Vanhustenpäivää on vietetty lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina jo vuodesta 1954. Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko, jonka teemana on tänä vuonna ”Onni on vanheta”. Aihe on tärkeä ja tänä vuonna erityisen tärkeä, sillä koronarajoituksista johtuen moni vanhus vietti koko kevään ja alkukesän karanteenin kaltaisissa olosuhteissa. Monilta vanhuksilta normaalit arjen aktiviteetit ja sosiaaliset kontaktit jäivät joko kokonaan pois tai olivat hyvin rajoitetut muutamia kuukausia. ”Onni on vanheta” on meille kaikille hyvä viesti huomion keskittämisestä siihen, mikä arjessa ja elämässä ylipäätään on positiivista ja tuottaa iloa. Meidän kaikkien arjessa on varmasti monia asioita, jotka tekevät meidät ikääntyessäkin onnelliseksi kivuista ja säryistä huolimatta. Onni ei ole olla yksin, onni on olla yhteydessä omaisiin ja läheisiin.

Leikkimielisesti totean, että ikääntyminen ja säryt ovat olleet tällä viikolla konkreettisia myös omalla kohdallani. Olin alkuviikosta Levillä etsimässä ratkaisuvaihtoehtoja matkailualan ahdinkoon yhdessä ministeri Lintilän kanssa. Matkailualan ahdinko ei koske vain Lappia, vaan koko Suomea ja Lahteakin.

Yritän saada ministerinäkin työviikkoihin muutamia treenikertoja ja Levillä ollessani ajattelin juosta aamutreeninä laskettelurinteeseen rakennetut 766 porrasta ylös. Lopputuloksena oli rappusten kiipeäminen kävellen ylös kolmesti, syke maksimissa joka kerta ja muutaman päivän ajan niin kipeät jalkalihakset, että tuolista nouseminen teetti tuskaa. Mieleeni muistui jääkiekkoajat, jolloin rappusia juostiin ylös ja välillä kannettiin toista äijää reppuselässä. Enää ei kannettaisi, mutta jokainen tehty treeni on kuitenkin parempi kuin tekemättä jäänyt liikuntasuoritus. Tässä iässä onnea on vanheta terveenä ja toimintakykyisenä.

Koronakeväänä koko maailma joutui ottamaan hyvin äkillisen, valtavan digiloikan. Joillekin tämä onnistui yhdessä yössä, mutta tätä ei voi pitää oletusarvona. Monet meistä ovat viime kuukausina todennäköisesti opettaneet ikääntyneille läheisillemme Teamsia, Zoomia tai WhatsAppia. Tämä on arvokasta, sillä monille yhteys ystäviin, tuttuihin ja sukulaisiin siirtyi fyysisestä tapaamisesta verkkoon.

Olen saanut kentältä tietoa, että vanhustyössä monet toimijat onnistuivat siirtämään toimintansa etäyhteyksien päähän kiitettävästi. On nähty monia innovatiivisia ja luovia, teknologiaa ja etäyhteyksiä hyödyntäviä ratkaisuja kevään aikana. Keväällä myös nähtiin, mikä toimii ja mikä ei ja hyvistä käytännöistä kannattaakin pitää kiinni myös jatkossa. Digiloikka on jo otettu.

Keskeinen kysymys on, miten korona-aikana ja sen jälkeen taataan kaikille yhdenmukaisempi arki ja mahdollisuudet entistä digitaalisemmassa maailmassa. Tukea käyttöliittymien haltuunottoon tarvitaan ikäihmisille monessa mielessä. Nuorten kyky omaksua uutta on niin ilmiömäistä, että olen itsekin oppilaana oppimassa uutta.   

Ville Skinnari