Totesin vappupuheessani Orimattilassa vuonna 2018, että Suomi tarvitsee fiksuja uudistuksia. Peräsin tuolloin nykyajan haasteisiin vastaavaa sosiaaliturvauudistusta, oppivelvollisuusuudistusta sekä naisten työllisyyttä ja palkkoja parantavaa perhevapaauudistusta. Tuntuu hyvälle todeta, että tämä hallitus on viemässä nämä kaikki kolme SDP:n tavoitetta maaliin. Oppivelvollisuuden laajentaminen ja ilmainen toinen aste astuvat voimaan tänä vuonna, sosiaaliturvauudistus etenee STM:ssa ja tällä viikolla taas julkaisimme perhevapaauudistuksen.
Perhevapaauudistuksen tavoitteena on edistää miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä, helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä edistää lapsiperheiden hyvinvointia. Uudistuksella korvataan pahasti ajastaan jälkeen jäänyt nykymalli luopumalla sukupuoleen sidotuista päivärahoista. Samalla taataan molemmille vanhemmille yhtä suuri määrä päivärahapäiviä ja yhtäläinen joustavuus niiden käytössä. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan elokuussa 2022.
Nykyisellään äidit käyttävät peräti 98 prosenttia vanhempien kesken jaettavissa olevia vanhempainrahapäivistä. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Suomi onkin vanhempainvapaiden tasa-arvoa tarkasteltaessa Pohjoismaiden häntäpäässä. Perhevapaiden riskit työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin kohdistuvat siksi pääosin naisiin. THL:n mukaan pitkät, kolme vuotta tai kauemmin kestävät urakatkot pienentävät äitien palkkaa nykyisellään lähes viidenneksellä. Lyhyemmissäkin vapaissa puhutaan keskimäärin 8–11 prosentin palkkaleikkurista.
Uudistuksen lähtökohtana on jakaa vanhempien hoitovastuuta ja tätä kautta parantaa naisten työllisyyttä ja palkkoja. Molemmilla vanhemmilla on jatkossa olla yhtäläinen oikeus päivärahoihin ja vapaisiin. Uudistuksella taataan mm. 160 päivärahanpäivän kiintiö kummallekin vanhemmalle ja mahdollisuus käyttää päivärahapäiviä useassa osassa tai luovuttaa niitä toiselle vanhemmalle.
Perheitä on erilaisia ja tarpeet vaihtelevat. Uudistuksella korjataankin tasa-arvovajetta paitsi vanhempien myös perheiden välillä. Jatkossa kaikilla vanhemmilla on yhtäläiset etuudet riippumatta siitä, onko kyseessä biologinen tai adoptiovanhempi, lähi- vai etävanhempi. Yksinhuoltajien asemaa helpotetaan takaamalla heille kummankin vanhemman kiintiöt. Vanhempainetuuksien sukupuolituksen poistamisella halutaan edistää samaa sukupuolta olevien parien asemaa ja huomioida paremmin sukupuolen moninaisuus.
Parannukset tullaan huomioimaan myös varhaiskasvatuksessa. Jatkossa esimerkiksi oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan säilyisi tietyin ehdoin, vaikka lapsi on poissa varhaiskasvatuksesta vanhemman kanssa vanhempainvapaalla. Poissaolo olisi maksuton. Mahdollisuus säilyttää tuttu ja turvallinen varhaiskasvatuspaikka edistää lapsen hyvinvointia ja rohkaisee vanhempia käyttämään vapaitaan.
Uudistuksella ei kuitenkaan yksinään ratkaista työelämän tasa-arvon ja perhe-elämän haasteita. Tarvitsemme laajempaa yhteiskunnallista asennemuutosta kohti perhemyönteisyyttä ja joustavampaa työelämää. Tässä työnantajilla ja työmarkkinajärjestöillä on keskeinen rooli.
Tiedän kokemuksesta, että omien lasten varhaislapsuus on tärkeä elämänvaihe, joka menee ohi sukkelaan. Ensimmäisistä viikoista lähtien joukkoon mahtuu iloja, uuden oppimista ja valvottuja öitäkin. On korvaamattoman arvokasta lapsen kehitykselle ja vanhempien parisuhteelle, että molemmat puolisoista voivat olla mukana pienen elämässä ja kotiarjessa. Tämä koskee erityisesti meitä isiä. Läheisen isä–lapsi-suhteen luominen maksaa itsensä monin verroin takaisin.
Ville Skinnari