Vuosi 2026 on saatu käyntiin mukavassa pakkaskelissä. Vuoden vaihtuminen innoittaa usein meitä uudistamaan elämäntapojamme ja ikäänkuin haluamme puhdistaa itsemme viime vuoden epäonnistumisista ja huonoista tavoista. On siis aika aloittaa uusi elämä.
Tunnetuin vaihtoehto lienee ns. tipaton tammikuu, mutta olisiko syytä miettiä teemoja myös muille kuukausille? Nythän parannus elämäntapoihin kestää vain yhden kuukauden eli tammikuun ja sehän ei missään nimessä enää riitä tässä alati kiihtyvässä elämänrytmissä. Raittiin kuukauden konsepti on toki kansanterveydellisestä näkökulmasta loistava, sillä kaikki juomaton viina on aina hyvästä. Normaalille ihmiselle, jonka elämää alkoholin käyttö ei hallitse, voi tipaton tammikuu olla terveellinen ja puhdistava kokemus.
Tipatonta tammikuuta on joidenkin tietojen mukaan vietetty jo vuodesta 1942 lähtien, joten jotain uuttakin haastetta voisi jo keksiä? Miltä kuulostaisi mm. huumeeton helmikuu, makkaraton maaliskuu, keskioluton kesäkuu tai läskitön lokakuu? Vaihtoehtoja olisi varmasti monia ja jokainen voisi napata elämänparannusteemakseen itseään eniten miellyttävän per kuukausi. Olisi siinä facebookissa elvisteltävää ja kaverit olisivat kateellisia, kun joka kuukausi olisi eri teema. Jos esimerkiksi tipaton tammikuu epäonnistuu, niin uusi mahdollisuus yrittää tulisi jo helmikuussa eikä vasta vuoden päästä.
Nyt tietysti joku ihmettelee, miksei voisi pitää joka kuukausi tipatonta elämää. No tietenkin voi pitää ja monet pitävätkin, mutta olisihan se kovin tylsää ja ei ollenkaan niin mediaseksikästä jauhaa sitä samaa vanhaa tipaton -teemaa kuukaudesta toiseen. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, aina pitää olla uutta mielenkiintoista sisältöä mahdollisille someseuraajille.
Itsekin haksahdin tähän ”uusi vuosi – uusi elämä”-juttuun, sillä aloitin uuden vuoden innoittamana hyötyliikunnan eli kauniina ajatuksena oli kävelllä joka päivä töihin ja töistä kotiin, yhteensä 7 kilometriä per päivä. Eikö kuulostakin hienolta ja kovin liikunnalliselta? Kyllä on jätkä kohta kovassa tikissä miettivät varmasti lukuisat someseuraajani. No, kolme päivää jaksoin ja selkäranka napsahti heti, kun yhtenä kovana pakkaspäivänä päätinkin mennä töihin autolla. Ajatuksena oli tietenkin palata kävelyyn, kunhan pakkaset hellittävät. Arvannette miten kävi?… No, ei saa olla liian ankara itselleen. Ei se vaan aina lähde ja hyvä niin. Ehkä helmikuussa sitten se huumeeton helmikuu onnistuu? Tai ainakin makkaraton maaliskuu viimeistään?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi