Etelä-Lahden Korsitiellä meidän rivitalonaapurimme Erkki oli meille tärkeä ihminen. Erkki Salminen oli Salinkallion koulun rehtori, intohimoinen urheilumies ja ennen kaikkea persoona, joka jätti jälkensä monen lahtelaisen elämään – niin minunkin.
Minulle Erkki oli paljon muutakin kuin naapuri ja rehtori. Hän oli naapuri, urheilumies ja tärkeä osa lapsuuteni Etelä-Lahtea. Korsihovin oma kenttä oli meidän pelipaikkamme. Siellä pelattiin, kilpailtiin, opittiin ja kasvettiin. Talvella Onerva Vartiainen teki kentälle hiihtoladut, omakotiyhdistys järjesti juhlat. Se oli aikaa, jolloin lasten liikuntapaikat syntyivät kaupungin toimesta myös asukkaiden omasta aktiivisuudesta. Kenttä oli koko naapuruston yhteinen olohuone.
Vuodenajat vaihtuivat ja liikunta jatkui. Erkki oli kentällä omassa elementissään. Erityisesti jalkapallossa hänen pallonkäsittelynsä oli hämmästyttävää. Välillä tuntui kuin olisi seurannut Peléä tai Maradonaa. Pallo pysyi niskassa tai jalassa, liikkeet olivat taitavia ja pelisilmä aivan omaa luokkaansa. Taisi Kyysysin maalitykki Ismo Liuskin olla Erkin oppilaita. Pelivälinettä piti Erkin kanssa osata käsitellä oli mikä tahansa.
Erkille pallopelit olivat myös tapa opettaa ajattelua. Hän ymmärsi, että urheilussa tarvitaan taitojen lisäksi kykyä ennakoida, tehdä ratkaisuja ja toimia yhdessä. Kentällä opittiin paljon sellaista, mitä tarvitaan myöhemmin elämässä.
Myös Salinkallion koulun kentällä on erityinen paikka elämässäni. Siellä aloitin jääkiekon vuonna 1980. Mukana oli myös muuan Pasi Nurminen, joka halusi maaliin ja josta kasvoi myöhemmin kansainvälisen tason maalivahti. Silloin olimme vain lahtelaisia poikia, joille tärkeintä oli päästä pelaamaan. Etelä-Lahden kentät olivat meille paljon enemmän kuin urheilupaikkoja. Ne olivat osa lapsuutta, ystävyyttä ja kasvamista.
Salinkallion koulun rehtorina Erkki teki pitkän uran. Erkin elämäntyö lahtelaisessa keilailussa on ollut ainutlaatuinen. Hän teki vuosikymmenten aikana työtä lajin ja sen harrastajien hyväksi. Lahden keilahallilla hänen nimensä ja työnsä muistetaan aina. Keilailussa yhdistyivät monet Erkin arvostamat asiat: taito, keskittyminen, pitkäjänteisyys ja yhdessä tekeminen.
Kun muistelen Erkkiä, mieleeni palaavat Korsitielle, Korsihovin kenttä ja Salinkallion koulu. Ja tietenkin oma lapsuus ja perheemme. Ja ystävyytemme naapureiden kanssa, kuten Salmisten. Naapurissa asuivat myös Patrikaiset, joista Mirja pelasti todennäköisesti henkeni vuonna 1981, kun juoksin takaoven lasin läpi ja vasemman käteni valtimo aukesi ja jänteet menivät poikki. Mirjan ensiavun ansiosta pääsin ambulanssilla kaupunginsairaalaan, koska vanhempani olivat Helsingissä päivätöissä ja olimme pikkusiskoni Jonnan kanssa kahdestaan kotona.
Korsitien pallotaituri on poissa. Mutta muisto hänen taidostaan, persoonastaan ja elämäntyöstään säilyy aina. Kiitos Erkki yhteisistä vuosista, peleistä ja elämän opeista.
Ville Skinnari