettelevat puhumaan. Välillä täytyy puhua paljon ja selvittää asioita juurta jaksain, joskus ymmärretään toista jo puolesta sanasta. Joillakin on paha tapa harrastaa mykkäkoulua ja olla tarkoitukselle vaiti. Sanojen tärkeyden useimmat kuitenkin tunnustavat.

Ihminen tarvitsee sanoja ja ajatuksia myös suhteessaan Jumalaan. Haluan huokaista Jumalan puoleen, kertoa omista ja toisten huolista, pyytää apua ja armahdusta, tahdon kiittää. Rukous on eri tilanteissa niin kovin erilaista. Joskus keskittynyttä asioiden vuodattamista, joskus vain tuskaisia, nopeita huokauksia ylöspäin.

Jumala kuulee kaikenlaiset rukoukset. Taivaallinen Isä iloitsee siitä, että lapsi on häneen yhteydessä ja välit ovat avoimet (siitähän maanpäälliset vanhemmatkin iloitsevat). Rukous on enemmän kuin sanoja. Se on kristityn hengittämistä, yhteyden pitämistä auki. Siksi on mahdollista seurata Paavalin ehdotusta: Rukoilkaa lakkaamatta! (1. Tess. 5: 17).

Riitta Särkiö

Kiitos Jussi, kiitos Pelicans!

Melasen Jussin piti tulla Tammelan stadionille, minun piti tulla Pönniälään ja Lahteen. Ajattelin mennä Jussin kanssa Pelsujen kultajuhliin. Piti, piti. Myöhäistä on, Jussi lähti ennen aikojaan.

Tunnen Jussin kanssa sielujen veljeyttä. Olimme monellakin tapaan kollegoita. Tapasimme syksyllä 1981 ja siitä asti on yhteyttä pidetty, milloin usein, milloin harvoin.

Jussi oli Mister Monipuolisuus. Hän jos kuka oli heikomman puolella. Jussista loisti yleissivistys ja mikä vielä tärkeämpää, sydämen lämpö. Huumori kukki ja kynä kävi sukkelaan. Kaveria ei jätetty.

Jussi oli loppuun saakka ajan hermolla. Oli konsertissa, seurasi tarkasti Pelicansin kultajahtia. Päivityksistä löysin viime viikolta myös herkkyyttä. Söpö kuva ja teksti hyvää yötä. Sellainen oli Jussi.

Eira, lapset ja lapsenlapset olivat Jussille kultaa. Tulevana suvena ei Jussi vesisodi pilke silmissään mökillä. Jussia kaivataan niin monessa paikassa, niin monessa asiassa. Tampereellakin.

Mietin, sotkenko tähän juttuun Pelicansin? Sotke, sotke, kuulin luulin Jussin sanovan. Elämän on jatkuttava.

Siis kiitos myös Pelsu. Hieno kausi. Mikäs voit, kun toinen on parempi. Paljon tuli herkkuhetkiä. Paljon tuli voittoja, jos jokunen tappiokin. Kiekko on mukavaa, kiekko on tärkeää, muttei se ole elämän ja kuoleman juttu. Jussi sen tiesi.

Päätän Launeen miehen Esko Rahkosen lauluun Yksi kaunis päivä:
”Ei kukaan tiedä kenen vuoro huomenna jo on. Ei tiedä, kuka lähtee kanssa ilta-auringon. Vain yhden päivän kerrallaan voi muuttaa elämää, ei koskaan tiedä, mikä niistä viimeiseksi jää. Yksi kaunis päivä vaan, ei herää unestaan, ei nähdä saa kun valkovuokot valoon kurottaa. Yksi kaunis päivä vaan, ei herää nousekaan, on määränpäänsä saavuttanut vaelluksellaan.”

Hyvää matkaa Jussi ja kiitos niin paljosta.

Raine Järvinen

Musta aurinko paistaa

Vappua oli lämmin ja aurinkoinen. Pääsin käymään mökillä ja Päijännekin alkaa hiljalleen aueta. Yleensä Suomen suurimman sisävesiselän eli Tehinselän jäät lähtevät viimeistään äitienpäivänä eli ensi viikolla.

Olen usein tälle palstalle kirjoittanut siitä, miten Suomi amerikkalaistuu huonolla ja huolestuttavalla tavalla. Muutos on järjestelmätasolla eli kyse ei ole yksittäisistä asioista. Sote on tästä hyvä esimerkki ja samoin politiikan polarisaario eli vastakkainasettelu. Suomeen nykyisen hallituksen ajama talousmalli vastaa Yhdysvaltain kovaa politiikkaa. Purran oikeistohallitus toteuttaa politiikkaa, mihin ”ei empatia kuulu.” Tähän malliin kuuluu mahdollisimman pieni julkinen sektori ja alhainen verotus sekä ajatus, että jokainen pärjätköön omillaan. Tätä menoa ei hyvinvointiyhteiskuntaa pelasteta, vaan päinvastoin – se tuhotaan ja hurjaa vauhtia. Näillä päätöksillä luvassa on lisäleikkauksien ja veronkorotusten kierre.

