Pääkirjoitus 20.12.2024

Vuonna 2024

Pitelet kädessäsi vuoden 2024 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 10. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2025. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut kuluneen vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea vuosi onkaan sisällään pitänyt. Itsekeskeisesti olen käyttänyt lähdeaineistona vain ja ainoastaan omia pääkirjoituksiani eli kyseessä on vuosi allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna.

Tammikuussa heti alkuun puitiin kaupungissamme Lahti Energian mahdollista myyntiä ja jatkettiin Kisapuiston stadionin vatulointia. Presidentivaalikin maassamme alkuvuodesta käytiin ja pitkästä aikaa lopputuloksena ei ollut Niinistö, vaan Stubb. Helmikuussa Suomen alhaista syntyvyyttä kauhisteltiin ja jotkut totesivat kaupunginteatterin Nummisuutareiden sisältävän pornoa. Olisiko näillä jotain yhteyttä? Maaliskuussa todettiin median siirtyvän yhä enemmän digin puolelle ja keskittyvän isoihin konserneihin. Samoihin aikoihin valtionvarainministeri Riikka Purra nautiskeli leikkauksilla laittamalla saksikuvia someen. Jostain syystä kaikkia ei asia naurattanut. Kuin kirsikkana kakussa Suomi oli seitsemättä kertaa maailman onnellisin maa. Huhtikuussa Lahti luopui Lahti Energian myynnistä talouden tasapainottamiskeinona ja todettiin, että säästetään sitten kaikessa muussa. Koululaisten kännykän käytöstä tunneilla oltiin huolissaan.

Toukokuussa kansanedustaja Vornanen persuili aseen kanssa ja koko jalkapalloileva Suomi naureskeli Kisapuiston tekonurmelle. Ja kun Lahdessa ollaan, niin selvähän se oli, että vielä kerran Lahti Energian myynti nousi esiin vielä toukokuussakin. Kesäkuussa kuulemma käytiin EU-vaalit. Äänestysprosentti tälläkin kertaa luokkaa naurettava. Kesäkuussa käynnistyi myös todellinen penkkiurheilijan superkesä, kun arvokisoja oli joka saralla. Mitaleita Suomeen sen sijaan tuli hyvin säästeliäästi. Heinäkuussa lomailtiin perinteisesti. Elokuussa Lahti vihdoin sai Patomäen futiskentät nytkähtämään eteenpäin ja muutenkin kaupunki teki liikuntapaikkasuunnitelmiaan. Joku nero oli vihdoin huomannut, että olisi hyvä palauttaa kirjat kouluihin sen sijaan, että lapset olisivat myös koulussa koko ajan ruudun ääressä.

Syyskuussa keskusteltiin Launeen kirjaston tulevaisuudesta, joka vaikutti huonolta. Tähän liittyen keskustelua käytiin mm. Salinkallion koulurakennuksen kohtalosta. Perinteisesti jääkiekkoliigan vähäiset yleisömäärät myös puhuttivat.
Lokakuussa Lahden valtuusto nosti omia kokouspalkkioitaan, kun samaan aikaan kuntalaiset kärsivät useista säästötoimenpiteistä. Siitä vähän esimerkkiä kuntalaisille. Taloyhtiöiden konkurssit nousivat myös esiin ja loppukuussa kaupunki sekoili kilpailutuksessaan rikkaruohojen kitkemisessä. Marraskuussa ihmettelin lahtelaisia palloilujoukkueita, jotka kilvan putoilevat eri lajien pääsarjoista pois. Asiaa tuskin auttaa köyhän kaupungin ”Ei oo, eikä tuu” -linja, kun puhutaan vaikkapa Kisapuistosta. Seuraavat kymmenen vuotta vatuloidaan varmasti monitoimiareenaa. Marraskuussa otin esiin myös nettihuijaukset ja hybridivaikuttamisen, jotka ovat nykyään jokapäiväistä leipäämme netissä. Joulukuussa vietettiin Linnan juhlia ensimmäistä kertaa Stubbin johdolla ja ihan vuoden lopuksi otin esiin puhtaan veden yhtenä kaupunkimme tärkeimmistä voimavaroista.

Olihan taas mielenkiintoinen vuosi täynnä kaikenlaisia tapahtumia, mutta jos joulupukilta jotain saisi toivoa ensi vuodeksi, niin miten olisi esimerkiksi maailmanrauha?
Viimeiset 5 vuotta ovat pitäneet sisällään niin hurjia käänteitä, että nyt voisi tehdä itse kunkin mielenrauhalle eetvarttia sellainen vuosi, jossa ei nähtäisi sotaa tai kulkutauteja.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta itse kullekin säädylle!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
Raamattu avautuu lukijalleen – Jukka Norvanto kannustaa tarttumaan kirjaan rohkeasti
Mankeli-pyörät palaavat Lahden katukuvaan – kausi alkaa huhtikuussa
Uusi päiväkoti avaa ovensa Kaarikadulla elokuussa
Lähikirjasto katosi, mutta kirjat liikkuvat – Etelä-Lahdessa käyttö kääntyi kasvuun
Lahdessa vuokrataan kymmeniä tontteja vuodessa – vuokratuloilla suuri merkitys kaupungille
Luontoa, historiaa ja lukemisen iloa – Anni Kytömäki kertoo kirjoistaan Lahden pääkirjastossa
Tapparakadun linja-autoliikenne hiljenee kesäkuussa – vuorot siirtyvät vilkkaammille reiteille
Samae Koskinen tuo kasvutarinansa Renkomäkeen – “Jos kirja auttaa yhtä ihmistä, se riittää”
Teknologia ei enää myy vaan käyttäjäkokemus
Starkin pääkonttori purettiin – tilalle suunnitteilla asumista vanhuksille ja erityisryhmille
Renkomäen seurakuntakoti täyttää 30 vuotta – paikallinen olohuone yhdistää vanhaa ja uutta
Metsänhoitotyöt jatkuvat Kerinkallion, Liipolan ja Nikkilän alueilla
Ilvesten määrä kasvaa Lahden seudulla
Muistokirjoitus: Marja-Liisa Niuranen 1943 – 2026
ARKISTO