Suomessa on tällä hetkellä käynnissä kolme suurta raideliikennehanketta väleille Helsinki–Turku, Helsinki–Tampere ja Helsinki–Porvoo–Kouvola. Suunnittelusta vastaavat sitä varten perustetut Turun tunnin juna oy, Suomi-rata oy ja Itärata oy. Suunnitteluyhtiöt omistavat valtio ja radan alueen kunnat.

Liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön yhdessä tuottama Suurten ratahankkeiden rahoituksen ja investointimahdollisuuksien selvitys kartoitti nimensä mukaisesti hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia. Selvitys on karua luettavaa ja osoittaa selvästi sen, ettei Suomella ole varaa eikä tarvetta näin moneen suureen ratahankkeeseen. Hankkeet ovat taloudellisesti täysin kannattamattomia ja kuormittavat valtavasti myös ilmastoa. Pisimmällä hankkeessa ollaan Turussa, jossa ratasuunnitelmien arvioidaan valmistuvan vuoden loppuun mennessä. Sekä Suomiradan että Itäradan osalta samassa pisteessä ollaan aikaisintaan 2020-luvun lopussa.

Nykyisten suunnitelmien mukaan uudet radat mahdollistaisivat nykyistä nopeammat junayhteydet pääkaupunkiseudulle. Meitä lahtelaisia koskettaa tietenkin eniten Itäradan kohtalo, sillä jos Itärata rakennetaan, kaukojunat eivät enää tule Lahteen ja sillä olisi varmuudella erittäin kielteisiä vaikutuksia Lahden kaupungin vetovoimaan. Suurin hyöty Itäradasta koettaisiin Porvoossa, josta matka-ajaksi Helsinkiin töihin olisi rapiat puoli tuntia. Helsingin ja Kouvolan välistä junamatkaa uusi Itärata lyhentäisi 13 minuuttia. Rahaa tähän menisi arvioiden mukaan 2,2, miljardeja eli nyt puhutaan todella hinnakkaista minuuteista.

No, kukas se kaiken tämän lystin sitten maksaisi? Selvityksen perusteella miljardeja maksavat raideliikennehankkeet vaatisivat paljon julkista rahaa. Vaikka lisäksi olisikin mahdollista saada hankkeisiin EU-tukirahaa sekä yksityistä rahoitusta, senkin arvioidaan edellyttävän valtion takausta investoinneille. Valtion ja kuntien katettavaksi tulisi Itäradan osalta keskimäärin 33 miljoonaa euroa joka vuosi rakentamisen aloittamisesta ainakin seuraavien 65 vuoden ajan. Itäradan ja muiden suunniteltujen suurten raidehankkeiden kustannukset kaatuisivat pitkälti siis meidän veronmaksajien kustannettaviksi.

Sen lisäksi, että hankkeet ovat kalliita ja kannattamattomia, ovat ne selvityksen mukaan myös ilmastovaikutuksiltaan valtavat. Merkittävä osa päästöistä syntyy rakentamisen aikana, ja niiden laskennallinen takaisinmaksuaika liikennöinnistä saatavilla päästövähenemillä on 140 – 330 vuotta!

Näiden varsin karujen faktojen jälkeen, olen sitä mieltä, että rahat raideliikenteessä tulisi laittaa nykyisten raideyhteyksien parantamiseen ja nopeuttamiseen. Vain hullu lähtisi näihin suurhankkeisiin syytämään rahaa tässä maailmantilanteessa. Suomen valtiolla on rahareikiä ihan tarpeeksi ilman turhia ja kalliita ratahankkeitakin, joten eiköhän haudata tuo kuolleena syntynyt Itärata-ajatus lopullisesti.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi