Uutiset Afganistanista ovat järkyttäneet maailmaa. Yhdysvaltain maassa 20 vuotta sitten aloittama terrorismin vastainen sota sai synkän loppunäytelmän: Taliban tarttui valtaan väkivallan keinoin ja sysäsi Afganistanin yhä syvempään kriisiin.
Afganistanin haurasta demokratiaa on ylläpidetty pitkälti kansainvälisen yhteisön avun turvin. Nyt kun maan hallinto on luhistunut ääriliikkeen haltuun ja ulkomaiset rahahanat ehtyvät, on hyvin epävarmaa, mikä on taloudellisesti epävakaan ja jo valmiiksi nälänhädästä kärsivän kansakunnan tulevaisuus.
Erityisen huolestuttava on Afganistanin naisten ja tyttöjen asema. Talibanin edellisen valtakauden päättymisen jälkeen he ovat voineet liikkua, tehdä työtä ja käydä kouluja vapaasti. Tämä kaikki on nyt uhattuna.
Olemme ulkoministeriössä olleet tiiviisti akuutin kriisin päällä. Kun turvallisuustilanne alueella heikkeni, teimme päätöksen kotiuttaa Suomen diplomaattihenkilöstö Kabulista ja auttaa maassa olevia muita suomalaisia palaamaan kotimaahan. Evakuointilentojen järjestämisessä on tehty tiivistä yhteistyötä kumppanimaidemme kanssa.
Suomen Afganistanissa tekemä työ ei olisi ollut mahdollista ilman tulkkeina ja muissa tukitoiminnoissa työskennelleitä afganistanilaisia. Suomi evakuoi valtioneuvoston päätöksellä maasta siksi myös kaikkiaan 170 kanssamme työskennellyttä afganistanilaista perheineen.
Talibanin valtaannousua edelsi vuosien työ sen eteen, että Afganistanin valtio pystyisi puolustamaan itse itseään ja että nyt käsillä olevan kriisin kaltainen oikeusvaltion alasajo voitaisiin välttää.
Suomi antoi panoksensa tämän tavoitteen eteen osallistumalla Afganistanissa niin Nato- kuin EU-johtoisiin koulutusoperaatioihin ja siviilikriisinhallintaan. Suomalaiset ja lahtelaisetkin ovat palvelleet maassa eri tehtävissä ammattitaitoisesti ja tehtävälleen omistautuneesti. Tämä työ on tuonut mukanaan myös riskejä, niin fyysisiä kuin henkisiä.
Kaikki Afganistanissa palvelleet suomalaiset ansaitsevat ison kiitoksen. Heidän työpanoksensa ja Suomen mahdollisten tulevien kriisinhallintaoperaatioiden vuoksi on tärkeää tehdä seuraavaksi huolellinen arvio Suomen sotilaallisesta toiminnasta ja sen tuloksista Afganistanissa.
Kansainvälinen kriisinhallinta on Suomelle tärkeä ulko- ja turvallisuuspoliittinen työkalu. Suomalaisten sotilaiden lähettäminen valtiomme rajojen ulkopuolelle tulee kuitenkin olla aina perusteltua ja sen tulee palvella Suomen omia tavoitteita.
Aika näyttää, mikä on Afganistanin suunta tästä eteenpäin. Selvää joka tapauksessa on, että tarve henkiä pelastavalle humanitaariselle avulle tulee olemaan jatkossakin suuri. Siviilien hätä ei tule helpottamaan epävakauden, kuivuuden ja koronataudin keskellä.
Vaikka Suomen kehitysyhteistyön maksatukset Afganistanille on keskeytetty, humanitaarista apua tullaan toimittamaan myös jatkossa esimerkiksi Punaisen Ristin ja YK:n kautta. Avun tulee kaikissa muodoissaan tavoittaa nimenomaan afgaanisiviilit – Suomi ei anna rahaa Talibanien taskuun.
Afganistanille vuosien varrella annettu tuki ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan. Pitää muistaa, että työtä on tehty ja tehdään erittäin vaikeissa olosuhteissa. On Suomen etu, että afganistanilaisia pyritään tukemaan myös jatkossa mahdollisin tavoin heidän kotimaassaan, jotta siellä kertyvän pakolaisvirran painetta saadaan hallittua.
Ville Skinnari