Amerikan meininki tuli myös meille eduskuntaan. Eduskunnan perjantai ja viikonloppu oli musta. Julkisuuteen tuli tieto, että kansanedustajaa epäillään ammuskelusta. Ottamatta kantaa itse tapahtumiin, minulle monta asiaa tuli yllätyksenä ja tietenkin koko tapahtumaketju vetää sanattoman surulliseksi. En tiennyt, että eduskuntaan voi tuoda aseita. Voi tietysti sanoa, että minun olisi pitänyt tietää tämän olevan mahdollista, mutta en ole sitä tiennyt. Miksi työpaikalle ylipäätään pitäisi olla mahdollista tuoda aseita, etenkin jos kyseessä on työpaikka tai yhteisö, jossa muuten tehdään turvatoimet kaikille vieraille ja on nimeltään Suomen eduskunta? Tämä on luonnollisesti eduskunnan oma asia käsitellä ja ratkaista, mutta ymmärtäen metsästyksen harrastuksena ja siihen tarvittavat välineet en voi ymmärtää, että kyseiset välineet tulisi säilyttää juuri eduskunnassa.

Monessa mielessä Suomen yllä paistaa musta aurinko. Toisille on tarkoittaa lämpöä, mutta monelle jäätävää takatalvea, jossa arki on mustaa, ei edes harmaata.

Kulttuuri ja urheilu auttaa moneen vaivaan. Ainakin montaa meistä ja minua. Siksi sitä pitää puolustaa ja kehittää. Lahtelainen urheiluviikko oli ladattu yhteen sanaan: Pelicans. Turpaan tuli finaaleissa, mutta kaiken kaikkiaan lahtelaisten pitää olla ylpeitä joukkueesta. Vaikean syksyn jälkeen pudotuspelit olivat vahvaa tekemistä. Finaaleissa Tappara oli yksinkertaisesti vain parempi. Nokka pystyyn ja kohti uutta kautta!

Ville Skinnari

Polyamoria on nyt uusi länsimaiden megatrendi

Sinä ajassa elävä ikäihminen! Nyt on viimeinen mahdollisuus hylätä vanhat parisuhdenormit, sillä kaikkihan tietävät, että perinteinen parisuhde on yhtä tylsä kuin lauantai-iltapäivänä nautittu haalea tee kampaviinerin kera mummun kanssa sävelradiota kuunnellessa. Seuraa sinäkin ”kalkkis” nyt uutta mediaa, blogeja ja noudata ajassa influenssareiden neuvoa ja heittäydy täysillä irstailun nykyvallankumoukseen mukaan. Mediassa vapaan rakkauden sanoma leviää nopeammin kuin syyhy peruskoulussa. Tätä mantraa hoetaan nyt kaikkialla kuin vapaan rakkauden sanomaa meidän aikanamme 1960- ja 1970 luvun hippikommuuneissa. ” Make love! Not War! Näin se meni!

Rehellisesti sanottuna olihan minullakin seurustelukaverina Porissa vähän aikaa oikea taiteilija-hippilikka, mutta kyllä se oli silti ihan oikea parisuhde ilman syrjähyppyjä.
Olen ollut iltapäivälehtien suuri fani ja muutenkin seuraan media kuin piru raamattua, mutta nyt alkaa mittani pikku hiljaa olla täynnä tätä polyamorian ilosanomaa, sillä jopa monissa TV-ohjelmissa esitellään ihmisiä, jotka jauhavat tätä moniparisuhteen ihanuutta kuin Jeesuksen toista tulemista. Tarinoitahan maailmassa riittää. Naistenlehdet esittelevät perheitä, jotka kulkevat onnellisina kuin puusta pudonneet pöllöt käsi kädessä antamassa neuvoja, kuinka hoidat polysuhdettasi. Seksineuvojia on Suomessa enemmän kun kätilöitä, joita ei kohta lapsettomassa Suomessa enää tosin tarvitakaan!

Jopa meidän ikioma Ylemme tarjoaa Ylen kioskissa neuvoja ja heiluttaa normalisointilippua Pasilan tornissa. Olenko perseestä -podcastissa kysytään avoimesti Miksi olen polyamorinen? – Koska voin, kuuluu lakoninen vastaus. Mies väittää erässä Ylen Kioski -ohjelmassa kasvaneensa ihmisenä ja saaneensa hienoa seksiä ja kyselee. ”Sopisiko polyamoria sinullekin. Kulttuuriykkönen kyselee tosissaan ja pohtii: ”Onko perinteinen parisuhde tiensä päässä?”. Ylellä pyörivässä sarjassa (Nai kun siltä tuntuu) S:llä on useita seksikumppaneita, joille hän voi ilmoittaa milloin haluaa seksiä. Tottahan tällä kaikella vouhotuksella on tarkoituksensa: saada nuoret sukeltamaan polyamorian ihmeelliseen maailman ilman estoja: periaatteella syrjähypyt ovat ihania!

Tätä taustaa vasten onkin sitten mielenkiintoista tarkastella irstautta ja vapaata rakkautta suvaitsemattomien yhteiskuntien toimintaa seuraamalla. Afganistanissa ja Iranissa tämä länsisimainen ylettömyys polyamoria on onneksi pantu kuriin. Mullahit ovat lopettaneet naisilta taas yliopistot ja pistäneet heidät pukeutumaan taas burkhaan. Vanha kunnon saria- laki on taas kunniassaan ja uskonnolliset poliisit valvovat, että lakia myös noudatetaan. Olan vilautus riittää viiden vuoden vankeuteen ja kunnon miehet saavat taas oikeuden
tappaa jo epäillystä aviorikoksesta ja kostaa perheensä häpeän kunniamurhilla. Kyllä tätä maailmanmenoa nyt alkaa taas kummastelemaan tällainen yli 70-kymppinen setämies. Mitäs siellä raamatussa taas rippikoulussa opetettiin. Nainen on tehty miehen kylkiluusta? Entäpä se: ”Nainen vaietkoon seurakunnassa.” Moraalifilosofit opettivat: ” Kun menet naisen luokse älä unohda ruoskaa?!

Olisivatko nämä viisaat miehet olleet edes jonkin verran oikeassa? Naiselle luovutettua valtaa ei saa mies koskaan enää takaisin? Mihin me tarvitsemme 5000 eri uskontoa, kun niissä kaikissa on niin erilainen nais- ja ihmiskäsitys, jotka sotivat toisiaan vastaan ja aiheuttavat sotia. Vähemmistöt dominoivat enemmistöjä ja syyttävät enemmistöjä rasistisesta vihapuheista välittömästi, jos joku uskaltaakin asettaa kyseenalaiseksi vähemmistöjen kohtuuttomat oikeudet. Sateenkaaren päätä ei tunnu kukaan Härmässäkään löytävän, mutta yhteiskunnan varoilla voi sukupuolta vaihtaa monta kertaa ja ne ovat osan julkista terveydenhoitoa. Kustannukset ovat kymmeniä tuhansia euroja! Identiteettisi voit myös tutkia valtion varoilla, mutta vanhusten vaipanvaihtoon ei hoitokodeissa kantasuomalaisia enää riitä!

Jokainen lukijani ymmärtää yllä olevan sarkasmini ja ironiani, mutta kannattaahan näitä outoja ilmiöitä toki seurata. Polygamia eli yksiavioisuus suosii niin eläinkunnassa kuin ihmiskunnassakin paremmin lajin olemassaoloa. Tieteellisen tutkimuksen mukaan vakaat liito ovat selvässä yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen, ja onnellisuuteen. Tämä hyödyttää enemmän naisia ja lapsia. Yksiavioisilla on eläinkunnassa suuremmat aivot. Mutta median ja kirkon mukaan ihminen ei kuulu eläinkuntaan? Tosiasiahan tietty on, että poly-, pedo-, homo- ja muut ovat samassa suhteessa vähemmistöjä kuin Einsteinin suhteellisuusteorian emojen avulla ymmärtävät ihmiset Härmässä!

Jussi Melanen

Kahden maan kansalaisia

On olemassa kaksoiskansalaisuus. Suomen kansalainen saa pitää Suomen kansalaisuutensa muutettuaan ulkomaille ja saatuaan uuden kotimaan kansalaisuuden. Tämä pätee niissä maissa, jotka hyväksyvät kaksoiskansalaisuuden.

Taivaan valtakunnassakin on käytössä kaksoiskansalaisuus. Jumalan lapsina meille on luvattu paikka Jumalan valtakunnassa. Me olemme vielä matkalla taivaan kotiin, Jumalan valtakuntaan, jonne ylösnoussut Jeesus on jo mennyt. Hän ei kuitenkaan jättämyt meitä yksin, vaan lupasi lähettää Pyhän Henkensä avuksemme ja turvaksemme.

Emme tiedä millaisia vastoinkäymisiä saamme kohdata matkallamme ja millaisia tehtäviä saamme tehtäväksemme, mutta yksin niistä ei tarvitse selvitä. Olen joskus ajatellut jonkin ylivoimaiselta tuntuvan tehtävän edessä, että jos se kerran on minulle annettu, saan luottaa siihen, että Taivaan Isä antaa myös voimia tuon tehtävän hoitamiseen.

Emme usko Jeesukseen vain päästäksemme sitten joskus taivaan kotiin, vaan uskoessamme olemme häneen yhteydessä jo nyt. Jumalan valtakunta ei toteudu vasta joskus tulevaisuudessa kuolemamme ja Jeesuksen paluun jälkeen, vaan tässä ja nyt. Uskomalla Jeesukseen Jumalan valtakunta on meidän keskellämme. Ei tosin vielä näkyvänä, mutta se on jo läsnä elämässämme Kristuksen läsnäolon kautta.

Kasteessa meidät on otettu Jumalan lapsiksi ja taivaan valtakunnan perillisiksi. Pekka Simojoki ilmaisee asian näin: ”Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan. Tiedän minne matkani tehdä saan. Olen kansalainen kahden maan.”


Sanna Alanen

KOLUMNIT -arkisto

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011