Pääkirjoitus 31.5.2019

Mörkö yhdisti kansan

Löikö Mörkö sisään? No, kyllähän se Mörkö löi sisään ja kunnolla löikin. Kun katsoi ihmisten totaalista sekoamista jääkiekon MM-kullasta, niin aika kaukana oli se yleinen kuva viileistä ja totisista suomalaisista, jotka eivät juuri koskaan hymyile eivätkä pussaa. Riemu oli todellakin käsin kosketeltavissa. Lahdessakin LanuSpa oli ahkerassa käytössä ja tori täyttyi iloisista ihmisistä. Nyt, jos koskaan oli lupa irroitella ja niin taisivat kaikki tehdäkin.

Leijonien tarina on erityinen ja pysäyttävä tässä monimiljonääriurheilijoiden turruttamassa maailmassa. Leijonille ei ennustettu etukäteen minkäänlaista menestystä, koska muilla joukkueilla oli niin paljon NHL-pelaajia mukana joukkueessaan. Listattiin sitä montako NHL-ottelua joku on pelannut ja montako maalia on ison veden takana mätetty. Tärkeintä oli tietenkin se, paljonko he NHL:ssä tienaavat, koska urheilua mitataan nykyään aivan liikaa rahan kautta. Leijonat kuitenkin näyttivät täydellisesti sen, mitä on joukkuehenki. Pelattiin joukkueen eteen sataprosenttisesti. Kukaan ei ajatellut omia pisteitään tai sitä, että juuri minun tulisi erottua porukasta edukseen. Joukkue oli numero yksi ja kaikki pelaajat puhalsivat yhteen hiileen. Toki on muistettava se, että tänä päivänä suomalainen SM-liigapelaaja on ihan kaikilla mittareilla arvioituna hyvä laatupelaaja, joten ihan millään rupupelaajilla ei Suomikaan sentään operoinut, vaikka ne ”maailmantähdet” joukkueesta puuttuivatkin.

Joskus jääkiekko voi olla kokoaan suurempi ja voitolla voi olla isokin merkitys koko maalle. Tämä nähtiin varsinkin vuonna 1995, jolloin silloiset kiekkosankarit olivat nostamassa Suomea ylös lamasta. Tässä Leijonien MM-kullassa on mielestäni vähintäänkin mukiinmenevä opetus ihan meille kaikille. Vain ja ainoastaan yhteispelillä olemme kokoamme suurempia. Mitä enemmän riitelemme keskenämme, sitä hajanaisempi olemme kansana ja sitä vähemmän saamme aikaan. Leijonat opettivat meille sen, että on ihan OK toivoa, että myös kaveri siinä vieressä onnistuu parhaansa mukaan. Se ei ole keneltäkään pois. Yksilöä korostava minä-minä -kulttuuri ei aina tuo parasta tulosta, joten annetaan sen kaverinkin loistaa ja loistetaan yhdessä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja tuloskin parempi.

Yksi juttu vielä, jota mietin suomalaisten juhlintaa katsoessa. Vielä pari viikkoa sitten Suomen lipun liehuttaminen tai leijonavaakunan käyttö olisi ollut joidenkin mielestä epäilyttävää yltiönationalismia, mutta Leijonien kultajuhla näytti sen, että Suomen lippu ja leijonavaakuna kuuluvat edelleen koko kansalle, niitä ei saa yksi poliittinen suuntaus itselleen omia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa isänmaallisuutta, vaan Suomi ja isänmaa merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Kunnioitetaan sitä, että olemme erilaisia ja yritetään tulla toimeen toistemme kanssa myös silloin kun Leijona ei ärjy tai Mörkö lyö sisään. Kiitos Leijonat!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
Raamattu avautuu lukijalleen – Jukka Norvanto kannustaa tarttumaan kirjaan rohkeasti
Mankeli-pyörät palaavat Lahden katukuvaan – kausi alkaa huhtikuussa
Uusi päiväkoti avaa ovensa Kaarikadulla elokuussa
Lähikirjasto katosi, mutta kirjat liikkuvat – Etelä-Lahdessa käyttö kääntyi kasvuun
Lahdessa vuokrataan kymmeniä tontteja vuodessa – vuokratuloilla suuri merkitys kaupungille
Luontoa, historiaa ja lukemisen iloa – Anni Kytömäki kertoo kirjoistaan Lahden pääkirjastossa
Tapparakadun linja-autoliikenne hiljenee kesäkuussa – vuorot siirtyvät vilkkaammille reiteille
Samae Koskinen tuo kasvutarinansa Renkomäkeen – “Jos kirja auttaa yhtä ihmistä, se riittää”
Teknologia ei enää myy vaan käyttäjäkokemus
Starkin pääkonttori purettiin – tilalle suunnitteilla asumista vanhuksille ja erityisryhmille
Renkomäen seurakuntakoti täyttää 30 vuotta – paikallinen olohuone yhdistää vanhaa ja uutta
Metsänhoitotyöt jatkuvat Kerinkallion, Liipolan ja Nikkilän alueilla
Ilvesten määrä kasvaa Lahden seudulla
Muistokirjoitus: Marja-Liisa Niuranen 1943 – 2026
ARKISTO