Pääkirjoitus 2.8.2019

Vielä on kesää jäljellä

Toimituksemme kuukauden mittainen kesäloma on nyt lusittu, niin kuin tapana on sanoa. Sinänsä jännä sanonta, kun yleensä lusiminen yhdistetään vahvasti vankilaan. Harva meistä kuitenkaan pitää lomaa vankilana? Oma lomani meni vahvasti kesämökkeilyn merkeissä, jota joku ehkä voisi pitääkin eräänlaisena vankilana tai jopa työleirinä. Ilmat suosivat ja toisaalta eivät suosineet, sillä kaikkea mahdollista säätä heinäkuussa päästiin aistimaan, lämpöasteiden ollessa kaikkea mahdollista kymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Välillä järvivesi oli lämpimämpää kuin ilma ja hiki oli otettava puusavotasta, joten tuli sillä tavalla saatua vähän maistiaisia siitä ”työleirissä” lusimisestakin.

Iän myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan lomaa nimenomaan akkujen lataamisen kannalta. Aikaisemmin sää oli se tärkein tekijä, joka määritteli loman onnistumisen. Loma oli miltei pilalla, jos satoi ja oli kylmää. Totta kai lomailu on mukavampaa, jos sää on edes jollain muotoa siedettävä. Toisaalta sää on aina pukeutumiskysymys. Nykyään osaan jo arvostaa huomattavasti enemmän pelkästään sitä, että pääsee irti normaalista päivä- ja työrytmistä. Puhelin ei soi, eikä sähköpostejaan tarvitse tarkistaa joka hetki. Deadlinet loistavat poissaolollaan ja kiire ei ole minnekään. Pelkkä aamiainen mökin terassilla lintujen laulua kuunnellen saa jo hyvälle mielelle. Kävipä sellainenkin ihme, että monen vuoden tauon jälkeen sain kuin sainkin kokonaisen kirjan luettua lomani aikana. Entinen himolukija kun ei ole enää aikoihin ehtinyt nauttia kirjoista, kun ei ole muka ollut aikaa. Nyt oli.

Outoa miten mieli tekee tepposet loman jälkeen. Tuntuu siltä, että heti kun istahdin takaisin toimiston tuoliin, alkoi syksy. Kuin taikaiskusta myös sää muuttui syksyisemmäksi. Pakko etsiä komeron nurkasta farkut ja pitkähihaiset paidat. Tosiasia kuitenkin on, että joillain onnellisilla kesäloma vasta alkoi tai se odottaa vielä kulman takana. Minä paahdan pääkirjoitusta kasaan pää hiessä, sillä deadline ahdistaa. Toimituksen radiossa kansantaiteilija Tero Vaara hoilaa radiossa ”Vielä on kesää jäljellä” -hittiään. Kyllä Tero tietää, syksy saa odottaa!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
Raamattu avautuu lukijalleen – Jukka Norvanto kannustaa tarttumaan kirjaan rohkeasti
Mankeli-pyörät palaavat Lahden katukuvaan – kausi alkaa huhtikuussa
Uusi päiväkoti avaa ovensa Kaarikadulla elokuussa
Lähikirjasto katosi, mutta kirjat liikkuvat – Etelä-Lahdessa käyttö kääntyi kasvuun
Lahdessa vuokrataan kymmeniä tontteja vuodessa – vuokratuloilla suuri merkitys kaupungille
Luontoa, historiaa ja lukemisen iloa – Anni Kytömäki kertoo kirjoistaan Lahden pääkirjastossa
Tapparakadun linja-autoliikenne hiljenee kesäkuussa – vuorot siirtyvät vilkkaammille reiteille
Samae Koskinen tuo kasvutarinansa Renkomäkeen – “Jos kirja auttaa yhtä ihmistä, se riittää”
Teknologia ei enää myy vaan käyttäjäkokemus
Starkin pääkonttori purettiin – tilalle suunnitteilla asumista vanhuksille ja erityisryhmille
Renkomäen seurakuntakoti täyttää 30 vuotta – paikallinen olohuone yhdistää vanhaa ja uutta
Metsänhoitotyöt jatkuvat Kerinkallion, Liipolan ja Nikkilän alueilla
Ilvesten määrä kasvaa Lahden seudulla
Muistokirjoitus: Marja-Liisa Niuranen 1943 – 2026
Renkomäessä rakennetaan turvallisempia koulumatkoja lapsille
Kaustinen nostaa romanimusiikin esiin: Hilja Grönfors & Latšo Džinta valittiin Vuoden yhtyeeksi
”Meitä vaivaisia odotellessa bussit myöhästyvät” – lahtelainen Tero Jokinen kokee uuden maksun epäoikeudenmukaiseksi
ARKISTO