Suomi on viimeiset 50 vuotta tunnettu maailmalla Pohjoismaana. Maailmalta katsottuna Suomen ja Pohjoismaiden vahvuus on ollut hyvinvointivaltio, sen palvelut, rakenne ja yhtenäisyys. Perusperiaate on ollut, että ketään ei jätetä yksin, heikompaa tuetaan ja yhteiskunnan peruspalvelut, kuten koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto, kirjastot, lämpö, vesi ja sähkö ovat yhteiskunnan peruspalveluita, joihin jokaisella tulee olla mahdollisuus tulotasosta tai taustastaan rippumatta. Nyt Pohjoismaiden toimintaympäristö Euroopassa ja viimeisimpänä arktisella alueella on joutunut ennennäkemättömän murroksen ja paineen alle. Samaan aikaan Suomi on pudonnut pohjoismaisesta viiteryhmästä ja halunnut profiloitua reunavaltioksi liittymällä Itä-Eurooppaan. Tästä esimerkkinä kansainvälisten Palestiina-kysymys ja siihen liittyvät kaksoistandardit: yhdessä suunnassa kunnioitetaan kansainvälistä oikeutta ja toisessa ei. Tässä limbossa Orpon hallituksen on vaikea muuttaa suuntaa uskottavasti Pelkän itärajaongelman sijasta pääministerin olisi pitänyt rakentaa pohjoinen ja arktinen kokonaisuus ja myydä tämä Brysselin von der lyeneille. Silloin EU olisi ehkä ymmärtänyt arktisen todellisen merkityksen meille pohjoisen maille.
USA, USA, USA. Siinä kaikki Suomesta viimeisten vuosien aikana. Muun maailman läsnäolon kustannuksella on rakennettu ”transatlanttista” paratiisia. Tarinan opetus on se, että älä koskaan laita kaikkea yhden kortin varaan. Suomen Washingtonin lähetystö joutui lähes matkatoimiston rooliin, kun jonoksi asti haluttiin tekemään faniturismia suureen ja mahtavaan. Some on saanut kuvia ja päivityksiä, mutta missä kaupalliset tulokset? Jotain toki on tullut, mutta kun katsotaan Suomen bruttokansantuotetta niin tulostaulu kertoon kaiken. Vientikaupan kasvun hehkuttajat eivät tunnu tajuavan kaupan perusasioita: kate ratkaisee, ei myynnin määrä. Puolustusalan merkitystä Suomen kansantalouden kasvulle liioitellaan tietoisesti eikä mediasta ole enää ollut totuutta kertomaan.
Eduskunnassa sain kyselyitä, miksi minä olin erilainen. Brysselin ja Washingtoniin sijasta olen ministerikauden jälkeen tehnyt oppositiosta maailmalle myös muita ilmansuuntia. Siitä kertoo esimerkiksi Keski-Aasian, Persianlahdenmaiden ja Kiina – ryhmien puheenjohtajuus.
Ja kuinka moni vientiyritys tarvitsisi nyt uusia markkinoita, mistä saisi myös kannattavaa bisnestä?
Uuden maailman ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ratkaisevaa on taloudellinen, teknologinen vahvuus ja suvereniteetti ja teollinen kapasiteetti, joka mahdollistaa itsenäisen toiminnan ja uskottavan neuvotteluaseman. Ilman talouden selkärankaa ei ole turvallisuuttakaan. Omistaminen on tässä keskiössä.
Kuka voi omistaa eurooppalaisen datan? Tietenkin vain eurooppalaiset itse. Miten esimerkiksi What’s up tai muut META:n palvelut? Miksi emme rakenna niitä itse? Nyt se on tehtävä. Sote – sektorilla tästä puhuttiin 10 vuotta sitten. Mistä tulivat APOT ja Life Care ohjelmistot – viimeisin Lahteenkin? Amerikasta rapakon takaa tietenkin. Yritimme silloisen pääministeri Juha Sipilän kanssa puhua oman osaamisen käyttämisestä, mutta turhaan. Sote ala oli jo rähmällään ”helppoon” ratkaisuun. Omaakin tehtiin, mutta usko loppui. Samoin koulut ja päiväkodit ja yritykset pitää suojata.
Suomeen rakennetaan datakeskuksia, mutta lainsäädännöllä ei ole haluttu puuttua siihen, kuka käyttää todellista määräysvaltaa dataan. Valta on pilvialustoilla ja USA:n hyperscalereilla, teknologiagigaateilla, jotka hallitsevat laskentaa, ohjelmistoja ja datavirtoja. Suomi tarjoaa sähkön, maan ja vakauden – mutta luovuttaa päätösvallan.
Samalla teknologia kehittyy nopeasti: laskenta tehostuu, omistus keskitetään ja jättiyhtiöt pitävät arvoketjun itsellään. Lopputulos on tuttu: data ja arvo siirtyvät, hallit jäävät Suomeen tyhjiksi. Tätä linjaa on ajettu yksisilmäisesti elinkeinoelämän ehdoilla – EK:n ajattelulla, jota Orpon hallitus toistaa. Samoin media, kuten ESS jaksaa edelleen hehkuttaa. Tämä kriisi ei ole vielä käsillä – mutta se on väistämättä edessä.
Suomalaista ja pohjoismaista teknologista osaamista ei tule siirtää kenellekään eikä mihinkään ilmansuuntaan tavalla, joka heikentää omaa toimintakykyä, neuvotteluasemaa tai mahdollisuuksia kasvaa. Kyse ei ole sulkeutumisesta, vaan itsenäisyydestä maailmassa, jossa mittakaava, teknologia ja turvallisuus ratkaisevat. Tässä on suurin syy Suomen oman vision ja talouskasvun puuttumiseen. Eurooppa ei voi olla isäntä ja renki samaan aikaan.
Miten se jäämurtajakauppa? Eli teknologian siirto asiakkaalle Atlantin toiselle puolelle vain muutaman murtajan tähden. Suomella pitää olla jotain omaa jatkossakin. Myydä voi ja pitää, mutta teknologiaa ei pidä siirtää. Ja vaikka Grönlannista nyt joku sopu nyt syntyisi niin muutos on jo tapahtunut ja uusi Eurooppa pitää rakentaa joka tapauksessa. Mitään kahden raiteen todellisuutta ei pidä ajaa tai rakentaa.
Ville Skinnari