Suomessa järjestetään sunnuntaina presidentinvaalit. Presidentin valtaoikeudet ovat ohentuneet vuosien saatossa, mutta edelleen presidentti johtaa Suomen ulko – ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, kuten perustuslaki sen määrittelee.
Suomen ulko – ja turvallisuuspoliittinen linja Euroopan Unionin jäsenenä ja sotilaallisesti liittoutumattomana maana on kestävällä pohjalla. Meitä arvostetaan lännessä ja idässä. Venäjä – osaamisemme nousee esille kansainvälisissä yhteyksissä jatkuvasti. Monilla muillakin mailla on rajanaapurina Venäjä eli meillä on yhteinen naapuri ja yhteiset intressit säilyttää hyvät suhteet ja tasapaino laajemmin koko Euraasian alueella. Kauppasuhteiden kehittäminen nousee keskiöön, mutta toimiva kauppa vaatii ainapoliittista tasapainoa ja tahtoa.
Keski-Aasian maat eivät tee tästä säännöstä poikkeusta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneet valtiot ovat nähneet ja kokeneet paljon suurvaltojen puristuksessa. Johdin eduskunnan parlamenttivaltuuskuntaa viime viikolla Keski-Aasiassa Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Astanassa keskityimme Maailmannäyttelyn (WorldExpo 2017) jälkihoitoon. Suomi oli mukana omalla osastolla ja nyt aika hyödyntää uusia avauksia ja tehdä kauppaa. Tekemistä riittää, koska kilpailu esimerkiksi saksalaisten kanssa on kovaa. Huonekalualalla on onneksi päästy liikkeelle myös lahtelaisittain. Uusi Silkkitie Suomesta raideteitse Venäjän ja Kazakstanin kautta Kiinaan on tärkeä avaus. Tavoite on muodostaa pysyvä yhteys ja jonain päivänä tehdä se myös luotijunalla meille kaikille myös henkilömatkustukseen. Miltä kuulostaisi Silkkitie – pikajuna Lahdesta Pietarin kautta Pekingiin? Suomi ei valitettavasti pääministeri Paavo Lipposen jälkeen ole ollut kansainvälisessä keskiössä suuria hankkeita rakentamassa, vaan keskittynyt porvaripääministerien johdolla lähinnä kotimaiseen näpertelyyn huonolla menestyksellä.
Tällä viikolla meillä oli jälleen kerran tilaisuus keskustella Ruotsin Sosialidemokraattien NATO – kannasta Pohjoismaiden Neuvoston kokouksen yhteydessä Tukholmassa. Suomessa on presidentivaalien alla noussut keskusteluun Ruotsin kanta NATO – jäsenyyteen. Julkisuuteen on tuotu väite, että Ruotsin Sosialidemokraatit olisivat pääministeripuolueena muuttaneet tai muuttamassa NATO – kantaansa. Saman väitteen tietyt ”tutkijapiirit” nostavat esille säännöllisesti – viimeksi marraskuussa 2016, jolloin jouduin oikaisemaan virheellisiä väitteitä maanpuolustuskurssilla Helsingissä. Syitä tähän ei ole vaikea arvata, koska kysymys on myös Suomen kannalta monessa mielessä oleellinen. Ruotsissa perinteisesti kaikista suurista asioista pitää olla kaikkien suurten puolueiden yhteinen näkemys yli hallitus – oppositiorajojen. Tällä viikolla Tukholmassa kävi jälleen selväksi, että Ruotsin Demareiden NATO – kanta ei ole muuttunut tai muuttumassa. Tämä tarkoittaa ruotsalaisen perinteen mukaisesti, että NATO – teema ei ole nousemassa keskusteluun Ruotsin parlamenttivaaleissa tulevana syksynä. Syynä on se, että asiasta ei ole laajaa parlamentaarista yhteistä näkemystä. Toivottavasti Suomessa käydään jatkossa asiallista ja analyyttistä keskustelua ulko – ja turvallisuuspoliikasta oikeilla tiedoilla vaalien alla ja niiden välilläkin. Sunnuntaina menen äänestämään ja annan ääneni numerolle kuusi.
Ville Skinnari
kansanedustaja