Koulujen päätösjuhlissa näkyy jälleen jotain hyvin suomalaista ja kaunista. Ylioppilaat, ammattiin valmistuneet, ruusut, laulut ja bileet, jossa elämä tuntuu olevan vasta alussa. On aika juhlia, mutta samalla pohtia omaa tulevaisuutta.
Moni nuori päättää nyt peruskoulun. Osa valmistuu ammattiin, osa lukiosta. Joku tietää jo tarkasti mitä haluaa tehdä. Toinen ei tiedä vielä lainkaan ja hyvä niin. Muistan jotenkin vielä omat ylioppilasjuhlat 1993 ja sen Lahden mistä me halusimme ponnistaa edelleen. Silloinkin oli vaikeaa. Lama ja työttömyys oli läsnä. Mutta usko tulevaan oli kova. Silti en oikein tiennyt mitä isona tekisin, enkä ole varma tiedänkö vieläkään.
Ehkä tärkein asia, jonka nuori voisi myös juuri nyt kuulla, on se, että sinulla ei ole kiire olla valmis tai tietämään vielä mitä haluat tai teet. Tällä en tarkoita, etteikö pitäisi painaa täysillä opintoja tai suunnata työelämään, mutta annetaan nuorille tilaa ajatella myös itse.
Nykymaailma luo helposti valtavia paineita. Pitäisi tietää nopeasti kuka on, mitä haluaa tehdä ja mihin kuuluu. Sukulaiset kysyvät mitä seuraavaksi? Some näyttää muiden onnistumiset, täydelliset vartalot, hienot matkat ja jatkuvan menestyksen. Maailman ja Suomen todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta.
Kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa. Yksi on hyvä koulussa, toinen ihmisten kohtaamisessa, kolmas urheilussa, musiikissa, käsillään tekemisessä tai siinä, että jaksaa olla hyvä ystävä toiselle ihmiselle. Kaikkien ei tarvitse olla kympin oppilaita. Kaikkien ei tarvitse olla täydellisiä. Joku tykkää kirjoittamisesta, vaikka Omalähiö – lehteen!
Silti liian moni nuori kantaa tunnetta siitä, ettei riitä. Pitäisi olla enemmän, parempi, nopeampi tai menestyneempi. Siksi ehkä tärkein taito tulevaisuudessa on oppia antamaan myös itselleen tilaa ja armoakin. Elämä ei ole kilpailu siitä, kuka ehtii ensimmäisenä valmiiksi ja harvan elämä menee täysin suunnitelmien mukaan. Moni löytää oman paikkansa vasta myöhemmin – ja usein juuri mutkien kautta. Ja usein juuri ne ihmiset, jotka ovat joskus epäilleet itseään eniten, kasvavat kaikkein vahvimmiksi.
Itse tein opintojen ohessa kirjoittajankin työtä. Toimin Etelä-Suomen Sanomien ja ilta-Sanomien ulkomaanavustajana Hollannin, Englannin ja Japanin vuosina.
Maailma muuttuu nopeasti, mutta ihmiset tarvitsevat edelleen toisiaan. Tarvitaan empatiaa, luovuutta, yhteistyötä, rohkeutta ja kykyä kohdata muita ihmisiä. Siksi nuoren ei tarvitse olla täydellinen pärjätäkseen elämässä.
Riittää, että uskaltaa yrittää, oppia uutta ja jatkaa eteenpäin myös silloin, kun kaikki ei mene heti nappiin. Koulujen päätösjuhlissa pitäisi ehkä sanoa vähemmän siitä, kuinka nopeasti pitää menestyä – ja enemmän siitä, että elämä saa välillä olla keskeneräistä. Älkää verratko itseänne liikaa muihin. Rakentakaa elämästänne oman näköinen. Sellainen, jossa voitte olla onnellisia omana itsenänne. Se riittää pitkälle tai ainakin siihen mihin se riittää. Ja se on jokaisen ihmisen perusoikeus. Olla oma itsensä ja itsensä kympin oppilas.
Onnea kaikille valmistuneille ja hyvää ja ansaittua kesätaukoa sekä kesätyöaikaakin.
Ville Skinnari